Naisten finaaleissa vihdoinkin epävarmuutta

Lentopallon Mestaruusliigan hallitukseen kuuluva AMK:n Urheilujohtamisen lehtori Jaakko Haltia kirjoitti NEMO-hankkeen blogissa hyvän kirjoituksen otsikolla Urheiluliiketalous elää epävarmuudesta. Kirjoittajan lentopallotaustan tietäen on oikeastaan ihme, että hän ei viittaa kirjoituksessaan lainkaan naisten Mestaruusliigaan. No, ehkä Barca ja F1 ovat mielenkiintoisempia ja lukijoille tutumpia esimerkkejä kuin LP Viesti.

Naisten lentopallon Mestaruusliigassa epävarmuuden tärkeys urheilussa on näyttäytynyt konkreettisesti viime vuosina, kun LP Viesti on dominoinut parketeilla mielensä mukaan. Poikamiesten, ja muiden sanavalinnastani innostuneiden, ei kannata kuitenkaan ottaa tuota liian kirjaimellisesti, sillä dominointi on ollut puhtaasti urheilullista. Monissa otteluissa ainoa jännityksen aihe on ollut saisikohan vastustaja jossain erässä yli 20 pistettä. Epävarmuutta ei ole ollut eikä Daavidin feminiininen versio ole pystynyt tosissaan haastamaan Goljatin feminiinistä versiota. Ilman omakotitalon suuruista vedonlyöntiä monista peleistä on ollut haastavaa saada aidosti jännittävää lähtökohtaa ottelutapahtumalle.

Kuluvana keväänä salolaiset marssivat välierissä vakuuttavasti LP Kangasalan yli, mutta finaaleissa marssisuunnitelmalle on käynyt vähän niin kuin Neuvostoliiton marssisuunnitelmille kävi sotiemme aikaan. Selvänä altavastaajana finaaleihin lähtenyt OrPo on taistellut urhoollisesti joukkueena, kuten Suomikin teki 40-luvun alkupuolella. Kaikissa kolmessa finaalissa ratkaisuun on tarvittu täydet viisi erää. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa LP Viesti väänsi lopulta voiton, mutta kolmannessa OrPon taistelu palkittiin kotivoitolla.

Naisten finaalikaravaani jalkautuu seuraavaksi Saloon, jossa LP Viesti ja OrPo kohtaavat perjantaina ja lauantaina. Odotettavissa on varmasti jälleen mielenkiintoiset kamppailut ja tällä kertaa voittajan veikkaamiseen liittyy tosissaan epävarmuutta. Perjantain ottelun voittamalla salolaiset saisivat mahdollisuuden katkaista sarjan kotiyleisönsä edessä lauantaina. Toivottavasti orpolaiset eivät kuitenkaan jää Salohallissa nimensä mukaiseen asemaan, vaan saavat Orivedeltä äänekkään ja runsaslukuisen kannattajajoukon tuekseen.

Kaikkien penkkiurheilun ystävien kannattaakin siis suunnata perjantaina ja lauantaina Salohallille vuosikausiin mielenkiintoisempia finaaleita seuraamaan. Kotisohvalla matseja ei valitettavasti pysty katsomaan, kun UrhoTV lähetti viimeisen lentopallosignaalinsa viime lauantain finaalista. Tosin henkitoreissaan viruneella kanavalla oli loppuvaiheessa katsojia varmaan vähemmän kuin Auran Aaltojen Salon taajuudella (93,5 MHz) ja nettiradiolla kuulijoita. Radiolähetykset jatkuvat edelleen, mutta urheiluhan on parasta paikan päällä, joten kaikki joukolla Salohalliin!

 

 

Palloilubuumeista kotimaisiin sarjoihin

Penkkiurheilijoilla on käynnissä parhaillaan eräänlainen siirtymävaihe, kun futiksen, yleisurheilun ja muiden kesälajien sarjoja paketoidaan kovaa vauhtia ja sisäpalloilulajien sarjoja taas kaivetaan paketeista esiin. Turun seudulla odotus kohdistuu mm. lentopalloon, salibandyyn, futsaliin ja käsipalloon. Jo alkanutta jääkiekkoa tietysti unohtamatta.

Suomen lento- ja koripallomaajoukkueet synnyttivät melkoiset buumit EM-kisoissa menestyessään, joten kotimaiset kaudet pyörähtävät käyntiin mielenkiintoisista asetelmista. Pitää kuitenkin muistaa, että buumit eivät siirry automaattisesti arvokisoista kotimaisiin sarjoihin. Nyt jäädäänkin mielenkiinnolla odottamaan ja katsomaan miten liigat ja seurat aikovat buumien siirron toteuttaa.

