Paavo Nurmi Games onnistui säästä huolimatta

Paavo Nurmen viikko sai ansaitsemansa päätöksen, kun sunnuntaina järjestetyt Paavo Nurmi kisat sujuivat ainakin penkkiurheilevan katsojan silmin tarkasteltuna hyvin. Tapahtuman järjestäjien, kuten varmasti myös monen muun yleisurheiluihmisen, unelmana on järjestää tulevaisuudessa Turussa Timanttiliigan osakilpailu, joka olisi valtava ponnistus sekä taloudellisesti että muutenkin järjestelyitä ajatellen. Lauantaina Paavo Nurmen perhetapahtumassa avauspuheen pitänyt turkulainen (yleis)urheilumies Ilkka Kanerva oli vakuuttunut että Suomen juhlavuonna 2017 Turussa järjestetään Timanttiliigan osakilpailu. Toivottavasti järjestäjät onnistuvat suunnitelmissaan ja Kanerva on oikeassa.

Markkinointi ja ennakkotiedottaminen viikolla järjestettyine oheistapahtumineen olivat onnistuneita, mutta ulkoilmatapahtumien järjestäjien painajainen toteutui kostean sään muodossa sunnuntaina. Vaikka yleisöä oli mukavasti paikalla, niin aurinkoinen päivä olisi varmasti lisännyt väkimäärää entisestään. Vaikka sade loppui oikeastaan jo tapahtuman alkaessa, jätti koko päivän kestänyt sade monet kotiin.

En ole käynyt kovinkaan ahkerasti yleisurheilukisoissa, joten kenttätapahtumien hyvä rytmitys pääsi vähän yllättämään meikäläisen. Koko ajan oli jotain seurattavaa käynnissä - välillä vähän liiankin paljon, kun lähes samaan aikaan oli keihästä, seivästä ja pituushyppääjää ilmassa. Jotain kehitettävääkin pitää aina keksiä, joten kun kisat tähtäävät askel kerrallaan kohti kansainvälistä huippua, niin aika pian kannattanee harkita kunnolla englantia taitavan kuuluttajan pestaamista tämän hyvällä otteella kotimaisella kielellä kuuluttavan kaverin työpariksi. Samoiten kellojen toiminnassa olisi ollut parantamisen varaa, sillä lyhyillä matkoilla kello ei pysähtynyt lainkaan, mutta pitkillä matkoilla kello taas pysäytettiin ensimmäisen juoksijan tultua maaliin.

Hyvästä kotimaisesta ja kansainvälisestä urheilijakaartista huolimatta tapahtuman lippujen hinnoittelu oli pidetty maltillisena, mikä oli hyvä asia. Pari kymppiä tuollaisesta tapahtumasta on varsin kohtuullinen veloitus. Kohtuullisuus oli sen sijaan karannut lapasesta tapahtuman kahviopisteissä. Hinnoittelussa oli ilmeisesti konsultoitu Kummolaa ja sen lisäksi palvelupisteet oli huonosti järjestetty. Kahvia sai vain pääkatsomon takaa ja makkaraa ja jäätelöä toiselta pitkältä sivulta katsomon takaa. No, tulipahan kuntoiltua jos sattui istumaan väärällä puolella stadionia ostoaikeitaan ajatellen. Ostin stadionille saapuessani vissyn ja kisamakkaran, jotka maksoivat yhteensä 6 euroa – makkara 2,5 e ja 0,5 l vissy 3,5 e. Kahvi oli suht normaalissa tapahtumahinnassa, kun pahvikupillisesta sai maksaa 2 euroa. Tavallisen pienen sokerimunkin hinnaksi oli keksitty 3 euroa, joten sellaisen jätin naurun saattelemana ostamatta, jotta ei tarvitse haastaa myyjää oikeuteen aseettomasta ryöstöstä tai sen yrityksestä.

Kisojen tulosraportoinnin jätän jälleen muille medioille, mutta mainittakoon kuitenkin muutamia mielenkiintoisia suomalaissuorituksia. Keihäässä oli huikea taso, vaikka Pitkämäki ja Ruuskanen joutuivat jäämään pois kisasta. Mannion voittoheitto oli komeaa katsottavaa, mutta illan parasta keihäsantia olivat kuitenkin kotistadionillaan heittäneen Tuomas Laaksosen ennätyskaaret. Turkulainen otti keihäskommuunin johtajan valtikan haltuunsa parantamalla ennätystään peräti kuusi metriä. Jos jollekin tuo keihäskommuuni on vieras termi, niin kannattaa ehdottomasti tutustua heidän Facebook-sivuihinsa. Seipäässä Minna Nikkanen kukisti hyvällä tuloksella lainaseipäillä ilman tulosta jääneen kauden kärkituloksen viikko sitten hypänneen kuubalaisnaisen. SE korkeudestakin Minna teki kolme kelvollista yritystä. Miesten satasella mielenkiintoisin nimi jäi alkueriin, mutta oli silti yksi illan suurimmista voittajista, sillä Hannu Hämäläinen palasi kilparadoille imusolmukesyövän selätettyään. Näiden lisäksi esimerkiksi pituuskisassa nähtiin kutakuinkin kaikki kotimaiset kärkinimet, juoksumatkoilla mm. MM-kisarajoja jahtaavat Niclas Sandells ja Sandra Eriksson sekä monia kansainvälisiä huippuja ja kotimaisia tulevaisuuden toivoja monessa eri lajissa.

Urheilijoiden hyvien suoritusten lisäksi kehut ansaitsee myös yleisö, joka eli hyvin tapahtumassa mukana kannustaen niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin kilpailijoita tasapuolisesti. Ensi kesän PN kisoja odottaessa voi yleisurheilun nälkää tyydyttää vaikkapa seuraamalla Eliittikisat-kiertuetta, Tampereella järjestettäviäNuorten EM-kisoja tai Turussa järjestettäviä Tilastopaja Cupeja.

Paluu Veritas Stadionille!

Kuva: www.fcinter.com

Turkulainen futiskansa pääsee taas kotiinsa, kun Veritas Stadionin pitkä remontti on valmis ja Veikkausliigapelit siirtyivät maanantaina takaisin Kupittaalle. Monen kaupungin mittapuulla erinomaiset arvosanat saava Paavo Nurmen Stadion oli erittäin hyvä sijaiskoti turkulaisille futiksen ystäville, mutta ”home sweet home”.

Remontin jälkeen Veritas näyttää entistä paremmalta, sillä nurmi näyttää todella hyväkuntoiselta (toivottavasti se myös pysyy sellaisena) ja lisäksi kentän ympäristöä ja eteenkin parkkipaikan päätyä on siistitty. Minun toivelistalla on edelleen pikaisella aikataululla uusi tulostaulu Veritas Stadionille (Paavolta voisi vaikka hakea sen siellä olevan näytön) sekä pidemmällä aikataululla lisäkatsomo myös parkkipaikan päätyyn, jolloin kentän jokaisella sivulla olisi katsomoita ja pyhätöstä tulisi todellinen stadion. Näiden toiveiden toteutumiseksi meidän kaikkien penkkiurheilijoiden tulee kansoittaa Kupittaata Veikkausliigaotteluiden aikana paljon nykyistä aktiivisemmin.

Monet haukkuvat suomalaista futista potkupalloksi ja heikkolaatuiseksi, mutta minä väitän pelin ja pelaajien olevan lähempänä Euroopan huippua kuin meidän katsojien. Maanantain Inter – VPS -ottelua seurasi kuulutuksen mukaan vähän yli 1700 katsojaa, mutta itse olisin arvellut luvun olevan jotain 1300 luokkaa. Tämä on luokattoman huono suoritus turkulaisilta jalkapallon ystäviltä. Selityksiä löytyy tietysti paljon vähäisestä markkinoinnista, kehnosta kelistä ja ”perinteisesti ei-kiinnostavasta” vastustajasta lähtien. Vanhan kansan sanonnan mukaan häviäjä tietää selitykset ja voittaja ratkaisut. Haastan jokaisen blogini lukijan käymään futispeleissä paikanpäällä tänä kesänä sekä levittämään tietoa otteluista kaveripiirissään sekä livenä että sosiaalisessa mediassa. Seuraava mahdollisuus huippufutiksen seuraamiseen on jo torstaina, kun Veritaksella pelataan TPS – KuPS -ottelu.

Kuva: www.palloliitto.fi/turku

Veritas Stadionilla voi tutustua tätä nykyä myös More Than a Game -näyttelyyn, joka kertoo ihmisille sekä itse lajista että ihmisistä jalkapallon takana. Näyttely on jatkoa Turun Logomossa kulttuuripääkaupunkivuotena esillä olleelle Only a game? -näyttelylle. More Than a Game -näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on avoinna Veritaksen 2. kerroksessa (ns. kioskikerros) aina stadionin yleisötilojen ollessa avoinna. Käykäähän tutustumassa tähänkin urheilukulttuurin muotoon.

Tavataan Veritas Stadionin lehtereillä!

Paavo Nurmen välitilinpäätös

Kotimaisen jalkapallon Veikkausliiga on potkaistu käyntiin ja takana on jo muutama kierros pelejä. Turussa sekä TPS että Inter ovat avanneet kautensa erinomaisen Veritas Stadionin sijasta kaupungin kakkosstadionilla, eli Paavo Nurmi Stadionilla. Veritaksen nurmi on remontissa ja siellä pelataan ensimmäiset ottelut ilmeisesti vasta Juhannuksen jälkeen.

Turulla on sikäli pullat hyvin uunissa, että kaupungista löytyy kaksi hyvää stadionia, joilla voi pelata jalkapallon Veikkausliigaa. Yleisurheiluväki ei tietysti ole tyytyväinen futaajien vierailuun ”heidän” stadionillaan, mutta eiköhän sopu sijaa anna, kun urheilumiehiä on pöydän molemmilla puolilla. Paavon kentän koosta on ollut jotain kirjoittelua foorumilla, mutta en paneudu tässä kirjoituksessa tuollaisiin asioihin, vaan katselen asiaa vain katsojan kannalta.

Paavolle saapuminen on melko hankalaa, sillä paikoitustilat ovat melko vaatimattomat. Toisaalta aivan kaupungin ydinkeskustassa sijaitseminen antaa mahdollisuuksia mm. julkisten kulkuvälineiden käyttöön. Sama tosin pätee Veritakseenkin. Sisään pääsee kahdesta eri kulmasta, mikä on tietysti hyvä juttu. Seurojen kannalta huonompi homma on tietysti se, että aluetta ei pysty sulkemaan kokonaan ja Urheilupuiston kalliot tarjoavatkin oivan paikan pitää ”sattumalta” piknikkiä juuri pelien aikaan. Ensimmäisessä Tepsin pelissä järjestyksenvalvojat yrittivät puuttua tähän, mutta eipä kai veronmaksajia voi häätää pois kaupungin puistosta?

Katsomotilat toimivat minusta hyvin. Ainoa miinuspuoli on stadionilla puhaltava ikuinen tuuli, mutta sille nyt ei tietysti ole tehtävissä mitään. Paavolla pelejä katsoessa muistuu taas mieleen miten hyvä asia se onkaan, että Veritaksella ei ole juoksurataa katsomon ja kentän välissä. Ylimääräinen tyhjä tila laskee tunnelmaa ja läheisyyden tunnetta. Paras tilannehan olisi että katsomoon asti voisi haistaa pelaajien hien ja aistia adrenaliinin. Plussaa stadion saa ilmeisesti viime kesän Kalevan Kisoja varten uusitusta jättiscreenistä, joka on todella komea. Molemmat seurat käyttävät sitä hyödykseen pelaajaesittelyissä - Tepsi näyttävästi myös ennen ottelua ja tauolla. Vielä kun siihen saisi ajettua hidastuksia pelistä, niin screenin kaappaamisesta Juhannuksen jälkeen Veritakselle pitäisi tehdä oma adressinsa nettiin.

Kahvio- ja ravintolapalveluiden järjestäminen alkukauden matseihin vaatii Tepsiltä ja Interiltä erikoistoimenpiteitä, mutta ainakin omalta osaltani voin todeta kaiken toimineen tähän asti erinomaisesti. Katsoin kauden ensimmäisen ottelun pääkatsomon vastakkaisella puolella ja tauolla kun halusin testata terveysruuan makua, niin vähän harmitti että joutui kävelemään pääkatsomon taakse rahojaan kuluttamaan. Kyllä rahoista eroon pääseminen pitäisi tehdä katsojille mahdollisimman helpoksi. Tämä ongelma oli ymmärretty Tepsissä heti ensimmäisen pelin jälkeen ja Klubi-matsissa olikin kentän toisellekin sivustalle ilmestynyt kahvioteltta grilleineen sekä jopa oma anniskeluteltta. Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki tästä!

Pääkatsomon takana palvelut ovat erinomaisen hyviä. Kahvia (2 €) ja makkaraa (2 €) saa useasta eri pisteestä ja lisäksi myynnissä on pizzaslicejä (5 €) ja pyttipannua (6 €). Anniskelualueella on mietojen juomien (~5 €) lisäksi tarjolla Jallua (6 €) ja konjakkia (7 €). Tepsin pelissä testaamani pyttipannu oli hyvää, mutta Interin pelissä testiin päässyt makkara oli pettymys. Satuin saamaan grillin pienimmän vonkaleen ja sen lisäksi se oli päältä nahkea ja sisältä vähän vetinen, ei istunut meikäläisen makuun. Klubi-pelissä oli todella kylmä, joten Jallunapsu puoliajalla lämmitti mukavasti. Toivon että alkoholin myynnin kanssa päästäisiin Suomessakin jo lähemmäs eurooppalaista kulttuuria. Ei tarvitse mennä kuin Suomenlahden yli, niin siellä on jo aivan erilainen käytäntö kuin Suomessa. Kun homma pidetään kohtuuden rajoissa, niin se ei minun käsitykseni mukaan aiheuta mitään ongelmia. Kieltolaki on ohi ja alkoholi ei ole enää tabu, vaan se kylmä olut lämpimänä kesäpäivänä tai Jallunapsu kylmänä kevätpäivänä täydentää katsojan positiivista urheilukokemusta. Ja tuohan tämä toiminta tietysti seuran kassaan lisää suomalaisen urheilun kovasti kaipaamia euroja.

Kaiken kaikkiaan annan siis kolmen ottelun perusteella Paavo Nurmi Stadionille kohtuullisen hyvän arvosanan. Seuratkin ovat ansainneet kiitokset hyvin järjestetyistä ottelutapahtumista. Vielä kun jollain tavalla katsomoihin saataisiin enemmän väkeä, niin sinne saapuvat viihtyisivät vielä paremmin. Oravanpyörä olisi valmis. Koitetaan me kaikki urheilun ystävät kantaa kortemme kekoon ja käydään matseissa mahdollisimman paljon. Ja aina kun menemme paikalle, niin napataan joku kaveri mukaan. Kyllä se penkkiurheilukärpäsen pureman kautta tartunnan saaneiden ihmisten lukumäärä siitä hiljalleen kasvuun saadaan.

Jos ottelutapahtumat tiivistää vielä pelien osalta, niin TPS oli umpisurkea MyPaa vastaan ja hävisi ansaitusti. HJK:ta vastaan Paavolla nähtiin tyystin eri Tepsi, joka voitti suurimman mestarisuosikin lähes näytöstyyliin. Tässä ottelussa sattui katsomossa muuten melko huvittava tempaus, joka sai julkisuutta myös Iltasanomissa. Osa kannattajista oli siis ymmärtänyt että yleisurheilustadionilla pitää aina tarjota viihdettä myös kilpajuoksun muodossa. Inter avasi pelinsä Paavolla kurittamalla Tepsin voittanutta MyPaa ensimmäisen 45 minuutin aikana mielin määrin, mutta sen jälkeen hieman rauhoittuen. Mielenkiintoisia hetkiä on jo takana, mutta vielä enemmän edessä.

Tulkaahan kaikki sankoin joukoin seurakseni seuraamaan kotimaista jalkapalloa joko Paavo Nurmelle tai Veritakselle. Veikkausliiga on mainettaan parempaa viihdettä!