Lauantai oli melko
hektinen penkkiurheilupäivä. Pääohjelmanumerona oli lentopallon Mestaruusliigan
4. finaaliottelu Salossa, mutta ohjelmaan mahtui myös Sporttipäivä Caribialla.
Näiden lisäksi blogini tapahtumakalenterista tapahtuman bongannut ystäväni sai
puhuttua minut (se kesti noin 5 sekuntia) mukaansa Impivaaran vanhaan
futishalliin.Impivaarassa hikoiltiin naisten toimesta 7’s-rygbyn SM-sarjan turnauksessa. Minulle rugby on melko vieras laji. Ja sisähallissa pelattava 7’s-rugby täysin vieras. Varsinaisesta rugbystä olen sentään kertaalleen blogannut, vaikka koskaan en ole lajia livenä nähnytkään (lue rugby dokumenttileffan arvostelu).
Lauantain turnaukselta en
odottanut juuri mitään. Ajattelin että edes rugby ei voi olla kovin fyysistä
naisten pelaamana, mutta jälleen kerran olin väärässä. Peli oli yllättävän
fyysistä ja naiset viljelivät aika-ajoin reippaita taklauksia täydessä
juoksussa olleiden vastustajien kylkeen. Kova fyysisyys näkyi myös loukkaantumisina.
Polvivammoja syntyi lyhyehkön vierailuni aikana kolme tai neljä ja yhdelle pelaajalle
tilattiin ambulanssikin. Huvittava hetki oli myös muistikortilleni tallentunut
tilanne, jossa huoltaja hoivaa loukkaantunutta, mutta peli jatkuu täysillä
aivan vieressä.Fyysisyyden lisäksi yllätyin myös joukkuemäärästä, sillä mukana oli peräti kahdeksan joukkuetta. Turun Sanomissa olleen turnauksen ennakkojutun mukaan naisten fyysisten kontaktilajien suosio kasvaa jatkuvasti. Turussa rugby-toimintaan oli viime syksynä tullut noin tusinan verran uusia naisia, minkä ansiosta joukkue pelaakin nyt ensimmäistä kauttaan SM-sarjassa. Lauantain turnauksen voittajaksi selviytyi Facebookissa suoritetun salapoliisityön perusteella SM-sarjaa johtava helsinkiläinen Warriors.
Tasoerot joukkueiden ja
pelaajien välillä oli aika isoja. Parhaiden joukkueiden parhaat pelaajat
erottuivat massasta selkeästi. Näytti että he tekivät monissa tilanteissa
kentällä mitä halusivat. Erityisesti silmiin pisti nopeat pelaajat, jotka
tekivät nopeilla rytmin- ja suunnanvaihdoksillaan komeita juoksumaaleja
yksilösuorituksina. Seuraavaksi näkyvimpiä olivat fyysiset taklaajat.
Teknisesti hyviä pelaajia olikin sitten ensikertalaisen vaikeampi tarkkailla. Myös
joidenkin sääntöjen osalta fatkat jäivät vielä vähän hämärän rajamaille.Rugbyn seuraaminen palautti muistiini myös muut vähän erikoisemmat ja pienemmät lajit, joihin voisin tutustua kesällä Turussa. Pistinkin välittömästi sähköpostia turkulaisiin rugby-, aussifutis-, baseball- ja maahockey-seuroihin. Toivottavasti he vastailevat ja lähettävät sarjaohjelmansa minulle, jotta pääsen sovittelemaan excursioita aikatauluihini.
RiaFin -kuvagalleriasta löytyy meikäläistä ammattitaitoisemman kuvaajan otoksia 7's-turnauksesta.
