Katsaus Veikkausliiga-kauteen

Veikkausliigan uusi kausi on aivan nurkan takana ja tulossa on äärimmäisen jännittäviä tunnelmia, kun Suomen huippufutaajat pääsevät ottamaan mittaa toisistaan. Viisi mestaruutta putkeen napannut HJK joutuu taas kerran puolustamaan mestaruuttaan, kohdaten muun muassa liigaan nousseen ja Liiga Cupin voittaneen SJK:n, josta tulee toivottavasti yksi kauden väriläiskistä.

Netin veikkaustoimistojen kertoimet ovat vahvasti sitä mieltä, että Veikkausliigan mitalikolmikon tulevat muodostamaan HJK, FC Inter sekä osittain Petteri Forsellin paluun myötä mustaksi hevoseksi nostettu MIFK. Pelkkiä kertoimia seuraamalla ei kuitenkaan saa koskaan tietoonsa koko kuvaa. Varsinkaan, kun otetaan huomioon vaihtuneita avainhenkilöitä ja niiden vaikutusta koko joukkueeseen. Eikä Liiga Cupinkaan otteluille voi ihan liikaa laskea painoarvoa, koska harvan joukkueen peli tai edes rosteri ovat niissä vielä valmiita.

Liigacupin voittanut SJK nousi nyt ensimmäistä kertaa Veikkausliigaan, ellei oteta lukuun vuoden 1997 kautta jolloin TP-Seinäjoki kävi pelaamassa pääsarjassa yhden kauden verran. Nousu tapahtui nipinnapin, sillä ratkaisuottelu liiganoususta kamppailleiden SJK:n ja FC Hakan välillä päättyi 1-1 tasapeliin, mutta se riitti varmistamaan seinäjokisille paikan liigassa.

FC Inter valmentajansa Job Dragtsman luotsaamana on ehostanut kokoonpanoaan ja sen myötä nostanut kertoimiaan tuntuvasti. HJK:lla tuleekin varmasti olemaan täysi työ kultamitalin syrjässä sinnitellessä, sillä Interin riveihin ovat astuneet mm. Ruotsista palannut Mika Ojala, sekä moninkertaisesti mestaruuksia kahminut Mathias Lindström.

Huippufutaaja Mika Ojala pelasi Veikkausliigassa ensimmäisen kerran kaudella 2006, jonka jälkeen mies on myös valittu Veikkausliigan vuoden keskikenttäpelaajaksi kolme kertaa, viimeisen kerran vuonna 2012. Mathias Lindström taas tunnetaan eniten Veikkausliiga-mestaruuksia voittaneena pelaajana ja hallussaan Lindströmillä on tällä hetkellä seitsemän Suomen mestaruutta.

TPS:n kauteen valmistautuminen on ollut lievästi sanottuna haastava. Toimitusjohtaja Juha Reini on joutunut pakon sanelemana tekemään kipeitä päätöksiä ja mustavalkoisen turkulaisporukan taisteleminen muusta kuin sarjapaikastaan olisi yllätys. Mielenkiintoista on kuitenkin seurata nuorten pelaajien esiinmarssia sekä heidän rinnallaan olevien kokeneempien pelaajien, kuten Jukka Lehtovaara ja Wayne Brown, vastuunottokykyä.

Myös FC Hongan menestys alkavalla kaudella on suuri kysymysmerkki, sillä joukkueen keski-ikä on laskenut ja kaiken kukkuraksi joukkuetta valmentanut Mika Lehkosuo sai yllättäen potkut toimestaan helmikuussa 2014. Tilalle palkattiin Englannissa jalkapallouran luonut Shefki Kuqi, jolla ei ole aiempaa kokemusta valmentamisesta. Aika näyttää, miten Sheriffi selviää tulikasteesta valmentajana.

Jännät on paikat, sanoisi Routalempikin. Veikkausliigasta löytyy tällä kaudella muutamakin joukkue, jolla on mahdollisuus yllättää niin hyvässä kuin huonossakin. Mielenkiintoisia seuroja listatessa voisi nostaa lähes jokaisen liigaseuran esiin. On sanomattakin selvää, että nyt alkava kausi lähtee mielenkiintoisista asetelmista vedonlyönninkin kannalta. Netistä kannattaa ensin lukea viimeisimmät vinkit ja sitten veikata pysyykö mestaruus HJK:lla, miten Hongan uusi valmentaja suoriutuu pestistään, vakiinnuttaako SJK ja säilyttääkö TPS paikkansa Veikkausliigassa ja mitä on MIFK:ille luvassa.

Avauspotku suoritetaan sunnuntaina 6.5. ja otteluohjelmat löytyvät esim. Veikkausliigan kotisivuilta. Mennään kaikki joukolla katsomoihin ja napataan kaveritkin vielä mukaan!

 

Tähtitehdas palaa Veritas Stadionille!

Veikkausliigaa on pelattu jo muutaman kierroksen verran, mutta minun osalta kausi alkaa vasta maanantaina, kun tieni vie jälleen tuttuun tapaan Veritas Stadionille. Onneksi stadionyhtiö, TPS ja kaupunki pääsivät pitkäksi venyneiden neuvottelujen jälkeen sopuun ja Tepsinkin pelit pelataan Turun jalkapallopyhätössä muutamaa alkukauden evakko-ottelua lukuun ottamatta. En ehtinyt käydä katsomassa Yläkentällä pelattuja Veikkausliiga-otteluita, mutta TPS – MIFK Suomen Cupin ottelua näin vähän aikaa. Vaikka Yläkenttä on ihan ok varakenttä, niin ei kyllä pidemmällä tähtäimellä otteluiden pelaamisessa jossain muualla kuin Veritaksella ole mitään järkeä näin katsojan silmin katsottuna. Toivottavasti sopimuskuviot menisivät jatkossa siihen suuntaan, että jatkossa kaikki kaupungista löytyvät voimavarat käytetään Kupittaan kokonaisvaltaiseen (kenttä, katsomot, tekniikka, ravintola, yms.) kehittämiseen yhteistyöllä.

Kauden alkua on värittänyt myöhäinen kevät ja siitä johtuneet ottelusiirrot. Jokakeväinen ja -syksyinen tekonurmikeskustelu on siis jälleen käyty ja jäädään odottamaan uutta keskustelua taas syksyllä. Kävin itse Veritaksella torstaina ja silloin siellä oli vielä harsoa nurmen pinnalla, mutta nyt kentän pitäisi olla hyvässä kunnossa – ainakin jos Interin twiittaukseen on luottaminen.

Kaudesta on tehty niin paljon ennakoita, että en sotke lusikkaani enää siihen soppaan, vaan tyydyn toteamaan, että odotan kautta suurella mielenkiinnolla. Turkulaisille futiksen ystäville on taas tarjolla makeaa mahan täydeltä. TPS:n ja Interin otteluiden lisäksi Veritaksella tullaan näkemään huuhkaajiakin, kun Suomi kohtaa elokuussa Slovenian. Toivon että tälläkin kaudella turkulaiset pystyvät haastamaan mestaruustaistelussa lähes varmaksi mestariksi jo leimatun HJK:n. Lisäksi toivon että sekä turkulaiset, että myös muut suomalaiset joukkueet menevät Euro-kentillä mahdollisimman pitkälle.

Muistakaahan pitää ystävät ja tutut tietoisina kotoisesta jalkapallotarjonnasta. Vaikka pelin tasossa on tietysti eroa televisiosta tulevaan maailman kovatasoisimpaan futikseen, niin kyllä kotimainen jalkapallo on mainettaan parempaa. Tämä on se "tähtitehdas", josta on ponnahtanut tähtitaivaalle esimerkiksi Litmasen, Hyypiän ja Jääskeläisen kaltaisia tähtiä. Tälläkin hetkellä viheriöillä kirmaa monia tähtipotentiaalin omaavia nuoria, joista mainittakoon vaikka Petterit Forsell ja Pennanen ja Joel Pohjanpalo. Nuorten pelaajien lisäksi virta on tuonut maailmalta takaisinpäin jo tähti-statuksen ansainneita pelureita, kuten Mikael Forssell, Teemu Tainio, Pekka Lagerblom ja Mika Väyrynen.
Hankitaanpa porukalla Suomi-futikselle uusia ystäviä houkuttelemalla tuttuja mukaan peleihin. Onnistuin viime kaudella puhumaan joitain suomifutista "potkupalloksi" haukkuvia tuttuja Veritakselle käymään ja monet olivat visiitin jälkeen sitä mieltä, että olihan se peli sittenkin ihan hyvää. Jokainen peleissä käyvä kun huokuttelisi vaikka kolme uutta katsojaa mukaansa, niin ensikertalaisten määrä kasvaakin jo mukavasti. Alkukauden yleisömääriä kun katsoo, niin katsomoissa on kyllä ollut huolestuttavan paljon tilaa. Minä lupaan ainakin kantaa korteni kekoon ja soittaa puskaradiota mahdollisimman kovalla volumella!

P.S. Voikohan Jarno Heinikangas tulla koskaan enää Veritakselle? Hänhän lupasi ettei tule sinne, jos häviää Job Dragstmalle Aurajoen yöjuoksussa lauantaina. Jallu ei tullut lähtöviivalle lainkaan ja Dragstmakin keskeytti kympin lenkin.

 

Ny naatitaan!

Meikäläisen mielestä ainakin penkkiurheilijalla on tällä hetkellä nautittavanaan yksi vuoden mehukkaimmista ajankohdista. Täällä Turun seudullakin on jos vaikka mitä sporttia tarjolla.

Jos aloitetaan pääsarjoista, niin Veikkausliigan mitalitaistohan käy kuumana ja molemmat turkulaiset (Inter & TPS) ovat vielä mukana taistelemassa jopa kirkkaimmista mitaleista. Kuuma onkin tällä hetkellä erinomaisesti kuvaava adjektiivi, sillä maanantain kierroksella erotuomari Mikko Lehtola löi lisää löylyä mestaruustaistoon erikoisella ratkaisullaan Haka – HJK televisio-ottelussa (lue lisää tapahtuneesta). Turkulaisten kilpaveljinä mitalitaistossa ovat tietysti HJK sekä ehkä vähän yllättäen Maarianhaminan IFK. Mitaleiden kannalta äärimmäisen tärkeitä matseja on Veritas Stadionilla tarjolla vielä viisi kappaletta. Tulkaahan kaikki paikanpäälle seuraamaan miten turkulaisille käy mestaruusjahdissa.

Keneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, hyvässä tai pahassa, että jääkiekon SM-liigakin on jo alkanut. Liiga alkoi käskytys- ja väkivaltakohun sekä NHL:n työsulun värittämänä suuren mediamyllyn kera. TPS on aloittanut kautensa heikohkosti, mutta HIFK-ottelussa viime lauantaina HK Areenalla oli jo yli 7000 katsojaa. Itsekin aion suunnata ”nakkikattilaan” peliä katsomaan heti kun se vaan aikatauluihini sopii. Täällä Turussa mediakohu ei ole rajoittunut vain TPS:n ja Liigan ympärille, vaan oman tilansa mediassa on saanut myös TuTo, joka tekee näkyvää työtä Mestiksen puolella. Marli Areenaksi nimensä muuttanut halli on myös matkasuunnitelmissani, joten Tamin valtakunnastakin on raporttia tulossa.

(c) Tuomas Pelto, tuomas.pelto at gmail.com

Myös lentopallon Mestaruusliiga on käynnistynyt jo ja tarjoaa hyvää penkkiurheiluviihdettä Raision lisäksi myös Turussa ja Naantalissa. Koko talousalueen joukkueeksi pyrkivä Loimu levittää lentopalloinnostusta viemällä viime lauantaina pelatun ottelun Turkuun ja tulevana lauantaina pelattavan ottelun Naantaliin. Turkulaisittain mukavan lisämausteensa Mestaruusliigaan tuo Loimun paikallisvastustajat VaLePa ja Hurrikaani, jotka olivat viime kauden finalistit ja myös alkaneen kauden suurimmat ennakkosuosikit. Ensimmäinen mielenkiintoisista paikallisväännöistä on edessä jo ensi keskiviikkona, kun mestarit ovat areenalla Raisiossa.

Edellä mainittujen sarjojen lisäksi tähän aikaan vuodesta on tietysti tarjolla monenlaista muutakin urheilua. pääsarjaurheilua ja myös alemman tason sarjoista löytyy paljon katsottavaa ja koettavaa. Mainitsematta jäi nyt ainakin koripallo-, käsipallo- ja futsal-sarjat, joihin aion kuitenkin tutustua talven aikana. Lisäksi aion tutustua myös paikalliseen alemman tason urheiluun. Heittäkääpä taas viestiä tulemaan mielenkiintoisista joukkueista, tapahtumista ja sarjoista!

Hajanaisia ajatuksia avausderbystä

Ensimmäinen kesän 2012 kolmesta Turun derbystä pelattiin sunnuntaina, kun TPS isännöi Interiä Veritas Stadionilla. Turkulaiset osoittivat taas sen, että kotimainen jalkapallo kiinnostaa kyllä, mutta automaationa stadionia ei saada täyteen. Uskon että enemmän duunia tekemällä sunnuntain kaltaisia yleisömääriä (6357) nähtäisiin Veritaksella useamminkin kuin vain Euro- ja derby-otteluissa. Kuulin katsomossa kun joku nainen kommentoi tutulleen: ”Loppukauden ottelut voivat taas kiinnostaakin minua, jos Tepsi pelaa mitaleista. Pariin vuoteen en ole nähnyt muita otteluita kuin derbyt.” Vastaavaa piilevää kiinnostusta lienee monilla, mutta joillain keinoilla nämä tyypit pitäisi saada lehtereille paljon useammin.

Itse otteluun lähdettiin erikoisista asetelmista, sillä molemmilta joukkueilta puuttui useita tärkeitä pelaajia. Tämä näkyi valitettavasti myös ottelun tasossa. Ensimmäisellä puoliajalla ottelusta tuntui puuttuvan taitavan pelin rakentelun lisäksi paikallispelin ekstra-latauskin kokonaan. Ei nähty taklauksia ja kuumenemisia, joihin on yleensä kuumissa paikallisväännöissä totuttu. Eräässä puoliajalla tehdyssä twiittauksessa toivottiinkin osuvasti kentälle Simo Valakaria, ”Jallu” Heinikangasta ja Samuli Lindelöfiä hieman väriä ja paikallismatsin tunnelmaa tuomaan. 

Kahdesta raitapaitaisesta joukkueesta sini-mustat hallitsivat hienokseltaan ottelun ensimmäistä puoliaikaa ja tauolle siirryttiinkin ”vieraiden” 0-1 johdossa. Tauon jälkeen ote siirtyi valko-mustalle ”kotijoukkueelle” ja lopulta taululle taottiinkin peräti 4-1 voittolukemat – ja tasainen sarja sen kun tasoittui entisestään. Toivottavasti kutkuttava sarjatilanne ja mahdolliset horisontissa siintävät mitalijuhlat motivoivat turkulaisia entistä enemmän seuraamaan molempien joukkueiden otteluita Veritas Stadionille, jossa on muuten tulevana keskiviikkona tarjolla kansainvälistä jalkapalloa, kun Suomen U21-maajoukkue saa vastaansa Liettuan!

Avausderby herätti penkkisporttajassa muutamia kysymyksiä / ajatuksia, joista on pakko purkautua näppäimistön kautta:

1) Yleisömäärä

Miksi ”tavalliset” Veikkausliiga-pelit eivät kiinnosta ihmisiä? Tällaisen deryn jälkeen, etenkin kun on vielä Interin runsaslukuinen Euro-ottelu takaraivossa, olisi helppo todeta, että "hyvinhän meillä menee". Kun katsoo Veikkausliigaseurojen koko kauden yleisökeskiarvoja, on helppo todeta, että asia ei kuitenkaan ole niin ruusuinen mtiä tällaiset yksittäiset hienot ottelutapahtumat antavat ymmärtää. 

Tässä asiassa kaipaisin härän sarviin tarttumista ihan tosissaan myös Palloliiton ja/tai Veikkausliigan toimesta. Paikalliskamppailut, Euro-ottelut ja maaottelut vetävät hyviä yleisömääriä, mutta liigamatsien yleisömäärät eivät päätä huimaa. Mistä tämä johtuu? Mitä tälle olisi tehtävissä? Onko kaikki mahdollinen tehty yleisömäärien kasvattamiseksi?

2) Poissaolojen vaikutus

Tepsiltä puuttui tärkeitä pelaajia (Hurme, Ääritalo, Lähde, jne.), mutta se ei näkynyt pahasti joukkueen pelissä. Interiltä puuttui vielä tärkeämpiä pelaajia (Ojala, Bahne, Kauko, jne.) ja heillä se todellakin näkyi otteissa.

 

Tasaisessa sarjassa poissaolojen jättämien aukkojen paikkaaminen voi nousta loppusuoralla arvokkaaksi, koska jokaiselle joukkueelle taatusti tulee poissaoloja. Suomessa parhaiten poissaoloihin varautunut seura on HJK, mutta heidänkään pelinsä ei vielä ole toiminut totuttuun tapaan. Turkulaisten varamiehisyydestä saatiin osviittaa sunnuntaina, eikä jälki ollut liian vakuuttavaa. Kärkinelikosta MIFK myi vähän aikaa sitten tärkeimmän pelaajansa kovaan Turkkin liigaan (lue uutinen aiheesta), joten aika näyttää millaiselle kurssille heidän pelinsä tulee tuon siirron jälkeen asettumaan.

3) Ulkomaalais”vahvistukset”

Olen jo pidemmän aikaa pärissyt kehnoista ulkomaalais”vahvistuksista”, joita Suomeen tuodaan. Karkeasti heitettynä puolet ulkomaalaishankinnoista ovat onnistuneita ja toinen puoli täysiä turisteja. Jotkut jälkimmäisistä ovat vieläpä niin onnekkaita, että he ovat onnistuneet sokaisemaan valmentajansa ja ansaitsemaan itselleen monivuotisen työpaikan vailla kunnon näyttöjä. 

Jätetään hampaankolooni jääneet aiemmat floppivahvistukset tässä nyt ruotimatta, mutta sunnuntain derbyn tiimoilta on pakko nostaa esiin herrat Eriba, Asis ja Gnabouyou. Minun mielestäni nämä ovat sen tason kavereita, että heidät pitäisi laittaa pikimiten paluumatkalle kotiinsa ja ottaa tilalle oikeasti joukkueen tasoa nostavia vahvistuksia tai sitten vaikka suomalaisia junioreita. Pidän ulkomaalaisvahvistuksia elintärkeinä kotimaiselle liigalle, mutta kyseessä pitää olla nimenomana ulkomaalaisvahsitus - ei ulkomaalaispeluri. 

KOHTI MIELENKIINTOISTA LOPPUKAUTTA!

Mitäs mää sanoin!

Otsikon lause tuli varmasti valitettavan monen katsojan mieleen Turun Veritas Stadionilla torstaina noin klo 19.07. Kieltämättä se kävi hetkellisesti myös minun pääkopassani, sillä olinhan ennakkoon noitunut että peli ei saisi alkaa Twenten parilla nopealla maalilla. No, pelikello osoitti noin 06:40 ja taululla oli 0-2 lukemat. Kovin odotuksin paikalle tulleista urheilun ystävistä jotkut lähtivät jo kotimatkalle, kun 37 minuutin kohdalla Twente iski taululle 0-3 lukemat. Tällainen jaloilla äänestäminen tuntui vannoutuneesta penkkiurheilijasta pahalta.

Tärkeä peli päättyi lopulta Interin yllätyskorttitalon murskaten lukemiin 0-5. Pelin jälkeen minulla oli melko kaksijakoiset tunnelmat. Tavallaan matsissa kävi juuri niin kuin pitikin, kun Euroopan rankingin joukkueet 36 ja 258 kohtasivat, mutta tavallaan Interin hampaaton esitys kotiyleisön edessä jäi harmittamaan. Ensimmäisen osaottelun hieno 1-1 tulos nosti suomalaisten odotukset pilviin, mutta tämä lopputulos taisi olla realismia. Eli tavallaan olin ihan hyvilläni ensimmäisen osaottelun hienosta suorituksesta, mutta toisaalta taas toisen osaottelun perusteella en antaisi Interin pelaajista puhtaita papereita kuin Daniel Antunesille ja Irakli Sirbilazelle. Kaikille muille jäi paljon parannettavaa ja peiliin katsottavaa.

Mutta jos unohdetaan itse peli ja keskitytään muuhun humuun tapahtuman ympärillä, niin tämä oli juuri sitä mitä suomalainen jalkapallo tarvitsee. Huikeat ennakkohypetykset mediassa ja kaupungilla, jonka saattelemana stadion myytiin lähes loppuun ja lipunmyyjien kassakoneet huusivat hoosiannaa. Tunnelma oli penkkisporttaajalle kuin huumeet narkkarille, kun seurasin kuhinaa stadionin läheisyydessä ja sisällä. Tärkeän ottelun ansiosta paikalle oli saapunut myös suomalaista urheilu- ja viihde-elämän kermaa, jota ei useastikaan Veikkausliigan peleissä näy. Tällaisia kasvoja olivat mm. Turussa pelatessa tietysti Matti ja Teppo, Mikko Koivu sekä Helsingistä asti paikalle saapunut Mursu-Muurinen. Lehdistötilassa ja stadionin käytävillä silmät ja korvat auki pidettyäni voin iloiten todeta, että tämä matsi oli herättänyt kiinnostusta pääkaupunkiseudun urheilupiireissä Mursua laajemminkin - sieltä suunnalta oli tullut paljon urheilun ystäviä suomalaisen joukkueen otteita seuraamaan ja jännittämään.

Jokainen stadionin kuhinan nähnyt voi itsekseen miettiä mitä se tekisi suomalaiselle jalkapallolle, jos vastaava yleisömäärä olisi paikalla vaikkapa 10 kertaa kaudessa. Sillä olisi valtava vaikutus seurojen kassatuloihin, mikä taas näkyisi positiivisesti pelaajahankinnoissa ja valmennusresursseissa. Euro-ottelussa oli mukava seurata kahvioiden ja makkaramyyntikojujen kuhinaa. Ainoa normaalia rauhallisempi myyntipiste oli anniskelualue, koska UEFA:n säännöt tekevät anniskelusta melko vaikeaa. Ja lisäisihän isot yleisömäärät myös otteluiden tunnelmaa, jolloin katsomoon olisi paljon helpompi saada uusia kasvoja.

Loppujen lopuksi 0-5 tuloksesta huolimatta täytyy olla todella tyytyväinen illan antiin. Toivottavasti näistä yli 7000:sta katsojasta edes puolet alkaa alkaisi käymään säännöllisesti myös Veikkausliigan matseissa.

Suomalaisten hyvä Euro-kausi päättyi torstaina Interin lisäksi myös MyPalta ja JJK:lta. KuPS sen sijaan jatkaa Eurooppaliigan 3. karsintakierrokselle, joten suuret onnittelut Kuopioon! Lisäksi jatkossa on tietysti myös HJK, joka kohtaa Mestareidenliigan karsinnoissa seuraavaksi skottijätti Celticin. Itse aion mennä Sonera Stadionille Helsinkiin kyseisen otteluparin toista ja ratkaisevaa ottelua seuraamaan keskiviikkona 8.8., jos se vain suinkin työkuvioihini sopii.

Euro-huumaa Turussa(kin) Olympiaviikolla!

Suomalaiset joukkueet ovat pärjänneet euro-kentillä todella hyvin tällä kaudella. Tai ainakin paremmin kuin on totuttu, sillä yksikään joukkue ei ole vielä kompastunut ”kääpiömaiden” pikkuseuroihin. MyPa, KuPS ja JJK etenivät kaikki Eurooppaliigassa toiselle karsintakierrokselle, HJK aloitti Mestareidenliigan toisella karsintakierroksella komealla 7-0 kotivoitolla Islannin mestari Knattspyrnufélag Reykjavíkurista. Turun Inter venyi Eurooppaliigan toisen karsintakierroksen ensimmäisessä osaottelussa Hollannissa upeaan 1-1 tasapeliin todellista suurseura FC Twenteä vastaan. Kaikkien suomalaisseurojen otteluita voi seurata helposti livenä täältä. Ja eiköhän videostriimauksiakin löydy ilmaiseksi esim. täältä.

Interin ja Twenten toinen ja ratkaiseva osaottelu pelataan Turussa tulevana torstaina (Fb-event). Aion olla paikalla antamassa tukeni suomalaisten menestymiselle. Olisi todella kova temppu pistää Twente laulukuoroon. Ensimmäinen osaottelu osoitti että siihen on kaikki mahdollisuudet olemassa. Toivottavasti saan seurakseni paljon tuttuja ja tuntemattomia. Interin toimistolta tihkuneiden tietojen mukaan ennakkolipunmyynti sujuu mukavaa tahtia. Sekä minun että Jobin toiveissa on täysi Veritas Stadion – lue haastattelu.                     

Jos vain saan aikatauluihini sopimaan, niin aion nauttia Euro-matseista myös Helsingissä. Nämä pelit ovat sellaisia että niiden vuoksi kannattaa vähän reissatakin, joten aion olla paikanpäällä seuraavassa HJK:n kotipelissä. HJK saa islantialaiset pudotettuaan vastaansa suurseura Glasgow Celticsin. Skottien rakas paikallisvihollinen Rangers pudotettiin kolmosdivariin, joten Old Firmin (Glasgow’n derby) peruunnuttua Euro-pelit ovat heille suurinta herkkua muutamana seuraavana kautena.

Euro-ottelun ja DBTL:n lisäksi Turussa tapahtuu muutakin tällä viikolla, sillä mm. tiistaina on Kupittaalla tarjolla naisten Superpesiksen huipputärkeä kamppailu, jossa Turku-Pesis saa ”kuuden pisteen otteluun” vieraakseen Pesis-Junkkarit - lue otteluennakko.  Ja vilkkaan viikon huipentaa tietysti jokaisen penkkiurheilijan sykettä nostavien Olympialaisten käynnistyminen!

Juuso Wahlstenin elämänkertateoksen arvostelu ja Eurofutiksen startti

Tänään alkoi jalkapallon Eurooppa-liigan karsinnat. Suomalaisista tulessa olivat JJK, KuPS ja MyPa. JJK ja KuPS voittivat omat kotiottelunsa ja MyPa pelasi vieraissa maalittoman tasapelin. Ihan ok aloitus siis suomalaisilta. FC Interin tuleva vastustaja hollantilainen Twente joutui karsimaan jo kierrosta Interiä aiemmin ja voitti UE Santa Coloman vakuuttavasti 6-0. Todellinen huippujoukkue siis menee tuosta parista jatkoon ja tulee vähän ajan päästä Turkuun vierailulle!

Interillä on Turussa mielenkiintoisia vieraita toki jo tuota ennen, sillä esimerkiksi tulevana lauantaina Veritas Stadionille saapuu Suomen Rosenborg, eli HJK. Mestarikandidaateiksi nimitetyt HJK ja Inter ovat kokeneet yllättäviä pistemenetyksiä viime kierroksilla. Nyt on edessä todellinen kuuden pisteen ottelu, sillä HJK:n kaula Interiin ei saisi kasvaa enempää. Facebookin mukaan ruuhka Interin sairastuvalla on helpottamassa, joten sieltä saattaa olla tulossa apuja. Toivotaan että kelit suosivat lauantaina ja kaikki paitsi Ruisrockissa olevat saapuvat paikanpäälle huippuottelua katsomaan.

Kirja-arvostelu:   Juuso – aikaansa edellä (Juhani Wahlsten, Kalle Kaskinen)

Urheiluun liittyviä leffoja ja tv-dokumentteja on tullut jo arvosteltua, joten luonteva laajentamissuunta tällä saralla lienee urheiluun liittyvä kirjallisuus. Sain viime syksynä lähes uunituoreen elämänkertakirjan lahjaksi omistuskirjoituksen kera Juhani Wahlstenilta. En ole elämänkertakirjojen suurkuluttaja, mutta kirjoitan silti tästä teoksesta minun näköiseni kirja-arvion. Toivon että kaikki urheilun ystävät kuitenkin hankkivat teoksen omiin käsiinsä ja muodostavat oman mielipiteensä noin 200-sivuisesta urheiluopuksesta. Kirjan voi ostaa esimerkiksi täältä.

Kirja kertoo Juhani "Juuso" Wahlstenin elämäntarinan lähtien liikkeell aina isovanhemmista alkaen ja päätyen elämään eläkeiässä mm. yksinäisen kodin ja vaimon hoitokodin välillä. Minä olen sen ikäryhmän edustaja, että minulle Juuso on ollut aiemmin tuttu oikeastaan enemmän poikiensa Samin ja Jalin toimesta, kuin omien ansioidensa. Pojat olivat liigakiekkoilijoita siihen aikaan kun minulla oli tapana kuluttaa TPS:n kausikirjat puhki jo ennen liigan joulutaukoa. Toki Juusostakin tiesin että melko menestyksekäs pelaaja- ja valmentajaura oli miehellä takanaan - eihän pelipaita roikkuisi muuten HK Areenan katossa. En viitsi edes yrittää luetella mihin kaikkeen Juuso on positiivisessa mielessä sotkeutunut elämänsä aikana, mutta mainittakoon että hän on mm. entinen maajoukkuekiekkoilija, nuorten maajoukkueen ja TPS:n päävalmentaja, FC Barcelonan valmentaja ja espanjalaisen sekä turkkilaisen jääkiekon pioneeri, monien kongressien, leirien ja tempauksien järjestäjä, ringeten isä Suomessa, jne.

Kirja antoi minulle aivan uudenlaisen kuvan Juusosta. Pidin kirjaa kokonaisuudessaan mukavana luettavana ja tarinaa mielenkiintoisena. Välillä sisällön poukkoilu asetti vähän haastetta lukemiseen ja siihen piti keskittyä ihan tosissaan, jotta ei pudonnut kärryiltä tai sekoittanut puuroja ja vellejä keskenään. Värikkään ja vaiherikkaan tarinan kertominen johdonmukaisesti ilman poukkoilua on kyllä kieltämättä vaikeaa. Minun makuuni kirjassa nostettiin välillä myös turhan paljon yksittäisiä ihmisiä esiin. Juuson muistelmien kannalta se lienee hyvä asia, mutta kirjan ja tarinan ymmärtämisen kannalta esiin nostettiin paljon tarpeettomiakin henkilöitä.

Törmäsin Torontossa IIHF:n Hall of Famessa
nimekkääseen porukkaan päässeeseen Juusoon

”Juuso” on tehnyt todella pitkän ja kansainvälisen uran jääurheilun parissa ja on hänen tarinansa on ollut kansien väliin panemisen arvoinen. Hän on päässyt näkemään lähes kaiken mahdollisen kiekkomaailmassa. Monesti sattuma johdattaa ihmisiä erilaisiin mielenkiintoisiin projekteihin ja haasteisiin, mutta sanoisin että tämän kirjan luettuani uskon että Juuson kohdalla kyse on ollut sattumaa enemmän omasta tahdosta ja intohimosta.

Yksi asia minua jäi harmittamaan kirjan luettuani. En aio kuitenkaan kertoa mikä se on, vaan kehotan kaikkia hankkimaan kirjan käsiinsä ja lukemaan itse. Sen verran voin vinkata, että se asia liittyy NHL:ään.

Lahjakirjan omistuskirjoituksesta olen
ylpeä: "..suomalaisen palloilukulttuurin
kehittäjälle. ystävyydellä Juuso"

Suosittelen kirjan lukemista kaikille urheiluihmisille - ei pelkästään kiekkoihmisille. Minä annan tämän opuksen seuraavaksi lainaksi isälleni, jolla on pohjatiedot Juusosta tyystin eri tasolla kuin minulla. Hän tietää Juuson jo Kupittaan ulkojäiltä, mutta uskon kirjan tarjoavan roppakaupalla yllätyksiä hänellekin.

Lainaus Juusolta: 

”Menestyshullun Suomen muuttaminen urheiluhulluksi tai Suomen muuttaminen maailman liikkuvammaksi urheilukansaksi on yhtä vaikeaa kuin itse kullekin on ajattelutapojen ja tottumusten muuttaminen.

Tuo muutos pitää tapahtua jokaisen menestyshullun suomalaisen ajatuksissa, sydämissä ja arvoissa. Ero näkyy tappion hetkellä. Urheiluhullu tulee myös hävinneen joukkueen pukukoppiin.

Nouseeko syyttävä sormi, lyödäänkö lyötyä? Jätetäänkö kaveri, joka kuitenkin on yrittänyt ja parhaansa tehnyt?  Rohkaistaanko ja innostetaan urheilijaa löytämään fyysiset ja henkiset voimavaransa? Vaikka nyt puhutaan urheilusta, sama koskee myös työtä, opiskelua ja keskinäistä kanssakäymistä.” 

– Juhani ”Juuso” Wahlsten

Paavo Nurmen välitilinpäätös

Kotimaisen jalkapallon Veikkausliiga on potkaistu käyntiin ja takana on jo muutama kierros pelejä. Turussa sekä TPS että Inter ovat avanneet kautensa erinomaisen Veritas Stadionin sijasta kaupungin kakkosstadionilla, eli Paavo Nurmi Stadionilla. Veritaksen nurmi on remontissa ja siellä pelataan ensimmäiset ottelut ilmeisesti vasta Juhannuksen jälkeen.

Turulla on sikäli pullat hyvin uunissa, että kaupungista löytyy kaksi hyvää stadionia, joilla voi pelata jalkapallon Veikkausliigaa. Yleisurheiluväki ei tietysti ole tyytyväinen futaajien vierailuun ”heidän” stadionillaan, mutta eiköhän sopu sijaa anna, kun urheilumiehiä on pöydän molemmilla puolilla. Paavon kentän koosta on ollut jotain kirjoittelua foorumilla, mutta en paneudu tässä kirjoituksessa tuollaisiin asioihin, vaan katselen asiaa vain katsojan kannalta.

Paavolle saapuminen on melko hankalaa, sillä paikoitustilat ovat melko vaatimattomat. Toisaalta aivan kaupungin ydinkeskustassa sijaitseminen antaa mahdollisuuksia mm. julkisten kulkuvälineiden käyttöön. Sama tosin pätee Veritakseenkin. Sisään pääsee kahdesta eri kulmasta, mikä on tietysti hyvä juttu. Seurojen kannalta huonompi homma on tietysti se, että aluetta ei pysty sulkemaan kokonaan ja Urheilupuiston kalliot tarjoavatkin oivan paikan pitää ”sattumalta” piknikkiä juuri pelien aikaan. Ensimmäisessä Tepsin pelissä järjestyksenvalvojat yrittivät puuttua tähän, mutta eipä kai veronmaksajia voi häätää pois kaupungin puistosta?

Katsomotilat toimivat minusta hyvin. Ainoa miinuspuoli on stadionilla puhaltava ikuinen tuuli, mutta sille nyt ei tietysti ole tehtävissä mitään. Paavolla pelejä katsoessa muistuu taas mieleen miten hyvä asia se onkaan, että Veritaksella ei ole juoksurataa katsomon ja kentän välissä. Ylimääräinen tyhjä tila laskee tunnelmaa ja läheisyyden tunnetta. Paras tilannehan olisi että katsomoon asti voisi haistaa pelaajien hien ja aistia adrenaliinin. Plussaa stadion saa ilmeisesti viime kesän Kalevan Kisoja varten uusitusta jättiscreenistä, joka on todella komea. Molemmat seurat käyttävät sitä hyödykseen pelaajaesittelyissä - Tepsi näyttävästi myös ennen ottelua ja tauolla. Vielä kun siihen saisi ajettua hidastuksia pelistä, niin screenin kaappaamisesta Juhannuksen jälkeen Veritakselle pitäisi tehdä oma adressinsa nettiin.

Kahvio- ja ravintolapalveluiden järjestäminen alkukauden matseihin vaatii Tepsiltä ja Interiltä erikoistoimenpiteitä, mutta ainakin omalta osaltani voin todeta kaiken toimineen tähän asti erinomaisesti. Katsoin kauden ensimmäisen ottelun pääkatsomon vastakkaisella puolella ja tauolla kun halusin testata terveysruuan makua, niin vähän harmitti että joutui kävelemään pääkatsomon taakse rahojaan kuluttamaan. Kyllä rahoista eroon pääseminen pitäisi tehdä katsojille mahdollisimman helpoksi. Tämä ongelma oli ymmärretty Tepsissä heti ensimmäisen pelin jälkeen ja Klubi-matsissa olikin kentän toisellekin sivustalle ilmestynyt kahvioteltta grilleineen sekä jopa oma anniskeluteltta. Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki tästä!

Pääkatsomon takana palvelut ovat erinomaisen hyviä. Kahvia (2 €) ja makkaraa (2 €) saa useasta eri pisteestä ja lisäksi myynnissä on pizzaslicejä (5 €) ja pyttipannua (6 €). Anniskelualueella on mietojen juomien (~5 €) lisäksi tarjolla Jallua (6 €) ja konjakkia (7 €). Tepsin pelissä testaamani pyttipannu oli hyvää, mutta Interin pelissä testiin päässyt makkara oli pettymys. Satuin saamaan grillin pienimmän vonkaleen ja sen lisäksi se oli päältä nahkea ja sisältä vähän vetinen, ei istunut meikäläisen makuun. Klubi-pelissä oli todella kylmä, joten Jallunapsu puoliajalla lämmitti mukavasti. Toivon että alkoholin myynnin kanssa päästäisiin Suomessakin jo lähemmäs eurooppalaista kulttuuria. Ei tarvitse mennä kuin Suomenlahden yli, niin siellä on jo aivan erilainen käytäntö kuin Suomessa. Kun homma pidetään kohtuuden rajoissa, niin se ei minun käsitykseni mukaan aiheuta mitään ongelmia. Kieltolaki on ohi ja alkoholi ei ole enää tabu, vaan se kylmä olut lämpimänä kesäpäivänä tai Jallunapsu kylmänä kevätpäivänä täydentää katsojan positiivista urheilukokemusta. Ja tuohan tämä toiminta tietysti seuran kassaan lisää suomalaisen urheilun kovasti kaipaamia euroja.

Kaiken kaikkiaan annan siis kolmen ottelun perusteella Paavo Nurmi Stadionille kohtuullisen hyvän arvosanan. Seuratkin ovat ansainneet kiitokset hyvin järjestetyistä ottelutapahtumista. Vielä kun jollain tavalla katsomoihin saataisiin enemmän väkeä, niin sinne saapuvat viihtyisivät vielä paremmin. Oravanpyörä olisi valmis. Koitetaan me kaikki urheilun ystävät kantaa kortemme kekoon ja käydään matseissa mahdollisimman paljon. Ja aina kun menemme paikalle, niin napataan joku kaveri mukaan. Kyllä se penkkiurheilukärpäsen pureman kautta tartunnan saaneiden ihmisten lukumäärä siitä hiljalleen kasvuun saadaan.

Jos ottelutapahtumat tiivistää vielä pelien osalta, niin TPS oli umpisurkea MyPaa vastaan ja hävisi ansaitusti. HJK:ta vastaan Paavolla nähtiin tyystin eri Tepsi, joka voitti suurimman mestarisuosikin lähes näytöstyyliin. Tässä ottelussa sattui katsomossa muuten melko huvittava tempaus, joka sai julkisuutta myös Iltasanomissa. Osa kannattajista oli siis ymmärtänyt että yleisurheilustadionilla pitää aina tarjota viihdettä myös kilpajuoksun muodossa. Inter avasi pelinsä Paavolla kurittamalla Tepsin voittanutta MyPaa ensimmäisen 45 minuutin aikana mielin määrin, mutta sen jälkeen hieman rauhoittuen. Mielenkiintoisia hetkiä on jo takana, mutta vielä enemmän edessä.

Tulkaahan kaikki sankoin joukoin seurakseni seuraamaan kotimaista jalkapalloa joko Paavo Nurmelle tai Veritakselle. Veikkausliiga on mainettaan parempaa viihdettä!