Mikäs peli tämä tällainen on? Sopupeli?

Monenlaisissa peleissä olen minäkin elämäni aikana ollut, mutta en aiemmin sellaisessa, johon jouduin / pääsin torstaina Veritas Stadionilla. Kyseessä oli nimittäin mitä todennäköisimmin sopupeli. Lähdin tähän Eurooppa-liiga -viikkoon kovin odotuksin (lue maanantain bloggaukseni: Euro-huumaa Turussa - Make it douple!) , mutta jouduin pettymään rankasti, kun lilliputit Luxemburg ja Färsaaret kävivät pistämässä Suomen futispääkaupungin polvilleen. Joillekin turkulaisten kyykyttäminen tuntuu tuottavan suurta mielihyvää, mutta kannattaa muistaa, että näihin peleihin pääsevät kokeilemaan toki muutkin joukkueet - riittää että pärjää kotoisessa Veikkausliigassa. Itsekään en tällä viikolla nähtyjä tuloksia helpolla sulata, mutta pyrin myös välttämään lyödyn lyömistä.

Intohimoisena twitteristinä (@penkkisport) tiirailin Interin pelin 1. puoliajalla luuriani tiiviisti. Yht’äkkiä silmiini osui muutamia viestejä täysin poikkeuksellisesta vedonlyönnistä. Muita Eurooppa-liigan otteluita oli pelattu noin kymppitonneilla, kun taas Interin peliin oli lyöty ”molemmat joukkueet tekevät maalin” lähes 300.000 eurolla. Vedonlyöntiammattilaisten mukaan tämä oli täysin poikkeuksellista, joten epäily vedonlyöntivilpistä heräsi.

Korostettakoon heti kättelyssä, että kumpaakaan joukkuetta ainakaan minä en epäillyt missään vaiheessa, koska pelaajien toimesta ei kentällä näkynyt mitään epäilyttävää. Vilkaisu tuomarinelikon nimiin ja kotimaihin vahvisti epäilyksiäni. Vaikka mistään kansalaisuudesta ei varmaan saisi olla mitään ennakkokäsityksiä, niin ehkä armenialainen tuomarinelikko ei kuulosta kaikkein vaikeimmin ostettavilta. Tuomarinelikon muodostivat Andranik Arsenyan, Erik Arevshatyan, Hovhannes Avagyan ja Manuk Fahradyan.

Kerroin puoliajalla muutamille tutuille näistä oudoista viesteistä, mutta silloin niihin suhtauduttiin vielä vähän naureskellen. Pelikellon osoittaessa 79 minuuttia alkoi Veritaksella tapahtua. Erotuomari Arsenyan vihelsi täysin mitättömästä tilanteesta rankkarin vieraille. Vihellys tuli sellaisella reaktiolla, että vaikka virhe olisi tapahtunutkin, niin piippaus tuli ainakin liian aikaisin. Vieraat pussittivat pallon 11 metristä maaliin ja moni vedonlyöjä hieroi varmasti käsiään. Periaatteessa heti seuraavasta tilanteesta vain minuuttia myöhemmin armenialaistuomari keksi pallon osuneen vierasjoukkueen puolustajan käteen rankkarialueella. Pallo taas 11 metriin ja vedonlyöjien käsien hieronta sen kun kiihtyi. Hollantilaisvahvistus Pim Bouwman latasi kuitenkin pallon ylärimaan ja oli TPS:n Wayne Brownin tapaan omalta osaltaan auttamassa joukkuettaan mahdollisen peliruuhkan välttämisessä.

Nyt mennään jo kuulopuheille, mutta kuulemma Interin epäonnistuneen pilkun jälkeen päätuomari oli ottanut katsekontaktin yläkerran herraan. Taisi palkkapussi vaihtua ongelmiksi. Ottelun jälkeen ainakaan toinen rajatuomari ei jäänyt kentälle kättelemään joukkueita kuten yleensä on tapana, vaan hän oli painellut päätä pahkaa pukuhuoneeseen. Tiedotusvälineiden edustajat yrittivät saada tuomareita kommentoimaan ottelua, mutta jostain syystä ottelun tuomaritarkkailija (englantilainen ex-huipputuomari Steve Bennett) oli kieltänyt tämän. Lehdistötilaisuudessa molempien joukkueiden kapteenit ja valmentajat olivat yhtä mieltä siitä että ottelussa nähtiin kaksi käsittämätöntä ja aiheetonta rangaistuspotkua. Veikkaan että tämän ottelun jälkipyykkiä tullaan pesemään jossain muuallakin kuin Veritas Stadionilla Interin huoltajan kopissa. Turkulainen NES Production hoiti ottelun videokuvauksen ja on toimittanut 90 min materiaalin Interille. Tuolle materiaalille tulee varmasti olemaan käyttöä muuallakin kuin Interin videopalaverissa.

