Tepsi voittoon täyden tuvan edessä

Avasin neitsytmatkojen viikon maanantaina suuntaamaan suunnitelmieni mukaisesti Caribialle Salibandyliigan otteluun TPS – Nokian KrP. En oikein tiedä miksi liigamatsit eivät ole aiemmin houkutelleet minua paikalle, vaikka olen sentään itsekin joskus salibandya pelannut harrastusmielessä. Joku kynnys siinä on ollut, jota en ole saanut ylitettyä ennen tätä päivää, vaikka intohimoinen penkkiurheilija olenkin.

Kirjoitin vain vähän aikaa sitten futsal-raportin yhteydessä Caribia Areenaan liittyvistä haasteista yleisötapahtuman järjestämisessä ja osa niistä on näköjään paikkaansa pitäviä myös salibandyssä. Tepsiläiset olivat panostaneet mukavasti ottelutapahtumaan saapumiseen jo ulko-ovilta alkaen. Roll-up mainokset johdattivat yleisöä Caribialla kohti pelisalia. Lipunmyynnissä oli vähän ruuhkaa paikalle saapuessani, mutta järjestysmies käytti siellä hyvin pelisilmää ohjaten jonossa seisoneita kausi- ja vapaakorttilaisia ohittamaan jonon.

Lipunmyynnin ruuhka konkretisoitui myös hallin sisäpuolella, sillä myöhään paikalle saapuneen olisi ollut vaikea löytää istumapaikkaa, mutta onneksi minulle ja seurueelleni oli varattu tutun toimesta paikat ennakkoon. Nyt kun väkeä oli lähes ruuhkaksi asti hallissa, niin huomasin Caribian katsomoiden olevan todella ahtaita sekä leveys- että syvyyssuuntaan. Ahdasta ei näyttänyt sen sijaan olevan Tepsin käytössä olleissa hotellihuoneissa / aitioissa, jotka toimivat varmaan erinomaisina yhteistyökumppaneiden katsomoina. Tarjoilut lienevät kohdallaan tuolla osastolla.

En tiedä oliko matsiin tehty joku vapaalippukampanja, mutta mukavasti väkeä paikalla ainakin oli. Tupa oli täynnä ja yleisömääräksi ilmoitettiin 712. Hallissa oli myös tunnelmaa mukavasti, sillä valtakunnan parhaaksi ja tunnetuimmaksi salibandyfaniksi kutsuttu ”huutosakin johtaja” piti mukavasti ääntä hallin peränurkassa ja paikalle saapunut runsaslukuinen TPS-junnujen ryhmä tuntui tarttuvan hyvin mukaan kannustuksen rytmiin. Tässä kannattajassa, jota voisi ehkä myös kylähulluksi positiivisessa mielessä sanoa, on paljon piirteitä, joista moni kannattajaryhmä voisi ottaa mallia. Minun käsitykseni mukaan (voi olla että olen täysin väärässäkin) tämä kaveri tekee tätä hommaa A) selvin päin B) joukkueen lisäksi muuta yleisöä innoittaakseen C) vastustajaa ja tuomaria morkkaamatta. Ainoa asia mikä hänen toiminnassaan mietitytti oli sen mukavan ”maalijuoksun” turvallisuuskysymykset, kun lapset lähtevät matkimaan häntä, kuten maanantainakin kävi. Pienissä määrin sekään nyt ei ole mikään ongelma, mutta jos maalijuoksijoita ilmaantuu paljonkin, voi jonkunlaisia riskejä olla olemassa.

Tauoilla Caribian yleisöpalvelut olivat kahvioiden muodossa perinteisen heikot, joten en jaksanut lähteä tauoilla jonottelemaan kahvia. Moni muu näytti tehneen kanssani saman valinnan. Salin puolelle oli erätauoille kehitetty ihan mukavaa ohjelmaa. En ole itse minihameisten tanssityttöjen suurin ystävä, joten minusta oli ihan mukavaa, että ensimmäisellä erätauolla kentälle päästettiin Tepsin junioreita rankkaritaitojaan esittelemään. Tämä on hyvä tapa viljellä intoa tulevaisuudentoivoihin. Toisella erätauolla ohjelmassa oli yleisökipailu, josta joku onnellinen(?) pikkupoika voitti kotiin viemiseksi kasan Heirolin ruuanlaittovälineitä. Tarkennetaan vielä että ei minulla ole mitään tanssityttöjä ja minihameita vastaan, jos niilä on joku funktio ottelutapahtumassa - esim. toimia oikeasti esikannustajina.

Tapojeni mukaan jätän itse ottelun raportoinnin aika pieneen rooliin, koska monet lajeissa sisällä olevat tahot tekevät parempia raportteja otteluista. Minä keskityn enemmänkin ottelutapahtumista ja fiiliksestä raportoimiseen. Tepsi oli oikeastaan alusta alkaen askeleen nokialaisia edellä sekä kenttätapahtumissa että tulostaululla. Peli oli todella nopeatempoista, kuten arvelinkin. En tiedä onko Caribian kaukalo normaalikokoinen vai ei, mutta välillä tuli jotenkin sellainen olo, että kaukalo saisi olla jopa vähän isompi. Nyt maalipaikkoja tuntui syntyvän lähes ainoastaan one timereistä, kun muuten tila oli koko ajan kortilla. Joukkueet tavallaan hakivat vain paikkoja saada maalivahti kebabkioskille sivuttaissyötöllä ja pallon siirtämistä tyhjään verkkoon. Kovinkaan monta vaarallista läpiajoa tai ”lämäriä” ei matsissa minusta ollut. Ottelun päätyttyä tulostaululla seisoi lukemat 8-4, eli TPS paranteli parilla pisteellä asetelmiaan sarjataulukossa. Piste-ero on nyt vain neljä pistettä sarjakärkeen ja yhtä lukuun ottamatta kaikilla edessä olevilla on Tepsiä enemmän otteluita pelattuina. Tepsi jatkaa sarjan kärkisijoista taisteluaan maaottelutauon jälkeen joulukuun puolivälissä. Maanantaina Tepsin parhaana pelaajana palkittiin Juuso Alin. Minun silmin suurimpiin onnistujiin voidaan laskea lisäksi maalivahti Tommi Kekkonen, kapteeni Miko Kailiala, Janne Nurminen ja Miikka Sokka. Vierasjoukkuetta en katsonut "sillä silmällä", joten en oikein osaa nostaa sieltä esiin ketään pelaajaa erityisesti.

Visiitti salibandymatsiin oli ihan positiivinen kokemus enkä usko että tämä jää kauden ainoaksi vierailuksi Tepsin, FBC:n tai jonkun muun turkulaisen seuran otteluun. Sellaisen toiveen heittäisin vielä katsojille otteluun saapumiseen – ja seuroille markkinointiin –että tunnustettaisiin katsomossa oman joukkueen värejä. Minulla ei ole virallista Tepsin kaulahuivia olemassa, mutta jotain musta-valkoisia sentään kaulaani viritin matsiin lähtiessäni.

Tässä vielä lopuksi fiilistelynä Jarkuvaa syöttöä -sivuston haastattelu tästä "kylähullusta", jollaisia jokainen laji ja seura kaipaisi läjäpäin tuekseen:

Neitsytmatkojen värittämä vilkas viikko edessä

Alkavasta viikosta on tulossa aika vilkas penkkiurheilurintamalla. Omien liikuntaharrastusten lisäksi pitäisi ehtiä kuluttamaan monen eri katsomon penkkejä. Viikon mielenkiintoa lisää se, että pääsen tutustumaan moniin uusiin ottelutapahtumiin.

Viikko alkaa elämäni ensimmäisellä Salibandyliigan ottelulla, kun tarkoitus on suunnata Caribia Areenalle maanantaina katsomaan kun TPS kohtaa Nokian KrP:n. TPS aloitti kauden vahvasti ja on edelleen hienosti kärjen tuntumassa. Olen kuullut juttuja että TPS:llä on Suomen paras salibandyfani, joten hänen suorituksiaan odotan myös innolla.

Tiistaina olisi tarjolla kiekkoliigaa HK Areenalla, mutta se jää valitettavasti väliin oman urheilun vuoksi. Keskiviikolle ja torstaille mahtuisi vielä jotain, joten heittäkääpä vinkkiä tulemaan, jos Turun seudulla tapahtuu silloin jotain mielenkiintoista urheilun saralla.

Perjantaina tai lauantaina aion tutustua jälleen minulle ennestään täysin tuntemattomaan lajiin, kun vesipallon nuorten PM-kisat alkavat Turun Impivaarassa. Tästä lajista minulla on todella rajalliset ennakkotiedot, joten lähden avoimin mielin paikalle katsomaan mistä on kyse. Minimaalisen pienen pintaraapaisun vesipalloon sain pari kuukautta sitten, kun Sokos Hotel Pasilan alabaarissa eksyimme seurueeni kanssa erään pariskunnan pöytään istumaan. Jonkun aikaa keskusteltuamme kävi ilmi, että tällä herralla oli vahvat siteet sekä vesipalloon että biljardiin. Siinä menikin tovi jutustellessa, kun tuntemattomista urheilulajeista alettiin rupattelemaan.

Lauantaina ja sunnuntaina onkin Turun seudulla lähes ylitarjontaa penkkiurheilijoille. Itse valitsen töidenkin takia lauantaille vesipallon lisäksi lentopallon Mestaruusliigan, jossa Loimu kohtaa KoVen Raisiossa Kerttulan liikuntahallissa. Jos sunnuntaina vaan aikaa piisaa, niin tarkoitus on mennä ensin seuraamaan Futsalin SM-liigaa, jota pelataan oudosti jo puoliltapäivin Turussa. Sikäli ajankohta on hyvä, että sen jälkeen on mahdollista suoriutua vielä seuraamaan joko elämäni ensimmäistä naisten Korisliigan ottelua Riento - Huima tai ensimmäistä koriksen miesten I-sarjaottelua Ura Basket - Honka.

Tällaista on penkkisporttaajalla suunnitelmissa tälle alkavalle viikolle. Tarjolla olisi paljon muutakin, kuten tuossa vasemmalta olevasta tapahtumakalenteristani näette. Toivottavasti katsomoihin löytää lisäkseni mahdollisimman paljon muitakin uusia ihmisiä. Kansoitetaan katsomot ottamalla kaveritkin mukaan, kun peleihin menemme!