Tämän blogin tarkoitus on levittää kaikentasoisen urheilun ilosanomaa lajirajoista välittämättä. Koitan kantaa tällä tavalla oman ohuen korteni kekoon suomalaisen urheilu- ja katsomokulttuurin kehittämisessä. Tervetuloa lukemaan ja keskustelemaan!
- PenkkiSporttaaja -
Ei Kokkolassa mitään
lentisbuumia ole. Perustan väitteeni näkemääni ja kokemaani täällä kaupungilla tiistaina
ja keskiviikkona. Ennen tiistain ottelua ajoimme keskustan läpi eikä mikään viitannut
lentopalloon tai Tiikereihin. Työparini Yle Puheen radioselostuksissa oli tullessaan
nähnyt yhdet kelta-mustiksi tuunatut lastenrattaat. Tiistaina pelin jälkeen Kokkolan
yöelämässä ei ollut kovaa menoa, mutta joitain Tiikereiden lippuja ja
kaulahuiveja sentään bongattiin (emme olisi lähteneet mihinkään, mutta piti
tutkimusmielessä käväistä). Keskiviikon aamulenkillä bongasin yhden kadun yli
viritetyn mainospressun ja yhdellä kadunpätkällä oli lyhtypylväissä Tiikereiden
lippuja. Eli näkemäni perusteella Kokkolassa ei kyllä ole mitään lentisbuumia!
Mutta mitä tapahtuikaan
Kokkolan jäähallissa tiistaina klo 16:30? Siis kaksi tuntia ennen ottelun alkua!
Hienoksi tuunatun (katso video rakennusprojektista)
Tiikeri-luolan ovet avattiin ja kiireisimmät juoksivat sisään. Minulle tuli
mieleen vuosien takainen Ruisrock, jossa olin järjestyksenvalvojana. Portit
avattiin aamulla klo 11:00 ja illan pääesiintyjä oli joskus puolen yön aikaan
aloittanut The Rasmus. Viisareiden osoittaessa 11:00:01 juoksivat ensimmäiset sata pikkutyttöä täysillä
pääportilta kohti päälavan rynnäkköaitoja, jonne he pistivät leirinsä pystyyn
koko pitkäksi päiväksi nähdäkseen idolinsa parhailta paikoilta. Kokkolan
jäähallissa oli sama fiilis.
Tiistain ottelun
yleisömäärä oli 3320! Vaikka tämä ei ole edes kotoisen pääsarjan yleisöennätys, niin en ole itse ollut koskaan kaikki kotimaan sisäpalloilusarjat
mukaan lukien näin runsaslukuisessa ottelussa. Kova kannustus alkoi jo
Tiikereiden astellessa areenalle ja se jatkui hurjana läpi ottelun. Tunnelma
oli kirjaimellisesti katossa ja välillä koettiin piinaavia hiljaisuuksia
yleisön pidättäessä hengitystään ennen huutoon räjähtämistä. On varmaan parempi
että en yritä kuvailla tunnelmaa tässä kirjaimellisesti, koska en kuitenkaan
onnistu siinä riittävän hyvin (tässä videota loppufiiliksistä).
Tulkaahan itse paikanpäälle kokemaan lentopallon Mestaruusliigan
finaalitunnelmaa Saloon tai Kokkolaan (lue aikaisempi blogikirjoituksenifinaaleista).
Pelin jälkeisenä päivänä
Keskipohjanmaa kirjoitti ottelusta aukeaman verran, mikä oli hyvää jatkoa
erittäin laajalle ja näkyvälle ennakkobuffaamiselle jota lehdessä on tällä
kaudella harjoitettu. Ilta-Sanomat oli kustomoinut tämän alueen päivän
lööppiinsä Upi Sivulan kuvan ja sisäsivuiltakin löytyi juttua mukavan paljon.
Myös Iltalehti noteerasi ottelun oikein kuvan kera. Ja ”perinteiseen tapaan”
buumista raportoivat myös muut isot mediat, kuten Helsingin Sanomat, Turun Sanomat,
Yle Puhe, URHOtv, yms. Kunpa joku keksisi sen viisasten kiven miten
normaaleihin runkosarjamatseihinkin saataisiin edes puolet siitä pöhinästä mitä
näissä finaaleissa koetaan..
Niin,
ja kyllä Kokkolassa (ja lähialueilla) on nyt sellainen lentisbuumi päällä, että
oksat pois, joten unohtakaa alussa heittämäni provokaatio!
Lauantaina oli omituinen päivä, vapaapäivä. Siis täysin vapaa päivä. Ei kiire minnekään eikä mitään pakollista ohjelmaa kalenterissa. Mihinkäs
muuhun sellaisen päivän pyhittäisi kuin penkkiurheiluun? Päivä tuli vietettyä ”virta
vie” -meiningillä ja se kannatti, sillä ”virta toi” mielenkiintoisia hetkiä
tullessaan.
Päivä lähti käyntiin Raision Loimun järjestämässä
bussikyydityksessä Salohalliin seuraamaan naisten Challenge Cupin puolivälierää
LP Salo – Dinamo Krasnodar (RUS), jonne salolaiset olivat sensaatiomaisesti
selvinneet. Rehellisesti sanoen kovinkaan moni ei varmasti odottanut
kotivoittoa, sillä Suomen parhailla oli nyt vastassa maailman parhaita. Se ei
kuitenkaan latistanut yhtään ennakko-odotuksia, sillä jo välieriin pääsy on
uskomattoman hieno saavutus.
Ottelun ennakkomarkkinointi puri hyvin ja ottelua
edeltävänä iltana Salosta kantautuneet tiedot yli 900 myydystä ennakkolipusta
nostivat odotuksia entisestään. Moni media huomioi lentopallon huippuottelun ja
antoi sille sen ansaitsemaa palstatilaa. Jopa Helsingin Sanomat kirjoitti
ennakon ottelusta ja Krasnodarin suurimmasta tähdestä Destinee Hookerista, jota
on tituleerattu maailman parhaaksi naispelaajaksi. Minusta oli törkeää
välinpitämättömyyttä, että Turun Sanomat ei kirjoittanut ottelusta mitään
ennakkoa. Ennakkojuttujen merkitys on nykyisin todella iso yleisömäärään
kannalta. Ja muutenkin sanomalehtien kannattaisi minusta panostaa enemmän
ennakkojuttuihin ja ilmiöistä kirjoittamiseen, sillä esim. sunnuntain lehdessä
ollut säälittävän pieni otteluraportti Salohallista oli jo auttamatta vanhaa tietoa. Omalta kohdaltani lehden jatkotilaus meni lauantaina uuteen harkintaan. Ymmärtääköhän TS:n toimituksessa edes kukaan kuinka isosta ottelusta oli kyse? Toki TPS-Tapparkin oli huipputärkeä ottelu, mutta...
Ottelua saapui Salohallille seuraamaan 1600 katsojaa,
mikä on todella hyvä määrä naispalloilujoukkueelle Suomessa. Paremmaksi laittaa oikeastaan vain naisten Superpesis. Itse ottelussa LP
Salosta ei odotusten mukaisesti ollut maailmantähtien kaatajiksi, mutta
ajoittain salolaiset taistelivat ihan hyvin. Joukkueen valmentaja Tomi Lemminkäinen
oli ottelun jälkeen pettynyt siihen, ettei joukkue pystynyt pelaamaan omalla
normaalilla tasollaan, jolla olisi vähän paremmin saanut vieraita ahdisteltua.
Yhtä kaikki ottelutapahtuma oli hieno ja yleisömäärä osoitus siitä että
lentopallolla on potentiaalia paljon nykyistä isompiin yleisömääriin, mutta se
vaatii kovaa työtä ja ehkä aikaakin.
Salon reissun jälkeen suuntasin kaverin kanssa Raision Mallaskulmaan
katsomaan La Ligan El Classicoa, josta sain vihiä Twitterin välityksellä. Enpä olisi muistanut mielenkiintoista huippuottelua, jos en olisi
twiittauksia bussimatkalla nähnyt. No, penkkiurheilupäivä ei päättynyt vielä siihen,
sillä El Classico jäi lopusta vähän kesken, kun sain puhelun HK Areenalta,
jossa oli kavereita aitiossa seuraamassa Tepsin ja Tapparan välistä ottelua. Ei
muuta kuin pitkän odottelun, joka johtui kuulemma kovasta lumimyrskystä,
jälkeen pirssi alle ja suunnaksi ”Nakkikattila”
Ehdimme näkemään ottelun viimeisen erän, joten
syväluotaavaa raporttia en edes koita kirjoittaa. SM-liigasta kirjoitetaan niin
paljon joka puolella, että luotettavampia otteluraportteja löytyy monesta
mediasta. Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin 6300, mutta sitä en suostu
purematta nielemään. Ihan hyvin siellä kuitenkin oli väkeä ottelun panokset huomioon
ottaen. Ja joka tapauksessa enemmän kuin alla olevassa videoklipissä.
Tänään
on ohjelmassa vähän omaa höntsäilyä ja illalla Marli Areenalla Mestiksen välierä TuTo – KooKoo.
TuTo suli vieraspelissä totaalisesti kääntäen 0-4 johtoaseman 6-4 tappioksi. Samalla
he pilasivat minun pitkävetovoittoni. Toivottavasti tänään meininki on toinen
kaukalon sisäpuolella. Ja toivottavasti katsomossakin on eri meininki kuin
tässä alla olevassa vuoden 2006 TuTon Mestis-ottelussa. Tässä ei aivan ole ”häkki
täynnä”, mutta tänään todennäköisesti on!
Unohdetaanpa hetkeksi, tai miksei pidemmäksikin ajaksi,
SM-liigasta uutisissa jatkuvasti pyörivät negatiiviset otsikot ja keskitytään
urheilun positiiviseen antiin. Suomalaiset palloilujoukkueet menestyvät
Euroopan huipulla! Kyllä, totta se on. Koripalloseura Joensuun Katajan
menestyksen Eurochallenge-sarjassa on moni varmasti noteerannut, mutta salolaisen LP
Viestin menestys lentopallon Challenge Cupissa on saattanut jäädä joiltain
vielä huomaamatta.
Kataja varmisti tiistaina pääsynsä Eurochallengessa
puolivälieriin, eli kahdeksan parhaan joukkoon. Välieriin pääseminen vaatii
kahta voittoa puolivälierissä. Valitettavasti Joensuu on niin kaukana kotikulmiltani, että
paikanpäälle ei tule varmaankaan lähdettyä euro-huumaa seuraamaan, joten pitää
tyytyä median tarjoamaan uutisvirtaan. Sekä kori- että lentopallossa on hyvä noste päällä tällä hetkellä ja nämä Euroopan kentillä menestymiset ruokkivat tätä entisestään.
Lauantaina pääsen haistelemaan euro-huumaa ihan livenä, kun salolainen LP Viesti (Euro-kentillä LP Salo) kohtaa naisten
lentopallon Challenge Cupin välierien toisessa osaottelussa maailmantähtiä
vilisevän venäläisen Dynamo Krasnodarin. Ensimmäinen osaottelu päättyi
tiistaina venäjällä kotijoukkueen 3-0 voittoon, mutta lentopallon euro-sääntöjen
mukaan sillä ei käytännössä ole kovinkaan paljon merkitystä, sillä jatkoon
pääsyyn tarvitaan kaksi otteluvoittoa. Eli jos lauantaina Krasnodar voittaa
ottelun, jatkavat he finaaliin, mutta jos taas LP Salo voittaa, pelataan
jatkoon menijän ratkaiseva kultainen erä 15 pisteeseen. Vierasjoukkueen suurin tähti on jenkki Destinee Hooker
(192 cm), jota on pidetty viime vuosina yhtenä maailman parhaista
naislentopalloilijoista. Viimeisimpänä meriittinä hänen CV:ssään komeilee
Olympiahopea Lontoosta. Hänen CV ei kuitenkaan ole joukkueen komein sillä
peräti 202-senttinen Iuliia Merkulova on nimittäin kaksinkertainen
maailmanmestari Venäjän paidassa vuosilta 2006 ja 2010. Lisäksi Lipetskin
tytöllä on pari EM-mitalia ja hopeaa World Grand Prixistäkin 2004 alkaneen
maajoukkueuransa aikana. Muitakin valtavan CV:n omaavia pelaajia Krasnodarin
pelaajalistasta löytyy aina jonoksi asti.
Tämän tason otteluita ja vastustajia näkee harvoin
Suomessa, joten penkkisporttaajan on ilman muuta suunnattava paikalle. Toinen
välieräottelu alkaa lauantaina 2.3. kello 14:00 Salohallissa. Saloon matkustamiseen erinomaisen vaihtoehdon Raision ja Turun seudulla asuville tarjoaa
Raision Loimu, joka on hienolla tavalla mukana kasvattamassa suomalaista
lentopallokulttuuria ja tukemassa salolaisten hienoa euro-taivalta. Loimu on järjestänyt
kannattajamatkan lauantaina Raisiosta Turun kautta Saloon. Lisätietoa reissusta
löytyy Loimun sivuilta. Lähtekäähän rohkeasti mukaan. Nyt huipputason
naislentopalloiluun tutustuminen on tehty vaivattomaksi!