Paavo Nurmi Games onnistui säästä huolimatta

Paavo Nurmen viikko sai ansaitsemansa päätöksen, kun sunnuntaina järjestetyt Paavo Nurmi kisat sujuivat ainakin penkkiurheilevan katsojan silmin tarkasteltuna hyvin. Tapahtuman järjestäjien, kuten varmasti myös monen muun yleisurheiluihmisen, unelmana on järjestää tulevaisuudessa Turussa Timanttiliigan osakilpailu, joka olisi valtava ponnistus sekä taloudellisesti että muutenkin järjestelyitä ajatellen. Lauantaina Paavo Nurmen perhetapahtumassa avauspuheen pitänyt turkulainen (yleis)urheilumies Ilkka Kanerva oli vakuuttunut että Suomen juhlavuonna 2017 Turussa järjestetään Timanttiliigan osakilpailu. Toivottavasti järjestäjät onnistuvat suunnitelmissaan ja Kanerva on oikeassa.

Markkinointi ja ennakkotiedottaminen viikolla järjestettyine oheistapahtumineen olivat onnistuneita, mutta ulkoilmatapahtumien järjestäjien painajainen toteutui kostean sään muodossa sunnuntaina. Vaikka yleisöä oli mukavasti paikalla, niin aurinkoinen päivä olisi varmasti lisännyt väkimäärää entisestään. Vaikka sade loppui oikeastaan jo tapahtuman alkaessa, jätti koko päivän kestänyt sade monet kotiin.

En ole käynyt kovinkaan ahkerasti yleisurheilukisoissa, joten kenttätapahtumien hyvä rytmitys pääsi vähän yllättämään meikäläisen. Koko ajan oli jotain seurattavaa käynnissä - välillä vähän liiankin paljon, kun lähes samaan aikaan oli keihästä, seivästä ja pituushyppääjää ilmassa. Jotain kehitettävääkin pitää aina keksiä, joten kun kisat tähtäävät askel kerrallaan kohti kansainvälistä huippua, niin aika pian kannattanee harkita kunnolla englantia taitavan kuuluttajan pestaamista tämän hyvällä otteella kotimaisella kielellä kuuluttavan kaverin työpariksi. Samoiten kellojen toiminnassa olisi ollut parantamisen varaa, sillä lyhyillä matkoilla kello ei pysähtynyt lainkaan, mutta pitkillä matkoilla kello taas pysäytettiin ensimmäisen juoksijan tultua maaliin.

Hyvästä kotimaisesta ja kansainvälisestä urheilijakaartista huolimatta tapahtuman lippujen hinnoittelu oli pidetty maltillisena, mikä oli hyvä asia. Pari kymppiä tuollaisesta tapahtumasta on varsin kohtuullinen veloitus. Kohtuullisuus oli sen sijaan karannut lapasesta tapahtuman kahviopisteissä. Hinnoittelussa oli ilmeisesti konsultoitu Kummolaa ja sen lisäksi palvelupisteet oli huonosti järjestetty. Kahvia sai vain pääkatsomon takaa ja makkaraa ja jäätelöä toiselta pitkältä sivulta katsomon takaa. No, tulipahan kuntoiltua jos sattui istumaan väärällä puolella stadionia ostoaikeitaan ajatellen. Ostin stadionille saapuessani vissyn ja kisamakkaran, jotka maksoivat yhteensä 6 euroa – makkara 2,5 e ja 0,5 l vissy 3,5 e. Kahvi oli suht normaalissa tapahtumahinnassa, kun pahvikupillisesta sai maksaa 2 euroa. Tavallisen pienen sokerimunkin hinnaksi oli keksitty 3 euroa, joten sellaisen jätin naurun saattelemana ostamatta, jotta ei tarvitse haastaa myyjää oikeuteen aseettomasta ryöstöstä tai sen yrityksestä.

Kisojen tulosraportoinnin jätän jälleen muille medioille, mutta mainittakoon kuitenkin muutamia mielenkiintoisia suomalaissuorituksia. Keihäässä oli huikea taso, vaikka Pitkämäki ja Ruuskanen joutuivat jäämään pois kisasta. Mannion voittoheitto oli komeaa katsottavaa, mutta illan parasta keihäsantia olivat kuitenkin kotistadionillaan heittäneen Tuomas Laaksosen ennätyskaaret. Turkulainen otti keihäskommuunin johtajan valtikan haltuunsa parantamalla ennätystään peräti kuusi metriä. Jos jollekin tuo keihäskommuuni on vieras termi, niin kannattaa ehdottomasti tutustua heidän Facebook-sivuihinsa. Seipäässä Minna Nikkanen kukisti hyvällä tuloksella lainaseipäillä ilman tulosta jääneen kauden kärkituloksen viikko sitten hypänneen kuubalaisnaisen. SE korkeudestakin Minna teki kolme kelvollista yritystä. Miesten satasella mielenkiintoisin nimi jäi alkueriin, mutta oli silti yksi illan suurimmista voittajista, sillä Hannu Hämäläinen palasi kilparadoille imusolmukesyövän selätettyään. Näiden lisäksi esimerkiksi pituuskisassa nähtiin kutakuinkin kaikki kotimaiset kärkinimet, juoksumatkoilla mm. MM-kisarajoja jahtaavat Niclas Sandells ja Sandra Eriksson sekä monia kansainvälisiä huippuja ja kotimaisia tulevaisuuden toivoja monessa eri lajissa.

Urheilijoiden hyvien suoritusten lisäksi kehut ansaitsee myös yleisö, joka eli hyvin tapahtumassa mukana kannustaen niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin kilpailijoita tasapuolisesti. Ensi kesän PN kisoja odottaessa voi yleisurheilun nälkää tyydyttää vaikkapa seuraamalla Eliittikisat-kiertuetta, Tampereella järjestettäviäNuorten EM-kisoja tai Turussa järjestettäviä Tilastopaja Cupeja.

Suomessa sataa aina ja Espanja voittaa kaiken?

Nyt lienee hyvä hetki tehdä Penkkisporttajan silmin lyhyt yhteenveto sunnuntaina päättyneistä EM-kisoista. Maanosamme mestaruudet jaettiin yleisurheilijoille Helsingissä ja futaajille Ukrainassa ja Puolassa. Molempia kisoja tuli seurattua melko intensiivisesti, joten tällä viikolla saattaa olla vähän outo olo, kun televisiosta ei tulekaan illalla urheilua. Onneksi Olympialaiset sentään lähestyvät päivä päivältä!

Suomessa oli edelliset yleisurheilun arvokisat vuonna 2005. Silloin Olympiastadionilla oli jaossa MM-mitaleita. Niistä kisoista jäi hyvin mieleen toki esimerkiksi Tommi Evilän pituushyppypronssi, mutta ehkä parhaiten kisat muistetaan järjettömän kovista vesisateista. Tänä vuonna EM-kisojen järjestäjiä helli paremmat säät, mutta tietysti vettä satoi sinä iltana kun itse pääsin paikanpäälle kisoja seuraamaan. No, kansainvälisen suurtapahtuman tunnelmaa oli kuitenkin mukava jälleen aistia. Ja tulipa katsomossa vaihdettua kuulumisia vieressä istuneen herran kanssa, joka kertoi juosseensa itse kyseisellä areenalla vuoden 1983 MM-kisoissa Suomen 4x100 m pikaviestijoukkueessa.

Sateen lisäksi vuoden 2005 MM- ja 2012 EM-kisoja yhdistää hämmästely lipunmyynnin takkuilusta. Toki oman selityksensä tarjoavat lähellä olevat Olympialaiset ja ulkomaisten kisaturistien puuttuminen, mutta kyllä tämä ongelma liittyy myös suomalaisen urheilukulttuurin kasvattamistarpeeseen, jonka olen itse havainnut jo kauan sitten. Näitä kisoja ei nimittäin voi syyttää ainakaan heikosta markkinoinnista, joten ehkä ongelma on urheilukulttuurin juurrutamisessa meihin jo vaippaikäisestä lähtien.

Suomi ei päässyt juhlimaan mitalisateesta Helsingin kisoissa. Ainoaksi mitaliksi jäi Mannion keihäspronssi. Suomalaisten menestysnälästä kertonee jotain se, että kun Pitkämäki ei ollut mestaruuskunnossa, tuntui koko keihäs menettävän merkityksensä. Sen tilalle nousi (toki ihan ansaitusti) miesten pituus, jossa parillakin suomalaisella oli mitalisauma kaiken osuessa nappiin. Kesken kisojen ihan puskista kiinnostuksen kohteeksi nousi myös miesten 1500 metriä, jonka finaalissa oli kuitenkin tyytyminen kyseiseen lajiin hyvin useasti liittyvään kontaktiin ja kaatuiluun mitalitaistelun sijasta. Yksi kisojen varmasti mielenkiintoisimmista finaaleista käytiin ilman suomalaisia, kun miesten seiväshypyn ratkaisuhetket oli täynnä yllätyksiä ja venymisiä.

Hypätäänpä sitten jalkapallon pariin. Vanhan kansan sanonnan mukaan jalkapallo on sellainen laji, jossa pelataan ensin 90 minuuttia ja sitten Saksa voittaa. Viime vuosien perusteella tähän fraasiin voisi tosin vaihtaa Saksan sijasta Espanjan. Euro 2012 turnauksessa positiivisesti yllättäneellä Italialla ei lopulta ollut finaalissa eväitä haastaa Espanjaa ja Iker Casillas pääsi nostelemaan Henri Delaunay -nimistä kannua ensimmäisenä.

Arvokisojen kestoepäonnistuja Englanti ei pettänyt tälläkään kertaan. Suomeakin taannoin luotsannut Roy Hodgson oli päättänyt napata mestaruuden tuleville Olympiaisännille ns. "kreikkamaisella pelityylillä". Iloisesta hyökkäyspelistä ei ollut tietoakaan kun "Hodarin" pelaajat vain yrittivät suojata omaa maaliaan tarkalla puolustuspelillä. Onneksi futis on edelleen maalintekopeli ja pelkästään puolustamalla harvoin saavutetaan mitään hienoa.

Suomea ei kisoissa taaskaan nähty, vaikka mm. naapurimaamme Ruotsi oli Tanskan tapaan jälleen mukana. Palloliiton vision mukaan Suomi on vuoteen 2020 mennessä Euroopan TOP10:ssä. Tuohon on enää 8 vuotta aikaa, joten nuorennusleikkauksen olisi syytä purra nopeasti ja toiveiden vaihduttava tuloksiksi. Seuraavat EM-kisat pelataan vuonna 2016 Ranskassa ja silloin osallistuvien joukkueiden määrä nostetaan 16:sta 24:een. Suomelle tämä saattaa kuulostaa erittäin lupaavalta, mutta pitää muistaa että maailman rankingissa on tälläkin hetkellä 32 eurooppalaista maata Suomea paremmin sijoittuneena. Tai 33 jos Uzbekistan on Euroopan maa - en tiedä. Masentumisriskin vuoksi en jaksanut laskea montako eurooppalaista maata maailmanrankingista kaikkiaan löytyy. Rankingeista huolimatta kisoihin pääsy on mahdollista ja ainakin minä tulen "Huuhkaajia" siinä kaikin mahdollisin keinoin tukemaan.

Penkkisporttailija jatkaa penkkisporttailuuaan näillä näkymin seuraavaksi juuri jalkapallon parissa, kun Veikkausliiga-otteluita on tarjolla Veritas Stadionillla lauantaina 7.7. huipputärkeä huippuottelu Inter - HJK ja maanantaina 9.7. TPS - Honka. Nähdään siellä!