Tämän blogin tarkoitus on levittää kaikentasoisen urheilun ilosanomaa lajirajoista välittämättä. Koitan kantaa tällä tavalla oman ohuen korteni kekoon suomalaisen urheilu- ja katsomokulttuurin kehittämisessä. Tervetuloa lukemaan ja keskustelemaan!
- PenkkiSporttaaja -
Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille blogini lukijoille. Ja vähän myös niille harvoille, jotka eivät (vielä) lue blogiani.
Tässä uuden vuoden nurkilla pitää perinteisesti seurata televisiosta mäkihyppyä, kun Keski-Euroopan mäkiviikko on käynnissä. Toivon ensi vuoden tuovan myös mäkihyppääjille menestystä sekä kilpailuissa että taustoissa. on se niin väärin että perinteisesti menestystä meille suomalaisille tuoneet mäkihyppääjät (siis urheilijat itse) joutuvat murehtimaan talousasioita. Herätys suomalaiset suuryritykset!
Ensi vuoden penkkiurheilukuviot ovat vielä täysin auki, mutta eiköhän jotain tapahtumia ala taas tietooni tulemaan, kun juhlat saadaan ensin juhlittua.
Vietin eilen jääurheilupäivää Turussa. Ensin oli ohjelmassa ringeten seurajoukkueiden MM-turnauksen seuraaminen Kupittaalla ja illalla kirsikaksi kakun päälle jääkiekon SM-liigaa HK Areenalla.
Ringette tapahtumassa katsoin Luvia - Lapinlahti -ottelun, jonka Lapinlahti vei nimiinsä luvuin 3-9. Kotimaisten kohtaamisessa en siis päässyt maistamaan kansainvälistä menoa, vaikka MM-turnauksesta onkin kyse. Mutta mitä nyt tuloksia olen seurannut, niin ilmeisesti parhaat pelit turnauksessa ovatkin ne, joissa pelaavat vain suomalaiset joukkueet.
Yleisöä Kupittaan jäähallille oli saapunut ihan mukavasti - tai ainakin paljon enemmän kuin odotin. Ennakkoaavistukseni nimittäin oli, ettei hallilla olisi maksullisten lippujen vuoksi juuri ketään. Laji-ihmiset olivat kuitenkin löytäneet paikalle, mutta veikkaanpa että ilmaisuus olisi houkutellut enemmän matti meikäläisiä tutustumaan ja innostumaan lähes kaikille vieraaseen lajiin.
Lajin hienouksista en juurikaan päässyt nauttimaan, koska säännöt olivat vähän hämärän peitossa, mutta fiilistä on aina mukava aistia. Hallissa tosin ei ollut kummoista tunnelmaa, paitsi maalien jälkeen, jolloin sekä katsojat että erityisesti pelaajat iloitsivat äänekkäästi. Säännöistä yllättävimmät olivat lyhyt peliaika, hyökkäysajan käyttö, paitsion puuttuminen ja lentävä aloitus. Ilmeisesti kontakti on kielletty kokonaan, sillä jäähyjä tuli todella paljon ja herkästi.
Kaiken kaikkiaan sanoisin tapahtuman kuitenkin olleen tutustumisen arvoinen. Pääsin itsekin kokeilemaan hallin käytävällä keppiä ja rinkulaa. Tuloksena oli 5 vetoa pressumolarille ja häneltä 5 hyvää torjuntaa. Tämä(kään) ei siis ilmeisesti ollut se laji, jossa itse voisin nousta pelaajana huipulle.
Ai niin, ja tietysti testasin myös hallin snägäritarjonnan. Lihapiirakka yhdellä nakilla paahdetun sipulin, kurkkusalaatin ja ketsupin kera oli ihan maistuva kokonaisuus, mutta ei kohonnut parhaiden matsimurkinoiden kategoriaan kuitenkaan.
Illalla keppiin lisättiin lapa
Eilisen illan toinen jääspektaakkeli oli tarjolla Typhoonissa - eikun Turkuhallissa - eikun Elysee Areenalla - eikun HK Areenalla. Rakkaalla lapsella on yhä monta nimeä kaupunkilaisten suussa. Tepsi sai illan liigamatsissa vastaansa sarjajumbo SaiPan. Heti hallille saavuttuani havaitsin että joko välipäivät ovat saaneet väen liikenteeseen tai hallin lipunmyyntipisteet olivat väärin mitoitettu sarjajumbon saapuessa Aurajoen rannoille. Oli nimittäin todella pitkät jonot.
Onneksi pääsin itse jonojen ohi aitiolipuilla, sillä pääsimme seuraamaan ottelua yhteistyökumppanin aitioon. Puitteet kauden toiselle kiekon liigamatsilleni olivat siis erinomaiset. Valitettavasti kuitenkaan peli ei taaskaan ollut kovin kummoista viihdyttävyydeltään. Vaikeat lähtökohdat huomioiden pitää tosin olla tyytyväinen Tepsin nuorten pelaajien hyviin otteisiin ja voittolaukauskilpailun voittoon, mutta... Vaikka huippu-urheilu on tulosurheilua, niin yleisön viihtyminen on myös urheilussa tärkeää. Olen istunut tällä kaudella HK Areenalla kuusi erää ja yhden jatkoajan, mutta nähnyt vain kolme, aivan siis KOLME, maalia.
Jääkiekossa yleisö pääsee kunnolla taputtamaan ja fiilistelemään oman suosikkijoukkueen tehdessä maalin, joten kovin usein en noiden seitsemän erän aikana ole itse päässyt käsiä pystyyn nostamana ja äänijänteitä avaamaan. Positiivista oli kuitenkin Tepsin kahdesta faniporukasta toisen hyvä kannustus läpi ottelun. Se pelasti paljon tunnelmaa. Alakerran perinteinen kannattajaporukka oli torstaina aivan onneton, jopa säälittävä, mutta yläkerran koko ottelun seissyt ja kannustanut porukka oli todella hyvä ja äänekäs. He ansaitsevat suuren kiitoksen ottelutapahtuman pelastamisesta.
Vaikka laji-ihmiset voivat löytää vähämaalisestakin ottelusta hienouksia, joista nauttia, niin kyllä suurin osa yleisöstä tulee varmasti katsomaan maaleja - etenkin kotijoukkueelta. Menen tällä kaudella kyllä vielä kiekkoa HK Areenalle katsomaan, mutta toivon että silloin maaleja tulisi enemmän, edes yksi per erä olisi kiva nähdä.
Kirjoitin aikaisemmin blogissani urheilun palkitsemisgaaloista. Tässä vielä esittelyvideo vuoden 2011 sykähdyttävin urheiluhetki -kisan ehdokkaista.
Tuolla otsikolla ei viitata isoisän koripalloon, vaan koripallon pääsarjaotteluun Uudessakaupungissa. Kotijoukkue Uudenkaupungin Korihait saivat väliviikon keskiviikkona vastaansa syksyn kohujoukkue Nilan Bisonsin Loimaalta. Varmistaakseni taputtamisen oikealle joukkueelle laitoin pitkävetoon rahat kotijoukkueen puolesta. Minä aion muuten käyttää tässä blogikirjoituksessani vierasjoukkueesta tuota kaupallista nimeä, vaikka esim. Yle on ottanut toisenlaisen kannan näihin ostonimiin.
Saavuimme ottelupaikalle puolisen tuntia ennen ottelun alkua, mutta hallissa ei paljon ihmisiä meidän lisäksi vielä ollut, vaan paikalliset tulivat todella myöhään paikanpäälle. Otteluhalliin saapuminen oli tylsä. Aula oli todella koulumainen ja ennen rappusten kipuamista yläkerran saliin ei mistään nähnyt että oli saapunut Korihaiden kotiluolaan. Urheilutapahtuma- ja kotiluolamaisen tunnelman aikaansaamiseksi kannattaisi jo hallin tuloaulaan minusta panostaa.
Heti ensitöiksemme saliin päästyämme marssimme testaamaan hallin ulkoisesti vaatimattoman nakkibaarin tarjontaa. Hodari kahdella nakilla paahdetun sipulin kera maistui hyvälle, vaikka sämpylän lämmittäminen mikrossa vähän laittoikin arveluttamaan ostoksen järkevyyttä. Myyntitilat olivat kokonaisuudessaan kovin vaatimattomat, mutta täyttivät juuri ja juuri tarkoituksensa kuitenkin.
Ottelu alkoi valjulla ja huomaamattomalla pelaajaesittelyllä, jonka aikana kävi heti selväksi etten pitäisi ottelun kuuluttajasta lainkaan. Tämä käsitys vahveni ottelun loppua kohden. Ottelu alkoi tasaisissa merkeissä, vaikka materiaalia verratessa tuntui kotijoukkue olevan vahvasti altavastaajan asemassa. Heidän kokoonpanostaan puuttui ilmeisesti pari pelaajaa, mutta en tiedä minkä paikan pelaajia he olivat. Suurimmat puutteet kokemattomaan koripallosilmääni olivat kotijoukkueen levypallopelaaminen ja pelin rakentaminen. Vierailjoiden McDaden, Jonesin ja Iveyn tapaisia pelureita ei kotijoukkueen riveistä löytynyt. Kotijoukkueen ulkomaalaisista Vanzant ja Johnson olivat hyviä vahvistuksia, mutta juuri levypalloissa ja pelinrakentelussa he eivät mielestäni yltäneet biisonilauman tasolle. Kaikesta huolimatta kotijoukkue johti puoliajalla 39-38.
Tauon jälkeen biisonit vauhkosivat kentällä kuin varsat kevätlaitumilla ja repivät tilanteeksi kahdessa minuutissa 39-44. Siitä alkoi karkumatka, jota kotijoukkue ei saanut missään vaiheessa kurottua umpeen. Niinpä vierailijat veivät pisteet Loimaalle ja minä sain repiä vetolappuni. Ottelusta jäi positiivinen kuva, vaikka tapahtumana ja puitteiltaan se ei yltänyt esimerkiksi lentopallon Mestaruusliigan ottelutapahtumien tasolle. Yleisö eli kuitenkin hyvin ottelussa mukana ja tunnelma oli hyvä. En tiedä miten yleisömäärä koripallossa lasketaan, mutta aika kovalta luvulta vaikuttaa kotijoukkueen ilmoittama 1208, kun muistelee eilistä väkimäärää hallin suht pienissä katsomotiloissa.
Vaikka olen joitan koripallopelejä jo elämässäni nähnyt, niin en kyllä vieläkään oikein ole tottunut siihen, että kotiyleisö kannustaa vierasjoukkueen hyökätessä. No, harjoitus tekee mestarin, joten eiköhän tuohonkin opi koripalloa enemmän seuraamalla. Harmi vaan ettei Turun seudulla pelata Ukia, Saloa ja Loimaata lähempänä korkeatasoista koripalloilua.
Välipäivien urheiluohjelma jatkuu osaltani jo tänään torstaina. Yritän ehtiä päivällä käymään Kupittaalla vilkaisemassa ringeten seurajoukkueiden MM-turnausta ja illalla suuntaan isomman jään ääreen, kun pääsen HK Areenalle TS:n aitoon vierailemaan otteluun TPS - Saipa. Perästä kuuluu.
Joulu alkaa hiljalleen kaartua ehtoopuolelle ja edessä ovat niin sanotut välipäivät ennen uuden vuoden juhlia. Penkkiurheilijoille välipäivät eivät tosin ole välipäiviä, vaan täynnä ohjelmaa.
PenkkiSporttaajan on tarkoitus oman kuntoilun (kinkun sulattelun) lisäksi nauttia monista eri lajeista vielä vuoden 2011 puolella. Kirjoitin jo aiemmin blogini Joulu-kirjoituksessa Boxing Daysta, joka on siis tänään Tapaninpäivänä. Aion nauttia brittifutiksesta ja vedonlyönnistä ystävieni kanssa sporttibaarissa, joista voisin muuten jossain välissä kirjoittaa vähän enemmänkin.
Väliviikon ohjelmistossani on koris- ja jääkiekkoliigan otteluiden seuraaminen. Keskiviikkona on tarkoitus seurata Korihait vs Nilan Bisons ottelua Uudessakaupungissa ja torstaina TPS vs Saipa ottelua HK Areenalla TS Yhtymän aitiossa.
Näiden jälkeen onkin jo aika keskittyä uuden vuoden vastaanottoon ja omien tupareiden järjestelyihin. Hyvää alkavaa vuotta kaikille, jos en sitä ennen tule näpytelleeksi raporttia "välipäivien" urheilukokemuksista.
Joulu on rauhoittumisen aikaa, joten myös PenkkiSporttaaja rauhoittuu joulun viettoon. Urheilujuhlaa on kuitenkin tarjolla jo Tapaninpäivänä, joka on etenkin Briteissä perinteinen urheilupäivä, ns. Boxing Day. Päivän nimen syntyperästä ei Wikipedian mukaan ole tietoa. Minä suuntaan Boxing Dayn viettoon isovanhempieni luota Pikku-Torreen, jonne on pöytävaraus tehty jo hyvissä ajoin ja tarkoituksena on viettää oman firman pikkujouluja huippufutiksen parissa.
Hyvää Joulua! Tästä pukkivideosta urheiluväki saanee hyvän joulumielen päälle..
Ote Wikipediasta hakusanalla Boxing Day:
In England, Scotland and Northern Ireland it is traditional for the Premier League, Scottish Premier League and Irish Premier League respectively, as well as the lower divisions and Rugby Football leagues, to hold a full programme of football and Rugby League matches on Boxing Day. Traditionally, matches on Boxing Day are played against local rivals. This was originally to avoid teams and their fans having to travel a long distance to an away game on the day after Christmas Day. It also makes the day an important one in the sporting calendar.
Boxing Day is a popular day in the UK and US for mounted fox hunters. Despite fox hunting being banned by the Hunting Act in 2004, Boxing Day remains the biggest hunt of the year for most hunts in the UK by use of scent drag trails instead of live game.
The NHL tends to have close to a full slate of games (11 were played in 2010), following the league-wide days off given for Christmas Eve and Christmas Day.
Vuosi 2012 lähenee loppuuaan kovaa vauhtia. Urheilun saralla tämä tarkoittaa tietysti myös jo perinteisten palkintogaalojen lähestymistä.
Koko Suomen urheiluväen yhteinen juhla Suomen Urheilugaala järjestetään jälleen Hartwall Areenan upeissa puitteissa 16.1.2012 Olin itse viime vuonna ensimmäisen kerran mukana Urheilugaalassa ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille urheilusta kiinnostuneille. Kirjoitin aiemmin urheilukulttuurista ja sen rakentamisesta ja minusta tämä gaala on erinomainen tapahtuma tästäkin näkökulmasta. On hienoa nähdä sekä urheilijat että penkkiurheilijat yhdessä juhlimassa hienoissa vaatteissaan. Lisätietoa tapahtumasta ja lipunmyynnistä löytyy Urheilugaalan kotisivulta, jossa kannattaa vierailla lukemassa lisää.
