Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani mainitsinkin, niin kiersin viime kesänä ja syksynä palloa melko paljon pallon perässä. Siis maapalloa lentopallon perässä. Olen työreissuilla pyrkinyt ajan sallimissa rajoissa tutustumaan myös paikalliseen urheilukulttuuriin (lähinnä jalkapalloon, koska se on kaikkialla suosituimpien lajien joukossa).
Olen tehnyt muutamia ympäristöön liittyviä huomoita, joissa on iso ero Suomeen.
Olen tehnyt muutamia ympäristöön liittyviä huomoita, joissa on iso ero Suomeen.
1. Televisio
Buenos Airesin lentokenttä ja River Platen putoamistaistelun ratkaiseva osa. |
Kun tuote on television maksuttomilla kanavailla, on se asiakkaiden saavutettavissa helposti. Minä uskon vakaasti siihen, että urheilua katsomalla ihmiset innostuvat siitä, vaikkei aluksi suurkuluttajia olisikaan. Jos katsot urheilua säännöllisesti televisiosta, niin jossain vaiheessa tekee mieli mennä myös paikanpäälle. Saavutettavuus television kautta laskee suorituspaikan kynnystä.
2. Tunnusta väriä
Veikkausliigan slogan on hyvä (tuo väliotseikko), mutta valitettavasti urheilukulttuurin puuttumisen vuoksi ihmiset eivät oikeasti uskalla, tai mikä se syy sitten ikinä onkaan, tunnustaa väriä Suomessa. Monissa maissa urheiluseurojen väreihin ja tuotteisiin törmää katukuvassa jatkuvasti. Koska ulkomailla tuotteita meneee paljon kaupaksi, niin myös seurojen myymälät ovat helposti asiakkaiden saavutettavissa. Sen sijaan esimerkiksi kotikaupungissani minulla ei ole tietoa mistä ja milloin voi nykyisin ostaa Interin tai TPS:n kannatustuotteita.
Seurojen värien tärkeydestä ja urheilun tärkeydestä kertovat myös kaupungeissa olevat monet graffitit. Tiedän että graffitit ovat laittomia, mutta hienosti tehdyt ja ammattitaitoiset graffitit (etenkin urheiluaiheiset) ovat kyllä parempaa taidetta kuin esimerkiksi monet kotikaupunkini katukuvaa "koristavat" "oikeat" tilataideteokset.
River Platen äänekkäät fanit bussimatkalla stadionille |
3. Tarinat
Red Starin fanien paita Sebiasta |
Ihan nyt äkkiseltään joitain potentiaalisia urheilutarinoita miettiessä tulee mieleen (sori nyt taas turkulaisuuteni) TPS:n voitto San Sirolla ja siellä nimenomaan Mika Aaltosen maali. Jonkun verran tarinoita on Suomessakin jo käytetty, mutta ei minusta riittävästi. Tietysti historia on historiaa ja me elämme tätä päivää ja haluamme nostaa jalustalle nykyiset pelaajat, mutta minulla on kuitenkin sellainen kutina että vahvojen vanhojen tarinoiden ja sankaritekojen nostaminen esiin voisi osaltaan auttaa kehittämään suomalaista urheilu- ja seurakulttuuria.
Yhteenveto
Koitetaan jokainen asiasta kiinnostunut potkia tahollamme suomalaista urheilukulttuuria eteenpäin. Toivon että sitä tehtäisiin lajirajat unohtaen, mutta jos joku haluaa kehittää vain omaa lajiaan, niin suotakoon sekin hänelle. Tunnustetaan väriä ja tuetaan urheilua!
LinkkiVinkki:
- Ylen kirjoitus jääkiekon faniryhmien suuruuksista ja kehityksistä > > >
Esimerkiksi tämä on hienoa suomalaista urheilukulttuuria:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti