Anteeksi urheilun ja blogini ystävät!

Vain kahdeksan kirjainta – joskus niin pirun vaikeita sanoa: A – N – T – E – E – K – S – I ! Minä en pyydä anteeksi teiltä pitkän päivitystauon jälkeen yhä tänne löytäviltä uskollisilta lukijoilta talousalueemme surkeahkoa palloilumenestystä, vaan pitkäksi venähtänyttä blogini päivitystaukoa. Kuten yritän lapsianikin kasvattaa: anteeksi, kiitos ja ole hyvä ovat sanoja, joita pitää käyttää aina kun vähänkään syytä on. Olen siis eri linjoilla kuin nykyinen TPS koutsi Miika Elomo, joka ilmoitti jo valmennuspestinsä alussa, että TPS ei pyydä anteeksi keneltäkään. Ehkä syytä olisi kuitenkin sielläkin? No, ei mennä tähän epäonnen ja negatiivisuuden vyyhtiin tässä sen syvemmälle.

En paneudu tässä kirjoituksessa juurikaan kesäkauteen, mutta mainitaan nyt vaatimaton jalkapallokausi 2014, jonka aikana menetimme ensi kesän europelien lisäksi myös toisen pääsarjaseuramme ja (ehkä lopullisesti) futispääkaupunki-tittelin nykyiselle pääkaupunkiseudulle.

 

Keskitytään siis parhaillaan käynnissä olevaan talvikauteen ja sisäpalloiluun, joka on ollut maajoukkuetasolla melkoisessa myötätuulessa lentopallon ja koripallon heiluttaessa näkyvästi sini-valkoista lippua. Turun seudulla kuluva sisäpalloilukausi on ollut kenties vaisuin pitkiin aikoihin. Alavireisyys lähti liikenteeseen Turun kaupungin vetäessä kaksin käsin käsijarrua palloiluhallisuunnitelmien kanssa. Sama alisuorittaminen on tarttunut lähes kaikkiin talousalueemme seuroihin.

Alle on koottu taulukko Turun seudun pääsarjajoukkueiden sijoituksista per 30.1.2015 (pahoittelut, jos unohdin jonkun lajin/seuran):

Nyt jos koskaan Turun seudulla tarvitaan tukea näille joukkueille ja pelaajille (ja myös seuroille lippu- ja oheistulojen muodossa). Pyydän siis anteeksi sitäkin, että en ole ehtinyt läheskään riittävästi käymään näissä tapahtumissa antamassa tukeani alueemme edustajille, jotka tekevät satavarmasti parhaansa jokaisessa ottelussa, vaikka osa meistä penkkiurheilijoista sitä välillä saattaa epäilläkin.

Miehitetään loppukauden aikana katsomot itse paikanpäälle menemällä ja raahaamalla mukaan mahdollisimman paljon ystäviä ja kylänmiehiä.  Ollaan Turun seudun urheilijoille se kuuluisa ylimääräinen pelaaja, joka voi parhaassa tapauksessa ratkaista otteluvoittojakin koskematta kertaakaan edes pelivälineeseen.

 

   -*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin. 

Urheilun sekakäyttäjän kiireinen sunnuntai

Nopeasti silmieni ohi vilahtaneen viikon päättänyt sunnuntai oli monella tapaa erinomainen. Aamun alkajaisiksi jännättiin television ääressä F1-kauden avausta, josta tuli Kimi Räikkösen juhlaa. Hienoa oli myös seurata Valtteri Bottaksen debyttikisaa ja formula-autossa komeilevaa suomalaisyrityksen logoa. Olen nyt katsonut tällä kaudella yhden kisan enemmän kuin kolmena edellisenä kautena yhteensä.

Shamppasuihkun jälkeen oli hienoa nauttia erinomaisesta kevätkelistä perheen kanssa ulkoillen Naantalin jäillä ja hangilla. Ulkoilun kruunasi nuotion ääressä terassilla nautitut kahvit ja kaakaot! Raittiin ilman annoksen jälkeen olikin aika sulkeutua hikisiin liikuntatiloihin loppupäiväksi. Ensin suuntana oli Jarkko Nieminen Areena ja sieltä matka jatkui suoraan Samppalinnan palloiluhalliin. Tarkkaavaisimmat huomaakin heti, että molemmat hallit ovat saaneet nimensä julkkikselta. Saa käyttää, mut ei oo pakko, hei.

Jarkko Nieminen Areenalla, eli perinteisemmin Impivaaran tennishallissa, oli ollut käynnissä jo kuuden päivän ajan tenniksen yleisten luokkien SM-kilpailut. Vinkin kyseisestä tapahtumasta sain Twitterin kautta ja sunnuntain ohjelmistoon se pääsi mukaan viimeistään aamun lehteä lukiessani. Eli edellisessä kirjoituksessa toivomani lehtien ennakkokirjoittelu tuotti taas tulosta. Ehdin paikalle juuri parahiksi, kun miesten finaalissa iskettiin ratkaisupalloja. Kentällä ahersivat Kontisen veljekset Micke ja Henri. Yleisöä oli saapunut paikalle mukavasti. Tai oikeastaan niin paljon kun kyseiseen halliin nyt vaan mahtuu. Arvioin, että paikalla oli ehkä muutama sata katsojaa. Kovin paljon en ehtinyt peliä katsomaan, joten en lähde pelistä raportoimaan sen enempää. Muutenkin vähäiset tiedot ottelusta yhdistettynä heikkoon lajituntemukseen, ei ole kovinkaan hyvä lähtökohta otteluraportille. Hienon uran tehneen Niemisen mukaan nimetty halli oli vierailun arvoinen paikka ja pääsin sentään näkemään kun kultainen SM-mitali pujotettiin vanhemman Kontisen, eli Henrin, kaulaan.

Impivaarasta matka jatkui siis Samppalinnan palloiluhalliin, jossa oli ohjelmassa Pro palloiluhalli -tapahtuma ja Turun Namikan koripallon I-divarin ottelu. En tutustunut tuohon Pro palloiluhalli -tapahtumaan kovinkaan paljon etukäteen, vaan lähdin paikanpäälle katsomaan mitä on tarjolla. Jos en tiennyt tapahtumasta juuri mitään etukäteen, niin pakko sanoa etten kyllä tiedä vieläkään. Ilmeisesti tapahtuman punaista lankaa ei oltu mietitty kovinkaan tarkkaan. Veikkaan että tapahtumapaikaksi oli tarkoituksella valittu Samppalinna, jotta turkulaisen palloilun puiteongelma tulee konkreettiseksi kaikille. Tapahtuma osoitti surkuhupaisasti, mutta realistisesti, turkulaisen palloiluhallitilanteen. Hallissa oli 431 katsojaa ja kaikki paikat oli liian täynnä väkeä. Käytävillä ei mahtunut kunnolla kulkemaan ja hallisuunnitelmiaan esittelemään tulleiden kahden rakennustoimiston esittelypiste oli todella ahdas ja huono. Olin tässä tapahtumassa noin 1,5 tuntia odottelemassa ottelun alkua enkä oikein missään vaiheessa saanut käsitystä siitä mitä hallissa tapahtui. Jotain siellä yritettiin kuuluttamalla kertoa, mutta hallin umpisurkean äänentoiston vuoksi siitä ei saanut mitään selvää, kuten ei myöskään Teemu Rannikon ja Sanna Stenin virtuaalitervehdyksistä. Tapahtuman idea oli hyvä ja se oli houkuttanut paikalle jo hyvissä ajoin paljon väkeä. Jotenkin ohjelman suunnittelupuoli oli jäänyt vaan todella köykäiseksi. Positiivisena asiana mainittakoon, että neljästä arvotusta Siipiravintolan lahjakortista 50% tuli meidän perheeseen.

Itse ottelu eteni melko pitkään yllättäen vierasjoukkue EBT:n komennossa. Noususta I-divarin A-lohkoon taisteleva TuNMKY onnistui lopulta nousemaan seuransa 120 v juhlaottelun kunniaksi tärkeään voittoon. Namikaa olivat tulleet kannustamaan myös taannoin 70 v täyttäneen Turun Riennon naisten Korisliigassa pelaavia pelaajia. Heidän peliään pitäisi myös ehtiä jossain välissä katsomaan, mutta voi olla että se jää ensi kauteen. 

Koripallon turkulaista historiaa muistettiin ottelun tauolla palkitsemalla kunniakirjoilla TUNMKY:n legendoiksi valittuja entisiä tähtiä. Paljon hienoja hetkiä on turkulaisparketeilla nähty TuNMKY:n, Piilosetin ja Aura Basketin toimesta. Viime vuodet turkulainen koripallo on ollut edustusjoukkueen osalta vaatimattomassa tilanteessa. Tämä on hyvä osoitus siitä miten lajille helposti käy, jos edustusjoukkue ”pistetään vähäksi aikaan telakalle”. Vaikka perinteet on olemassa, niin uuden nousun tekeminen on todella vaikeaa, kun pelaajien lisäksi taustavoimat ja tekijät katoavat. Toivon että Turun seudulla nähdään lähivuosina komean palloiluhallin lisäksi joukkue myös miesten Korisliigassa.

Kotimatkalla meinasin pysähtyä vielä HK Areenalle katsomaan jääkiekon A-poikien SM-sarjan pleijariottelua TPS-HIFK, mutta valitettavasti en ehtinyt paikalle riittävän ajoissa ja Tepsi ehti tuulettamaan voittoa ja jatkopaikkaa ilman minua. Minusta sunnuntaiset yleisölukemat koriksen I-divarin alalohkossa (431) ja A-poikien SM-liigassa (1045) kertovat, että turkulaisella penkkiurheiluväellä on tarve päästä nauttimaan urheiluviihteestä, mutta tarjonta alkaa olla vähäistä. Monissa sarjoissa on siirrytty jo kesälomatunnelmiin, mutta onneksi jotain urheiluviihdettä on kuitenkin vielä tarjolla. Divarikoriksen ja junnukiekon lisäksi tällä viikolla käynnistyvät esimerkiksi lentopallon Mestaruusliigan puolivälierät.

Missä ja miten minä haluan istua? Ajatuksia Turun palloiluhallista.

Kun tässä blogin kirjoittelussa on päästy jo hyvään vauhtiin eikä juuri nyt ole isoja tapahtumia tiedossa, niin nyt lienee sopiva hetki antaa ajatuksen lentää Turun seutua jo pitkään puhuttaneesta palloiluhallista - tai oikeammin sen puutteesta.


Turun sisäpalloilufasiliteetit ovat hävettävän olemattomat. Onkohan missään Suomen suurkaupungissa yhtä surkea tilanne? Hallia on kyllä suunniteltu kuin Iisakinkirkkoa, mutta valmista ei ole tullut edes suunnitelmien osalta. Jos halli joskus pystyyn saadaan, niin toivon sen pohjaratkaisun tukevan sitä, että siellä voidaan järjestää isojakin tapahtumia. Uskon että turkulaiset urheilun ystävät löytävät hallille sankoin joukoin, jos puitteet olisivat kunnossa ja helposti saavutettavissa. Toivon ettei suunnittelutyylistä huolimatta hallin tunnelma tulisi olemaan kuin Iisakinkirkossa.

Hallin paikaksi on kaavailtu ainakin VR:n vanhoja konepajoja, maanalaisia luolia Louhessa, HK Areenan seutua Artukaisissa sakä Kupittaata. Näistä viimeinen saa minun varauksettoman suositteluni. Hyvät kulkuyhteydet ja sijainti aivan kaupungin keskustassa olisivat otollisia lähtökohtia sisäpalloilukulttuurin kasvattamiseen Turussa. Jos jostain syystä kävisi niin, että minulle annettaisiin valta tehdä palloiluhallia koskeva ratkaisu, niin tekisin Kupittaan "Monitoimi"hallista vain ja ainoastaan sisäpalloiluhallin, siirtäisin TuTon ja kumppanit pelaamaan HK Areenalle ja rakentaisin sen viereen yhden tai kaksi pienempää harjoitushallia. Veikkaanpa että tämä ratkaisu olisi jopa halvimmasta päästä esillä olleista.

Kehuin taannoisessa blogikirjoituksessani Vantaan Energia Areenaa. Toivonkin Turun hallin suunnittelijoiden vierailevan Vantaan sisäpalloilupyhätössä, joka on mm. Suomen koripallomaajoukkueen pääasiallinen kotihalli. Hyvien hallien benchmarkkauksen lisäksi toivon suunnittelijoiden kuuntelevan hallin käyttäjiä - sekä seuroja että katsojia. Pelkille harrasteporukoille tarkoitettua hallia ei tänä päivänä kannata rakentaa, sillä Turun seudulla olisi todella tarve kansainväliset mitat täyttävälle sisäpalloiluhallille, jonne voitaisiin tuoda myös monen eri lajin maaotteluita. Turun uuden hallin lisäksi ainakin Raision Kerttulan hallia ollaan ilmeisesti jollain aikataululla kunnostamassa. Sinne rakennetaan kamppailu- ja voimailutiloja. Kaino pyyntöni sinne suuntaan onkin, että tehdäänhän nämäkin ratkaisut myös yleisöä ajatellen? Sijoitetaan nämä uudet tilat niin, että niiden yhteyteen (esim. niiden päälle) saadaan halliin uusia katsomo- tai ravintolatiloja. Monesti tuntuu että halleja suunnittelevat arkkitehdit istuvat vain toimistoissaan, jos eivät ole golfia pelaamassa. Asiakkaiden toiveiden kuulemiselle ei lasketa juuri minkäänlaista arvoa.


Samaan aikaan kun urheiluväki odottaa edelleen Iisakinkirkkonsa valmistumista, vaati Turun filharmonisen orkesterin ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja Leif Segerstam musiikkitaloa Turkulaisen sivuilla nopeasti Hämähäkkitontille. Ensisilmäyksellä meinasi verenpaineeni jo nousta, kunnes luin juttua eteenpäin. Vaikka en itse tuon tyylistä kulttuuria juuri kulutakaan, niin Segerstamin perustelut olivat järkevät. Hänen mukaansa Turku voisi olla mielenkiintoinen kansainvälinen matkailukohde idän ja lännen välissä. Jutun lopussa hän kaipaa projektia rahoittamaan turkulaisia miljonäärimesenaatteja, joita olisi mukava nähdä myös palloiluhallin taustajoukoissa. Penkkisporttaaja antaakin kannatuksensa näille molemmille projekteille, kunhan musiikkitaloa ei tehdä julkisilla varoilla ennen palloiluhallia. :)

"Ei kukaan minnekään Artukaisiin lähde." - Matti Salminen 2011