Anteeksi urheilun ja blogini ystävät!

Vain kahdeksan kirjainta – joskus niin pirun vaikeita sanoa: A – N – T – E – E – K – S – I ! Minä en pyydä anteeksi teiltä pitkän päivitystauon jälkeen yhä tänne löytäviltä uskollisilta lukijoilta talousalueemme surkeahkoa palloilumenestystä, vaan pitkäksi venähtänyttä blogini päivitystaukoa. Kuten yritän lapsianikin kasvattaa: anteeksi, kiitos ja ole hyvä ovat sanoja, joita pitää käyttää aina kun vähänkään syytä on. Olen siis eri linjoilla kuin nykyinen TPS koutsi Miika Elomo, joka ilmoitti jo valmennuspestinsä alussa, että TPS ei pyydä anteeksi keneltäkään. Ehkä syytä olisi kuitenkin sielläkin? No, ei mennä tähän epäonnen ja negatiivisuuden vyyhtiin tässä sen syvemmälle.

En paneudu tässä kirjoituksessa juurikaan kesäkauteen, mutta mainitaan nyt vaatimaton jalkapallokausi 2014, jonka aikana menetimme ensi kesän europelien lisäksi myös toisen pääsarjaseuramme ja (ehkä lopullisesti) futispääkaupunki-tittelin nykyiselle pääkaupunkiseudulle.

 

Keskitytään siis parhaillaan käynnissä olevaan talvikauteen ja sisäpalloiluun, joka on ollut maajoukkuetasolla melkoisessa myötätuulessa lentopallon ja koripallon heiluttaessa näkyvästi sini-valkoista lippua. Turun seudulla kuluva sisäpalloilukausi on ollut kenties vaisuin pitkiin aikoihin. Alavireisyys lähti liikenteeseen Turun kaupungin vetäessä kaksin käsin käsijarrua palloiluhallisuunnitelmien kanssa. Sama alisuorittaminen on tarttunut lähes kaikkiin talousalueemme seuroihin.

Alle on koottu taulukko Turun seudun pääsarjajoukkueiden sijoituksista per 30.1.2015 (pahoittelut, jos unohdin jonkun lajin/seuran):

Nyt jos koskaan Turun seudulla tarvitaan tukea näille joukkueille ja pelaajille (ja myös seuroille lippu- ja oheistulojen muodossa). Pyydän siis anteeksi sitäkin, että en ole ehtinyt läheskään riittävästi käymään näissä tapahtumissa antamassa tukeani alueemme edustajille, jotka tekevät satavarmasti parhaansa jokaisessa ottelussa, vaikka osa meistä penkkiurheilijoista sitä välillä saattaa epäilläkin.

Miehitetään loppukauden aikana katsomot itse paikanpäälle menemällä ja raahaamalla mukaan mahdollisimman paljon ystäviä ja kylänmiehiä.  Ollaan Turun seudun urheilijoille se kuuluisa ylimääräinen pelaaja, joka voi parhaassa tapauksessa ratkaista otteluvoittojakin koskematta kertaakaan edes pelivälineeseen.

 

   -*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin. 

Palloilubuumeista kotimaisiin sarjoihin

Penkkiurheilijoilla on käynnissä parhaillaan eräänlainen siirtymävaihe, kun futiksen, yleisurheilun ja muiden kesälajien sarjoja paketoidaan kovaa vauhtia ja sisäpalloilulajien sarjoja taas kaivetaan paketeista esiin. Turun seudulla odotus kohdistuu mm. lentopalloon, salibandyyn, futsaliin ja käsipalloon. Jo alkanutta jääkiekkoa tietysti unohtamatta.

Suomen lento- ja koripallomaajoukkueet synnyttivät melkoiset buumit EM-kisoissa menestyessään, joten kotimaiset kaudet pyörähtävät käyntiin mielenkiintoisista asetelmista. Pitää kuitenkin muistaa, että buumit eivät siirry automaattisesti arvokisoista kotimaisiin sarjoihin. Nyt jäädäänkin mielenkiinnolla odottamaan ja katsomaan miten liigat ja seurat aikovat buumien siirron toteuttaa.

Lentopalloviihdettä Turun talousalueella tarjoaa Raision Loimu, joka avaa kautensa miesten Mestaruusliigassa kotiottelun merkeissä tulevana lauantaina. Naisissa Turun talousalueelta löytyy I-sarjajoukkue RaisU, joka pelaa kotiottelunsa Loimun tapaan Raisiossa. Miesten liigatason koripalloa ei Turun talousalueella valitettavasti päästä nauttimaan, mutta kaarinalainen Ura Basket sentään jatkaa I-divarissa, josta TuNMKY luopui kesällä. Naisten liigatason koripalloviihdettä tarjoaa Turun Riento. Nipin napin minun käsitykseni mukaan Turun talousalueen ulkopuolelta löytyvät miesten koriksen liigaseurat Korihait (Uusikaupunki), Bisons (Loimaa) ja Vilpas (Salo) sekä naisten lentisliigan LP Viesti (Salo).

Näiden maajoukkuebuumien jatkoa yrittävien seurojen lisäksi talven sisäpalloilukausi tulee tarjoamaan jälleen ainakin salibandya (TPS Salibandy, FBC Turku, SBS Wirmo), futsalia (TPK) sekä käsipalloa (ÅIFK). Varmasti monia muitakin mielenkiintoisia sisäpalloilujoukkueita ja -lajeja löytyy talousalueeltamme. Jos joku oleellinen jäi mainitsematta, niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan.

Lähtekäähän kaikki joukolla sisäpalloiluviihteen pariin nauttimaan ja luomaan buumeja. Tässä vielä muutamia hatustani heitettyjä vinkkejä penkkiurheilijoille palloilubuumien ylläpitämiseen:

- VAATETUS – Käytä suosikkijoukkueesi värien mukaisia asuja otteluissa, vaikka ne eivät olisi seuran virallisia fanituotteita. Paidan lisäksi kannattaa suosia esim. kaulahuiveja, pipoja sekä rannekoruja.

- TUNTEET – Käytä ottelutapahtumissa ääntäsi ja näytä tunteesi. Älä pidättele! Hetken sinua saatetaan katsoa kuin kylähullua, mutta pian äänekkyys alkaa tarttua juroihinkin.

- HOPOTUS – Tutummalta nimeltään siis suosittelu. Jaa tapahtumista saamasi hyvät fiilikset niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan oikeassakin elämässä. Houkuttele kaverit mukaan, kyllä se kärpänen siitä puraisee.

Viihdyttävää sisäpalloilukautta
2013-2014 itse kullekin!

Pääosassa vesipallo, sivuosissa lento- ja reikäpallo

Seurasin reilun viikon ajan tiiviisti naisten lentisfinaaleja toimiessani Auran Aaltojen radio- ja nettilähetysten kommentaattorina. Kokemus oli mukava ja opettavainen. Finaalisarjassa haastaja LP Kangasala onnistui roolissaan ja haastoi LP Viestiä ajoittain erittäin tasaväkisesti. Viestin tasaisempi joukkuepelaaminen ja Kangasalan laitapelaajien tehot (tai oikeammin tehottomuus) tekivät lopulta ratkaisevan eron ja salolaiset ottivat taas omansa - jo viidennen kerran peräkkäin. Onnittelut Saloon LP Viestin joukkueelle ja koko organisaatiolle.

Lauantain LP Viestin kannun nostajaiset ja lentopallo muutenkin on hyvin tuttua puuhaa minulle, mutta sunnuntaina penkkiurheiluharrastukseni vei minut uusille lehtereille. Otin suunnaksi Impivaaran uimahallin, jossa pelattiin miesten vesipallon 3. SM-finaali. Vastakkain olivat runkosarjan voittanut Turun Uimarit ja hallitseva Suomen mestari Helsingin Kuhat. Olen tutustunut lajiin vain kerran aikaisemmin ja ne olivat silloin junioritason matseja (lue raporttiensikosketuksestani vesipalloon). Vähäisen lajikokemukseni vuoksi jätän perinteisen otteluraportoinnin Turun Uimareille (lue matsiraportti) ja minä keskityn tapahtumaan nimenomaan ensikertalaisen silmin. Impivaara on edelleen hieno uimahalli ja puitteet ottelun seuraamiselle oli suht hyvät. Toki näissä finaalimatseissa katsomokapasiteetti saisi näköjään olla vähän isompi. Ja uimahallin muilla käyttäjillä voisi olla joku muu kulkureitti altaille, jotta heidän ei tarvitsisi tepastella pääkatsomon edessä. Ja pelaajia (ja valokuvaajia) saattaa ehkä häiritä isot ikkunat, joista tulvii kevätaurinkoa allasosastolle. Unohdin muuten valitettavasti kunnon kamerani matkasta ja jouduin turvautumaan pokkariin – pahoittelut kuvien laadusta.

Lehtereille saapuessani totesin, että minulle ei oikeastaan ollut tuttua muu kuin pelipallon väri ja merkki. Pallostakin tosin ihmetytti miksi peliä pelattiin kahdella erinäköisellä pallolla? Yritin hakea katseellani käsiohjelmaa, jotta olisin voinut tutustua pelaajiin vähän ennakolta ja toivoin löytäväni myös jonkun lyhyen briiffauksen lajin sääntöihin ja saloihin. En kuitenkaan valitettavasti löytänyt sellaista. Ottelun jälkeen kotiin lähtiessäni löysin katsomosta vierasjoukkueen kausiohjelman, josta löysin kotona vähän lajitietouttakin. Valitettavasti se tuli vähän myöhässä. Onneksi nykyisin on olemassa sosiaalinen media. Kirjoitin statuspäivityksen Facebookiin ja heitin twiitin Twitteriin ja sain hetkessä huomata, että tuttavapiiristä löytyy lajitietoisuutta tästäkin urheilumuodosta. Sain somen kautta tietooni erien lukumäärän, peliajan, vesipallossa menestyvät maat, Kuopion Uimaseuran mitaliputken 1976-2006, Melbournen verikylvyn (lue tämä, jos et tunne tapausta) ja paljon muuta mielenkiintoista. Lopulta ”jouduin” tuttujen pyynnöstä pyörittämään livescore- palvelua Facebookissa.

Ottelupaikalle tullessani sain huomata, että Kale Kummola ei ole hinnoitellut vesipallon SM-finaaleja. Minusta oli hieno markkinointiveto pieneltä lajilta pistää finaalimatsienkin hinnaksi 0 €. En tosin tiedä olisiko se vaikuttanut lainkaan yleisömäärään, jos lippu olisi maksanut vaikka 5 euroa. Yleisöä oli saapunut paikalle hämmästyttävän paljon – veikkaukseni on noin 300. Kuten alla olevasta videosta näette, niin tunnelmaakin katsomossa oli kiitettävästi. Toivottavasti niiden parin tädin kattiloiden kannet eivät menneet hakkaamisesta pilalle, sillä torstaina on edessä taas hernekeittopäivä ja kattiloita tarvitaan. Ja sen jälkeen kansille on käyttöä taas heti lauantaina, kun TU järjestää fanimatkan Helsinkiin 4. ja mahdollisesti jo ratkaisevaan finaalimatsiin.

Ottelun jokainen (4 kpl) 8 minuutin erä aloitettiin niin, että pallo oli keskellä allasta ja joukkueet lähtivät pillin vihellyksestä omalta päätyviivaltaan uimaan palloa kohti. Jostain kumman syystä jokaisessa erässä Kuhat sai ensin pallon, sillä #5 näytti olevan selvästi kentän nopein. Kaverin nimi oli Antti Kasvio ja kalju kampaus näytti kovin tutulta (lue Antti Kasviosta Wikipediassa). Peli oli todella fyysistä, mikä oli minulle yllätys. Sain ennakkoon vinkin mennä alakatsomoon seuraamaan ottelua ja se todella kannatti, vaikka siinä kosteudessa kova hiki tulikin. Läheltä kenttää näki fyysisyyden hyvin ja kuuli hyvin pelaajien huutelut. Vaikka säännöt eivät olleet hallussa, niin aika hyvin pelissä pysyi kärryillä. Fyysisyyden lisäksi yllätti myös pelin nopea tempo ja suunnanmuutokset. Vaikka erät olivat vain 8 minuuttia pitkiä, on minusta käsittämätöntä, että joku jaksaa uida sellaisella tempolla läpi ottelun. Erätauotkin olivat minusta todella lyhyitä. En ehtinyt edes hakemaan kahvia (tai ehkä siinä kuumuudessa olisi virvoitusjuoma toiminut paremmin), vaikkka TU:n otteluraportin mukaan jossain välissä oli joku pidempi taukokin. Pois lähtiessä piti sentään muutama kahvi ostaa, jotta jokunen euro tuli hyvään tapahtumaan jätettyä.

Fyysisyys näkyi repimisenä, veden alle painamisena, kuumentumisena, kyynärpään käyttämisenä, potkimisena ja monella muullakin tapaa. Mutta mitenkään väkivaltaista se ei ollut ja pelaajat tunnustivat virheensä rehdisti. Mietin jossain välissä että pystyyköhän tässä lajissa filmaamaan? Eli jos esim. minä olisin maalin edessä räpiköimässä, niin voisiko se näyttää tuomarin silmin siltä, että joku rikkoo minua, vaikka todellisuudessa taistelisin hengestäni. En tiedä oliko kyse pelaajien väsymisestä vai hermokontrollista, mutta ottelun loppua kohden tuntui tulevan entistä enemmän virheitä. Minusta monet virheet näyttivät aika tarpeettomilta (korostan että en ymmärrä lajista mitään) ja tuntui asiantuntevampikin yleisö olevan aina välillä kanssani samaa mieltä.

Vapareiden ja jäähyjen lisäksi ottelussa syntyi paljon maaleja ja nähtiin paljon hienoja torjuntoja. On muuten aika omituista miten pelaajat pystyvät ponnistamaan vedestä ilmaan niin hyvin, vaikka ilmeisesti jalat ei nyt sentään pohjaan ylety? Tai jos ylettyisikin, niin pohjaa ei kai saa käyttää avuksi? Omituista on myös se heittovoima, jonka pelaajat saavat kädestään isohkoon palloon lilluessaan kaulaa myöden vedessä. Jotain kai tästä ottelustakin on raportoida vielä tähän loppuun. Maaleja tehtiin lähes vuorotahtiin ja ottelu pysyi tasaisena ja jännittävänä aivan loppusekunneille asti. Ja mikä hienointa, niin lopussa päästiin tuulettamaan vielä kotijoukkueen voittoa.

Kaiken kaikkiaan vesipallo teki minuun positiivisen vaikutuksen. En tosin tiedä olisinko yhtä innostunut, jos olisin käynyt katsomassa jonkun runkosarjamatsin, mutta ainakin tämä finaalimatsi oli todella mielenkiintoista seurattavaa. Jos ottelusarja ei mene poikki lauantaina Helsingissä, niin suosittelen kaikille penkkiurheileville tutuilleni excursiota Impivaaraan sunnuntaina 14.4., jolloin Turussa pelataan ratkaiseva 5. finaali.

Jotta viikonlopusta tuli taas entistä monipuolisempi, niin piti vielä kotimatkalla pysähtyä Maijamäen liikuntahalliin, jossa pelattiin salibandyn II-divarin nousukarsintaa SBNaantalin ja AFC Campuksen välillä. Ehdin seuraamaan ottelusta noin puolet ja se päättyi mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen turkulaisten 6-9 voittoon. Campus osoitti että salibandy-ottelun voi voittaa pelaamalla noin 10 minuuttia selvästi paremmin kuin vastustaja. Kun Naantali oli voittanut lauantaina 1. osaottelun, siirtyi karsintaparin ratkaisu ensi viikonloppuun. Valitettavasti minun ensi viikonlopusta on tulossa niin kiireinen, että en varmaankaan ehdi paikanpäälle.

Mutta kirjoitellaanpa alkavasta viikosta lisää jossain välissä myöhemmin..

GoExpo – hallit täynnä sekä perinteisiä että uusia lajeja

Kävin lauantaina tutustumassa Helsingin Messukeskuksessa järjestettyyn GoExpo-messuun. Isot messuhallit pitivät itse asiassa sisällään monia eri messuja, joista liikunnallisten messujen lisäksi mainittakoon esim. kalastus-, kuva ja kamera- sekä heppamessut. Nähtävää, kokeiltavaa ja koettavaa oli siis todella paljon. Esillä oli niin perinteisiä lajeja kuin myös uudempia tulokkaita.

Perinteisistä lajeista edustettuina oli melkein kaikki päälajit ainakin. Ainoa poissaolollaan loistanut laji oli lentopallo. Syytä en tiedä, sillä niin lentopallo kuin beach volleykin olisivat soveltuneet hyvin jalkapallon, salibandyn, jenkkifutiksen, sulkapallon, lacrossen, street tenniksen, padelin, yms. sekaan esittelemään harrastusmahdollisuuksia messuvieraille.

Uusiin lajeihin oli mielenkiintoista tutustua. Valitettavasti aika ja pitkäjänteisyyteni eivät riittäneet jonotteluun enkä kokeillut mitään lajia omin käsin. Mielenkiintoista olisi ollut esim. kokeilla baseball-syöttökonetta, heittää käsipalloa tutkaan, kokeilla padelia, testata lacrossemailaa, yms. Amerikkalaisen jalkapallon osastolla oli naisten maajoukkuepelaajia promoamassa kesä-heinäkuussa Vantaalla pelattavia naisten MM-kilpailuja. En tiedä olisiko heitä saanut kokeilla taklata, mutta ehkä se on itsetuntoni kannalta hyvä että en lähtenyt sitä selvittämään.

Baseballin syöttötykin kokeilu olisi ollut erityisen mukavaa. Minun kosketukseni baseballiin on hyvin rajalline. Kirjoitin siitä viime toukokuussa otsikolla Aitoa jenkkiläistä show’ta Kanadasssa – NOT!. Kerroin jutussa myös turkulaisesta baseball seurasta, mutta suunnitelmista huolimatta en ehtinyt viime kesänä tutustumaan lajin tasoon Suomessa. Ehkä se pitää ottaa tulevana kesänä uudestaan ohjelmistoon mukaan. Turkulaisen Black Soxin sivut ovat näköjään remontissa, mutta Suomen Baseball- ja Softball -liitonkotisivujen kautta löytää kyllä lisätietoa. Messuilla pallotykin syöttöihin osuminen näytti ainakin aika hankalalta, mutta mielenkiintoni heräsi sen verran että joskus jossain pitää kyllä päästä sitä testaamaan, joko koneen tai ihan elävän syöttäjän kanssa.

Mainittakoon tähän loppuun vielä, että edellisessä kirjoituksessa ja sosiaalisessa mediassa antamani palaute Turun Sanomien suuntaan ei ole vielä tuottanut tulosta – päinvastoin. Turun seudulla pelataan tänään lentopallon Mestaruusliigan huipputärkeä Loimu - Tiikerit -ottelu, TPS salibandyn puolivälieräottelu sekä TPK:n futsalin puolivälieräottelu. Mistään näistä ei ollut ennakkojuttua paperilehdessä, vaan palstat oli varattu tyystin historiankirjoituksille. TPS:n salibandypleijarista ei ollut mainintaa edes Tänään -tapahtumapalstalla. Ei näin!

Tepsi voittoon täyden tuvan edessä

Avasin neitsytmatkojen viikon maanantaina suuntaamaan suunnitelmieni mukaisesti Caribialle Salibandyliigan otteluun TPS – Nokian KrP. En oikein tiedä miksi liigamatsit eivät ole aiemmin houkutelleet minua paikalle, vaikka olen sentään itsekin joskus salibandya pelannut harrastusmielessä. Joku kynnys siinä on ollut, jota en ole saanut ylitettyä ennen tätä päivää, vaikka intohimoinen penkkiurheilija olenkin.

Kirjoitin vain vähän aikaa sitten futsal-raportin yhteydessä Caribia Areenaan liittyvistä haasteista yleisötapahtuman järjestämisessä ja osa niistä on näköjään paikkaansa pitäviä myös salibandyssä. Tepsiläiset olivat panostaneet mukavasti ottelutapahtumaan saapumiseen jo ulko-ovilta alkaen. Roll-up mainokset johdattivat yleisöä Caribialla kohti pelisalia. Lipunmyynnissä oli vähän ruuhkaa paikalle saapuessani, mutta järjestysmies käytti siellä hyvin pelisilmää ohjaten jonossa seisoneita kausi- ja vapaakorttilaisia ohittamaan jonon.

Lipunmyynnin ruuhka konkretisoitui myös hallin sisäpuolella, sillä myöhään paikalle saapuneen olisi ollut vaikea löytää istumapaikkaa, mutta onneksi minulle ja seurueelleni oli varattu tutun toimesta paikat ennakkoon. Nyt kun väkeä oli lähes ruuhkaksi asti hallissa, niin huomasin Caribian katsomoiden olevan todella ahtaita sekä leveys- että syvyyssuuntaan. Ahdasta ei näyttänyt sen sijaan olevan Tepsin käytössä olleissa hotellihuoneissa / aitioissa, jotka toimivat varmaan erinomaisina yhteistyökumppaneiden katsomoina. Tarjoilut lienevät kohdallaan tuolla osastolla.

En tiedä oliko matsiin tehty joku vapaalippukampanja, mutta mukavasti väkeä paikalla ainakin oli. Tupa oli täynnä ja yleisömääräksi ilmoitettiin 712. Hallissa oli myös tunnelmaa mukavasti, sillä valtakunnan parhaaksi ja tunnetuimmaksi salibandyfaniksi kutsuttu ”huutosakin johtaja” piti mukavasti ääntä hallin peränurkassa ja paikalle saapunut runsaslukuinen TPS-junnujen ryhmä tuntui tarttuvan hyvin mukaan kannustuksen rytmiin. Tässä kannattajassa, jota voisi ehkä myös kylähulluksi positiivisessa mielessä sanoa, on paljon piirteitä, joista moni kannattajaryhmä voisi ottaa mallia. Minun käsitykseni mukaan (voi olla että olen täysin väärässäkin) tämä kaveri tekee tätä hommaa A) selvin päin B) joukkueen lisäksi muuta yleisöä innoittaakseen C) vastustajaa ja tuomaria morkkaamatta. Ainoa asia mikä hänen toiminnassaan mietitytti oli sen mukavan ”maalijuoksun” turvallisuuskysymykset, kun lapset lähtevät matkimaan häntä, kuten maanantainakin kävi. Pienissä määrin sekään nyt ei ole mikään ongelma, mutta jos maalijuoksijoita ilmaantuu paljonkin, voi jonkunlaisia riskejä olla olemassa.

Tauoilla Caribian yleisöpalvelut olivat kahvioiden muodossa perinteisen heikot, joten en jaksanut lähteä tauoilla jonottelemaan kahvia. Moni muu näytti tehneen kanssani saman valinnan. Salin puolelle oli erätauoille kehitetty ihan mukavaa ohjelmaa. En ole itse minihameisten tanssityttöjen suurin ystävä, joten minusta oli ihan mukavaa, että ensimmäisellä erätauolla kentälle päästettiin Tepsin junioreita rankkaritaitojaan esittelemään. Tämä on hyvä tapa viljellä intoa tulevaisuudentoivoihin. Toisella erätauolla ohjelmassa oli yleisökipailu, josta joku onnellinen(?) pikkupoika voitti kotiin viemiseksi kasan Heirolin ruuanlaittovälineitä. Tarkennetaan vielä että ei minulla ole mitään tanssityttöjä ja minihameita vastaan, jos niilä on joku funktio ottelutapahtumassa - esim. toimia oikeasti esikannustajina.

Tapojeni mukaan jätän itse ottelun raportoinnin aika pieneen rooliin, koska monet lajeissa sisällä olevat tahot tekevät parempia raportteja otteluista. Minä keskityn enemmänkin ottelutapahtumista ja fiiliksestä raportoimiseen. Tepsi oli oikeastaan alusta alkaen askeleen nokialaisia edellä sekä kenttätapahtumissa että tulostaululla. Peli oli todella nopeatempoista, kuten arvelinkin. En tiedä onko Caribian kaukalo normaalikokoinen vai ei, mutta välillä tuli jotenkin sellainen olo, että kaukalo saisi olla jopa vähän isompi. Nyt maalipaikkoja tuntui syntyvän lähes ainoastaan one timereistä, kun muuten tila oli koko ajan kortilla. Joukkueet tavallaan hakivat vain paikkoja saada maalivahti kebabkioskille sivuttaissyötöllä ja pallon siirtämistä tyhjään verkkoon. Kovinkaan monta vaarallista läpiajoa tai ”lämäriä” ei matsissa minusta ollut. Ottelun päätyttyä tulostaululla seisoi lukemat 8-4, eli TPS paranteli parilla pisteellä asetelmiaan sarjataulukossa. Piste-ero on nyt vain neljä pistettä sarjakärkeen ja yhtä lukuun ottamatta kaikilla edessä olevilla on Tepsiä enemmän otteluita pelattuina. Tepsi jatkaa sarjan kärkisijoista taisteluaan maaottelutauon jälkeen joulukuun puolivälissä. Maanantaina Tepsin parhaana pelaajana palkittiin Juuso Alin. Minun silmin suurimpiin onnistujiin voidaan laskea lisäksi maalivahti Tommi Kekkonen, kapteeni Miko Kailiala, Janne Nurminen ja Miikka Sokka. Vierasjoukkuetta en katsonut "sillä silmällä", joten en oikein osaa nostaa sieltä esiin ketään pelaajaa erityisesti.

Visiitti salibandymatsiin oli ihan positiivinen kokemus enkä usko että tämä jää kauden ainoaksi vierailuksi Tepsin, FBC:n tai jonkun muun turkulaisen seuran otteluun. Sellaisen toiveen heittäisin vielä katsojille otteluun saapumiseen – ja seuroille markkinointiin –että tunnustettaisiin katsomossa oman joukkueen värejä. Minulla ei ole virallista Tepsin kaulahuivia olemassa, mutta jotain musta-valkoisia sentään kaulaani viritin matsiin lähtiessäni.

Tässä vielä lopuksi fiilistelynä Jarkuvaa syöttöä -sivuston haastattelu tästä "kylähullusta", jollaisia jokainen laji ja seura kaipaisi läjäpäin tuekseen:

Neitsytmatkojen värittämä vilkas viikko edessä

Alkavasta viikosta on tulossa aika vilkas penkkiurheilurintamalla. Omien liikuntaharrastusten lisäksi pitäisi ehtiä kuluttamaan monen eri katsomon penkkejä. Viikon mielenkiintoa lisää se, että pääsen tutustumaan moniin uusiin ottelutapahtumiin.

Viikko alkaa elämäni ensimmäisellä Salibandyliigan ottelulla, kun tarkoitus on suunnata Caribia Areenalle maanantaina katsomaan kun TPS kohtaa Nokian KrP:n. TPS aloitti kauden vahvasti ja on edelleen hienosti kärjen tuntumassa. Olen kuullut juttuja että TPS:llä on Suomen paras salibandyfani, joten hänen suorituksiaan odotan myös innolla.

Tiistaina olisi tarjolla kiekkoliigaa HK Areenalla, mutta se jää valitettavasti väliin oman urheilun vuoksi. Keskiviikolle ja torstaille mahtuisi vielä jotain, joten heittäkääpä vinkkiä tulemaan, jos Turun seudulla tapahtuu silloin jotain mielenkiintoista urheilun saralla.

Perjantaina tai lauantaina aion tutustua jälleen minulle ennestään täysin tuntemattomaan lajiin, kun vesipallon nuorten PM-kisat alkavat Turun Impivaarassa. Tästä lajista minulla on todella rajalliset ennakkotiedot, joten lähden avoimin mielin paikalle katsomaan mistä on kyse. Minimaalisen pienen pintaraapaisun vesipalloon sain pari kuukautta sitten, kun Sokos Hotel Pasilan alabaarissa eksyimme seurueeni kanssa erään pariskunnan pöytään istumaan. Jonkun aikaa keskusteltuamme kävi ilmi, että tällä herralla oli vahvat siteet sekä vesipalloon että biljardiin. Siinä menikin tovi jutustellessa, kun tuntemattomista urheilulajeista alettiin rupattelemaan.

Lauantaina ja sunnuntaina onkin Turun seudulla lähes ylitarjontaa penkkiurheilijoille. Itse valitsen töidenkin takia lauantaille vesipallon lisäksi lentopallon Mestaruusliigan, jossa Loimu kohtaa KoVen Raisiossa Kerttulan liikuntahallissa. Jos sunnuntaina vaan aikaa piisaa, niin tarkoitus on mennä ensin seuraamaan Futsalin SM-liigaa, jota pelataan oudosti jo puoliltapäivin Turussa. Sikäli ajankohta on hyvä, että sen jälkeen on mahdollista suoriutua vielä seuraamaan joko elämäni ensimmäistä naisten Korisliigan ottelua Riento - Huima tai ensimmäistä koriksen miesten I-sarjaottelua Ura Basket - Honka.

Tällaista on penkkisporttaajalla suunnitelmissa tälle alkavalle viikolle. Tarjolla olisi paljon muutakin, kuten tuossa vasemmalta olevasta tapahtumakalenteristani näette. Toivottavasti katsomoihin löytää lisäkseni mahdollisimman paljon muitakin uusia ihmisiä. Kansoitetaan katsomot ottamalla kaveritkin mukaan, kun peleihin menemme!

Katsaus tulevaan viikkoon

Elämme jälleen mielenkiintoista urheiluviikkoa Turun seudulla. Minun listoilleni poimituista tapahtumista ensimmäinen löytyy kalenterista keskiviikon kohdalta. Silloin pelataan Turun Caribialla salibandyn A-junioreiden III, ja mahdollisesti jo ratkaiseva, finaaliottelu TPS:n ja Happeen välillä. Ottelusarja on saanut sen verran julkisuutta, että pyrin pääsemään paikalle TPS:n kannattajien fiiliksen ja käytöstavat tarkistamaan.

Torstaina on Paavo Nurmen stadionilla Urheilupuistossa jälleen tarjolla Veikkausliigaa, kun TPS saa vieraakseen Suomen Rosenborgin, eli HJK:n Tsadista. Tämän pelin seuraaminen paikanpäällä ei ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta kovasti tekisi mieli päästä paikalle tarkistamaan nuoren huippulupauksen pelivire. Minun piti laittaa ropoja likoon tämän nuoren maalipyssyn puolesta Voittajavetoon, kun piti veikata kauden maalikuningasta. Lopulta kuitenkin luotin siihen että hän ei tule pelaamaan kautta loppuun asti Suomessa. Jos avauskierroksesta voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, niin isommat kentät saattavat tosiaan kutsua jo kesken kauden vasta 17-vuotiasta Joel Pohjanpaloa, joka viimeisteli avauskierroksella hattutempun 3 minuutissa ja ratkaisi ottelun. TPS sen sijaan oli kohmeessa avausottelussaan MyPaa vastaan eikä kentällä olut yhtään ratkaisijaa. Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan Tepsin peliin tulevia muutoksia sekä niiden puremista, kun vastassa on The Klubia. Kirjoituksiani ei muuten pidä ymmärtää niin, että en pitäisi Klubista, sillä minusta on hienoa, että Suomeen on saatu eurooppalaisessakin mittakaavassa jollain tapaa menestyvä futisseura.

Perjantaina tarkoitus seurata lentopallon III finaaliottelu Hurrikaanin ja VaLePan välillä Tampere Areenalla. Sarja jatkuu IV ottelun merkeissä heti sunnuntaina Salohallissa, mutta se ottelu saattaa jäädä minulta väliin, sillä jos Tampereen viikonlopusta ajoissa Turkuun selviän, niin kiinnostaisi kovasti nähdä Paavo Nurmella Interin kauden avaus, kun vastustajaksi saapuu sunnuntaina Tepsiä kiusannut MyPa.

Eiköhän siinä ole riittävästi tapahtumia taas yhteen viikkoon. Mutta jos jollain on ehdottaa jotain helmiä näiden lisäksi, niin olen heti mukana!

Peukuttamista nousukarsinnoissa ja Liiga Cupin derbyfinaalin puolesta

Edellisessä kirjoituksessani pelkäsin kevään menneen jo ohi suun mielenkiintoisten urheilutapahtumien osalta, mutta riittäähän sitä sentään vielä todella monta mielenkiintoista tapahtumaa tällekin viikolle. Tarjolla olisi mm. kahta eri nousukarsintaa sekä futiksen Liiga Cupin välieriä.

Keskiviikkoona joutuu tekemään valintoja, sillä samaan ajankohtaan osuvat Liiga Cupin ensimmäinen välieräottelu TPS - VPS Urheilupuiston yläkentällä sekä Turun Riennon naisten koripallon SM-sarjan nousukarsintaottelu Wäinö Aaltosen koululla. Korispeli olisi mukava tarkistaa jo pelipaikkansakin takia, sillä Wäinö Aaltosen koululla ei ole tullut koskaan seurattua urheilua ja siitä on nyt tehty turkulaisen koripalloilun peliareena paremman puutteessa.

Torstaina on keskiviikon tapaan jälleen Liiga Cupin välierämatsi tarjolla, kun Inter kohtaa Suomen Rosenborgin, eli HJK:n, yläkentällä. Turkulaiset joukkueet ovat avanneet kauden lupaavasti ja unelmafinaalikin on vielä mahdollinen, eli kauden kolmas derby saatetaan nähdä 4.4. Sonera Stadionilla Helsingissä, kun siellä pelataan Liiga Cupin finaali. Olisikin hienoa nähdä turkulaisjoukkueiden finaali Helsingissä.

Perjantaina pitää matkustaa vähän kauemmas nähdäkseen huippu-urheilua. Olen suuntaamassa silloin asiantuntevassa toimittajaporukassa Loimaalle, jossa pääsen tutustumaan kovasti hehkutettuun Nilan Bisonsin (minä käytän valtamedioista poiketen kaupallisia nimiä, koska tiedän että nimistä saatavat rahat ovat urheilulle tarpeen) ottelutapahtumaan, kun he kohtaavat paikallisottelussa Vilpas Vikingsin Salosta.

Viikon nousukarsintatarjonnan kruunaa lauantaina Sport Gardenissa Turussa pelattava salibandyn I-divarin nousukarsinnan toisen vaiheen ratkaiseva toinen osaottelu. Karsinnan edellisessä vaiheessa turkulainen FBC ja mynämäkeläinen SBS Wirmo järjestivät hyviä ottelutapahtumia, joten yritän saada aikatauluihini sopimaan tuon ottelun, jotta pääsisin näkemään miten turkulaisyleisö kannustaa joukkueensa voittoon ensimmäisen osaottelun niukan vierastappion jälkeen. Tässä vielä video FBC:n ja Wirmon otteluista:

Kevät tulee sittenkin!

Tämä kirjoitus pitää aloittaa kehuskelulla! Taannoinen leffa-arvosteluni KulmanPojat -leffasta tykättiin Facebookissa leffan näyttelijän (Jussi Vatanen) toimesta. Tykkään tykkäämisestä. :)

Mutta siirrytäänpä sitten henkseleiden paukuttelun jälkeen päivän varsinaiseen epistolaan. Vanhan kansan höpö-höpö puheiden mukaan kevään tulon tunnistaa jostain linnuista ja leskenlehdistä. Mutta eihän se niin ole! Kevät saapuu pudotuspelien myötä. Tuttavallisemin play offien tai pleijareiden nimillä kulkevat kauden huipentavat pelit alkavat olla käsillä lähes kaikissa talvisarjoissa. 

Kevät on tavallisesti urheilijoille ja penkkiurheilijoille hienoa pudotuspeliaikaa. Vuosia urheiluseurassa työskennelleenä tiedän, että play offien aika tuo halleihin paljon sellaista väkeä joka ei normaalisti käy. Hetken jo näytti siltä, että tänne Turun seudulle ei tule tänä vuonna kevättä lainkaan, mutta aivan viime metreillä kevään tulo varmistui sittenkin. 

Käyn tässä kirjoituksessani läpi Turun seudulla seuraamieni lajien / sarjojen kevät-tilanteen sekä teen myös jotain ennusteita tulevasta.

Koripallo
Aloitetaan surullisimmasta tapauksesta. Miesten huipputason koripallo katosi Turusta. Nimi vaihtui perinteisestä TuNMKY:stä ensin Piilosetiksi ja sitten Aura Basketiksi, mutta tätä nykyä ei turkulaisjoukkuetta pääsarjassa nähdä. Itse en ikäni vuoksi edes muista TuNMKY:n huippuvuosia, mutta olisi se hienoa käydä nykyisinkin huippukorista katsomassa kotinurkilla. Turkulainen koris on varoittava esimerkki siitä, että kun alueen edustusjoukkue häipyy kartalta, on uuden toiminnan käynnistäminen erittäin vaikeaa ja aikaa vievää. Ja eihän edustusjoukkueen puuttuminen ole hyvä alueen junioreillekaan. Ei olisi esimerkiksi Janne Ahosta ilman Matti Nykästä, mutta Turusta puuttuu nyt ne Teemu Rannikot, jotka ovat lasten ihailun kohteena ja motivoivat lapset salille päivä toisensa jälkeen.

Futsal
TPK on varmistanut paikkansa 8 joukkueen pudotuspeleihin. Sijoitus on tällä hetkellä 5. ja runkosarjaa on yksi kierros jäljellä. TPK tulee kohtaamaan puolivälierissä Sievi Futsalin, mutta kotietu on vielä ratkaisematta ennen viimeisen kierroksen vieraspeliä KaDya vastaan. Turkulaisilla on tällä hetkellä kolmen ottelun voittoputki käynnissä, joten joukkueen asetelmat pudotuspeleihin näyttävät ihan lupaavilta. Pitänee pistäytyä Samppalinnassa vielä kevään ratkaisupeleissä.

Käsipallo
Muistan yhä elämäni ainoan käsipallo-ottelun, kun olin Kupittaan jäähallissa kannustamassa Dennistä mestaruuteen. Tänä keväänä näyttää vähän rauhallisemmalta menestyksen suhteen ja joukkueen nimikin on vaihtunut jo joku aika sitten. Maaliskuussa joukkueen päävalmentaja jätti pestinsä, koska joukkueen esitykset olivat mennet alas kuin lehmän häntä. ÅIFK on tällä hetkellä ensimmäisenä pudotuspeliviivan alapuolella, mutta tosin tasapisteissä yläpuolella olevan BK-46:n kanssa. Åbolla on kaksi ottelua vielä jäljellä, joten pudotuspeleihin yltäminen on mahdollista. Yritän itsekin päästä paikanpäälle seuraamaan keltamustien play off -tavoittelua.

Lentopallo
Loimu aloitti Mestaruusliigakauden hyvin, mutta runkosarjan edetessä joukkueen esitykset menivät huonompaan suuntaan ja piristystä haettiin valmennusta vaihtamalla. Jännitys pääsystä pudotuspeleihin konkretisoitui käsipallon tapaan kahdella viimeisellä runkosarjakierroksella. Ratkaisupeliä Loimu oli tappiolla 0-2, mutta nousi 3-2 voittoon. Olisiko tämä ollut kauden kulminaatiopiste? Se jää nähtäväksi kun puolivälierissä tulee vastaan runkosarjan voittanut rakas paikallisvastustaja Hurrikaani-Loimaa.

Salibandy 

TPS:n salibandymiesten kausi päättyi runkosarjaan. Aikainen kesäloma tuli vähän samaan tyyliin kuin tappio Mietaalle Thomas Wassbergiä vastaan Lake PlacidinOlympialaisten 15 km kisassa vuonna 1980, eli yhdellä pisteellä. Jossiteltavaa jäi siis paljon. Kausi oli pitkä ja kun olisi jossain ottelussa onnistunut nappaamaan yhden pisteen enemmän, niin se olisi saattanut riittää pudotuspeleihin (en ole tutkinut sääntöpykäliä mitä tapahtuu tasapisteissä).

Jääkiekko
TuTo aloitti kesäloman jo hyvissä ajoin. Joukkueesta ei ollut Mestiksen voittaneen Sportin pysäyttäjäksi. TuTon ongelma tällä kaudella oli hyvin tuttu Turun seudulla: kokoonpano on suhteellisen hyvä, mutta jostain mystisestä syystä peli ei vain kulje. Vaikka pelit ovat loppuneet, niin Kupittaan ”monitoimihalli” ei ole hiljentynyt, vaan seuran taustat ovat pitäneet joukkueen hyvin mediassa esillä pelien päätyttyäkin. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu ensi kaudella kun Aurinkokuningas ottaa ohjat käsiinsä myös kaukalossa.
TPS on käynyt alueelle ominaiseen tapaan tänä keväänä kovaa taistelua pudotuspeleihin pääsystä. Viime tiistaina joukkue nousi 0-2 tappioasemasta 4-2 kotivoittoon ja kierroksen muiden tulosten ansiosta tulos riitti pudotuspelipaikan varmistamiseen. Sijalta 10. pudotuspeleihin lähtevä TPS saanee Villi Kortti -kierroksella (suom. säälipleijari) vastaansa Kärpät. Vielä ennen runkosarjan viimeistä kierrosta oli auki onko vastustaja Kärpät vai Jokerit. Melko alas ovat vajonneet kaikki nämä entiset hallitsijat.

Ei muuta kuin kevättä rintoihin kaikille ja lajista riippumatta suunnaksi play off -katsomot!

HOOTEE KOLUMNI: Näkyvyyden sietämätön vaikeus - FBC Turku ry

Mielenkiintoinen kirjoitus salibandy-mieheltä. Jonkun verran tuosta löytyy kyllä "asiavirheitä" ja minua vähän epäilyttää miten laajalti kirjoittaja on itse tutustunut muihin lajeihin, niiden ottelutapahtumiin ja fanimatkoihin. Mutta pointti on kirjoituksessa on selkeä - kaikki urheilu ansaitsisi saada näkyvyyttä.

En tiedä lasketaanko tätä blogiani (vielä) valtamedioiden joukkoon, mutta ainakin tuon kirjoituksen tekeminen aktivoi minut kirjoittamaan. Eli ehkä vielä aktiivisempi toiminta voisi tuoda lisää palstamillimetrejä..? Annetaan kynien sauhuta ja näppäimistön napsua urheilun puolesta!

HOOTEE KOLUMNI: Näkyvyyden sietämätön vaikeus - FBC Turku ry. - turkulainen salibandyn erikoisseura - Uutiset