Voiko treenipeli olla yksi kauden mielenkiintoisimmista peleistä?

Tämä saattaa olla sellainen:

TPS/ÅIFK vs PSC (USA) ke 6.8. klo 17:00 Kupittaa 8

Pelasin nuorempana Football- ja Championship Managerien eri versioita lähes addiktioon asti. Pidin pikkuseurojen manageroinnista, mutta siinä vaiheessa loppui yleensä mielenkiinto, kun rahat oli totaalisen loppu eikä saanut ketään myytyä minnekään. Eli ymmärrän mahdollisen tuskasi, Juha Reini.

Tepsin haastavasta tilanteesta on turha kirjoittaa enempää kuin siitä on jo tämän kauden aikana tehty. Välillä on tuntunut ettei mistään muusta kirjoitetakaan, vaikka viheriöllä Tepsi on esiintynyt monissa otteluissa pirteästi. Pistepussi ei toki ole kovin mairitteleva, mutta ainakin monissa näkemissäni peleissä Tepsi on ollut hyvä ensimmäisen puoliajan ja toisella puoliajallakin vielä osan ajasta, mutta nuoren ryhmän vire ei ole kestänyt täyttä 90 minuuttista. Tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivoton, sillä Honka on 7 ja Inter ja MIFK 9 pisteen päässä. Kaula ei ole siis mahdoton, mutta nyt pitäisi vain loihtia jostain ”se jokin”, jolla maanantaisen Jaro- ottelun kaltaisista otteluista napataan täysi pistepotti.

Presidentti Koivistokin sen jo aikanaan totesi, että ”jottain tarttis tehrä”. Mutta mitä teet kun varaa hankintoihin ei juuri ole? Reini miehistöineen on onnistunut kuitenkin kaivamaan uusia miehiä Tepsin kokoonpanoon. Uusimpina miehinä mukaan ovat liittymässä paluumuuttaja Mika Ääritalo, norjalainen Joachim Osvold sekä Viikingeistä Ykkösestä Turkuun saapunut Juri Kinnunen. Näiden lisäksi sairastuvalta pelikuntoon ovat palaamassa Dennis Okaru ja Santeri Mäkinen.

Tepsi elää kriittisiä aikoja, mutta toivon ja uskon edelleen että Veritas Stadionilla pelaa ensi kaudellakin kaksi joukkuetta Veikkausliigaa. Säilymisen kannalta edellä mainittu nimilista on erittäin tärkeässä roolissa. Unohtaa ei pidä tietenkään sitä ydinryhmää, joka on ollut mukana koko kauden tai liittynyt siihen jo aiemmin kauden kuluessa, kuten esimerkiksi Niklas Friberg ja Felipe Aspegren.

Yllä listatuista pelaajista lähes kaikki nähdään keskiviikkona viheriöllä erittäin mielenkiintoisessa harjoitusottelussa, kun Tepsin ja ÅIFK:n yhdistelmäjoukkue saa vastaansa yhdysvaltalaisen PSC:n, joka koostuu vailla sopimusta olevista jenkeistä, jotka kiertävät ympäri Eurooppaa näyttämässä omaa osaamistaan siinä toivossa että joku seura iskisi silmänsä heihin. Ottelu alkaa Kupittaan 8-kentällä klo 17.00.

Katso Mika Laurikaisen haastattelu TPS-TV:stä: Osvold sopimukseen – myös Kinnunen & Mäkinen tulessakeskiviikkona

 

Kaksi kautta käyntiin samana päivänä

Lauantain ohjelmani meni viime metreillä uusiksi havaittuani että Pikkuleijonien lisäksi Turussa ovat tositoimissa myös TPK:n futsal-urhot. Niinpä pääsin avaamaan kaksi eri kautta yhden päivän aikana. Tässä vähän raporttia ko. tapahtumista. Jätän taas pelitilanteiden läpikäynnin muille tahoille / palstoille ja minä keskityn enemmänkin pelin ulkopuolisiin asioihin.

TPK:lle kauden eka täysi pistepotti vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen

Aina futsalista kirjoittaessani minun tekee vain mieli viitata aiempaan kirjoitukseeni. Ja teen sen taas – katso aiempi kirjoitukseni futsalista ja sen potentiaalista. Lajissa on minusta kaikki elementit kasvaa paljon nykyistä isommaksi lajiksi Suomessa, kunhan joku ottaisi härkää sarvista. Futsalissa tapahtuu koko ajan jotain, syntyy paljon maaleja, nähdään hienoja kikkoja, tunteet kuohahtavat välillä, yleisö on lähellä peliä ja pääsee sisälle tunnelmaan, jne. jne. Ongelma vain on se, että futsal on se jalkapallon pikkuveli, joka ei ”todellisia futismiehiä” kiinnosta ja johon pelaajat tulevat liigatasollekin sitten kun itselle sopii. Monet muutkin hommat tehdään ”vähän sinne päin”.

Onko missään yritetty tehdä lajista isoa? Siis Suomessa. Mitä jos joku joukkue saisikin koottua hyvällä myyntityöllä kunnon budjetin ja ostaisi itselleen nimekkään ja kiinnostavan joukkueen (jollainen TPK:lla kyllä mielestäni on jo)? Ja samaan kyytiin veisi matsit hyvään halliin ja panostaisi myös markkinointiin ja ottelutapahtumien kehittämiseen? Pidän lajista kovasti ja jään innolla odottamaan josko joku ottaisi sen kuuluisan seuraavan askeleen.

Turussa tätä askelta ei ainakaan ole vielä otettu. Ottelussa ei käy edes TPK:n omat juniorit, joita käsittääkseni on joitain satoja? Lauantaina sentään oli tauolla yksi junnujoukkue pelaamassa, mutta senkin pelaajista valtaosa lähti kotiin oman puoliaikashown’sa jälkeen. Pelaan itse sekä futsalia että futista ja olen muutenkin aktiivinen, mutta TPK:n mainonta ei tavoita minua. En usko että heidän liigajoukkueen ympärillä tehdään juurikaan markkinointi ja/tai myyntityötä. Seinällä oli vain kaksi mainosta, joista toista ei ole ollut olemassakaan kahteen (2 v!!) vuoteen. Ja tuo sama logo komeili myös käsiohjelmassa. Peliasuissa ei ollut kuin Gatoraden mainos, vaikka paikkoja olisi vaikka kuinka. Tietysti se on kyllä vaikea myydä tuotetta, jota ei ole rakennettu nykyisiä kumppaneita kiinnostavaksi. Ja jos joku nyt ajattelee, että mitä tuokin tuolla vain kritisoi, niin voin vannoa että lähtisin tähän projektiin, jos minulla vain olisi aikaa. Mutta tällä hetkellä se ei onnistu, koska teen jo vastaavaa erään toisen lajin parissa.

Summa summarum, kaiken avautumisen jälkeen pitää todeta, että peli oli taas viihdyttävää. Kotijoukkue nousi vaikeuksista 7-4 voittoon ja kentällä tapahtui paljon mielenkiintoista. Suosittelenkin kaikille futsaliin tutustumista kuluvan talvikauden aikana, sillä siinä pelissä oikeasti tapahtuu koko ajan, jos vertaa vaikka Veikkausliigaan tai Liigaan. Jos lajin hienoudet eivät ole hallussa, niin pyydä joku asioista perillä oleva ekalla kerralla mukaan!

 

Pikkuleijonat kirmasivat Kupittaalla

Futsalin jälkeen paneuduin päivän alkuperäiseen epistolaan, eli Pikkuleijonien USA-otteluun Kupittaalla. Hallille oli saapunut noin 700 katsojaa, vaikka junnupelin hinnoittelussa oli ilmeisesti konsultoitu Kummolaa (yksi matsi 10 €). Katsojista melko moni tuntui kirjoittavan aktiivisesti muistiinpanoja pelistä, sillä paikalla oli ennakkoarvailujen mukaan pitkälti toista sataa scouttia, koska tämä ikäryhmä on seuraavana astumassa NHL:n varaustilaisuuteen. Ottelu päättyi jatkoajalla Suomen 3-4 tappioon, mutta kenttätapahtumien perusteella olisi voinut veikata isompaakin tappiota Suomelle. Etenkin ottelun alussa Leijonan poikaset olivat kaikessa askeleen jäljessä, mutta loppua kohden meno tasoittui kyllä vähän.

Allekirjoittaneelle kävi erätauolla amatöörimoka – huomaa kyllä että en ole ehtinyt käymään riittävästi peleissä viime aikoina. Seisoin kahviojonossa ja kun vuoroni tuli, menin aivan lukkoon. En muistanut mitä olin hakemassa ja ekana ammollaan olleesta suustani pullahti ulos sana hodari. Vasta tuon minimaalisen evään käteen saatuani tajusin että olin kyllä alun perin aikeissa syödä lihapiirakan kahdella nakilla. En kehdannut peruuttaa tilaustani, joten oli nieltävä tappio ja syötävä vain euron kahden nakin lihistä halvempi yhden nakin minimaalinen hodari. Fail!

Mieleni muuttui kuitenkin positiivisemmaksi ja tapahtumasta jäi hyvä maku, kun menin istumaan viimeisen erän ajaksi Suomen vaihtoaition taakse. Olin vähän omissa ajatuksissani (taisin twiitata) kun yht’äkkiä tajusin että olin nostanut salamannopeasti käden ylös ja kaapannut kiekon ilmasta haltuuni vasurilla. Aivan vaihtoaition edessä oli ollut joku hässäkkä, josta kiekko kimposi katsomoon. Tein pikaharkinnan mitäs nyt sitten tehdään ja ojensin kiekon vähän matkan päässä vieressäni istuneelle pikkupojalle, joka istui isänsä kainalossa ja seurasi peliä intensiivisesti Suomen fanipaita päällään ja sini-valkoinen lippu kädessä. Pojan ilme oli ikimuistoinen kun hän sai limpun käteensä. Koko loppupelin ajan hän puristi sitä tiukasti kouraansa ja vilkaisi siihen vähän väliä. Tulipa hyvä olo juuri isänpäivän kynnyksellä!

Penkkiurheilu on ihanaa!

Euro-huumaa Turussa - Make it douple!

”Suomen jalkapallopääkaupungissa” päästään alkaneella viikolla nauttimaan kahdesti kansainvälisestä futiksesta, kun sekä TPS että Inter pelaavat toiset ja ratkaisevat Eurooppa-liigan 1. karsintakierroksen osaottelut kotikentällään Veritas Stadionilla.

Vaikka kotoisessa Veikkausliigassa pelataan minusta paljon mainettaan parempaa futista, on kuitenkin myönnettävä, että eurooppalaisittain kyseessä on, ja tulee myös jatkossa olemaan, kasvattajasarja. Minä saan ainakin suurimmat iloni niistä Veikkausliigan tiedotteista, joissa kerrotaan jonkun pelaajaan menevän testiin tai siirtyvän pysyvästi johonkin ulkomaalaiseen joukkueeseen.

UEFAn järjestämän arvontatilaisuuden tulosten jälkeen Suomessa oltiin erittäin positiivisin mielin. Jokainen 1. karsintakierrokselle osallistuva joukkue, eli turkulaisten lisäksi MIFK, sai kaadettavissa olevan vastustajan. Kasvattajaroolistaan huolimatta suomalaiset lähtivät ottelupareihin voittajasuosikkeina. Lopulta avausottelut vieraskentillä eivät tuoneet yhtään voittoa suomalaisille, mutta onneksi ratkaisevat ottelut pelataan kotimaan kamaralla.

Turun Euro-viikon aloittaa TPS, joka kohtaa tiistaina Veritas Stadionilla luxemburgilaisen AS Jeunesse Eschin. Avausotteluiden ehkä tyrmistyttävin tulos tuli juuri Luxemburgista, jossa isännät kaatoivat Tepsin lukemin 2-0. Uskon ja luotan että Tepsi menee kuitenkin tästä parista jatkoon pitämällä Kupittaalla maalinsa puhtaana, tekemällä kaksi maalia sekä hoitamalla lopulta ratkaisevankin pallon kotiyleisön tuella maalin perukoille.

Torstaina on vuorossa Inter, joka pelasi avausottelussa 1-1 tasapelin Färsaarilla. Inter katkaisi sunnuntaina voitottomien otteluiden putkensa Vaasassa ja luotan että aiempi voitoton putki vaihtuu nyt voittoputkeksi Vikingurin kustannuksella. VPS-pelin perusteella negatiivisissa merkeissä esillä ollut Irakli Sirbiladze haluaa kääntää huomion siihen mitä hän osaa parhaiten, eli maalintekoon. Vaasassa niitä syntyi kaksi ja uskon että färsaarelaisten verkkokin heiluu vähintään kertaalleen, mikä riittää jatkopaikkaan.

Toivottavasti yleisö löytää tiensä Veritakselle näihin molempiin otteluihin, jotka alkavat muuten Veikkausliiga-peleistä poiketen klo 19:00. Euro-pelipäivät ovat aina erityisiä juhlapäiviä, joten kannustetaan yhdessä molemmat turkulaiset jatkoon, niin saamme nauttia lisää Euro-herkkua 2. karsintakierroksella.

Tässä vielä jatkoonpääsyn lisäksi lisämotivaatiota TPS:lle! Saman voisi pienellä dubbauksella todeta myös Interille.

Junnuderby - varsat kevätlaitumella

Olosuhteet olivat otolliset keskiviikkona A-junnujen SM-sarjan derbylle. Aurinko paistoi ja lämpötila oli sopiva. Tunnelmaa nosti aidon ruohon tuoksu, sillä ottelu pelattiin ainakin kauemmas katsottuna hyväkuntoisella nurmikentällä - the one and only. Saavuin Kupittaan kasille Seikkailupuiston kautta, jonne hyvästelin muun perheen viihtymään siksi aikaa kun isä viihtyy oman harrastuksensa parissa, eli kentän laidalla.

Kentän laidalle oli tehty pieni kahviopiste yleisöä palvelemaan. Yleisöä saapuikin paikanpäälle varsin mukavasti - sanoisin ehkä noin 300. Yleisön ikärakenne oli selvästi nuorempi kuin esim. Veikkausliigaotteluissa, eli ilmeisesti pelaajien ikätoverit käyvät seuraamassa kavereidensa matseja, kun ilmaiseksi pääsevät.

Ottelusta itsestään en aio tehdä mitään pelillistä syväanalyysiä. Kokonaisuudessaan siitä jäi vähän hermostunut fiilis käteen. Harhasyöttöjä ja kovia otteita ei ainakaan säästelty. Tosin en osaa verrata tämän pelin tasoa normaaliin A-junnujen tasoon, koska tämä oli ensimmäinen, mutta ei viimeinen, kokemukseni. Ottelua tuominnut nuorehko naishenkilö oli välillä vaikeuksissa nuorten miesten potkiessa palloa ja vastustajaa nuoruuden innolla.

Avausjaksolla vierailija FC Kaarina teki omasta mielestään ottelun avausmaalin, mutta tuomari oli sitä mieltä että pallo pomppasi tolpasta takaisin kentälle. Yksi kaverini seisoi lähes päätyviivan tasalla tämän sattuessa ja hän oli sitä mieltä, että pallo pomppasi takaisin maalin kuljettamiseen tarkoitetusta pyörästä, joka sijaitsi maalin sisäpuolella. Virallisia maaleja ei avauspuoliskolla kuitenkaan ottelupöytäkirjaan merkitty.

 

Toisen puoliajan alussa TPS iski ensin ottelun avausmaalin, mutta joutui heti perään alivoimalle, kun yksi pelaajista lähetettiin aikaistetulle suihkuvuorolle pukukopin puolelle kahden keltaisen kortin saattelemana. Näistä korteista ainakin jälkimmäinen näytti täysin oikeutetulta, mutta samalla melko turhalta. FC Kaarinalla oli muutama todella nopea pelaaja joukkueessaan, mutta ylivoimalle päästyään he eivät pystyneet hyödyntämään näitä oikein mitenkään. Monet hyökkäykset tyrehtyivät keskikentälle, jossa piti aina yrittää ”pari kynää” liikaa. Lopussa Kaarina yritti tasoittaa ottelua muutamista erikoistilanteista, mutta minua hämmästytti miksi he jättivät parhaimmissa tapauksissa kolmekin omaa miestä keskiviivalle, vaikka Tepsi laski kaikki omat miehensä maalilleen.

 

Ottelutapahtumiin nähden 1-1 olisi minusta ollut oikeutettu lopputulos, mutta aikakirjoihin kirjataan 1-0. No, urheilussa lopputulos on aina se, mitä tuomari allekirjoituksellaan ottelupöytäkirjaan vahvistaa. Voitollaan Tepsi parantaa asetelmiaan sarjataulukossa ja nousee lähemmäs kolmantena olevaa PK Keski-Uusimaata. Kaarina jäi ilman lisäpisteitä ja jatkaa jaetulla kärkisijalla JJK:n kanssa. Kärkijoukkueilla on nyt saman verran otteluita pelattuna.

 

A-junnujen derbyn kanssa samaan aikaan pelattiin Turun seudulla toinenkin derby, kun Kaarinassa kohtasivat kolmosen derbyssä KaaPo ja Lieto. Seurasin ottelun kulkua Twitterin kautta, joka on muuten äärimmäisen hyvä väline otteluiden seuraamiseen. Vaikka A-junnuissa Kaarina hävisi, tuli sille suunnalle keskiviikkona sentään yksi derbyvoitto, kun KaaPo kuritti Leitoa luvuin 5-0.

Huuhkajan munia tutkimaan Kupittaalle – keskiviikkoa A-SM TPS – FC Kaarina

Suuntaan (muistaakseni) blogini tiimoilta ensimmäistä kertaa junnumatsiin keskiviikkona, kun Turun Kupittaalla iskevät yhteen A-poikien SM-sarjan matsissa TPS ja FC Kaarina. Otsikostakin voi päätellä että kyseessä on jalkapallo-ottelu. Haluatte tai ette, niin futiksen A-maajoukkueen lempinimi on Huuhkajat. Junnumaajoukkue on Pikkuhuuhkajat. Eli kun tätä ajatusleikkiä vie ontuvasti eteenpäin, niin Veikkausliigassa pelaa Huuhkajan poikasia, joista kasvaa mahdollisesti ajan myötä suuria ja mahtavia Huuhkajia. Tällöin siis junnusarjoissa pelaavien futaajien pitää olla Huuhkajien munia?

TPS:n roolista suomalaisen jalkapallon menestyvänä kasvattajaseurana ei varmasti tarvitse kovinkaan montaa lausetta kirjoittaa. TPS:n kautta on noussut huipulle monia tähtipelaajia kotimaan kentille ja osa jopa vielä suurempiin ympyröihin. Myös paikalliskilpailija Inter on kunnostautunut pelaajien kasvattamisessa lyhyen historiansa aikana, joskaan ei vielä tietysti vanhan ja perinteisen TPS:n mittakaavassa. Turussa derbyt ja pikkuderbyt ovat perinteisesti olleet näiden kahden seurojen välisiä mittelöitä. Mutta hetkinen, keskiviikkona Kupittaalla pelataan junnujen pikkuderby, mutta vain toinen turkulaisista joukkueista on kentällä. Mikä ihme on tämä FC Kaarina?

Keskiviikkona tätä on lähdettävä selvittämään. Tosin vuosia itsekin alasarjoissa Piikkiössä futista pelanneena tiedän jo jotain seuran ja joukkueen taustoista. FC Kaarina on perustettu KaaPon ja PiPSin (onkohan mukana muitakin?) junioreiden yhteiseksi edustusjoukkueeksi. Se ei kuitenkaan ole erinomaisen menestymisen taustalla, vaan tinkimätön työ, jota päävalmentaja Ari Lahti on taustoineen ja joukkueineen tehnyt jo vuosia. Monet saattavat ihmetellä FC Kaarinan hyvää menestystä, mutta jos tietäisivät joukkueen harjoitusmääristä, niin ihmettely saattaisi olla vähäisempää. Jalkapallonkin sanakirjassa H-kirjain (harjoittelu) tulee ennen M-kirjainta (menestys). Enkä tarkoita että muissa seuroissa ei harjoiteltaisi riittävästi, mutta Kaarinassa on tehty asioita sekä paljon että oikein. Vertailupohjaa menestykselle saa kun tarkastelee A-junnujen sarjataulukoita. FC Kaarina on SM-sarjassa sijalla 2. ja TPS sijalla 4. SM-sarjan ulkopuolelle ovat jääneet mm. sellaiset perinteiset kasvattaja- ja huippuseurat, kuten HJK, Honka, FC Lahti, Inter ja Haka.

Tervetuloa muutkin seuraamaan keskiviikkona 5.6. klo 18:00 A-junioreiden SM-sarjan ottelua TPS – FC Kaarina Kupittaan kentälle numero 8. Ja Kupittaan kasi löytyy muuten siitä Veritas Stadionin ja Velodromin välistä.

Onnea Veritas Stadion – kiistakenttänä jo 10 vuotta

Suomen jalkapallopääkaupungin pyhättö, Veritas Stadion, avattiin yleisölle kymmenen vuotta sitten. Stadionin avausottelu oli itseoikeutetusti Turun derby. Interin ja TPS:n kohtaamista 15.5.2003 oli seuraamassa 6211 katsojaa.

Suomen vuoden 1952 Olympialaisiin valmistuneen nykyisen Olympia-katsomon ympärille on rakennettu yksi Suomen hienoimmista jalkapallo stadioneista, jossa on nykyään 8072 istuma- ja 1300 seisomapaikkaa. Hanke on ollut kokonaisuudessaan hieno ja rohkea. Se on nostanut turkulaisen jalkapallon ja penkkiurheilun puitteiltaan aivan uudelle tasolle. Käyttöön vihkimisen jälkeen stadionilla on nähty monia mielenkiintoisia yhteenottoja niin viheriöllä kuin kabineteissakin. En lähde juhlapäivänä ruotimaan näitä kabinettien yhteenottoja sen tarkemmin, mutta todettakoon että ymmärrän asiassa riidan molempia osapuolia.

Tulkaahan kaikki joukolla katsomaan perjantain juhlaottelua ja sitä miltä stadion näyttää vuonna 2013. Interin kannattajaryhmän Facebook-sivulta löytyy kuvia stadionin rakennusvaiheesta. Katso tästä miten Veritas Stadion nousi Kupittaalle.

On mielenkiintoista nähdä minkä verran väkeä saapuu 10 v juhlaotteluun perjantaina 17.5., kun Inter kohtaa VPS:n (juhlaottelun FB-event). Inter tarjoaa lippuja otteluun synttäripäivään hyvin osuvasti 10 euron kappalehintaan, joten rahasta ei pitäisi ainakaan kenelläkään jäädä kiinni. Nyt vain puskaradio laulamaan, jotta hieno stadion saa juhlaotteluunsa hyvän määrän yleisöä paikalle.

Katso myös: Veritas Stadion Wikipediassa

Tähtitehdas palaa Veritas Stadionille!

Veikkausliigaa on pelattu jo muutaman kierroksen verran, mutta minun osalta kausi alkaa vasta maanantaina, kun tieni vie jälleen tuttuun tapaan Veritas Stadionille. Onneksi stadionyhtiö, TPS ja kaupunki pääsivät pitkäksi venyneiden neuvottelujen jälkeen sopuun ja Tepsinkin pelit pelataan Turun jalkapallopyhätössä muutamaa alkukauden evakko-ottelua lukuun ottamatta. En ehtinyt käydä katsomassa Yläkentällä pelattuja Veikkausliiga-otteluita, mutta TPS – MIFK Suomen Cupin ottelua näin vähän aikaa. Vaikka Yläkenttä on ihan ok varakenttä, niin ei kyllä pidemmällä tähtäimellä otteluiden pelaamisessa jossain muualla kuin Veritaksella ole mitään järkeä näin katsojan silmin katsottuna. Toivottavasti sopimuskuviot menisivät jatkossa siihen suuntaan, että jatkossa kaikki kaupungista löytyvät voimavarat käytetään Kupittaan kokonaisvaltaiseen (kenttä, katsomot, tekniikka, ravintola, yms.) kehittämiseen yhteistyöllä.

Kauden alkua on värittänyt myöhäinen kevät ja siitä johtuneet ottelusiirrot. Jokakeväinen ja -syksyinen tekonurmikeskustelu on siis jälleen käyty ja jäädään odottamaan uutta keskustelua taas syksyllä. Kävin itse Veritaksella torstaina ja silloin siellä oli vielä harsoa nurmen pinnalla, mutta nyt kentän pitäisi olla hyvässä kunnossa – ainakin jos Interin twiittaukseen on luottaminen.

Kaudesta on tehty niin paljon ennakoita, että en sotke lusikkaani enää siihen soppaan, vaan tyydyn toteamaan, että odotan kautta suurella mielenkiinnolla. Turkulaisille futiksen ystäville on taas tarjolla makeaa mahan täydeltä. TPS:n ja Interin otteluiden lisäksi Veritaksella tullaan näkemään huuhkaajiakin, kun Suomi kohtaa elokuussa Slovenian. Toivon että tälläkin kaudella turkulaiset pystyvät haastamaan mestaruustaistelussa lähes varmaksi mestariksi jo leimatun HJK:n. Lisäksi toivon että sekä turkulaiset, että myös muut suomalaiset joukkueet menevät Euro-kentillä mahdollisimman pitkälle.

Muistakaahan pitää ystävät ja tutut tietoisina kotoisesta jalkapallotarjonnasta. Vaikka pelin tasossa on tietysti eroa televisiosta tulevaan maailman kovatasoisimpaan futikseen, niin kyllä kotimainen jalkapallo on mainettaan parempaa. Tämä on se "tähtitehdas", josta on ponnahtanut tähtitaivaalle esimerkiksi Litmasen, Hyypiän ja Jääskeläisen kaltaisia tähtiä. Tälläkin hetkellä viheriöillä kirmaa monia tähtipotentiaalin omaavia nuoria, joista mainittakoon vaikka Petterit Forsell ja Pennanen ja Joel Pohjanpalo. Nuorten pelaajien lisäksi virta on tuonut maailmalta takaisinpäin jo tähti-statuksen ansainneita pelureita, kuten Mikael Forssell, Teemu Tainio, Pekka Lagerblom ja Mika Väyrynen.
Hankitaanpa porukalla Suomi-futikselle uusia ystäviä houkuttelemalla tuttuja mukaan peleihin. Onnistuin viime kaudella puhumaan joitain suomifutista "potkupalloksi" haukkuvia tuttuja Veritakselle käymään ja monet olivat visiitin jälkeen sitä mieltä, että olihan se peli sittenkin ihan hyvää. Jokainen peleissä käyvä kun huokuttelisi vaikka kolme uutta katsojaa mukaansa, niin ensikertalaisten määrä kasvaakin jo mukavasti. Alkukauden yleisömääriä kun katsoo, niin katsomoissa on kyllä ollut huolestuttavan paljon tilaa. Minä lupaan ainakin kantaa korteni kekoon ja soittaa puskaradiota mahdollisimman kovalla volumella!

P.S. Voikohan Jarno Heinikangas tulla koskaan enää Veritakselle? Hänhän lupasi ettei tule sinne, jos häviää Job Dragstmalle Aurajoen yöjuoksussa lauantaina. Jallu ei tullut lähtöviivalle lainkaan ja Dragstmakin keskeytti kympin lenkin.

 

Mestiksen kärkikahina Turussa

TuTo, Jukurit ja Mestis tarjosivat perjantai-illan viihteeksi Mestiksen kärkikamppailussa vauhdikasta kiekkoa turkulaiselle ja noin kymmenelle mikkeliläiselle katsojalle. Perjantai on minusta erinomaisen hyvä Mestiksen pelipäiväksi, sillä lauantai on jo virallista viikonloppua ja usein täynnä ohjelmaa. Perjantai-ilta sen sijaan ei ainakaan itselläni sisällä oikein koskaan mitään kovin erikoista ohjelmaa. Marliareenaksi nimensä täksi kaudeksi vaihtaneessa hallissa oli hyvä tunnelma ja ottelutapahtuma on mennyt TuTon pelin tapaan mukavasti eteenpäin sitten edellisen käyntikertani.

Minä bongasin kuulutuksesta ottelun yleisömäärän olevan jotain 1900, mutta vieruskaverin kanssa pohdittiin että ei se niin vähän voi olla. Päädyimme siihen että kuulutus oli jotain päälle 2900 ja melkoisesti värikynällä höystetty. Mutta lopulta se oli tosiaan 1997. Olin melko varma, että hallissa olisi ollut noin 2500 katsojaa, mutta niin se silmä pettää. Mestiksen mittakaavassa TuTon yleisömäärät taitava kuitenkin olla hyviä, sillä perjantain kierroksella se Turku oli ainoa paikka missä yleisöä oli yli 1000. Pohjanoteeraus oli Lempäälä, jossa Mestis-matsi houkutteli paikalle vain 209 katsojaa.

Kupittaan jääurheilulle pyhitetystä monitoimihallista on tullut entistä viihtyisämpi paikka. Lapsille on rakennettu oma leikkipaikka, käytäville laitettu TuTon pelaajien jättikuvia, yms. Myös hallin värimaailma on miellyttävä ja vieläpä TuTolle hyvin sopiva. Jos jotain kehitettävää vielä pitää äkkiseltään keksiä, niin hallin äänentoisto ei ainakaan perjantaina oikein toiminut ja näyttötaulu mainoksia ja hidastuksia varten olisi mukava lisä ottelukokemukseen.



Uudet ravintolatilat kentän päädyissä on erinomaisia. Seuraavan kerran peliin mennessäni taidankin varata paikan anniskelualueen alimmalta tasolta, jossa oma pöytä on aivan toisen maalin takana pleksin alareunan tasolla. Myyntipisteet tuntuvat toimivan aika hyvin, sillä olutta ei pitänyt ainakaan kauan odotella. Puolen litran Kukko-tölkin hinta oli vieläpä ihan sopivan huokea. Positiivista oli myös se, että kyseistä olutta nauttiessa, korjataan juodessa, ei ainakaan hampaita pääse vihlomaan, sillä sen verran lämmintä Kukko tuntui olevan.

Itse ottelussa kotijoukkue löi heti avauserän alussa hullun vauhdin ja prässin päälle. Tamin psyykkaus oli onnistunut hyvin pukuhuoneessa ja joukkue näytti olevan täynnä energiaa. Vieressäni istunut kokeneempi TuTon peleissä kävijä sanoi jo alussa, että vauhti hiipuu vähän ajan päästä, TuTo alkaa jäähyilemään ja vierasjoukkue vie voiton. Alun vauhti olikin sellaista, että sitä ei voi pitää kovin kauan päällä. Jos TuTo olisi saanut heti alussa pari maalia iskettyä, niin ottelun luonne olisi muuttunut merkittävästi. Lopulta ottelu kuitenkin noudatti vieruskaverini ennustusta ja vierailijat veivät pisteet mennessään lukemin 2-5. 

Debyyttiottelussaan neljä tehopistettä iskenyt TuTon NHL-apu Jesse Winchester oli alussa aggressiivisella pelipäällä, mutta lopulta hän hyytyi muun joukkueen mukana ottelun vanhetessa. Winchester oli selvä vahvistus TuTolle, mutta ei pieniä välähdyksiä lukuun ottamatta ihan niin dominoiva, mitä ennakolta odotin. Pelintuntuman lisääntyessä miehestä tulee kuitenkin olemaan TuTon joukkueelle, kannattajille ja fanipaitojen myyjille paljon iloa – siis jos työsulku jatkuu vielä..

Kaiken kaikkiaan matsista, hallista ja koko kokemuksesta jäi kuitenkin positiiviset fiilikset. Suosittelen muillekin tutustumiskäyntiä Kupittaalle TuTon peliin. Lättyä pussiin!

Legendoja Kupittaalla

Turun on sanottu olevan Suomen jalkapallopääkaupunki, mutta tällä viikolla se tuntuu olevan myös jääkiekkopääkaupunki. Artukaisten HK Areenalla pelataan Leijonien toimesta Karjala turnausta ja Kupittaallakin luisteltiin torstaina kiekon perässä, kun kautta aikojen ensimmäinen Mestis Hockey Day järjestettiin Marli Areenalla.

Tapahtumasta on tarkoitus tehdä perinne, joka saavuttaisi kiekko- tai ainakin mestisperheessä pesäpallon Itä – Länsi -ottelun aseman. Ensimmäisen vuoden perusteella tapahtuman kiinnostavuuteen ja markkinointiin kannattaisi panostaa vähän enemmän, sillä hallin lehtereillä oli aika väljää. No, ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta ja siitä se homma lähtee kehittymään.

Ennen Etelä vs Pohjoinen ottelua hallissa järjestettiin Mestiksen taitokisoja ja legendojen ottelu FIN – SWE, jossa ”yhteen iski” iso nippu entisajan huippupelureita. Movemberia viettäneen Pena Matikaisen alaisuudessa Suomen joukkueessa pelasivat mm. Kurri, Tikkanen, Blomgvist, isä-Nummelin, Ketola, Eloranta, Virta, Lumme, Ojanen ja Lehtinen.

Kaiken kaikkiaan tapahtumista jäi mukava maku, mutta yleisöä olisi saanut olla enemmän. Ajattelin ennakkoon, että samaan aikaan pelattava Leijona-turnaus olisi tuonut paikalle paljon kiekkoihmisiä, mutta taisi käydä juuri päinvastoin. Pitääpä tähän loppuun vielä todeta, että ”uusi TuTo” on onnistunut hallinsa (vai kuka sen sitten omistaakaan) kehittämisessä. Puitteet ovat menneet taas viime vuoteenkin verrattuna eteenpäin. Menkäähän hyvät ihmiset tutustumaan Kupittaalle kun siellä jotain tapahtumia järjestetään. Marli Areena on mukava sekoitus uutta ja vanhaa kompaktissa koossa.

P.S. Olisin kirjoittanut tästä tapahtumasta jotain jatkoaika.comiinkin, mutta en voi, koska minun rekisteröitymislomakkeeni hylättiin mitään selittelemättä. Ehkä siellä on ollut joku liian innokas laadun tarkkailija, joka on nähnyt näitä raapustuksiani jossain..

Täyslaidallinen pesistä ja Pelipäivä-dokumenttiarvostelu

Kansallispeliksikin ristitty pesäpallo on ollut lähiaikoina lähellä sydäntäni. Erityisesti tämä viikko on ollut yhtä pesäpalloa, vaikka mukaan mahtuu myös pari Veikkausliigaottelua. Tällä viikolla on tullut jo katsottua pesäpallodokumentti ja Superpesistä livenä paikanpäällä sekä oltua itse mailan varressa. Ilmoittauduimme nimittäin kaveriporukkamme kanssa mukaan Turun seudulla pelattavaan harrastesarjaan, eli Äijäliigaan. Täytyy todeta että paluu pesiskentälle sitten yläasteaikojen on ollut mukavaa.

Olen jo monta vuotta suunnitellut meneväni katsomaan Superpesistä, mutta vuoteen 2012 asti piti odottaa suunnitelman toteutumista. Kyseessä oli tietysti naisten Superpesis, koska miesten Superpesistä ei ole Turun seudulla tarjolla. Näkemääni lähes jumbotaisteluun Turku-Pesis sai vieraakseen pesislegenda Jarkko Kokon luotsaaman Kempeleen Kirin, joka juhli pelipäivänä seuran 97. vuosipäivää. Turkulaiset olivat kuitenkin tylyjä emäntiä eivätkä antaneet vierailijoille mitään kotiin viemisiä edes syntymäpäivän kunniaksi.

Ihan ensiksi pitää mainita, että kun menee ulkolajia seuraamaan, niin pitäisi osata pukeutua sään edellyttämällä tavalla. Mutta aina se ei vain onnistu ja silloin tyhmästä päästä kärsii koko keho. Kylmästä kelistä huolimatta ensimmäinen pesismatsi livenä oli positiivinen kokemus. Penkkisporttaajalta lähtee iso peukku ottelun kuuluttajan suuntaan, sillä 16 vuoden tauon jälkeen lajin pariin palaavalle sääntöjen ja tilanteiden kertominen melko tarkastikin oli erittäin positiivista ja katselunautintoa nostattavaa. Muutamaan kertaan tosin tuntui että vierasjoukkueelle vinoilussa keikuttiin ehkä vähän siinä ja siinä reilun pelin rajoilla. Tosin koska en tunne lajin perinteitä ja normaaleja käytäntöjä, niin se saattoi kuulostaa vain minun kokemattomiin korviin rajamailla keikkumiselta.

Yleisöpalvelut olivat yleisömäärään (245) ja Kupittaan kentän tarjoamiin olosuhteisiin nähden ihan hyvät. Kisamakkara oli hyvin grillattu ja se maistui Juhannuksen grilliyliannostuksesta huolimatta erittäin hyvälle. Pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Turun valmentaja (vai onko se pelinjohtaja) pohdiskeli että ei muista lainkaan mitä kolmen pisteen voiton jälkeen pitäisi kommentoida. Vierailijoiden Kokko sen sijaan kehui turkulaisten pelanneen kauden parasta peliään, joten ihan hyvän pelin taisin tutustumisreissulleni valita.

Leffa-arvostelu: Pelipäivä

Pelipäivä-dokumentti kertoi mielenkiintoisen tarinan pitkät perinteet omaavasta Kankaanpään Mailasta. KaMa oli mukana kesän 1998 sopupelijupakassa ja putosi kauden 2002 jälkeen Superpesiksestä. Takaisin pääsarjaan KaMa nousi pitkän odotuksen päätteeksi kaudelle 2011. Nousun ja kovien satsausten vuoksi KaMasta tehtiin ainakin median palstoilla kohujoukkue jo ennen kauden alkua. Se ei kuitenkaan tuntunut juuri kyläläisiä haitannen.

Dokumentti kertoi minua miellyttäneellä hyvin maanläheisellä ja vähän ehkä jopa maalaisromantiikkaa tihkuneella tavalla kankaanpääläisten valmistautumisesta pitkän odotuksen huipentaneeseen otteluun, eli Superpesiksen kauden 2011 avausotteluun. Vastustajaksi erityistä jännitystä aiheuttaneeseen otteluun saapui hallitseva Suomen mestari Vimpelin Veto. Dokumentin ja varmasti myös kankaanpääläisten pitkän odotuksen huipensi lopulta KaMan kotivoitto ViVestä. Pienelle kunnalle hyvin tärkeän tapahtuman valmistelusta kertovaa vietiin eteenpäin nostaen esiin seuran taustalla vaikuttavia ihmisiä, mikä oli erityisesti minun mieleen.

Dokumentti esitettiin Ylellä toukokuun alussa ja sen jälkeen se oli hetken nähtävissä Yle Areenalla, mutta enää se ei taida olla julkisesti nähtävillä. Jos joku tietää mistä kyseisen urheiludokumentin saa vielä katsottua, niin pistäkäähän tietoa tulemaan tuonne kommenttikenttään. Kankaanpään Mailan kotisivuiltakin löytyy vähän infoa tästä dokumentista.

Minä pidin sekä Superpesisottelusta paikanpäällä että pesisdokumentista kotisohvallani. Suosittelen molempia lämpimästi kaikille urheilun ystäville. Pesiksestä kertovan blogitekstin päätteeksi pitää välittää tätä kautta vielä osanotot koko pesisväelle ja erityisesti Hyvinkään suuntaan taannoisen järkyttävän tapahtuman johdosta.

Pelipäivä - trailer from Matti Salmijärvi on Vimeo.

Huikea sporttiviikko edessä ja Kulman pojat takana

Nyt on ollut hetken aikaa vähän rauhallisempaa katsomoissa istumisen saralla, mutta onneksi korvikkeeksi on löytynyt muita kirjoittelun aiheita urheilukulttuurin ympäriltä. Viime viikonloppuna tuli seurattua lentopalloa sekä Raisiossa (Mestaruusliigaa) että kotisohvalla netti-lähetyksen (I-sarja) välityksellä ja mansikaksi kakun päälle kävimme katsomassa sunnuntaina illalla sporttileffan, jonka arvostelu löytyy tuolta alempaa.
Suunnitelmissani on mahduttaa aikatauluihin joku Tepsin kiekkopeli tässä lähiaikoina, sillä joukkuehan taistelee kovasti pudotuspeleihin pääsystä ja kaipaa tukea katsomoihin. Pudotuspelitaistelua on tarjolla myös tulevana sunnuntaina, kun Raisiossa järjestetään Turun seudun mieslentopalloilun juhlapäivä. Samassa hallissa pelataan peräkkäin Liedon Parman ja TKT:n välinen ykkössarjaottelu sekä Loimun ja Saimaa Volleyn välinen Mestaruusliigaottelu: kaksi matsia yhdellä lipulla!

Tällä viikolla olisi lentopallon lisäksi tarjolla junnupeliä, derbyä ja näiden yhdistelmää. Junnupeliä on tarjolla karkauspäivänä, eli keskiviikkona 29.2., klo 18:30 HK Areenalla kun TPS:n ja JYP:n A-junnut kohtaavat. Samana päivänä vain hetkeä aiemmin on tarjolla junnupelin ja derbyn yhdistelmä Kupittaan 5:llä klo 17:00, kun Interin ja Tepsin A-juniorifutaajat ottavat mittaa toisistaan. Ja vielä työviikon päätteeksi on tarjolla isojen poikien derby, kun TPS ja Inter kohtaavat toistamiseen tällä kaudella LiigaCupin ottelussa klo 15:00 Javenture-Areenalla.

 
Leffa-arvostelu: Kulman pojat

Huikeeta! Pääsen arvostelemaan jo toista kotimaista urheilusta ja urheilukulttuurista kertovaa leffaa vähän ajan sisään. Tällä kertaa vuorossa on jalkapallosta kertova Kulman pojat, jonka kävimme katsomassa kotisohvan sijasta oikein Kinopalatsissa. Liput maksoivat 14 euroa kappaleelta, eli suunnilleen saman verran kuin urheilumatsiin olisi maksanut – hyvää vapaa-ajan viihdettä molemmat.

Jos edellinen urheiluleffa pääsi yllättämään positiivisesti täysin puhtaalta pöydältä, niin tälle kävi vähän päinvastoin. Odotukset oli nostettu hyvin lähelle kattoa hyvän trailerin ja Tommi Läntisen "Minä ja Jari" -musavideon ansiosta. Yleensä korkealle nostettu rima lisää todennäköisyyttä sen alitukseen eikä tässäkään tapauksessa oltu kovin kaukana siitä.

Leffa kertoi kaveriporukasta, joka kannusti uskollisesti oman kaupunkinsa toista alasarjan jalkapalloporukkaa. Matseissa käymisen lisäksi miesten, vai pitäisikö käytöksen perusteella kutsua heitä kuitenkin pojiksi, elämä täyttyi lapsellisista tempauksista, joista suurin osa liittyi jalkapallon ohella kaljan juontiin sekä naisista ja miesten sukupuolielimistä puhumiseen. Sekä ryhmän lapsellisuus että nelosdivariporukan kannattaminen oli vedetty aika railakkaasti överiksi jopa verrattuna siihen matalaan tasoon, johon olen itse arkielämässä urheiluporukoissa törmännyt.

Loppujen lopuksi Kulman pojat oli ihan hauska pätkä ja katsomisen arvoinen. Aivan trailerin lupaamalle tasolle se ei kuitenkaan yltänyt. Odotin leffalta realistisempaa kuvaa pikkukaupungin pikkujoukkueen kannattajatoiminnasta. Urheilu-, kaveri- ja rakkauselämän solmutkin oli vähän liiallisen värikynän avulla piirretty.

En silti halua tyrmätä tätä elokuvaa, koska siinä on kaksi elementtiä, joista minä leffoissa erityisesti pidän: kotimaisuus ja urheilu. Jätänkin siis kunnollisen leffa-arvostelun tekemisen jokaiselle itselleen.


Arvostelu: * * * * *

Perustelu: Tämän leffakriitikon arvosteluissa on yleensä tähtimerkit kohdillaan, jos leffakotelon takakannesta löytyy seuraavia sanoja: suomalainen, urheilu, urheilukulttuuri, katsomokulttuuri, fanittaminen.

Traileri: 

Poweria ja suomalainen rugbyleffa

Turun Kupittaalla järjestetään ensi kesänä 7.-10.6. maailman suurin lentopalloturnaus. Maailman suurimman status tarkoittaa lukuina talkoolaisten ja katsojien lisäksi noin 10.000 osallistujaa, yli 300 ulkokenttää, yli 800 joukkuetta, yli 5.000 ottelua, yli 56.000 lämmintä ruoka-annosta ja yli 1.000.000 lentopallokosketusta neljän päivän aikana.
Huikean hieno lasten ja nuorten turnaus vaatii onnistuakseen siis jopa yli 800 talkoolaista. Yli lajirajojen tehtävä talkoolaisrekrytointi on jo käynnissä. Talkootehtäviä löytyy ihan laidasta laitaan, joten jokaiselle kiinnostuneelle löytyy mielenkiintoista puuhaa. Lähtekäähän kaikki iloiseen porukkaan järjestämään hienoa tapahtumaa Turkuun. Lisätietoa löytyy Power Cupin kotisivuilta ja Facebook-sivuilta.

Leffa-arvostelu: Freetime Machos

Katsoimme tuossa taannoin vaimon kanssa perjantai-illan ratoksi Mika Ronkaisen dokumenttielokuvan Freetime Machos (v. 2009), jonka löysin vahingossa kirjastostamme. En ole montaa kotimaista urheilua käsittelevää leffaa nähnyt, joten tämän arviointi on hieman vaikeaa. Elokuvana tuo ei ollut parhaasta päästä, etenkään vaimoni mielestä, mutta jotenkin aihepiiri oli kuitenkin sellainen, että minä pidin siitä paljon. Kansilehden kuvaus "komedia maailman pohjoisimmasta ja kolmanneksi huonoimmasta rugbyjoukkueesta" oli aika naulan kantaan osunut.

Tämän "Freetime Machos" -leffan lisäksi ei tule mieleeni montaa kotimaista urheiluleffaa. Matti -leffa nyt tietysti käsitteli löyhästi urheilua, mutta siinä oli muut asiat pääosassa urheilun sijasta. Dokumenttihenkisistä leffoista tulee heti mieleen Täynnä Tarmoa, mutta muita ei juuri pikaisella harkinnalla mieleen tulekaan. Täynnä Tarmoa kertoo kotimaisesta koripallosta vähän samanlaiseen maanläheiseen tapaan kuin Freetime Machos rugbystä. Hollywood-glamouria tästä leffasta on turha hakea, sillä tämä leffa haisee rehellisesti hieltä ja suomalaiselta mieheltä.

Moni ei varmasti edes tiedä, että Suomessa pelataan rugbyliigaa ja tämän leffan perusteella ehkä jotain muutakin sarjaa, sillä pääosassa oleva porukka pelkäsi sarjapaikkansa puolesta. Kovin vakavasti otettavaa kuvaa leffa ei suomalaisesta rugbystä anna. Leffaa katsellessa tuli mieleen oman aladivarien futisporukan puuhastelut. Yhtymäkohtia oli paljon: otteluissa ei katsojia, alatyyliset jutut kopissa ja pelireissuilla, harjoitukset vähän mitä sattuu ja joukkueeseen on vaikea löytää uusia pelaajia. Rugbyn lisäksi leffa kuvasi myös  suomalaisten miesten välistä ystävyyttä sekä perhe-, työ- ja harrastuselämän yhdistämistä. Oman osansa leffassa sai myös eräään suomalaisen elektronikkateollisuuden suuryrityksen paljon uutisissa ollut Suomesta vetäytyminen.

Suosittelen tämän leffan katsomista höntsäurheilussa itsekin mukana oleville ja olleille, jotka tietävät miltä pukukopissa kuuluu tuoksua. Tämä kohderyhmä osaa varmasti samaistua leffan päätähtiin. Elokuvakriitikoille ja rally-english vastaisille kielipoliiseille leffa tuskin tarjoaa nautinnollisia hetkiä. Itse kuitenkin pidin siitä sen verran että ensi kesänä pitää mennä tutustumaan myös turkulaisen Eaglesin ottelutapahtumaan.


Arvostelu: * * * * *

Perustelu: Tämän leffakriitikon arvosteluissa on yleensä tähtimerkit kohdillaan, jos leffakotelon takakannesta löytyy seuraavia sanoja: suomalainen, urheilu, urheilukulttuuri, katsomokulttuuri, fanittaminen.

Traileri:

Mestis käynnisti kevään playoff-rumban etuajassa

Rauhalliseen pyhäpäivään tuli Naantalin Tuhkamarkkoinoiden muikkujen nauttimisen jälkeen yllätysohjelmaa, kun parin vinkkauksen kautta korviini kiiri infoa illan lentis- ja kiekkotarjonnasta. Kun muu perhekin innostui vielä lähtemään mukaan, niin katsomot kutsuivat taas. Tarjolla oli jo kevään ensimmäisiä playoff-maistiaisia, vaikka kalenteri osoittaa vasta helmikuun puoliväliä. Syynä tähän lienee tulevat liigakarsinnat, joita ennen Mestiksen mestari pitää saada selville.

Sunnuntain penkkiurheilukiertue alkoi kuitenkin Raisiosta ja naisten kakkossarjaottelun seuraamisesta Kerttulan liikuntahallissa. Kyseisen sarjan otteluita jo muutaman tällä kaudella nähneenä illan ensimmäinen ottelu ei tarjonnut yllätyksiä, vaan ottelun nopeastikin muuttuvat ylä- ja alamäet olivat jo tuttua kauraa. Yleisöä Kerttulaan oli saapunut ihan mukavasti huonosta kelistä huolimatta. Kotijoukkue RaisU 2 voitti ottelussa Salon Viestin junnuista kootun joukkueen lukemin 3-0.

Kerttulasta matka jatkui Mestiksen playoff-otteluun TuTo - Sport Kupittaan OS/G-areenalle, jonka olisi tosin voinut edellisen perheen kanssa tehdyn matsireissun kokemusten perusteella nimetä myös OMG-areenaksi (lue aiempi blogikirjoitus). Tällä kertaa istumapaikan valintamme onnistui vähän paremmin kuin viimeksi. Tällä kertaa aiemman reissumme jälkeen sanansa syönyt vaimokin viihtyi matsissa paremmin. Kupittaalle oli saapunut ihan mukavasti katsojia, vaikka TuTo oli kokenut edellisenä päivänä vieraissa 7-1 murskatappion ja tällaisessa paras seitsemästä sarjassa toisen pelin merkitys ei vielä kovin suuri olekaan. Tai onhan se suuri, mutta mitään ei ole vielä kummallekaan katkolla ja varmuudella kotona pelataan vielä vähintään kerran kuluvalla kaudella. Taatusti myös hiihtolomalla ja huonolla kelillä oli merkityksensä yleisömäärään.

Heti hallille tultuani kuulin VIPin ulkopuolelle Juhani "Tami" Tammisen läpikäymät prinsiipit illan otteluun. Tamin tärkein prinsiippi oli se, että kun Sport pelaa selvästi Mestiksen nopeinta kiekkoa, niin TuTon pitää pystyä hidastamaan sitä fyysisellä pelillä. Tässä hän peräänkuulutti mm. Pasi Nielikäisen panoksen tärkeyttä. Noista prinsiipeistä tuli mieleeni, että siinähän olisi hyvä idea TuTolle heittää Tamin prinsiipit ihan julkiseksi kamaksi kaikille katsojille. Miksi ne pitää antaa vain VIPeille? Tällainen yleisöpalvelu voisi osaltaan kasvattaa TuTon yleisömääriä, vaikka kaikki eivät tietysti Tamista ja hänen esitystyylistään pidäkään. Olen muidenkin lajien kohdalla miettinyt toimisiko Suomessa sellainen käytäntö, että yleisölle tarjottaisiin ennen ottelun alkua jotain tämän tyylistä matsiennakkoa. Toimiessaan tämä voisi olla hyvä tapa houkutella katsojia pelipaikalle aikaisemmin, jolloin he varmasti käyttäisivät myös hallin palveluita hyväkseen.

edit. Kirjoittaja huolellisuutta! Taustatyöt pitäisi näköjään tehdä paremmin, sillä huomasin vasta tämän jo julkaistuani TuTon sivuilta ettei tuo ollut mikään VIP-esitys, vaan kaikelle kansalle tarkoitettu. Hyvä TuTo! Mielenkiintoista nähdä miten laajalti tuollaiset tulevat kiinnostamaan ihmisiä. Itse aion ainakin ensi kerralla osallistua.

Joukkueiden nimilistoja läpikäytyäni en voinut kuin ihmetellä miten huonosti TuTon kausi on sujunut ja miten Sport voi olla tämän otteluparin ennakkosuosikki. Vaikkei pelejä koskaan paperilla ratkaistakaan, niin jotain niidenkin pitäisi merkitä. Sportin joukkueesta tuttuja nimiä olivat vain KHL:ssäkin pelannut maalivahti Joni Puurula sekä TPS:stä tuttu Jussi Tapio. Muut olivat Mestistä vähemmän seuraavalle tuntemattomia suuruuksia. TuTon listalla sen sijaan liigapelureita vilisee useampiakin, kuten Nielikäinen, Antti Virtanen, Ville-Vesa Vainiola, Antti Reivonen, Kai Syväsalmi. Soittajat ovat hyvät, mutta jotenkin vain orkesterin yhteispeli ei ilmeisesti ole lähtenyt toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. En tiedä johtuiko se play off -jännityksestä vai mistä, mutta ottelun alku oli kotijoukkueelta hyvin hermostunutta pelaamista. Ensimmäisen viiden minuutin aikana altavastaajana otteluun lähtenyt kotijoukkue päästi vierailijat kokeilemaan 5 vs 3 ylivoimaa. Molemmat jäähyt tulivat vielä puolustuspäässä kiekon katsomoon laittamisesta. Onneksi sentään alivoimasta suoriuduttiin kunnialla, joka ehkä antoikin sitten jonkinlaista voimavaraa ja uskoa kotijoukkueelle. Ensimmäinen erä oli selvästi TuTon, mutta ottelun vanhetessa Sport alkoi painaa päälle yhä vahvemmin.

Maineeseensa nähden todella fiksusti läpi ottelun pelannut Nielikäinen koitti toisessa erässä herätellä kotijoukkuetta muutamalla hirmuisella puhtalla pommilla, mutta suurta piristysruisketta joukkue ei valitettavasti niistä kuitenkaan saanut. Kolmannessa erässä TuTo johti ottelua vielä 3-1, mutta muutamilla jäähyillä vierailijat päästettiin mukaan peliin. Vaasalaisten noustua jo 3-3 tasoihin oli hallissa läpi ottelun seissyt ja hyvin kannustanut pieni faniryhmä, jonka meteli peitti alleen kaikkien muiden kannustuksen - jos sitä nyt hallissa olikaan. Pikaisella silmäyksellä ei olisi edes erottnut missä on TuTon fanikatsomo, koska siellä kaikki istuivat penkeillään eikä meteliäkään juuri pidetty välillä pauketta pitänyttä rumpua lukuunottamatta. Juuri tällaisessa tilanteessahan oma joukkue kaipaisi kannustusta jopa läpi pelikatkojen!

Ottelu meni 3-3 tilanteessa jatkoajalle, jossa hyviä paikkoja oli kummallakin joukkueella. Lopulta vierailijat kruunasivat nousujohteisen iltansa ja pysäyttivät pelikellon aikaan 74.05 siirtyen ottelusarjassa 2-0 johtoon. Voitto vieraissa tiistaina nostaisi Turussa torstaina pelattavan matsin yleisömäärää mukavasti. Jos tiistaina tulee kolmas tappio, niin tie kohti välieriä alkaa olla sen verran kivinen, että joiltain turkulaisilta penkkiurheilijoilta saattaa usko loppua ja kodin lämpö houkutella Kupittaan kylmyyyttä enemmän. Toivotaan siis TuTolle menestyksekästä Vaasan reissua ja hyvää rähinää torstaina Kupittaalle!



P.S. Kupittaan lihapiirakka nakilla ei pettänyt taaskaan PenkkiSporttaajaa!