Biisonia vatsan täydeltä

Minulla on takana koripallon ja Biisonien täyttämä viikko, kun viime perjantaina olin turkulaisella bussireissulla Biisonien kotiluolassa seuraamassa, kuinka Turun oma poika, Teemu Rannikko, kävi kaatamassa lähes yksinään loimaalaiset ja keskiviikkona istuin Salohallin lehtereillä todistamassa Biisonien vierasvoittoa salolaisista.

Perjantain matsireissu oli hyvin antoisa ja mukava. Siihen vaikutti sekä hyvä porukka että oheisohjelma. Kuulimme reissun aikana Biisoni-ilmiöstä vähän pintaa syvemmältä, söimme biisonin lihaa ja Turkuun pelin jälkeen palattuamme iltaa jatkettiin vielä tovi yksityistilaisuudella Hamburger Börsissä.

Keskiviikkona olin aikeissa matkustaa Saloon Korisliigan pariin Turusta jälleen bussikyydillä. Tosin tällä kertaa toisen ryhmän kanssa. Tämä suunnitelma kuitenkin vesittyi, kun iltapäivälle tuli työpalaveri Loimaalle. Tämä ei lannistanut penkkiurheiluhimoani, vaan keksin järjestää itseni Biisonien fanibussin kyydissä Saloon ja sieltä edelleen kotiin alkuperäisen ryhmäni kyydillä. Kiitoksia Biisonifaneille kyydistä.

Biisonilauma kokoontuivat Loimaan liikuntahallille yhteislähtöön. Minä ehdin käydä kurkkaamassa myös hallin sisäpuolelle, jossa Hurrikaanin talkoolaiset ahersivat hallia valmiiksi illan Saimaa Volley -ottelua varten. Minä otin kuitenkin suunnaksi Salon ja valitsin lentopallon sijasta keskiviikon lajikseni koripallon. Biisonibussissa tein saman havainnon, jonka tein perjantain ottelussa Loimaalla: Biisonit ovat saaneet hyvin myytyä seuran värit kannattajilleen. Punaista ja sinistä näkyi bussissa lähes joka istuimella. Onnekseni löysin sentään oman pehmeän penkkini, jotta ei tarvinnut seisten tai jonkun Biisonin sylissä matkustaa.

Salohalliin oli saapunut mukavasti yleisöä pimeänä ja lähes syksyisenä keskiviikkoiltana (huom. nyt on helmikuu). Yleisömäärien vertailu on vaikeaa, koska hallit ovat kooltaan hyvin eri luokkaa, mutta arvioni mukaan Salossa olisi ollut paljon enemmän katsojia kuin perjantaina Loimaalla (869). Yllätys olikin suuri kun kotiin päästyäni näin, että Salossa oli vain 955 katsojaa.

Salohallin korisukat eivät hirmuisesti kuluneet keskiviikkona ja ottelun tuomarilinja tuntui herättävän paljon hämmennystä etenkin ottelun alkupuolella. En osaa tarkkaan arvioida tuomareiden toimintaa monessakaan lajissa, mutta perstuntumani on sellainen, että tuomareista valittaminen on kasvanut viime vuosina lajissa kuin lajissa. Onkohan meillä Suomessa yleisesti ottaen heikkotasoiset tuomarit vai olemmeko vaan herkkiä kommentoimaan oikeudenjakajien toimintaa?

Salohallin kotiyleisö oli ajoittain vähän uninen eikä DJ:lläkään ollut ottelun / kannustamisen rytmittämisessä ja johtamisessa varmastikaan paras päivänsä, mutta Biisonien rumpalit pitivät hyvää meteliä läpi ottelun ja muutkin vierasfanit osallistuivat kiitettävästi tunnelman luomiseen. Yleistunnelma ei ollut kuitenkaan järisyttävän erilainen kuin perjantaina Loimaalla, vaikka Biisonien perjantain ottelun alustuksessa näin annettiinkin ymmärtää. Toki sillä saattoi olla oma vaikutuksensa, että rumpali oli näissä kahdessa kokemassani ottelussa sama (pl. täyttä rumpusettiä Loimaalla paukuttanut kaveri). Ehkä suurin ero näissä kahdessa hallissa oli seuran värien näkyminen, sillä Loimaalla puna-sinistä oli näkyvissä poikkeuksellisen paljon, kun taas salolaisten lempiväri ei näyttänyt olevan punainen.

Niin, se ottelu muuten päättyi tasaisten vaiheiden jälkeen Biisonien 64-70 voittoon. Kotijoukkue taisteli urhollisesti, mutta lopulta parempi materiaali korjasi hedelmän. Vieruskaverien kanssa leikittelimme ajatuksella, että mahtuisiko kukaan Vilppaan pelaajista Biisonien kokoonpanoon. Me emme ainakaan osanneet luvata kenellekään varmaa paikkaa kilpakumppanin pukuhuoneesta. Jos Biisonit jatkavat Susijengin maajoukkuepelaajien hankkimisia, kuten he perjantaina vihjailivat, pitänee Loimaalla miettiä ovatko paikkakunnalta löytyvät biisonit enää parhaita mahdollisia eläimiä kuvaamaan loimaalaisryhmää. ;)

Ai niin, erittäin iso plussa Vilppaalle kisamakkaran hinnoittelusta! Ulkona myyty makkara kustansi 1,5 e ja maistui hyvälle, kun sen päälle lisättiin vielä tarjolla ollutta Matin mainiota sinappia.

Viikkoraportissa Korisliigaa Loimaalta, futista Turusta ja ringetteä Naantalista

Ei toteutunut Liiga Cupissa puhtaasti turkulainen finaalitapahtuma Helsingin maaperällä, kun välieristä jatkoon menivät TPS ja HJK. Finaali pelataan keskiviikkona 4.4. Sonera Stadionilla (ent. Finnair Stadion) Suomen toisessa pääkaupungissa. Futiksen lisäksi kävin viikolla tutustumassa loimaalaiseen koripallotapahtumaan, josta minun oli tarkoitus kirjoittaa raportti blogiini, mutta koska toinen matkalla ollut henkilö ehti kirjoittamaan jo lähes identtisen tekstin, niin tyydyn linkittämään Karhuherran kirjoituksen tänne: Koko kylän juttu.

Ottelutapahtumaa elävöittäneestä rumpalista olen Karhuherran kanssa vähän eri linjoilla. Minusta idea oli hieno, mutta vahtimestari-rumpalin progeklassikot eivät kyllä osuneet yleisön käsien kanssa samaan rytmiin. Tuntui että rumpali oli esillä itseään varten. Lämmittelyn aikana hän olisi voinut vetää vaikka vartin keikan, jonka aikana olisi voinut esitellä taitojaan kannujen hakkaamisen saralla, mutta pelissä hänen kannattaisi keskittyä yksinkertaisempaan rytmiin, johon yleisön olisi mahdollista tarttua mukaan.

Kaiken kaikkiaan Nilan Bisonsin ottelutapahtuma oli erittäin hyvä. Iso osansa hyvässä tunnelmassa oli Vilpas Vikingsin runsaslukuisella ja äänekkäällä faniporukalla. Erityismaininnan annan myös kuuluttajalle, joka oli liikenteessä miellyttävän äänen lisäksi positiivisella ja tasapuolisella asenteella. Ammattimies antoi arvoa myös vierasjoukkueen hyville suorituksille ja heidän kannattajilleen. Muitakin hyviä ottelutapahtumia on matkalle mahtunut, mutta lähelle kärkipäätä tällä kyllä kiilattiin. Mutta harva tuote tulee koskaan valmiiksi, joten toki kehitettävääkin löytyy vielä. Tässä vähän tunnelmia ottelusta:

Kun tämä kevääseen kaartuva talvi meni ohi ilman tutustumista uuden kotikaupunkini Suomi-sarjan kiekkoylpeyteen, niin päätin käydä sentään korkkaamassa jäähallin aprillipäivän kunniaksi. Siellä oli tarjolla ringeten SM-karsintasarjan viimeinen ottelu VG-62 – NoU Nokialta. Menin otteluun jo kokeneena ringette asiantuntijana, sillä vuodenvaihteen seurajoukkueiden MM-kilpailuthan tuli jo tarkastettua ja sitä myöden elämäni ensimmäinen tutustuminen tähän lajiin oli tehty.

Ensimmäinen positiivinen yllätys tuli vastaan käsiohjelmaa selattuani, sillä sinne oli selvennetty lajin tärkeimpiä sääntöjä. Seurajoukkueiden MM-turnauksessa tällainen olisi myös ollut tarpeen, sillä olin siellä aluksi aivan pihalla lajin säännöistä. Valitettavasti positiiviset yllätykset jäivätkin sitten tuohon käsiohjelmaan. Karsintasarjan sijoitukset olivat ratkenneet jo ennen viimeistä ottelua, joten suurta panosta ja intensiteettiä ei ottelussa nähty. Yleisöäkin oli saapunut paikalle vain alle 100. Jos kuuluttaja ei ollut masentunut pelin merkityksettömyydestä, vaan vetänyt koko kauden samalla anti-innolla, niin toivon että VG löytää kesän aikana uuden kuuluttajan otteluihinsa.

Jotain mainitsemisen arvoista ottelussa sentään tapahtui. Kolmanteen erään lähdettiin NoU:n ollessa kahden naisen alivoimalla. Heidän pelaaja päätti aloittaa erän pelaamalla aikaa ja vippaamalla rinkulan suoraan keskipisteestä VG:n päähän. Erää oli kulunut vain sekuntin verran kun rinkula tuli kaaressa VG:n maalivahdin yli, joka päätti jostain syystä nostaa mailaansa vähän, jonka seurauksena rinkula osui mailan tuppeen ja muutti siitä suuntaa. Lentorata muuttui ja maalin yli menossa ollut rinkula livahtikin kotijoukkueen maaliverkkoihin. Tuuletuksista päätellen tällainen maali on todella harvinainen tässä(kin) lajissa. NoU:n sairastupalaisilla näytti ainakin olevan videokamera katsomossa, joten ehkä tämä herkkupala tulee jossain vaiheessa myös tänne nettiin ihailtavaksi.

Toivottavasti ensi kaudella aikatauluihin sopii Aurinkoareenalla vierailu myös netin keskustelupalstoilla Suomen parhaaksi amatöörijääkiekkojoukkueeksi hehkutetun VG-62:n edustusjoukkueen Suomi-sarjan ottelussa.

Peukuttamista nousukarsinnoissa ja Liiga Cupin derbyfinaalin puolesta

Edellisessä kirjoituksessani pelkäsin kevään menneen jo ohi suun mielenkiintoisten urheilutapahtumien osalta, mutta riittäähän sitä sentään vielä todella monta mielenkiintoista tapahtumaa tällekin viikolle. Tarjolla olisi mm. kahta eri nousukarsintaa sekä futiksen Liiga Cupin välieriä.

Keskiviikkoona joutuu tekemään valintoja, sillä samaan ajankohtaan osuvat Liiga Cupin ensimmäinen välieräottelu TPS - VPS Urheilupuiston yläkentällä sekä Turun Riennon naisten koripallon SM-sarjan nousukarsintaottelu Wäinö Aaltosen koululla. Korispeli olisi mukava tarkistaa jo pelipaikkansakin takia, sillä Wäinö Aaltosen koululla ei ole tullut koskaan seurattua urheilua ja siitä on nyt tehty turkulaisen koripalloilun peliareena paremman puutteessa.

Torstaina on keskiviikon tapaan jälleen Liiga Cupin välierämatsi tarjolla, kun Inter kohtaa Suomen Rosenborgin, eli HJK:n, yläkentällä. Turkulaiset joukkueet ovat avanneet kauden lupaavasti ja unelmafinaalikin on vielä mahdollinen, eli kauden kolmas derby saatetaan nähdä 4.4. Sonera Stadionilla Helsingissä, kun siellä pelataan Liiga Cupin finaali. Olisikin hienoa nähdä turkulaisjoukkueiden finaali Helsingissä.

Perjantaina pitää matkustaa vähän kauemmas nähdäkseen huippu-urheilua. Olen suuntaamassa silloin asiantuntevassa toimittajaporukassa Loimaalle, jossa pääsen tutustumaan kovasti hehkutettuun Nilan Bisonsin (minä käytän valtamedioista poiketen kaupallisia nimiä, koska tiedän että nimistä saatavat rahat ovat urheilulle tarpeen) ottelutapahtumaan, kun he kohtaavat paikallisottelussa Vilpas Vikingsin Salosta.

Viikon nousukarsintatarjonnan kruunaa lauantaina Sport Gardenissa Turussa pelattava salibandyn I-divarin nousukarsinnan toisen vaiheen ratkaiseva toinen osaottelu. Karsinnan edellisessä vaiheessa turkulainen FBC ja mynämäkeläinen SBS Wirmo järjestivät hyviä ottelutapahtumia, joten yritän saada aikatauluihini sopimaan tuon ottelun, jotta pääsisin näkemään miten turkulaisyleisö kannustaa joukkueensa voittoon ensimmäisen osaottelun niukan vierastappion jälkeen. Tässä vielä video FBC:n ja Wirmon otteluista: