Turun Derby avasi futiskauden!

Siinä sitten oli. Aivan pääsiäisen kynnyksellä pelattiin tämän kauden ainoa Turun Derby. Ennakko-odotusten mukaisesti Inter voitti ottelun ja jatkaa 1-3 lukemin Suomen Cupissa seuraavalle kierrokselle. Ottelu tarjosi ihan mukavaa urheiluviihdettä sekä paikanpäälle saapuneille että kuuleman mukaan huonolla laadulla VeikkausTV:n seuraajille. Itse pääsin nauttimaan ottelusta livenä Tero Karhun selostuksella, koska istuin melko lähellä herran työpistettä. En lähde taaskaan raportissani ruotimaan joukkueiden pelaamista, vaan puutun tapojeni mukaisesti tapahtumaan ja muihin epäolennaisuuksiin.

Minua Twitterissä seuraavat ovat varmasti jo nähneet mielipiteeni ottelun pelipaikasta. Ymmärrän TPS:n halun pitää kiinni kotiedusta, mutta oliko heillä oikeasti edes mitään etua Yläkentästä, kun ovat kuitenkin tottuneet Veritaksella pelaamaan. Saamieni tietojen mukaan Veritaksen suunnalta oli tarjottu sitä pelipaikaksi niin että kulut ja tulot olisivat menneet puoliksi seurojen kesken. Olen varma että se ratkaisu oli tuonut edelleen talousvaikeuksissa (IS 1.4.2015) olevan Tepsin kassaan enemmän pelimerkkejä kuin tämä Yläkentän peli. Toki heidän oli varmasti hyvä testata tulevan kotikentän toimivuus tositilanteessa.

Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin yli 1.000, mutta faktat tuntien se ei voine pitää paikkaansa. Pääkatsomoon mahtuu 610 henkilöä (mitoitus on varmaan se standardi 52 cm tms., jonka ihmiset tosiaan tarvitsevat) eikä se ollut täynnä. Esimerkiksi alin penkkirivi oli melko tyhjä ja muiltakin riveiltä löytyi kyllä tilaa. Päätyyn oli tuotu Kupittaalta 5 kpl siirrettäviä katsomoita, joihin mahtuu noin 50 ihmistä kuhunkin. Eli ottelun maksimi oli noin 860 ja siitä oli käytössä ehkä noin 800. Kauas ollaan siis tultu niistä ajoista kun derbyt kiinnosti ”koko kaupunkia” ja niitä mainostettiin muuallakin kuin somessa fanaatikoille. Minunkin kaveripiiristäni moni jäi pois koska eivät tienneet matsista tai ”kun ei siellä kuitenkaan ole kunnollista katselutilaa”.

Interin joukkueesta jäi mielenkiintoisimpana nimenä mieleen Vahid Hambo. Hän osoitti tänään vaarallisuutensa sekä vastustajalle että omalle joukkueelle. Vaikka punainen kortti (ja vastustajan faneille tuulettaminen) oli täysin typerä teko, niin hänen kaltaisiaan persoonia tarvitaan kentille. Suomessa on nykyisin lajissa kuin lajissa pelaajat menossa harmaaksi massaksi. Yleisö tulee paikanpäälle viihtymään ja seuraamaan mielenkiintoisia persoonia, jollainen Hambo selvästi on. Kaan Kairinen oli pettymys ennakkohehkutuksiin verrattuna, mutta nuorukainen taisi olla vähän vieraalla pelipaikalla? Mó:n peli on yhtä tahmeaa kuin se on ollut taiteilijanimen käyttöönotosta lähtien. Itse en olisi palkinnut Ojalaa parhaaksi pelaajaksi. Jotain herran aiemmasta loistosta on kadonnut Ruotsin pettymyksen aikana. Interille tyypillisesti kokoonpanossa oli myös muutama täysin turisti ulkomaalais”vahvistus”, kuten esim. tämä jo viime kaudella turkulaisia hämmästyttänyt Da Costa.

Tepsin materiaali paini selvästi eri sarjassa kuin Interin. Nuoret (pl. Hyyrynen) pelaajat olivat tietysti vielä ajoittain vähän vastaanottajan roolissa, mutta ajoittain isäntienkin peli kulki mallikkaasti. Esimerkiksi ainoaksi jäänyt maali oli erittäin hieno suoritus sekä syötön että viimeistelyn osalta. Uskon Tepsillä olevan edessä hyvä kausi Ykkösessä. Nouseminen on tietysti todella vaikeaa ja paljon on tietysti nuorella porukalla itseluottamuksen kannalta kiinni siitä miten pelit lähtevät kulkemaan kauden alussa. Positiivisina asioina mieleen jäi Juri Kinnusen vahvat otteet laitapakin tontilla ja hyvät nousut. Minusta Ojala pelasi vaisun derbyn, mutta ehkä siitä saa ”syyttää” Kinnusen hyvää peliä. Tepsin kohdalla suurin mielenkiinto kaudella tullee olemaan nuorten pelaajien kehittymisen ja eteenpäinmenon seuraaminen.

Turun Derby käynnisti minun osaltani tämän futiskauden ja nyt odotan jo vesi kielellä sekä Veikkausliigan että Ykkösen käynnistymistä. Aion käydä ahkerasti molemmissa peleissä tukemassa turkulaista huippufutista. Työpaikkani ovelta on Veritakselle 1,2 km ja Yläkentälle 850 m, joten ainakin turkulainen jalkapallo on minulle hyvin saavutettavissa.

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

Kuukauden sohvakomennus tulossa - World Cup 2014

Brasilia, jalkapallo ja MM-kisat. Vaikea keksiä urheilun saralla enemmän ennakko-odotuksia nostavaa tapahtumaa, kuin Brasilian isännöimä MM-turnaus (Wikipedia). Kisojen ensimmäisen ottelun avauspotku suoritetaan São Paulossa 12.6.2014 klo 23:00 (Suomen aikaa), kun isäntämaa kohtaa Kroatian. MM-kiimaa nostaa omalta osaltaan se, että kisat palaavat futishulluun Etelä-Amerikkaan vuosikymmenten tauon jälkeen, sillä edellisen kerran siellä (tarkemmin Argentiinassa) ratkottiin maailman jalkapalloherruus vuonna 1978. Brasiliassa MM-kisat on pelattu kerran aikaisemmin ja se tapahtui 64 vuotta sitten, eli vuonna 1950.

Pääsin itse toissavuonna tutustumaan brasilialaiseen jalkapallokulttuuriin, kun olin São Paulossa ja pääsin vierailemaan Estádio do Pacaembu -stadionilla sijaitsevaan ”Museu do futebol”, eli brasilialaisen jalkapallon museoon. Stadion oli suomalaisin silmin katsottuna iso ja omassa karuudessaan myös hieno, mutta Brasiliassa kyseisen stadionin kapasiteetti (37.952) ei riittänyt valintaan 12 MM-pelipaikan joukkoon, joiden kapasiteetit vaihtelevat välillä 42.086-76.935.
 

 

Lähes päivälleen kuukauden kestävien kisojen televisiotarjonta tulee olemaan huippuluokkaa, kuten tapoihin on kuulunut yleensä tämän suurtapahtuman kohdalla. Tästä iso kiitos Ylelle (Ylen kisasivut). Penkkiurheilijalle kisojen aika on samanlaista unelma-aikaa kuin Olympialaiset, paitsi että näissä kisoissa keskitytään yhteen lajiin, kun taas Olympialaisten aikana tulee tutustuttua vieraampiinkin lajeihin.

MM-kisoihin ottaa osaa 32 joukkuetta ja alkulohkoissa pelataan 48 ottelua, joiden lopputuloksia olen koittanut kaveriporukan perinteiseen kisavetoon arvailla. Alkulohkojen jälkeen siirrytään pudotuspeleihin, joiden kautta seulotaan maailman paras jalkapallomaa seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Taustatietoja vetoihini olen koittanut kaivaa esimerkiksi FIFAn kisasivujen kautta. Kunnon some-henkselinpaukuttelijan tapaan kerron veikkaukseni vasta jälkikäteen. Ehkä. ;)

Suomessa otteluiden seuraaminen painottuu iltoihin, sillä aikaero on sellainen, että matsit alkavat Ylellä joko 19:00, 23:00 tai 4:00. Tuon jo mainitsemani kaveriporukan kisaporukan lisäksi ainakin meikäläisen vedonlyöntikäyttäytyminen tulee muuttumaan kisojen ajaksi, sillä pienilläkin panoksilla tehdyt laput tuovat mukavasti vielä lisää jännitystä matsien seuraamiseen. Kisapelaamisen alkuun pääsee kätevästi vaikka näiltä Jalkapalloveikkaus.com -sivuilta.

Pahoittelut jo ennakkoon kaikille läheisille, etenkin perheelle, tulevasta noin kuukauden mittaisesta poissaolostani. Tai olen kyllä aika aktiivisesti paikalla (sohvalla), mutta en ehkä läsnä. Lupaan tässä ja nyt viedä perheeni ulos syömään maanantaina 14.7., kun kisat on ohi. Tämä on lupaus!

Pääskysestä ei päivääkään – Futiskausi 2014

Vaikka Wappupäivä toikin mukanaan hetkellisen takatalven, niin kevät on jo pitkällä ja ruoho vihertää jo monin paikoin mukavasti. En ehdi penkkiurheiluiltani harrastamaan lintujen bongailua, mutta vekkaan että pääskysiä on nähty jo jossain päin Turun seutua. Kevät on tuonut taas jokavuotiseen tapaansa mukanaan uuden jalkapallokauden, johon liittyviin odotuksiin paneudun tässä kirjoituksessani.

Veikkausliiga

Kotimaista pääsarjaa ennakoinkin jo joku aika sitten Veikkausliiga-ennakossani, joten paneudun siihen hyvin pintapuolisesti nyt. Kausi on alkanut monilta osin yllätyksellisesti ainakin omiin odotuksiini nähden. En ole vielä ehtinyt Veritas Stadionille pelejä katsomaan, mutta kuuleman mukaan TPS on aloittanut kauden hyvin. Alkuun tuli hallinnasta huolimatta kolme niukkaa maalin tappiota, mutta sitten jysähti pommi Helsingissä, jonka jälkijäristyksissä Boström sai tehdä Klubissa tilaa Lehkosuolle. Interin alkukausi on sen sijaan ollut yllättävän nihkeä, vaikka pistepussi on karttunut tuplasti Tepsiin verrattuna. HJK:n alkukauden otteet herättävät jälleen kysymyksiä ja pistävät kysymysmerkkejä myös odotetun Euro-menestyksen ylle. Toivottavasti huoleni on kuitenkin turha ja kansainvälisillä kentillä nähdään suomalaismenestyjiä.

Veikkausliigaa on tarjolla Veritas Stadionilla hyvä kattaus kahden joukkueen voimin, joten ei muuta kuin pelipäiviä kalenteriin merkkailemaan! Täältä löytyy kaikki Veritas Stadionin ottelutapahtumat.

Ykkönen

Olen todella harmissani ettei Turun seudulta ole yhtään joukkuetta Ykkösessä, sillä näitä matseja olisi mielenkiintoista seurata, kun sarjassa mukana ovat mm. Haka, Ilves, JJK, AC Oulu, FC Jazz, KTP ja HIFK. Toivottavasti joku seudun joukkueista nousee ensi kaudeksi Ykköseen ja saa vaadittavan budjetin koottua.

Kakkonen

Kakkosen länsilohkossa pelaavat Turun seudun joukkueista ÅIFK ja MaPS sekä etelälohkossa SalPa ja SoVo. MaPSin pelissä kävin jo viime kesänä, joten Maskun pelipaikka löytyy tänäkin kesänä helposti. Åbo pelaa kotiottelunsa Urheilupuiston yläkentällä, joten eksymisongelmaa ei ole niihinkään peleihin suunnistaessa. Stefan Strömborgin valmentajakseen saanut turkualisryhmä koostuu jälleen pääosin nuorista tulevaisuudenlupauksista, joten heidän otteitaan on mukava seurata ja kirjata muistivihkoon omia arvioita tulevista liigapelaajista.

Kolmonen

Kolmosessa nähdäänkin niin paljon Turun seudun joukkueita, että en lähde niitä erikseen listaamaan. Minun silmin yksi mielenkiintoisimmista joukkueista on Naantalin VG-62, koska se pelaa kotiottelunsa muutaman sadan metrin päästä kotipesästäni. Koitankin päästä tekemään tuttavuutta kolmosen joukkueisiin mahdollisimman usein Kuparivuoren kentälle. Ensimmäinen mahdollisuus on perjantaina 2.5., kun LTU saapuu Naantaliin vierailulle. Kovasti koitan vapautua muista hommista riittävän ajoissa, jotta ehdin tätä kamppailua perjantaina seuraamaan.

”Alasarjat”

Mielenkiintoisia seuroja, otteluita ja ottelutapahtumia löytyy myös ”alasarjoista”. Ja tarjonnasta ei ole Turun seudulla pulaa. Jos tiedätte joitain käymisen arvoisia paikkoja / seuroja, niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan joko tämän kirjoituksen kommentteihin, Facebook-sivuilleni, Twitteriin @penkkisport tai meiliin penkkisport@gmail.com.

Bongailusta kun oli tämän kirjoituksen alussa juttua, niin en voi jättää mainitsematta Huuhkajia. Lintubongarit eivät valitettavasti tule tänä kesänä näkemään täysikasvuisia huuhkajia Veritas Stadionilla, mutta poikasten touhuista saadaan sentään nauttia 5.9. (U21 Suomi – Wales).

Lähdetäänhän tulevana kesänä sankoin joukoin viheriöiden äärelle ja napataan kavereitakin mukaan! Futis- ja urheilukulttuurin kehittäminen alkaa jokaisesta itsestään ja pienistä teoista. :)

 

Etäistä alasarjafutista turistille

Penkkiurheilijan luonne ei katoa vaikka lomalle lähtisi. Olen perheeni kanssa lomareissulla kaukana Turun seudusta, mutta se ei estänyt minua suorittamasta penkkiurheiluharrastustani. Täällä Savonlinnassa kun sattui olemaan visiittimme kanssa samaan aikaan mielenkiintoinen Savonlinna vs Mikkeli futismatsi. Kyseessä oli III-divarin ”paikallisvääntö” kahden lähekkäin sijaitsevan kaupungin välillä, joiden välejä voidaan lyhyen kokemukseni mukaan kutsua aika viileiksi. Tunnelma tuntuu olevan vähän kuin suomalaisten ja ruotsalaisten tai turkulaisten ja tamperelaisten välillä.

Minulla ei ollut oikein mitään tietoa näistä joukkueista etukäteen, joten pääsin puhtaalta pöydältä tutustumaan Palloliiton Kaakkois-Suomen piirin taisteluun savonlinnalaisen STPS:n ja mikkeliläisen Savilahden Urheilijoiden välillä. Toivottavasti tämä Savilahti tosiaan on Mikkelissä, sillä tämä tieto pohjautuu 100%:sesti paikallisoppaani sanoihin, joissa saattaa joskus olla jotain värikynääkin mukana. Tai oikeastaan STPS:n nimen olin sentään ennen kuullut, koska yksi kaverini on pelannut siellä joskus aikoinaan Savonlinnassa asuessaan.

Ottelu pelattiin Savonlinnassa aurinoisella Kyrönniemen urheilukentällä, joka oli kaikessa DDR-henkisyydessään todella kaunis urheilupyhättö. Hyvän pääkatsomon ja mielenkiintoisen pukuhuonerakennuksen lisäksi turistien, ja etenkin oopperan ystävien, pyhiinvaelluskohde Olavinlinna sijaitsee aivan kentän kupeessa, kuten myös kauniit Saimaan vesistöt.

Ottelun sisäänpääsymaksu oli 5 euroa. Järjestyksenvalvoja/lipunmyyjä ei luvannut maalitakuuta tähän hintaan, mutta kertoi intoa täynnä että matsissa arvotaan ilmainen risteilylahjakortti. Jotenkin minusta tuntuu että nuo ilmaiset risteilyt eivät ole yleensä kovin ilmaisia. Turun seudulla asuvalle ne eivät ehkä ole ihan yhtä eksoottisia kuin sisämaassa asuville.

Harmiksemme ottelutapahtumassa ei ollut käsiohjelmaa, mutta onneksi oli sentään kuuluttaja maksavaa yleisöä palvelemassa. Heti pelaajaesittelyistä bongasimme (seuralaisen hyvillä pohjatiedoilla) pari Veikkausliigastakin tuttua nimeä. Vierasjoukkueesta kaikki olivat ”niinku nevöhööd”, mutta kotijoukkueesta Juuso Kautonen on tuttu liigaympyröistä KuPSin paidassa ja Zakaria Abahassine taas on pelannut RoPSissa ja JJK:ssa. Kotijoukkueestakin muut olivat paikallisia suuruuksia tai tuntemattomuuksia.

Ottelu oli alusta alkaen vauhdikasta ja viihdyttävää sekä III-divaripeliksi ihan hyvätasoista. Noin parinkymmenen minuutin kohdalla kotijoukkue sai rangaistuspotkun, joka ladattiin sen verran yli maalin, että veikkaan sen tipahtaneen Olavinlinnaan. Onneksi siellä saatiin oopperat päätökseen jo viime viikolla, niin ei tullut ongelmia esityslavalle ilmestyneestä nahkakuulasta. Kun kotijoukkue ei saanut pilkustaan maalia, niin tietysti heti vastahyökkäyksestä vieraat saivat oman mahdollisuutensa rangaistuspotkun muodossa. Sarjakärjessä porskuttava SavU käytti paikkansa paremmin hyväkseen ja siirtyivät pilkulta johtoon. Ensimmäisen puoliajan aikana kotijoukkue lahjoitti vielä toisenkin maalipaikan omilla tuhrimisillaan vierailijoille, jotka kiittivät ja lisäsivät johtonsa kahteen maaliin. Kotijoukkueella oli ehkä jopa vieraita enemmän paikkoja, mutta viimeistely oli luokatonta. Avauspuoliajan loppupuolella kelta-musta kotijoukkue nostatti kuitenkin noin sadan katsojan toiveita kaventamalla taukonumeroiksi 1-2.

Toisella puoliajalla vieraat pääsivät entistä paremmin viemään ottelua haluamallaan tavalla. Loppunumerot 1-3 syntyi sekin kotijoukkueen hölmöilystä, joten sarjapisteet lähtivät lopulta ihan ansaitusti vierasjoukkueen mukana Mikkelin suuntaan. Paikallisopastani tuntui harmittavan Mikkelin voitto jopa enemmän kuin omien tappio.

Kahviosta ostamani kahvi oli muuten oikein hyvä. Kisamakkara jätti hieman toivomisen varaa, mutta onpahan hyvä syy poiketa uudestaan STPS:n kotiottelussa, jos täälläpäin liikun. Jos vaikka olisivat ottaneet palautteestani vaarin ja ostaneet ensi kerraksi jotain parempaa makkaraa grilliin. Suosittelen kaikille matkaaville penkkiurheilijoille tutustumista myös matkakohteiden penkkiurheilutarjontaan. Penkkiurheilukokemukset täysin uusissa ympäristöissä saattaa tuoda mukavan lisän lomareissuun, kuten itselleni täällä Savonlinnassa kävi.

Viikonlopun penkkiurheilukatsaukseni

Tuleva viikonloppu tulee pitämään sisällään monennäköistä urheilua. Itse avaan viikonlopun MaPSin II-divarin futispelillä perjantaina, lauantaina on tiedossa lacrossen lisäksi omaa höntsäilyä Littoinen By Night -futisturnauksessa ja sunnuntaina vaikea valinta Paavo Nurmi Gamesin ja Interin Veikkausliigapelin välillä. Luulen vaakakupin kallistuvan lopulta Paavo Nurmen kisojen puoleen, koska tästä penkkurheilutsa voi nauttia Turussa tällä tasolla vain kerran vuodessa ja Veikkausliigaa on sentään useammin tarjolla. Paavo Nurmen nimikkostadionille on tulossa hyvä kattaus huippuja, vaikka Tero Pitkämäen valitettava poisjäänti uutisoitiinkin tänään.

 

kuva: Robin Stitzing / Turku Titans

Lauantaina on mahdollista seurata livenä Box lacrossen SM Final Four tapahtumaa Kupittaalla. Marli Areenalle rakennetussa tapahtumassa mittaa toisistaan ottavat neljä Suomen parasta joukkuetta, joista turkulainen Titans lähtee viikonloppuun suurimpana mestarisuosikkina. Lacrosse on varmasti vielä monelle vieras laji, ja box lacrosse vielä vieraampi. Jos et tunne tätä kaukalossa pelattavaa lajia, niin tutustuppa tähän kansainväliseen esittelyvideoon. Turkulaiset pelaavat klo 10 alkavassa välierässä. Pronssiottelu on ohjelmassa klo 14 ja finaali klo 16.

 

Monenlaista liveä on siis tarjolla penkkiurheilun ystäville. Tuosta sivun vasemmasta laidasta löytyy muitakin Turun alueen ajankohtaisia urheilutapahtumia. Näiden live-eventtien lisäksi televisio ja radio tarjoavat viikonloppuna monenlaista mielenkiintoista seurattavaa, kuten esim. Venlojen ja Jukolan viestin.

 

Naputan vielä lopuksi vähän lisää tuosta tänään illalla ohjelmassa olevasta MaPSin kotipelistä. En ole koskaan käynyt Maskussa II-divaria katsomassa, joten menen paikalle suurella mielenkiinnolla. Mielenkiintoani lisää se, että olen kuullut MaPSin matseista positiivista palautetta. Enkä muuten pelkästään siellä kuulemma yleisöä hellivästä anniskelualueesta. Vastaansa MaPS saa tänä sateisena perjantaina TPV:n Tampereelta.

 

Tutkin etukäteen joukkueiden kotisivuilta niiden nimilistat ja sain todeta ettei siellä kovin paljon tuttuja nimiä kyllä ole. Kotijoukkueesta ainoa tuttu oli vielä viime kaudella Tepsissä Veikkausliigaa pelannut Kalle Mäkinen. Tutulta kuulostaa myös Jesse Hämäläinen, mutta se johtunee Maskun kuuluisemmasta Hämäläisestä, eli Kasperista, joka muuten on hänkin tulossa tänään ottelua katsomaan. Onkohan tämä Jesse Kasperin veli? Vierasjoukkueesta löytyi muutama tuttu nimi. Veikkausliigasta tutulta kuulosti Jusu Karvonen, joka on näköjään pelannut TamUn lisäksi myös Italiassa Taranton ja Cesenan joukkueissa. Ehkä tutuin pelaaja oli kuitenkin vuosien takaisen Football Manager -addiktioni vuoksi Jarkko Vesapuisto, joka oli vakiohankintani suomalaisiin porukoihin ranskalaisesta FC Metzistä. Näiden kansainvälisten pelaajien lisäksi naiskatsojille tiedoksi, että TPV:n maalivahtiosastolta löytyy Antti Peltonen, joka on jalkapallokenttiä tutumpi televisiosta ja esiintymislavoilta. Hän tuli julkisuuteen reality-ohjelmasta Unelmien poikamies. Sen lisäksi hän on esiintynyt sekä teattereissa että Scandinavian Hunkseissa ja osallistunut myös laihoin tuloksin Idolsiin.

 

Jalkapalloa ja silmänruokaa tarjolla siis Maskussa Taponkedon kentällä tänään perjantaina kello 18:30. Sain puhuttua vaimonikin mukaan, eikä tarvinnut edes näyttää alla olevaa kuvaa. Tämän näyttäminen olisi todennäköisesti pyörtänyt hänen päätöksensä.

 

 

Junnuderby - varsat kevätlaitumella

Olosuhteet olivat otolliset keskiviikkona A-junnujen SM-sarjan derbylle. Aurinko paistoi ja lämpötila oli sopiva. Tunnelmaa nosti aidon ruohon tuoksu, sillä ottelu pelattiin ainakin kauemmas katsottuna hyväkuntoisella nurmikentällä - the one and only. Saavuin Kupittaan kasille Seikkailupuiston kautta, jonne hyvästelin muun perheen viihtymään siksi aikaa kun isä viihtyy oman harrastuksensa parissa, eli kentän laidalla.

Kentän laidalle oli tehty pieni kahviopiste yleisöä palvelemaan. Yleisöä saapuikin paikanpäälle varsin mukavasti - sanoisin ehkä noin 300. Yleisön ikärakenne oli selvästi nuorempi kuin esim. Veikkausliigaotteluissa, eli ilmeisesti pelaajien ikätoverit käyvät seuraamassa kavereidensa matseja, kun ilmaiseksi pääsevät.

Ottelusta itsestään en aio tehdä mitään pelillistä syväanalyysiä. Kokonaisuudessaan siitä jäi vähän hermostunut fiilis käteen. Harhasyöttöjä ja kovia otteita ei ainakaan säästelty. Tosin en osaa verrata tämän pelin tasoa normaaliin A-junnujen tasoon, koska tämä oli ensimmäinen, mutta ei viimeinen, kokemukseni. Ottelua tuominnut nuorehko naishenkilö oli välillä vaikeuksissa nuorten miesten potkiessa palloa ja vastustajaa nuoruuden innolla.

Avausjaksolla vierailija FC Kaarina teki omasta mielestään ottelun avausmaalin, mutta tuomari oli sitä mieltä että pallo pomppasi tolpasta takaisin kentälle. Yksi kaverini seisoi lähes päätyviivan tasalla tämän sattuessa ja hän oli sitä mieltä, että pallo pomppasi takaisin maalin kuljettamiseen tarkoitetusta pyörästä, joka sijaitsi maalin sisäpuolella. Virallisia maaleja ei avauspuoliskolla kuitenkaan ottelupöytäkirjaan merkitty.

 

Toisen puoliajan alussa TPS iski ensin ottelun avausmaalin, mutta joutui heti perään alivoimalle, kun yksi pelaajista lähetettiin aikaistetulle suihkuvuorolle pukukopin puolelle kahden keltaisen kortin saattelemana. Näistä korteista ainakin jälkimmäinen näytti täysin oikeutetulta, mutta samalla melko turhalta. FC Kaarinalla oli muutama todella nopea pelaaja joukkueessaan, mutta ylivoimalle päästyään he eivät pystyneet hyödyntämään näitä oikein mitenkään. Monet hyökkäykset tyrehtyivät keskikentälle, jossa piti aina yrittää ”pari kynää” liikaa. Lopussa Kaarina yritti tasoittaa ottelua muutamista erikoistilanteista, mutta minua hämmästytti miksi he jättivät parhaimmissa tapauksissa kolmekin omaa miestä keskiviivalle, vaikka Tepsi laski kaikki omat miehensä maalilleen.

 

Ottelutapahtumiin nähden 1-1 olisi minusta ollut oikeutettu lopputulos, mutta aikakirjoihin kirjataan 1-0. No, urheilussa lopputulos on aina se, mitä tuomari allekirjoituksellaan ottelupöytäkirjaan vahvistaa. Voitollaan Tepsi parantaa asetelmiaan sarjataulukossa ja nousee lähemmäs kolmantena olevaa PK Keski-Uusimaata. Kaarina jäi ilman lisäpisteitä ja jatkaa jaetulla kärkisijalla JJK:n kanssa. Kärkijoukkueilla on nyt saman verran otteluita pelattuna.

 

A-junnujen derbyn kanssa samaan aikaan pelattiin Turun seudulla toinenkin derby, kun Kaarinassa kohtasivat kolmosen derbyssä KaaPo ja Lieto. Seurasin ottelun kulkua Twitterin kautta, joka on muuten äärimmäisen hyvä väline otteluiden seuraamiseen. Vaikka A-junnuissa Kaarina hävisi, tuli sille suunnalle keskiviikkona sentään yksi derbyvoitto, kun KaaPo kuritti Leitoa luvuin 5-0.

Huuhkajan munia tutkimaan Kupittaalle – keskiviikkoa A-SM TPS – FC Kaarina

Suuntaan (muistaakseni) blogini tiimoilta ensimmäistä kertaa junnumatsiin keskiviikkona, kun Turun Kupittaalla iskevät yhteen A-poikien SM-sarjan matsissa TPS ja FC Kaarina. Otsikostakin voi päätellä että kyseessä on jalkapallo-ottelu. Haluatte tai ette, niin futiksen A-maajoukkueen lempinimi on Huuhkajat. Junnumaajoukkue on Pikkuhuuhkajat. Eli kun tätä ajatusleikkiä vie ontuvasti eteenpäin, niin Veikkausliigassa pelaa Huuhkajan poikasia, joista kasvaa mahdollisesti ajan myötä suuria ja mahtavia Huuhkajia. Tällöin siis junnusarjoissa pelaavien futaajien pitää olla Huuhkajien munia?

TPS:n roolista suomalaisen jalkapallon menestyvänä kasvattajaseurana ei varmasti tarvitse kovinkaan montaa lausetta kirjoittaa. TPS:n kautta on noussut huipulle monia tähtipelaajia kotimaan kentille ja osa jopa vielä suurempiin ympyröihin. Myös paikalliskilpailija Inter on kunnostautunut pelaajien kasvattamisessa lyhyen historiansa aikana, joskaan ei vielä tietysti vanhan ja perinteisen TPS:n mittakaavassa. Turussa derbyt ja pikkuderbyt ovat perinteisesti olleet näiden kahden seurojen välisiä mittelöitä. Mutta hetkinen, keskiviikkona Kupittaalla pelataan junnujen pikkuderby, mutta vain toinen turkulaisista joukkueista on kentällä. Mikä ihme on tämä FC Kaarina?

Keskiviikkona tätä on lähdettävä selvittämään. Tosin vuosia itsekin alasarjoissa Piikkiössä futista pelanneena tiedän jo jotain seuran ja joukkueen taustoista. FC Kaarina on perustettu KaaPon ja PiPSin (onkohan mukana muitakin?) junioreiden yhteiseksi edustusjoukkueeksi. Se ei kuitenkaan ole erinomaisen menestymisen taustalla, vaan tinkimätön työ, jota päävalmentaja Ari Lahti on taustoineen ja joukkueineen tehnyt jo vuosia. Monet saattavat ihmetellä FC Kaarinan hyvää menestystä, mutta jos tietäisivät joukkueen harjoitusmääristä, niin ihmettely saattaisi olla vähäisempää. Jalkapallonkin sanakirjassa H-kirjain (harjoittelu) tulee ennen M-kirjainta (menestys). Enkä tarkoita että muissa seuroissa ei harjoiteltaisi riittävästi, mutta Kaarinassa on tehty asioita sekä paljon että oikein. Vertailupohjaa menestykselle saa kun tarkastelee A-junnujen sarjataulukoita. FC Kaarina on SM-sarjassa sijalla 2. ja TPS sijalla 4. SM-sarjan ulkopuolelle ovat jääneet mm. sellaiset perinteiset kasvattaja- ja huippuseurat, kuten HJK, Honka, FC Lahti, Inter ja Haka.

Tervetuloa muutkin seuraamaan keskiviikkona 5.6. klo 18:00 A-junioreiden SM-sarjan ottelua TPS – FC Kaarina Kupittaan kentälle numero 8. Ja Kupittaan kasi löytyy muuten siitä Veritas Stadionin ja Velodromin välistä.

Viikonloppuna runsaasti sporttia Turussa – osa vähän erikoistakin

Turun seudulla on tulevana viikonloppuna tarjolla penkkiurheilijoille monia mahdollisuuksia toteuttaa harrastustaan ja tutustua vähän erikoisempiin lajeihin ja tapahtumiin. Suosittelen mitä lämpimimmin lähtemään rohkeasti hakemaan uusia elämyksiä uusien urheilulajien parista.

 

 

Urheiluviikonlopun avaa jo perjantaina käynnistyvä pöytätenniksen Silja-Malja. Ottelut pelataan Sokos Hotel Caribian hallissa, eli Caribia Areenalla, mutta siihen tämän tapahtuman ennakkotiedot sitten oikeastaan loppuvatkin. Ilmeisesti pöytätennis ei ole suuri yleisölaji, koska tietoa on todella vaikea löytää. Turnauksen järjestävällä Turun Kaikulla ei ilmeisesti ole vuonna 2013 vielä omia kotisivuja eikä Suomen Pöytätennisliitonkaan sivulta löydy mitään kovin tarkkaa tietoa viikonlopun tapahtumista. No, pöytätennistä pelataan kuitenkin Caribialla perjantaista sunnuntaihin ja kuulopuheiden perusteella kyseessä pitäisi olla aika isokin tapahtuma.

 

Lauantaina onkin sitten todella vilkas urheilupäivä – urheiluviihdettä voi nauttia neljässä eri katsomossa. Tapahtumapaikkoina toimivat Caribia Areenan lisäksi Parkin kenttä, Varissuon jäähalli ja Urheilupuiston yläkenttä.

 

Parkin kentällä pelataan klo 10-15 kaikkien aikojen ensimmäinen box lacrossen SM-turnaus. Lacrosse on monille jo jollakin asteella tuttu laji. Tässäkin blogissa on kirjoitettu lajista viime kesänä, kun Suomessa pelattiin nuorten MM-kilpailut (lue aiempi lacrosse-kirjoitus). Kaukalossa pelaamisen lisäksi box lacrosse eroaa emolajistaan monella tapaa. Eroista mainittakoon poikittaisella mailalla puolustaminen ja 30 sekunnin hyökkäysaika. Jo nämä elementit varmistavat että Parkilla nähdään vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Box lacrossen SM-sarjaan osallistuu tänä vuonna neljä joukkuetta ja ne kaikki nähdään tässä turnauksessa. Joukkueista puolet tulee Turun seudulta - isäntäjoukkue Titans on sarjan suurin ennakkosuosikki ja vasta toimintansa käynnistelevällä LTU:lla on lähinnä haastajan rooli. Tämän tapahtuman järjestäjille on annettava vielä erityiskiitos ennakkotiedotuksesta. Ajantasaisten nettisivujen lisäksi tapahtumasta on tiedotettu myös sähköpostitse.

 

Varissuon Jäähallissa pelataan tuttuun tapaan jääkiekkoa, mutta tällä kertaa tosin ilman jäätä ja teriä, kun siellä pelataan Rullakiekon SM-sarjan osaturnaus. Kotijoukkue Kärsämäen ZSKA saa tässä turnauksessa vastaansa klo 11 Pahalammen ja klo 17 Veikot. Tästäkin tapahtumasta oli vähän vaikea löytää infoa, kun ZSKA:n kotisivut taitavat olla poissa käytöstä, vaikka ne netissä ovatkin. Isäntäjoukkueen otteluiden lisäksi hallissa pelataan muiden otteluita klo 13, 15 ja 19. Rullakiekon SM-sarjassa on vuosien saatossa pelannut monia nimimiehiä emolajin puolelta. Tämä paljastuu vilkaisemalla esim. vuoden rullakiekkoilijoiksi valittuja: Sasu Hovi, Teemu Virtala, Kimmo Kuhta, Ville Nieminen. Eikä sovi tietenkään unohtaa vuonna 2004 vuoden maalivahdiksi valittua Antti Niemeä.

 

Nykyisiä ja entisiä kiekkotähtiä näkyy todennäköisesti myös Varissuon turnauksessa, sillä turkulaisten riveissä Varissuon bunkkerissa kirmaavat Jesse Saarinen, Markus Laine, Sami Hurme (no, ehkä veli on vähän tunnetumpi), Kai Syväsalmi, Tuukka Pulliainen ja Jussi Tapio. Ensimmäisenä isäntiä haastavan Pahalammen joukkueen nimilistalta löytyy mm. Sasu Hovi, viikko sitten SM-liigan hopeamitalin voittanut Niclas Lucenius sekä KHL:n pistepörssin 5. Jori Lehterä. Toisessa ottelussa vastaan asettuu hallitseva Suomen mestari Vuorelan Veikot, jonka nimekkäimpiä pelaajia ovat NHL- ja AHL-peluri Teemu Hartikainen, Teemu Virtala sekä Tuomas Kiiskinen.

 

Alkukaudesta tuttuun tapaan Urheilupuiston yläkentällä on lauantainakin tarjolla musta-valkoisen TPS:n peli, mutta tällä kertaa viheriöllä kirmaavatkin miesten sijasta Tepsin naiset, kun klo 16 alkavassa liigaottelussa vastaan asettuu HJK. Tepsi on viidessä ottelussa koonnut kolme pistettä ja HJK kuudessa ottelussa seitsemän pistettä. Sarjataulukossa TPS on sijalla 8. ja HJK sijalla 6, joten tärkeitä sarjapisteitä on lauantaina jaossa.

 

Tähän listaan kun lisätään vielä sunnuntaina Veritas Stadionilla pelattava Veikkausliiga-kamppailu TPS – VPS, niin viikonlopun penkkiurheilutarjonta on tosiaankin luvalla sanottuna mahtava. Napatkaahan ystävää hihasta ja lähtekää seuraamaan urheiluviihdettä paikan päälle!

Vesipalloa, jalkapalloa ja vesijalkapalloa?

Kävin tänään pyörähtämässä Veritas Stadionilla, jossa pelataan kauden 2013 ensimmäinen Veikkausliigakamppailu lauantaina 13.4. Tai siis pitäisi pelata. Stadionin ravintolan henkilökunta vastasi kysymykseeni viitaten kaupungilta kentän pelikunnosta vastaavan työntekijän kommentteihin, että kentän saaminen pelikuntoon ajoissa vaatisi pienen ihmeen.

Tuossa kuvassa näkyy peitteiden alla voimia keräämässä oleva viheriö(?). Olympiakatsomon edessä olevan mustan peitteen alla (se ei siis ole varjo, vaan mustaa kangasta) olevat osat ovat vielä kuulemma aivan jäässä. Mustalla värillä yritetään ilmeisesti saada sitä osaa kentästä lämpiämään enemmän, jotta jää sulaisi. Kentän alla on lämmitysputket, mutta niitä ei voida kuulemma vielä käyttää, koska maassa on vielä routaa. Jos kenttä tuolta peitteiden alta pelikuntoon ajoissa saadaankin, niin epäilen että melko huonokuntoinen ja märkä se ainakin on.

Palaan Veikkausliigakauden starttiin ja turkulaisen penkkiurheilijan odotuksiin vielä lähempänä h-hetkeä. Olen harmitellut kevään urheilutarjonnan vähäisyyttä Turun seudulla, mutta jotain mielenkiintoista on sentään tarjolla. Meiliini kolahti muutamakin viesti vesipallon ystäviltä. Näinä urheilullisesti vähän hiljaisina kevätpäivinä turkulaiset penkkiurheililjat voisivat tutustua tuohon monelle varmasti aika vieraaseen lajiin, sillä Impivaarassa pelataan vesipallon Suomen mestaruuksista neljän eri joukkueen voimin. Kaikki Turun Uimareiden vesipallojoukkueet ovat selviytyneet SM-finaaleihin, mikä on historiallinen tilanne!

TU:n miesten finaalien kotimatsit Kuhia vastaan löytyvät tuosta vasemmalta Penkkisporttaajan tapahtumakalenterista. Itse aion suunnata Impivaaraan sunnuntaina, jolloin toivon näkeväni ”pojan” turkulaisten käsissä ottelun päätteeksi. Olen nyt jo saanut muutaman tutun innostumaan mukaan, joten muutkin ensikertalaiset rohkeasti vaan mukaan lehtereille. Viime kerralla seurasin nuorten maajoukkueen vesipallo-ottelua ylhäältä kahvion puolelta, mutta tällä kertaa aion uskaltautua vinkin mukaisesti alakertaan lähes altaan reunalle:

”Impivaara ei nykymuodossaan oikein suosi katsojia, mutta parhaat paikat löytyvät allastilan puolelta. Vaikka siellä on kuumempaa kuin kahviossa niin tunnelma on eri ja peliin pääsee sisälle kun kuulee huudot ja vihellykset.”


Vesi- ja jalkapalloa odottaessa allekirjoittanut suuntaa torstaina ja lauantaina Saloon, jossa on tarjolla erittäin mielenkiintoisesti alkaneita naisten Mestaruusliigan lentisfinaaleita, joissa kohtaavat LP:t Viesti ja Kangasala. Jos joku ei pääse paikanpäälle, niin näitä matseja voi seurata suorana lähetyksenä joko UrhoTV:ltä tai Auran Aalloilta radio- ja nettilähetyksenä (kuuntele nettilähetykset täältä). Lauantaina Salossa olisi tarjolla myös nyrkkeilytapahtuma, mutta puntaroin vielä sen ja Caribian kamppailu-urheilutapahtuman välillä. Jommastakummasta tapahtumasta on siis mahdollisesti raporttia tulossa.

Nähdään(hän) katsomoissa!

Kirja-arvostelu: Veikkausliigan tarinat ja sankarit

Kotimaisesta jalkapalloliigasta on kirjoitettu Joonas Sareliuksen ja Tuomas Peltosen toimesta urheiluopus Veikkausliigan tarinat ja sankarit, joka tuo nimensä mukaisesti esiin 22 vuotiaan liigan tarinoita ja sankareita. Kuulin kirjasta ensimmäisen kerran, kun kyseisiä opuksia oli myynnissä Veritas Stadionin VIP-tiloissa. Tiskin takana seisoi toinen kirjan tekijöistä, joten pakkohan urheilumiehen oli heti käydä tällainen opus ostamassa omistuskirjoituksen kera.

Kirjassa kerrotaan 25 ikimuistoista hetkeä, 25 suurinta sankaria ja lopuksi 100 hauskaa pikkutarinaa Veikkausliigasta. Nämä kaikki eri osiot olivat mieleeni, mutta ehkä eniten nautin lopussa olleiden pikkutarinoiden lukemisesta. Niitä olisi saanut olla enemmänkin. Suurimmat sankarit on minusta vaarallinen otsikko, koska tällaisen listan tekeminen on kuitenkin aina vähän makuasia, kuten kirjan esipuheessakin todettiin. Suurimpia sankareita olisi ollut ehkä vähemmän rajaava sanavalinta.

Se minua jossain vaiheessa vähän häiritsi, että tarinoita tuntui olevan aika paljon samoilta henkilöiltä. Luin jostain että haastattelumateriaalia olisi ollut koossa 4-5 opusta varten, joten minusta olisi ollut mukavampaa, että tarinoita olisi ollut laajeammalta rintamalta. Näppituntumalta sanoisin, että muita enemmän muistelmia kirjan sivuille olivat saaneet mm. Tero Taipale, Hasse Kallström ja Mikko Paatelainen.

En lähde sen tarkemmin kertomaan keitä tähtiä ja millaisia tarinoita kirjassa esitellään, vaan toivon että jokainen hankkii opuksen itselleen ja tutustuu siihen omakätisesti. Ensimmäinen noin tuhannen kirjan painos pääsi jo loppumaan, mutta toinen painos ilmestyy marraskuun lopussa ja ennakkotilauksia voi tehdä jo nyt (tilaa kirja tästä).

Annan kirjalle kouluasteikolla arvosanaksi 8,5 ja suosittelen sitä vaikkapa iltalukemiseksi kaikille urheiluihmisille. Suomalainen urheilukulttuuri tarvitsee lisää tällaisia opuksia kaikista lajeista. Kuten kirjan kirjoittajat esipuheessa toteavat, niin ilman historiaa ei ole kulttuuria.

Futsalissa on potentiaalia – Ipa kuritti sunnuntaina Kerhoa

Kävin sunnuntaina katsomassa tämän kauden ensimmäisen futsalin liigamatsin Turussa, kun TPK sai vastaansa liigakenttiä viime vuodet hallinneen Ilves FS:n Tampereelta. Pääsin siis toistamiseen vähän ajan sisällä seuraamaan Ilveksen liikehdintää Turun taajama-alueella (Lue ykkösen nousukarsinnasta).

TPK pelaa tällä kaudella seitsemän kotiotteluaan Caribia Areenalla ja vain neljä ottelua perinteisessä Samppalinnan palloiluhallissa. Sunnuntaina oli pelipaikkana Caribia, joka on minusta pelipaikkana erinomainen, mutta siihen liittyy myös omat haasteensa. Hallin sijainti lähellä keskustaa on hyvä ja parkkipaikkoja on paljon, joskin niiden maksullisuus saattaa harmittaa joitain katsojia. Heille heitän vinkiksi yliopiston ilmaiset parkkipaikat, jotka sijaitsevat moottorien toisella puolella vain parin sadan metrin kävelymatkan päässä Caribiasta.

Hallin sijainti on hyvä myös sikäli, että ylioppilaskylä sijaitsee aivan vieressä. Siinä olisi TPK:n markkinointihenkilöille (jos sellaisia on) mahdollisuus saada uusia nuoria katsojia lajin pariin. Kokemukseni mukaan futsal-katsomoissa onkin harmillisen paljon tilaa uusille katsojille. Sunnuntain ottelua seurasi paikanpäälle selvästi alle 100 katsojaa. Futsal on lajina erittäin tapahtumarikas ja nopeatempoinen, joten siinä on kaikki hyvän urheilutapahtuman elementit olemassa. Minä pidän futsalin liigaa erittäin viihdyttävänä sarjana ja siitä harvinaisena, että sen seuraaminen on minusta viihdyttävämpää kuin maailman huippujen pelien katsominen televisiosta, koska Suomessa pelaajilla on jonkun verran vapauksia eikä taktiikkaa ole viety niin pitkälle, että homma menisi ihan kyttäilyksi, kuten maaotteluissa on usein tapana. Lisäksi sisätiloissa pelattava futsal ei ole esimerkiksi Veikkausliigasta poiketen lainkaan säiden armoilla. Mutta jotain lajista vielä puuttuu. Lento- ja koripallon katsojalukuihin voisi olla saumoja, mutta se vaatisi hurjasti markkinointityötä sekä oman lajiliiton sisällä että ”tavallisille katsojille”.

Caribia on pelipaikkana erittäin viihtyisä eikä normaalin liikuntahallin oloinen, mutta aika sokkeloinen. Itse olen niin kokenut Caribian kävijä, että liikkuminen onnistuu siellä helposti. Mutta jos ajattelen tapahtumaan ensimmäistä kertaa tulevia katsojia, niin on varmasti konstikasta löytää tie halliin joko alakerran kylpylän vastaanoton kautta tai yläkerrasta ravintolatilojen läpi. Ottelutapahtuman järjestäjän kannattaisi panostaa sekä ennakkoviestinnässä että paikanpäällä kulkureitin ja muiden otteluun saapumiseen liittyvien ohjeiden levittämiseen, jotta kynnys paikanpäälle saapumiseen saisi mahdollisimman matalaksi. Kehittämistarvetta olisi myös kahviopalveluissa, mutta tiedän että tapahtumajärjestäjän kädet ovat siinä sidotut, koska Caribialla on yksinoikeus näiden palveluiden tuottamiseen tapahtumienkin aikana. Ja valitettavasti he eivät käytä kunnolla tätä yksinoikeuttaan. Minä otin tällä kertaa perinteisen kisamakkaran sijasta puoliajalla juustoaterian. Se ei tietystikään vetänyt vertoja talkoolaisten kunnolla käristämälle grillikyrsälle. Hesburgerin lisäksi kahviopalveluita ei juurikaan ole tarjolla.

TPK – Ilves ottelun alku viivästyi noin kymmenen minuuttia jonkun pukuhuonesählingin vuoksi. Ottelun lähdettyä käyntiin kotijoukkue otti heti pelin hallintaansa. Oikeastaan koko ensimmäinen puoliaika oli TPK:n hallintaa. Tauolle mentiinkin kotijoukkueen 1-0 johdossa. Heti toisen puoliajan alussa sinipaidat iskivät vielä toisen häkin ja hallinta näytti pysyvän isännillä. Hiljalleen Ilves sai kuitenkin pelin juonesta kiinni ja kun TPK ei saanut viimeisteltyä muutamista hyvistä maalipaikoistaan, niin vierailijat alkoivat hiljalleen kiriä. TPK otti virheet täyteen toisella puoliajalla jo hyvissä ajoin, mutta yhtään kymppimetrin rangaistuspotkua ei kuitenkaan nähty. Ilves otti takaa-ajossaan ensimmäisen kerran maalivahdin pois kentältä jo kun ottelua oli vielä 5 minuuttia jäljellä.

Ottelun lopussa alkoi tunnetilakin kentällä jo nousta. Oman mausteensa tähän toi minusta hommissaan vähän epäonnistunut vantaalais-rovaniemeläinen tuomarikaksikko. Ilves teki voittomaalinsa TPK:n pelaajavalmentajan pahasta sisäänpotkun harhasyötöstä. Molemmat sunnuntaina Caribialla esiintyneet joukkueet olivat muuten uskoneet valmennuksensa pelaajan käsiin, mikä on minusta hieman outoa. Luulisi että pelkästään valmentamiseen keskittyvän pelinjohtajan kanssa tulokset olisivat parempia, mutta ehkä futsalissa kokemukset ovat toisenlaisia. Ottelun loppunumerot olivat 2-5 Ilvekselle. Voitto oli Ilvekselle sen liigahistorian 159. Tappion myötä TPK:n 100. liigavoitto antaa vielä odottaa itseään. TPK:n parhaaksi pelaajaksi valittiin Kari-Pekka Koivunen ja Ilvekseltä Juhana Jyrkiäinen. Jotain pinnojakin matsissa jaettiin ja ne jakautuivat näin: 1 pts Antti Teittinen, Ilves – 2 pts Kari-Pekka Koivunen, TPK – 3 pts Juhana Jyrkiäinen, Ilves. Ottelusta oli tarjolla striimi selostuksen kera ja lähetys on nähtävissä jälkikäteenkin Monskan näköradiosta.

Kaiken kaikkiaan futsal-matsissa vierailusta jäi jälleen positiivinen maku suuhun. Pelipaikka on pienistä haasteista huolimatta hyvä, kuuluttaja oli erinomainen ja muutenkin paljon hyvän urheilutapahtuman osatekijöitä on olemassa. Itse lisäisin vielä ottelutapahtumaan kuuluttajan tueksi tunnelman nostamiseen dj:n musiikkeineen. Futsal otteluissa tapahtuu paljon ja pelissä on hyvä tempo. Minusta futsal onkin ehkä suurimman kasvupotentiaalin omaava sisäpalloilulaji, joka tosin vaatisi hartiavoimin työntekoa lajin arvostuksen ja kiinnostavuuden nostamiseksi. Turussa lajin kehittämismahdollisuudet nousevat uudelle tasolle kunhan uusi palloiluhalli saadaan käyttöön.

Kolme päivää, kolme penkkiurheiluexcursiota

Blogini palaa tänä viikonloppuna tavallaan juurilleen. Sain ujutettua viikonlopun kolmen päivän ohjelmaan yhtä monta tutustumisreissua eri urheilutapahtumiin ja paketoin nyt niitä tänne näppäimistöni kautta. Viikonlopun alkajaisiksi suuntasin HK Areenalle, jossa oli edessä kauden ensimmäinen kiekkopeli. Suikkasen baariksikin taannoin nimitettyyn baarin, viihdekeskuksen ja urheilupyhätön risteytykseen saapui sarjajumbo TPS:n vieraaksi niin ikään sarjan häntäpäähän ajautunut Rauman Lukko.

Perjantain kokemuksen perusteella uskallan väittää että monissa yhteyksissä viime vuosina parjattu HK Areenan tunnelma on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Toki melko runsaslukuisella vieraskannattajien ryhmälläkin oli iso roolinsa tunnelman luomisessa, mutta myös kotijoukkueen faniporukka on selvästi kasvanut ja kehittynyt. Seurasin osan ottelusta aivan TPS-fanien vierestä ja siinä tuli mieleeni sama kysymys mitä olen pohtinut Veritas Stadionilla futispeleissä: Miksi Tepsin kannattajien pitää yrittää niin pahuksen vaikeita lauluja ihan perus kannustamisen sijasta? Osa faniporukastakin näytti vierastavan lauluja, mutta perinteisempiin kannustusjuttuihin lähes kaikki tarttuivat mukaan. Uskon että tämän voi todistaa desibelimittarilla, jos tämän paikkaansa pitävyys epäilyttää. Eihän siellä matsissa ole tarkoitus mitään Syksyn Säveltä voittaa, vaan pitää meteliä. Jotkut kannustuslaulut/-huudot olivat myös rytmitykseltään aika vaikeita ja outoja. En ole kuitenkaan tämän alan ekspertti, joten minun kommentteja ei kannata ottaa liian vakavasti – kommentoin vain sen mitä tavallisen tallaajan silmin ja korvin aistin.

Toisella erätauolla päätin tutustua hallin ravintolapalveluiden nykytilaan. Pääsin tiskille heti erätauon alussa, joten jono oli siedettävän lyhyt. Valitsin testiin makkaraperunat sekä tietysti oluen. Makkaraperunoiden höysteeksi tuli majoneesia ja kurkkusalaattia ja lisäksi annokseen sai itse annostella paahdettua sipulia, ketsuppia, sinappia ja grillimaustetta, joten lisukkeet olivat ainakin kunnossa. Myös annoksen maku saa minulta hyvän arvosanan. Ei se nyt tietystikään aidon grilliruuan tasoista ollut, mutta matsimätöksi erittäin hyvää laatua.

Vaikka en ole tiistain Yle2:n esittämän keskusteluohjelman jälkeen yhä vähemmän arvostamani Petteri Sihvosen veroinen kiekkokriitikko, niin uskaltanen sanoa, että minusta itse peli oli kohtuullisen hyvää. Heikkoja sarjataulukon asetelmia ei olisi ehkä perjantain perusteella kyllä uskonut. TPS voitti matsin lopulta 4-2 ja otti sarjataulukkoa ajatellen erittäin tärkeät sarjapisteet itselleen. Kyseessä oli muuten kauden ensimmäinen täyden kolmen pisteen voitto. Minulle jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku excursiosta suuhun, eikä pelkästään makkaraperunoiden takia, joten tulen suuntaamaan hallille pikapuolin uudestaan.

Lauantaina kävin aistimassa aiemmin raportoimaanifutiksen Ykkösen nousukarsinnan tunnelmaa, kun ÅIFK kohtasi Turussa Tampereen Ilveksen. Entisiä ja nykyisiä tähtipelaajia vilissyt Ilves oli tehnyt 0-1 johtomaalin jo ennen kuin ehdin katsomoon. Saavuin noin vartin kohdalla paikalleni ja sain ilokseni todeta että peliä jännittämään oli saapunut kelpo joukko turkulaisia sekä erittäin runsaslukuinen ja äänekäs tamperelainen Ilveksen faniporukka.

Nuorella ja mielenkiintoisella porukalla pelannut Åbo oli kauden ennakkoasetelmiin nähden yllättäen mukana nousukarsinnoissa, mutta joukkue ei minusta lähtenyt niihin mitenkään arkailemaan, vaikka vastustajan nimilista oli sellainen että heikompaa hirvittää. Åbosta parhaiten mieleen jäi liigassakin piipahtanut Alban Ferati, joka haastoi Ilveksen puolustajia hyvin ja kynäili nätisti, mutta valitettavasti tehot jäivät puuttumaan. Myös maalivahti Otso Virtanen pelasi hyvin ja torjui pilkunkin, jonka arvo saattaa nousta vielä isoksi, sillä ottelu päättyi 0-1, eli viikon päästä vierasmatsissa Åbo pääsee yhdellä maalilla jatkoajalle ja kaksi maalia tekemällä ykkösen! Toivotan tsemppiä Åbon nuorelle joukkueelle Tampereelle Ilveksen kaatoon. Lupaa siihen ei kannata pyytää, vaan kaato kannattaa tehdä ihan yllättäen salakaatona.

Palloiluviikonloppuni jatkuu vielä tänään sunnuntaina Loimaalla, jonne lähden seuraamaan lentopallon Suomen Cupin puolivälieräturnauksen paikallishengessä iskettävää ratkaisuottelua Hurrikaani – Loimu. Voittajalle on tarjolla paikka Cupin välieriin, joten syyskauden tähän mennessä tärkein lentisottelu on edessä.

ÅIFK kahden ottelun päässä noususta Ykköseen!

Nyt pitää häpeäkseni tunnustaa, että en ole tänä kesänä (tai siis menneenä kesänä, mutta tällä kaudella) käynyt vielä tutustumassa Turun kolmanneksi korkeatasoisinta jalkapalloviihdettä tarjoavan ÅIFK:n kotipeleihin.

Nyt alkaakin olla jo sitten kiire, nimittäin ÅIFK:n kautta on jäljellä enää kaksi peliä, joista toinen on kotona ja toinen vieraissa. Åbo on pelannut kakkosta melko nuorella joukkueella. Nimilistalta ei löydy jäähdytteleviä ikämiehiä, vaan valtaosa pelaajista on turkulaisia A- ja B-junioreita, joiden lisäksi listalla on joitain Tepsin ja Interin edustuksen ylijäämäpelaajia. Tuo sana tuntuu julmalta, mutta nipin napin Veikkausliigaryhmistä ulos jäävät pelaajat ovat kyllä pääosin erittäin kyvykkäitä jalkapalloilijoita silti. Ja kaikkihan eivät kehity samassa vauhdissa, joten voi olla että herroista Alban Ferati, Felix Åkerlund, Leroy Maluka, jne. kuullaan vielä liigatasollakin.

Kauden 26 ottelustaan Åbo on voittanut 17 ja pelannut 5 tasan. Leo Tommilan komennossa pelaava turkulaisjoukkue ansaitsi itselleen tällä saldolla nousukarsintoihin, joihin pääsi kunkin lohkon paras joukkue. Karsinnoissa arpa heitti turkulaisten vastustajaksi Tampereen parasta jalkapalloa pelaavan Ilveksen, joka on kakkosen suurin nousijasuosikki. Ilveksen saldo kaudella on ollut 23 voittoa, 3 tasapleliä ja vain 1 tappio. Joukkueen nimilista onkin aika vakuuttava. Valmennuspuolella mukana on Mikko Kaven ja pelaajistosta mm. Gustav Långbacka, Jari Nikkilä, Jussi Kujala, Gullit Zolameso, Henri Scheweleff, Jari Niemi, Miki Sipiläinen ja Toni Kallio ovat tuttuja kotimaista jalkapalloa seuraaville. Näistä tosin viimeksi mainitun otteet viime kaudella Interissä saattavat olla juuri se mahdollisuus, joka Åbon pitää hyödyntää nousukarsinnoissa.

Kaksiosaisen karsinnan ensimmäinen osa pelataan Turussa Urheilupuiston yläkentällä lauantaina 13.10. kello 15:00 ja toinen osa Tampereella tasan viikko myöhemmin. Pyrin kaikin keinoin pääsemään paikalle karsinnan ensimmäiseen osaotteluun ja tukemaan turkulaisia kohti futiksen ykköstä. Tulkaahan muutkin paikalle.

Ny naatitaan!

Meikäläisen mielestä ainakin penkkiurheilijalla on tällä hetkellä nautittavanaan yksi vuoden mehukkaimmista ajankohdista. Täällä Turun seudullakin on jos vaikka mitä sporttia tarjolla.

Jos aloitetaan pääsarjoista, niin Veikkausliigan mitalitaistohan käy kuumana ja molemmat turkulaiset (Inter & TPS) ovat vielä mukana taistelemassa jopa kirkkaimmista mitaleista. Kuuma onkin tällä hetkellä erinomaisesti kuvaava adjektiivi, sillä maanantain kierroksella erotuomari Mikko Lehtola löi lisää löylyä mestaruustaistoon erikoisella ratkaisullaan Haka – HJK televisio-ottelussa (lue lisää tapahtuneesta). Turkulaisten kilpaveljinä mitalitaistossa ovat tietysti HJK sekä ehkä vähän yllättäen Maarianhaminan IFK. Mitaleiden kannalta äärimmäisen tärkeitä matseja on Veritas Stadionilla tarjolla vielä viisi kappaletta. Tulkaahan kaikki paikanpäälle seuraamaan miten turkulaisille käy mestaruusjahdissa.

Keneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, hyvässä tai pahassa, että jääkiekon SM-liigakin on jo alkanut. Liiga alkoi käskytys- ja väkivaltakohun sekä NHL:n työsulun värittämänä suuren mediamyllyn kera. TPS on aloittanut kautensa heikohkosti, mutta HIFK-ottelussa viime lauantaina HK Areenalla oli jo yli 7000 katsojaa. Itsekin aion suunnata ”nakkikattilaan” peliä katsomaan heti kun se vaan aikatauluihini sopii. Täällä Turussa mediakohu ei ole rajoittunut vain TPS:n ja Liigan ympärille, vaan oman tilansa mediassa on saanut myös TuTo, joka tekee näkyvää työtä Mestiksen puolella. Marli Areenaksi nimensä muuttanut halli on myös matkasuunnitelmissani, joten Tamin valtakunnastakin on raporttia tulossa.

(c) Tuomas Pelto, tuomas.pelto at gmail.com

Myös lentopallon Mestaruusliiga on käynnistynyt jo ja tarjoaa hyvää penkkiurheiluviihdettä Raision lisäksi myös Turussa ja Naantalissa. Koko talousalueen joukkueeksi pyrkivä Loimu levittää lentopalloinnostusta viemällä viime lauantaina pelatun ottelun Turkuun ja tulevana lauantaina pelattavan ottelun Naantaliin. Turkulaisittain mukavan lisämausteensa Mestaruusliigaan tuo Loimun paikallisvastustajat VaLePa ja Hurrikaani, jotka olivat viime kauden finalistit ja myös alkaneen kauden suurimmat ennakkosuosikit. Ensimmäinen mielenkiintoisista paikallisväännöistä on edessä jo ensi keskiviikkona, kun mestarit ovat areenalla Raisiossa.

Edellä mainittujen sarjojen lisäksi tähän aikaan vuodesta on tietysti tarjolla monenlaista muutakin urheilua. pääsarjaurheilua ja myös alemman tason sarjoista löytyy paljon katsottavaa ja koettavaa. Mainitsematta jäi nyt ainakin koripallo-, käsipallo- ja futsal-sarjat, joihin aion kuitenkin tutustua talven aikana. Lisäksi aion tutustua myös paikalliseen alemman tason urheiluun. Heittäkääpä taas viestiä tulemaan mielenkiintoisista joukkueista, tapahtumista ja sarjoista!