Futsal ansaitsisi parempaa!

Heti tämänkertaisen bloggauksen alkuun haluan korostaa ja alleviivata, että sydämeni sykkii futsalille, jota tämänkertainen bloggaukseni käsittelee. Harrastan itsekin aktiivisesti futsalia ja olen ollut mukana järjestämässä alasarjatasolla futsalin harrasteturnauksia ja toiminut monissakin tehtävissä futsaljoukkueessamme.

MUTTA maanantaina Salossa pelatusta futsalmaaottelusta Suomi (world ranking 49.) vs Unkari (32.) en keksi juuri mitään hyvää sanottavaa. Kriittisesti katsottuna ainoa hyvä asia oli ottelun pelaaminen Salossa, jossa on hyvä palloiluhalli ja jonne minulla on lyhyt matka. Siihen hyvät asiat oikeastaan sitten jäävätkin. En tapojeni mukaan kirjoita ottelusta pelillistä raporttia (jätän sen muille, kuten esim. Kymppipaikka), vaan keskityn ottelutapahtumasta raportointiin. Tosin tästä kokemuksesta on vaikea puhua ottelutapahtumana, koska ottelun ympärillä ei juurikaan ollut mitään tapahtumaa, vaan tapahtuman järjestäminen oli monilta osin hoidettu täysin puolivillaisesti.

Ensinnäkin ottelun markkinointi oli vähäistä ja vaatimatonta, mikä näkyi selvästi myös Salohallin lehtereillä. Hienon ja hyvin yleisöä vetävän hallin katsomotiloista puolet oli kokonaan tyhjänä ja käyttämättä eikä käytössä ollutkaan puolisko ollut täynnä. Tämä on käsittämätöntä, kun otetaan huomioon kuinka paljon harrastajia jalkapallolla ja futsalilla on jo pelkästään Salossa ja Turun piirissä ylipäätään. Ja lisäksi Salossa ja muualla Turun talousalueella elää iso joukko penkkiurheilijoita, jotka olisivat hyvinkin voineet lähteä tutustumaan uuteen lajiin, kun oikein maaottelu on tuotu kotinurkille.

Nimimerkki @msipilai kommentoi Twitterissä ottelusta paistavan pienoisen puuhastelun ja se on kyllä helppo allekirjoittaa. Maaottelu näytti enemmänkin hyvin järjestetyltä junioriturnaukselta kuin arvokkaalta maaottelutapahtumalta. Tämä kritiikki koskee kaikkia ottelun järjestelyjä lähtien aina kahviopisteistä, musiikista, kuulutuksesta ja käsiohjelmasta, jossa ei ollut edes lähes kaikille tuntemattomien pelaajien numeroita. Paikalla olleista Palloliiton työntekijöistäkin huokui jotenkin pakkopullan leipominen suuren juhlapäivän sijasta. On hyvin vaikea kuvitella että Huuhkajien harjoitusmaaottelutapahtuma voisi olla lähimainkaan tämän kaltainen. Vaikka futsalia pidetäänkin Suomessa jalkapallon jalkavaimona tai pikkuveljenä, ei tällaisen ottelutapahtuman järjestäminen saisi olla mahdollista.

Futsal on parhaimmillaan hieno, vauhdikas ja yleisöön menevä laji, mutta näitä hienouksia ei maanantaina Salohalliin saapuneille paljastettu. Huonon tapahtumajärjestelyn lisäksi kotijoukkueen pelillinen esitys oli maanantaina hajuton ja väritön. Toivottavasti tiistaina 10.2. kello 18:30 pelattava toinen harjoitusottelu tarjoaa katsojille parketilla parempaa futsal-viihdettä ja oikean tapahtuman parketin ulkopuolella. Itse en aio matkustaa paikalle ja valitettavan moni tuntui hallin käytävillä puhisevan samaa pelin jälkeen. Toivon että maanantaina pettymyksen futsalin parissa kokeneet antavat tälle hienolle lajille uuden mahdollisuuden ja saapuvat seuraamaan jotakin Futsal-liigan ottelua. Kyseessä on todella vauhdikas ja mukaansatempaava laji, jonka olisi pikaisesti päästävä pois jalkapallon pikkuveljen asemasta.

Ugh, olen puhunut ja purkanut suurten odotusten ja heikon kokemuksen välisen gapin. Seuraavassa bloggauksessani pyrin olemaan taas positiivisempi. ;)

-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

Matseissa käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

Naisten finaaleissa vihdoinkin epävarmuutta

Lentopallon Mestaruusliigan hallitukseen kuuluva AMK:n Urheilujohtamisen lehtori Jaakko Haltia kirjoitti NEMO-hankkeen blogissa hyvän kirjoituksen otsikolla Urheiluliiketalous elää epävarmuudesta. Kirjoittajan lentopallotaustan tietäen on oikeastaan ihme, että hän ei viittaa kirjoituksessaan lainkaan naisten Mestaruusliigaan. No, ehkä Barca ja F1 ovat mielenkiintoisempia ja lukijoille tutumpia esimerkkejä kuin LP Viesti.

Naisten lentopallon Mestaruusliigassa epävarmuuden tärkeys urheilussa on näyttäytynyt konkreettisesti viime vuosina, kun LP Viesti on dominoinut parketeilla mielensä mukaan. Poikamiesten, ja muiden sanavalinnastani innostuneiden, ei kannata kuitenkaan ottaa tuota liian kirjaimellisesti, sillä dominointi on ollut puhtaasti urheilullista. Monissa otteluissa ainoa jännityksen aihe on ollut saisikohan vastustaja jossain erässä yli 20 pistettä. Epävarmuutta ei ole ollut eikä Daavidin feminiininen versio ole pystynyt tosissaan haastamaan Goljatin feminiinistä versiota. Ilman omakotitalon suuruista vedonlyöntiä monista peleistä on ollut haastavaa saada aidosti jännittävää lähtökohtaa ottelutapahtumalle.

Kuluvana keväänä salolaiset marssivat välierissä vakuuttavasti LP Kangasalan yli, mutta finaaleissa marssisuunnitelmalle on käynyt vähän niin kuin Neuvostoliiton marssisuunnitelmille kävi sotiemme aikaan. Selvänä altavastaajana finaaleihin lähtenyt OrPo on taistellut urhoollisesti joukkueena, kuten Suomikin teki 40-luvun alkupuolella. Kaikissa kolmessa finaalissa ratkaisuun on tarvittu täydet viisi erää. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa LP Viesti väänsi lopulta voiton, mutta kolmannessa OrPon taistelu palkittiin kotivoitolla.

Naisten finaalikaravaani jalkautuu seuraavaksi Saloon, jossa LP Viesti ja OrPo kohtaavat perjantaina ja lauantaina. Odotettavissa on varmasti jälleen mielenkiintoiset kamppailut ja tällä kertaa voittajan veikkaamiseen liittyy tosissaan epävarmuutta. Perjantain ottelun voittamalla salolaiset saisivat mahdollisuuden katkaista sarjan kotiyleisönsä edessä lauantaina. Toivottavasti orpolaiset eivät kuitenkaan jää Salohallissa nimensä mukaiseen asemaan, vaan saavat Orivedeltä äänekkään ja runsaslukuisen kannattajajoukon tuekseen.

Kaikkien penkkiurheilun ystävien kannattaakin siis suunnata perjantaina ja lauantaina Salohallille vuosikausiin mielenkiintoisempia finaaleita seuraamaan. Kotisohvalla matseja ei valitettavasti pysty katsomaan, kun UrhoTV lähetti viimeisen lentopallosignaalinsa viime lauantain finaalista. Tosin henkitoreissaan viruneella kanavalla oli loppuvaiheessa katsojia varmaan vähemmän kuin Auran Aaltojen Salon taajuudella (93,5 MHz) ja nettiradiolla kuulijoita. Radiolähetykset jatkuvat edelleen, mutta urheiluhan on parasta paikan päällä, joten kaikki joukolla Salohalliin!

 

 

Palloilubuumia! #BOOM #CAMA #VAMOS

Ei Kokkolassa mitään lentisbuumia ole. Perustan väitteeni näkemääni ja kokemaani täällä kaupungilla tiistaina ja keskiviikkona. Ennen tiistain ottelua ajoimme keskustan läpi eikä mikään viitannut lentopalloon tai Tiikereihin. Työparini Yle Puheen radioselostuksissa oli tullessaan nähnyt yhdet kelta-mustiksi tuunatut lastenrattaat. Tiistaina pelin jälkeen Kokkolan yöelämässä ei ollut kovaa menoa, mutta joitain Tiikereiden lippuja ja kaulahuiveja sentään bongattiin (emme olisi lähteneet mihinkään, mutta piti tutkimusmielessä käväistä). Keskiviikon aamulenkillä bongasin yhden kadun yli viritetyn mainospressun ja yhdellä kadunpätkällä oli lyhtypylväissä Tiikereiden lippuja. Eli näkemäni perusteella Kokkolassa ei kyllä ole mitään lentisbuumia!

Mutta mitä tapahtuikaan Kokkolan jäähallissa tiistaina klo 16:30? Siis kaksi tuntia ennen ottelun alkua! Hienoksi tuunatun (katso video rakennusprojektista) Tiikeri-luolan ovet avattiin ja kiireisimmät juoksivat sisään. Minulle tuli mieleen vuosien takainen Ruisrock, jossa olin järjestyksenvalvojana. Portit avattiin aamulla klo 11:00 ja illan pääesiintyjä oli joskus puolen yön aikaan aloittanut The Rasmus. Viisareiden osoittaessa 11:00:01 juoksivat ensimmäiset sata pikkutyttöä täysillä pääportilta kohti päälavan rynnäkköaitoja, jonne he pistivät leirinsä pystyyn koko pitkäksi päiväksi nähdäkseen idolinsa parhailta paikoilta. Kokkolan jäähallissa oli sama fiilis.

Tiistain ottelun yleisömäärä oli 3320! Vaikka tämä ei ole edes kotoisen pääsarjan yleisöennätys, niin en ole itse ollut koskaan kaikki kotimaan sisäpalloilusarjat mukaan lukien näin runsaslukuisessa ottelussa. Kova kannustus alkoi jo Tiikereiden astellessa areenalle ja se jatkui hurjana läpi ottelun. Tunnelma oli kirjaimellisesti katossa ja välillä koettiin piinaavia hiljaisuuksia yleisön pidättäessä hengitystään ennen huutoon räjähtämistä. On varmaan parempi että en yritä kuvailla tunnelmaa tässä kirjaimellisesti, koska en kuitenkaan onnistu siinä riittävän hyvin (tässä videota loppufiiliksistä). Tulkaahan itse paikanpäälle kokemaan lentopallon Mestaruusliigan finaalitunnelmaa Saloon tai Kokkolaan (lue aikaisempi blogikirjoituksenifinaaleista).

Pelin jälkeisenä päivänä Keskipohjanmaa kirjoitti ottelusta aukeaman verran, mikä oli hyvää jatkoa erittäin laajalle ja näkyvälle ennakkobuffaamiselle jota lehdessä on tällä kaudella harjoitettu. Ilta-Sanomat oli kustomoinut tämän alueen päivän lööppiinsä Upi Sivulan kuvan ja sisäsivuiltakin löytyi juttua mukavan paljon. Myös Iltalehti noteerasi ottelun oikein kuvan kera. Ja ”perinteiseen tapaan” buumista raportoivat myös muut isot mediat, kuten Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Yle Puhe, URHOtv, yms. Kunpa joku keksisi sen viisasten kiven miten normaaleihin runkosarjamatseihinkin saataisiin edes puolet siitä pöhinästä mitä näissä finaaleissa koetaan..

Niin, ja kyllä Kokkolassa (ja lähialueilla) on nyt sellainen lentisbuumi päällä, että oksat pois, joten unohtakaa alussa heittämäni provokaatio!

Lentiskevät on keltamusta

Keltainen on kevään ja leskenlehtien väri, mutta tänä keväänä se on myös lentisväri mustalla höystettynä, sillä lentopallon Mestaruusliigan finaalissa kohtaavat keltamustat Tiikerit ja Hurrikaani. Turun seudun lentisväki olisi varmasti nähnyt mieluusti mukana ripauksen oranssiakin väriä, mutta lentopallon menestynein pudotuspeliseura odottaa edelleen keväästä 2001 alkaneen finaalittoman kevään päättymistä. Onneksi tänäkin keväänä finaaleita pystyy kuitenkin seuraamaan kivuttoman lähellä Turkua. Ja jos pitää varttuneemmista miehistä, niin tiedoksi että 13.-14.4. pelataan Naantalin Maijamäen liikuntahallissa M40-sarjan SM-turnaus.

Mestaruusliigakausi on ollut mielenkiintoinen ja tasainen. Viime kauden hopeajoukkue Hurrikaani-Loimaan mukanaolo finaaleissa ei ole yllätys, mutta kovaa nousua Suomen lentiseliittiin tekevän Kokkolan Tiikereiden finaalipaikkaa voi ehkä pitää pienoisena yllätyksenä. Tosin jos tarkastelee joukkueen pelaajalistaa kauden aikana tulleiden vahvistusten ja taloudellisten satsausten jälkeen, niin eihän finaalipaikkaa isona yllätyksenä ainakaan voi pitää.

Palataanpa ajassa muutama vuosi taaksepäin. Päivämäärä oli 22.10.2010 ja tapahtumapaikkana Lietohalli. Parketilla lämmitteli kaksi nousua tavoittelevaa joukkuetta. Itse keskityin tulevaan koitokseen nousua I-sarjaan tavoitelleen Liedon Parman paita päälläni ja verkon toisella puolella lämmittelivät Kokkolan Tiikerit, joilla oli käynnistynyt huippulentisprojekti kovin tavoittein, eli tavoitteena oli nousu Mestaruusliigaan. Kyseessä oli tuolloin Suomen Cupin puolivälieräottelu. Tiikerit koki tuona päivänä kauden ensimmäisen tappionsa (koko kaudella niitä toinen lisää liigakarsinnoissa) ja oma joukkueeni selviytyi finaaliin, josta muistoina työhuoneessani komeilee Suomen Cupin kultamitali ja mestaruuslippis. Todettakoon nyt kuitenkin että tuolla kaudella liigajoukkueet pelasivat omaa Liiga Cupiaan ja Suomen Cupissa oli sarjatasojen hyvityspistejärjestelmä käytössä.

Tuosta edellä muistelemastani päivästä on nyt aikaa noin 2,5 v. Sekä Tiikereiden joukkue että organisaatio ovat uudistuneet ja kehittyneet isoin harppauksin. Tiikeri-paidassa on yhä mukana muutamia samoja kasvoja, joten jonkun verran pysyvyyttäkin on ollut matkassa mukana, vaikka joissain yhteyksissä sitä syytetty "ostojoukkueeksi". Tuosta syksyllä 2010 Cupissa tappion kokeneesta, mutta kauden päätteeksi I-sarjasta liigaan nousseesta joukkueesta pelaavassa rosterissa ovat edelleen mukana Mikko Keskisipilä ja Antti Leppälä. Silloinen libero Janne Heikkilä toimii nykyisin joukkueenjohtajana ja tämän kuluvan kauden alussa rosterissa olivat vielä mukana Antti Kaattari ja Robin Stenman, mutta he ovat näköjään kadonneet jonnekin kauden aikana. Lentisbuumi on saanut bensaa liekkeihin Kokkolassa sitten nousukauden, kun joukkue on ottanut päämäärätietoisia askeleita kohti menestystä. Nyt Tiikereillä on sauma laittaa koko kylä sekaisin.

Hurrikaanilla on finaalisarjassa kotietu, mutta sen merkitys ei ole iso, koska molemmat pelaavat finaaliottelut normaalia kotihallia isommilla areenoilla. Hurrikaani matkustaa viime kevään tapaan Loimaalta Saloon järjestämään kotiottelunsa ja Tiikerit sen sijaan vaihtavat kotihallinsa tutusta ja tiiviistä Hollihaasta Kokkolan jäähalliin. Ottelusarja alkaa Salosta, minkä jälkeen pelataan kaksi ottelua Kokkolassa, kaksi Salossa ja sen jälkeen mennään normaaliin vuororytmiin. Mestaruuteen tarvitaan neljä voittoa. Kaikki loppuottelut tulevat URHOtv:ltä suorina lähetyksinä ja lisäksi YLE Puhe radioi finaalit niin ikään suorina.

Mestari-VaLePan pronssimatsin kautta kesälomalle lähettäneiden Tiikereiden hurja välieräsarja nostaa heidät minun papereissani finaalin ennakkosuosikiksi. Joukkue on pelannut ”ilon kautta” hurlumhei-meiningillä ja se näyttää toimivan. Toisaalta Raisiossa 10.3. nähtiin sellainen ottelu, jossa se hurlumhei ei toiminutkaan. Silloin Tiikerit oli tyystin riisuttu aseistaan. Toki täytyy muistaa että heiltä puuttui silloin riveistään hakkuri Lelu Ojansivu. Mutta vaikean paikan tullessa normaalisti hyvin eloisa Hollywood-tyylinen valmentaja Tommi Tiilikainenkin rauhoittui penkilleen eikä löytänyt aseita joukkueensa kurssin kääntämiseen. Voittaakseen Hurrikaanin pitää siis olla v-mäinen vastustaja ja viedä raidat tiikerin turkista pelihuumorin ja hyvän fiiliksen latistamalla. Mielenkiintoista on muuten nähdä sekin mikä on Ville Kakon vastaus Tiilikaisen Hollywood-tyyliin. Hurrikaanihan mainostaa play off -otteluitaan leffa- ja tv-sarja-teemalla, joten on mielenkiintoista nähdä kaivetaanko jossain vaiheessa viime kaudelta tuttu Forrest Gump esiin.

Tässä vielä Penkkisprottaajan pelipaikkakohtaiset arviot finaaliparin voimasuhteista:
passarit: Molemmilla on hyvät ja selkeät ykköspassarit sekä hyvät kakkospassarit. Tällä osastolla en osaa laittaa kumpaakaan joukkuetta toisen edelle.
liberot: Tälläkin osastolla on tasaista, todella tasaista. Kentällä nähdään 2/3 tuoreista maajoukkueliberoista. Tällä osastolla vaakakuppini kallistuu kuitenkin vähän Tiikereille piirun paremman vastaanottopelaamisen vuoksi.
yleispelaajat: Tällä osastolla Hurrikaanilla on tasaisempi ja monipuolisempi nelikko rosterissaan. Kuusikon yleispelaajat on aika tasaisia parhaana päivänä, mutta Tiikereiden Sivulan hiha on kysymysmerkki. Rumpunen on tasavahva, mutta Keskisipilä ja Tarkiainen eivät ole finaalitasoa, joten Klanac on ainoa kelvollinen vaihturi. Hurrikaanilla sen sijaan nelikosta voi heittää kenet tahansa kentälle, joten tämä osasto kallistuu Hurrikaanille.
keskitorjujat: Ennen kauden alkua olisin laittanut tämän osaston selvästi Hurrikaanille, mutta en enää. Nyt sanoisin että on aika tasaista. Tiikereiden Klein on osoittautunut oivaksi vahvistukseksi ja Leppälä on kehittynyt kauden aikana. Laitan tällä osastolla puntit tasan, koska miesten pelejä voitetaan harvoin keskeltä. Toki Hurrikaanin Oivanen ja Kaatrasalo voivat hyvänä päivänä antaa ison panoksen joukkueelleen etukentän lisäksi syöttöruudussa.
hakkurit: Tällä osastolla on Tiikereillä selvä etulyöntiasema. Lelu Ojansivu on kenties Mestaruusliigan paras hakkuri ja vaihtoehtona hänelle on Urpo Sivula – molemmilla on maaotteluiden lisäksi kokemusta Euroopan huippusarjoista. Hurrikaanilla on tälle paikalle uraansa lopetteleva erinäisistä pikkuvaivoista kärsinyt Ismo Moilanen, joka toki on pelannut hyviä otteluita, mutta en usko hänen pystyvän pitkään ehjään sarjaan. Toki voin olla täysin väärässä tässä(kin) asiassa. Vaihdosta löytyy Jani Niskakangas ja tarvittaessa hakkuriksi voi heittää myös Erik Jagon tai Matti Oivasen, mutta en usko että näistä kukaan kykenee hakkurina voittamaan pitkää ottelusarjaa joukkueelleen. On hakkureina joukkueilla ketä tahansa edellä mainituista, kallistuu vaaka selvästi Tiikereiden eduksi.

vaihtopenkki: Tämän osaston osalta vaakakuppini kallistuu Hurrikaanin suuntaan. Liberoa myöden jokaiselle pelipaikalle löytyy kelvollinen varamies, vaikka puhdasta hakkuria penkiltä ei löydykään. Tiikereiden vaihtopenkillä on paljon enemmän kysymysmerkkejä kuin Hurrikaanin penkillä.

valmennus: Tälläkin osastolla on tasaista, mutta kokemuksen ansiosta kuppini kallistuu Hurrikaanille. Tiilikainen on saanut Tiikerit hyvään raviin, mutta isojen pelillisten vaikeuksien kohdatessa veri punnitaan. Näkemäni (ei kovin paljon) perusteella tässä vaiheessa saattaa (vielä) eväät tai oikeammin ehkä aseet loppua, vaikka välillä onkin näyttävästi Oscar-palkinnot haussa. Kesken kauden Hurrikaanin peräsimeen tullut Ville Kakko on jo kokenut valmentaja ja menestystäkin on tullut, joten hän osaa varmasti hallita finaalimaailman mukanaan tuomat paineet. Loimussa pelaajana mestaruuden voittanut Kakko janoaa mestaruutta myös valmentajana.


Ennuste: Vaikka lentopallo ei olekaan niin yksinkertainen peli, että voittajan voisi arvioida osa-alueet paremmuusjärjestykseen laittamalla, niin veikkaan että Tiikerit vie kultaa luvuin 4-3.


Loppuottelut:

La 13.4. klo 18.30 Salohalli: Hurrikaani-Loimaa – Kokkolan Tiikerit
Ti 16.4. klo 18.30 Kokkolan jäähalli: Tiikerit – Hurrikaani
Ke 17.4. klo 18.30 Kokkolan jäähalli: Tiikerit – Hurrikaani
La 20.4. klo 18.30 Salohalli: Hurrikaani – Tiikerit
Tarvittaessa:
Su 21.4. klo 16.00 Salohalli: Hurrikaani – Tiikerit
Ke 24.4. klo 18.30 Kokkolan jäähalli: Tiikerit – Hurrikaani
La 27.4. klo 18.30 Salohalli: Hurrikaani – Tiikerit

Virta vie, virta tuo - penkkiurheilijan "vapaapäivä"

Lauantaina oli omituinen päivä, vapaapäivä. Siis täysin vapaa päivä. Ei kiire minnekään eikä mitään pakollista ohjelmaa kalenterissa. Mihinkäs muuhun sellaisen päivän pyhittäisi kuin penkkiurheiluun? Päivä tuli vietettyä ”virta vie” -meiningillä ja se kannatti, sillä ”virta toi” mielenkiintoisia hetkiä tullessaan.

Päivä lähti käyntiin Raision Loimun järjestämässä bussikyydityksessä Salohalliin seuraamaan naisten Challenge Cupin puolivälierää LP Salo – Dinamo Krasnodar (RUS), jonne salolaiset olivat sensaatiomaisesti selvinneet. Rehellisesti sanoen kovinkaan moni ei varmasti odottanut kotivoittoa, sillä Suomen parhailla oli nyt vastassa maailman parhaita. Se ei kuitenkaan latistanut yhtään ennakko-odotuksia, sillä jo välieriin pääsy on uskomattoman hieno saavutus.

Ottelun ennakkomarkkinointi puri hyvin ja ottelua edeltävänä iltana Salosta kantautuneet tiedot yli 900 myydystä ennakkolipusta nostivat odotuksia entisestään. Moni media huomioi lentopallon huippuottelun ja antoi sille sen ansaitsemaa palstatilaa. Jopa Helsingin Sanomat kirjoitti ennakon ottelusta ja Krasnodarin suurimmasta tähdestä Destinee Hookerista, jota on tituleerattu maailman parhaaksi naispelaajaksi. Minusta oli törkeää välinpitämättömyyttä, että Turun Sanomat ei kirjoittanut ottelusta mitään ennakkoa. Ennakkojuttujen merkitys on nykyisin todella iso yleisömäärään kannalta. Ja muutenkin sanomalehtien kannattaisi minusta panostaa enemmän ennakkojuttuihin ja ilmiöistä kirjoittamiseen, sillä esim. sunnuntain lehdessä ollut säälittävän pieni otteluraportti Salohallista oli jo auttamatta vanhaa tietoa. Omalta kohdaltani lehden jatkotilaus meni lauantaina uuteen harkintaan. Ymmärtääköhän TS:n toimituksessa edes kukaan kuinka isosta ottelusta oli kyse? Toki TPS-Tapparkin oli huipputärkeä ottelu, mutta...

Ottelua saapui Salohallille seuraamaan 1600 katsojaa, mikä on todella hyvä määrä naispalloilujoukkueelle Suomessa. Paremmaksi laittaa oikeastaan vain naisten Superpesis. Itse ottelussa LP Salosta ei odotusten mukaisesti ollut maailmantähtien kaatajiksi, mutta ajoittain salolaiset taistelivat ihan hyvin. Joukkueen valmentaja Tomi Lemminkäinen oli ottelun jälkeen pettynyt siihen, ettei joukkue pystynyt pelaamaan omalla normaalilla tasollaan, jolla olisi vähän paremmin saanut vieraita ahdisteltua. Yhtä kaikki ottelutapahtuma oli hieno ja yleisömäärä osoitus siitä että lentopallolla on potentiaalia paljon nykyistä isompiin yleisömääriin, mutta se vaatii kovaa työtä ja ehkä aikaakin.

Salon reissun jälkeen suuntasin kaverin kanssa Raision Mallaskulmaan katsomaan La Ligan El Classicoa, josta sain vihiä Twitterin välityksellä. Enpä olisi muistanut mielenkiintoista huippuottelua, jos en olisi twiittauksia bussimatkalla nähnyt. No, penkkiurheilupäivä ei päättynyt vielä siihen, sillä El Classico jäi lopusta vähän kesken, kun sain puhelun HK Areenalta, jossa oli kavereita aitiossa seuraamassa Tepsin ja Tapparan välistä ottelua. Ei muuta kuin pitkän odottelun, joka johtui kuulemma kovasta lumimyrskystä, jälkeen pirssi alle ja suunnaksi ”Nakkikattila”

Ehdimme näkemään ottelun viimeisen erän, joten syväluotaavaa raporttia en edes koita kirjoittaa. SM-liigasta kirjoitetaan niin paljon joka puolella, että luotettavampia otteluraportteja löytyy monesta mediasta. Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin 6300, mutta sitä en suostu purematta nielemään. Ihan hyvin siellä kuitenkin oli väkeä ottelun panokset huomioon ottaen. Ja joka tapauksessa enemmän kuin alla olevassa videoklipissä.

Tänään on ohjelmassa vähän omaa höntsäilyä ja illalla Marli Areenalla Mestiksen välierä TuTo – KooKoo. TuTo suli vieraspelissä totaalisesti kääntäen 0-4 johtoaseman 6-4 tappioksi. Samalla he pilasivat minun pitkävetovoittoni. Toivottavasti tänään meininki on toinen kaukalon sisäpuolella. Ja toivottavasti katsomossakin on eri meininki kuin tässä alla olevassa vuoden 2006 TuTon Mestis-ottelussa. Tässä ei aivan ole ”häkki täynnä”, mutta tänään todennäköisesti on!

Positiivisiakin urheilu-uutisia on – Euro-huumaa Salossa ja Joensuussa

Kuva: Osku Sahlsten

Unohdetaanpa hetkeksi, tai miksei pidemmäksikin ajaksi, SM-liigasta uutisissa jatkuvasti pyörivät negatiiviset otsikot ja keskitytään urheilun positiiviseen antiin. Suomalaiset palloilujoukkueet menestyvät Euroopan huipulla! Kyllä, totta se on. Koripalloseura Joensuun Katajan menestyksen Eurochallenge-sarjassa on moni varmasti noteerannut, mutta salolaisen LP Viestin menestys lentopallon Challenge Cupissa on saattanut jäädä joiltain vielä huomaamatta.

Kataja varmisti tiistaina pääsynsä Eurochallengessa puolivälieriin, eli kahdeksan parhaan joukkoon. Välieriin pääseminen vaatii kahta voittoa puolivälierissä. Valitettavasti Joensuu on niin kaukana kotikulmiltani, että paikanpäälle ei tule varmaankaan lähdettyä euro-huumaa seuraamaan, joten pitää tyytyä median tarjoamaan uutisvirtaan. Sekä kori- että lentopallossa on hyvä noste päällä tällä hetkellä ja nämä Euroopan kentillä menestymiset ruokkivat tätä entisestään.


Lauantaina pääsen haistelemaan euro-huumaa ihan livenä, kun salolainen LP Viesti (Euro-kentillä LP Salo) kohtaa naisten lentopallon Challenge Cupin välierien toisessa osaottelussa maailmantähtiä vilisevän venäläisen Dynamo Krasnodarin. Ensimmäinen osaottelu päättyi tiistaina venäjällä kotijoukkueen 3-0 voittoon, mutta lentopallon euro-sääntöjen mukaan sillä ei käytännössä ole kovinkaan paljon merkitystä, sillä jatkoon pääsyyn tarvitaan kaksi otteluvoittoa. Eli jos lauantaina Krasnodar voittaa ottelun, jatkavat he finaaliin, mutta jos taas LP Salo voittaa, pelataan jatkoon menijän ratkaiseva kultainen erä 15 pisteeseen.

Vierasjoukkueen suurin tähti on jenkki Destinee Hooker (192 cm), jota on pidetty viime vuosina yhtenä maailman parhaista naislentopalloilijoista. Viimeisimpänä meriittinä hänen CV:ssään komeilee Olympiahopea Lontoosta. Hänen CV ei kuitenkaan ole joukkueen komein sillä peräti 202-senttinen Iuliia Merkulova on nimittäin kaksinkertainen maailmanmestari Venäjän paidassa vuosilta 2006 ja 2010. Lisäksi Lipetskin tytöllä on pari EM-mitalia ja hopeaa World Grand Prixistäkin 2004 alkaneen maajoukkueuransa aikana. Muitakin valtavan CV:n omaavia pelaajia Krasnodarin pelaajalistasta löytyy aina jonoksi asti.



Tämän tason otteluita ja vastustajia näkee harvoin Suomessa, joten penkkisporttaajan on ilman muuta suunnattava paikalle. Toinen välieräottelu alkaa lauantaina 2.3. kello 14:00 Salohallissa. Saloon matkustamiseen erinomaisen vaihtoehdon Raision ja Turun seudulla asuville tarjoaa Raision Loimu, joka on hienolla tavalla mukana kasvattamassa suomalaista lentopallokulttuuria ja tukemassa salolaisten hienoa euro-taivalta. Loimu on järjestänyt kannattajamatkan lauantaina Raisiosta Turun kautta Saloon. Lisätietoa reissusta löytyy Loimun sivuilta. Lähtekäähän rohkeasti mukaan. Nyt huipputason naislentopalloiluun tutustuminen on tehty vaivattomaksi!

Katsaus tulevaan viikkoon

Elämme jälleen mielenkiintoista urheiluviikkoa Turun seudulla. Minun listoilleni poimituista tapahtumista ensimmäinen löytyy kalenterista keskiviikon kohdalta. Silloin pelataan Turun Caribialla salibandyn A-junioreiden III, ja mahdollisesti jo ratkaiseva, finaaliottelu TPS:n ja Happeen välillä. Ottelusarja on saanut sen verran julkisuutta, että pyrin pääsemään paikalle TPS:n kannattajien fiiliksen ja käytöstavat tarkistamaan.

Torstaina on Paavo Nurmen stadionilla Urheilupuistossa jälleen tarjolla Veikkausliigaa, kun TPS saa vieraakseen Suomen Rosenborgin, eli HJK:n Tsadista. Tämän pelin seuraaminen paikanpäällä ei ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta kovasti tekisi mieli päästä paikalle tarkistamaan nuoren huippulupauksen pelivire. Minun piti laittaa ropoja likoon tämän nuoren maalipyssyn puolesta Voittajavetoon, kun piti veikata kauden maalikuningasta. Lopulta kuitenkin luotin siihen että hän ei tule pelaamaan kautta loppuun asti Suomessa. Jos avauskierroksesta voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, niin isommat kentät saattavat tosiaan kutsua jo kesken kauden vasta 17-vuotiasta Joel Pohjanpaloa, joka viimeisteli avauskierroksella hattutempun 3 minuutissa ja ratkaisi ottelun. TPS sen sijaan oli kohmeessa avausottelussaan MyPaa vastaan eikä kentällä olut yhtään ratkaisijaa. Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan Tepsin peliin tulevia muutoksia sekä niiden puremista, kun vastassa on The Klubia. Kirjoituksiani ei muuten pidä ymmärtää niin, että en pitäisi Klubista, sillä minusta on hienoa, että Suomeen on saatu eurooppalaisessakin mittakaavassa jollain tapaa menestyvä futisseura.

Perjantaina tarkoitus seurata lentopallon III finaaliottelu Hurrikaanin ja VaLePan välillä Tampere Areenalla. Sarja jatkuu IV ottelun merkeissä heti sunnuntaina Salohallissa, mutta se ottelu saattaa jäädä minulta väliin, sillä jos Tampereen viikonlopusta ajoissa Turkuun selviän, niin kiinnostaisi kovasti nähdä Paavo Nurmella Interin kauden avaus, kun vastustajaksi saapuu sunnuntaina Tepsiä kiusannut MyPa.

Eiköhän siinä ole riittävästi tapahtumia taas yhteen viikkoon. Mutta jos jollain on ehdottaa jotain helmiä näiden lisäksi, niin olen heti mukana!