Sinivalkoinen #palloilubuumi

Suomi on ollut pitkään hiihto- ja keihäänheittomaa. Viime vuosikymmeninä ykkösketjuun on noussut uusiakin suosikkilajeja, kuten jääkiekko ja F1. Viime vuodet omaa rynnistystään ovat virittäneet maailmanlaajuisesti top-4 suurlajeihin kuuluvat koripallo ja lentopallo.

Seuraavien viikkojen aikana jommallakummalla, tai miksei molemmillakin, lajilla on mahdollisuus heittää vielä uusi nitro-pilleri bensatankkiin menestymällä hyvin MM-kisoissa. Jo kisoihin pääseminen on kova juttu! Koripalloliiton arvokasta kabinettityötä yhtään väheksymättä pitää nostaa hattua vielä erikseen lentopallolle, joka raivasi tiensä kisoihin pelaamalla.

Monissa eri yhteyksissä on todettu ettei Suomi ole urheilu- vaan menestyshullu kansa. Menestyminen suurlajin MM-kisoissa toisi sisäpalloiluun jo nyt viritettyyn buumiin aivan uuden suuruusluokan, jonka seurauksena Suomen kunnat saisivat kaivaa entistä enemmän resursseja uusien palloiluhallien rakentamiseen.

Päällekkäisyys - haitta vai hyöty?

Tähän kysymykseen en ole itsekään keksinyt vielä vastausta. Joka tapauksessa suuri voittaja tulevina viikkoina tulee olemaan suomalainen sisäpalloilu. Lentopallo saattaa vähän kärsiä päällekkäisyydestä jäätyään mediassa pikkuveljen asemaan. Toisaalta taas lentopallo saattaa hyötyäkin tästä, sillä koripallo aloittaa kisaurakkansa Bilbaossa odotetulla USA-kohtaamisella pari päivää ennen kuin lentismiehet astelevat areenalle Katowicessä. Viimeistään NBA-tähtiä haastaessaan Susijengi nostaa MM-kisat lähes kaikkien suomalaisten huulille.

Samalla mantereella samanaikaisesti järjestettävien MM-kisojen päällekkäisyys ei olisi täällä Pohjolassa niin suuri "ongelma", jos sinivalkoisia edustajia ei olisi poikkeuksellisesti mukana molemmissa arvoturnauksissa. Yle on ottanut hienon, mutta varmasti myös hikisen, haasteen vastaan panostaessaan isosti molempiin MM-kisoihin. Tästä iso hatunnosto Ylen suuntaan! MM-kisat tarjoavat hienoja elämyksiä tuhansille fanimatkoille lähteville suomalaisille, mutta Ylen ansiosta myös kotisohvilla voi nauttia täysin rinnoin palloilubuumista.

Ylen kisasivut tarjoavat penkkiurheilijoille kattavan paketin molemmista kisoista ja television aikataulut löytyvät kootusti alla olevasta kuvasta. Muistakaahan katsoa pelien lisäksi molemmista maajoukkueista ennen kisoja esitettävä oma dokumenttinsa.

Lentopallon Yle MM-sivut & Koripallon Yle MM-sivut

 

Yleisurheilun tulevaisuudentähdet kisaavat Raisiossa

Viime viikolla päättyneet yleisurheilun EM-kisat oli erittäin mukavaa seurattavaa. Yle tarjoili hyvän setin kisoista, taso on maailman tasoa inhimillisempi myös suomalaisonnistumisille ja kaverin järjestämä veikkauskisa kruunasi vielä mukavan yleisurheilukokemuksen.

Monet suomalaiset suoriutuivat urakastaan vähintäänkin hyvin, mutta tietysti urheilun luonteeseen kuuluen myös pettymyksiä nähtiin. Miesten keihäs kruunasi suomalaisille perinteiseen tapaan kisat ja todellinen jackpotkin oli lähellä, kunnes tshekkiläisheittäjä pilasi Suomen kolmoisvoiton. Joka tapauksessa Suomen joukkueen yleisarvosana EM-kisoista oli hyvä.

 

 

Turun seudulla pääsee tulevana viikonloppuna seuraamaan tulevia EM- ja Paavo Nurmi Games -kisojen urheilijatähtiä, kun Raisiossa Kerttulan urheilukeskuksessa järjestetään 14-15-vuotiaiden tyttöjen ja poikien SM-kisat. Perjantaista sunnuntaihin kestävissä kilpailuissa kisaa noin 800 nuorta ikäluokkansa SM-mitaleista. Tarkemmat kisa-aikataulut löytyvät Raision Kuulan kotisivuilta sekä ilmeisesti tapahtumapaikalta löytyvästä käsiohjelmasta.

 

 

Voiko treenipeli olla yksi kauden mielenkiintoisimmista peleistä?

Tämä saattaa olla sellainen:

TPS/ÅIFK vs PSC (USA) ke 6.8. klo 17:00 Kupittaa 8

Pelasin nuorempana Football- ja Championship Managerien eri versioita lähes addiktioon asti. Pidin pikkuseurojen manageroinnista, mutta siinä vaiheessa loppui yleensä mielenkiinto, kun rahat oli totaalisen loppu eikä saanut ketään myytyä minnekään. Eli ymmärrän mahdollisen tuskasi, Juha Reini.

Tepsin haastavasta tilanteesta on turha kirjoittaa enempää kuin siitä on jo tämän kauden aikana tehty. Välillä on tuntunut ettei mistään muusta kirjoitetakaan, vaikka viheriöllä Tepsi on esiintynyt monissa otteluissa pirteästi. Pistepussi ei toki ole kovin mairitteleva, mutta ainakin monissa näkemissäni peleissä Tepsi on ollut hyvä ensimmäisen puoliajan ja toisella puoliajallakin vielä osan ajasta, mutta nuoren ryhmän vire ei ole kestänyt täyttä 90 minuuttista. Tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivoton, sillä Honka on 7 ja Inter ja MIFK 9 pisteen päässä. Kaula ei ole siis mahdoton, mutta nyt pitäisi vain loihtia jostain ”se jokin”, jolla maanantaisen Jaro- ottelun kaltaisista otteluista napataan täysi pistepotti.

Presidentti Koivistokin sen jo aikanaan totesi, että ”jottain tarttis tehrä”. Mutta mitä teet kun varaa hankintoihin ei juuri ole? Reini miehistöineen on onnistunut kuitenkin kaivamaan uusia miehiä Tepsin kokoonpanoon. Uusimpina miehinä mukaan ovat liittymässä paluumuuttaja Mika Ääritalo, norjalainen Joachim Osvold sekä Viikingeistä Ykkösestä Turkuun saapunut Juri Kinnunen. Näiden lisäksi sairastuvalta pelikuntoon ovat palaamassa Dennis Okaru ja Santeri Mäkinen.

Tepsi elää kriittisiä aikoja, mutta toivon ja uskon edelleen että Veritas Stadionilla pelaa ensi kaudellakin kaksi joukkuetta Veikkausliigaa. Säilymisen kannalta edellä mainittu nimilista on erittäin tärkeässä roolissa. Unohtaa ei pidä tietenkään sitä ydinryhmää, joka on ollut mukana koko kauden tai liittynyt siihen jo aiemmin kauden kuluessa, kuten esimerkiksi Niklas Friberg ja Felipe Aspegren.

Yllä listatuista pelaajista lähes kaikki nähdään keskiviikkona viheriöllä erittäin mielenkiintoisessa harjoitusottelussa, kun Tepsin ja ÅIFK:n yhdistelmäjoukkue saa vastaansa yhdysvaltalaisen PSC:n, joka koostuu vailla sopimusta olevista jenkeistä, jotka kiertävät ympäri Eurooppaa näyttämässä omaa osaamistaan siinä toivossa että joku seura iskisi silmänsä heihin. Ottelu alkaa Kupittaan 8-kentällä klo 17.00.

Katso Mika Laurikaisen haastattelu TPS-TV:stä: Osvold sopimukseen – myös Kinnunen & Mäkinen tulessakeskiviikkona

 

Kevyttä jälkipyykkiä jalkapallon MM-kisoista

Jalkapallon MM-kisat ovat tällä saraa ohitse ja on aika raivata tiensä sohvatyynyjen, tyhjien sipsipussien ja erinäisten pullojen ja tölkkien seasta taas esille ja asettaa hetkeksi näppäimistö sormien alle. Tai olihan se siellä kisojenkin aikana, mutta silloin kaikki energia meni ottelujen kommentointiin ja seuraamiseen Twitterissä, joten blogia ei tullut päivitettyä.

Kirjoitettavaa näistä kisoista riittäisi vaikka kuinka paljon, sillä en usko, että tätä World Cupia unohdetaan aivan pian! Brassien tavoitteena oli järjestää kaikkien aikojen kisat ja siinä he kyllä monella mittarilla onnistuivatkin. Toki kisojen taloudellinen jälkipyykki pestään vasta myöhemmin ja kansalaisten keskuudessa jo ennakkoon varsin laajana vellonut kriittisyys saattaa nostaa vielä päätään.

Saksan menestys ei tullut yllätyksenä, mutta epäilemättä kovin moni ei odottanut isänniltä nähdyn kaltaista syöksyä pohjamutiin. Alkusarjan otteluissa tehtiin maaleja rutkasti enemmän kuin ainakaan allekirjoittanut osasi odottaa, mikä oli erittäin positiivista. Todellinen maali-ilottelu nähtiin kuitenkin vasta välierissä.

Saksan ja Brasilian ottelusta odotettiin Neymarin loukkaantumisesta ja Thiago Silvan poissaolosta huolimatta tasaista kamppailua, mutta jo ensimmäisen 30 min aikana some-kanavat täyttyivät kuvilla itkevistäBrasilian kannattajista ja pilkkakuvista, joissa enemmän tai vähemmän korrektisti kuvattiin Saksaa luuttuamassa lattioita Brasilialla. Maailmalla tulos 7-1 yllätti yhden jos toisenkin; muun muassa irlantilainen futispubi mainosti laskevansa tuopin hintaa aina 50 sentillä jokaista ottelussa tehtyä maalia kohden. Viimeisillä minuuteilla oluttuoppeja myytiin ilmaiseksi.

Muutama vedonlyöjä kuitenkin hihkui varmasti riemusta ottelun päätyttyä, sillä jopa 33 suomalaisen uutisoitiin arvanneen tuloksen oikein. Netissä veikkaussivustot antoivat sekä Brasilialle että Saksalle melko samankaltaiset kertoimet. Vedonlyöntivinkit suosivat tuloksia 1-0 tai 1-2, joita varmasti moni veikkaajakin uumoili todennäköisimmiksi. Ensikertalaiset saivatkin onneksi muhkeat talletusbonukset netissä veikatessaan. Saksan murskavoitto ei voinut olla vaikuttamatta seuraavana päivänä pelattuun Hollannin ja Argentiinan välieräotteluun, joten sen osalta odotukset tarkasta ja kenties vähämaalisesta ottelusta nousivat entisestään. Tämä kaksikko saikin paremmuutensa selvitettyä vasta rangaistuspotkukilpailussa, josta siitäkin riitti keskusteltavaa vielä kisojen jälkeenkin (lue Ylen uutinenrangaistuspotkukisasta).

Tällä kertaa MM-pokaalin vei kotiin siis Saksa, joka pelasi loppuottelun Argentiinaa vastaan Rio de Janeirossa ja voitti maalein 1-0. Pakko on myöntää, että voitto meni oikeaan osoitteeseen. Saksan joukkue teki mestaruuden eteen töitä tällä kertaa enemmän kuin muut mukana olleet. Ja Saksa oli nimenomaan joukkue eikä ryhmä taitavia yksilöitä. Brasilian murskatappiosta tullaan varmasti kuulemaan uudelleen Venäjän MM-turnauksen käynnistyessä vuonna 2018 ja tuolloin jää nähtäväksi, vaikuttaako tuloksen 7-1 kummittelu Brasilian pelityyliin. Tai ehkä jopa pelipaidan väriin.

64 jännittävää ottelua ja lukematon määrä hyviä Ylen studiokeskusteluja on nyt takanapäin ja futisfaneja odottaa paluu arkeen. Kisojen aikana oli mukava huomata miten hyvin toteutettu tv-viihde ja kisapaikoilta välittynyt aito urheilun ilo veti puoleensa täysin uusiakin katsojia. Ei siis sovi unohtaa meneillään olevaa Veikkausliigaa, jonka ottelut jatkuvat aina lokakuun loppupuolelle asti, vaan ylläpidetään kaikin keinoin hyväksi äitynyttä penkkiurheilubuumia ja viedään se jopa uudelle live-tasolle. Kuningaslajiksi nimetyn jalkapallon lisäksi kaudet käyvät kuumina monissa muissakin lajeissa, joten ei muuta kuin avoimin mielin uusiin tapahtumiin ja lajeihin tutustumaan!

 

Raision kirjastossa esillä suomalaista F1-historiaa

Raision kirjastossa oli noin vuosi sitten luentotilaisuus ja esittely Jarno "Paroni" Saariseen liittyen (lue siihen liittyvä kirjoitukseni). Nyt samainen taho nostaa esiin 40 vuotta sitten ensimmäisenä suomalaisena F1-sarjassa esiintyneen Leo Kinnusen.

Kinnunen kilpaili lyhyeksi jääneellä F1 urallaan toistaiseksi ainoan suomalaisen F1-tallin (Antti Aarnio-Wihurin omistama Racing Team AAW) väreissä. Kuuteen GP-viikonloppuun osallistunut Kinnunen selviytyi heikon kaluston vuoksi kisaan asti vain kerran. Muissa sarjoissa menestystä tuli sitäkin enemmän.

Kuva: Raision kirjaston kotisivut

Raisiossakin aikoinaan asuneesta Kinnusesta pidetään F1-toimittaja Heikki Kullan johdolla esitelmä Raision kirjastossa mahdollisesti elokuussa. Tämä teksti oli jo kirjoitettu valmiiksi sellaisin tiedoin, että esitelmä olisi tiistaina 3.6., mutta se on siirretty sairastapauksen vuoksi. Kesäkuun alusta asti kirjastossa on kuitenkin esillä Kinnusen uraan liittyvä näyttely, jonka ehdoton vetonaula on ensimmäinen F1-auto, jota suomalainen kuljettaja on ajanut GP-kilpailussa.

Lisätietoja näyttelystä saa Raision kirjastosta ja siellä työskentelevältä kotiseutu- ja urheiluhistoriikkikirjailija Altti Koivistolta (altti.koivisto(at)raisio.fi tai 044-7971009), joka on kirjoittanut mm. erinomaisen hyvän teoksen Raision Loimun 50 ensimmäisestä vuodesta (osta kirja tästä, Loimun peleistä tai lainaa se vaikka kirjastosta).

Katso myös Raision kirjaston kotisivujen juttu aiheesta  >  >  >

Kuukauden sohvakomennus tulossa - World Cup 2014

Brasilia, jalkapallo ja MM-kisat. Vaikea keksiä urheilun saralla enemmän ennakko-odotuksia nostavaa tapahtumaa, kuin Brasilian isännöimä MM-turnaus (Wikipedia). Kisojen ensimmäisen ottelun avauspotku suoritetaan São Paulossa 12.6.2014 klo 23:00 (Suomen aikaa), kun isäntämaa kohtaa Kroatian. MM-kiimaa nostaa omalta osaltaan se, että kisat palaavat futishulluun Etelä-Amerikkaan vuosikymmenten tauon jälkeen, sillä edellisen kerran siellä (tarkemmin Argentiinassa) ratkottiin maailman jalkapalloherruus vuonna 1978. Brasiliassa MM-kisat on pelattu kerran aikaisemmin ja se tapahtui 64 vuotta sitten, eli vuonna 1950.

Pääsin itse toissavuonna tutustumaan brasilialaiseen jalkapallokulttuuriin, kun olin São Paulossa ja pääsin vierailemaan Estádio do Pacaembu -stadionilla sijaitsevaan ”Museu do futebol”, eli brasilialaisen jalkapallon museoon. Stadion oli suomalaisin silmin katsottuna iso ja omassa karuudessaan myös hieno, mutta Brasiliassa kyseisen stadionin kapasiteetti (37.952) ei riittänyt valintaan 12 MM-pelipaikan joukkoon, joiden kapasiteetit vaihtelevat välillä 42.086-76.935.
 

 

Lähes päivälleen kuukauden kestävien kisojen televisiotarjonta tulee olemaan huippuluokkaa, kuten tapoihin on kuulunut yleensä tämän suurtapahtuman kohdalla. Tästä iso kiitos Ylelle (Ylen kisasivut). Penkkiurheilijalle kisojen aika on samanlaista unelma-aikaa kuin Olympialaiset, paitsi että näissä kisoissa keskitytään yhteen lajiin, kun taas Olympialaisten aikana tulee tutustuttua vieraampiinkin lajeihin.

MM-kisoihin ottaa osaa 32 joukkuetta ja alkulohkoissa pelataan 48 ottelua, joiden lopputuloksia olen koittanut kaveriporukan perinteiseen kisavetoon arvailla. Alkulohkojen jälkeen siirrytään pudotuspeleihin, joiden kautta seulotaan maailman paras jalkapallomaa seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Taustatietoja vetoihini olen koittanut kaivaa esimerkiksi FIFAn kisasivujen kautta. Kunnon some-henkselinpaukuttelijan tapaan kerron veikkaukseni vasta jälkikäteen. Ehkä. ;)

Suomessa otteluiden seuraaminen painottuu iltoihin, sillä aikaero on sellainen, että matsit alkavat Ylellä joko 19:00, 23:00 tai 4:00. Tuon jo mainitsemani kaveriporukan kisaporukan lisäksi ainakin meikäläisen vedonlyöntikäyttäytyminen tulee muuttumaan kisojen ajaksi, sillä pienilläkin panoksilla tehdyt laput tuovat mukavasti vielä lisää jännitystä matsien seuraamiseen. Kisapelaamisen alkuun pääsee kätevästi vaikka näiltä Jalkapalloveikkaus.com -sivuilta.

Pahoittelut jo ennakkoon kaikille läheisille, etenkin perheelle, tulevasta noin kuukauden mittaisesta poissaolostani. Tai olen kyllä aika aktiivisesti paikalla (sohvalla), mutta en ehkä läsnä. Lupaan tässä ja nyt viedä perheeni ulos syömään maanantaina 14.7., kun kisat on ohi. Tämä on lupaus!

Lentopallon Superkesä alkaa!

Suomen miesten lentopallomaajoukkueen tuleva kesä on nimetty Superkesäksi, mikä ei ihmetytä lainkaan kun katsoo maajoukkueen ohjelmaa seuraaville kuukausille. Tuohon otteluohjelmaan kun lisää vielä pelien väliset leiripäivät, niin lentopalloilijoille ei montaa kesälomapäivää jää tulevalle(kaan) kesälle. Superkesän kaikki koitokset läpi vetäville pelaajille voidaankin hyvin myöntää Supermies-titteli.

