Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

maanantai 12. joulukuuta 2011

Benchmarkkausta urheilukulttuurin saralla

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani mainitsinkin, niin kiersin viime kesänä ja syksynä palloa melko paljon pallon perässä. Siis maapalloa lentopallon perässä. Olen työreissuilla pyrkinyt ajan sallimissa rajoissa tutustumaan myös paikalliseen urheilukulttuuriin (lähinnä jalkapalloon, koska se on kaikkialla suosituimpien lajien joukossa). 


Olen tehnyt muutamia ympäristöön liittyviä huomoita, joissa on iso ero Suomeen.

1. Televisio

Buenos Airesin lentokenttä ja River
Platen putoamistaistelun ratkaiseva osa.
Kaikkialla tuntuu tulevan urheilua television vapailta kanavilta paljon enemmän kuin Suomessa. No, tietysti Suomessa on moniin maihin nähden korkeampi elintasokin, mutta olen varma että urheilukulttuuria kehittäisi se, jos Suomessakin voisi seurata urheilua monipuolisesti vähintään yhdeltä maksuttomalta kanavalta säännöllisesti.

Kun tuote on television maksuttomilla kanavailla, on se asiakkaiden saavutettavissa helposti. Minä uskon vakaasti siihen, että urheilua katsomalla ihmiset innostuvat siitä, vaikkei aluksi suurkuluttajia olisikaan. Jos katsot urheilua säännöllisesti televisiosta, niin jossain vaiheessa tekee mieli mennä myös paikanpäälle. Saavutettavuus television kautta laskee suorituspaikan kynnystä.

2. Tunnusta väriä

Veikkausliigan slogan on hyvä (tuo väliotseikko), mutta valitettavasti urheilukulttuurin puuttumisen vuoksi ihmiset eivät oikeasti uskalla, tai mikä se syy sitten ikinä onkaan, tunnustaa väriä Suomessa. Monissa maissa urheiluseurojen väreihin ja tuotteisiin törmää katukuvassa jatkuvasti. Koska ulkomailla tuotteita meneee paljon kaupaksi, niin myös seurojen myymälät ovat helposti asiakkaiden saavutettavissa. Sen sijaan esimerkiksi kotikaupungissani minulla ei ole tietoa mistä ja milloin voi nykyisin ostaa Interin tai TPS:n kannatustuotteita.

Seurojen värien tärkeydestä ja urheilun tärkeydestä kertovat myös kaupungeissa olevat monet graffitit. Tiedän että graffitit ovat laittomia, mutta hienosti tehdyt ja ammattitaitoiset graffitit (etenkin urheiluaiheiset) ovat kyllä parempaa taidetta kuin esimerkiksi monet kotikaupunkini katukuvaa "koristavat" "oikeat" tilataideteokset.



Maribor, Slovenia
Maribor, Slovenia
Osijek, Kroatia
Maribor, Slovenia

River Platen äänekkäät fanit
bussimatkalla stadionille
Minusta tuntuu välillä että suomalaiset faniryhmät koittavat matkia ulkomailta vain fanitoiminnan huonot puolet; järjestetään tappeluita, räjäytellään pommeja ja poltetaan soihtuja. Kaikki mahdollist voimavarat tulisi minun mielestäni keskittää oman seuran toiminnan edistämiseen ja kannattajapohjan laajentamiseen. Seurojen pitäisi näkyä arjessa enemmän ja siinä fanitkin voivat kantaa kortensa kekoon.

3. Tarinat

Red Starin fanien paita Sebiasta
Ulkomaisiin seuroihin ja faniryhmiin tuntuu usein liittyvän jotain sankaritarinoita, jotka siirtyvät polvelta toiselle ja vanhalta kannattajalta uudelle. Tarina voi olla jonkun tärkeän pokaalin voittaminen, seuran perustaminen, seuraidolin uran päättyminen, joku kannattajaryhmän merkittävä hetki, jne, jne. Olkoot se mitä tahansa, pääasia on että tarinoita nostettaisiin esiin. Monen yrityksen markkinoinnissa on viime vuosina havaittu että hyvä tarina myy parhaiten - sama pätee urheiluseuroissakin. Jonkun pitäisi vain poimia seuran historiasta ne tarinat joita korostetaan.

Ihan nyt äkkiseltään joitain potentiaalisia urheilutarinoita miettiessä tulee mieleen (sori nyt taas turkulaisuuteni) TPS:n voitto San Sirolla ja siellä nimenomaan Mika Aaltosen maali. Jonkun verran tarinoita on Suomessakin jo käytetty, mutta ei minusta riittävästi. Tietysti historia on historiaa ja me elämme tätä päivää ja haluamme nostaa jalustalle nykyiset pelaajat, mutta minulla on kuitenkin sellainen kutina että vahvojen vanhojen tarinoiden ja sankaritekojen nostaminen esiin voisi osaltaan auttaa kehittämään suomalaista urheilu- ja seurakulttuuria.

Yhteenveto

Koitetaan jokainen asiasta kiinnostunut potkia tahollamme suomalaista urheilukulttuuria eteenpäin. Toivon että sitä tehtäisiin lajirajat unohtaen, mutta jos joku haluaa kehittää vain omaa lajiaan, niin suotakoon sekin hänelle. Tunnustetaan väriä ja tuetaan urheilua!





LinkkiVinkki:
- Ylen kirjoitus jääkiekon faniryhmien suuruuksista ja kehityksistä  > > >





Esimerkiksi tämä on hienoa suomalaista urheilukulttuuria:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti