Palloilubuumia! #BOOM #CAMA #VAMOS

Ei Kokkolassa mitään lentisbuumia ole. Perustan väitteeni näkemääni ja kokemaani täällä kaupungilla tiistaina ja keskiviikkona. Ennen tiistain ottelua ajoimme keskustan läpi eikä mikään viitannut lentopalloon tai Tiikereihin. Työparini Yle Puheen radioselostuksissa oli tullessaan nähnyt yhdet kelta-mustiksi tuunatut lastenrattaat. Tiistaina pelin jälkeen Kokkolan yöelämässä ei ollut kovaa menoa, mutta joitain Tiikereiden lippuja ja kaulahuiveja sentään bongattiin (emme olisi lähteneet mihinkään, mutta piti tutkimusmielessä käväistä). Keskiviikon aamulenkillä bongasin yhden kadun yli viritetyn mainospressun ja yhdellä kadunpätkällä oli lyhtypylväissä Tiikereiden lippuja. Eli näkemäni perusteella Kokkolassa ei kyllä ole mitään lentisbuumia!

Mutta mitä tapahtuikaan Kokkolan jäähallissa tiistaina klo 16:30? Siis kaksi tuntia ennen ottelun alkua! Hienoksi tuunatun (katso video rakennusprojektista) Tiikeri-luolan ovet avattiin ja kiireisimmät juoksivat sisään. Minulle tuli mieleen vuosien takainen Ruisrock, jossa olin järjestyksenvalvojana. Portit avattiin aamulla klo 11:00 ja illan pääesiintyjä oli joskus puolen yön aikaan aloittanut The Rasmus. Viisareiden osoittaessa 11:00:01 juoksivat ensimmäiset sata pikkutyttöä täysillä pääportilta kohti päälavan rynnäkköaitoja, jonne he pistivät leirinsä pystyyn koko pitkäksi päiväksi nähdäkseen idolinsa parhailta paikoilta. Kokkolan jäähallissa oli sama fiilis.

Tiistain ottelun yleisömäärä oli 3320! Vaikka tämä ei ole edes kotoisen pääsarjan yleisöennätys, niin en ole itse ollut koskaan kaikki kotimaan sisäpalloilusarjat mukaan lukien näin runsaslukuisessa ottelussa. Kova kannustus alkoi jo Tiikereiden astellessa areenalle ja se jatkui hurjana läpi ottelun. Tunnelma oli kirjaimellisesti katossa ja välillä koettiin piinaavia hiljaisuuksia yleisön pidättäessä hengitystään ennen huutoon räjähtämistä. On varmaan parempi että en yritä kuvailla tunnelmaa tässä kirjaimellisesti, koska en kuitenkaan onnistu siinä riittävän hyvin (tässä videota loppufiiliksistä). Tulkaahan itse paikanpäälle kokemaan lentopallon Mestaruusliigan finaalitunnelmaa Saloon tai Kokkolaan (lue aikaisempi blogikirjoituksenifinaaleista).

Pelin jälkeisenä päivänä Keskipohjanmaa kirjoitti ottelusta aukeaman verran, mikä oli hyvää jatkoa erittäin laajalle ja näkyvälle ennakkobuffaamiselle jota lehdessä on tällä kaudella harjoitettu. Ilta-Sanomat oli kustomoinut tämän alueen päivän lööppiinsä Upi Sivulan kuvan ja sisäsivuiltakin löytyi juttua mukavan paljon. Myös Iltalehti noteerasi ottelun oikein kuvan kera. Ja ”perinteiseen tapaan” buumista raportoivat myös muut isot mediat, kuten Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Yle Puhe, URHOtv, yms. Kunpa joku keksisi sen viisasten kiven miten normaaleihin runkosarjamatseihinkin saataisiin edes puolet siitä pöhinästä mitä näissä finaaleissa koetaan..

Niin, ja kyllä Kokkolassa (ja lähialueilla) on nyt sellainen lentisbuumi päällä, että oksat pois, joten unohtakaa alussa heittämäni provokaatio!

Lentiskevät on keltamusta

Keltainen on kevään ja leskenlehtien väri, mutta tänä keväänä se on myös lentisväri mustalla höystettynä, sillä lentopallon Mestaruusliigan finaalissa kohtaavat keltamustat Tiikerit ja Hurrikaani. Turun seudun lentisväki olisi varmasti nähnyt mieluusti mukana ripauksen oranssiakin väriä, mutta lentopallon menestynein pudotuspeliseura odottaa edelleen keväästä 2001 alkaneen finaalittoman kevään päättymistä. Onneksi tänäkin keväänä finaaleita pystyy kuitenkin seuraamaan kivuttoman lähellä Turkua. Ja jos pitää varttuneemmista miehistä, niin tiedoksi että 13.-14.4. pelataan Naantalin Maijamäen liikuntahallissa M40-sarjan SM-turnaus.

Mestaruusliigakausi on ollut mielenkiintoinen ja tasainen. Viime kauden hopeajoukkue Hurrikaani-Loimaan mukanaolo finaaleissa ei ole yllätys, mutta kovaa nousua Suomen lentiseliittiin tekevän Kokkolan Tiikereiden finaalipaikkaa voi ehkä pitää pienoisena yllätyksenä. Tosin jos tarkastelee joukkueen pelaajalistaa kauden aikana tulleiden vahvistusten ja taloudellisten satsausten jälkeen, niin eihän finaalipaikkaa isona yllätyksenä ainakaan voi pitää.

Palataanpa ajassa muutama vuosi taaksepäin. Päivämäärä oli 22.10.2010 ja tapahtumapaikkana Lietohalli. Parketilla lämmitteli kaksi nousua tavoittelevaa joukkuetta. Itse keskityin tulevaan koitokseen nousua I-sarjaan tavoitelleen Liedon Parman paita päälläni ja verkon toisella puolella lämmittelivät Kokkolan Tiikerit, joilla oli käynnistynyt huippulentisprojekti kovin tavoittein, eli tavoitteena oli nousu Mestaruusliigaan. Kyseessä oli tuolloin Suomen Cupin puolivälieräottelu. Tiikerit koki tuona päivänä kauden ensimmäisen tappionsa (koko kaudella niitä toinen lisää liigakarsinnoissa) ja oma joukkueeni selviytyi finaaliin, josta muistoina työhuoneessani komeilee Suomen Cupin kultamitali ja mestaruuslippis. Todettakoon nyt kuitenkin että tuolla kaudella liigajoukkueet pelasivat omaa Liiga Cupiaan ja Suomen Cupissa oli sarjatasojen hyvityspistejärjestelmä käytössä.

Tuosta edellä muistelemastani päivästä on nyt aikaa noin 2,5 v. Sekä Tiikereiden joukkue että organisaatio ovat uudistuneet ja kehittyneet isoin harppauksin. Tiikeri-paidassa on yhä mukana muutamia samoja kasvoja, joten jonkun verran pysyvyyttäkin on ollut matkassa mukana, vaikka joissain yhteyksissä sitä syytetty "ostojoukkueeksi". Tuosta syksyllä 2010 Cupissa tappion kokeneesta, mutta kauden päätteeksi I-sarjasta liigaan nousseesta joukkueesta pelaavassa rosterissa ovat edelleen mukana Mikko Keskisipilä ja Antti Leppälä. Silloinen libero Janne Heikkilä toimii nykyisin joukkueenjohtajana ja tämän kuluvan kauden alussa rosterissa olivat vielä mukana Antti Kaattari ja Robin Stenman, mutta he ovat näköjään kadonneet jonnekin kauden aikana. Lentisbuumi on saanut bensaa liekkeihin Kokkolassa sitten nousukauden, kun joukkue on ottanut päämäärätietoisia askeleita kohti menestystä. Nyt Tiikereillä on sauma laittaa koko kylä sekaisin.

Hurrikaanilla on finaalisarjassa kotietu, mutta sen merkitys ei ole iso, koska molemmat pelaavat finaaliottelut normaalia kotihallia isommilla areenoilla. Hurrikaani matkustaa viime kevään tapaan Loimaalta Saloon järjestämään kotiottelunsa ja Tiikerit sen sijaan vaihtavat kotihallinsa tutusta ja tiiviistä Hollihaasta Kokkolan jäähalliin. Ottelusarja alkaa Salosta, minkä jälkeen pelataan kaksi ottelua Kokkolassa, kaksi Salossa ja sen jälkeen mennään normaaliin vuororytmiin. Mestaruuteen tarvitaan neljä voittoa. Kaikki loppuottelut tulevat URHOtv:ltä suorina lähetyksinä ja lisäksi YLE Puhe radioi finaalit niin ikään suorina.

Mestari-VaLePan pronssimatsin kautta kesälomalle lähettäneiden Tiikereiden hurja välieräsarja nostaa heidät minun papereissani finaalin ennakkosuosikiksi. Joukkue on pelannut ”ilon kautta” hurlumhei-meiningillä ja se näyttää toimivan. Toisaalta Raisiossa 10.3. nähtiin sellainen ottelu, jossa se hurlumhei ei toiminutkaan. Silloin Tiikerit oli tyystin riisuttu aseistaan. Toki täytyy muistaa että heiltä puuttui silloin riveistään hakkuri Lelu Ojansivu. Mutta vaikean paikan tullessa normaalisti hyvin eloisa Hollywood-tyylinen valmentaja Tommi Tiilikainenkin rauhoittui penkilleen eikä löytänyt aseita joukkueensa kurssin kääntämiseen. Voittaakseen Hurrikaanin pitää siis olla v-mäinen vastustaja ja viedä raidat tiikerin turkista pelihuumorin ja hyvän fiiliksen latistamalla. Mielenkiintoista on muuten nähdä sekin mikä on Ville Kakon vastaus Tiilikaisen Hollywood-tyyliin. Hurrikaanihan mainostaa play off -otteluitaan leffa- ja tv-sarja-teemalla, joten on mielenkiintoista nähdä kaivetaanko jossain vaiheessa viime kaudelta tuttu Forrest Gump esiin.

Tässä vielä Penkkisprottaajan pelipaikkakohtaiset arviot finaaliparin voimasuhteista:
passarit: Molemmilla on hyvät ja selkeät ykköspassarit sekä hyvät kakkospassarit. Tällä osastolla en osaa laittaa kumpaakaan joukkuetta toisen edelle.
liberot: Tälläkin osastolla on tasaista, todella tasaista. Kentällä nähdään 2/3 tuoreista maajoukkueliberoista. Tällä osastolla vaakakuppini kallistuu kuitenkin vähän Tiikereille piirun paremman vastaanottopelaamisen vuoksi.
yleispelaajat: Tällä osastolla Hurrikaanilla on tasaisempi ja monipuolisempi nelikko rosterissaan. Kuusikon yleispelaajat on aika tasaisia parhaana päivänä, mutta Tiikereiden Sivulan hiha on kysymysmerkki. Rumpunen on tasavahva, mutta Keskisipilä ja Tarkiainen eivät ole finaalitasoa, joten Klanac on ainoa kelvollinen vaihturi. Hurrikaanilla sen sijaan nelikosta voi heittää kenet tahansa kentälle, joten tämä osasto kallistuu Hurrikaanille.
keskitorjujat: Ennen kauden alkua olisin laittanut tämän osaston selvästi Hurrikaanille, mutta en enää. Nyt sanoisin että on aika tasaista. Tiikereiden Klein on osoittautunut oivaksi vahvistukseksi ja Leppälä on kehittynyt kauden aikana. Laitan tällä osastolla puntit tasan, koska miesten pelejä voitetaan harvoin keskeltä. Toki Hurrikaanin Oivanen ja Kaatrasalo voivat hyvänä päivänä antaa ison panoksen joukkueelleen etukentän lisäksi syöttöruudussa.
hakkurit: Tällä osastolla on Tiikereillä selvä etulyöntiasema. Lelu Ojansivu on kenties Mestaruusliigan paras hakkuri ja vaihtoehtona hänelle on Urpo Sivula – molemmilla on maaotteluiden lisäksi kokemusta Euroopan huippusarjoista. Hurrikaanilla on tälle paikalle uraansa lopetteleva erinäisistä pikkuvaivoista kärsinyt Ismo Moilanen, joka toki on pelannut hyviä otteluita, mutta en usko hänen pystyvän pitkään ehjään sarjaan. Toki voin olla täysin väärässä tässä(kin) asiassa. Vaihdosta löytyy Jani Niskakangas ja tarvittaessa hakkuriksi voi heittää myös Erik Jagon tai Matti Oivasen, mutta en usko että näistä kukaan kykenee hakkurina voittamaan pitkää ottelusarjaa joukkueelleen. On hakkureina joukkueilla ketä tahansa edellä mainituista, kallistuu vaaka selvästi Tiikereiden eduksi.

vaihtopenkki: Tämän osaston osalta vaakakuppini kallistuu Hurrikaanin suuntaan. Liberoa myöden jokaiselle pelipaikalle löytyy kelvollinen varamies, vaikka puhdasta hakkuria penkiltä ei löydykään. Tiikereiden vaihtopenkillä on paljon enemmän kysymysmerkkejä kuin Hurrikaanin penkillä.

valmennus: Tälläkin osastolla on tasaista, mutta kokemuksen ansiosta kuppini kallistuu Hurrikaanille. Tiilikainen on saanut Tiikerit hyvään raviin, mutta isojen pelillisten vaikeuksien kohdatessa veri punnitaan. Näkemäni (ei kovin paljon) perusteella tässä vaiheessa saattaa (vielä) eväät tai oikeammin ehkä aseet loppua, vaikka välillä onkin näyttävästi Oscar-palkinnot haussa. Kesken kauden Hurrikaanin peräsimeen tullut Ville Kakko on jo kokenut valmentaja ja menestystäkin on tullut, joten hän osaa varmasti hallita finaalimaailman mukanaan tuomat paineet. Loimussa pelaajana mestaruuden voittanut Kakko janoaa mestaruutta myös valmentajana.


Ennuste: Vaikka lentopallo ei olekaan niin yksinkertainen peli, että voittajan voisi arvioida osa-alueet paremmuusjärjestykseen laittamalla, niin veikkaan että Tiikerit vie kultaa luvuin 4-3.


Loppuottelut:

La 13.4. klo 18.30 Salohalli: Hurrikaani-Loimaa – Kokkolan Tiikerit
Ti 16.4. klo 18.30 Kokkolan jäähalli: Tiikerit – Hurrikaani
Ke 17.4. klo 18.30 Kokkolan jäähalli: Tiikerit – Hurrikaani
La 20.4. klo 18.30 Salohalli: Hurrikaani – Tiikerit
Tarvittaessa:
Su 21.4. klo 16.00 Salohalli: Hurrikaani – Tiikerit
Ke 24.4. klo 18.30 Kokkolan jäähalli: Tiikerit – Hurrikaani
La 27.4. klo 18.30 Salohalli: Hurrikaani – Tiikerit

Kolme päivää, kolme penkkiurheiluexcursiota

Blogini palaa tänä viikonloppuna tavallaan juurilleen. Sain ujutettua viikonlopun kolmen päivän ohjelmaan yhtä monta tutustumisreissua eri urheilutapahtumiin ja paketoin nyt niitä tänne näppäimistöni kautta. Viikonlopun alkajaisiksi suuntasin HK Areenalle, jossa oli edessä kauden ensimmäinen kiekkopeli. Suikkasen baariksikin taannoin nimitettyyn baarin, viihdekeskuksen ja urheilupyhätön risteytykseen saapui sarjajumbo TPS:n vieraaksi niin ikään sarjan häntäpäähän ajautunut Rauman Lukko.

Perjantain kokemuksen perusteella uskallan väittää että monissa yhteyksissä viime vuosina parjattu HK Areenan tunnelma on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Toki melko runsaslukuisella vieraskannattajien ryhmälläkin oli iso roolinsa tunnelman luomisessa, mutta myös kotijoukkueen faniporukka on selvästi kasvanut ja kehittynyt. Seurasin osan ottelusta aivan TPS-fanien vierestä ja siinä tuli mieleeni sama kysymys mitä olen pohtinut Veritas Stadionilla futispeleissä: Miksi Tepsin kannattajien pitää yrittää niin pahuksen vaikeita lauluja ihan perus kannustamisen sijasta? Osa faniporukastakin näytti vierastavan lauluja, mutta perinteisempiin kannustusjuttuihin lähes kaikki tarttuivat mukaan. Uskon että tämän voi todistaa desibelimittarilla, jos tämän paikkaansa pitävyys epäilyttää. Eihän siellä matsissa ole tarkoitus mitään Syksyn Säveltä voittaa, vaan pitää meteliä. Jotkut kannustuslaulut/-huudot olivat myös rytmitykseltään aika vaikeita ja outoja. En ole kuitenkaan tämän alan ekspertti, joten minun kommentteja ei kannata ottaa liian vakavasti – kommentoin vain sen mitä tavallisen tallaajan silmin ja korvin aistin.

Toisella erätauolla päätin tutustua hallin ravintolapalveluiden nykytilaan. Pääsin tiskille heti erätauon alussa, joten jono oli siedettävän lyhyt. Valitsin testiin makkaraperunat sekä tietysti oluen. Makkaraperunoiden höysteeksi tuli majoneesia ja kurkkusalaattia ja lisäksi annokseen sai itse annostella paahdettua sipulia, ketsuppia, sinappia ja grillimaustetta, joten lisukkeet olivat ainakin kunnossa. Myös annoksen maku saa minulta hyvän arvosanan. Ei se nyt tietystikään aidon grilliruuan tasoista ollut, mutta matsimätöksi erittäin hyvää laatua.

Vaikka en ole tiistain Yle2:n esittämän keskusteluohjelman jälkeen yhä vähemmän arvostamani Petteri Sihvosen veroinen kiekkokriitikko, niin uskaltanen sanoa, että minusta itse peli oli kohtuullisen hyvää. Heikkoja sarjataulukon asetelmia ei olisi ehkä perjantain perusteella kyllä uskonut. TPS voitti matsin lopulta 4-2 ja otti sarjataulukkoa ajatellen erittäin tärkeät sarjapisteet itselleen. Kyseessä oli muuten kauden ensimmäinen täyden kolmen pisteen voitto. Minulle jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku excursiosta suuhun, eikä pelkästään makkaraperunoiden takia, joten tulen suuntaamaan hallille pikapuolin uudestaan.

Lauantaina kävin aistimassa aiemmin raportoimaanifutiksen Ykkösen nousukarsinnan tunnelmaa, kun ÅIFK kohtasi Turussa Tampereen Ilveksen. Entisiä ja nykyisiä tähtipelaajia vilissyt Ilves oli tehnyt 0-1 johtomaalin jo ennen kuin ehdin katsomoon. Saavuin noin vartin kohdalla paikalleni ja sain ilokseni todeta että peliä jännittämään oli saapunut kelpo joukko turkulaisia sekä erittäin runsaslukuinen ja äänekäs tamperelainen Ilveksen faniporukka.

Nuorella ja mielenkiintoisella porukalla pelannut Åbo oli kauden ennakkoasetelmiin nähden yllättäen mukana nousukarsinnoissa, mutta joukkue ei minusta lähtenyt niihin mitenkään arkailemaan, vaikka vastustajan nimilista oli sellainen että heikompaa hirvittää. Åbosta parhaiten mieleen jäi liigassakin piipahtanut Alban Ferati, joka haastoi Ilveksen puolustajia hyvin ja kynäili nätisti, mutta valitettavasti tehot jäivät puuttumaan. Myös maalivahti Otso Virtanen pelasi hyvin ja torjui pilkunkin, jonka arvo saattaa nousta vielä isoksi, sillä ottelu päättyi 0-1, eli viikon päästä vierasmatsissa Åbo pääsee yhdellä maalilla jatkoajalle ja kaksi maalia tekemällä ykkösen! Toivotan tsemppiä Åbon nuorelle joukkueelle Tampereelle Ilveksen kaatoon. Lupaa siihen ei kannata pyytää, vaan kaato kannattaa tehdä ihan yllättäen salakaatona.

Palloiluviikonloppuni jatkuu vielä tänään sunnuntaina Loimaalla, jonne lähden seuraamaan lentopallon Suomen Cupin puolivälieräturnauksen paikallishengessä iskettävää ratkaisuottelua Hurrikaani – Loimu. Voittajalle on tarjolla paikka Cupin välieriin, joten syyskauden tähän mennessä tärkein lentisottelu on edessä.

Katsaus tulevaan viikkoon

Elämme jälleen mielenkiintoista urheiluviikkoa Turun seudulla. Minun listoilleni poimituista tapahtumista ensimmäinen löytyy kalenterista keskiviikon kohdalta. Silloin pelataan Turun Caribialla salibandyn A-junioreiden III, ja mahdollisesti jo ratkaiseva, finaaliottelu TPS:n ja Happeen välillä. Ottelusarja on saanut sen verran julkisuutta, että pyrin pääsemään paikalle TPS:n kannattajien fiiliksen ja käytöstavat tarkistamaan.

Torstaina on Paavo Nurmen stadionilla Urheilupuistossa jälleen tarjolla Veikkausliigaa, kun TPS saa vieraakseen Suomen Rosenborgin, eli HJK:n Tsadista. Tämän pelin seuraaminen paikanpäällä ei ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta kovasti tekisi mieli päästä paikalle tarkistamaan nuoren huippulupauksen pelivire. Minun piti laittaa ropoja likoon tämän nuoren maalipyssyn puolesta Voittajavetoon, kun piti veikata kauden maalikuningasta. Lopulta kuitenkin luotin siihen että hän ei tule pelaamaan kautta loppuun asti Suomessa. Jos avauskierroksesta voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, niin isommat kentät saattavat tosiaan kutsua jo kesken kauden vasta 17-vuotiasta Joel Pohjanpaloa, joka viimeisteli avauskierroksella hattutempun 3 minuutissa ja ratkaisi ottelun. TPS sen sijaan oli kohmeessa avausottelussaan MyPaa vastaan eikä kentällä olut yhtään ratkaisijaa. Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan Tepsin peliin tulevia muutoksia sekä niiden puremista, kun vastassa on The Klubia. Kirjoituksiani ei muuten pidä ymmärtää niin, että en pitäisi Klubista, sillä minusta on hienoa, että Suomeen on saatu eurooppalaisessakin mittakaavassa jollain tapaa menestyvä futisseura.

Perjantaina tarkoitus seurata lentopallon III finaaliottelu Hurrikaanin ja VaLePan välillä Tampere Areenalla. Sarja jatkuu IV ottelun merkeissä heti sunnuntaina Salohallissa, mutta se ottelu saattaa jäädä minulta väliin, sillä jos Tampereen viikonlopusta ajoissa Turkuun selviän, niin kiinnostaisi kovasti nähdä Paavo Nurmella Interin kauden avaus, kun vastustajaksi saapuu sunnuntaina Tepsiä kiusannut MyPa.

Eiköhän siinä ole riittävästi tapahtumia taas yhteen viikkoon. Mutta jos jollain on ehdottaa jotain helmiä näiden lisäksi, niin olen heti mukana!

Play Off -stämning och strandboll i knackkorvkastrull

Mennyt viikonloppu oli täynnä pudotuspelitunnelmaa. Pudotuspeliviikonloppu alkoi lentopallolla, kun paikallisvastustajat Loimu (8.) ja Hurrikaani (1.) kohtaavat puolivälierissä. Paikallisuus on nostanut mielenkiinnon entistä korkeammalle ja joukkueiden kannattajat matkustavat joukkueitaan tukemaan puolin ja toisin ja tunnelma on katossa. Loimu hävisi perjantaina vieraissa tylysti, mutta tasoitti voitot lauantaina Raisiossa. Sarjan seuraavat näytökset nähdään maanantaina Loimaalla ja keskiviikkona Raisiossa kello 18:30.

Handboll skulle vara stor sport

Sunnuntaista muodostui monipuolinen penkkiurheilupäivä. Ensin suuntasin perheineni legendaariseen Samppalinnan palloiluhalliin, jossa seurasin elämäni toista käsipallo-ottelua livenä. Tämä rannikolla suomenruotsalaisten harrastama laji voisi hyvin olla isompi laji Suomessakin, jos se pääsisi eroon tuosta leimastaan. Pelihän nimittäin on todella fyysinen ja vauhdikas. Yleisön kannalta sekin on hyvä, että maaleja syntyy tiuhaan tahtiin.

Maalitahdin kääntöpuoli on tietysti se, että käsipallon maalivahtina oleminen on kyllä aivan koiran hommaa. Näyttää siltä, että he vaan koittavat heilua ja toivovat pallon osuvan käsiin tai jalkoihin. Tosin tätä vastaan sotii vierasjoukkueen maalivahti Tomi Kurpan esitys, sillä hän tuntui torjuvan enemmänkin taidolla kuin tuurilla. Hänet palkittiinkin oikeutetusti ottelun parhaaksi pelaajaksi. Täytyy nostaa hattua myös kenttäpelaajille että homma pysyy hanskassa, sillä käsipallossa käytettävän tönimisen ja repimisen määrä ei onnistuisi varmaan missään muussa lajissa ilman nujakoita.

Samppalinnaan oli saapunut yleisöä runsaslukuisesti ja tunnelma oli hyvä. Käsipallokatsomossa oli käytössä näköjään koripallosta tuttu kannustustapa, eli meteliä pidetään oman joukkueen puolustaessa. Se tuntuu yhä minusta hyvin oudolta. Pudotuspelipakasta kovasti taisteleva ÅIFK sai sunnuntaina vastaansa sarjaa ylivoimaisesti johtavan HC Westin. Kotijoukkue pysyi kuitenkin hyvin menossa mukana ja puoliajalla peli oli vielä todella tasainen. Paikalla ollut tuttu toimittaja kertoikin Åbon pelaavan ylivoimaisesti kauden parasta peliään. Joukkue oli ilmeisesti saanut perinteisen tsemppipiikin valmentajan vaihtumisesta. Lopulta Åbo ei kuitenkaan mahtanut paremmalleen mitään, vaan West vei voiton Samppalinnasta.

Åbolla on yksi ottelu runkosarjassa vielä jäljellä ja pudotuspeleihin pääseminen ratkeaa siinä ottelussa. Toivotaan heille siihen samanlaista peliä kuin sunnuntaina oli, sillä sen pitäisi kuulemma riittää minkä tahansa muun joukkueen voittamiseen paitsi HC Westin.

Villejä kortteja vai pleijareita säälistä?

Samppalinnasta tie vei HK Areenalle, jossa oli tiedossa jääkiekon Villi Kortti -kierroksen ottelu TPS – Kärpät. Monissa sarjoissa on pohdittu järkevää nimitystä peleille jotka pelataan runkosarjan 7-10 sijoittuneiden kesken pudotuspelihin pääsystä. Eipä tämä Villi Korttikaan nyt minusta kaikkein onnistunein ole, vaikka se vähemmän vähättelevä toki on kuin säälipleijarit. Oli pelin nimi mikä tahansa, niin sen henki oli selvä - TPS oli veitsi kurkulla ja yleisöstä ivallisimmat harjoittelivat jo rantapallojen puhallusta ennen pelin alkua.

Ottelu oli melko vauhdikas ja jäähyt toivat siihen lisäväriä. Maalailla ei valitettavasti mässäilty, kuten ei aiemmissakaan tällä kaudella HK Areenalla istumissani peleissä. Kolmen näkemäni ottelun maalikeskiarvoksi jäi 0,7 maalia / erä. Ottelun yleisömäärä oli minulle iso pettymys - vain vähän reilu 5000. Edellisessä kotiottelussa runkosarjan ratkaisuvaiheessa lukema oli sentään jo yli 9300. Tekiköhän ne siinä ottelussa jaetut ilmaiset nakit tuon eron, sillä panos näissä kahdessa ottelussahan oli suunilleen samaa luokkaa.

TPS joutui ottelussa kahden maalin takamatkalle, mutta aloitti kirin kolmannessa erässä Plihalin maalilla. Valitettavasti sen jälkeen TPS ei kuitenkaan päässyt ylärimaa lähemmäksi Kärppien maaliverkkoja. Niinpä TPS joutui aikaistetulle kesälomalle ja yleisöstä muutamat innokkaat pääsivät heittämään rantapallonsa kentälle. 

Osaa turkulaisesta kiekkoyleisöstä en edelleenkään ymmärrä tippaakaan. Ratkaisuottelu, vain yhden maalin takaa-ajo ja kotijoukkueen hallintaa päätös erässä – ja silti jotkut lähtevät hallista pois kun pelikellossa on aikaa vielä lähes 3 minuuttia. Jos on niin kova kiire kotiin, ettei voi vähän aikaa istua ruuhkassa, niin miksi jaksaa lähteä otteluun lainkaan? Itse en ainakaan haluaisi kuunnella ratkaisuhetkiä autossani istuen Auran Aalloilta Timo Järvenpään selostamana, jos vaihtoehtona olisi livenä jännittäminen.

SM-painit ja Bowlit meni - edessä pojat vs naiset

Väriä ja tunnetta katsomossa!

Viime viikonloppu tarjosi roppakaupalla mielenkiintoista urheiluviihdettä. Lauantaina Raision Loimu ja Hurrikaani-Loimaa järjestivät huikean jännitysnäytelmän lentopallon Mestaruusliigan paikalliskamppailussa. Ennakkosuosikin asemasta otteluun ponnistanut Hurrikaani voitti ottelun lopulta niukasti lukemin 2-3. Tämä oli Hurrikaanin kautta aikojen ensimmäinen voitto Raisiossa. Ottelun yleisömäärä oli hyvä (913) ja tunnelma todella hyvä. Siitä vastasivat perinteisen Turun seudulta tulevan lentopalloyleisön lisäksi loimaalaiset ja ottelussa koulupäivää viettänyt noin 160 hengen joukko Nousiaisten Kirkonpiirin koulusta. Oli kyllä kertakaikkiaan hieno ottelutapahtuma ja tempaus tuo koululaishomma - tuollaisella panostuksella (katso kuvia) kun suomalaiset oppisivat suhtautumaan urheilutapahtumiin, niin kyllä urheilukulttuuri kehittyisi isoin harppauksin.

Käsiohjelman kanteen hankkimani nimmarit:
P. Ukkola, M. Asell, M. Yli-Hannuksela

Sunnuntaina kävin tutustumassa painiin, jonka SM-kisat järjestettiin Caribian komeassa hallissa. Puitteet olivat viimeisen päälle kunnossa, ainoastaan kunnollinen perinteinen kisakahvio ja -makkara puuttuivat, sillä niiden tilalla oli ihkaoikea ravintola. Itse olisin mielummin ottanut makkaran grillistä. En ole koskaan aiemmin nähnyt painia paikanpäällä, jos mukaan ei lasketa viime vuoden Urheilugaalaa, jossa esitettiin haitaripainia. Turkulaisena minun myötähäpäni koko Turku2011 -projektia kohtaan juuri sillä hetkellä oli niin korkea, että sitä ei voi laskea painikokemukseksi. SM-painit vaikuttivat ihan yleisöön menevältä tapahtumalta. Tunnelma oli välillä kuumaa katsomonkin puolella ja molskilla tapahtui kokoajan jotain. Kun matsi päättyi, niin seuraava alkoi heti eikä siinä ollut mitään turhaa lämmittelyaikaa välissä. Iso plussa tästä! Se hämmästytti ensikertalaista, että matsit olivat todella lyhyitä ja SM-tasolla painijoiden suoritukset eivät olleet samaa tasoa kuin tv:ssä näkemissäni otteluissa, mutta sehän nyt on ihan normaalia. Tarkoitan tällä näyttäviä heittoja ja pitkiä vyörytyksiä (vai mitä ne kaverin pyörittämiset mahtaa oikealta nimeltään olla) Sellainen fiilis sunnuntaista jäi, että saatan hyvin mennä toistekin seuraamaan painitapahtumaa. Caribialla tuli tavattua myös lajin ikoneita, kuten Pertti Ukkola, Marko Yli-Hannuksela ja Marko Asell.

Sunnuntai jatkui painien ja oman lenkkeilyn jälkeen Chelsea-ManU -ottelun seuraamisella kavereiden kanssa anniskeluravintolassa. Olin ottelussa sekä ManU:n kannalla että Chelseaa vastaan, joten olen tyytyväinen mielenkiintoisen ottelun lopputulokseen, vaikkei voittoa tullutkaan. Tilanteessa 3-0 näytti jo pahalta, mutta huikean kirin ansiosta pinna tuli punaisillekin 3-3 tuloksen myötä. Ottelu oli todella viihdyttävä. Tämän jälkeen pallo vaihdettiin vähän eri muotoiseksi ja seurattiin Super Bowlia, joka tarjosi niin ikään todella hyvää urheiluviihdettä. Ei tullut turhaan valvottua aamukuuteen asti kolmen kaverin kanssa kisastudiossamme - hyvätasoinen matsi tarjosi jännitettävää aivan loppusekunneille. Ja eipä se väliaikashowkaan pettänyt, vaikka en mikään Madonnan fani olekaan. Hienosti rakennettu setti sekin.

Mitä tuleva viikko tuo tulleessaan? Kerro sinä!

Tähän kuluvaan viikkoon ei ole vielä buukattu paljon penkkiurheilua. Keskiviikkona on tarkoitus mennä seuraamaan mielenkiintoista kiekkomatsia, kun Impivaarassa kohtaavat Tepsin C-juniorit (pojat siis) ja Suomen Naisleijonat, jotka valmistautuvat Euro Hockey Touriin sekä kevään MM-kisoihin. Mielenkiintoista nähdä miten naiset pärjäävät pojille - tai toisinpäin.

Sunnuntaina oli tarkoitus seurata uuden kotikaupunkini kiekon edustusjoukkueen, eli Suomi-sarjan VG-62:n, ainoaa kalenteriini sopivaa kotiottelua HC Keski-Uusimaata vastaan. Valitettavasti nyt näyttää kuitenkin siltä, että omat liikuntaharrastukset futsalin muodossa vesittävät tämän suunnitelman. Olisi kyllä makoisaa nähdä tällä kaudella vielä mm. Marco Tuokko Kuparivuoren jäähallissa.

Penkkiurheilukalenterissani näyttää siis olevan vähän tilaa. Heittäkäähän vinkkejä kalenterin täyttöön, jos Turun seudulla tapahtuu tällä viikolla jotain mielenkiintoista.