Futsalissa on potentiaalia – Ipa kuritti sunnuntaina Kerhoa

Kävin sunnuntaina katsomassa tämän kauden ensimmäisen futsalin liigamatsin Turussa, kun TPK sai vastaansa liigakenttiä viime vuodet hallinneen Ilves FS:n Tampereelta. Pääsin siis toistamiseen vähän ajan sisällä seuraamaan Ilveksen liikehdintää Turun taajama-alueella (Lue ykkösen nousukarsinnasta).

TPK pelaa tällä kaudella seitsemän kotiotteluaan Caribia Areenalla ja vain neljä ottelua perinteisessä Samppalinnan palloiluhallissa. Sunnuntaina oli pelipaikkana Caribia, joka on minusta pelipaikkana erinomainen, mutta siihen liittyy myös omat haasteensa. Hallin sijainti lähellä keskustaa on hyvä ja parkkipaikkoja on paljon, joskin niiden maksullisuus saattaa harmittaa joitain katsojia. Heille heitän vinkiksi yliopiston ilmaiset parkkipaikat, jotka sijaitsevat moottorien toisella puolella vain parin sadan metrin kävelymatkan päässä Caribiasta.

Hallin sijainti on hyvä myös sikäli, että ylioppilaskylä sijaitsee aivan vieressä. Siinä olisi TPK:n markkinointihenkilöille (jos sellaisia on) mahdollisuus saada uusia nuoria katsojia lajin pariin. Kokemukseni mukaan futsal-katsomoissa onkin harmillisen paljon tilaa uusille katsojille. Sunnuntain ottelua seurasi paikanpäälle selvästi alle 100 katsojaa. Futsal on lajina erittäin tapahtumarikas ja nopeatempoinen, joten siinä on kaikki hyvän urheilutapahtuman elementit olemassa. Minä pidän futsalin liigaa erittäin viihdyttävänä sarjana ja siitä harvinaisena, että sen seuraaminen on minusta viihdyttävämpää kuin maailman huippujen pelien katsominen televisiosta, koska Suomessa pelaajilla on jonkun verran vapauksia eikä taktiikkaa ole viety niin pitkälle, että homma menisi ihan kyttäilyksi, kuten maaotteluissa on usein tapana. Lisäksi sisätiloissa pelattava futsal ei ole esimerkiksi Veikkausliigasta poiketen lainkaan säiden armoilla. Mutta jotain lajista vielä puuttuu. Lento- ja koripallon katsojalukuihin voisi olla saumoja, mutta se vaatisi hurjasti markkinointityötä sekä oman lajiliiton sisällä että ”tavallisille katsojille”.

Caribia on pelipaikkana erittäin viihtyisä eikä normaalin liikuntahallin oloinen, mutta aika sokkeloinen. Itse olen niin kokenut Caribian kävijä, että liikkuminen onnistuu siellä helposti. Mutta jos ajattelen tapahtumaan ensimmäistä kertaa tulevia katsojia, niin on varmasti konstikasta löytää tie halliin joko alakerran kylpylän vastaanoton kautta tai yläkerrasta ravintolatilojen läpi. Ottelutapahtuman järjestäjän kannattaisi panostaa sekä ennakkoviestinnässä että paikanpäällä kulkureitin ja muiden otteluun saapumiseen liittyvien ohjeiden levittämiseen, jotta kynnys paikanpäälle saapumiseen saisi mahdollisimman matalaksi. Kehittämistarvetta olisi myös kahviopalveluissa, mutta tiedän että tapahtumajärjestäjän kädet ovat siinä sidotut, koska Caribialla on yksinoikeus näiden palveluiden tuottamiseen tapahtumienkin aikana. Ja valitettavasti he eivät käytä kunnolla tätä yksinoikeuttaan. Minä otin tällä kertaa perinteisen kisamakkaran sijasta puoliajalla juustoaterian. Se ei tietystikään vetänyt vertoja talkoolaisten kunnolla käristämälle grillikyrsälle. Hesburgerin lisäksi kahviopalveluita ei juurikaan ole tarjolla.

TPK – Ilves ottelun alku viivästyi noin kymmenen minuuttia jonkun pukuhuonesählingin vuoksi. Ottelun lähdettyä käyntiin kotijoukkue otti heti pelin hallintaansa. Oikeastaan koko ensimmäinen puoliaika oli TPK:n hallintaa. Tauolle mentiinkin kotijoukkueen 1-0 johdossa. Heti toisen puoliajan alussa sinipaidat iskivät vielä toisen häkin ja hallinta näytti pysyvän isännillä. Hiljalleen Ilves sai kuitenkin pelin juonesta kiinni ja kun TPK ei saanut viimeisteltyä muutamista hyvistä maalipaikoistaan, niin vierailijat alkoivat hiljalleen kiriä. TPK otti virheet täyteen toisella puoliajalla jo hyvissä ajoin, mutta yhtään kymppimetrin rangaistuspotkua ei kuitenkaan nähty. Ilves otti takaa-ajossaan ensimmäisen kerran maalivahdin pois kentältä jo kun ottelua oli vielä 5 minuuttia jäljellä.

Ottelun lopussa alkoi tunnetilakin kentällä jo nousta. Oman mausteensa tähän toi minusta hommissaan vähän epäonnistunut vantaalais-rovaniemeläinen tuomarikaksikko. Ilves teki voittomaalinsa TPK:n pelaajavalmentajan pahasta sisäänpotkun harhasyötöstä. Molemmat sunnuntaina Caribialla esiintyneet joukkueet olivat muuten uskoneet valmennuksensa pelaajan käsiin, mikä on minusta hieman outoa. Luulisi että pelkästään valmentamiseen keskittyvän pelinjohtajan kanssa tulokset olisivat parempia, mutta ehkä futsalissa kokemukset ovat toisenlaisia. Ottelun loppunumerot olivat 2-5 Ilvekselle. Voitto oli Ilvekselle sen liigahistorian 159. Tappion myötä TPK:n 100. liigavoitto antaa vielä odottaa itseään. TPK:n parhaaksi pelaajaksi valittiin Kari-Pekka Koivunen ja Ilvekseltä Juhana Jyrkiäinen. Jotain pinnojakin matsissa jaettiin ja ne jakautuivat näin: 1 pts Antti Teittinen, Ilves – 2 pts Kari-Pekka Koivunen, TPK – 3 pts Juhana Jyrkiäinen, Ilves. Ottelusta oli tarjolla striimi selostuksen kera ja lähetys on nähtävissä jälkikäteenkin Monskan näköradiosta.

Kaiken kaikkiaan futsal-matsissa vierailusta jäi jälleen positiivinen maku suuhun. Pelipaikka on pienistä haasteista huolimatta hyvä, kuuluttaja oli erinomainen ja muutenkin paljon hyvän urheilutapahtuman osatekijöitä on olemassa. Itse lisäisin vielä ottelutapahtumaan kuuluttajan tueksi tunnelman nostamiseen dj:n musiikkeineen. Futsal otteluissa tapahtuu paljon ja pelissä on hyvä tempo. Minusta futsal onkin ehkä suurimman kasvupotentiaalin omaava sisäpalloilulaji, joka tosin vaatisi hartiavoimin työntekoa lajin arvostuksen ja kiinnostavuuden nostamiseksi. Turussa lajin kehittämismahdollisuudet nousevat uudelle tasolle kunhan uusi palloiluhalli saadaan käyttöön.

Katsaus tulevaan viikkoon

Elämme jälleen mielenkiintoista urheiluviikkoa Turun seudulla. Minun listoilleni poimituista tapahtumista ensimmäinen löytyy kalenterista keskiviikon kohdalta. Silloin pelataan Turun Caribialla salibandyn A-junioreiden III, ja mahdollisesti jo ratkaiseva, finaaliottelu TPS:n ja Happeen välillä. Ottelusarja on saanut sen verran julkisuutta, että pyrin pääsemään paikalle TPS:n kannattajien fiiliksen ja käytöstavat tarkistamaan.

Torstaina on Paavo Nurmen stadionilla Urheilupuistossa jälleen tarjolla Veikkausliigaa, kun TPS saa vieraakseen Suomen Rosenborgin, eli HJK:n Tsadista. Tämän pelin seuraaminen paikanpäällä ei ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta kovasti tekisi mieli päästä paikalle tarkistamaan nuoren huippulupauksen pelivire. Minun piti laittaa ropoja likoon tämän nuoren maalipyssyn puolesta Voittajavetoon, kun piti veikata kauden maalikuningasta. Lopulta kuitenkin luotin siihen että hän ei tule pelaamaan kautta loppuun asti Suomessa. Jos avauskierroksesta voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, niin isommat kentät saattavat tosiaan kutsua jo kesken kauden vasta 17-vuotiasta Joel Pohjanpaloa, joka viimeisteli avauskierroksella hattutempun 3 minuutissa ja ratkaisi ottelun. TPS sen sijaan oli kohmeessa avausottelussaan MyPaa vastaan eikä kentällä olut yhtään ratkaisijaa. Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan Tepsin peliin tulevia muutoksia sekä niiden puremista, kun vastassa on The Klubia. Kirjoituksiani ei muuten pidä ymmärtää niin, että en pitäisi Klubista, sillä minusta on hienoa, että Suomeen on saatu eurooppalaisessakin mittakaavassa jollain tapaa menestyvä futisseura.

Perjantaina tarkoitus seurata lentopallon III finaaliottelu Hurrikaanin ja VaLePan välillä Tampere Areenalla. Sarja jatkuu IV ottelun merkeissä heti sunnuntaina Salohallissa, mutta se ottelu saattaa jäädä minulta väliin, sillä jos Tampereen viikonlopusta ajoissa Turkuun selviän, niin kiinnostaisi kovasti nähdä Paavo Nurmella Interin kauden avaus, kun vastustajaksi saapuu sunnuntaina Tepsiä kiusannut MyPa.

Eiköhän siinä ole riittävästi tapahtumia taas yhteen viikkoon. Mutta jos jollain on ehdottaa jotain helmiä näiden lisäksi, niin olen heti mukana!

SM-painit ja Bowlit meni - edessä pojat vs naiset

Väriä ja tunnetta katsomossa!

Viime viikonloppu tarjosi roppakaupalla mielenkiintoista urheiluviihdettä. Lauantaina Raision Loimu ja Hurrikaani-Loimaa järjestivät huikean jännitysnäytelmän lentopallon Mestaruusliigan paikalliskamppailussa. Ennakkosuosikin asemasta otteluun ponnistanut Hurrikaani voitti ottelun lopulta niukasti lukemin 2-3. Tämä oli Hurrikaanin kautta aikojen ensimmäinen voitto Raisiossa. Ottelun yleisömäärä oli hyvä (913) ja tunnelma todella hyvä. Siitä vastasivat perinteisen Turun seudulta tulevan lentopalloyleisön lisäksi loimaalaiset ja ottelussa koulupäivää viettänyt noin 160 hengen joukko Nousiaisten Kirkonpiirin koulusta. Oli kyllä kertakaikkiaan hieno ottelutapahtuma ja tempaus tuo koululaishomma - tuollaisella panostuksella (katso kuvia) kun suomalaiset oppisivat suhtautumaan urheilutapahtumiin, niin kyllä urheilukulttuuri kehittyisi isoin harppauksin.

Käsiohjelman kanteen hankkimani nimmarit:
P. Ukkola, M. Asell, M. Yli-Hannuksela

Sunnuntaina kävin tutustumassa painiin, jonka SM-kisat järjestettiin Caribian komeassa hallissa. Puitteet olivat viimeisen päälle kunnossa, ainoastaan kunnollinen perinteinen kisakahvio ja -makkara puuttuivat, sillä niiden tilalla oli ihkaoikea ravintola. Itse olisin mielummin ottanut makkaran grillistä. En ole koskaan aiemmin nähnyt painia paikanpäällä, jos mukaan ei lasketa viime vuoden Urheilugaalaa, jossa esitettiin haitaripainia. Turkulaisena minun myötähäpäni koko Turku2011 -projektia kohtaan juuri sillä hetkellä oli niin korkea, että sitä ei voi laskea painikokemukseksi. SM-painit vaikuttivat ihan yleisöön menevältä tapahtumalta. Tunnelma oli välillä kuumaa katsomonkin puolella ja molskilla tapahtui kokoajan jotain. Kun matsi päättyi, niin seuraava alkoi heti eikä siinä ollut mitään turhaa lämmittelyaikaa välissä. Iso plussa tästä! Se hämmästytti ensikertalaista, että matsit olivat todella lyhyitä ja SM-tasolla painijoiden suoritukset eivät olleet samaa tasoa kuin tv:ssä näkemissäni otteluissa, mutta sehän nyt on ihan normaalia. Tarkoitan tällä näyttäviä heittoja ja pitkiä vyörytyksiä (vai mitä ne kaverin pyörittämiset mahtaa oikealta nimeltään olla) Sellainen fiilis sunnuntaista jäi, että saatan hyvin mennä toistekin seuraamaan painitapahtumaa. Caribialla tuli tavattua myös lajin ikoneita, kuten Pertti Ukkola, Marko Yli-Hannuksela ja Marko Asell.

Sunnuntai jatkui painien ja oman lenkkeilyn jälkeen Chelsea-ManU -ottelun seuraamisella kavereiden kanssa anniskeluravintolassa. Olin ottelussa sekä ManU:n kannalla että Chelseaa vastaan, joten olen tyytyväinen mielenkiintoisen ottelun lopputulokseen, vaikkei voittoa tullutkaan. Tilanteessa 3-0 näytti jo pahalta, mutta huikean kirin ansiosta pinna tuli punaisillekin 3-3 tuloksen myötä. Ottelu oli todella viihdyttävä. Tämän jälkeen pallo vaihdettiin vähän eri muotoiseksi ja seurattiin Super Bowlia, joka tarjosi niin ikään todella hyvää urheiluviihdettä. Ei tullut turhaan valvottua aamukuuteen asti kolmen kaverin kanssa kisastudiossamme - hyvätasoinen matsi tarjosi jännitettävää aivan loppusekunneille. Ja eipä se väliaikashowkaan pettänyt, vaikka en mikään Madonnan fani olekaan. Hienosti rakennettu setti sekin.

Mitä tuleva viikko tuo tulleessaan? Kerro sinä!

Tähän kuluvaan viikkoon ei ole vielä buukattu paljon penkkiurheilua. Keskiviikkona on tarkoitus mennä seuraamaan mielenkiintoista kiekkomatsia, kun Impivaarassa kohtaavat Tepsin C-juniorit (pojat siis) ja Suomen Naisleijonat, jotka valmistautuvat Euro Hockey Touriin sekä kevään MM-kisoihin. Mielenkiintoista nähdä miten naiset pärjäävät pojille - tai toisinpäin.

Sunnuntaina oli tarkoitus seurata uuden kotikaupunkini kiekon edustusjoukkueen, eli Suomi-sarjan VG-62:n, ainoaa kalenteriini sopivaa kotiottelua HC Keski-Uusimaata vastaan. Valitettavasti nyt näyttää kuitenkin siltä, että omat liikuntaharrastukset futsalin muodossa vesittävät tämän suunnitelman. Olisi kyllä makoisaa nähdä tällä kaudella vielä mm. Marco Tuokko Kuparivuoren jäähallissa.

Penkkiurheilukalenterissani näyttää siis olevan vähän tilaa. Heittäkäähän vinkkejä kalenterin täyttöön, jos Turun seudulla tapahtuu tällä viikolla jotain mielenkiintoista.

Huikea penkkisport viikonloppu: lentopallon paikkalliskamppailu - SM-painit - pressan vaalit - Super Bowl!

Tämä viikko on mennyt vahvasti lentopallon merkeissä, mutta viikonloppuna on tarkoitus saada ohjelmaan mahtumaan muutakin. Raision Loimu tarjosi keskiviikkona huikeaa urheiluviihdettä Kerttulan liikuntahallissa Muuramen Lentopallon kanssa. MuurLe vei tylysti kaksi ensimmäistä erää, mutta sitten lentopallo näytti lajin hienon puolen, eli rytmin totaalisen muuttumisen. Loimu sai parilla vaihdolla pelinsä kulkemaan ja kotijoukkueen pelin ryhtiliikkeen myötä myös tunnelma hallissa nousi kattoon asti. Viidennen erän kotivoiton jälkeen iloisia ja vapautuneita tuuletuksia nähtiin sekä kentällä että katsomoissa.


Tänään on edessä ennakko-odotusten mukaan vielä huikeampi lentopallo-ottelu Raisiossa, kun Loimun rakas paikallisvastustaja Hurrikaani-Loimaa saapuu Raisioon. Ottelussa on monia tekijöitä, jotka tekevät paikallismatsista vielä mielenkiintoisemman kuin aikaisemmat paikallismatsit ovat olleet: Hurrikaanin huikea alkukausi, Loimun vaikea alkukausi, Hurrikaanin ex-loimulaiset Jimmy Hernandez, Henri Rajala ja Ville Kakko, Hurrikaani ei ole koskaan voittanut Raisiossa, jne.


Sunnuntaina olisi tarjolla lentopalloa Sastamalassa, kun Loimu matkustaa VaLePan vieraaksi. Saattaa kuitenkin olla että tie ei vie sinne, vaan tyydyn penkkiurheilemaan kotikulmilla. Caribia Areenalla on tarjolla kreikkalais-roomalaisen painin SM-kisat. Tämän tason painikekkereitä ei ole nähty Turussa 21 vuoteen! SM-mitalien lisäksi Caribiassa taistellaan myös mahdollisista Olympiakarsintapaikoista ja EM-kisalipuista. Painista en paljoakaan ymmärrä, mutta mielenkiintoista on mennä aistimaan tapahtuman tunnelmaa. Lippuja on kuulemma myyty ennakkoon todella hyvin, joten yleisöäkin taitaa paikalla olla sankoin joukoin. Saa nähdä onko meininki Caribialla tällaista:

Sunnuntaina illalla on tiedossa kaksikin eri kisastudiota. Ensin jännitetään tuleeko Suomen seuraavaksi presidentiksi Sauli Niinistö vai Pekka Haavisto. Tuon studion jälkeen alkaakin virittäytyminen seuraamaan valtaisiaa mediatapahtumaa valtameren toiselta puolelta. On taas se ilta, kun amerikkalaisen jalkapallon Super Bowl -tapahtuma valtaa televisioruudut ympäri maailman. Minä seuraan Suber Bowlin jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan kavereiden kanssa. Lähes koko yö siinä menee, mutta on se sen arvoista. Super Bowlia voi seurata myös kotisohvalta, sillä Nelonen Pro on avoinna kaikile tämän juhlaviikonlopun ajan.

Bull's eye or bullshit?

Alkaneen vuoden ensimmäinen viikonloppu tulee olemaan taas urheilua täynnä. Aloitan loppiaisviikonlopun perjantaina matkustamalla Sastamalaan seuraamaan lentopallon Mestaruusliigan ottelua VaLePa - Loimu. Lauantaina käyn tutustumassa miten tikat löytävät häränsilmän Caribialla järjestettävässä dartsin Suomen Cupin tapahtumassa. Sunnuntaina pitää aamusta mennä itse klo 10 ja 11 Piikkiön liikuntahalliin hikoilemaan futsalin IV-divarin kahteen otteluun ja sieltä hippulat vinkuen Vantaan Energia Areenalle seuraamaan naisten ja miesten lentopallon Suomen Cupin finaaleita.

Viikonlopun mielenkiintoisimmat tapahtumat ovat ehdottomasti dartsin ja lentopallon Cup-tapahtumat. Darts tapahtumaan lähden avoimin mielin tutustumaan, sillä en tiedä yhtään mitä odottaa tapahtumalta. En ole koskaan nähnyt dartsia paikanpäällä ja televisiostakin vain ihan lyhyitä pätkiä. Mainittakoon nyt kuitenkin, että huoneessani oli teininä taulu ja kolmen tikan ennätykseni on 177, eli säännöt tiedän, mutta pelisysteemistä mm. ei ole hajuakaan. Onnekseni saan lauantaina ilmeisesti mukaan enemmänkin lajia seuranneen kaverin, jonka edes jonkunnäköisestä asiantuntemuksesta voi olla iloa paikanpäällä.

Yritin etsiä darts -tapahtumasta lisätietoa Caribian kotisivuilta, mutta eipä sieltä mitään löytynyt. Innostuin laittamaan asiasta oikein palautetta heille, sillä luulisi että urheilutapahtumien markkinointi on heidänkin etunsa, koska tapahtumat järjestetään heidän seinien sisäpuolella, vaikka liikuntatilan omistaakin Turun kaupunki. Onneksi löysin sentään jotain tietoa Dartsliiton kotisivuilta.

Lentopallon naisten Cup finaalissa kohtaavat Oriveden Ponnistus ja maanantaina huikean sadannen voittonsa kotimaan kentillä putkeen ottanut Salon LP Viesti. Miesten finaalissa iskevät vastakkain Team Lakkapää Rovaniemeltä ja Tampereen Isku-Volley. Pelipaikkana on Vantaan Energia Areena, joka on yksi hienoimmista, jos ei jopa hienoin, suomalainen sisäpalloiluhalli. Vantaalla järjestetään samana viikonloppuna Suomen suurin nuorten sisälentopalloturnaus Baltic Sea Junior, mutta niitä pelejä en taida harmikseni ehtiä omien futsal-pelieni takia seuraamaan.

Jonkinlaista raporttia viikonlopun tapahtumista on tulossa - pysykää penkillä.