Iloinen varaslähtö vilkkaaseen viikonloppuun

Torstai oli melkoinen starttipyssyn pamaus viikonloppua jo odottaville turkulaisille urheilun ystäville! Tulevan vilkkaan viikonlopun lisäksi odotettavaa ilmestyi kalentereihin jo niin touko- kuin kesäkuullekin.

Pelin avasi pesäpalloväki, joka uutisoi miesten Superpesis-kauden alkavan Turussa (lue uutinen). Avausottelussa Kupittaalla 10.5. kohtaavat Kankaanpään Maila ja Hyvinkään Tahko. Ottelun ympärille rakentuu muitakin tapahtumia, joilla juhlistetaan Varsinais-Suomen Pesiksen 20-v. juhlia. Pesäpallon jälkeen uutis”pommin” räjäytti Paavo Nurmi Games, joka paljasti että Turussa jaetaan ensi kesänä Kansainvälisen yleisurheiluliiton rankingpisteitä Euroopan ykköstason kilpailussa, josta on enää yksi askelma Timanttiliigaan (lue uutinen). Paavo Nurmi Games mitellään juoksijalegendan nimeä kantavalla stadionilla 25.6. Kiitoksia sekä V-S Pesikselle että PNG:lle penkkiurheilijan mieltä pakkaskeleillä lämmittävistä uutisista.

Ei anneta ajatuksen kuitenkaan harhautua vielä liian kauas kevääseen, koska herkkupaloja on tarjolla vielä talvihangillakin. Tai hanget nyt ei kovin kummoiset ole, mutta talveksi tätä kai silti kutsutaan, koska kalenteri osoittaa vielä tammikuuta. Tuleva sporttiviikonloppu käynnistyy perjantaina, kun Kupittaan ”vitosella” potkitaan kauden ensimmäinen derby Interin ja TPS:n välillä. Liiga Cupin avausottelusta ei kannata vielä tehdä johtopäätöksiä tulevaan Veikkausliiga-kauteen, mutta mielenkiintoa ottelusta ei silti puutu. Turkulaisseurojen ovet ovat käyneet tiuhaan. Välillä on tuntunut että saranaovi kannattaisi jo vaihtaa pyöröoveen. Kaupungista on poistunut iso liuta hyviä pelimiehiä ja tilalle on tullut virallisesti vasta muutamia pelureita (Veikkausliigan siirrot voi tarkistaa kootusti täältä). Viime talvina Turussa on ollut suhteellisen hyvä pelaajatilanne. Jos jommankumman seuran rekrytointeja on saanut jännittää, niin se on yleensä ollut Inter. Tänä vuonna he ovat saaneet puuhailla joukkuetta kokoon melko rauhassa, kun naapuriseura on kerännyt kaiken huomion itselleen. Monenlaista tietäjää, neuvojaa ja haukkujaa on mahtunut turuille, toreille ja nettipalstoille. Itse en lähde ruotimaan TPS:n vaikeaa tilannetta sen enempää, mutta toivotan isosti tsemppiä kaikille sinne suunnalle ja suosittelen blogini lukijoita lukemaan Räpymiehen blogista Tekopyhäinhäväistys-tekstin.

Lauantaina olisi HK Areenalla tarjolla klassikko, kun TPS ja Jokerit luistelevat vastakkain. Nämä kohtaamiset nousivat legendaarisiksi kultaisella -90 luvulla, jolloin näitä pelejä odotettiin vesi kielellä. Viime vuosia huuma on vähän laskenut, mutta ottelupari, ja sen ympärillä oleva jännite, ei ole kuitenkaan hautautunut mihinkään ja jokainen turkulainen muistaa edelleen mm. yhden karvaan pesäpallolyönnin vuosien takaa. Se oli korkea maila! Tämän lauantain ottelun ympärillä on tuntunut olevan jälleen vähän erilaista väreilyä ilmassa. Tämän selittänee ensi syksyllä alkava Jokereiden KHL-seikkailu, sillä lauantain matsi on mitä todennäköisimmin näiden kahden ”verivihollisen” viimeinen kohtaaminen Turussa kotoisen liigan merkeissä. Itseltäni jää kuitenkin tämä Ysäriklassikko väliin, sillä kävin viikon sisään jo kahdesti katsomassa TPS:n ottelun. Ässät ja JYP otteluiden jälkeen minun tämän kauden rekordini HK Areenalta on melko hyvä: 2 ottelua, 2 voittoa. Lauantaina olen HK Areenasta noin 5 km päässä, eli Kerttulan liikuntahallissa Raisiossa, jossa lentopallon Mestaruusliigan kärkipaikasta kamppaileva Raision Loimu kohtaa Joensuun Liiga-Riennon. Kaikille muillekin penkkiurheilijoille tiedoksi, että kyseiseen otteluun pääsee ilmaiseksi sisään vihreällä S-Etukortilla, joten jos kiekkoilu ei kiinnosta, niin lentopallo tarjoaa hyvän ja ilmaisen vaihtoehdon.