Kaikki tämä edellä mainittu ei muuta sitä faktaa, että Interin olisi pitänyt mennä tästä otteluparista jatkoon (kuten myös TPS:n omastaan), vaikka tuomari tekisi kentällä ihan mitä sattuu. Inter yritti rakentaa peliä ja vastustaja taas yritti rikkoa sitä. Avauspuoliskolla vedot maalia kohti olivat 0-4 ja Magnus Bahne oli suorittanut kolme hienoa pelastusta. Toisella puoliajalla Interilläkin oli joitain maalipaikkoja, mutta tulosta vaan ei syntynyt – edes pilkulta.
 

Mitäs mää sanoin!

Otsikon lause tuli varmasti valitettavan monen katsojan mieleen Turun Veritas Stadionilla torstaina noin klo 19.07. Kieltämättä se kävi hetkellisesti myös minun pääkopassani, sillä olinhan ennakkoon noitunut että peli ei saisi alkaa Twenten parilla nopealla maalilla. No, pelikello osoitti noin 06:40 ja taululla oli 0-2 lukemat. Kovin odotuksin paikalle tulleista urheilun ystävistä jotkut lähtivät jo kotimatkalle, kun 37 minuutin kohdalla Twente iski taululle 0-3 lukemat. Tällainen jaloilla äänestäminen tuntui vannoutuneesta penkkiurheilijasta pahalta.

Tärkeä peli päättyi lopulta Interin yllätyskorttitalon murskaten lukemiin 0-5. Pelin jälkeen minulla oli melko kaksijakoiset tunnelmat. Tavallaan matsissa kävi juuri niin kuin pitikin, kun Euroopan rankingin joukkueet 36 ja 258 kohtasivat, mutta tavallaan Interin hampaaton esitys kotiyleisön edessä jäi harmittamaan. Ensimmäisen osaottelun hieno 1-1 tulos nosti suomalaisten odotukset pilviin, mutta tämä lopputulos taisi olla realismia. Eli tavallaan olin ihan hyvilläni ensimmäisen osaottelun hienosta suorituksesta, mutta toisaalta taas toisen osaottelun perusteella en antaisi Interin pelaajista puhtaita papereita kuin Daniel Antunesille ja Irakli Sirbilazelle. Kaikille muille jäi paljon parannettavaa ja peiliin katsottavaa.

Mutta jos unohdetaan itse peli ja keskitytään muuhun humuun tapahtuman ympärillä, niin tämä oli juuri sitä mitä suomalainen jalkapallo tarvitsee. Huikeat ennakkohypetykset mediassa ja kaupungilla, jonka saattelemana stadion myytiin lähes loppuun ja lipunmyyjien kassakoneet huusivat hoosiannaa. Tunnelma oli penkkisporttaajalle kuin huumeet narkkarille, kun seurasin kuhinaa stadionin läheisyydessä ja sisällä. Tärkeän ottelun ansiosta paikalle oli saapunut myös suomalaista urheilu- ja viihde-elämän kermaa, jota ei useastikaan Veikkausliigan peleissä näy. Tällaisia kasvoja olivat mm. Turussa pelatessa tietysti Matti ja Teppo, Mikko Koivu sekä Helsingistä asti paikalle saapunut Mursu-Muurinen. Lehdistötilassa ja stadionin käytävillä silmät ja korvat auki pidettyäni voin iloiten todeta, että tämä matsi oli herättänyt kiinnostusta pääkaupunkiseudun urheilupiireissä Mursua laajemminkin - sieltä suunnalta oli tullut paljon urheilun ystäviä suomalaisen joukkueen otteita seuraamaan ja jännittämään.

Jokainen stadionin kuhinan nähnyt voi itsekseen miettiä mitä se tekisi suomalaiselle jalkapallolle, jos vastaava yleisömäärä olisi paikalla vaikkapa 10 kertaa kaudessa. Sillä olisi valtava vaikutus seurojen kassatuloihin, mikä taas näkyisi positiivisesti pelaajahankinnoissa ja valmennusresursseissa. Euro-ottelussa oli mukava seurata kahvioiden ja makkaramyyntikojujen kuhinaa. Ainoa normaalia rauhallisempi myyntipiste oli anniskelualue, koska UEFA:n säännöt tekevät anniskelusta melko vaikeaa. Ja lisäisihän isot yleisömäärät myös otteluiden tunnelmaa, jolloin katsomoon olisi paljon helpompi saada uusia kasvoja.

Loppujen lopuksi 0-5 tuloksesta huolimatta täytyy olla todella tyytyväinen illan antiin. Toivottavasti näistä yli 7000:sta katsojasta edes puolet alkaa alkaisi käymään säännöllisesti myös Veikkausliigan matseissa.

Suomalaisten hyvä Euro-kausi päättyi torstaina Interin lisäksi myös MyPalta ja JJK:lta. KuPS sen sijaan jatkaa Eurooppaliigan 3. karsintakierrokselle, joten suuret onnittelut Kuopioon! Lisäksi jatkossa on tietysti myös HJK, joka kohtaa Mestareidenliigan karsinnoissa seuraavaksi skottijätti Celticin. Itse aion mennä Sonera Stadionille Helsinkiin kyseisen otteluparin toista ja ratkaisevaa ottelua seuraamaan keskiviikkona 8.8., jos se vain suinkin työkuvioihini sopii.