Loppuraportti Torontosta: Real Sports Bar & Hockey Hall of Fame

Taannoinen vierailu Torontossa lentopallon Maailmanliigan merkeissä piti sisällään lentopallon ja aiemmin raportoimani baseballin lisäksi vähän jääkiekkoa ja jalkapalloakin. Reissun ajankohtaan sattui osumaan futiksen Mestareiden Liigan finaali, josta ehdin seuraamaan osan paikallisessa sporttibaarissa ja pilkkuhuipennuksen hotellilla.

Suunnistimme joukkueemme tiedottajan kanssa kohti Air Canada Centreä (Toronto Maple Leafsin ja Toronto Raptorsin kotihalli) toiveena löytää joku paikka ottelun seuraamiseen. No, ”joku paikka” sitten tosiaan löytyi. Hallin yhteydessä oli nimittäin sporttibaari, jollaista en ole ennen nähnyt. Yhden kaverini kanssa joskus vuosia sitten manasimme suomalaisten sporttibaarien tasoa ja pohdimme puolileikillään millainen oma täydellinen sporttibaarimme olisi, jos sellaisen perustaisimme. Tämä torontolainen paikka täytti kaikki keksimämme vaatimukset ja joiltain osin jopa ylitti ne. Nimikin oli osuvasti Real Sports Bar & Grill, todellinen sporttibaari siis.

Baarissa oli silmää miellyttävän sisustuksen lisäksi loistavat näytöt ja istumapaikat sekä ainakin silmämääräisesti arvioiden hyvää ruokaa. Näyttöjä oli todella paljon ja niistä suurin arviolta jopa 10 metriä leveä. Paikallani istuessani laskin näkeväni kuvan 24 eri näytöstä. Eikä pelin seuraamista tarvinnut lopettaa vessakäynninkään aikana, sillä vessaan oli sijoitettu 8 näyttöä ja selostuskin kuului hyvin myös sinne. Aivan, vessassa oli siis saman verran näyttöjä kuin suomalaisessa sporttibaarissa keskimäärin salin puolella. Runsas määrä näyttöjä mahdollisti monien eri otteluiden ja sarjojen seuraamisen vaikka samaan aikaan.

Baarissa oli niin paljon hienoja yksityiskohtia, ettei niitä kaikkia kannata koittaa tässä luetella. Mainittakoon kuitenkin mm. pöytälevyihin sijoitetut taktiikkataulut, jossa pystyi pöytäkunnan kesken miettimään pelin hienouksia. Ilmoittaudun kanta-asiakkaaksi jo nyt, jos Suomeen joskus tulee tällainen sporttibaari!

Torontosta poislähtöpäivänä ehdimme vielä tekemään kiekon kotipesässä vieraillessamme lähes ”pakollisen” visiitin kiekon Hall of Fameen. Kiekkomuseo oli hyvin mielenkiintoinen paikka, josta löytyi NHL:n lisäksi paljon nähtävää ja koettavaa kansainvälisestä jääkiekosta. Esillä oli tietysti pelipaitoja, pokaaleita, kuvia ja tarinoita, mutta niiden lisäksi myös erilaisia pelejä, joissa pääsi esimerkiksi itse kokeilemaan kiekon lämäämistä ja kiinni ottamista maalivahtina. Ja museon yhteydessä toimi myös iso fanituotemyymälä.

Suomalaisista esille olivat päässeet NHL:n museon puolelle vain Jari Kurri Hall of Fameen ja tietysti nimensä Stanley Cup -pokaalin kylkeen ansainneet mestarit. Kansainvälisen jääkiekkoliitton (IIHF) museon puolella sen sijaan oli paljonkin suomalaisia esillä sekä Hall of Famessa että pelipaitojen muodossa vitriineissä.

Jos joku lukijoista suuntaa joskus Torontoon päin, niin suosittelen erittäin lämpimistä käyntejä sekä Real Sports Bar & Grillissä että Hockey Hall of Famessa.

Aitoa jenkkiläistä show’ta Kanadasssa – NOT!

Lentopallon Maailmanliiga on rantautunut täksi viikonlopuksi Torontoon. Pelit pelataan Ricoh Centressä, joka on Toronto Maple Leafsin farmijoukkue Toronto Marliesin (AHL) kotihalli. Halli vetää 7.779 katsojaa, joten se on aika lailla normaalin suomalaisen jäähallin kokoinen. Hallin seinälle on jäädytetty niiden pelaajien lehtiä, eli leafseja, jotka ovat nousseet Marliesin kautta NHL:ään. Hetken silmäilyn jälkeen rivistöstä osui silmään vuodelta 1992 nimi Berg – paikallisille kun kerroin että hän on ”oman kyläni poikia”, niin he tuntuivat edelleen muistavan Bergin hyvin.

Koska tänne asti on tultu ja yhteen ainoaan osittain vapaaseen iltaan sattui osumaan Major Leaguen (siis baseball) peli, niin oli pakko lähteä tutustumaan millaista jenkkihuumaa legendaarisen ammattilaisliigan ottelutapahtumissa on. Vastustajaksi Toronton Blue Jaysille saapui New York Yankees, joka on kansallispelin legendaarisin seura.

Blue Jaysin stadion Rogers Centre on aivan kaupungin keskustassa, joten sinne suunnistaminen oli helppoa. Yli 50.000 ihmistä vetävä stadion on sen verran massiivinen rakennus, että sen näkikin jo aika kaukaa. Lipunmyynti oli helppo löytää, mutta lipun ostaminen olikin vaikeampaa, koska kyseessä oli minun ja ystäväni ensimmäinen baseball-kokemus. Ostimme liput lopulta kentän päädystä, koska sen sektorin liput olivat lähes halvimmat (tiesimme että ehdimme katsomaan ottelua vain tunnin) ja siellä olisi ehkä mahdollista napata kunnarista koppi ja saada pallo muistoksi ottelusta. Kaksi pääsylippua maksoi yhteensä 72 dollaria.

Fanituotemyynti ja ravintolapalvelut oli todella mallikkaasti hoidettu stadionilla. Tuskin on olemassa mitään fanituotetta tai purtavaa, jota ei olisi stadionilla ollut tarjolla. Ainoa negatiivinen yllätys oli oluen hinta, sillä tuopillinen mallasjuomaa maksoi 10,75 dollaria. Ennen ottelutapahtumaa lukuisat kentänhoitajat hioivat pelialuetta huolella kuntoon ja odotukset nousivat korkealle. Tapahtuman alku oli kuitenkin niin lattea ja vaisu, että ilman kansallislauluja en olisi varmaan tajunnut edes pelin alkavan. Odotin pelaajaesittelyihin savukonetta, kovaa musiikkia, stroboja ja muuta jenkkihöpinää, mutta kaikki tämä puuttui tyystin. Kun peli lähti käyntiin, niin taustamusiikeista tai kuulutuksista ei ollut tietoakaan ja peli eteni hyvin pitkäveteisesti. Ainoa tunnelmaa nostattanut tekijä oli hiljalleen päihtynyt kotiyleisö, joka alkoi huutelemaan ja pitämään ääntä stadionilla – lähinnä huudellen rivouksia vierasjoukkueen pelaajille.

Summa summarum baseball ei noussut suosikkilajieni joukkoon. Televisiosta seurattuna se on paljon mukavampaa seurattavaa, koska tyhjät ja tapahtumaköyhät hetket on täytetty uusinnoilla ja tilastoilla. Lajin hullunkurisuutta lisää se, että joukkueet pelaavat runkosarjassa yli 160 ottelua. Joskus pitää vielä päästä seuraamaan NHL tai NBA ottelua, josko niissä olisi kunnon jenkkihumua vähän enemmän tarjolla kuin baseballissa. Jossain vaiheessa pitää käydä tutustumassa myös suomalaiseen baseballiin (pesäpallon lisäksi), sillä Turustakin löytyy kyseisen lajin seura – Black Sox. Tästä Turkulaisen lehtijutusta löytyy lisää infoa ko. seurasta.

Kanada(kaan) ei ole tuottanut pettymystä televisiotarjonnan osalta, vaan televisiosta löytyyt urheilutarjontaa todella monipuolisesti. Aina löytyy joltain kanavalta sporttia seurattavaksi. Täällä olon aikana on tullut katsottua jo NBA:n ja NHL:n pudotuspelejä, Kanadan jalkapalloa ja Major Leaguen baseballia. Toivottavasti tänään televisiosta näytetään myös Champions Leaguen finaali, vaikka kyseessä onkin eurooppalainen urheilun suurtapatuma.