Tuolla sivuilla voi myös antaa äänensä "Sykähdyttävin urheiluhetki 2011" -alkukarsinnassa. Tuosta äänestyksestä tuli juuri vähän aikaa sitten mainos telkkarista, jossa ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen kehui että hänen mielestään hänen suorituksistaan sykähdyttävin oli voitto "kaikkien miesten suosikkilajissa, eli naisten takaa-ajossa". Hymystä päätellen Kaisa tiesi että tuon voi ajatella kaksimielisestikin, mutta tajusikohan hän miten paljon kaksimielisesti? Niitäkin tapoja on meinaan vielä kaksi, vähän kiltimpi ja melko tuhma. :)
Lounais-Suomessa oma gaala
Valtakunnallisen gaalan lisäksi Suomessa järjestetään myös pienempiä alueellisia palkitsemistilaisuuksia. Lounais-Suomessa palkitsemisgaala järjestetään Silja Europalla risteillen 28.-29.1.2012.
Lounais-Suomen Urheilugaalastakin löytyy lisätietoa tapahtuman kotisivuilta. Sieltä löytyy ohjeet myös risteilylle osallistumiseen sekä "vuoden nuori urheilija" -äänestys. Risteilyllä järjestetään myös mielenkiintoinen urheiluseminaari, jossa puhujina ovat mm. Huippu-urheilun muutostyöryhmän puheenjohtaja Jukka Pekkala ja olympiamitalisti Sanna Sten.
Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani mainitsinkin, niin kiersin viime kesänä ja syksynä palloa melko paljon pallon perässä. Siis maapalloa lentopallon perässä. Olen työreissuilla pyrkinyt ajan sallimissa rajoissa tutustumaan myös paikalliseen urheilukulttuuriin (lähinnä jalkapalloon, koska se on kaikkialla suosituimpien lajien joukossa).
Olen tehnyt muutamia ympäristöön liittyviä huomoita, joissa on iso ero Suomeen.
1. Televisio
Buenos Airesin lentokenttä ja River
Platen putoamistaistelun ratkaiseva osa.
Kaikkialla tuntuu tulevan urheilua television vapailta kanavilta paljon enemmän kuin Suomessa. No, tietysti Suomessa on moniin maihin nähden korkeampi elintasokin, mutta olen varma että urheilukulttuuria kehittäisi se, jos Suomessakin voisi seurata urheilua monipuolisesti vähintään yhdeltä maksuttomalta kanavalta säännöllisesti.
Kun tuote on television maksuttomilla kanavailla, on se asiakkaiden saavutettavissa helposti. Minä uskon vakaasti siihen, että urheilua katsomalla ihmiset innostuvat siitä, vaikkei aluksi suurkuluttajia olisikaan. Jos katsot urheilua säännöllisesti televisiosta, niin jossain vaiheessa tekee mieli mennä myös paikanpäälle. Saavutettavuus television kautta laskee suorituspaikan kynnystä.
2. Tunnusta väriä
Veikkausliigan slogan on hyvä (tuo väliotseikko), mutta valitettavasti urheilukulttuurin puuttumisen vuoksi ihmiset eivät oikeasti uskalla, tai mikä se syy sitten ikinä onkaan, tunnustaa väriä Suomessa. Monissa maissa urheiluseurojen väreihin ja tuotteisiin törmää katukuvassa jatkuvasti. Koska ulkomailla tuotteita meneee paljon kaupaksi, niin myös seurojen myymälät ovat helposti asiakkaiden saavutettavissa. Sen sijaan esimerkiksi kotikaupungissani minulla ei ole tietoa mistä ja milloin voi nykyisin ostaa Interin tai TPS:n kannatustuotteita.
Seurojen värien tärkeydestä ja urheilun tärkeydestä kertovat myös kaupungeissa olevat monet graffitit. Tiedän että graffitit ovat laittomia, mutta hienosti tehdyt ja ammattitaitoiset graffitit (etenkin urheiluaiheiset) ovat kyllä parempaa taidetta kuin esimerkiksi monet kotikaupunkini katukuvaa "koristavat" "oikeat" tilataideteokset.
Maribor, Slovenia
Maribor, Slovenia
Osijek, Kroatia
Maribor, Slovenia
River Platen äänekkäät fanit
bussimatkalla stadionille
Minusta tuntuu välillä että suomalaiset faniryhmät koittavat matkia ulkomailta vain fanitoiminnan huonot puolet; järjestetään tappeluita, räjäytellään pommeja ja poltetaan soihtuja. Kaikki mahdollist voimavarat tulisi minun mielestäni keskittää oman seuran toiminnan edistämiseen ja kannattajapohjan laajentamiseen. Seurojen pitäisi näkyä arjessa enemmän ja siinä fanitkin voivat kantaa kortensa kekoon.
3. Tarinat
Red Starin fanien paita Sebiasta
Ulkomaisiin seuroihin ja faniryhmiin tuntuu usein liittyvän jotain sankaritarinoita, jotka siirtyvät polvelta toiselle ja vanhalta kannattajalta uudelle. Tarina voi olla jonkun tärkeän pokaalin voittaminen, seuran perustaminen, seuraidolin uran päättyminen, joku kannattajaryhmän merkittävä hetki, jne, jne. Olkoot se mitä tahansa, pääasia on että tarinoita nostettaisiin esiin. Monen yrityksen markkinoinnissa on viime vuosina havaittu että hyvä tarina myy parhaiten - sama pätee urheiluseuroissakin. Jonkun pitäisi vain poimia seuran historiasta ne tarinat joita korostetaan.
Ihan nyt äkkiseltään joitain potentiaalisia urheilutarinoita miettiessä tulee mieleen (sori nyt taas turkulaisuuteni) TPS:n voitto San Sirolla ja siellä nimenomaan Mika Aaltosen maali. Jonkun verran tarinoita on Suomessakin jo käytetty, mutta ei minusta riittävästi. Tietysti historia on historiaa ja me elämme tätä päivää ja haluamme nostaa jalustalle nykyiset pelaajat, mutta minulla on kuitenkin sellainen kutina että vahvojen vanhojen tarinoiden ja sankaritekojen nostaminen esiin voisi osaltaan auttaa kehittämään suomalaista urheilu- ja seurakulttuuria.
Yhteenveto
Koitetaan jokainen asiasta kiinnostunut potkia tahollamme suomalaista urheilukulttuuria eteenpäin. Toivon että sitä tehtäisiin lajirajat unohtaen, mutta jos joku haluaa kehittää vain omaa lajiaan, niin suotakoon sekin hänelle. Tunnustetaan väriä ja tuetaan urheilua!
LinkkiVinkki: - Ylen kirjoitus jääkiekon faniryhmien suuruuksista ja kehityksistä > > >
Esimerkiksi tämä on hienoa suomalaista urheilukulttuuria:
No niin, pääsi hetkinen kulumaan sitten edellisen kirjoituksen. Nytkään ei oikeastaan ole asiaa tarjolla, vaan ilmoitan vain olemassaolostani. Edellisen kirjoituksen jälkeen kotikaupunkini on vaihtunut, mistä onkin aiheutunut tämä pieni päivityskatkos.
Posteljooni kantaa laskuja minulle nykyisin Turun sijasta Naantaliin. Muutto monien töiden ohessa on työllistänyt sen verran paljon, että en ole ehtinyt vielä perehtymään naantalilaiseen urheilutarjontaan ja turkulaisenkin urheilun seuranta on jäänyt hetkeksi vähemmälle. Kunhan tämä elämä tästä taas asettuu aloilleen, niin penkkisporttailu jatkuu ja ennakkoja ja raportteja on taas luvassa laaja-alaisesti eri lajeista.
Jos lauantai ilta olisi vapaa, niin menisin seuraamaan jääkiekon Suomi-sarjan ottelua VG-62 - RoKi tuohon parin sadan metrin päähän jäähallille, mutta valitettavasti olen samaan aikaan viettämässä Raision Loimun joulujuhlia Raisiossa.
Tämä elossaoloilmoitus päättyy tällä kertaa tähän, mutta uutta raporttia on tulossa maailmalle taas lähiaikoina. Ja laittakaahan vinkkejä tulemaan mielenkiintoisista naantalilaisistakin urheilutapahtumista.
