Anteeksi urheilun ja blogini ystävät!

Vain kahdeksan kirjainta – joskus niin pirun vaikeita sanoa: A – N – T – E – E – K – S – I ! Minä en pyydä anteeksi teiltä pitkän päivitystauon jälkeen yhä tänne löytäviltä uskollisilta lukijoilta talousalueemme surkeahkoa palloilumenestystä, vaan pitkäksi venähtänyttä blogini päivitystaukoa. Kuten yritän lapsianikin kasvattaa: anteeksi, kiitos ja ole hyvä ovat sanoja, joita pitää käyttää aina kun vähänkään syytä on. Olen siis eri linjoilla kuin nykyinen TPS koutsi Miika Elomo, joka ilmoitti jo valmennuspestinsä alussa, että TPS ei pyydä anteeksi keneltäkään. Ehkä syytä olisi kuitenkin sielläkin? No, ei mennä tähän epäonnen ja negatiivisuuden vyyhtiin tässä sen syvemmälle.

En paneudu tässä kirjoituksessa juurikaan kesäkauteen, mutta mainitaan nyt vaatimaton jalkapallokausi 2014, jonka aikana menetimme ensi kesän europelien lisäksi myös toisen pääsarjaseuramme ja (ehkä lopullisesti) futispääkaupunki-tittelin nykyiselle pääkaupunkiseudulle.

 

Keskitytään siis parhaillaan käynnissä olevaan talvikauteen ja sisäpalloiluun, joka on ollut maajoukkuetasolla melkoisessa myötätuulessa lentopallon ja koripallon heiluttaessa näkyvästi sini-valkoista lippua. Turun seudulla kuluva sisäpalloilukausi on ollut kenties vaisuin pitkiin aikoihin. Alavireisyys lähti liikenteeseen Turun kaupungin vetäessä kaksin käsin käsijarrua palloiluhallisuunnitelmien kanssa. Sama alisuorittaminen on tarttunut lähes kaikkiin talousalueemme seuroihin.

Alle on koottu taulukko Turun seudun pääsarjajoukkueiden sijoituksista per 30.1.2015 (pahoittelut, jos unohdin jonkun lajin/seuran):

Nyt jos koskaan Turun seudulla tarvitaan tukea näille joukkueille ja pelaajille (ja myös seuroille lippu- ja oheistulojen muodossa). Pyydän siis anteeksi sitäkin, että en ole ehtinyt läheskään riittävästi käymään näissä tapahtumissa antamassa tukeani alueemme edustajille, jotka tekevät satavarmasti parhaansa jokaisessa ottelussa, vaikka osa meistä penkkiurheilijoista sitä välillä saattaa epäilläkin.

Miehitetään loppukauden aikana katsomot itse paikanpäälle menemällä ja raahaamalla mukaan mahdollisimman paljon ystäviä ja kylänmiehiä.  Ollaan Turun seudun urheilijoille se kuuluisa ylimääräinen pelaaja, joka voi parhaassa tapauksessa ratkaista otteluvoittojakin koskematta kertaakaan edes pelivälineeseen.

 

   -*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin. 

Naisten finaaleissa vihdoinkin epävarmuutta

Lentopallon Mestaruusliigan hallitukseen kuuluva AMK:n Urheilujohtamisen lehtori Jaakko Haltia kirjoitti NEMO-hankkeen blogissa hyvän kirjoituksen otsikolla Urheiluliiketalous elää epävarmuudesta. Kirjoittajan lentopallotaustan tietäen on oikeastaan ihme, että hän ei viittaa kirjoituksessaan lainkaan naisten Mestaruusliigaan. No, ehkä Barca ja F1 ovat mielenkiintoisempia ja lukijoille tutumpia esimerkkejä kuin LP Viesti.

Naisten lentopallon Mestaruusliigassa epävarmuuden tärkeys urheilussa on näyttäytynyt konkreettisesti viime vuosina, kun LP Viesti on dominoinut parketeilla mielensä mukaan. Poikamiesten, ja muiden sanavalinnastani innostuneiden, ei kannata kuitenkaan ottaa tuota liian kirjaimellisesti, sillä dominointi on ollut puhtaasti urheilullista. Monissa otteluissa ainoa jännityksen aihe on ollut saisikohan vastustaja jossain erässä yli 20 pistettä. Epävarmuutta ei ole ollut eikä Daavidin feminiininen versio ole pystynyt tosissaan haastamaan Goljatin feminiinistä versiota. Ilman omakotitalon suuruista vedonlyöntiä monista peleistä on ollut haastavaa saada aidosti jännittävää lähtökohtaa ottelutapahtumalle.

Kuluvana keväänä salolaiset marssivat välierissä vakuuttavasti LP Kangasalan yli, mutta finaaleissa marssisuunnitelmalle on käynyt vähän niin kuin Neuvostoliiton marssisuunnitelmille kävi sotiemme aikaan. Selvänä altavastaajana finaaleihin lähtenyt OrPo on taistellut urhoollisesti joukkueena, kuten Suomikin teki 40-luvun alkupuolella. Kaikissa kolmessa finaalissa ratkaisuun on tarvittu täydet viisi erää. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa LP Viesti väänsi lopulta voiton, mutta kolmannessa OrPon taistelu palkittiin kotivoitolla.

Naisten finaalikaravaani jalkautuu seuraavaksi Saloon, jossa LP Viesti ja OrPo kohtaavat perjantaina ja lauantaina. Odotettavissa on varmasti jälleen mielenkiintoiset kamppailut ja tällä kertaa voittajan veikkaamiseen liittyy tosissaan epävarmuutta. Perjantain ottelun voittamalla salolaiset saisivat mahdollisuuden katkaista sarjan kotiyleisönsä edessä lauantaina. Toivottavasti orpolaiset eivät kuitenkaan jää Salohallissa nimensä mukaiseen asemaan, vaan saavat Orivedeltä äänekkään ja runsaslukuisen kannattajajoukon tuekseen.

Kaikkien penkkiurheilun ystävien kannattaakin siis suunnata perjantaina ja lauantaina Salohallille vuosikausiin mielenkiintoisempia finaaleita seuraamaan. Kotisohvalla matseja ei valitettavasti pysty katsomaan, kun UrhoTV lähetti viimeisen lentopallosignaalinsa viime lauantain finaalista. Tosin henkitoreissaan viruneella kanavalla oli loppuvaiheessa katsojia varmaan vähemmän kuin Auran Aaltojen Salon taajuudella (93,5 MHz) ja nettiradiolla kuulijoita. Radiolähetykset jatkuvat edelleen, mutta urheiluhan on parasta paikan päällä, joten kaikki joukolla Salohalliin!

 

 

Olympiakrapula. Apua!

Nyt on penkkiurheilijoilla vakava paikka, kun Sotshin Olympialaiset ovat ohi, mutta kroppa on totutettu istumaan sohvalla. Ajelin sunnuntaina illalla treeneihin ja oli aika outo olo, kun ei voinutkaan kuunnella Yle Puheelta urheilua. Autosta löytyi vain tyttären Robinin levy, joten vieroitusoireet sen kun pahenivat.

Yritin irtautua televisiourheilusta siedätyshoidolla ja valitsin sunnuntaina Olympialaisten 50 km hiihdon jälkeen pehmeän kotisohvan sijasta Samppalinnan palloiluhallin kovat puupenkit ja käsipallon SM-liigan. Turun palloiluhallien parhaimmistoon kuuluvan ikiaikaisen urheilupyhätön muovimatolla käytiin sarjan jumbotaistelu ÅIFK:n ja Porvoon Akilleen välillä. Turkulaisilla oli ennen sunnuntaita vain 3 voittoa ja 6 pistettä, mutta porvoolaisilla ei niitäkään.

Ottelu alkoi kotijoukkueelta uneliaasti, mutta puoliajalle siirryttäessä musta-keltaiset johtivat jo turvallisen tuntuisesti. Peliajan umpeuduttua tulostaululla loisti lukemat 44-32 ja kauden neljäs voitto oli saavutettu. Samalla ÅIFK:n ero Akilleeseen ja karsintaviivaan kasvoi kahdeksaan pisteeseen. Edelleen täytyy aiemman käsipallo-visiittini (lue ko. bloggaus) tapaan hämmästellä lajin fyysisyyttä. On se kovaa touhua. Käsipalloseurojen, kuten monen muunkin ”ei-valtalajin”, kannattaisi muuten jakaa aina otteluissaan katsojan oppaita, sillä peliaika, taukojen pituudet ja säännöt tuntuivat olevan minultakin unholassa. Enkä varmasti ole ainoa harvemmin peleissä käyvä katsoja kauden aikana.

Kuluva viikko on Olympialaisten aiheuttaman tuskan lisäksi tuskainen turkulaisille penkkiurheilijoille myös paikallisen tarjonnan vuoksi, sillä ensin koko viikkoon ei tapahdu mitään (lähettäkää meilitse vinkkejä, jos jotkut urheilutapahtumat ovat livahtaneet minulta ohi) ja sitten lauantaina pelataan päällekkäin lentopallon Mestaruusliigaa, Futsal-liigaa, jääkiekon Liigaa ja Mestistä. Minun lauantain valintani on lentopallo, jossa Raisiossa ensiesiintymisensä uuden kotiyleisönsä edessä tekee espanjalainen maajoukkuepelaaja José Miguel Sugrañes. Lauantain vilkas penkkiurheilutarjonta löytyy tuosta vasemmalta tapahtumakalenteristani. Lähtekäähän kaikki kuluttamaan liikuntahallien penkkejä ja tuomaan sykettä turkulaisiin urheilutapahtumiin!

Iloinen varaslähtö vilkkaaseen viikonloppuun

Torstai oli melkoinen starttipyssyn pamaus viikonloppua jo odottaville turkulaisille urheilun ystäville! Tulevan vilkkaan viikonlopun lisäksi odotettavaa ilmestyi kalentereihin jo niin touko- kuin kesäkuullekin.

Pelin avasi pesäpalloväki, joka uutisoi miesten Superpesis-kauden alkavan Turussa (lue uutinen). Avausottelussa Kupittaalla 10.5. kohtaavat Kankaanpään Maila ja Hyvinkään Tahko. Ottelun ympärille rakentuu muitakin tapahtumia, joilla juhlistetaan Varsinais-Suomen Pesiksen 20-v. juhlia. Pesäpallon jälkeen uutis”pommin” räjäytti Paavo Nurmi Games, joka paljasti että Turussa jaetaan ensi kesänä Kansainvälisen yleisurheiluliiton rankingpisteitä Euroopan ykköstason kilpailussa, josta on enää yksi askelma Timanttiliigaan (lue uutinen). Paavo Nurmi Games mitellään juoksijalegendan nimeä kantavalla stadionilla 25.6. Kiitoksia sekä V-S Pesikselle että PNG:lle penkkiurheilijan mieltä pakkaskeleillä lämmittävistä uutisista.

Ei anneta ajatuksen kuitenkaan harhautua vielä liian kauas kevääseen, koska herkkupaloja on tarjolla vielä talvihangillakin. Tai hanget nyt ei kovin kummoiset ole, mutta talveksi tätä kai silti kutsutaan, koska kalenteri osoittaa vielä tammikuuta. Tuleva sporttiviikonloppu käynnistyy perjantaina, kun Kupittaan ”vitosella” potkitaan kauden ensimmäinen derby Interin ja TPS:n välillä. Liiga Cupin avausottelusta ei kannata vielä tehdä johtopäätöksiä tulevaan Veikkausliiga-kauteen, mutta mielenkiintoa ottelusta ei silti puutu. Turkulaisseurojen ovet ovat käyneet tiuhaan. Välillä on tuntunut että saranaovi kannattaisi jo vaihtaa pyöröoveen. Kaupungista on poistunut iso liuta hyviä pelimiehiä ja tilalle on tullut virallisesti vasta muutamia pelureita (Veikkausliigan siirrot voi tarkistaa kootusti täältä). Viime talvina Turussa on ollut suhteellisen hyvä pelaajatilanne. Jos jommankumman seuran rekrytointeja on saanut jännittää, niin se on yleensä ollut Inter. Tänä vuonna he ovat saaneet puuhailla joukkuetta kokoon melko rauhassa, kun naapuriseura on kerännyt kaiken huomion itselleen. Monenlaista tietäjää, neuvojaa ja haukkujaa on mahtunut turuille, toreille ja nettipalstoille. Itse en lähde ruotimaan TPS:n vaikeaa tilannetta sen enempää, mutta toivotan isosti tsemppiä kaikille sinne suunnalle ja suosittelen blogini lukijoita lukemaan Räpymiehen blogista Tekopyhäinhäväistys-tekstin.

Lauantaina olisi HK Areenalla tarjolla klassikko, kun TPS ja Jokerit luistelevat vastakkain. Nämä kohtaamiset nousivat legendaarisiksi kultaisella -90 luvulla, jolloin näitä pelejä odotettiin vesi kielellä. Viime vuosia huuma on vähän laskenut, mutta ottelupari, ja sen ympärillä oleva jännite, ei ole kuitenkaan hautautunut mihinkään ja jokainen turkulainen muistaa edelleen mm. yhden karvaan pesäpallolyönnin vuosien takaa. Se oli korkea maila! Tämän lauantain ottelun ympärillä on tuntunut olevan jälleen vähän erilaista väreilyä ilmassa. Tämän selittänee ensi syksyllä alkava Jokereiden KHL-seikkailu, sillä lauantain matsi on mitä todennäköisimmin näiden kahden ”verivihollisen” viimeinen kohtaaminen Turussa kotoisen liigan merkeissä. Itseltäni jää kuitenkin tämä Ysäriklassikko väliin, sillä kävin viikon sisään jo kahdesti katsomassa TPS:n ottelun. Ässät ja JYP otteluiden jälkeen minun tämän kauden rekordini HK Areenalta on melko hyvä: 2 ottelua, 2 voittoa. Lauantaina olen HK Areenasta noin 5 km päässä, eli Kerttulan liikuntahallissa Raisiossa, jossa lentopallon Mestaruusliigan kärkipaikasta kamppaileva Raision Loimu kohtaa Joensuun Liiga-Riennon. Kaikille muillekin penkkiurheilijoille tiedoksi, että kyseiseen otteluun pääsee ilmaiseksi sisään vihreällä S-Etukortilla, joten jos kiekkoilu ei kiinnosta, niin lentopallo tarjoaa hyvän ja ilmaisen vaihtoehdon.

Tässä kirjoituksessa esiin nostettujen tapahtumien lisäksi Turussa on viikonloppuna tarjolla paljon muutakin urheilua, kuten esimerkiksi TuTon kotipeli perjantaina, TPK:n futsalpeli lauantaina ja ÅIFK:n käsipallopeli sunnuntaina. Lähtekäähän ulkoilun lisäksi nauttimaan viikonloppuna myös penkkiurheilusta!

  

Palloilubuumi jatkuu - lentopallo täyttänyt alkuvuoden!

Onpa siitä päässyt vierähtämään aikaa, kun olen viimeksi avannut sanaista arkkuani blogin kautta. Katsomoissa on toki tullut istuttua, mutta ajatuksiani olen purkanut lähinnä mikroblogi Twitterin kautta (@penkkisport).

Alkuvuosi on ollut melko lentopallon täyteinen. Toki mukaan mahtui esim. Pikku-Leijonien hienon MM-urakan seuraaminen ja muut talvilajit, mutta päähuomion on vienyt ensin lentopallon MM-karsinnat ja sen jälkeen Suomen Cupin finaalit. Ja kuluvalla viikolla sama meno jatkuu, kun lentopallon saralla on tarjolla tiistaina Raision Loimun juhlaottelu ja torstaina LP Salon Euro Cupin huippuottelu. Lentopallon sekaan mahtuu tietysti myös suomalaisen urheilun juhla, eli Suomen Urheilugaala, jota tosin seuraan tänä vuonna vain jälkikäteen kotisohvalta.

Alkuvuoden hyvä penkkiurheilutarjonta huipentui 5.1., kun samaan aikaan ratkaisuotteluitaan pelasivat niin Pikku-Leijonat kuin Suomen miesten lentopallomaajoukkuekin. Minä seurasin näitä otteluita Turussa Pikku-Torren kisastudiossa, joten lentopallon ja jääkiekon seuraaminen onnistui vaivatta samanaikaisesti. Pikku-Leijonien MM-kulta oli pienoinen yllätys ja jatkoajalle venynyt finaalivoitto oli hyvin ajoitettu, sillä lentismiehet iskivät juuri ratkaisevat pisteet Slovakiassa MM-lopputurnauspaikan varmistamiseksi kun Pikku-Leijonat nostelivat poikaa ilmaan Ruotsissa. Siinä elettiin huikeita suomalaisia urheiluhetkiä, jotka eivät varmastikaan katoa penkkiurheilijan mielestä minnekään ennen totaalista dementoitumista.

 

 

Lentopallon MM-turnaus pelataan syyskuussa Puolassa, jonne on Suomesta erinomaiset yhteydet, joten fanimatkalaisia tulee taatusti suuntamaan valtava määrä yli Itämeren. Myös Penkkisporttaaja on aloittanut jo reissusuunnitelmien teon – onhan se nähtävä paikanpäällä kun Suomi esiintyy lentopallon MM-kisoissa 32 vuoden tauon jälkeen. Turnaukseen selviytyminen on huima suoritus kun huomioidaan lentopallon eurooppalainen taso ja lajin maailmanlaajuinen levinneisyys. Kansainväliseen Lentopalloliittoon (FIVB) kuuluu 220 kansallista jäsenliittoa, joista peräti 154 lähti tavoittelemaan paikkaa Puolan MM-turnaukseen. Näistä ennätykselliset 41 oli Euroopasta. Euroopan tasosta kertoo myös Lontoon Olympialaiset, joissa neljän parhaan joukossa oli kolme eurooppalaista maata. Ylen jakaman tiedon mukaan Suomi ei olisi koskaan aikaisemmin selviytynyt karsintojen kautta pelaamalla maailmanlaajuisesti suuren palloilulajin MM-lopputurnaukseen. En ole lähtenyt tätä faktaa varmistamaan, vaan luotan Ylen sanaan.

Lentopallopainotteinen ohjelmani jatkui viime viikonloppuna Vantaalla, kun olin seuraamassa Suomen Cupin finaaleita Energia Areenalla (jota olen aiemmassa kirjoituksessani kehunut Suomen parhaaksi sisäpalloiluhalliksi). Cup-tapahtuman lähtökohta oli ainutkertainen, kun takana oli loistavasti medianäkyvyyttä saanut MM-karsintaturnaus ja finaaleissa pelaamassa peräti viisi pelaajaa tuosta maajoukkueesta. Sekä naisten että miesten finaalit olivat mielenkiintoiset ja hyvätasoiset (onnea LP Kangasala ja Kokkolan Tiikerit), mutta valitettavasti tapahtuma ei muuten noussut odotetulle tasolle. Yleisömäärät (naiset 880, miehet 1720) ja tunnelma olivat ihan ok, mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuus. Tapahtuman järjestelyistä vastannut Lentopalloliitto oli ilmeisesti luottanut markkinoinnissa netin vetovoimaan, sillä maksettua mainontaa tai ennakkotapahtumia ei näkynyt missään. Itse en päässyt pelipäivän Hesaria lukemaan, mutta kuulemma sielläkään ei ollut sen enempää ennakkoa kuin mainostakaan ko. tapahtumasta. Pääkaupunkiseudun merkityksestä lentopallolle on puhuttu jo vuosia, mutta näkyviä edistysaskeleita ei asiassa ole juuri otettu. ”Lentiskärpäset ja buumit” eivät leviä itsestään pääkaupunkiseudulla eikä muuallakaan Suomessa, vaan se vaatii kovaa työntekoa. Toivottavasti lentopallo ei hukkaa tätä orastavaa buumia samaan tapaan kuin vuoden 2007 loistavan EM-menestyksen jälkeen. Siemen on kylvetty, nyt on aika kääriä hihat ja ruveta hommiin.

Penkkisporttaajan lentopallon täyteinen alkuvuosi ei suinkaan ole vielä ohi, sillä tällä viikolla on ohjelmassa sekä lentopallon Mestaruusliigaa että Euro Cupia. Mestaruusliigaa on tarjolla tiistaina (14.1.) Raisiossa, kun paikallinen Loimu tekee rovaniemeläistä Lakkapäätä vastaan pelatessaan historiaa pelaamalla 1000. peräkkäisen pääsarjaottelunsa. Syksyllä 1977 alkanut putki on ainutlaatuinen lajissaan Suomessa. Torstaina (16.1.) tieni vie Saloon, jossa harvinaisen tappion (kotimaan kentillä) Cup finaalissa viime lauantaina kokenut LP Viesti, tai Euro Cup nimeltään LP Salo, kohtaa turkkilaisen Fenerbahcen. Tämä turkkilainen suurseura on nimeltä tuttu kaikille penkkiurheilijoille. Seuran laajasta lajivalikoimasta löytyy monia huippujoukkueita eikä naisten lentopallojoukkue tee poikkeusta. Fenerbahcen riveistä löytyy naislentopalloilijoita aivan maailman terävimmästä kärjestä, sillä esimerkiksi korealainen Yeon-Koung Kim valittiin Lontoon Olympialaisten parhaaksi pelaajaksi. Hänen lisäkseen Olympiamainetta niittivät turkkilaisjoukkueen pelaajista brassi Fermanda Garay (kultaa) sekä yhdysvaltalainen Alisha Glass (hopeaa). Fenerbahcen naisjoukkueen vierailu ei jää suurseuran ainoaksi vierailuksi Suomessa tällä kaudella, sillä heti seuraavalla viikolla Ivan Miljković ja Leonel Marshallin tähdittämä miesten joukkue saapuu Sastamalaan VaLePan vieraaksi päävalmentaja Daniel Castellanin johdolla.

Olen antanut vuosien saatossa monia tyhjähköjä uuden vuoden lupauksia mm. kuntoiluun ja ravintoremppaan liittyen, joten en lähtenyt siihen leikkiin tänä vuonna. Sen sijaan voisin luvata parantavani viime vuoden loppupuoliskolla hiipunutta blogin päivitystahtiani, joten pistäkäähän tekin lukijat juttuideoita tulemaan mielenkiintoisista urheilutapahtumista ja -joukkueista, joille ylimääräinen ilmainen palstatila ei olisi pahasta.. Palataan linjoille lähiaikoina!

 

Palloilubuumeista kotimaisiin sarjoihin

Penkkiurheilijoilla on käynnissä parhaillaan eräänlainen siirtymävaihe, kun futiksen, yleisurheilun ja muiden kesälajien sarjoja paketoidaan kovaa vauhtia ja sisäpalloilulajien sarjoja taas kaivetaan paketeista esiin. Turun seudulla odotus kohdistuu mm. lentopalloon, salibandyyn, futsaliin ja käsipalloon. Jo alkanutta jääkiekkoa tietysti unohtamatta.

Suomen lento- ja koripallomaajoukkueet synnyttivät melkoiset buumit EM-kisoissa menestyessään, joten kotimaiset kaudet pyörähtävät käyntiin mielenkiintoisista asetelmista. Pitää kuitenkin muistaa, että buumit eivät siirry automaattisesti arvokisoista kotimaisiin sarjoihin. Nyt jäädäänkin mielenkiinnolla odottamaan ja katsomaan miten liigat ja seurat aikovat buumien siirron toteuttaa.

Lentopalloviihdettä Turun talousalueella tarjoaa Raision Loimu, joka avaa kautensa miesten Mestaruusliigassa kotiottelun merkeissä tulevana lauantaina. Naisissa Turun talousalueelta löytyy I-sarjajoukkue RaisU, joka pelaa kotiottelunsa Loimun tapaan Raisiossa. Miesten liigatason koripalloa ei Turun talousalueella valitettavasti päästä nauttimaan, mutta kaarinalainen Ura Basket sentään jatkaa I-divarissa, josta TuNMKY luopui kesällä. Naisten liigatason koripalloviihdettä tarjoaa Turun Riento. Nipin napin minun käsitykseni mukaan Turun talousalueen ulkopuolelta löytyvät miesten koriksen liigaseurat Korihait (Uusikaupunki), Bisons (Loimaa) ja Vilpas (Salo) sekä naisten lentisliigan LP Viesti (Salo).

Näiden maajoukkuebuumien jatkoa yrittävien seurojen lisäksi talven sisäpalloilukausi tulee tarjoamaan jälleen ainakin salibandya (TPS Salibandy, FBC Turku, SBS Wirmo), futsalia (TPK) sekä käsipalloa (ÅIFK). Varmasti monia muitakin mielenkiintoisia sisäpalloilujoukkueita ja -lajeja löytyy talousalueeltamme. Jos joku oleellinen jäi mainitsematta, niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan.

Lähtekäähän kaikki joukolla sisäpalloiluviihteen pariin nauttimaan ja luomaan buumeja. Tässä vielä muutamia hatustani heitettyjä vinkkejä penkkiurheilijoille palloilubuumien ylläpitämiseen:

- VAATETUS – Käytä suosikkijoukkueesi värien mukaisia asuja otteluissa, vaikka ne eivät olisi seuran virallisia fanituotteita. Paidan lisäksi kannattaa suosia esim. kaulahuiveja, pipoja sekä rannekoruja.

- TUNTEET – Käytä ottelutapahtumissa ääntäsi ja näytä tunteesi. Älä pidättele! Hetken sinua saatetaan katsoa kuin kylähullua, mutta pian äänekkyys alkaa tarttua juroihinkin.

- HOPOTUS – Tutummalta nimeltään siis suosittelu. Jaa tapahtumista saamasi hyvät fiilikset niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan oikeassakin elämässä. Houkuttele kaverit mukaan, kyllä se kärpänen siitä puraisee.

Viihdyttävää sisäpalloilukautta
2013-2014 itse kullekin!

Palloilubuumia! #BOOM #CAMA #VAMOS

Ei Kokkolassa mitään lentisbuumia ole. Perustan väitteeni näkemääni ja kokemaani täällä kaupungilla tiistaina ja keskiviikkona. Ennen tiistain ottelua ajoimme keskustan läpi eikä mikään viitannut lentopalloon tai Tiikereihin. Työparini Yle Puheen radioselostuksissa oli tullessaan nähnyt yhdet kelta-mustiksi tuunatut lastenrattaat. Tiistaina pelin jälkeen Kokkolan yöelämässä ei ollut kovaa menoa, mutta joitain Tiikereiden lippuja ja kaulahuiveja sentään bongattiin (emme olisi lähteneet mihinkään, mutta piti tutkimusmielessä käväistä). Keskiviikon aamulenkillä bongasin yhden kadun yli viritetyn mainospressun ja yhdellä kadunpätkällä oli lyhtypylväissä Tiikereiden lippuja. Eli näkemäni perusteella Kokkolassa ei kyllä ole mitään lentisbuumia!

Mutta mitä tapahtuikaan Kokkolan jäähallissa tiistaina klo 16:30? Siis kaksi tuntia ennen ottelun alkua! Hienoksi tuunatun (katso video rakennusprojektista) Tiikeri-luolan ovet avattiin ja kiireisimmät juoksivat sisään. Minulle tuli mieleen vuosien takainen Ruisrock, jossa olin järjestyksenvalvojana. Portit avattiin aamulla klo 11:00 ja illan pääesiintyjä oli joskus puolen yön aikaan aloittanut The Rasmus. Viisareiden osoittaessa 11:00:01 juoksivat ensimmäiset sata pikkutyttöä täysillä pääportilta kohti päälavan rynnäkköaitoja, jonne he pistivät leirinsä pystyyn koko pitkäksi päiväksi nähdäkseen idolinsa parhailta paikoilta. Kokkolan jäähallissa oli sama fiilis.

Tiistain ottelun yleisömäärä oli 3320! Vaikka tämä ei ole edes kotoisen pääsarjan yleisöennätys, niin en ole itse ollut koskaan kaikki kotimaan sisäpalloilusarjat mukaan lukien näin runsaslukuisessa ottelussa. Kova kannustus alkoi jo Tiikereiden astellessa areenalle ja se jatkui hurjana läpi ottelun. Tunnelma oli kirjaimellisesti katossa ja välillä koettiin piinaavia hiljaisuuksia yleisön pidättäessä hengitystään ennen huutoon räjähtämistä. On varmaan parempi että en yritä kuvailla tunnelmaa tässä kirjaimellisesti, koska en kuitenkaan onnistu siinä riittävän hyvin (tässä videota loppufiiliksistä). Tulkaahan itse paikanpäälle kokemaan lentopallon Mestaruusliigan finaalitunnelmaa Saloon tai Kokkolaan (lue aikaisempi blogikirjoituksenifinaaleista).

Pelin jälkeisenä päivänä Keskipohjanmaa kirjoitti ottelusta aukeaman verran, mikä oli hyvää jatkoa erittäin laajalle ja näkyvälle ennakkobuffaamiselle jota lehdessä on tällä kaudella harjoitettu. Ilta-Sanomat oli kustomoinut tämän alueen päivän lööppiinsä Upi Sivulan kuvan ja sisäsivuiltakin löytyi juttua mukavan paljon. Myös Iltalehti noteerasi ottelun oikein kuvan kera. Ja ”perinteiseen tapaan” buumista raportoivat myös muut isot mediat, kuten Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Yle Puhe, URHOtv, yms. Kunpa joku keksisi sen viisasten kiven miten normaaleihin runkosarjamatseihinkin saataisiin edes puolet siitä pöhinästä mitä näissä finaaleissa koetaan..

Niin, ja kyllä Kokkolassa (ja lähialueilla) on nyt sellainen lentisbuumi päällä, että oksat pois, joten unohtakaa alussa heittämäni provokaatio!

Lentiskevät on keltamusta

Keltainen on kevään ja leskenlehtien väri, mutta tänä keväänä se on myös lentisväri mustalla höystettynä, sillä lentopallon Mestaruusliigan finaalissa kohtaavat keltamustat Tiikerit ja Hurrikaani. Turun seudun lentisväki olisi varmasti nähnyt mieluusti mukana ripauksen oranssiakin väriä, mutta lentopallon menestynein pudotuspeliseura odottaa edelleen keväästä 2001 alkaneen finaalittoman kevään päättymistä. Onneksi tänäkin keväänä finaaleita pystyy kuitenkin seuraamaan kivuttoman lähellä Turkua. Ja jos pitää varttuneemmista miehistä, niin tiedoksi että 13.-14.4. pelataan Naantalin Maijamäen liikuntahallissa M40-sarjan SM-turnaus.

Mestaruusliigakausi on ollut mielenkiintoinen ja tasainen. Viime kauden hopeajoukkue Hurrikaani-Loimaan mukanaolo finaaleissa ei ole yllätys, mutta kovaa nousua Suomen lentiseliittiin tekevän Kokkolan Tiikereiden finaalipaikkaa voi ehkä pitää pienoisena yllätyksenä. Tosin jos tarkastelee joukkueen pelaajalistaa kauden aikana tulleiden vahvistusten ja taloudellisten satsausten jälkeen, niin eihän finaalipaikkaa isona yllätyksenä ainakaan voi pitää.

Palataanpa ajassa muutama vuosi taaksepäin. Päivämäärä oli 22.10.2010 ja tapahtumapaikkana Lietohalli. Parketilla lämmitteli kaksi nousua tavoittelevaa joukkuetta. Itse keskityin tulevaan koitokseen nousua I-sarjaan tavoitelleen Liedon Parman paita päälläni ja verkon toisella puolella lämmittelivät Kokkolan Tiikerit, joilla oli käynnistynyt huippulentisprojekti kovin tavoittein, eli tavoitteena oli nousu Mestaruusliigaan. Kyseessä oli tuolloin Suomen Cupin puolivälieräottelu. Tiikerit koki tuona päivänä kauden ensimmäisen tappionsa (koko kaudella niitä toinen lisää liigakarsinnoissa) ja oma joukkueeni selviytyi finaaliin, josta muistoina työhuoneessani komeilee Suomen Cupin kultamitali ja mestaruuslippis. Todettakoon nyt kuitenkin että tuolla kaudella liigajoukkueet pelasivat omaa Liiga Cupiaan ja Suomen Cupissa oli sarjatasojen hyvityspistejärjestelmä käytössä.

Tuosta edellä muistelemastani päivästä on nyt aikaa noin 2,5 v. Sekä Tiikereiden joukkue että organisaatio ovat uudistuneet ja kehittyneet isoin harppauksin. Tiikeri-paidassa on yhä mukana muutamia samoja kasvoja, joten jonkun verran pysyvyyttäkin on ollut matkassa mukana, vaikka joissain yhteyksissä sitä syytetty "ostojoukkueeksi". Tuosta syksyllä 2010 Cupissa tappion kokeneesta, mutta kauden päätteeksi I-sarjasta liigaan nousseesta joukkueesta pelaavassa rosterissa ovat edelleen mukana Mikko Keskisipilä ja Antti Leppälä. Silloinen libero Janne Heikkilä toimii nykyisin joukkueenjohtajana ja tämän kuluvan kauden alussa rosterissa olivat vielä mukana Antti Kaattari ja Robin Stenman, mutta he ovat näköjään kadonneet jonnekin kauden aikana. Lentisbuumi on saanut bensaa liekkeihin Kokkolassa sitten nousukauden, kun joukkue on ottanut päämäärätietoisia askeleita kohti menestystä. Nyt Tiikereillä on sauma laittaa koko kylä sekaisin.

Hurrikaanilla on finaalisarjassa kotietu, mutta sen merkitys ei ole iso, koska molemmat pelaavat finaaliottelut normaalia kotihallia isommilla areenoilla. Hurrikaani matkustaa viime kevään tapaan Loimaalta Saloon järjestämään kotiottelunsa ja Tiikerit sen sijaan vaihtavat kotihallinsa tutusta ja tiiviistä Hollihaasta Kokkolan jäähalliin. Ottelusarja alkaa Salosta, minkä jälkeen pelataan kaksi ottelua Kokkolassa, kaksi Salossa ja sen jälkeen mennään normaaliin vuororytmiin. Mestaruuteen tarvitaan neljä voittoa. Kaikki loppuottelut tulevat URHOtv:ltä suorina lähetyksinä ja lisäksi YLE Puhe radioi finaalit niin ikään suorina.

Mestari-VaLePan pronssimatsin kautta kesälomalle lähettäneiden Tiikereiden hurja välieräsarja nostaa heidät minun papereissani finaalin ennakkosuosikiksi. Joukkue on pelannut ”ilon kautta” hurlumhei-meiningillä ja se näyttää toimivan. Toisaalta Raisiossa 10.3. nähtiin sellainen ottelu, jossa se hurlumhei ei toiminutkaan. Silloin Tiikerit oli tyystin riisuttu aseistaan. Toki täytyy muistaa että heiltä puuttui silloin riveistään hakkuri Lelu Ojansivu. Mutta vaikean paikan tullessa normaalisti hyvin eloisa Hollywood-tyylinen valmentaja Tommi Tiilikainenkin rauhoittui penkilleen eikä löytänyt aseita joukkueensa kurssin kääntämiseen. Voittaakseen Hurrikaanin pitää siis olla v-mäinen vastustaja ja viedä raidat tiikerin turkista pelihuumorin ja hyvän fiiliksen latistamalla. Mielenkiintoista on muuten nähdä sekin mikä on Ville Kakon vastaus Tiilikaisen Hollywood-tyyliin. Hurrikaanihan mainostaa play off -otteluitaan leffa- ja tv-sarja-teemalla, joten on mielenkiintoista nähdä kaivetaanko jossain vaiheessa viime kaudelta tuttu Forrest Gump esiin.

Tässä vielä Penkkisprottaajan pelipaikkakohtaiset arviot finaaliparin voimasuhteista:
passarit: Molemmilla on hyvät ja selkeät ykköspassarit sekä hyvät kakkospassarit. Tällä osastolla en osaa laittaa kumpaakaan joukkuetta toisen edelle.
liberot: Tälläkin osastolla on tasaista, todella tasaista. Kentällä nähdään 2/3 tuoreista maajoukkueliberoista. Tällä osastolla vaakakuppini kallistuu kuitenkin vähän Tiikereille piirun paremman vastaanottopelaamisen vuoksi.
yleispelaajat: Tällä osastolla Hurrikaanilla on tasaisempi ja monipuolisempi nelikko rosterissaan. Kuusikon yleispelaajat on aika tasaisia parhaana päivänä, mutta Tiikereiden Sivulan hiha on kysymysmerkki. Rumpunen on tasavahva, mutta Keskisipilä ja Tarkiainen eivät ole finaalitasoa, joten Klanac on ainoa kelvollinen vaihturi. Hurrikaanilla sen sijaan nelikosta voi heittää kenet tahansa kentälle, joten tämä osasto kallistuu Hurrikaanille.
keskitorjujat: Ennen kauden alkua olisin laittanut tämän osaston selvästi Hurrikaanille, mutta en enää. Nyt sanoisin että on aika tasaista. Tiikereiden Klein on osoittautunut oivaksi vahvistukseksi ja Leppälä on kehittynyt kauden aikana. Laitan tällä osastolla puntit tasan, koska miesten pelejä voitetaan harvoin keskeltä. Toki Hurrikaanin Oivanen ja Kaatrasalo voivat hyvänä päivänä antaa ison panoksen joukkueelleen etukentän lisäksi syöttöruudussa.
hakkurit: Tällä osastolla on Tiikereillä selvä etulyöntiasema. Lelu Ojansivu on kenties Mestaruusliigan paras hakkuri ja vaihtoehtona hänelle on Urpo Sivula – molemmilla on maaotteluiden lisäksi kokemusta Euroopan huippusarjoista. Hurrikaanilla on tälle paikalle uraansa lopetteleva erinäisistä pikkuvaivoista kärsinyt Ismo Moilanen, joka toki on pelannut hyviä otteluita, mutta en usko hänen pystyvän pitkään ehjään sarjaan. Toki voin olla täysin väärässä tässä(kin) asiassa. Vaihdosta löytyy Jani Niskakangas ja tarvittaessa hakkuriksi voi heittää myös Erik Jagon tai Matti Oivasen, mutta en usko että näistä kukaan kykenee hakkurina voittamaan pitkää ottelusarjaa joukkueelleen. On hakkureina joukkueilla ketä tahansa edellä mainituista, kallistuu vaaka selvästi Tiikereiden eduksi.

vaihtopenkki: Tämän osaston osalta vaakakuppini kallistuu Hurrikaanin suuntaan. Liberoa myöden jokaiselle pelipaikalle löytyy kelvollinen varamies, vaikka puhdasta hakkuria penkiltä ei löydykään. Tiikereiden vaihtopenkillä on paljon enemmän kysymysmerkkejä kuin Hurrikaanin penkillä.

valmennus: Tälläkin osastolla on tasaista, mutta kokemuksen ansiosta kuppini kallistuu Hurrikaanille. Tiilikainen on saanut Tiikerit hyvään raviin, mutta isojen pelillisten vaikeuksien kohdatessa veri punnitaan. Näkemäni (ei kovin paljon) perusteella tässä vaiheessa saattaa (vielä) eväät tai oikeammin ehkä aseet loppua, vaikka välillä onkin näyttävästi Oscar-palkinnot haussa. Kesken kauden Hurrikaanin peräsimeen tullut Ville Kakko on jo kokenut valmentaja ja menestystäkin on tullut, joten hän osaa varmasti hallita finaalimaailman mukanaan tuomat paineet. Loimussa pelaajana mestaruuden voittanut Kakko janoaa mestaruutta myös valmentajana.


Ennuste: Vaikka lentopallo ei olekaan niin yksinkertainen peli, että voittajan voisi arvioida osa-alueet paremmuusjärjestykseen laittamalla, niin veikkaan että Tiikerit vie kultaa luvuin 4-3.


Loppuottelut:

La 13.4. klo 18.30 Salohalli: Hurrikaani-Loimaa – Kokkolan Tiikerit
Ti 16.4. klo 18.30 Kokkolan jäähalli: Tiikerit – Hurrikaani
Ke 17.4. klo 18.30 Kokkolan jäähalli: Tiikerit – Hurrikaani
La 20.4. klo 18.30 Salohalli: Hurrikaani – Tiikerit
Tarvittaessa:
Su 21.4. klo 16.00 Salohalli: Hurrikaani – Tiikerit
Ke 24.4. klo 18.30 Kokkolan jäähalli: Tiikerit – Hurrikaani
La 27.4. klo 18.30 Salohalli: Hurrikaani – Tiikerit

Pääosassa vesipallo, sivuosissa lento- ja reikäpallo

Seurasin reilun viikon ajan tiiviisti naisten lentisfinaaleja toimiessani Auran Aaltojen radio- ja nettilähetysten kommentaattorina. Kokemus oli mukava ja opettavainen. Finaalisarjassa haastaja LP Kangasala onnistui roolissaan ja haastoi LP Viestiä ajoittain erittäin tasaväkisesti. Viestin tasaisempi joukkuepelaaminen ja Kangasalan laitapelaajien tehot (tai oikeammin tehottomuus) tekivät lopulta ratkaisevan eron ja salolaiset ottivat taas omansa - jo viidennen kerran peräkkäin. Onnittelut Saloon LP Viestin joukkueelle ja koko organisaatiolle.

Lauantain LP Viestin kannun nostajaiset ja lentopallo muutenkin on hyvin tuttua puuhaa minulle, mutta sunnuntaina penkkiurheiluharrastukseni vei minut uusille lehtereille. Otin suunnaksi Impivaaran uimahallin, jossa pelattiin miesten vesipallon 3. SM-finaali. Vastakkain olivat runkosarjan voittanut Turun Uimarit ja hallitseva Suomen mestari Helsingin Kuhat. Olen tutustunut lajiin vain kerran aikaisemmin ja ne olivat silloin junioritason matseja (lue raporttiensikosketuksestani vesipalloon). Vähäisen lajikokemukseni vuoksi jätän perinteisen otteluraportoinnin Turun Uimareille (lue matsiraportti) ja minä keskityn tapahtumaan nimenomaan ensikertalaisen silmin. Impivaara on edelleen hieno uimahalli ja puitteet ottelun seuraamiselle oli suht hyvät. Toki näissä finaalimatseissa katsomokapasiteetti saisi näköjään olla vähän isompi. Ja uimahallin muilla käyttäjillä voisi olla joku muu kulkureitti altaille, jotta heidän ei tarvitsisi tepastella pääkatsomon edessä. Ja pelaajia (ja valokuvaajia) saattaa ehkä häiritä isot ikkunat, joista tulvii kevätaurinkoa allasosastolle. Unohdin muuten valitettavasti kunnon kamerani matkasta ja jouduin turvautumaan pokkariin – pahoittelut kuvien laadusta.

Lehtereille saapuessani totesin, että minulle ei oikeastaan ollut tuttua muu kuin pelipallon väri ja merkki. Pallostakin tosin ihmetytti miksi peliä pelattiin kahdella erinäköisellä pallolla? Yritin hakea katseellani käsiohjelmaa, jotta olisin voinut tutustua pelaajiin vähän ennakolta ja toivoin löytäväni myös jonkun lyhyen briiffauksen lajin sääntöihin ja saloihin. En kuitenkaan valitettavasti löytänyt sellaista. Ottelun jälkeen kotiin lähtiessäni löysin katsomosta vierasjoukkueen kausiohjelman, josta löysin kotona vähän lajitietouttakin. Valitettavasti se tuli vähän myöhässä. Onneksi nykyisin on olemassa sosiaalinen media. Kirjoitin statuspäivityksen Facebookiin ja heitin twiitin Twitteriin ja sain hetkessä huomata, että tuttavapiiristä löytyy lajitietoisuutta tästäkin urheilumuodosta. Sain somen kautta tietooni erien lukumäärän, peliajan, vesipallossa menestyvät maat, Kuopion Uimaseuran mitaliputken 1976-2006, Melbournen verikylvyn (lue tämä, jos et tunne tapausta) ja paljon muuta mielenkiintoista. Lopulta ”jouduin” tuttujen pyynnöstä pyörittämään livescore- palvelua Facebookissa.

Ottelupaikalle tullessani sain huomata, että Kale Kummola ei ole hinnoitellut vesipallon SM-finaaleja. Minusta oli hieno markkinointiveto pieneltä lajilta pistää finaalimatsienkin hinnaksi 0 €. En tosin tiedä olisiko se vaikuttanut lainkaan yleisömäärään, jos lippu olisi maksanut vaikka 5 euroa. Yleisöä oli saapunut paikalle hämmästyttävän paljon – veikkaukseni on noin 300. Kuten alla olevasta videosta näette, niin tunnelmaakin katsomossa oli kiitettävästi. Toivottavasti niiden parin tädin kattiloiden kannet eivät menneet hakkaamisesta pilalle, sillä torstaina on edessä taas hernekeittopäivä ja kattiloita tarvitaan. Ja sen jälkeen kansille on käyttöä taas heti lauantaina, kun TU järjestää fanimatkan Helsinkiin 4. ja mahdollisesti jo ratkaisevaan finaalimatsiin.

Ottelun jokainen (4 kpl) 8 minuutin erä aloitettiin niin, että pallo oli keskellä allasta ja joukkueet lähtivät pillin vihellyksestä omalta päätyviivaltaan uimaan palloa kohti. Jostain kumman syystä jokaisessa erässä Kuhat sai ensin pallon, sillä #5 näytti olevan selvästi kentän nopein. Kaverin nimi oli Antti Kasvio ja kalju kampaus näytti kovin tutulta (lue Antti Kasviosta Wikipediassa). Peli oli todella fyysistä, mikä oli minulle yllätys. Sain ennakkoon vinkin mennä alakatsomoon seuraamaan ottelua ja se todella kannatti, vaikka siinä kosteudessa kova hiki tulikin. Läheltä kenttää näki fyysisyyden hyvin ja kuuli hyvin pelaajien huutelut. Vaikka säännöt eivät olleet hallussa, niin aika hyvin pelissä pysyi kärryillä. Fyysisyyden lisäksi yllätti myös pelin nopea tempo ja suunnanmuutokset. Vaikka erät olivat vain 8 minuuttia pitkiä, on minusta käsittämätöntä, että joku jaksaa uida sellaisella tempolla läpi ottelun. Erätauotkin olivat minusta todella lyhyitä. En ehtinyt edes hakemaan kahvia (tai ehkä siinä kuumuudessa olisi virvoitusjuoma toiminut paremmin), vaikkka TU:n otteluraportin mukaan jossain välissä oli joku pidempi taukokin. Pois lähtiessä piti sentään muutama kahvi ostaa, jotta jokunen euro tuli hyvään tapahtumaan jätettyä.

Fyysisyys näkyi repimisenä, veden alle painamisena, kuumentumisena, kyynärpään käyttämisenä, potkimisena ja monella muullakin tapaa. Mutta mitenkään väkivaltaista se ei ollut ja pelaajat tunnustivat virheensä rehdisti. Mietin jossain välissä että pystyyköhän tässä lajissa filmaamaan? Eli jos esim. minä olisin maalin edessä räpiköimässä, niin voisiko se näyttää tuomarin silmin siltä, että joku rikkoo minua, vaikka todellisuudessa taistelisin hengestäni. En tiedä oliko kyse pelaajien väsymisestä vai hermokontrollista, mutta ottelun loppua kohden tuntui tulevan entistä enemmän virheitä. Minusta monet virheet näyttivät aika tarpeettomilta (korostan että en ymmärrä lajista mitään) ja tuntui asiantuntevampikin yleisö olevan aina välillä kanssani samaa mieltä.

Vapareiden ja jäähyjen lisäksi ottelussa syntyi paljon maaleja ja nähtiin paljon hienoja torjuntoja. On muuten aika omituista miten pelaajat pystyvät ponnistamaan vedestä ilmaan niin hyvin, vaikka ilmeisesti jalat ei nyt sentään pohjaan ylety? Tai jos ylettyisikin, niin pohjaa ei kai saa käyttää avuksi? Omituista on myös se heittovoima, jonka pelaajat saavat kädestään isohkoon palloon lilluessaan kaulaa myöden vedessä. Jotain kai tästä ottelustakin on raportoida vielä tähän loppuun. Maaleja tehtiin lähes vuorotahtiin ja ottelu pysyi tasaisena ja jännittävänä aivan loppusekunneille asti. Ja mikä hienointa, niin lopussa päästiin tuulettamaan vielä kotijoukkueen voittoa.

Kaiken kaikkiaan vesipallo teki minuun positiivisen vaikutuksen. En tosin tiedä olisinko yhtä innostunut, jos olisin käynyt katsomassa jonkun runkosarjamatsin, mutta ainakin tämä finaalimatsi oli todella mielenkiintoista seurattavaa. Jos ottelusarja ei mene poikki lauantaina Helsingissä, niin suosittelen kaikille penkkiurheileville tutuilleni excursiota Impivaaraan sunnuntaina 14.4., jolloin Turussa pelataan ratkaiseva 5. finaali.

Jotta viikonlopusta tuli taas entistä monipuolisempi, niin piti vielä kotimatkalla pysähtyä Maijamäen liikuntahalliin, jossa pelattiin salibandyn II-divarin nousukarsintaa SBNaantalin ja AFC Campuksen välillä. Ehdin seuraamaan ottelusta noin puolet ja se päättyi mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen turkulaisten 6-9 voittoon. Campus osoitti että salibandy-ottelun voi voittaa pelaamalla noin 10 minuuttia selvästi paremmin kuin vastustaja. Kun Naantali oli voittanut lauantaina 1. osaottelun, siirtyi karsintaparin ratkaisu ensi viikonloppuun. Valitettavasti minun ensi viikonlopusta on tulossa niin kiireinen, että en varmaankaan ehdi paikanpäälle.

Mutta kirjoitellaanpa alkavasta viikosta lisää jossain välissä myöhemmin..

Vesipalloa, jalkapalloa ja vesijalkapalloa?

Kävin tänään pyörähtämässä Veritas Stadionilla, jossa pelataan kauden 2013 ensimmäinen Veikkausliigakamppailu lauantaina 13.4. Tai siis pitäisi pelata. Stadionin ravintolan henkilökunta vastasi kysymykseeni viitaten kaupungilta kentän pelikunnosta vastaavan työntekijän kommentteihin, että kentän saaminen pelikuntoon ajoissa vaatisi pienen ihmeen.

Tuossa kuvassa näkyy peitteiden alla voimia keräämässä oleva viheriö(?). Olympiakatsomon edessä olevan mustan peitteen alla (se ei siis ole varjo, vaan mustaa kangasta) olevat osat ovat vielä kuulemma aivan jäässä. Mustalla värillä yritetään ilmeisesti saada sitä osaa kentästä lämpiämään enemmän, jotta jää sulaisi. Kentän alla on lämmitysputket, mutta niitä ei voida kuulemma vielä käyttää, koska maassa on vielä routaa. Jos kenttä tuolta peitteiden alta pelikuntoon ajoissa saadaankin, niin epäilen että melko huonokuntoinen ja märkä se ainakin on.

Palaan Veikkausliigakauden starttiin ja turkulaisen penkkiurheilijan odotuksiin vielä lähempänä h-hetkeä. Olen harmitellut kevään urheilutarjonnan vähäisyyttä Turun seudulla, mutta jotain mielenkiintoista on sentään tarjolla. Meiliini kolahti muutamakin viesti vesipallon ystäviltä. Näinä urheilullisesti vähän hiljaisina kevätpäivinä turkulaiset penkkiurheililjat voisivat tutustua tuohon monelle varmasti aika vieraaseen lajiin, sillä Impivaarassa pelataan vesipallon Suomen mestaruuksista neljän eri joukkueen voimin. Kaikki Turun Uimareiden vesipallojoukkueet ovat selviytyneet SM-finaaleihin, mikä on historiallinen tilanne!

TU:n miesten finaalien kotimatsit Kuhia vastaan löytyvät tuosta vasemmalta Penkkisporttaajan tapahtumakalenterista. Itse aion suunnata Impivaaraan sunnuntaina, jolloin toivon näkeväni ”pojan” turkulaisten käsissä ottelun päätteeksi. Olen nyt jo saanut muutaman tutun innostumaan mukaan, joten muutkin ensikertalaiset rohkeasti vaan mukaan lehtereille. Viime kerralla seurasin nuorten maajoukkueen vesipallo-ottelua ylhäältä kahvion puolelta, mutta tällä kertaa aion uskaltautua vinkin mukaisesti alakertaan lähes altaan reunalle:

”Impivaara ei nykymuodossaan oikein suosi katsojia, mutta parhaat paikat löytyvät allastilan puolelta. Vaikka siellä on kuumempaa kuin kahviossa niin tunnelma on eri ja peliin pääsee sisälle kun kuulee huudot ja vihellykset.”


Vesi- ja jalkapalloa odottaessa allekirjoittanut suuntaa torstaina ja lauantaina Saloon, jossa on tarjolla erittäin mielenkiintoisesti alkaneita naisten Mestaruusliigan lentisfinaaleita, joissa kohtaavat LP:t Viesti ja Kangasala. Jos joku ei pääse paikanpäälle, niin näitä matseja voi seurata suorana lähetyksenä joko UrhoTV:ltä tai Auran Aalloilta radio- ja nettilähetyksenä (kuuntele nettilähetykset täältä). Lauantaina Salossa olisi tarjolla myös nyrkkeilytapahtuma, mutta puntaroin vielä sen ja Caribian kamppailu-urheilutapahtuman välillä. Jommastakummasta tapahtumasta on siis mahdollisesti raporttia tulossa.

Nähdään(hän) katsomoissa!

GoExpo – hallit täynnä sekä perinteisiä että uusia lajeja

Kävin lauantaina tutustumassa Helsingin Messukeskuksessa järjestettyyn GoExpo-messuun. Isot messuhallit pitivät itse asiassa sisällään monia eri messuja, joista liikunnallisten messujen lisäksi mainittakoon esim. kalastus-, kuva ja kamera- sekä heppamessut. Nähtävää, kokeiltavaa ja koettavaa oli siis todella paljon. Esillä oli niin perinteisiä lajeja kuin myös uudempia tulokkaita.

Perinteisistä lajeista edustettuina oli melkein kaikki päälajit ainakin. Ainoa poissaolollaan loistanut laji oli lentopallo. Syytä en tiedä, sillä niin lentopallo kuin beach volleykin olisivat soveltuneet hyvin jalkapallon, salibandyn, jenkkifutiksen, sulkapallon, lacrossen, street tenniksen, padelin, yms. sekaan esittelemään harrastusmahdollisuuksia messuvieraille.

Uusiin lajeihin oli mielenkiintoista tutustua. Valitettavasti aika ja pitkäjänteisyyteni eivät riittäneet jonotteluun enkä kokeillut mitään lajia omin käsin. Mielenkiintoista olisi ollut esim. kokeilla baseball-syöttökonetta, heittää käsipalloa tutkaan, kokeilla padelia, testata lacrossemailaa, yms. Amerikkalaisen jalkapallon osastolla oli naisten maajoukkuepelaajia promoamassa kesä-heinäkuussa Vantaalla pelattavia naisten MM-kilpailuja. En tiedä olisiko heitä saanut kokeilla taklata, mutta ehkä se on itsetuntoni kannalta hyvä että en lähtenyt sitä selvittämään.

Baseballin syöttötykin kokeilu olisi ollut erityisen mukavaa. Minun kosketukseni baseballiin on hyvin rajalline. Kirjoitin siitä viime toukokuussa otsikolla Aitoa jenkkiläistä show’ta Kanadasssa – NOT!. Kerroin jutussa myös turkulaisesta baseball seurasta, mutta suunnitelmista huolimatta en ehtinyt viime kesänä tutustumaan lajin tasoon Suomessa. Ehkä se pitää ottaa tulevana kesänä uudestaan ohjelmistoon mukaan. Turkulaisen Black Soxin sivut ovat näköjään remontissa, mutta Suomen Baseball- ja Softball -liitonkotisivujen kautta löytää kyllä lisätietoa. Messuilla pallotykin syöttöihin osuminen näytti ainakin aika hankalalta, mutta mielenkiintoni heräsi sen verran että joskus jossain pitää kyllä päästä sitä testaamaan, joko koneen tai ihan elävän syöttäjän kanssa.

Mainittakoon tähän loppuun vielä, että edellisessä kirjoituksessa ja sosiaalisessa mediassa antamani palaute Turun Sanomien suuntaan ei ole vielä tuottanut tulosta – päinvastoin. Turun seudulla pelataan tänään lentopallon Mestaruusliigan huipputärkeä Loimu - Tiikerit -ottelu, TPS salibandyn puolivälieräottelu sekä TPK:n futsalin puolivälieräottelu. Mistään näistä ei ollut ennakkojuttua paperilehdessä, vaan palstat oli varattu tyystin historiankirjoituksille. TPS:n salibandypleijarista ei ollut mainintaa edes Tänään -tapahtumapalstalla. Ei näin!