Palloilubuumi jatkuu - lentopallo täyttänyt alkuvuoden!

Onpa siitä päässyt vierähtämään aikaa, kun olen viimeksi avannut sanaista arkkuani blogin kautta. Katsomoissa on toki tullut istuttua, mutta ajatuksiani olen purkanut lähinnä mikroblogi Twitterin kautta (@penkkisport).

Alkuvuosi on ollut melko lentopallon täyteinen. Toki mukaan mahtui esim. Pikku-Leijonien hienon MM-urakan seuraaminen ja muut talvilajit, mutta päähuomion on vienyt ensin lentopallon MM-karsinnat ja sen jälkeen Suomen Cupin finaalit. Ja kuluvalla viikolla sama meno jatkuu, kun lentopallon saralla on tarjolla tiistaina Raision Loimun juhlaottelu ja torstaina LP Salon Euro Cupin huippuottelu. Lentopallon sekaan mahtuu tietysti myös suomalaisen urheilun juhla, eli Suomen Urheilugaala, jota tosin seuraan tänä vuonna vain jälkikäteen kotisohvalta.

Alkuvuoden hyvä penkkiurheilutarjonta huipentui 5.1., kun samaan aikaan ratkaisuotteluitaan pelasivat niin Pikku-Leijonat kuin Suomen miesten lentopallomaajoukkuekin. Minä seurasin näitä otteluita Turussa Pikku-Torren kisastudiossa, joten lentopallon ja jääkiekon seuraaminen onnistui vaivatta samanaikaisesti. Pikku-Leijonien MM-kulta oli pienoinen yllätys ja jatkoajalle venynyt finaalivoitto oli hyvin ajoitettu, sillä lentismiehet iskivät juuri ratkaisevat pisteet Slovakiassa MM-lopputurnauspaikan varmistamiseksi kun Pikku-Leijonat nostelivat poikaa ilmaan Ruotsissa. Siinä elettiin huikeita suomalaisia urheiluhetkiä, jotka eivät varmastikaan katoa penkkiurheilijan mielestä minnekään ennen totaalista dementoitumista.

 

 

Lentopallon MM-turnaus pelataan syyskuussa Puolassa, jonne on Suomesta erinomaiset yhteydet, joten fanimatkalaisia tulee taatusti suuntamaan valtava määrä yli Itämeren. Myös Penkkisporttaaja on aloittanut jo reissusuunnitelmien teon – onhan se nähtävä paikanpäällä kun Suomi esiintyy lentopallon MM-kisoissa 32 vuoden tauon jälkeen. Turnaukseen selviytyminen on huima suoritus kun huomioidaan lentopallon eurooppalainen taso ja lajin maailmanlaajuinen levinneisyys. Kansainväliseen Lentopalloliittoon (FIVB) kuuluu 220 kansallista jäsenliittoa, joista peräti 154 lähti tavoittelemaan paikkaa Puolan MM-turnaukseen. Näistä ennätykselliset 41 oli Euroopasta. Euroopan tasosta kertoo myös Lontoon Olympialaiset, joissa neljän parhaan joukossa oli kolme eurooppalaista maata. Ylen jakaman tiedon mukaan Suomi ei olisi koskaan aikaisemmin selviytynyt karsintojen kautta pelaamalla maailmanlaajuisesti suuren palloilulajin MM-lopputurnaukseen. En ole lähtenyt tätä faktaa varmistamaan, vaan luotan Ylen sanaan.

Lentopallopainotteinen ohjelmani jatkui viime viikonloppuna Vantaalla, kun olin seuraamassa Suomen Cupin finaaleita Energia Areenalla (jota olen aiemmassa kirjoituksessani kehunut Suomen parhaaksi sisäpalloiluhalliksi). Cup-tapahtuman lähtökohta oli ainutkertainen, kun takana oli loistavasti medianäkyvyyttä saanut MM-karsintaturnaus ja finaaleissa pelaamassa peräti viisi pelaajaa tuosta maajoukkueesta. Sekä naisten että miesten finaalit olivat mielenkiintoiset ja hyvätasoiset (onnea LP Kangasala ja Kokkolan Tiikerit), mutta valitettavasti tapahtuma ei muuten noussut odotetulle tasolle. Yleisömäärät (naiset 880, miehet 1720) ja tunnelma olivat ihan ok, mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuus. Tapahtuman järjestelyistä vastannut Lentopalloliitto oli ilmeisesti luottanut markkinoinnissa netin vetovoimaan, sillä maksettua mainontaa tai ennakkotapahtumia ei näkynyt missään. Itse en päässyt pelipäivän Hesaria lukemaan, mutta kuulemma sielläkään ei ollut sen enempää ennakkoa kuin mainostakaan ko. tapahtumasta. Pääkaupunkiseudun merkityksestä lentopallolle on puhuttu jo vuosia, mutta näkyviä edistysaskeleita ei asiassa ole juuri otettu. ”Lentiskärpäset ja buumit” eivät leviä itsestään pääkaupunkiseudulla eikä muuallakaan Suomessa, vaan se vaatii kovaa työntekoa. Toivottavasti lentopallo ei hukkaa tätä orastavaa buumia samaan tapaan kuin vuoden 2007 loistavan EM-menestyksen jälkeen. Siemen on kylvetty, nyt on aika kääriä hihat ja ruveta hommiin.

Penkkisporttaajan lentopallon täyteinen alkuvuosi ei suinkaan ole vielä ohi, sillä tällä viikolla on ohjelmassa sekä lentopallon Mestaruusliigaa että Euro Cupia. Mestaruusliigaa on tarjolla tiistaina (14.1.) Raisiossa, kun paikallinen Loimu tekee rovaniemeläistä Lakkapäätä vastaan pelatessaan historiaa pelaamalla 1000. peräkkäisen pääsarjaottelunsa. Syksyllä 1977 alkanut putki on ainutlaatuinen lajissaan Suomessa. Torstaina (16.1.) tieni vie Saloon, jossa harvinaisen tappion (kotimaan kentillä) Cup finaalissa viime lauantaina kokenut LP Viesti, tai Euro Cup nimeltään LP Salo, kohtaa turkkilaisen Fenerbahcen. Tämä turkkilainen suurseura on nimeltä tuttu kaikille penkkiurheilijoille. Seuran laajasta lajivalikoimasta löytyy monia huippujoukkueita eikä naisten lentopallojoukkue tee poikkeusta. Fenerbahcen riveistä löytyy naislentopalloilijoita aivan maailman terävimmästä kärjestä, sillä esimerkiksi korealainen Yeon-Koung Kim valittiin Lontoon Olympialaisten parhaaksi pelaajaksi. Hänen lisäkseen Olympiamainetta niittivät turkkilaisjoukkueen pelaajista brassi Fermanda Garay (kultaa) sekä yhdysvaltalainen Alisha Glass (hopeaa). Fenerbahcen naisjoukkueen vierailu ei jää suurseuran ainoaksi vierailuksi Suomessa tällä kaudella, sillä heti seuraavalla viikolla Ivan Miljković ja Leonel Marshallin tähdittämä miesten joukkue saapuu Sastamalaan VaLePan vieraaksi päävalmentaja Daniel Castellanin johdolla.

Olen antanut vuosien saatossa monia tyhjähköjä uuden vuoden lupauksia mm. kuntoiluun ja ravintoremppaan liittyen, joten en lähtenyt siihen leikkiin tänä vuonna. Sen sijaan voisin luvata parantavani viime vuoden loppupuoliskolla hiipunutta blogin päivitystahtiani, joten pistäkäähän tekin lukijat juttuideoita tulemaan mielenkiintoisista urheilutapahtumista ja -joukkueista, joille ylimääräinen ilmainen palstatila ei olisi pahasta.. Palataan linjoille lähiaikoina!

 

Raporttia korisdivarista ja vähän muustakin

Toteutin viime sunnuntaina aiemmin kirjoittamani (lue ko. kirjoitus) suunnitelman ja suuntasin Littoisiin katsomaan koripallon I-divaria. Lauantaina olin ollut Vantaalla seuraamassa lentopallon Suomen Cupin finaaleita. Naisten finaalissa LP Kangasala nappasi maailmantähti Riikka Lehtosen johdolla yllätysmestaruuden viime vuodet naisten lentiskenttiä dominoineen LP Viestin nenän edestä. Miesten finaalissa Samposta ei ollut VaLePan haastajaksi, vaan Sastamalassa päästiin juhlimaan kaupungin ensimmäistä Suomen Cupin kultamitalia. Cupin finaali oli kaikin puolin onnistunut tapahtuma ja Suomen paras palloiluareena näytti taas hyvät puolensa. Toivottavasti Turun palloiluhallin suunnittelijat tekevät ekskursioita Energia Areenalla. Sitä pohjaratkaisuna käyttämällä saadaan Turkuun kansainväliset mitat täyttävä erinomainen palloiluhalli, joka toisi varmasti mukanaan paljon kansallisia ja kansainvälisiä huipputapahtumia Turkuun.

Koriksen divarimatsissa vastakkain oli kaksi perinteistä seuraa kun Ura sai vastaansa Torpan Pojat. Tutkin sarjataulukkoa ennen otteluun lähtemistä ja havaitsin ettei Uran kausi ollut lähtenyt käyntiin onnellisten tähtien alla, sillä jumbosijan lisäksi saaliiksi oli tullut vain kaksi voittoa. Vastustajaksi saapunut ToPo taas oli sarjassa toisena, joten haastava iltapuhde oli Uralla siis edessään.

Eniten ihmetystä sarjataulukossa aiheutti se, miksi Ura (lohko A) ja TuNMKY (lohko B) pelaavat eri lohkossa. Koska Twitter on laiskan miehen nopein tiedonhakutapa nykyisin, niin naputin aiheesta sinne ja noin minuutin päästä tuli jo vastaus Koripalloliiton kilpailupäällikkö Tom Westerholmilta: ”Divari A:sta voi nousta #korisliiga:an, Divari B:stä Divari A:han ts Divari B=valtak. II-divisioona tai jääkiekon Suomisarja”. Tiesittehän muuten, että PenkkiSporttaaja löytyy myös Twitteristä: www.twitter.com/penkkisport.

Littoisten Monitoimitalolle oli sapunut minun lisäkseni noin pari sataa katsojaa - aika hyvin koriksen ykkösdivariin. En ainakaan havainnut että paikalla olisi ollut aiemmin kertomistani Ura-legendoista muita  kuin Vyyryläinen. Muita entisten koristähtien kasvoja sen sijaan tunnistin, mutta en valitettavasti osaa yhdistää kasvoja ja nimiä. Kentällä esiintyneistä pelaajistakaan en tuntenut nimeltään varsinaisesti yhtään. ToPon Elias Kajander kuulosti kovin tutulta ja muistelin hänen pelanneen Korisliigaakin. Kotiin päästyäni tarkistin Wikipediasta, että näin tosiaan oli. Ja pelaamisen lisäksi hän oli myös menestynyt siellä. Kävin joitain vuosia sitten Littoisissa katsomassa Ura Basketin A-junioreiden buumia. Valitettavasti minulla ei ole tuon käynnin käsiohjelmaa tallessa, sillä olisi ollut kiva tarkistaa onko niitä samoja poikia nyt edustusjoukkueessa. Sen verran sentään tiedän, että ainakin yksi heistä pelaa tätä nykyä ammattilaisena Sloveniassa legendaarisen Olimpija Ljubljanan riveissä.

Sisäänpääsymaksu oli 8 euroa ja vastinetta rahoille sai mm. kuuluttajan ja DJ:n muodossa, kuten hyvään urheilutapahtumaan kuuluukin. Kotijoukkue otti komennon kentällä heti ensimmäisellä puoliajalla. Tahtipuikkoa heilutti nuori takamies Matias Suomi, joka oli minun amatöörimäisen arvioni mukaan ensimmäisen puoliajan paras pelaaja. Toisella puoliajalla esiin nousi lopulta ottelun parhaaksi pelaajaksi palkittu kotijoukkueen jenkkivahvistus Nolan Richardson. Vierasjoukkueen parhaaksi palkittiin Devin Ginty. Ottelun loppuvaiheilla oli mukava seurata nuorten uralaisten otteita kentällä, sillä valmentaja Lars Ekström peluutti 1995 ja 1994 syntyneitä junioreita ottelun jo ratkettua. Ottelun lopputulos oli Uran komea kotivoitto 110-87, joten pääsin todistamaan Uran kauden kolmatta voittoa. Kaiken kaikkiaan tutustumiskäynti korisdivariin oli positiivinen kokemus. Seuraavaksi koriksen saralla suunnitelmissa on mennä seuraamaan TuNMKY:n tai naisten korisliigassa pelaavan Riennon kotiottelua.

Loppuun pitää antaa vielä kehut perjantai-illan TuTo – Jukurit Mestis-ottelusta, sillä kauden ennätysyleisö (2799) loi Marli Areenalle erinomaisen tunnelman. Tunnelman tekemisessä auttoivat viihdyttävää peliä esittäneet joukkueet, joista etenkin kotijoukkue tuntui olevan liekeissä. Sarjakärki joutuikin poistumaan Kupittaalta 5-1 tappio niskassaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kupittaalla tullaan tarjoamaan mielenkiintoista kiekkoviihdettä pitkälle kevääseen. Saa nähdä missä vaiheessa halli käy liian pieneksi Tamille joukkoineen.

Vähän kaikkea vuodenvaihteen kunniaksi

Joulu ja uuden vuoden juhlat ovat jo historiaa, joten päättynyt on myös urheiluvuosi 2012, josta jäi muistoihin paljon hienoja hetkiä sekä kansainvälisillä urheilukentillä että paikallisella ruohonjuuritasolla. Minulle Joulu ja vuodenvaihde ovat olleet monipuolisen penkkiurheilun aikaa, sillä olen nautiskellut mm. lentopallosta, jääkiekosta ja koripallosta.

Koripalloa en ole päässyt vielä seuraamaan paikanpäälle tämän kauden aikana, mutta muutaman mieluisan hetken olen silti lajin parissa viettänyt. Ensimmäisen koriskokemuksen Joulun pyhinä sain kun menin Littoisiin kinkunsulatteluturnaukseen pelaamaan lentopalloa. Törmäsin samalla Monitoimitalon aulassa Ura Basketin Hall of Fameen. Lasivitriiniin tehty ”paikallinen korismuseo” ei ollut koolla pilattu, mutta minusta se oli erittäin hieno merkki kaarinalaisesta koripallo- ja urheiluperinteestä. Seuran historian suurimpina niminä Hall of Fameen olivat päässeet Pekka Kallio, Kimmo Vyyryläinen, Samu Kaaresvirta, Ville Kaunisto, Matti Nuutinen ja Emir Sulejmanovic. Aika kova liuta entisiä ja nykyisiä pelimiehiä sekä yksi tulevaisuudenlupaus.

Toinen koriskokemus tuli vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, kun tajusin Twitter-kommenttien kautta, että Uudessakaupungissa oli käynnissä mielenkiintoinen paikalliskamppailu Korihaiden ja Nilan Bisonsin välillä. Paikanpäälle en tunnin ajomatkasta johtuen voinut lähteä, joten aloin kaivaa netistä ottelun seurantaa. En ole ennen käyttänyt koripallon livescorea, mutta sen löydettyäni täyttyy kyllä kehua tuota palvelua ja todeta että tulen jatkossakin seuraamaan otteluita sitäkin kautta. Livescore tarjosi seuraajalleen tilanteen lisäksi erittäin tarkat tilastot muistakin ottelun tapahtumista sekä jopa tekstimuotoisen ”selostuksen”. Livescoren lisäksi aion paneutua koripalloon myös livenä, sillä sunnuntaina olisi tarjolla Ura Basket – ToPo Littoisissa, joten taidan silloin mennä paikanpäälle seuraamaan mahdollisia tulevia Hall of Fame nimiä.

Niin sanottuihin välipäiviin on mahtunut myös kaksi lentopallon Mestaruusliigan ja kaksi jääkiekon SM-liigan ottelua. Kiekossa ensimmäinen ottelu oli TPS – Ässät, jota pääsin seuraamaan vieraana erään yrityksen aitiosta käsin. Kyseisessä ottelussa Aitio olikin koko tapahtuman mielenkiintoisin juttu, sillä kaukalon puolella ei juuri hienouksia nähty. Päätin antaa TPS:lle kuitenkin uuden mahdollisuuden ja suuntasin jo viikko Ässät-pettymyksen jälkeen uudestaan HK Areenalle. Tepsi – Kärpät olikin viihdearvoltaan jo huomattavasti parempi tapahtuma. Siitä pitivät huolen nykyään hyvin mukana elävän faniryhmän lisäksi mm. Atte Engren ja Marko Anttila, jonka ihailijoihin en tavallisesti kuulu, mutta pakko kehua silloin kun sen paikka on. Tuosta Tepsin faniporukasta ja siellä tapahtuneesta muutoksesta pitää kirjoittaa ihan oma blogitekstinsä tässä kevään aikana.

Lentopallossa Raision Loimu järjesti ”retro-ottelun”, kun vastaan saapui kaikkien aikojen maratontaulukon kärkijoukkue Tampereen Isku-Volley. Loimu ajaa maratontaulukossa Iskua kovasti takaa, joten retroteemalle oli hyvä historiallinen asetelma olemassa. Retroilu toi otteluun hyvän lisämaun, joten tällaisia kaikenmaailman keinotekoisiakin juhla- ja teemaotteluita saisi olla minusta enemmänkin. Kunhan ne näkyvät ottelutapahtumassa muutenkin kuin lehti-ilmoituksessa. Raisiossakin oli tapahtumaan panostettu monella tapaa. Tästä pääset katsomaan ottelun koostevideon pelaaja- ja valmentajakommentteineen  > > >.

Tänään lauantaina suuntaan Suomen parhaaksi sisäpalloiluhalliksi nimittämääni Vantaan Energia Areenaan, jossa isketään naisten ja miesten lentopallon Suomen Cupin finaalit. Naisten finaali sai viikolla rutkasti lisäväriä, kun kaikkien aikojen kuumimpiin suomalaisiin lentopallonimiin lukeutuva Riikka Lehtonen ilmoitti tehneensä lyhytaikaisen sopimuksen kasvattajaseuransa LP Kangasalan kanssa (lue uutinen). Finaalissa Kangasala saa vastaansa ”tietysti” LP Viestin, joka on ollut kestomenestyjä kotimaisilla naisten liigaparketeilla jo usean vuoden ajan. Miesten finaalissa Pielaveden Sampo lähtee haastamaan ennakkosuosikkina Vantaalle matkustavaa Vammalan Lentopalloa.

Tikat jäi näkemättä, mutta kannujen nostelun sentään bongasin

Tikkakisasta tuli hutikuti

Viime viikonloppuna minun oli tarkoitus seurata lentopallon lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni darts-kisaa paikanpäällä, mutta valitettavasti työeste vesitti tämän hienon suunnitelman ja viikonlopun penkkiurheilusta tuli yksipuolinen.

Perjantaina matkustin Vammalaan, tai nyttemmin oikein sanottuna Sastamalaan, katsomaan lentopallon Mestaruusliigaottelua Vammalan Lentopallo vs Raision Loimu. Vammalaan on rakenteilla uusi liikuntasali ja täytyy kyllä todeta että se tulee tarpeeseen. Nykyinen sali ei todellakaan ole suunniteltu nykypäivän pääsarjaurheiluun. Itse sali on matala, pimeä ja muutenkin ahdas. Tämän lisäksi katsomotilat ovat ahtaat ja huonot ja yleisöpalvelutilat ovat olemattomat. Toivotaan uuden hallin valmistuvan pikaisesti, sillä innostusta Sastamalassa tuntuu olevan. Uusi halli tuonee hyviä uusia mahdollisuuksia VaLePalle.

Itse ottelussa kotijoukkue oli innokkaan kotiyleisönsä edessä voitokas. Ottelun ensimmäiset  kaksi ja puoli erää olivat tasaista pelaamista, mutta sen jälkeen kotijuokkue karkasi lopullisesti voittoon. Vierasjoukkueen kannattajia matkusti seuran järjestämällä yhteiskuljetuksella peliin omiaan kannustamaan vähän yli 20.

Lentopallon Cup-mestarit ratkottiin Vantaalla

Energia Areena ja ISS stadion

Cup-finaaleille oli valittu todella hienot olosuhteet, sillä Vantaan Energia Areena on varmaankin yksi Suomen hienoimmista sisäpalloiluhalleista. Toivottavasti Turun palloiluhallia suunnittelevat tahot käyvät Vantaalla excursiolla ennen päätöksiään. Hallissa on selkeästi pohdittu yleisön viihtymistä, sillä ravintolatilatkin olivat toimivat ja riittävän isot, pehmustetut penkit hellivät pakaroita ja katsomoita oli areenalle tyypillisesti joka puolella kenttää. Kahviopisteiden sijainti oli ainoastaan huonosti mietitty, koska niiden jonot sumputtivat aulatilan hankalasti.

Komean Energia Areena vieressä oli itseltäni jo unholaan jäänyt ISS-jalkapallostadion, joka tuli joitain vuosia sitten kuuluisaksi kohujoukkue AC Allianssin kotiareenana. Tosin sen nimi taisi olla silloin jotain muuta. Ainakin ohi ajaessa näytti siltä että siitä saisi yhä joku liigaporukka todella hyvän kotiareenan itselleen. Katsomotilaa oli kentän kolmella sivulla ja neljännen sivun, tai siis toisen päädyn, rajasi mäki ja metsä. Stadion on siis areenamainen mitä monet suomalaiset kentät eivät ole. Wikipeidan mukaan stadionille mahtuu 4600 katsojaa, mikä riittäisi nykyisellään hyvin Veikkausliigaporukoille. 

Lentisfinaaleissa tuulettelemaan pääsivät Tampereen Isku-Volley ja LP Viesti Salosta. Miesten finaalissa joukkueiden kannattajaryhmät olivat  pääluvultaan melko tasaväkiset, mutta äänen määrässä tamperelaiset olivat selvästi pohjoisen väkeä edellä. Liekö pitkä matka väsyttänyt rovaniemeläisen Lakkapään kannattajat, sillä he vain heiluttivat lippujaan flegmaattisesti aikalisillä eikä todellisesta kannustuksesta ollut tietoakaan. Naistenkin finaalissa kannattajaryhmien väkimäärä oli suunilleen samaa luokkaa, mutta tässä finaalissa kannustus oli tasaväkistä ottelun tapaan. Ehkä viestiläiset olivat kuitenkin vähän edellä orpolaisia. Siis myös katsomossa.

Saapa nähdä mitä penkkurheilukokemuksia alkava viikko tuo taas tulleessaan.. Vinkejä saa edelleen heittää tänne kommentteihin tai sähköpostilla penkkisport@gmail.com. Nähdään katsomoissa!

Bull's eye or bullshit?

Alkaneen vuoden ensimmäinen viikonloppu tulee olemaan taas urheilua täynnä. Aloitan loppiaisviikonlopun perjantaina matkustamalla Sastamalaan seuraamaan lentopallon Mestaruusliigan ottelua VaLePa - Loimu. Lauantaina käyn tutustumassa miten tikat löytävät häränsilmän Caribialla järjestettävässä dartsin Suomen Cupin tapahtumassa. Sunnuntaina pitää aamusta mennä itse klo 10 ja 11 Piikkiön liikuntahalliin hikoilemaan futsalin IV-divarin kahteen otteluun ja sieltä hippulat vinkuen Vantaan Energia Areenalle seuraamaan naisten ja miesten lentopallon Suomen Cupin finaaleita.

Viikonlopun mielenkiintoisimmat tapahtumat ovat ehdottomasti dartsin ja lentopallon Cup-tapahtumat. Darts tapahtumaan lähden avoimin mielin tutustumaan, sillä en tiedä yhtään mitä odottaa tapahtumalta. En ole koskaan nähnyt dartsia paikanpäällä ja televisiostakin vain ihan lyhyitä pätkiä. Mainittakoon nyt kuitenkin, että huoneessani oli teininä taulu ja kolmen tikan ennätykseni on 177, eli säännöt tiedän, mutta pelisysteemistä mm. ei ole hajuakaan. Onnekseni saan lauantaina ilmeisesti mukaan enemmänkin lajia seuranneen kaverin, jonka edes jonkunnäköisestä asiantuntemuksesta voi olla iloa paikanpäällä.

Yritin etsiä darts -tapahtumasta lisätietoa Caribian kotisivuilta, mutta eipä sieltä mitään löytynyt. Innostuin laittamaan asiasta oikein palautetta heille, sillä luulisi että urheilutapahtumien markkinointi on heidänkin etunsa, koska tapahtumat järjestetään heidän seinien sisäpuolella, vaikka liikuntatilan omistaakin Turun kaupunki. Onneksi löysin sentään jotain tietoa Dartsliiton kotisivuilta.

Lentopallon naisten Cup finaalissa kohtaavat Oriveden Ponnistus ja maanantaina huikean sadannen voittonsa kotimaan kentillä putkeen ottanut Salon LP Viesti. Miesten finaalissa iskevät vastakkain Team Lakkapää Rovaniemeltä ja Tampereen Isku-Volley. Pelipaikkana on Vantaan Energia Areena, joka on yksi hienoimmista, jos ei jopa hienoin, suomalainen sisäpalloiluhalli. Vantaalla järjestetään samana viikonloppuna Suomen suurin nuorten sisälentopalloturnaus Baltic Sea Junior, mutta niitä pelejä en taida harmikseni ehtiä omien futsal-pelieni takia seuraamaan.

Jonkinlaista raporttia viikonlopun tapahtumista on tulossa - pysykää penkillä.