Lentopalloviihdettä Turun talousalueella tarjoaa Raision Loimu, joka avaa kautensa miesten Mestaruusliigassa kotiottelun merkeissä tulevana lauantaina. Naisissa Turun talousalueelta löytyy I-sarjajoukkue RaisU, joka pelaa kotiottelunsa Loimun tapaan Raisiossa. Miesten liigatason koripalloa ei Turun talousalueella valitettavasti päästä nauttimaan, mutta kaarinalainen Ura Basket sentään jatkaa I-divarissa, josta TuNMKY luopui kesällä. Naisten liigatason koripalloviihdettä tarjoaa Turun Riento. Nipin napin minun käsitykseni mukaan Turun talousalueen ulkopuolelta löytyvät miesten koriksen liigaseurat Korihait (Uusikaupunki), Bisons (Loimaa) ja Vilpas (Salo) sekä naisten lentisliigan LP Viesti (Salo).

Näiden maajoukkuebuumien jatkoa yrittävien seurojen lisäksi talven sisäpalloilukausi tulee tarjoamaan jälleen ainakin salibandya (TPS Salibandy, FBC Turku, SBS Wirmo), futsalia (TPK) sekä käsipalloa (ÅIFK). Varmasti monia muitakin mielenkiintoisia sisäpalloilujoukkueita ja -lajeja löytyy talousalueeltamme. Jos joku oleellinen jäi mainitsematta, niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan.

Lähtekäähän kaikki joukolla sisäpalloiluviihteen pariin nauttimaan ja luomaan buumeja. Tässä vielä muutamia hatustani heitettyjä vinkkejä penkkiurheilijoille palloilubuumien ylläpitämiseen:

- VAATETUS – Käytä suosikkijoukkueesi värien mukaisia asuja otteluissa, vaikka ne eivät olisi seuran virallisia fanituotteita. Paidan lisäksi kannattaa suosia esim. kaulahuiveja, pipoja sekä rannekoruja.

- TUNTEET – Käytä ottelutapahtumissa ääntäsi ja näytä tunteesi. Älä pidättele! Hetken sinua saatetaan katsoa kuin kylähullua, mutta pian äänekkyys alkaa tarttua juroihinkin.

- HOPOTUS – Tutummalta nimeltään siis suosittelu. Jaa tapahtumista saamasi hyvät fiilikset niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan oikeassakin elämässä. Houkuttele kaverit mukaan, kyllä se kärpänen siitä puraisee.

Viihdyttävää sisäpalloilukautta
2013-2014 itse kullekin!

Pääosassa vesipallo, sivuosissa lento- ja reikäpallo

Seurasin reilun viikon ajan tiiviisti naisten lentisfinaaleja toimiessani Auran Aaltojen radio- ja nettilähetysten kommentaattorina. Kokemus oli mukava ja opettavainen. Finaalisarjassa haastaja LP Kangasala onnistui roolissaan ja haastoi LP Viestiä ajoittain erittäin tasaväkisesti. Viestin tasaisempi joukkuepelaaminen ja Kangasalan laitapelaajien tehot (tai oikeammin tehottomuus) tekivät lopulta ratkaisevan eron ja salolaiset ottivat taas omansa - jo viidennen kerran peräkkäin. Onnittelut Saloon LP Viestin joukkueelle ja koko organisaatiolle.

Lauantain LP Viestin kannun nostajaiset ja lentopallo muutenkin on hyvin tuttua puuhaa minulle, mutta sunnuntaina penkkiurheiluharrastukseni vei minut uusille lehtereille. Otin suunnaksi Impivaaran uimahallin, jossa pelattiin miesten vesipallon 3. SM-finaali. Vastakkain olivat runkosarjan voittanut Turun Uimarit ja hallitseva Suomen mestari Helsingin Kuhat. Olen tutustunut lajiin vain kerran aikaisemmin ja ne olivat silloin junioritason matseja (lue raporttiensikosketuksestani vesipalloon). Vähäisen lajikokemukseni vuoksi jätän perinteisen otteluraportoinnin Turun Uimareille (lue matsiraportti) ja minä keskityn tapahtumaan nimenomaan ensikertalaisen silmin. Impivaara on edelleen hieno uimahalli ja puitteet ottelun seuraamiselle oli suht hyvät. Toki näissä finaalimatseissa katsomokapasiteetti saisi näköjään olla vähän isompi. Ja uimahallin muilla käyttäjillä voisi olla joku muu kulkureitti altaille, jotta heidän ei tarvitsisi tepastella pääkatsomon edessä. Ja pelaajia (ja valokuvaajia) saattaa ehkä häiritä isot ikkunat, joista tulvii kevätaurinkoa allasosastolle. Unohdin muuten valitettavasti kunnon kamerani matkasta ja jouduin turvautumaan pokkariin – pahoittelut kuvien laadusta.

Lehtereille saapuessani totesin, että minulle ei oikeastaan ollut tuttua muu kuin pelipallon väri ja merkki. Pallostakin tosin ihmetytti miksi peliä pelattiin kahdella erinäköisellä pallolla? Yritin hakea katseellani käsiohjelmaa, jotta olisin voinut tutustua pelaajiin vähän ennakolta ja toivoin löytäväni myös jonkun lyhyen briiffauksen lajin sääntöihin ja saloihin. En kuitenkaan valitettavasti löytänyt sellaista. Ottelun jälkeen kotiin lähtiessäni löysin katsomosta vierasjoukkueen kausiohjelman, josta löysin kotona vähän lajitietouttakin. Valitettavasti se tuli vähän myöhässä. Onneksi nykyisin on olemassa sosiaalinen media. Kirjoitin statuspäivityksen Facebookiin ja heitin twiitin Twitteriin ja sain hetkessä huomata, että tuttavapiiristä löytyy lajitietoisuutta tästäkin urheilumuodosta. Sain somen kautta tietooni erien lukumäärän, peliajan, vesipallossa menestyvät maat, Kuopion Uimaseuran mitaliputken 1976-2006, Melbournen verikylvyn (lue tämä, jos et tunne tapausta) ja paljon muuta mielenkiintoista. Lopulta ”jouduin” tuttujen pyynnöstä pyörittämään livescore- palvelua Facebookissa.

Ottelupaikalle tullessani sain huomata, että Kale Kummola ei ole hinnoitellut vesipallon SM-finaaleja. Minusta oli hieno markkinointiveto pieneltä lajilta pistää finaalimatsienkin hinnaksi 0 €. En tosin tiedä olisiko se vaikuttanut lainkaan yleisömäärään, jos lippu olisi maksanut vaikka 5 euroa. Yleisöä oli saapunut paikalle hämmästyttävän paljon – veikkaukseni on noin 300. Kuten alla olevasta videosta näette, niin tunnelmaakin katsomossa oli kiitettävästi. Toivottavasti niiden parin tädin kattiloiden kannet eivät menneet hakkaamisesta pilalle, sillä torstaina on edessä taas hernekeittopäivä ja kattiloita tarvitaan. Ja sen jälkeen kansille on käyttöä taas heti lauantaina, kun TU järjestää fanimatkan Helsinkiin 4. ja mahdollisesti jo ratkaisevaan finaalimatsiin.

Ottelun jokainen (4 kpl) 8 minuutin erä aloitettiin niin, että pallo oli keskellä allasta ja joukkueet lähtivät pillin vihellyksestä omalta päätyviivaltaan uimaan palloa kohti. Jostain kumman syystä jokaisessa erässä Kuhat sai ensin pallon, sillä #5 näytti olevan selvästi kentän nopein. Kaverin nimi oli Antti Kasvio ja kalju kampaus näytti kovin tutulta (lue Antti Kasviosta Wikipediassa). Peli oli todella fyysistä, mikä oli minulle yllätys. Sain ennakkoon vinkin mennä alakatsomoon seuraamaan ottelua ja se todella kannatti, vaikka siinä kosteudessa kova hiki tulikin. Läheltä kenttää näki fyysisyyden hyvin ja kuuli hyvin pelaajien huutelut. Vaikka säännöt eivät olleet hallussa, niin aika hyvin pelissä pysyi kärryillä. Fyysisyyden lisäksi yllätti myös pelin nopea tempo ja suunnanmuutokset. Vaikka erät olivat vain 8 minuuttia pitkiä, on minusta käsittämätöntä, että joku jaksaa uida sellaisella tempolla läpi ottelun. Erätauotkin olivat minusta todella lyhyitä. En ehtinyt edes hakemaan kahvia (tai ehkä siinä kuumuudessa olisi virvoitusjuoma toiminut paremmin), vaikkka TU:n otteluraportin mukaan jossain välissä oli joku pidempi taukokin. Pois lähtiessä piti sentään muutama kahvi ostaa, jotta jokunen euro tuli hyvään tapahtumaan jätettyä.

Fyysisyys näkyi repimisenä, veden alle painamisena, kuumentumisena, kyynärpään käyttämisenä, potkimisena ja monella muullakin tapaa. Mutta mitenkään väkivaltaista se ei ollut ja pelaajat tunnustivat virheensä rehdisti. Mietin jossain välissä että pystyyköhän tässä lajissa filmaamaan? Eli jos esim. minä olisin maalin edessä räpiköimässä, niin voisiko se näyttää tuomarin silmin siltä, että joku rikkoo minua, vaikka todellisuudessa taistelisin hengestäni. En tiedä oliko kyse pelaajien väsymisestä vai hermokontrollista, mutta ottelun loppua kohden tuntui tulevan entistä enemmän virheitä. Minusta monet virheet näyttivät aika tarpeettomilta (korostan että en ymmärrä lajista mitään) ja tuntui asiantuntevampikin yleisö olevan aina välillä kanssani samaa mieltä.

Vapareiden ja jäähyjen lisäksi ottelussa syntyi paljon maaleja ja nähtiin paljon hienoja torjuntoja. On muuten aika omituista miten pelaajat pystyvät ponnistamaan vedestä ilmaan niin hyvin, vaikka ilmeisesti jalat ei nyt sentään pohjaan ylety? Tai jos ylettyisikin, niin pohjaa ei kai saa käyttää avuksi? Omituista on myös se heittovoima, jonka pelaajat saavat kädestään isohkoon palloon lilluessaan kaulaa myöden vedessä. Jotain kai tästä ottelustakin on raportoida vielä tähän loppuun. Maaleja tehtiin lähes vuorotahtiin ja ottelu pysyi tasaisena ja jännittävänä aivan loppusekunneille asti. Ja mikä hienointa, niin lopussa päästiin tuulettamaan vielä kotijoukkueen voittoa.

Kaiken kaikkiaan vesipallo teki minuun positiivisen vaikutuksen. En tosin tiedä olisinko yhtä innostunut, jos olisin käynyt katsomassa jonkun runkosarjamatsin, mutta ainakin tämä finaalimatsi oli todella mielenkiintoista seurattavaa. Jos ottelusarja ei mene poikki lauantaina Helsingissä, niin suosittelen kaikille penkkiurheileville tutuilleni excursiota Impivaaraan sunnuntaina 14.4., jolloin Turussa pelataan ratkaiseva 5. finaali.

Jotta viikonlopusta tuli taas entistä monipuolisempi, niin piti vielä kotimatkalla pysähtyä Maijamäen liikuntahalliin, jossa pelattiin salibandyn II-divarin nousukarsintaa SBNaantalin ja AFC Campuksen välillä. Ehdin seuraamaan ottelusta noin puolet ja se päättyi mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen turkulaisten 6-9 voittoon. Campus osoitti että salibandy-ottelun voi voittaa pelaamalla noin 10 minuuttia selvästi paremmin kuin vastustaja. Kun Naantali oli voittanut lauantaina 1. osaottelun, siirtyi karsintaparin ratkaisu ensi viikonloppuun. Valitettavasti minun ensi viikonlopusta on tulossa niin kiireinen, että en varmaankaan ehdi paikanpäälle.

Mutta kirjoitellaanpa alkavasta viikosta lisää jossain välissä myöhemmin..

Vesipalloa, jalkapalloa ja vesijalkapalloa?

Kävin tänään pyörähtämässä Veritas Stadionilla, jossa pelataan kauden 2013 ensimmäinen Veikkausliigakamppailu lauantaina 13.4. Tai siis pitäisi pelata. Stadionin ravintolan henkilökunta vastasi kysymykseeni viitaten kaupungilta kentän pelikunnosta vastaavan työntekijän kommentteihin, että kentän saaminen pelikuntoon ajoissa vaatisi pienen ihmeen.

Tuossa kuvassa näkyy peitteiden alla voimia keräämässä oleva viheriö(?). Olympiakatsomon edessä olevan mustan peitteen alla (se ei siis ole varjo, vaan mustaa kangasta) olevat osat ovat vielä kuulemma aivan jäässä. Mustalla värillä yritetään ilmeisesti saada sitä osaa kentästä lämpiämään enemmän, jotta jää sulaisi. Kentän alla on lämmitysputket, mutta niitä ei voida kuulemma vielä käyttää, koska maassa on vielä routaa. Jos kenttä tuolta peitteiden alta pelikuntoon ajoissa saadaankin, niin epäilen että melko huonokuntoinen ja märkä se ainakin on.

Palaan Veikkausliigakauden starttiin ja turkulaisen penkkiurheilijan odotuksiin vielä lähempänä h-hetkeä. Olen harmitellut kevään urheilutarjonnan vähäisyyttä Turun seudulla, mutta jotain mielenkiintoista on sentään tarjolla. Meiliini kolahti muutamakin viesti vesipallon ystäviltä. Näinä urheilullisesti vähän hiljaisina kevätpäivinä turkulaiset penkkiurheililjat voisivat tutustua tuohon monelle varmasti aika vieraaseen lajiin, sillä Impivaarassa pelataan vesipallon Suomen mestaruuksista neljän eri joukkueen voimin. Kaikki Turun Uimareiden vesipallojoukkueet ovat selviytyneet SM-finaaleihin, mikä on historiallinen tilanne!

TU:n miesten finaalien kotimatsit Kuhia vastaan löytyvät tuosta vasemmalta Penkkisporttaajan tapahtumakalenterista. Itse aion suunnata Impivaaraan sunnuntaina, jolloin toivon näkeväni ”pojan” turkulaisten käsissä ottelun päätteeksi. Olen nyt jo saanut muutaman tutun innostumaan mukaan, joten muutkin ensikertalaiset rohkeasti vaan mukaan lehtereille. Viime kerralla seurasin nuorten maajoukkueen vesipallo-ottelua ylhäältä kahvion puolelta, mutta tällä kertaa aion uskaltautua vinkin mukaisesti alakertaan lähes altaan reunalle:

”Impivaara ei nykymuodossaan oikein suosi katsojia, mutta parhaat paikat löytyvät allastilan puolelta. Vaikka siellä on kuumempaa kuin kahviossa niin tunnelma on eri ja peliin pääsee sisälle kun kuulee huudot ja vihellykset.”


Vesi- ja jalkapalloa odottaessa allekirjoittanut suuntaa torstaina ja lauantaina Saloon, jossa on tarjolla erittäin mielenkiintoisesti alkaneita naisten Mestaruusliigan lentisfinaaleita, joissa kohtaavat LP:t Viesti ja Kangasala. Jos joku ei pääse paikanpäälle, niin näitä matseja voi seurata suorana lähetyksenä joko UrhoTV:ltä tai Auran Aalloilta radio- ja nettilähetyksenä (kuuntele nettilähetykset täältä). Lauantaina Salossa olisi tarjolla myös nyrkkeilytapahtuma, mutta puntaroin vielä sen ja Caribian kamppailu-urheilutapahtuman välillä. Jommastakummasta tapahtumasta on siis mahdollisesti raporttia tulossa.

Nähdään(hän) katsomoissa!

Virta vie, virta tuo - penkkiurheilijan "vapaapäivä"

Lauantaina oli omituinen päivä, vapaapäivä. Siis täysin vapaa päivä. Ei kiire minnekään eikä mitään pakollista ohjelmaa kalenterissa. Mihinkäs muuhun sellaisen päivän pyhittäisi kuin penkkiurheiluun? Päivä tuli vietettyä ”virta vie” -meiningillä ja se kannatti, sillä ”virta toi” mielenkiintoisia hetkiä tullessaan.

Päivä lähti käyntiin Raision Loimun järjestämässä bussikyydityksessä Salohalliin seuraamaan naisten Challenge Cupin puolivälierää LP Salo – Dinamo Krasnodar (RUS), jonne salolaiset olivat sensaatiomaisesti selvinneet. Rehellisesti sanoen kovinkaan moni ei varmasti odottanut kotivoittoa, sillä Suomen parhailla oli nyt vastassa maailman parhaita. Se ei kuitenkaan latistanut yhtään ennakko-odotuksia, sillä jo välieriin pääsy on uskomattoman hieno saavutus.

Ottelun ennakkomarkkinointi puri hyvin ja ottelua edeltävänä iltana Salosta kantautuneet tiedot yli 900 myydystä ennakkolipusta nostivat odotuksia entisestään. Moni media huomioi lentopallon huippuottelun ja antoi sille sen ansaitsemaa palstatilaa. Jopa Helsingin Sanomat kirjoitti ennakon ottelusta ja Krasnodarin suurimmasta tähdestä Destinee Hookerista, jota on tituleerattu maailman parhaaksi naispelaajaksi. Minusta oli törkeää välinpitämättömyyttä, että Turun Sanomat ei kirjoittanut ottelusta mitään ennakkoa. Ennakkojuttujen merkitys on nykyisin todella iso yleisömäärään kannalta. Ja muutenkin sanomalehtien kannattaisi minusta panostaa enemmän ennakkojuttuihin ja ilmiöistä kirjoittamiseen, sillä esim. sunnuntain lehdessä ollut säälittävän pieni otteluraportti Salohallista oli jo auttamatta vanhaa tietoa. Omalta kohdaltani lehden jatkotilaus meni lauantaina uuteen harkintaan. Ymmärtääköhän TS:n toimituksessa edes kukaan kuinka isosta ottelusta oli kyse? Toki TPS-Tapparkin oli huipputärkeä ottelu, mutta...

Ottelua saapui Salohallille seuraamaan 1600 katsojaa, mikä on todella hyvä määrä naispalloilujoukkueelle Suomessa. Paremmaksi laittaa oikeastaan vain naisten Superpesis. Itse ottelussa LP Salosta ei odotusten mukaisesti ollut maailmantähtien kaatajiksi, mutta ajoittain salolaiset taistelivat ihan hyvin. Joukkueen valmentaja Tomi Lemminkäinen oli ottelun jälkeen pettynyt siihen, ettei joukkue pystynyt pelaamaan omalla normaalilla tasollaan, jolla olisi vähän paremmin saanut vieraita ahdisteltua. Yhtä kaikki ottelutapahtuma oli hieno ja yleisömäärä osoitus siitä että lentopallolla on potentiaalia paljon nykyistä isompiin yleisömääriin, mutta se vaatii kovaa työtä ja ehkä aikaakin.

Salon reissun jälkeen suuntasin kaverin kanssa Raision Mallaskulmaan katsomaan La Ligan El Classicoa, josta sain vihiä Twitterin välityksellä. Enpä olisi muistanut mielenkiintoista huippuottelua, jos en olisi twiittauksia bussimatkalla nähnyt. No, penkkiurheilupäivä ei päättynyt vielä siihen, sillä El Classico jäi lopusta vähän kesken, kun sain puhelun HK Areenalta, jossa oli kavereita aitiossa seuraamassa Tepsin ja Tapparan välistä ottelua. Ei muuta kuin pitkän odottelun, joka johtui kuulemma kovasta lumimyrskystä, jälkeen pirssi alle ja suunnaksi ”Nakkikattila”

Ehdimme näkemään ottelun viimeisen erän, joten syväluotaavaa raporttia en edes koita kirjoittaa. SM-liigasta kirjoitetaan niin paljon joka puolella, että luotettavampia otteluraportteja löytyy monesta mediasta. Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin 6300, mutta sitä en suostu purematta nielemään. Ihan hyvin siellä kuitenkin oli väkeä ottelun panokset huomioon ottaen. Ja joka tapauksessa enemmän kuin alla olevassa videoklipissä.

Tänään on ohjelmassa vähän omaa höntsäilyä ja illalla Marli Areenalla Mestiksen välierä TuTo – KooKoo. TuTo suli vieraspelissä totaalisesti kääntäen 0-4 johtoaseman 6-4 tappioksi. Samalla he pilasivat minun pitkävetovoittoni. Toivottavasti tänään meininki on toinen kaukalon sisäpuolella. Ja toivottavasti katsomossakin on eri meininki kuin tässä alla olevassa vuoden 2006 TuTon Mestis-ottelussa. Tässä ei aivan ole ”häkki täynnä”, mutta tänään todennäköisesti on!

Positiivisiakin urheilu-uutisia on – Euro-huumaa Salossa ja Joensuussa

Kuva: Osku Sahlsten

Unohdetaanpa hetkeksi, tai miksei pidemmäksikin ajaksi, SM-liigasta uutisissa jatkuvasti pyörivät negatiiviset otsikot ja keskitytään urheilun positiiviseen antiin. Suomalaiset palloilujoukkueet menestyvät Euroopan huipulla! Kyllä, totta se on. Koripalloseura Joensuun Katajan menestyksen Eurochallenge-sarjassa on moni varmasti noteerannut, mutta salolaisen LP Viestin menestys lentopallon Challenge Cupissa on saattanut jäädä joiltain vielä huomaamatta.

Kataja varmisti tiistaina pääsynsä Eurochallengessa puolivälieriin, eli kahdeksan parhaan joukkoon. Välieriin pääseminen vaatii kahta voittoa puolivälierissä. Valitettavasti Joensuu on niin kaukana kotikulmiltani, että paikanpäälle ei tule varmaankaan lähdettyä euro-huumaa seuraamaan, joten pitää tyytyä median tarjoamaan uutisvirtaan. Sekä kori- että lentopallossa on hyvä noste päällä tällä hetkellä ja nämä Euroopan kentillä menestymiset ruokkivat tätä entisestään.


Lauantaina pääsen haistelemaan euro-huumaa ihan livenä, kun salolainen LP Viesti (Euro-kentillä LP Salo) kohtaa naisten lentopallon Challenge Cupin välierien toisessa osaottelussa maailmantähtiä vilisevän venäläisen Dynamo Krasnodarin. Ensimmäinen osaottelu päättyi tiistaina venäjällä kotijoukkueen 3-0 voittoon, mutta lentopallon euro-sääntöjen mukaan sillä ei käytännössä ole kovinkaan paljon merkitystä, sillä jatkoon pääsyyn tarvitaan kaksi otteluvoittoa. Eli jos lauantaina Krasnodar voittaa ottelun, jatkavat he finaaliin, mutta jos taas LP Salo voittaa, pelataan jatkoon menijän ratkaiseva kultainen erä 15 pisteeseen.

Vierasjoukkueen suurin tähti on jenkki Destinee Hooker (192 cm), jota on pidetty viime vuosina yhtenä maailman parhaista naislentopalloilijoista. Viimeisimpänä meriittinä hänen CV:ssään komeilee Olympiahopea Lontoosta. Hänen CV ei kuitenkaan ole joukkueen komein sillä peräti 202-senttinen Iuliia Merkulova on nimittäin kaksinkertainen maailmanmestari Venäjän paidassa vuosilta 2006 ja 2010. Lisäksi Lipetskin tytöllä on pari EM-mitalia ja hopeaa World Grand Prixistäkin 2004 alkaneen maajoukkueuransa aikana. Muitakin valtavan CV:n omaavia pelaajia Krasnodarin pelaajalistasta löytyy aina jonoksi asti.



Tämän tason otteluita ja vastustajia näkee harvoin Suomessa, joten penkkisporttaajan on ilman muuta suunnattava paikalle. Toinen välieräottelu alkaa lauantaina 2.3. kello 14:00 Salohallissa. Saloon matkustamiseen erinomaisen vaihtoehdon Raision ja Turun seudulla asuville tarjoaa Raision Loimu, joka on hienolla tavalla mukana kasvattamassa suomalaista lentopallokulttuuria ja tukemassa salolaisten hienoa euro-taivalta. Loimu on järjestänyt kannattajamatkan lauantaina Raisiosta Turun kautta Saloon. Lisätietoa reissusta löytyy Loimun sivuilta. Lähtekäähän rohkeasti mukaan. Nyt huipputason naislentopalloiluun tutustuminen on tehty vaivattomaksi!

Tikat jäi näkemättä, mutta kannujen nostelun sentään bongasin

Tikkakisasta tuli hutikuti

Viime viikonloppuna minun oli tarkoitus seurata lentopallon lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni darts-kisaa paikanpäällä, mutta valitettavasti työeste vesitti tämän hienon suunnitelman ja viikonlopun penkkiurheilusta tuli yksipuolinen.

Perjantaina matkustin Vammalaan, tai nyttemmin oikein sanottuna Sastamalaan, katsomaan lentopallon Mestaruusliigaottelua Vammalan Lentopallo vs Raision Loimu. Vammalaan on rakenteilla uusi liikuntasali ja täytyy kyllä todeta että se tulee tarpeeseen. Nykyinen sali ei todellakaan ole suunniteltu nykypäivän pääsarjaurheiluun. Itse sali on matala, pimeä ja muutenkin ahdas. Tämän lisäksi katsomotilat ovat ahtaat ja huonot ja yleisöpalvelutilat ovat olemattomat. Toivotaan uuden hallin valmistuvan pikaisesti, sillä innostusta Sastamalassa tuntuu olevan. Uusi halli tuonee hyviä uusia mahdollisuuksia VaLePalle.

Itse ottelussa kotijoukkue oli innokkaan kotiyleisönsä edessä voitokas. Ottelun ensimmäiset  kaksi ja puoli erää olivat tasaista pelaamista, mutta sen jälkeen kotijuokkue karkasi lopullisesti voittoon. Vierasjoukkueen kannattajia matkusti seuran järjestämällä yhteiskuljetuksella peliin omiaan kannustamaan vähän yli 20.

Lentopallon Cup-mestarit ratkottiin Vantaalla

Energia Areena ja ISS stadion

Cup-finaaleille oli valittu todella hienot olosuhteet, sillä Vantaan Energia Areena on varmaankin yksi Suomen hienoimmista sisäpalloiluhalleista. Toivottavasti Turun palloiluhallia suunnittelevat tahot käyvät Vantaalla excursiolla ennen päätöksiään. Hallissa on selkeästi pohdittu yleisön viihtymistä, sillä ravintolatilatkin olivat toimivat ja riittävän isot, pehmustetut penkit hellivät pakaroita ja katsomoita oli areenalle tyypillisesti joka puolella kenttää. Kahviopisteiden sijainti oli ainoastaan huonosti mietitty, koska niiden jonot sumputtivat aulatilan hankalasti.

Komean Energia Areena vieressä oli itseltäni jo unholaan jäänyt ISS-jalkapallostadion, joka tuli joitain vuosia sitten kuuluisaksi kohujoukkue AC Allianssin kotiareenana. Tosin sen nimi taisi olla silloin jotain muuta. Ainakin ohi ajaessa näytti siltä että siitä saisi yhä joku liigaporukka todella hyvän kotiareenan itselleen. Katsomotilaa oli kentän kolmella sivulla ja neljännen sivun, tai siis toisen päädyn, rajasi mäki ja metsä. Stadion on siis areenamainen mitä monet suomalaiset kentät eivät ole. Wikipeidan mukaan stadionille mahtuu 4600 katsojaa, mikä riittäisi nykyisellään hyvin Veikkausliigaporukoille. 

Lentisfinaaleissa tuulettelemaan pääsivät Tampereen Isku-Volley ja LP Viesti Salosta. Miesten finaalissa joukkueiden kannattajaryhmät olivat  pääluvultaan melko tasaväkiset, mutta äänen määrässä tamperelaiset olivat selvästi pohjoisen väkeä edellä. Liekö pitkä matka väsyttänyt rovaniemeläisen Lakkapään kannattajat, sillä he vain heiluttivat lippujaan flegmaattisesti aikalisillä eikä todellisesta kannustuksesta ollut tietoakaan. Naistenkin finaalissa kannattajaryhmien väkimäärä oli suunilleen samaa luokkaa, mutta tässä finaalissa kannustus oli tasaväkistä ottelun tapaan. Ehkä viestiläiset olivat kuitenkin vähän edellä orpolaisia. Siis myös katsomossa.

Saapa nähdä mitä penkkurheilukokemuksia alkava viikko tuo taas tulleessaan.. Vinkejä saa edelleen heittää tänne kommentteihin tai sähköpostilla penkkisport@gmail.com. Nähdään katsomoissa!

Bull's eye or bullshit?

Alkaneen vuoden ensimmäinen viikonloppu tulee olemaan taas urheilua täynnä. Aloitan loppiaisviikonlopun perjantaina matkustamalla Sastamalaan seuraamaan lentopallon Mestaruusliigan ottelua VaLePa - Loimu. Lauantaina käyn tutustumassa miten tikat löytävät häränsilmän Caribialla järjestettävässä dartsin Suomen Cupin tapahtumassa. Sunnuntaina pitää aamusta mennä itse klo 10 ja 11 Piikkiön liikuntahalliin hikoilemaan futsalin IV-divarin kahteen otteluun ja sieltä hippulat vinkuen Vantaan Energia Areenalle seuraamaan naisten ja miesten lentopallon Suomen Cupin finaaleita.

Viikonlopun mielenkiintoisimmat tapahtumat ovat ehdottomasti dartsin ja lentopallon Cup-tapahtumat. Darts tapahtumaan lähden avoimin mielin tutustumaan, sillä en tiedä yhtään mitä odottaa tapahtumalta. En ole koskaan nähnyt dartsia paikanpäällä ja televisiostakin vain ihan lyhyitä pätkiä. Mainittakoon nyt kuitenkin, että huoneessani oli teininä taulu ja kolmen tikan ennätykseni on 177, eli säännöt tiedän, mutta pelisysteemistä mm. ei ole hajuakaan. Onnekseni saan lauantaina ilmeisesti mukaan enemmänkin lajia seuranneen kaverin, jonka edes jonkunnäköisestä asiantuntemuksesta voi olla iloa paikanpäällä.

Yritin etsiä darts -tapahtumasta lisätietoa Caribian kotisivuilta, mutta eipä sieltä mitään löytynyt. Innostuin laittamaan asiasta oikein palautetta heille, sillä luulisi että urheilutapahtumien markkinointi on heidänkin etunsa, koska tapahtumat järjestetään heidän seinien sisäpuolella, vaikka liikuntatilan omistaakin Turun kaupunki. Onneksi löysin sentään jotain tietoa Dartsliiton kotisivuilta.

Lentopallon naisten Cup finaalissa kohtaavat Oriveden Ponnistus ja maanantaina huikean sadannen voittonsa kotimaan kentillä putkeen ottanut Salon LP Viesti. Miesten finaalissa iskevät vastakkain Team Lakkapää Rovaniemeltä ja Tampereen Isku-Volley. Pelipaikkana on Vantaan Energia Areena, joka on yksi hienoimmista, jos ei jopa hienoin, suomalainen sisäpalloiluhalli. Vantaalla järjestetään samana viikonloppuna Suomen suurin nuorten sisälentopalloturnaus Baltic Sea Junior, mutta niitä pelejä en taida harmikseni ehtiä omien futsal-pelieni takia seuraamaan.

Jonkinlaista raporttia viikonlopun tapahtumista on tulossa - pysykää penkillä.