Ensimmäinen virallinen koitos on siis perjantaina Portugalissa alkavat EM-karsinnat. Neljän joukkueen (Suomi, Portugali, Moldova ja Itävalta) karsintalohkon voittaja menee suoraan ensi vuoden EM-lopputurnaukseen ja ainakin minun papereissani Suomi on selkeä lohkon ennakkosuosikki, vaikka esim. Portugali pystyy toki laittamaan kapuloita sinivalkoisiin rattaisiin. Lohkon kakkonen saa vielä toisen mahdollisuuden kisoihin pääsemiseen jatkokarsinnan kautta.

Karsintalohkon ensimmäinen turnaus pelataan siis tulevana viikonloppuna Portugalissa ja toinen ja ratkaiseva turnaus seuraavana viikonloppuna Vantaalla. Suomella on siis mahdollisuus sinetöidä jo viides perättäinen EM-lopputurnauspaikka kotiyleisön edessä ehkä Suomen hienoimmassa palloiluhallissa (lue aiemmat kehuni).

Heti EM-karsintojen jälkeen alkaa jo perinteinen Maailmanliiga, jonka kotiottelut pelataan tuttuun tapaan Tampereella Hakametsän jäähallissa, joka muutetaan kesäksi lentopalloareenaksi. Vierasottelut on mahdollista väijyä MTV Totalin kautta. Arvelen Maailmanliigan olevan tänä vuonna sellainen vaihe, jolloin maajoukkueemme päävalmentaja Tuomas Sammelvuo antaa myös lepoa runkomiehilleen, joten kehissä nähdään todennäköisesti uusia ja nuoria pelureita, joista muodostuu vuosien saatossa maajoukkueemme menestyksen varmistava uusi runko.

Maailmanliigan jälkeen katse alkaa kääntyä kesän huipennukseen, eli Puolassa iskettäviin MM-kisoihin, joihin Suomi selviytyi tammikuun karsintojen kautta pelaamalla. Ennen MM-kisoja Suomi pelaa vielä muutamia maaotteluita, joissa joukkueen peliä viritetään leirien lomassa huippuvireeseen. Kaiken pitäisi olla (ja varmasti onkin) valmista 1.9., kun Katowicessä verkon toiselle puolelle asettuu MM-avauksessa Kuuba.

Suomen lentopallomaajoukkueen kannattajat ovat uskollisia ja seuraavat maajoukkuettaan lähes minne tahansa. EM-karsinnoissa on paikalla jonkun verran suomalaisia ja Maailmanliigassakin on todennäköisesti jokaisessa vieraspelissä ainakin muutama sinivalkoisten kannattaja katsomossa tsemppaamassa. Todellinen pommi räjähtää kuitenkin syyskuussa, kun suomalaiset miehittävät Katowicen. Fanimatkalaisia on lähdössä sankoin joukoin (arvioni n. 3.000) Puolaan ja itsekin aion suunnata Turusta järjestettävän charterin siivin pelipaikoille. Mutta näihin MM-asioihin pitää paneutua lähempänä tarkemmin. Nyt katse tiukasti kohti sitä kuuluisaa ”seuraavaa palloa” ja yksi pallo kerrallaan ensin kohti EM-lopputurnausta.

Lentopallomaajoukkueen Superkesää voi seurata katsomon ja kotisohvan lisäksi myös Somessa:
Twitter: @FinnVolleyBall
Facebook: www.facebook.com/maajoukkue

 

Turku lauantaina – toiset lopettelee, toiset aloittelee

Tätä kuvassa näkyvää viihdettä, siis Superpesistä, ei pääse valitettavasti enää seuraamaan Turussa, kun naisten Superia pelannut Turku-Pesis joutui talven aikana luopumaan sarjapaikastaan taloudellisten syiden takia. Varsinais-Suomen Pesis on kuitenkin 20 v. juhliensa vuoksi päättänyt järjestää pesäpallon ystäville ja muillekin penkkiurheilijoille herkkupalan tulevalle lauantaille, jolloin miesten Superpesiksen avauskierroksen ottelu Kankaanpään Maila vs Hyvinkään Tahko pelataan Turun Kupittaan ”pesäpallopyhätössä”.

Pesäpallojuhlat alkavat Kupittaalla jo klo 10:00, jolloin pesiskentillä pääsee itse kokeilemaan kopittelua, lyömistä ja monenlaista muutakin liikunnallista aktiviteettia. Paikalla on myös soppatykki, joka varmistaa että päivän päätteeksi maha on pesäpallon lisäksi täynnä lihakeittoa huokeaan 5 euron hintaan. Huippuottelu hutunkeitetään käyntiin kello 14:00.

Kesälajin edustajat siis avaavat kauttaan Turussa äitienpäivän aattona lauantaina, kun taas viimeisetkin talvilajit alkavat kaartua loppusuoralle. Yksi loppusuoralle edenneistä lajeista on vesipallo, jossa Turun Uimarit kohtaavat viime kevään tapaan Kuhat. Kaksi ensimmäistä finaaliottelua ovat päättyneet turkulaisten voittoon, joten lauantain 3. otteluun lähdetään TU:n ”eräpallotilanteessa”. Voitolla TU pystyisi siis maksamaan vesiurheilulle sopivasti kalavelat helsinkiläisille viime kevään finaalitappiosta.

Vesipallon finaalien tunnelma yllätti minut viime keväänä, joten suosittelen kaikkia ensikertalaisiakin suuntamaan Impivaaraan lauantaina. Tässä maistiaisia viime kevään finaaleista:

 

Miehitetäänhän joukolla taas kaikenmaailman katsomoita niin pää- kuin alasarjatasollakin tulevana viikonloppuna!

Pääskysestä ei päivääkään – Futiskausi 2014

Vaikka Wappupäivä toikin mukanaan hetkellisen takatalven, niin kevät on jo pitkällä ja ruoho vihertää jo monin paikoin mukavasti. En ehdi penkkiurheiluiltani harrastamaan lintujen bongailua, mutta vekkaan että pääskysiä on nähty jo jossain päin Turun seutua. Kevät on tuonut taas jokavuotiseen tapaansa mukanaan uuden jalkapallokauden, johon liittyviin odotuksiin paneudun tässä kirjoituksessani.

Veikkausliiga

Kotimaista pääsarjaa ennakoinkin jo joku aika sitten Veikkausliiga-ennakossani, joten paneudun siihen hyvin pintapuolisesti nyt. Kausi on alkanut monilta osin yllätyksellisesti ainakin omiin odotuksiini nähden. En ole vielä ehtinyt Veritas Stadionille pelejä katsomaan, mutta kuuleman mukaan TPS on aloittanut kauden hyvin. Alkuun tuli hallinnasta huolimatta kolme niukkaa maalin tappiota, mutta sitten jysähti pommi Helsingissä, jonka jälkijäristyksissä Boström sai tehdä Klubissa tilaa Lehkosuolle. Interin alkukausi on sen sijaan ollut yllättävän nihkeä, vaikka pistepussi on karttunut tuplasti Tepsiin verrattuna. HJK:n alkukauden otteet herättävät jälleen kysymyksiä ja pistävät kysymysmerkkejä myös odotetun Euro-menestyksen ylle. Toivottavasti huoleni on kuitenkin turha ja kansainvälisillä kentillä nähdään suomalaismenestyjiä.

Veikkausliigaa on tarjolla Veritas Stadionilla hyvä kattaus kahden joukkueen voimin, joten ei muuta kuin pelipäiviä kalenteriin merkkailemaan! Täältä löytyy kaikki Veritas Stadionin ottelutapahtumat.

Ykkönen

Olen todella harmissani ettei Turun seudulta ole yhtään joukkuetta Ykkösessä, sillä näitä matseja olisi mielenkiintoista seurata, kun sarjassa mukana ovat mm. Haka, Ilves, JJK, AC Oulu, FC Jazz, KTP ja HIFK. Toivottavasti joku seudun joukkueista nousee ensi kaudeksi Ykköseen ja saa vaadittavan budjetin koottua.

Kakkonen

Kakkosen länsilohkossa pelaavat Turun seudun joukkueista ÅIFK ja MaPS sekä etelälohkossa SalPa ja SoVo. MaPSin pelissä kävin jo viime kesänä, joten Maskun pelipaikka löytyy tänäkin kesänä helposti. Åbo pelaa kotiottelunsa Urheilupuiston yläkentällä, joten eksymisongelmaa ei ole niihinkään peleihin suunnistaessa. Stefan Strömborgin valmentajakseen saanut turkualisryhmä koostuu jälleen pääosin nuorista tulevaisuudenlupauksista, joten heidän otteitaan on mukava seurata ja kirjata muistivihkoon omia arvioita tulevista liigapelaajista.

Kolmonen

Kolmosessa nähdäänkin niin paljon Turun seudun joukkueita, että en lähde niitä erikseen listaamaan. Minun silmin yksi mielenkiintoisimmista joukkueista on Naantalin VG-62, koska se pelaa kotiottelunsa muutaman sadan metrin päästä kotipesästäni. Koitankin päästä tekemään tuttavuutta kolmosen joukkueisiin mahdollisimman usein Kuparivuoren kentälle. Ensimmäinen mahdollisuus on perjantaina 2.5., kun LTU saapuu Naantaliin vierailulle. Kovasti koitan vapautua muista hommista riittävän ajoissa, jotta ehdin tätä kamppailua perjantaina seuraamaan.

”Alasarjat”

Mielenkiintoisia seuroja, otteluita ja ottelutapahtumia löytyy myös ”alasarjoista”. Ja tarjonnasta ei ole Turun seudulla pulaa. Jos tiedätte joitain käymisen arvoisia paikkoja / seuroja, niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan joko tämän kirjoituksen kommentteihin, Facebook-sivuilleni, Twitteriin @penkkisport tai meiliin penkkisport@gmail.com.

Bongailusta kun oli tämän kirjoituksen alussa juttua, niin en voi jättää mainitsematta Huuhkajia. Lintubongarit eivät valitettavasti tule tänä kesänä näkemään täysikasvuisia huuhkajia Veritas Stadionilla, mutta poikasten touhuista saadaan sentään nauttia 5.9. (U21 Suomi – Wales).

Lähdetäänhän tulevana kesänä sankoin joukoin viheriöiden äärelle ja napataan kavereitakin mukaan! Futis- ja urheilukulttuurin kehittäminen alkaa jokaisesta itsestään ja pienistä teoista. :)

 

Katsaus Veikkausliiga-kauteen

Veikkausliigan uusi kausi on aivan nurkan takana ja tulossa on äärimmäisen jännittäviä tunnelmia, kun Suomen huippufutaajat pääsevät ottamaan mittaa toisistaan. Viisi mestaruutta putkeen napannut HJK joutuu taas kerran puolustamaan mestaruuttaan, kohdaten muun muassa liigaan nousseen ja Liiga Cupin voittaneen SJK:n, josta tulee toivottavasti yksi kauden väriläiskistä.

Netin veikkaustoimistojen kertoimet ovat vahvasti sitä mieltä, että Veikkausliigan mitalikolmikon tulevat muodostamaan HJK, FC Inter sekä osittain Petteri Forsellin paluun myötä mustaksi hevoseksi nostettu MIFK. Pelkkiä kertoimia seuraamalla ei kuitenkaan saa koskaan tietoonsa koko kuvaa. Varsinkaan, kun otetaan huomioon vaihtuneita avainhenkilöitä ja niiden vaikutusta koko joukkueeseen. Eikä Liiga Cupinkaan otteluille voi ihan liikaa laskea painoarvoa, koska harvan joukkueen peli tai edes rosteri ovat niissä vielä valmiita.

Liigacupin voittanut SJK nousi nyt ensimmäistä kertaa Veikkausliigaan, ellei oteta lukuun vuoden 1997 kautta jolloin TP-Seinäjoki kävi pelaamassa pääsarjassa yhden kauden verran. Nousu tapahtui nipinnapin, sillä ratkaisuottelu liiganoususta kamppailleiden SJK:n ja FC Hakan välillä päättyi 1-1 tasapeliin, mutta se riitti varmistamaan seinäjokisille paikan liigassa.

FC Inter valmentajansa Job Dragtsman luotsaamana on ehostanut kokoonpanoaan ja sen myötä nostanut kertoimiaan tuntuvasti. HJK:lla tuleekin varmasti olemaan täysi työ kultamitalin syrjässä sinnitellessä, sillä Interin riveihin ovat astuneet mm. Ruotsista palannut Mika Ojala, sekä moninkertaisesti mestaruuksia kahminut Mathias Lindström.

Huippufutaaja Mika Ojala pelasi Veikkausliigassa ensimmäisen kerran kaudella 2006, jonka jälkeen mies on myös valittu Veikkausliigan vuoden keskikenttäpelaajaksi kolme kertaa, viimeisen kerran vuonna 2012. Mathias Lindström taas tunnetaan eniten Veikkausliiga-mestaruuksia voittaneena pelaajana ja hallussaan Lindströmillä on tällä hetkellä seitsemän Suomen mestaruutta.

TPS:n kauteen valmistautuminen on ollut lievästi sanottuna haastava. Toimitusjohtaja Juha Reini on joutunut pakon sanelemana tekemään kipeitä päätöksiä ja mustavalkoisen turkulaisporukan taisteleminen muusta kuin sarjapaikastaan olisi yllätys. Mielenkiintoista on kuitenkin seurata nuorten pelaajien esiinmarssia sekä heidän rinnallaan olevien kokeneempien pelaajien, kuten Jukka Lehtovaara ja Wayne Brown, vastuunottokykyä.

Myös FC Hongan menestys alkavalla kaudella on suuri kysymysmerkki, sillä joukkueen keski-ikä on laskenut ja kaiken kukkuraksi joukkuetta valmentanut Mika Lehkosuo sai yllättäen potkut toimestaan helmikuussa 2014. Tilalle palkattiin Englannissa jalkapallouran luonut Shefki Kuqi, jolla ei ole aiempaa kokemusta valmentamisesta. Aika näyttää, miten Sheriffi selviää tulikasteesta valmentajana.

Jännät on paikat, sanoisi Routalempikin. Veikkausliigasta löytyy tällä kaudella muutamakin joukkue, jolla on mahdollisuus yllättää niin hyvässä kuin huonossakin. Mielenkiintoisia seuroja listatessa voisi nostaa lähes jokaisen liigaseuran esiin. On sanomattakin selvää, että nyt alkava kausi lähtee mielenkiintoisista asetelmista vedonlyönninkin kannalta. Netistä kannattaa ensin lukea viimeisimmät vinkit ja sitten veikata pysyykö mestaruus HJK:lla, miten Hongan uusi valmentaja suoriutuu pestistään, vakiinnuttaako SJK ja säilyttääkö TPS paikkansa Veikkausliigassa ja mitä on MIFK:ille luvassa.

Avauspotku suoritetaan sunnuntaina 6.5. ja otteluohjelmat löytyvät esim. Veikkausliigan kotisivuilta. Mennään kaikki joukolla katsomoihin ja napataan kaveritkin vielä mukaan!

 

Naisten finaaleissa vihdoinkin epävarmuutta

Lentopallon Mestaruusliigan hallitukseen kuuluva AMK:n Urheilujohtamisen lehtori Jaakko Haltia kirjoitti NEMO-hankkeen blogissa hyvän kirjoituksen otsikolla Urheiluliiketalous elää epävarmuudesta. Kirjoittajan lentopallotaustan tietäen on oikeastaan ihme, että hän ei viittaa kirjoituksessaan lainkaan naisten Mestaruusliigaan. No, ehkä Barca ja F1 ovat mielenkiintoisempia ja lukijoille tutumpia esimerkkejä kuin LP Viesti.

Naisten lentopallon Mestaruusliigassa epävarmuuden tärkeys urheilussa on näyttäytynyt konkreettisesti viime vuosina, kun LP Viesti on dominoinut parketeilla mielensä mukaan. Poikamiesten, ja muiden sanavalinnastani innostuneiden, ei kannata kuitenkaan ottaa tuota liian kirjaimellisesti, sillä dominointi on ollut puhtaasti urheilullista. Monissa otteluissa ainoa jännityksen aihe on ollut saisikohan vastustaja jossain erässä yli 20 pistettä. Epävarmuutta ei ole ollut eikä Daavidin feminiininen versio ole pystynyt tosissaan haastamaan Goljatin feminiinistä versiota. Ilman omakotitalon suuruista vedonlyöntiä monista peleistä on ollut haastavaa saada aidosti jännittävää lähtökohtaa ottelutapahtumalle.

Kuluvana keväänä salolaiset marssivat välierissä vakuuttavasti LP Kangasalan yli, mutta finaaleissa marssisuunnitelmalle on käynyt vähän niin kuin Neuvostoliiton marssisuunnitelmille kävi sotiemme aikaan. Selvänä altavastaajana finaaleihin lähtenyt OrPo on taistellut urhoollisesti joukkueena, kuten Suomikin teki 40-luvun alkupuolella. Kaikissa kolmessa finaalissa ratkaisuun on tarvittu täydet viisi erää. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa LP Viesti väänsi lopulta voiton, mutta kolmannessa OrPon taistelu palkittiin kotivoitolla.

Naisten finaalikaravaani jalkautuu seuraavaksi Saloon, jossa LP Viesti ja OrPo kohtaavat perjantaina ja lauantaina. Odotettavissa on varmasti jälleen mielenkiintoiset kamppailut ja tällä kertaa voittajan veikkaamiseen liittyy tosissaan epävarmuutta. Perjantain ottelun voittamalla salolaiset saisivat mahdollisuuden katkaista sarjan kotiyleisönsä edessä lauantaina. Toivottavasti orpolaiset eivät kuitenkaan jää Salohallissa nimensä mukaiseen asemaan, vaan saavat Orivedeltä äänekkään ja runsaslukuisen kannattajajoukon tuekseen.

Kaikkien penkkiurheilun ystävien kannattaakin siis suunnata perjantaina ja lauantaina Salohallille vuosikausiin mielenkiintoisempia finaaleita seuraamaan. Kotisohvalla matseja ei valitettavasti pysty katsomaan, kun UrhoTV lähetti viimeisen lentopallosignaalinsa viime lauantain finaalista. Tosin henkitoreissaan viruneella kanavalla oli loppuvaiheessa katsojia varmaan vähemmän kuin Auran Aaltojen Salon taajuudella (93,5 MHz) ja nettiradiolla kuulijoita. Radiolähetykset jatkuvat edelleen, mutta urheiluhan on parasta paikan päällä, joten kaikki joukolla Salohalliin!

 

 

Kiekon kakkosdivari tyydyttää pleijaritarpeita

Kevät on pudotuspelien aikaa, mutta Turun talousalueella tarjonta on tänä keväänä kovin lattea etenkin liigatasolla. Niinpä penkkiurheilijoilla (tai ainakin yhdellä) on ollut aikaa paneutua vähän alemman sarjatason pleijareihin. Minä olen nimittäin käynyt viime viikkoina katsomassa kotikaupunkini kiekkoylpeyden pudotuspelejä Naantalin Aurinkoareenalla.

Kakkosdivarissa pelaava VG-62 kohtasi ensin välierissä paikallisvihollisen, kun paremmuutta ratkottiin Raision RNK:n kanssa. Paikalliskamppailuhengessä pelattu kaksiosainen välierävaihe päättyi kummankin joukkueen kotivoittoon, joten paremmuus ratkaistiin jatkoerässä, jonka nappasi nimiinsä keltamusta VG. Finaalissa vastaan asettui Paimion Haka Hockey, jonka VG voitti tasaväkisten vaiheiden jälkeen sekä kotona että vieraissa.

VG-62 – Haka -matsiin suunnistaessani toivoin näkeväni Marko Mäkisen kirmaamassa Aurinkoareenan jäällä, mutta valitettavasti rapakon toisella puolellakin pelannut konkari ei ollut paimiolaisten kokonpanossa finaaliottelussa. Siitä olin melko varma, ettei kiekkolegenda Timo Nummelinia tässä ottelussa nähtäisi, vaikka hän yhden ottelun onkin tahkonnut tällä(kin) kaudella Hakan väreissä kakkosdivarissa (lue lisää Numpan ottelusta Hakassa).

Äkkiseltään katsottuna tutuimman näköinen Hakan pelaajista oli puolustaja nro 4, jonka olemus ei ollut ehkä kaikkein urheilullisin ja tukkamuotikin muistutti aikalailla legendaarisen Slapshotin Hansoneita. Pelitaidoiltaankin kuvaus Hansoneihin oli ihan osuva, sillä kovahkon pelityylin ja lämärin lisäksi Pekka Raunio osasi kyllä myös pelata. Muutamat muutkin paimiolaiset olivat aika jykevän kokoisia, mutta siitä huolimatta luistin liikkui kyllä hyvällä teholla.

Finaaleiden toinen osaottelu oli tasainen kahden erän ajan, sillä viimeiseksi jäänyttä erätaukoa vietettiin tasatilanteessa 4-4. Kaksi ensimmäistä erää noudattivat siis ensimmäisen osaottelun kaavaa, joka ratkesi vain yhden maalin marginaalilla. Ratkaisevan finaaliottelun kolmannessa erässä kotijoukkue ratkaisi ottelun heti kättelyssä, kun se iski neljän ensimmäisen minuutin aikana kolme tyylikästä maalia ja samaan aikaan maalivahti Niko Lusto nappasi muutaman tärkeän kopin. Hakan maalivahdin vaihto ja kavennusmaali päätöserän loppupuolella olivat vain kosmetiikkaa, sillä voittajasta ei lopulta ollut epäselvyyttä.

Kakkosdivarin kiekkomatsit ovat olleet hyvää penkkiurheiluviihdettä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on tasaisissa matseissa ollut roppakaupalla ja minun vähäiset pelillisetkin laatuvaatimukset nämä ottelut ovat kyllä täyttäneet. Pelaajista kovinkaan moni ei ole nimeltä tuttuja, mutta muutama sellainenkin sentään näistä joukkueista on löytynyt – esim. Markus Laine, Jesse Saarinen, Tommi Elomo. Toisaalta se on ollut yksi hauskuuksista, kun on voinut pelin aikana googlata pelaajien nimiä ja tutkia vähän taustoja. Yksi tällaisista nimistä oli VG-62:n #36 Joni Seinelä, jonka otteet jäällä herättivät mielenkiinnon googlata lisätietoa pelurista. Se jää nähtäväksi voiko kakkosdivari toimia nuorten pelaajien ponnahduslautana vai onko se höntsäily- ja jäähdyttelysarja, josta tie ei vie isompiin jäähalleihin. Esimerkiksi Seinelä voisi otteidensa ja ikänsä puolesta vielä ponnistaa ylemmäs, joten täytyy pitää nimi muistissa.

Kakkosdivarin pelisysteemi ei kaikilta osin ole avautunut tavalliselle penkkiurheilijalle, mutta ilmeisesti nousumahdollisuutta ei VG:llä enää ole, vaikka se nyt voittikin finaaleissa paimiolaiset. Eivätkä VG:n ottelut suinkaan päättyneet finaaleihin, vaan ne jatkuvat vielä länsirannikon finaalipeleillä Kaarinan KaKiPoa vastaan, joka taasen on jo varmistanut paikkansa Suomi-sarjaan ensi kaudeksi.

Kakkosdivarin kiekkoviihde ja Aurinkoareenan kisamakkara paikallisen sinapin kera ovat olleet sen verran maukkaita, että taidan suunnistaa myös KaKiPo-peliä katsomaan ensi viikonloppuna, jos vaan suinkin saan sen aikatauluihini sopimaan. Tulkaahan muutkin mukaan. Pelin ajankohdasta ei ole vielä tietoa, mutta se päivittynee VG-62:n kotisivuille alkuviikosta.

 

 

Olympiakrapula. Apua!

Nyt on penkkiurheilijoilla vakava paikka, kun Sotshin Olympialaiset ovat ohi, mutta kroppa on totutettu istumaan sohvalla. Ajelin sunnuntaina illalla treeneihin ja oli aika outo olo, kun ei voinutkaan kuunnella Yle Puheelta urheilua. Autosta löytyi vain tyttären Robinin levy, joten vieroitusoireet sen kun pahenivat.

Yritin irtautua televisiourheilusta siedätyshoidolla ja valitsin sunnuntaina Olympialaisten 50 km hiihdon jälkeen pehmeän kotisohvan sijasta Samppalinnan palloiluhallin kovat puupenkit ja käsipallon SM-liigan. Turun palloiluhallien parhaimmistoon kuuluvan ikiaikaisen urheilupyhätön muovimatolla käytiin sarjan jumbotaistelu ÅIFK:n ja Porvoon Akilleen välillä. Turkulaisilla oli ennen sunnuntaita vain 3 voittoa ja 6 pistettä, mutta porvoolaisilla ei niitäkään.

Ottelu alkoi kotijoukkueelta uneliaasti, mutta puoliajalle siirryttäessä musta-keltaiset johtivat jo turvallisen tuntuisesti. Peliajan umpeuduttua tulostaululla loisti lukemat 44-32 ja kauden neljäs voitto oli saavutettu. Samalla ÅIFK:n ero Akilleeseen ja karsintaviivaan kasvoi kahdeksaan pisteeseen. Edelleen täytyy aiemman käsipallo-visiittini (lue ko. bloggaus) tapaan hämmästellä lajin fyysisyyttä. On se kovaa touhua. Käsipalloseurojen, kuten monen muunkin ”ei-valtalajin”, kannattaisi muuten jakaa aina otteluissaan katsojan oppaita, sillä peliaika, taukojen pituudet ja säännöt tuntuivat olevan minultakin unholassa. Enkä varmasti ole ainoa harvemmin peleissä käyvä katsoja kauden aikana.

Kuluva viikko on Olympialaisten aiheuttaman tuskan lisäksi tuskainen turkulaisille penkkiurheilijoille myös paikallisen tarjonnan vuoksi, sillä ensin koko viikkoon ei tapahdu mitään (lähettäkää meilitse vinkkejä, jos jotkut urheilutapahtumat ovat livahtaneet minulta ohi) ja sitten lauantaina pelataan päällekkäin lentopallon Mestaruusliigaa, Futsal-liigaa, jääkiekon Liigaa ja Mestistä. Minun lauantain valintani on lentopallo, jossa Raisiossa ensiesiintymisensä uuden kotiyleisönsä edessä tekee espanjalainen maajoukkuepelaaja José Miguel Sugrañes. Lauantain vilkas penkkiurheilutarjonta löytyy tuosta vasemmalta tapahtumakalenteristani. Lähtekäähän kaikki kuluttamaan liikuntahallien penkkejä ja tuomaan sykettä turkulaisiin urheilutapahtumiin!

Biisonia vatsan täydeltä

Minulla on takana koripallon ja Biisonien täyttämä viikko, kun viime perjantaina olin turkulaisella bussireissulla Biisonien kotiluolassa seuraamassa, kuinka Turun oma poika, Teemu Rannikko, kävi kaatamassa lähes yksinään loimaalaiset ja keskiviikkona istuin Salohallin lehtereillä todistamassa Biisonien vierasvoittoa salolaisista.

Perjantain matsireissu oli hyvin antoisa ja mukava. Siihen vaikutti sekä hyvä porukka että oheisohjelma. Kuulimme reissun aikana Biisoni-ilmiöstä vähän pintaa syvemmältä, söimme biisonin lihaa ja Turkuun pelin jälkeen palattuamme iltaa jatkettiin vielä tovi yksityistilaisuudella Hamburger Börsissä.

Keskiviikkona olin aikeissa matkustaa Saloon Korisliigan pariin Turusta jälleen bussikyydillä. Tosin tällä kertaa toisen ryhmän kanssa. Tämä suunnitelma kuitenkin vesittyi, kun iltapäivälle tuli työpalaveri Loimaalle. Tämä ei lannistanut penkkiurheiluhimoani, vaan keksin järjestää itseni Biisonien fanibussin kyydissä Saloon ja sieltä edelleen kotiin alkuperäisen ryhmäni kyydillä. Kiitoksia Biisonifaneille kyydistä.

Biisonilauma kokoontuivat Loimaan liikuntahallille yhteislähtöön. Minä ehdin käydä kurkkaamassa myös hallin sisäpuolelle, jossa Hurrikaanin talkoolaiset ahersivat hallia valmiiksi illan Saimaa Volley -ottelua varten. Minä otin kuitenkin suunnaksi Salon ja valitsin lentopallon sijasta keskiviikon lajikseni koripallon. Biisonibussissa tein saman havainnon, jonka tein perjantain ottelussa Loimaalla: Biisonit ovat saaneet hyvin myytyä seuran värit kannattajilleen. Punaista ja sinistä näkyi bussissa lähes joka istuimella. Onnekseni löysin sentään oman pehmeän penkkini, jotta ei tarvinnut seisten tai jonkun Biisonin sylissä matkustaa.

Salohalliin oli saapunut mukavasti yleisöä pimeänä ja lähes syksyisenä keskiviikkoiltana (huom. nyt on helmikuu). Yleisömäärien vertailu on vaikeaa, koska hallit ovat kooltaan hyvin eri luokkaa, mutta arvioni mukaan Salossa olisi ollut paljon enemmän katsojia kuin perjantaina Loimaalla (869). Yllätys olikin suuri kun kotiin päästyäni näin, että Salossa oli vain 955 katsojaa.

Salohallin korisukat eivät hirmuisesti kuluneet keskiviikkona ja ottelun tuomarilinja tuntui herättävän paljon hämmennystä etenkin ottelun alkupuolella. En osaa tarkkaan arvioida tuomareiden toimintaa monessakaan lajissa, mutta perstuntumani on sellainen, että tuomareista valittaminen on kasvanut viime vuosina lajissa kuin lajissa. Onkohan meillä Suomessa yleisesti ottaen heikkotasoiset tuomarit vai olemmeko vaan herkkiä kommentoimaan oikeudenjakajien toimintaa?

Salohallin kotiyleisö oli ajoittain vähän uninen eikä DJ:lläkään ollut ottelun / kannustamisen rytmittämisessä ja johtamisessa varmastikaan paras päivänsä, mutta Biisonien rumpalit pitivät hyvää meteliä läpi ottelun ja muutkin vierasfanit osallistuivat kiitettävästi tunnelman luomiseen. Yleistunnelma ei ollut kuitenkaan järisyttävän erilainen kuin perjantaina Loimaalla, vaikka Biisonien perjantain ottelun alustuksessa näin annettiinkin ymmärtää. Toki sillä saattoi olla oma vaikutuksensa, että rumpali oli näissä kahdessa kokemassani ottelussa sama (pl. täyttä rumpusettiä Loimaalla paukuttanut kaveri). Ehkä suurin ero näissä kahdessa hallissa oli seuran värien näkyminen, sillä Loimaalla puna-sinistä oli näkyvissä poikkeuksellisen paljon, kun taas salolaisten lempiväri ei näyttänyt olevan punainen.

Niin, se ottelu muuten päättyi tasaisten vaiheiden jälkeen Biisonien 64-70 voittoon. Kotijoukkue taisteli urhollisesti, mutta lopulta parempi materiaali korjasi hedelmän. Vieruskaverien kanssa leikittelimme ajatuksella, että mahtuisiko kukaan Vilppaan pelaajista Biisonien kokoonpanoon. Me emme ainakaan osanneet luvata kenellekään varmaa paikkaa kilpakumppanin pukuhuoneesta. Jos Biisonit jatkavat Susijengin maajoukkuepelaajien hankkimisia, kuten he perjantaina vihjailivat, pitänee Loimaalla miettiä ovatko paikkakunnalta löytyvät biisonit enää parhaita mahdollisia eläimiä kuvaamaan loimaalaisryhmää. ;)

Ai niin, erittäin iso plussa Vilppaalle kisamakkaran hinnoittelusta! Ulkona myyty makkara kustansi 1,5 e ja maistui hyvälle, kun sen päälle lisättiin vielä tarjolla ollutta Matin mainiota sinappia.