Tässä kirjoituksessa esiin nostettujen tapahtumien lisäksi Turussa on viikonloppuna tarjolla paljon muutakin urheilua, kuten esimerkiksi TuTon kotipeli perjantaina, TPK:n futsalpeli lauantaina ja ÅIFK:n käsipallopeli sunnuntaina. Lähtekäähän ulkoilun lisäksi nauttimaan viikonloppuna myös penkkiurheilusta!

  

Viikkoraportissa Korisliigaa Loimaalta, futista Turusta ja ringetteä Naantalista

Ei toteutunut Liiga Cupissa puhtaasti turkulainen finaalitapahtuma Helsingin maaperällä, kun välieristä jatkoon menivät TPS ja HJK. Finaali pelataan keskiviikkona 4.4. Sonera Stadionilla (ent. Finnair Stadion) Suomen toisessa pääkaupungissa. Futiksen lisäksi kävin viikolla tutustumassa loimaalaiseen koripallotapahtumaan, josta minun oli tarkoitus kirjoittaa raportti blogiini, mutta koska toinen matkalla ollut henkilö ehti kirjoittamaan jo lähes identtisen tekstin, niin tyydyn linkittämään Karhuherran kirjoituksen tänne: Koko kylän juttu.

Ottelutapahtumaa elävöittäneestä rumpalista olen Karhuherran kanssa vähän eri linjoilla. Minusta idea oli hieno, mutta vahtimestari-rumpalin progeklassikot eivät kyllä osuneet yleisön käsien kanssa samaan rytmiin. Tuntui että rumpali oli esillä itseään varten. Lämmittelyn aikana hän olisi voinut vetää vaikka vartin keikan, jonka aikana olisi voinut esitellä taitojaan kannujen hakkaamisen saralla, mutta pelissä hänen kannattaisi keskittyä yksinkertaisempaan rytmiin, johon yleisön olisi mahdollista tarttua mukaan.

Kaiken kaikkiaan Nilan Bisonsin ottelutapahtuma oli erittäin hyvä. Iso osansa hyvässä tunnelmassa oli Vilpas Vikingsin runsaslukuisella ja äänekkäällä faniporukalla. Erityismaininnan annan myös kuuluttajalle, joka oli liikenteessä miellyttävän äänen lisäksi positiivisella ja tasapuolisella asenteella. Ammattimies antoi arvoa myös vierasjoukkueen hyville suorituksille ja heidän kannattajilleen. Muitakin hyviä ottelutapahtumia on matkalle mahtunut, mutta lähelle kärkipäätä tällä kyllä kiilattiin. Mutta harva tuote tulee koskaan valmiiksi, joten toki kehitettävääkin löytyy vielä. Tässä vähän tunnelmia ottelusta:

Kun tämä kevääseen kaartuva talvi meni ohi ilman tutustumista uuden kotikaupunkini Suomi-sarjan kiekkoylpeyteen, niin päätin käydä sentään korkkaamassa jäähallin aprillipäivän kunniaksi. Siellä oli tarjolla ringeten SM-karsintasarjan viimeinen ottelu VG-62 – NoU Nokialta. Menin otteluun jo kokeneena ringette asiantuntijana, sillä vuodenvaihteen seurajoukkueiden MM-kilpailuthan tuli jo tarkastettua ja sitä myöden elämäni ensimmäinen tutustuminen tähän lajiin oli tehty.

Ensimmäinen positiivinen yllätys tuli vastaan käsiohjelmaa selattuani, sillä sinne oli selvennetty lajin tärkeimpiä sääntöjä. Seurajoukkueiden MM-turnauksessa tällainen olisi myös ollut tarpeen, sillä olin siellä aluksi aivan pihalla lajin säännöistä. Valitettavasti positiiviset yllätykset jäivätkin sitten tuohon käsiohjelmaan. Karsintasarjan sijoitukset olivat ratkenneet jo ennen viimeistä ottelua, joten suurta panosta ja intensiteettiä ei ottelussa nähty. Yleisöäkin oli saapunut paikalle vain alle 100. Jos kuuluttaja ei ollut masentunut pelin merkityksettömyydestä, vaan vetänyt koko kauden samalla anti-innolla, niin toivon että VG löytää kesän aikana uuden kuuluttajan otteluihinsa.

Jotain mainitsemisen arvoista ottelussa sentään tapahtui. Kolmanteen erään lähdettiin NoU:n ollessa kahden naisen alivoimalla. Heidän pelaaja päätti aloittaa erän pelaamalla aikaa ja vippaamalla rinkulan suoraan keskipisteestä VG:n päähän. Erää oli kulunut vain sekuntin verran kun rinkula tuli kaaressa VG:n maalivahdin yli, joka päätti jostain syystä nostaa mailaansa vähän, jonka seurauksena rinkula osui mailan tuppeen ja muutti siitä suuntaa. Lentorata muuttui ja maalin yli menossa ollut rinkula livahtikin kotijoukkueen maaliverkkoihin. Tuuletuksista päätellen tällainen maali on todella harvinainen tässä(kin) lajissa. NoU:n sairastupalaisilla näytti ainakin olevan videokamera katsomossa, joten ehkä tämä herkkupala tulee jossain vaiheessa myös tänne nettiin ihailtavaksi.

Toivottavasti ensi kaudella aikatauluihin sopii Aurinkoareenalla vierailu myös netin keskustelupalstoilla Suomen parhaaksi amatöörijääkiekkojoukkueeksi hehkutetun VG-62:n edustusjoukkueen Suomi-sarjan ottelussa.

Peukuttamista nousukarsinnoissa ja Liiga Cupin derbyfinaalin puolesta

Edellisessä kirjoituksessani pelkäsin kevään menneen jo ohi suun mielenkiintoisten urheilutapahtumien osalta, mutta riittäähän sitä sentään vielä todella monta mielenkiintoista tapahtumaa tällekin viikolle. Tarjolla olisi mm. kahta eri nousukarsintaa sekä futiksen Liiga Cupin välieriä.

Keskiviikkoona joutuu tekemään valintoja, sillä samaan ajankohtaan osuvat Liiga Cupin ensimmäinen välieräottelu TPS - VPS Urheilupuiston yläkentällä sekä Turun Riennon naisten koripallon SM-sarjan nousukarsintaottelu Wäinö Aaltosen koululla. Korispeli olisi mukava tarkistaa jo pelipaikkansakin takia, sillä Wäinö Aaltosen koululla ei ole tullut koskaan seurattua urheilua ja siitä on nyt tehty turkulaisen koripalloilun peliareena paremman puutteessa.

Torstaina on keskiviikon tapaan jälleen Liiga Cupin välierämatsi tarjolla, kun Inter kohtaa Suomen Rosenborgin, eli HJK:n, yläkentällä. Turkulaiset joukkueet ovat avanneet kauden lupaavasti ja unelmafinaalikin on vielä mahdollinen, eli kauden kolmas derby saatetaan nähdä 4.4. Sonera Stadionilla Helsingissä, kun siellä pelataan Liiga Cupin finaali. Olisikin hienoa nähdä turkulaisjoukkueiden finaali Helsingissä.

Perjantaina pitää matkustaa vähän kauemmas nähdäkseen huippu-urheilua. Olen suuntaamassa silloin asiantuntevassa toimittajaporukassa Loimaalle, jossa pääsen tutustumaan kovasti hehkutettuun Nilan Bisonsin (minä käytän valtamedioista poiketen kaupallisia nimiä, koska tiedän että nimistä saatavat rahat ovat urheilulle tarpeen) ottelutapahtumaan, kun he kohtaavat paikallisottelussa Vilpas Vikingsin Salosta.

Viikon nousukarsintatarjonnan kruunaa lauantaina Sport Gardenissa Turussa pelattava salibandyn I-divarin nousukarsinnan toisen vaiheen ratkaiseva toinen osaottelu. Karsinnan edellisessä vaiheessa turkulainen FBC ja mynämäkeläinen SBS Wirmo järjestivät hyviä ottelutapahtumia, joten yritän saada aikatauluihini sopimaan tuon ottelun, jotta pääsisin näkemään miten turkulaisyleisö kannustaa joukkueensa voittoon ensimmäisen osaottelun niukan vierastappion jälkeen. Tässä vielä video FBC:n ja Wirmon otteluista:

Siinäkö se kevät oli? Pelastaako edes telkkari?

Urheilutalven huipentavaa kevättä käsittelevästä blogikirjoituksestani on aikaa vain kahdeksan päivää, mutta jo nyt tuntuu siltä että kevät meni jo. Turun seudun joukkueista TPS putosi jääkiekossa säälipleijareissa Oulun Kärppiä vastaan ja lentopallossa Raision Loimu putosi puolivälierissä runkosarjan voittaja Hurrikaanin edetessä välieriin.

Onneksi jalkapallo tekee jo tuloaan, mikä tietää kevään kääntymistä jo kesään. Liiga Cupissa molemmat turkulaisporukat ovat esiintyneet lupaavasti. Inter eteni jo välieriin ja TPS yrittää samaa puolivälierässä MyPaa vastaan tänään. Turkulaiset eivät kohtaa välierissä, joten täkäläisittäin unelmafinaali on mahdollinen. Jos sellainen toteutuu, niin sitä pitää ehdottomasti lähteä katsomaan.

Kun liveurheilun tarjonta on tällä hetkellä vähän rajatumpaa, niin olisi mukava seurata urheilua edes televisiosta. Valitettavasti se ei ole juurikaan mahdollista nykyisin ilman maksukanavia. Kirjoitin aiemmin blogissani tästä aiheesta osana urheilukulttuurinkehittämistä. 

Vaikka nykyiset kanavat UrhoTV ja Yle etunenässä hoitavat televisiointeja suhteellisen hyvin, niin toivon että jollain aikataululla Suomeen tulisi maksuton urheilukanava. Minusta tällainen sopisi hyvin vaikkapa Ylen alaisuuteen (edellyttäen että siellä laitetaan sitten rahaa kiinni kunnon kisojen saantiin). Esimerkiksi Turusta Helsinkiin autolla ajaessa pystyy surffaamaan toistakymmentä tasapaksua Ylen radiokanavaa läpi. Minusta näistä voisi lopettaa vähintään puolet ja muutkin säästötoimet olisivat tervetulleita, jotta urheilua saataisiin eetteriin entistä enemmän.

Törmäsin taannoin netissä kansanedustaja ja Lentopalloliiton puheenjohtaja Arto Satosen kirjoitukseen samasta aiheesta. Olemme näköjään hyvin samoilla linjoilla tässä asiassa. Tässä on linkki Satosen kirjoitukseen, jossa hän kirjoittaa niin ikään Ylen roolista urheilun välittämisessä. Suosittelen kaikkia lukemaan Satosen kirjoittelun ja herättelemään keskustelua tästä aiheesta.

Huikea sporttiviikko edessä ja Kulman pojat takana

Nyt on ollut hetken aikaa vähän rauhallisempaa katsomoissa istumisen saralla, mutta onneksi korvikkeeksi on löytynyt muita kirjoittelun aiheita urheilukulttuurin ympäriltä. Viime viikonloppuna tuli seurattua lentopalloa sekä Raisiossa (Mestaruusliigaa) että kotisohvalla netti-lähetyksen (I-sarja) välityksellä ja mansikaksi kakun päälle kävimme katsomassa sunnuntaina illalla sporttileffan, jonka arvostelu löytyy tuolta alempaa.
Suunnitelmissani on mahduttaa aikatauluihin joku Tepsin kiekkopeli tässä lähiaikoina, sillä joukkuehan taistelee kovasti pudotuspeleihin pääsystä ja kaipaa tukea katsomoihin. Pudotuspelitaistelua on tarjolla myös tulevana sunnuntaina, kun Raisiossa järjestetään Turun seudun mieslentopalloilun juhlapäivä. Samassa hallissa pelataan peräkkäin Liedon Parman ja TKT:n välinen ykkössarjaottelu sekä Loimun ja Saimaa Volleyn välinen Mestaruusliigaottelu: kaksi matsia yhdellä lipulla!

