Iloinen varaslähtö vilkkaaseen viikonloppuun

Torstai oli melkoinen starttipyssyn pamaus viikonloppua jo odottaville turkulaisille urheilun ystäville! Tulevan vilkkaan viikonlopun lisäksi odotettavaa ilmestyi kalentereihin jo niin touko- kuin kesäkuullekin.

Pelin avasi pesäpalloväki, joka uutisoi miesten Superpesis-kauden alkavan Turussa (lue uutinen). Avausottelussa Kupittaalla 10.5. kohtaavat Kankaanpään Maila ja Hyvinkään Tahko. Ottelun ympärille rakentuu muitakin tapahtumia, joilla juhlistetaan Varsinais-Suomen Pesiksen 20-v. juhlia. Pesäpallon jälkeen uutis”pommin” räjäytti Paavo Nurmi Games, joka paljasti että Turussa jaetaan ensi kesänä Kansainvälisen yleisurheiluliiton rankingpisteitä Euroopan ykköstason kilpailussa, josta on enää yksi askelma Timanttiliigaan (lue uutinen). Paavo Nurmi Games mitellään juoksijalegendan nimeä kantavalla stadionilla 25.6. Kiitoksia sekä V-S Pesikselle että PNG:lle penkkiurheilijan mieltä pakkaskeleillä lämmittävistä uutisista.

Ei anneta ajatuksen kuitenkaan harhautua vielä liian kauas kevääseen, koska herkkupaloja on tarjolla vielä talvihangillakin. Tai hanget nyt ei kovin kummoiset ole, mutta talveksi tätä kai silti kutsutaan, koska kalenteri osoittaa vielä tammikuuta. Tuleva sporttiviikonloppu käynnistyy perjantaina, kun Kupittaan ”vitosella” potkitaan kauden ensimmäinen derby Interin ja TPS:n välillä. Liiga Cupin avausottelusta ei kannata vielä tehdä johtopäätöksiä tulevaan Veikkausliiga-kauteen, mutta mielenkiintoa ottelusta ei silti puutu. Turkulaisseurojen ovet ovat käyneet tiuhaan. Välillä on tuntunut että saranaovi kannattaisi jo vaihtaa pyöröoveen. Kaupungista on poistunut iso liuta hyviä pelimiehiä ja tilalle on tullut virallisesti vasta muutamia pelureita (Veikkausliigan siirrot voi tarkistaa kootusti täältä). Viime talvina Turussa on ollut suhteellisen hyvä pelaajatilanne. Jos jommankumman seuran rekrytointeja on saanut jännittää, niin se on yleensä ollut Inter. Tänä vuonna he ovat saaneet puuhailla joukkuetta kokoon melko rauhassa, kun naapuriseura on kerännyt kaiken huomion itselleen. Monenlaista tietäjää, neuvojaa ja haukkujaa on mahtunut turuille, toreille ja nettipalstoille. Itse en lähde ruotimaan TPS:n vaikeaa tilannetta sen enempää, mutta toivotan isosti tsemppiä kaikille sinne suunnalle ja suosittelen blogini lukijoita lukemaan Räpymiehen blogista Tekopyhäinhäväistys-tekstin.

Lauantaina olisi HK Areenalla tarjolla klassikko, kun TPS ja Jokerit luistelevat vastakkain. Nämä kohtaamiset nousivat legendaarisiksi kultaisella -90 luvulla, jolloin näitä pelejä odotettiin vesi kielellä. Viime vuosia huuma on vähän laskenut, mutta ottelupari, ja sen ympärillä oleva jännite, ei ole kuitenkaan hautautunut mihinkään ja jokainen turkulainen muistaa edelleen mm. yhden karvaan pesäpallolyönnin vuosien takaa. Se oli korkea maila! Tämän lauantain ottelun ympärillä on tuntunut olevan jälleen vähän erilaista väreilyä ilmassa. Tämän selittänee ensi syksyllä alkava Jokereiden KHL-seikkailu, sillä lauantain matsi on mitä todennäköisimmin näiden kahden ”verivihollisen” viimeinen kohtaaminen Turussa kotoisen liigan merkeissä. Itseltäni jää kuitenkin tämä Ysäriklassikko väliin, sillä kävin viikon sisään jo kahdesti katsomassa TPS:n ottelun. Ässät ja JYP otteluiden jälkeen minun tämän kauden rekordini HK Areenalta on melko hyvä: 2 ottelua, 2 voittoa. Lauantaina olen HK Areenasta noin 5 km päässä, eli Kerttulan liikuntahallissa Raisiossa, jossa lentopallon Mestaruusliigan kärkipaikasta kamppaileva Raision Loimu kohtaa Joensuun Liiga-Riennon. Kaikille muillekin penkkiurheilijoille tiedoksi, että kyseiseen otteluun pääsee ilmaiseksi sisään vihreällä S-Etukortilla, joten jos kiekkoilu ei kiinnosta, niin lentopallo tarjoaa hyvän ja ilmaisen vaihtoehdon.

Tässä kirjoituksessa esiin nostettujen tapahtumien lisäksi Turussa on viikonloppuna tarjolla paljon muutakin urheilua, kuten esimerkiksi TuTon kotipeli perjantaina, TPK:n futsalpeli lauantaina ja ÅIFK:n käsipallopeli sunnuntaina. Lähtekäähän ulkoilun lisäksi nauttimaan viikonloppuna myös penkkiurheilusta!

  

Naiset korin ja pallon kimpussa

"Parempi myöhään kun ei milloinkaan" on vanha suomalainen sanonta, mutta sen todenperäisyys tuli jälleen todistettua pääsiäisviikonloppuna. Olin koko kauden ajan suunnitellut tutustumisvisiittiä TurunRiennon korismatsiin, mutta en vain saanut sitä sopimaan kalenteriini. Lankalauantaina löytyi lopulta aikaa, kun suunnittelemani Uudenkaupungin koripalloreissu jäi toteuttamatta. Lauantain pudotuspeliottelu Lappeenrannan Catzia vastaan jäi Riennon kauden viimeiseksi otteluksi, joten jos tämän olisin vielä missannut olisi tutustumisreissu pitänyt siirtää ensi kauteen.

Koripalloa olen penkkisportannut jonkun verran, mutta naisten pelaamana tämä oli ensikosketukseni korikseen. Enää en hämmästele koripallopeleissä kannattajien kannustusta aina täysin väärään aikaan, vaan olen jo ymmärtänyt sen kuuluvan lajiin. Pelipaikkana toiminut Nunnavuoren palloiluhalli on minulle erittäin tuttu paikka omista harrastuksistani. Halliin oli tehty vähän pintaremonttia sitten viime visiittini ja se näytti ihan hyvälle. Katsomokapasiteetti on juuri sopiva naisten koripalloon. Ratkaisevaa pudotuspeliottelua oli saapunut seuraamaan 193 katsojaa ja tunnelma hallissa oli ajoittain ihan hyvä.

Alkulämmittelyä seuratessani mielessäni heräsi muutama idea lajin kehittämisestä, joista ainakin toinen vahvistui vielä ottelun aikana. Näistä lisää jutun lopussa. Heti saliin tultuani hämmästyin pelaajien pienuudesta. Tai eiväthän he nyt ihmeellisen lyhyitä olleet, mutta eivät epänormaalin pitkiäkään. Poikien puolella koripallo tuntuu vetävän piiriinsä esimerkiksi paljon lentopalloa enemmän pitkiä nuoria, mutta tytöissä näin ei taida olla. Tarkistin kotiin päästyäni silmämääräisen arvioni laskemalla pikaisesti Riento-Catz ottelun ja lentopallon naisten finaaliottelun keskipituudet ja sain mielikuvani vahvistukseksi seuraavat lukemat Riento 178,92 cm, Catz 177,36 cm, LP Viesti 179,29 cm ja LP Kangasala 178,85 cm.

Ottelun alku oli mielestäni aika hidastempoinen, mutta vauhti lisääntyi läpi ottelun. Ennakkoarvioni mukaan Riento olisi tarvinnut hyvän alun ratkaisuotteluun, jotta itseluottamus suurta ennakkosuosikkia vastaan olisi pysynyt korkealla. Tällaista kotijoukkue ei kuitenkaan saanut, sillä alussa heillä ei tuntunut onnistuvan mikään. Heitot menivät jopa ohi korilevyn, syötöt päätyivät aivan liian usein Catzin pelaajien käsiin ja virheitäkin tuli jonkun verran. Kotijoukkue sai kuparisensa rikki vasta kun ottelua oli pelattu jo yli 3 minuuttia ja vieraat johtivat lukemin 0-11. Catzin terävä alku ratkaisikin koko ottelun, sillä vaikka kotijoukkue sai pelin edetessä hieman paremmin ottelun juonesta kiinni, ei siitä ollut missään vaiheessa tosissaan Catzia haastamaan. Tämän käsityksen vahvistaa jaksojen tulokset 6-24, 12-15, 12-11 ja 19-18.

 

Joukkueiden parhaat pelaajat palkittiin pääsiäisen kunniaksi suklaamunilla. Riennosta herkkua kotiin vietäväksi sai Margareeta Mäkelä ja vierasjoukkueesta Lotta Aaltonen, mutta myös joukkueiden ulkomaalaisvahvistusten joukosta olisi voinut palkittavat löytää. Eniten pisteitä tekivät Callan Taylor (18 pts) Riennosta ja Chandrea Jones (15 pts) Catzista. Illan näyttävimmästä suorituksesta, vai mikä se kriteeri mahtoikaan tarkalleen olla, palkinnon sai kotijoukkueen Nelli Nurmi, joka esiintyi ottelun lopussa erittäin pirteästi vaihdosta kentälle päästyään.

Naisten koriksessa oli aika paljon eroa miesten vastaavaan. Naisten peleissä ei juuri kolmosia yritetty viljellä, pallo meni tyylipuhtaasti "ohi kaiken" paljon useammin kuin miesten peleissä eikä kukaan edes yrittänyt donkata. Onkohan kukaan nainen Suomen kentillä muuten koskaan donkannut pelissä? Kaiken kaikkiaan tämäkin tapahtuma oli ilman muuta tutustumisen arvoinen ja suosittelen muitakin ensikertalaisia käymään ensi kaudella Riennon kotipeleissä.

Niin, ne ideat joista mainitsin.. Minusta naiset olivat kovin voimattoman oloisia kentällä. Tietystihän he ovat paljon "normaali naisia" voimakkaampia, mutta katsomoon se ei välittynyt. Vähänkään kauempaa heittäessään naisten heittotyylikin on tyystin erilainen kuin esimerkiksi miehillä. Ja harhasyötöistä osa johtui minusta voiman puutteesta. Syy tähän vaikutelmaan on tietysti painava pallo. Jokainen tietää, että koripallo ei ole mitenkään hirveän kevyt ja etenkin kolmen pisteen heitoissa ja terävissä rannesyötöissä voimaa tarvitaan. Miksei siis naisilla pallo voisi olla kevyempi kuin miehillä? Kuten jo mainitsin, niin donkkiyrityksiä ei ottelussa näkynyt ja heittoja meni paljon puhtaasti ohi. Syy tähän on tietysti korin korkeudessa, joka on naisilla sama kuin miehillä. Miksei naisten peleissä kori voisi olla alempana, jolloin suorituksista tulisi näyttävämpiä? En tiedä vaikuttaisiko nämä pienet muutokset otteluden tasoon ja yleisömarkkinointiin, mutta ehkä joku korisihminen osaa kommentoida näitä ideoita?

Edellisen koripallokirjoituksen tapaan tähän loppuun on laitettava vielä kehut koriksen livescore- ja tilastopalveluista. www.basket.fi sivuston tilastopalveluista löytyy vaikka mitä tietoa ja hakutoiminnot on rakennettu käteviksi. Sarjataulukoistakin löytyy paljon mielenkiintoista infoa, jota esimerkiksi lentopallossa ei ole saatu mukaan tulos- ja tilastopalveluihin.

 

 

 

Urheilun sekakäyttäjän kiireinen sunnuntai

Nopeasti silmieni ohi vilahtaneen viikon päättänyt sunnuntai oli monella tapaa erinomainen. Aamun alkajaisiksi jännättiin television ääressä F1-kauden avausta, josta tuli Kimi Räikkösen juhlaa. Hienoa oli myös seurata Valtteri Bottaksen debyttikisaa ja formula-autossa komeilevaa suomalaisyrityksen logoa. Olen nyt katsonut tällä kaudella yhden kisan enemmän kuin kolmena edellisenä kautena yhteensä.

Shamppasuihkun jälkeen oli hienoa nauttia erinomaisesta kevätkelistä perheen kanssa ulkoillen Naantalin jäillä ja hangilla. Ulkoilun kruunasi nuotion ääressä terassilla nautitut kahvit ja kaakaot! Raittiin ilman annoksen jälkeen olikin aika sulkeutua hikisiin liikuntatiloihin loppupäiväksi. Ensin suuntana oli Jarkko Nieminen Areena ja sieltä matka jatkui suoraan Samppalinnan palloiluhalliin. Tarkkaavaisimmat huomaakin heti, että molemmat hallit ovat saaneet nimensä julkkikselta. Saa käyttää, mut ei oo pakko, hei.

Jarkko Nieminen Areenalla, eli perinteisemmin Impivaaran tennishallissa, oli ollut käynnissä jo kuuden päivän ajan tenniksen yleisten luokkien SM-kilpailut. Vinkin kyseisestä tapahtumasta sain Twitterin kautta ja sunnuntain ohjelmistoon se pääsi mukaan viimeistään aamun lehteä lukiessani. Eli edellisessä kirjoituksessa toivomani lehtien ennakkokirjoittelu tuotti taas tulosta. Ehdin paikalle juuri parahiksi, kun miesten finaalissa iskettiin ratkaisupalloja. Kentällä ahersivat Kontisen veljekset Micke ja Henri. Yleisöä oli saapunut paikalle mukavasti. Tai oikeastaan niin paljon kun kyseiseen halliin nyt vaan mahtuu. Arvioin, että paikalla oli ehkä muutama sata katsojaa. Kovin paljon en ehtinyt peliä katsomaan, joten en lähde pelistä raportoimaan sen enempää. Muutenkin vähäiset tiedot ottelusta yhdistettynä heikkoon lajituntemukseen, ei ole kovinkaan hyvä lähtökohta otteluraportille. Hienon uran tehneen Niemisen mukaan nimetty halli oli vierailun arvoinen paikka ja pääsin sentään näkemään kun kultainen SM-mitali pujotettiin vanhemman Kontisen, eli Henrin, kaulaan.

Impivaarasta matka jatkui siis Samppalinnan palloiluhalliin, jossa oli ohjelmassa Pro palloiluhalli -tapahtuma ja Turun Namikan koripallon I-divarin ottelu. En tutustunut tuohon Pro palloiluhalli -tapahtumaan kovinkaan paljon etukäteen, vaan lähdin paikanpäälle katsomaan mitä on tarjolla. Jos en tiennyt tapahtumasta juuri mitään etukäteen, niin pakko sanoa etten kyllä tiedä vieläkään. Ilmeisesti tapahtuman punaista lankaa ei oltu mietitty kovinkaan tarkkaan. Veikkaan että tapahtumapaikaksi oli tarkoituksella valittu Samppalinna, jotta turkulaisen palloilun puiteongelma tulee konkreettiseksi kaikille. Tapahtuma osoitti surkuhupaisasti, mutta realistisesti, turkulaisen palloiluhallitilanteen. Hallissa oli 431 katsojaa ja kaikki paikat oli liian täynnä väkeä. Käytävillä ei mahtunut kunnolla kulkemaan ja hallisuunnitelmiaan esittelemään tulleiden kahden rakennustoimiston esittelypiste oli todella ahdas ja huono. Olin tässä tapahtumassa noin 1,5 tuntia odottelemassa ottelun alkua enkä oikein missään vaiheessa saanut käsitystä siitä mitä hallissa tapahtui. Jotain siellä yritettiin kuuluttamalla kertoa, mutta hallin umpisurkean äänentoiston vuoksi siitä ei saanut mitään selvää, kuten ei myöskään Teemu Rannikon ja Sanna Stenin virtuaalitervehdyksistä. Tapahtuman idea oli hyvä ja se oli houkuttanut paikalle jo hyvissä ajoin paljon väkeä. Jotenkin ohjelman suunnittelupuoli oli jäänyt vaan todella köykäiseksi. Positiivisena asiana mainittakoon, että neljästä arvotusta Siipiravintolan lahjakortista 50% tuli meidän perheeseen.

Itse ottelu eteni melko pitkään yllättäen vierasjoukkue EBT:n komennossa. Noususta I-divarin A-lohkoon taisteleva TuNMKY onnistui lopulta nousemaan seuransa 120 v juhlaottelun kunniaksi tärkeään voittoon. Namikaa olivat tulleet kannustamaan myös taannoin 70 v täyttäneen Turun Riennon naisten Korisliigassa pelaavia pelaajia. Heidän peliään pitäisi myös ehtiä jossain välissä katsomaan, mutta voi olla että se jää ensi kauteen. 

Koripallon turkulaista historiaa muistettiin ottelun tauolla palkitsemalla kunniakirjoilla TUNMKY:n legendoiksi valittuja entisiä tähtiä. Paljon hienoja hetkiä on turkulaisparketeilla nähty TuNMKY:n, Piilosetin ja Aura Basketin toimesta. Viime vuodet turkulainen koripallo on ollut edustusjoukkueen osalta vaatimattomassa tilanteessa. Tämä on hyvä osoitus siitä miten lajille helposti käy, jos edustusjoukkue ”pistetään vähäksi aikaan telakalle”. Vaikka perinteet on olemassa, niin uuden nousun tekeminen on todella vaikeaa, kun pelaajien lisäksi taustavoimat ja tekijät katoavat. Toivon että Turun seudulla nähdään lähivuosina komean palloiluhallin lisäksi joukkue myös miesten Korisliigassa.

Kotimatkalla meinasin pysähtyä vielä HK Areenalle katsomaan jääkiekon A-poikien SM-sarjan pleijariottelua TPS-HIFK, mutta valitettavasti en ehtinyt paikalle riittävän ajoissa ja Tepsi ehti tuulettamaan voittoa ja jatkopaikkaa ilman minua. Minusta sunnuntaiset yleisölukemat koriksen I-divarin alalohkossa (431) ja A-poikien SM-liigassa (1045) kertovat, että turkulaisella penkkiurheiluväellä on tarve päästä nauttimaan urheiluviihteestä, mutta tarjonta alkaa olla vähäistä. Monissa sarjoissa on siirrytty jo kesälomatunnelmiin, mutta onneksi jotain urheiluviihdettä on kuitenkin vielä tarjolla. Divarikoriksen ja junnukiekon lisäksi tällä viikolla käynnistyvät esimerkiksi lentopallon Mestaruusliigan puolivälierät.

Neitsytmatkojen värittämä vilkas viikko edessä

Alkavasta viikosta on tulossa aika vilkas penkkiurheilurintamalla. Omien liikuntaharrastusten lisäksi pitäisi ehtiä kuluttamaan monen eri katsomon penkkejä. Viikon mielenkiintoa lisää se, että pääsen tutustumaan moniin uusiin ottelutapahtumiin.

Viikko alkaa elämäni ensimmäisellä Salibandyliigan ottelulla, kun tarkoitus on suunnata Caribia Areenalle maanantaina katsomaan kun TPS kohtaa Nokian KrP:n. TPS aloitti kauden vahvasti ja on edelleen hienosti kärjen tuntumassa. Olen kuullut juttuja että TPS:llä on Suomen paras salibandyfani, joten hänen suorituksiaan odotan myös innolla.

Tiistaina olisi tarjolla kiekkoliigaa HK Areenalla, mutta se jää valitettavasti väliin oman urheilun vuoksi. Keskiviikolle ja torstaille mahtuisi vielä jotain, joten heittäkääpä vinkkiä tulemaan, jos Turun seudulla tapahtuu silloin jotain mielenkiintoista urheilun saralla.

Perjantaina tai lauantaina aion tutustua jälleen minulle ennestään täysin tuntemattomaan lajiin, kun vesipallon nuorten PM-kisat alkavat Turun Impivaarassa. Tästä lajista minulla on todella rajalliset ennakkotiedot, joten lähden avoimin mielin paikalle katsomaan mistä on kyse. Minimaalisen pienen pintaraapaisun vesipalloon sain pari kuukautta sitten, kun Sokos Hotel Pasilan alabaarissa eksyimme seurueeni kanssa erään pariskunnan pöytään istumaan. Jonkun aikaa keskusteltuamme kävi ilmi, että tällä herralla oli vahvat siteet sekä vesipalloon että biljardiin. Siinä menikin tovi jutustellessa, kun tuntemattomista urheilulajeista alettiin rupattelemaan.

Lauantaina ja sunnuntaina onkin Turun seudulla lähes ylitarjontaa penkkiurheilijoille. Itse valitsen töidenkin takia lauantaille vesipallon lisäksi lentopallon Mestaruusliigan, jossa Loimu kohtaa KoVen Raisiossa Kerttulan liikuntahallissa. Jos sunnuntaina vaan aikaa piisaa, niin tarkoitus on mennä ensin seuraamaan Futsalin SM-liigaa, jota pelataan oudosti jo puoliltapäivin Turussa. Sikäli ajankohta on hyvä, että sen jälkeen on mahdollista suoriutua vielä seuraamaan joko elämäni ensimmäistä naisten Korisliigan ottelua Riento - Huima tai ensimmäistä koriksen miesten I-sarjaottelua Ura Basket - Honka.

Tällaista on penkkisporttaajalla suunnitelmissa tälle alkavalle viikolle. Tarjolla olisi paljon muutakin, kuten tuossa vasemmalta olevasta tapahtumakalenteristani näette. Toivottavasti katsomoihin löytää lisäkseni mahdollisimman paljon muitakin uusia ihmisiä. Kansoitetaan katsomot ottamalla kaveritkin mukaan, kun peleihin menemme!

Peukuttamista nousukarsinnoissa ja Liiga Cupin derbyfinaalin puolesta

Edellisessä kirjoituksessani pelkäsin kevään menneen jo ohi suun mielenkiintoisten urheilutapahtumien osalta, mutta riittäähän sitä sentään vielä todella monta mielenkiintoista tapahtumaa tällekin viikolle. Tarjolla olisi mm. kahta eri nousukarsintaa sekä futiksen Liiga Cupin välieriä.

Keskiviikkoona joutuu tekemään valintoja, sillä samaan ajankohtaan osuvat Liiga Cupin ensimmäinen välieräottelu TPS - VPS Urheilupuiston yläkentällä sekä Turun Riennon naisten koripallon SM-sarjan nousukarsintaottelu Wäinö Aaltosen koululla. Korispeli olisi mukava tarkistaa jo pelipaikkansakin takia, sillä Wäinö Aaltosen koululla ei ole tullut koskaan seurattua urheilua ja siitä on nyt tehty turkulaisen koripalloilun peliareena paremman puutteessa.

Torstaina on keskiviikon tapaan jälleen Liiga Cupin välierämatsi tarjolla, kun Inter kohtaa Suomen Rosenborgin, eli HJK:n, yläkentällä. Turkulaiset joukkueet ovat avanneet kauden lupaavasti ja unelmafinaalikin on vielä mahdollinen, eli kauden kolmas derby saatetaan nähdä 4.4. Sonera Stadionilla Helsingissä, kun siellä pelataan Liiga Cupin finaali. Olisikin hienoa nähdä turkulaisjoukkueiden finaali Helsingissä.

Perjantaina pitää matkustaa vähän kauemmas nähdäkseen huippu-urheilua. Olen suuntaamassa silloin asiantuntevassa toimittajaporukassa Loimaalle, jossa pääsen tutustumaan kovasti hehkutettuun Nilan Bisonsin (minä käytän valtamedioista poiketen kaupallisia nimiä, koska tiedän että nimistä saatavat rahat ovat urheilulle tarpeen) ottelutapahtumaan, kun he kohtaavat paikallisottelussa Vilpas Vikingsin Salosta.

Viikon nousukarsintatarjonnan kruunaa lauantaina Sport Gardenissa Turussa pelattava salibandyn I-divarin nousukarsinnan toisen vaiheen ratkaiseva toinen osaottelu. Karsinnan edellisessä vaiheessa turkulainen FBC ja mynämäkeläinen SBS Wirmo järjestivät hyviä ottelutapahtumia, joten yritän saada aikatauluihini sopimaan tuon ottelun, jotta pääsisin näkemään miten turkulaisyleisö kannustaa joukkueensa voittoon ensimmäisen osaottelun niukan vierastappion jälkeen. Tässä vielä video FBC:n ja Wirmon otteluista: