Löysä penkkiviikko takana, toivottavasti vilkkaampi edessä

Olipa löysä penkkiurheiluviikonloppu. Melkein oikein hävettää. No, onneksi jotain ajatuksia kirjoittelua varten on sentään tullut päähän paikallista ilmaisjakelulehteä luettuani.

Mutta mennään ensin keskiviikkoon ja Impivaaran jäähalliin, jossa pelattiin jääkiekon harjoitusottelu TPS:n C1-junioreiden ja naisten maajoukkueen, eli Naisleijonien, välillä. Ottelu oli osa Naisleijonien valmistautumista tulevaan EHT-turnaukseen ja kevään MM-turnaukseen. Yleisön seasta tihkuneiden sekalaisten tietojen mukaan edellisen kerran tällainen harjoitusottelu oli päättynyt Tepsin selvään yli 10 maalin voittoon. Pari päivää ennen Tepsin kohtaamista Naarasleijonat olivat harjoitelleet TuTon C-pojat nurin lukemin 7-2. Tepsi on kuulemma kuitenkin aivan eri tasoinen porukka kuin TuTo ja vastaa hyvin lähelle Naisleijonien tulevien MM-kisojen vastustajista Kandaa ja Yhdysvaltoja.


Minut tähän otteluun ajoi mielenkiinto nähdä miten aikuiset naiset (tosin en tiedä miten aikuisia Naisleijonat ovat) pärjäävät nuorten poikien kanssa. Täytyy todeta että ero fyysisyydessä ja mm. luistelunopeudessa oli yllättävän pieni. Mutta jonkun verran sitä kyllä oli ja sen vuoksi naiset olivat koko ajan alakynnessä. Ensimmäisessä erässä Naisleijonilla oli vain yksi kunnollinen hyökkäys/painostus eikä sekään päättynyt kunnolliseen maalintekopaikkaan. Kahden erän jälkeen hallilta lähtiessäni tilanne oli 2-0 Tepsille, eli Naisleijonat olivat onnistuneet puolustus- ja maalivahtipelaamisessa hyvin. Tämä lienee heidän taktiikkansa myös jenkkejä ja kanukkeja vastaan - tiivis puolustuspelaaminen ja muutamasta vastahyökkäyksestä tai ylivoimasta onnistuminen. Nyt noita hyökkäyspään onnistumisia ei kuitenkaan tullut, sillä ottelun lopputulos oli 3-0.


VG jäi vielä tsekkaamatta

Minua harmittaa vietävästi, että en päässytkään sunnuntaina seuraamaan Suomi-sarjan ottelua VG-62 - HCK, vaikka olin sitä pitkään suunnitellut. VG on uuden kotikaupunkini "edustusjoukkue" ja olisi mielenkiintoista nähdä millaisia sen ottelutapahtumat ovat. Paikallisista lehdistä olen saanut sentään seurata heidän edesottamuksia. Viime torstain Kaupunkiuutisten kolumnissa toimittaja Kai Saarto kirjoitteli mielenkiintoisesti VG:stä, sen kovista tavoitteista ja budjettivajeesta.


Pyrin pääsemään johonkin tämän kauden otteluun vielä paikalle katsastamaan VG:tä ja heidän ottelutapahtumiaan. Seuran kannalta on hienoa, että peräti kolme pelaajaa on siirtynyt tällä kaudella "ammattilaiskentille" (Mestis, Tshekki, Ranska), mutta niistäkään siirroista ei taida olla apua talouspuolelle. Näiden siirtojen ja Marco Tuokon liittyminen VG:n joukkueeseen on minusta jäänyt jotenkin hyödyntämättä täällä Naantalissa muutamaa pientä lehtijuttua lukuunottamatta. Pyrin kirjoittamaan markkinoinnillisestakin näkökulmasta sitten kun pääseen ottelutapahtumaan tutustumaan.


Maanantaina lentopalloa Raisiossa ja UrhoTV:llä

Maanantaina onkin edessä taas penkkiurheilua lentopallon parissa, kun Loimu kohtaa Mestaruusliigaottelussa oululaisen Sun Volleyn. Tämä ottelu näytetään myös UrhoTV:ltä, mutta urheiluhan on aina parasta paikalla nautittuna! Mutta kameroiden vuoksi pitää muistaa laittaa tukka hyvin. UrhoTV näyttää nykyisin talvella kiitettävän aktiivisesti lentopalloa ja koripalloa. TV-ryhmän seikkailuja voi seurata selostajan pitämästä Keikalla2012 -blogista.

SM-painit ja Bowlit meni - edessä pojat vs naiset

Väriä ja tunnetta katsomossa!

Viime viikonloppu tarjosi roppakaupalla mielenkiintoista urheiluviihdettä. Lauantaina Raision Loimu ja Hurrikaani-Loimaa järjestivät huikean jännitysnäytelmän lentopallon Mestaruusliigan paikalliskamppailussa. Ennakkosuosikin asemasta otteluun ponnistanut Hurrikaani voitti ottelun lopulta niukasti lukemin 2-3. Tämä oli Hurrikaanin kautta aikojen ensimmäinen voitto Raisiossa. Ottelun yleisömäärä oli hyvä (913) ja tunnelma todella hyvä. Siitä vastasivat perinteisen Turun seudulta tulevan lentopalloyleisön lisäksi loimaalaiset ja ottelussa koulupäivää viettänyt noin 160 hengen joukko Nousiaisten Kirkonpiirin koulusta. Oli kyllä kertakaikkiaan hieno ottelutapahtuma ja tempaus tuo koululaishomma - tuollaisella panostuksella (katso kuvia) kun suomalaiset oppisivat suhtautumaan urheilutapahtumiin, niin kyllä urheilukulttuuri kehittyisi isoin harppauksin.

Käsiohjelman kanteen hankkimani nimmarit:
P. Ukkola, M. Asell, M. Yli-Hannuksela

Sunnuntaina kävin tutustumassa painiin, jonka SM-kisat järjestettiin Caribian komeassa hallissa. Puitteet olivat viimeisen päälle kunnossa, ainoastaan kunnollinen perinteinen kisakahvio ja -makkara puuttuivat, sillä niiden tilalla oli ihkaoikea ravintola. Itse olisin mielummin ottanut makkaran grillistä. En ole koskaan aiemmin nähnyt painia paikanpäällä, jos mukaan ei lasketa viime vuoden Urheilugaalaa, jossa esitettiin haitaripainia. Turkulaisena minun myötähäpäni koko Turku2011 -projektia kohtaan juuri sillä hetkellä oli niin korkea, että sitä ei voi laskea painikokemukseksi. SM-painit vaikuttivat ihan yleisöön menevältä tapahtumalta. Tunnelma oli välillä kuumaa katsomonkin puolella ja molskilla tapahtui kokoajan jotain. Kun matsi päättyi, niin seuraava alkoi heti eikä siinä ollut mitään turhaa lämmittelyaikaa välissä. Iso plussa tästä! Se hämmästytti ensikertalaista, että matsit olivat todella lyhyitä ja SM-tasolla painijoiden suoritukset eivät olleet samaa tasoa kuin tv:ssä näkemissäni otteluissa, mutta sehän nyt on ihan normaalia. Tarkoitan tällä näyttäviä heittoja ja pitkiä vyörytyksiä (vai mitä ne kaverin pyörittämiset mahtaa oikealta nimeltään olla) Sellainen fiilis sunnuntaista jäi, että saatan hyvin mennä toistekin seuraamaan painitapahtumaa. Caribialla tuli tavattua myös lajin ikoneita, kuten Pertti Ukkola, Marko Yli-Hannuksela ja Marko Asell.

Sunnuntai jatkui painien ja oman lenkkeilyn jälkeen Chelsea-ManU -ottelun seuraamisella kavereiden kanssa anniskeluravintolassa. Olin ottelussa sekä ManU:n kannalla että Chelseaa vastaan, joten olen tyytyväinen mielenkiintoisen ottelun lopputulokseen, vaikkei voittoa tullutkaan. Tilanteessa 3-0 näytti jo pahalta, mutta huikean kirin ansiosta pinna tuli punaisillekin 3-3 tuloksen myötä. Ottelu oli todella viihdyttävä. Tämän jälkeen pallo vaihdettiin vähän eri muotoiseksi ja seurattiin Super Bowlia, joka tarjosi niin ikään todella hyvää urheiluviihdettä. Ei tullut turhaan valvottua aamukuuteen asti kolmen kaverin kanssa kisastudiossamme - hyvätasoinen matsi tarjosi jännitettävää aivan loppusekunneille. Ja eipä se väliaikashowkaan pettänyt, vaikka en mikään Madonnan fani olekaan. Hienosti rakennettu setti sekin.

Mitä tuleva viikko tuo tulleessaan? Kerro sinä!

Tähän kuluvaan viikkoon ei ole vielä buukattu paljon penkkiurheilua. Keskiviikkona on tarkoitus mennä seuraamaan mielenkiintoista kiekkomatsia, kun Impivaarassa kohtaavat Tepsin C-juniorit (pojat siis) ja Suomen Naisleijonat, jotka valmistautuvat Euro Hockey Touriin sekä kevään MM-kisoihin. Mielenkiintoista nähdä miten naiset pärjäävät pojille - tai toisinpäin.

Sunnuntaina oli tarkoitus seurata uuden kotikaupunkini kiekon edustusjoukkueen, eli Suomi-sarjan VG-62:n, ainoaa kalenteriini sopivaa kotiottelua HC Keski-Uusimaata vastaan. Valitettavasti nyt näyttää kuitenkin siltä, että omat liikuntaharrastukset futsalin muodossa vesittävät tämän suunnitelman. Olisi kyllä makoisaa nähdä tällä kaudella vielä mm. Marco Tuokko Kuparivuoren jäähallissa.

Penkkiurheilukalenterissani näyttää siis olevan vähän tilaa. Heittäkäähän vinkkejä kalenterin täyttöön, jos Turun seudulla tapahtuu tällä viikolla jotain mielenkiintoista.