Tällä viikolla olisi lentopallon lisäksi tarjolla junnupeliä, derbyä ja näiden yhdistelmää. Junnupeliä on tarjolla karkauspäivänä, eli keskiviikkona 29.2., klo 18:30 HK Areenalla kun TPS:n ja JYP:n A-junnut kohtaavat. Samana päivänä vain hetkeä aiemmin on tarjolla junnupelin ja derbyn yhdistelmä Kupittaan 5:llä klo 17:00, kun Interin ja Tepsin A-juniorifutaajat ottavat mittaa toisistaan. Ja vielä työviikon päätteeksi on tarjolla isojen poikien derby, kun TPS ja Inter kohtaavat toistamiseen tällä kaudella LiigaCupin ottelussa klo 15:00 Javenture-Areenalla.

 
Leffa-arvostelu: Kulman pojat

Huikeeta! Pääsen arvostelemaan jo toista kotimaista urheilusta ja urheilukulttuurista kertovaa leffaa vähän ajan sisään. Tällä kertaa vuorossa on jalkapallosta kertova Kulman pojat, jonka kävimme katsomassa kotisohvan sijasta oikein Kinopalatsissa. Liput maksoivat 14 euroa kappaleelta, eli suunnilleen saman verran kuin urheilumatsiin olisi maksanut – hyvää vapaa-ajan viihdettä molemmat.

Jos edellinen urheiluleffa pääsi yllättämään positiivisesti täysin puhtaalta pöydältä, niin tälle kävi vähän päinvastoin. Odotukset oli nostettu hyvin lähelle kattoa hyvän trailerin ja Tommi Läntisen "Minä ja Jari" -musavideon ansiosta. Yleensä korkealle nostettu rima lisää todennäköisyyttä sen alitukseen eikä tässäkään tapauksessa oltu kovin kaukana siitä.

Leffa kertoi kaveriporukasta, joka kannusti uskollisesti oman kaupunkinsa toista alasarjan jalkapalloporukkaa. Matseissa käymisen lisäksi miesten, vai pitäisikö käytöksen perusteella kutsua heitä kuitenkin pojiksi, elämä täyttyi lapsellisista tempauksista, joista suurin osa liittyi jalkapallon ohella kaljan juontiin sekä naisista ja miesten sukupuolielimistä puhumiseen. Sekä ryhmän lapsellisuus että nelosdivariporukan kannattaminen oli vedetty aika railakkaasti överiksi jopa verrattuna siihen matalaan tasoon, johon olen itse arkielämässä urheiluporukoissa törmännyt.

Loppujen lopuksi Kulman pojat oli ihan hauska pätkä ja katsomisen arvoinen. Aivan trailerin lupaamalle tasolle se ei kuitenkaan yltänyt. Odotin leffalta realistisempaa kuvaa pikkukaupungin pikkujoukkueen kannattajatoiminnasta. Urheilu-, kaveri- ja rakkauselämän solmutkin oli vähän liiallisen värikynän avulla piirretty.

En silti halua tyrmätä tätä elokuvaa, koska siinä on kaksi elementtiä, joista minä leffoissa erityisesti pidän: kotimaisuus ja urheilu. Jätänkin siis kunnollisen leffa-arvostelun tekemisen jokaiselle itselleen.


Arvostelu: * * * * *

Perustelu: Tämän leffakriitikon arvosteluissa on yleensä tähtimerkit kohdillaan, jos leffakotelon takakannesta löytyy seuraavia sanoja: suomalainen, urheilu, urheilukulttuuri, katsomokulttuuri, fanittaminen.

Traileri: