Vieraskynä: TPS – minne menet kaudella 2015-2016?

Blogini tekee uuden aluevaltauksen, kun oman näppäimistöni lisäksi tekstiä tulee myös toisen kirjoittajan näppäimistön kautta. "Vieraskynä" paneutuu kesähelteiden kynnyksellä kirjoituksessaan HC TPS:n tilanteeseen ensi talvea silmälläpitäen.

 

-PenkkiSporttaaja-

  

 

-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-

 

Jos nyt kuvitellaan että nyt on edellinen kausi oikeasti taputeltu ja kaikki edelliskauden karmeudet ovat takana päin, niin on aika luoda hieman katsetta jo tulevaan kauteen. TPS on kauden jälkeenkin toki pysynyt hyvin otsikoissa, niin hyvässä kuin pahassakin. Tuoreessa muistissa on TPS:n organisaation ilmoitus että kausikorttikatsomoon tullaan sitten fanipaita päällä. Noh, eihän sitä nyt oltu ihan loppuun asti ajateltu sitäkään ilmoitusta ja se vedettiin sitten jonkin ajan kuluttua takaisin. Eipä siitä hirveästi positiivista palautetta tullut Tepsille ei. Toivottavasti tästä jotain opittiin ja kuprut vedetään suoraksi nyt hieman erilaisella asenteella.

 

Tepsin pelaajatilanne

 

Teemu Lassila jatkaa TPS-maalilla, taustalla lupaavat Oskari Setänen ja Alexandar Georgijev. Tälle osastolle voidaan hakea Lassilalle vielä kirittäjää jos nuoret eivät pysy liigatahdissa.

 

Puolustuksessa Tepsillä on johtotähtenä viime kaudella ison osan loukkaantuneena ollut Petteri Nummelin. Kokenutta kaartia edustavat myös Lukosta tullut Harri Tikkanen. Sopimuksia on myös puolustajilla Aleksi Anttalainen, Martin Berger, Elmeri Eronen, Jani Forsström, Niklas Friman, Miro Keskitalo ja Tarmo Reunanen. 42-vuotias Nummelin kaipaa varmasti lisää tukea kokeneimmista pelaajista, joista Jesse Dudas voisi olla potentiaalinen vaihtoehto. Try-Out sopimuksella oleva kanukkipakki voi olla johtavia pakkeja Turussa ensi kaudella… tai sitten ei.

 

Hyökkäykseen TPS on satsannut eniten. Eric Perrin on tulopuolella varmasti tällä hetkellä se isoin kala, kova satsaus on myös Dave Spinan liittyminen turkulaisjengiin. Myös Jerry Ahtola teki Lukossa kovaa jälkeä, nyt siis Turussa. Kun tähän lisätään sellaiset nimet kuin Jonne Virtanen, Patrik Virta, Lauri Tukonen, Mikko Rantanen, Ilkka Pikkarainen, Patrik Moisio, Teemu Lämsä, Tadas Kumeliauskas, Tero Koskiranta, Niclas Lucenius, Alexander Ruuttu ja Elias Karvonen, niin tulostakin luulisi tulevan.

 

Rosteriin tulee todennäköisesti vielä muutoksia ja etenkin puolustukseen on pakko hankkia lisää voimaa. Kuka ja milloin, se jää nähtäväksi. Huhuja on toki liikkeellä jo nyt, mutta kauden alkuunkin on aikaa vielä runsaasti.

 

Valmennussekoilut takana?

 

TPS:n valmennuspuoli pitäisi taas olla kutakuinkin kunnossa. Nimilista on ainakin kova, sillä Urheilujohtajana jatkaa Antero Niittymäki, päävalmentajana Ari-Pekka Selin ja apulaisvalmentajina Jani Kiviharju, Jarno Pikkarainen ja Kimmo Rintanen. Maalivahtivalmentajana Fredrik Norrena. Kyllähän jo tässä vaiheessa kautta voi lupailla että TPS ottaa enemmän pisteitä kuin viime kaudella jo senkin takia että Liigassa tulee olemaan yksi joukkue enemmän. KooKoo nousi nyt Liigaan, joten Turussakin nähdään pitkästä aikaa kouvolalaiskiekkoa.

 

TPS on pelannut viimeksi oikeaa Playoffs-kiekkoa 2009-2010 kaudella, jolloin se voitti lähes sensaatiomaisesti mestaruuden. Ennen viime kaudenkin alkua viimeisimmät veikkausvihjeet syyskuun kieppeillä povasivat TPS:tä Liigan yllättäjäjoukkuetta. Ehkä tulevalla kaudella saadaan jo toiveihin täyttymystä  ja turkulaisille suotaisiin siivua playoffs-kahinoista? Se vaatii kyllä yhteen hiileen puhaltamista niin pelaajilta, valmentajilta, taustajoukoilta kuin faneiltakin. Tätä ei ole moneen kauteen nähty, joten nyt on aika herätä syksyllä yhteisen hyvän puolesta syksyllä. Ja ihan kauden alusta alkaen.

 

"Vieraskynä"

Vähän kaikkea vuodenvaihteen kunniaksi

Joulu ja uuden vuoden juhlat ovat jo historiaa, joten päättynyt on myös urheiluvuosi 2012, josta jäi muistoihin paljon hienoja hetkiä sekä kansainvälisillä urheilukentillä että paikallisella ruohonjuuritasolla. Minulle Joulu ja vuodenvaihde ovat olleet monipuolisen penkkiurheilun aikaa, sillä olen nautiskellut mm. lentopallosta, jääkiekosta ja koripallosta.

Koripalloa en ole päässyt vielä seuraamaan paikanpäälle tämän kauden aikana, mutta muutaman mieluisan hetken olen silti lajin parissa viettänyt. Ensimmäisen koriskokemuksen Joulun pyhinä sain kun menin Littoisiin kinkunsulatteluturnaukseen pelaamaan lentopalloa. Törmäsin samalla Monitoimitalon aulassa Ura Basketin Hall of Fameen. Lasivitriiniin tehty ”paikallinen korismuseo” ei ollut koolla pilattu, mutta minusta se oli erittäin hieno merkki kaarinalaisesta koripallo- ja urheiluperinteestä. Seuran historian suurimpina niminä Hall of Fameen olivat päässeet Pekka Kallio, Kimmo Vyyryläinen, Samu Kaaresvirta, Ville Kaunisto, Matti Nuutinen ja Emir Sulejmanovic. Aika kova liuta entisiä ja nykyisiä pelimiehiä sekä yksi tulevaisuudenlupaus.

Toinen koriskokemus tuli vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, kun tajusin Twitter-kommenttien kautta, että Uudessakaupungissa oli käynnissä mielenkiintoinen paikalliskamppailu Korihaiden ja Nilan Bisonsin välillä. Paikanpäälle en tunnin ajomatkasta johtuen voinut lähteä, joten aloin kaivaa netistä ottelun seurantaa. En ole ennen käyttänyt koripallon livescorea, mutta sen löydettyäni täyttyy kyllä kehua tuota palvelua ja todeta että tulen jatkossakin seuraamaan otteluita sitäkin kautta. Livescore tarjosi seuraajalleen tilanteen lisäksi erittäin tarkat tilastot muistakin ottelun tapahtumista sekä jopa tekstimuotoisen ”selostuksen”. Livescoren lisäksi aion paneutua koripalloon myös livenä, sillä sunnuntaina olisi tarjolla Ura Basket – ToPo Littoisissa, joten taidan silloin mennä paikanpäälle seuraamaan mahdollisia tulevia Hall of Fame nimiä.

Niin sanottuihin välipäiviin on mahtunut myös kaksi lentopallon Mestaruusliigan ja kaksi jääkiekon SM-liigan ottelua. Kiekossa ensimmäinen ottelu oli TPS – Ässät, jota pääsin seuraamaan vieraana erään yrityksen aitiosta käsin. Kyseisessä ottelussa Aitio olikin koko tapahtuman mielenkiintoisin juttu, sillä kaukalon puolella ei juuri hienouksia nähty. Päätin antaa TPS:lle kuitenkin uuden mahdollisuuden ja suuntasin jo viikko Ässät-pettymyksen jälkeen uudestaan HK Areenalle. Tepsi – Kärpät olikin viihdearvoltaan jo huomattavasti parempi tapahtuma. Siitä pitivät huolen nykyään hyvin mukana elävän faniryhmän lisäksi mm. Atte Engren ja Marko Anttila, jonka ihailijoihin en tavallisesti kuulu, mutta pakko kehua silloin kun sen paikka on. Tuosta Tepsin faniporukasta ja siellä tapahtuneesta muutoksesta pitää kirjoittaa ihan oma blogitekstinsä tässä kevään aikana.

Lentopallossa Raision Loimu järjesti ”retro-ottelun”, kun vastaan saapui kaikkien aikojen maratontaulukon kärkijoukkue Tampereen Isku-Volley. Loimu ajaa maratontaulukossa Iskua kovasti takaa, joten retroteemalle oli hyvä historiallinen asetelma olemassa. Retroilu toi otteluun hyvän lisämaun, joten tällaisia kaikenmaailman keinotekoisiakin juhla- ja teemaotteluita saisi olla minusta enemmänkin. Kunhan ne näkyvät ottelutapahtumassa muutenkin kuin lehti-ilmoituksessa. Raisiossakin oli tapahtumaan panostettu monella tapaa. Tästä pääset katsomaan ottelun koostevideon pelaaja- ja valmentajakommentteineen  > > >.

Tänään lauantaina suuntaan Suomen parhaaksi sisäpalloiluhalliksi nimittämääni Vantaan Energia Areenaan, jossa isketään naisten ja miesten lentopallon Suomen Cupin finaalit. Naisten finaali sai viikolla rutkasti lisäväriä, kun kaikkien aikojen kuumimpiin suomalaisiin lentopallonimiin lukeutuva Riikka Lehtonen ilmoitti tehneensä lyhytaikaisen sopimuksen kasvattajaseuransa LP Kangasalan kanssa (lue uutinen). Finaalissa Kangasala saa vastaansa ”tietysti” LP Viestin, joka on ollut kestomenestyjä kotimaisilla naisten liigaparketeilla jo usean vuoden ajan. Miesten finaalissa Pielaveden Sampo lähtee haastamaan ennakkosuosikkina Vantaalle matkustavaa Vammalan Lentopalloa.

Kolme päivää, kolme penkkiurheiluexcursiota

Blogini palaa tänä viikonloppuna tavallaan juurilleen. Sain ujutettua viikonlopun kolmen päivän ohjelmaan yhtä monta tutustumisreissua eri urheilutapahtumiin ja paketoin nyt niitä tänne näppäimistöni kautta. Viikonlopun alkajaisiksi suuntasin HK Areenalle, jossa oli edessä kauden ensimmäinen kiekkopeli. Suikkasen baariksikin taannoin nimitettyyn baarin, viihdekeskuksen ja urheilupyhätön risteytykseen saapui sarjajumbo TPS:n vieraaksi niin ikään sarjan häntäpäähän ajautunut Rauman Lukko.

Perjantain kokemuksen perusteella uskallan väittää että monissa yhteyksissä viime vuosina parjattu HK Areenan tunnelma on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Toki melko runsaslukuisella vieraskannattajien ryhmälläkin oli iso roolinsa tunnelman luomisessa, mutta myös kotijoukkueen faniporukka on selvästi kasvanut ja kehittynyt. Seurasin osan ottelusta aivan TPS-fanien vierestä ja siinä tuli mieleeni sama kysymys mitä olen pohtinut Veritas Stadionilla futispeleissä: Miksi Tepsin kannattajien pitää yrittää niin pahuksen vaikeita lauluja ihan perus kannustamisen sijasta? Osa faniporukastakin näytti vierastavan lauluja, mutta perinteisempiin kannustusjuttuihin lähes kaikki tarttuivat mukaan. Uskon että tämän voi todistaa desibelimittarilla, jos tämän paikkaansa pitävyys epäilyttää. Eihän siellä matsissa ole tarkoitus mitään Syksyn Säveltä voittaa, vaan pitää meteliä. Jotkut kannustuslaulut/-huudot olivat myös rytmitykseltään aika vaikeita ja outoja. En ole kuitenkaan tämän alan ekspertti, joten minun kommentteja ei kannata ottaa liian vakavasti – kommentoin vain sen mitä tavallisen tallaajan silmin ja korvin aistin.

Toisella erätauolla päätin tutustua hallin ravintolapalveluiden nykytilaan. Pääsin tiskille heti erätauon alussa, joten jono oli siedettävän lyhyt. Valitsin testiin makkaraperunat sekä tietysti oluen. Makkaraperunoiden höysteeksi tuli majoneesia ja kurkkusalaattia ja lisäksi annokseen sai itse annostella paahdettua sipulia, ketsuppia, sinappia ja grillimaustetta, joten lisukkeet olivat ainakin kunnossa. Myös annoksen maku saa minulta hyvän arvosanan. Ei se nyt tietystikään aidon grilliruuan tasoista ollut, mutta matsimätöksi erittäin hyvää laatua.

Vaikka en ole tiistain Yle2:n esittämän keskusteluohjelman jälkeen yhä vähemmän arvostamani Petteri Sihvosen veroinen kiekkokriitikko, niin uskaltanen sanoa, että minusta itse peli oli kohtuullisen hyvää. Heikkoja sarjataulukon asetelmia ei olisi ehkä perjantain perusteella kyllä uskonut. TPS voitti matsin lopulta 4-2 ja otti sarjataulukkoa ajatellen erittäin tärkeät sarjapisteet itselleen. Kyseessä oli muuten kauden ensimmäinen täyden kolmen pisteen voitto. Minulle jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku excursiosta suuhun, eikä pelkästään makkaraperunoiden takia, joten tulen suuntaamaan hallille pikapuolin uudestaan.

Lauantaina kävin aistimassa aiemmin raportoimaanifutiksen Ykkösen nousukarsinnan tunnelmaa, kun ÅIFK kohtasi Turussa Tampereen Ilveksen. Entisiä ja nykyisiä tähtipelaajia vilissyt Ilves oli tehnyt 0-1 johtomaalin jo ennen kuin ehdin katsomoon. Saavuin noin vartin kohdalla paikalleni ja sain ilokseni todeta että peliä jännittämään oli saapunut kelpo joukko turkulaisia sekä erittäin runsaslukuinen ja äänekäs tamperelainen Ilveksen faniporukka.

Nuorella ja mielenkiintoisella porukalla pelannut Åbo oli kauden ennakkoasetelmiin nähden yllättäen mukana nousukarsinnoissa, mutta joukkue ei minusta lähtenyt niihin mitenkään arkailemaan, vaikka vastustajan nimilista oli sellainen että heikompaa hirvittää. Åbosta parhaiten mieleen jäi liigassakin piipahtanut Alban Ferati, joka haastoi Ilveksen puolustajia hyvin ja kynäili nätisti, mutta valitettavasti tehot jäivät puuttumaan. Myös maalivahti Otso Virtanen pelasi hyvin ja torjui pilkunkin, jonka arvo saattaa nousta vielä isoksi, sillä ottelu päättyi 0-1, eli viikon päästä vierasmatsissa Åbo pääsee yhdellä maalilla jatkoajalle ja kaksi maalia tekemällä ykkösen! Toivotan tsemppiä Åbon nuorelle joukkueelle Tampereelle Ilveksen kaatoon. Lupaa siihen ei kannata pyytää, vaan kaato kannattaa tehdä ihan yllättäen salakaatona.

Palloiluviikonloppuni jatkuu vielä tänään sunnuntaina Loimaalla, jonne lähden seuraamaan lentopallon Suomen Cupin puolivälieräturnauksen paikallishengessä iskettävää ratkaisuottelua Hurrikaani – Loimu. Voittajalle on tarjolla paikka Cupin välieriin, joten syyskauden tähän mennessä tärkein lentisottelu on edessä.

Ny naatitaan!

Meikäläisen mielestä ainakin penkkiurheilijalla on tällä hetkellä nautittavanaan yksi vuoden mehukkaimmista ajankohdista. Täällä Turun seudullakin on jos vaikka mitä sporttia tarjolla.

Jos aloitetaan pääsarjoista, niin Veikkausliigan mitalitaistohan käy kuumana ja molemmat turkulaiset (Inter & TPS) ovat vielä mukana taistelemassa jopa kirkkaimmista mitaleista. Kuuma onkin tällä hetkellä erinomaisesti kuvaava adjektiivi, sillä maanantain kierroksella erotuomari Mikko Lehtola löi lisää löylyä mestaruustaistoon erikoisella ratkaisullaan Haka – HJK televisio-ottelussa (lue lisää tapahtuneesta). Turkulaisten kilpaveljinä mitalitaistossa ovat tietysti HJK sekä ehkä vähän yllättäen Maarianhaminan IFK. Mitaleiden kannalta äärimmäisen tärkeitä matseja on Veritas Stadionilla tarjolla vielä viisi kappaletta. Tulkaahan kaikki paikanpäälle seuraamaan miten turkulaisille käy mestaruusjahdissa.

Keneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, hyvässä tai pahassa, että jääkiekon SM-liigakin on jo alkanut. Liiga alkoi käskytys- ja väkivaltakohun sekä NHL:n työsulun värittämänä suuren mediamyllyn kera. TPS on aloittanut kautensa heikohkosti, mutta HIFK-ottelussa viime lauantaina HK Areenalla oli jo yli 7000 katsojaa. Itsekin aion suunnata ”nakkikattilaan” peliä katsomaan heti kun se vaan aikatauluihini sopii. Täällä Turussa mediakohu ei ole rajoittunut vain TPS:n ja Liigan ympärille, vaan oman tilansa mediassa on saanut myös TuTo, joka tekee näkyvää työtä Mestiksen puolella. Marli Areenaksi nimensä muuttanut halli on myös matkasuunnitelmissani, joten Tamin valtakunnastakin on raporttia tulossa.

(c) Tuomas Pelto, tuomas.pelto at gmail.com

Myös lentopallon Mestaruusliiga on käynnistynyt jo ja tarjoaa hyvää penkkiurheiluviihdettä Raision lisäksi myös Turussa ja Naantalissa. Koko talousalueen joukkueeksi pyrkivä Loimu levittää lentopalloinnostusta viemällä viime lauantaina pelatun ottelun Turkuun ja tulevana lauantaina pelattavan ottelun Naantaliin. Turkulaisittain mukavan lisämausteensa Mestaruusliigaan tuo Loimun paikallisvastustajat VaLePa ja Hurrikaani, jotka olivat viime kauden finalistit ja myös alkaneen kauden suurimmat ennakkosuosikit. Ensimmäinen mielenkiintoisista paikallisväännöistä on edessä jo ensi keskiviikkona, kun mestarit ovat areenalla Raisiossa.

Edellä mainittujen sarjojen lisäksi tähän aikaan vuodesta on tietysti tarjolla monenlaista muutakin urheilua. pääsarjaurheilua ja myös alemman tason sarjoista löytyy paljon katsottavaa ja koettavaa. Mainitsematta jäi nyt ainakin koripallo-, käsipallo- ja futsal-sarjat, joihin aion kuitenkin tutustua talven aikana. Lisäksi aion tutustua myös paikalliseen alemman tason urheiluun. Heittäkääpä taas viestiä tulemaan mielenkiintoisista joukkueista, tapahtumista ja sarjoista!

Pientä ja isoa derbyilyä, lentispäivää ja vähän muutakin

Onpa tämä viikko mennyt kuin siivillä ilman penkkiurheilun hiventäkään. Ei ole aika riittänyt tällä viikolla kuin urheilun uutisvirran seuraamiseen verkon ja lehdistön kautta. Viime viikko sentään oli aktiivinen penkkisporttailun suhteen, mutta siitäkin on raportointi ollut anteeksiantamattomasti myöhässä. Nöyrimmät pahoittelut uskollisille lukijoille.

Viime viikon penkkisporttailut aloitin Kupittaalta, jossa pirtsakassa pakkaskelissä lumihankien keskellä pelattiin vihreällä muovimatolla Turun pikkuderby, eli TPS:n ja Interin A-junioreiden kohtaaminen SM-karsintamatsissa. Myöhästyin ottelusta töiden takia ja jouduin lähtemään kesken kaiken pois päällekkäisbuukkauksen vuoksi, mutta se lyhyt aika jonka kentän laidalla vietin sai minut iloiseksi. Yleisöä oli keli, ajankohta ja pelaajien ikä huomioon ottaen todella mukavasti paikalla. Samoiten yleisön palvelemiseen oli panostettu kahvioteltalla. Ottelusta näin vain murto-osan, mutta yksi maali sentään osui minun verkkokalvoilleni, kun Interin Khaalid Muse teki ihan komean hyökkäyksen päätteeksi hallitun 1-0 maalin juuri ennen kuin vaihdoin koordinaattini Kupittaalta HK Areenalle. Maalin lisäksi näin muutaman muunkin hienosti rakennetun hyökkäyksen, joten vuodenaika huomioon ottaen molempien joukkueiden otteet olivat ihan lupaavia. Ottelu oli lopulta päättynyt Interin 2-1 voittoon.

Kupittaalta tieni vei siis HK Areenalle, jossa pelattiin A-junioreiden SM-sarjan ottelu TPS – JYP. Heti ensitöikseni pitää kehua junnujen puitteita, ihan kelpo halli pelata A-junioreiden matsi. No, tietysti pienemmässä hallissa tunnelma saattaisi tosin muodostua vähän sytyttävämmäksi kuin megalomaanisessa areenassa, mutta uskoisin poikien pitävän siellä pelaamisesta. Yleisöpalveluihin ei oltu panostettu paljoa, mikä oli harmi, sillä ainakin tällä kerralla matsissa oli ihan mukavasti yleisöä. Yksi itsepalvelupiste näytti siltä, että oli yritetty (ja onnistuttukin) mennä siitä mistä aita on matalin. Itse peli oli melko viihdyttävää. Vauhtia oli paljon ja osalla pelaajista taitoakin roppakaupalla, joten eiköhän siellä vilistänyt tulevia liiga- ja maajoukkuepelaajiakin. Tehokkaina TPS:stä häärivät toisen polven kiekkoilijat Friman ja Lehkonen. Heidän lisäkseen ryhmästä erottuivat myös jo liigaakin pelanneet Ristolainen sekä Huhtala. Poistuessani paikalta kahden erän jälkeen, oli ottelu Tepsille 2-0. Kolmas erä olisi ilmeisesti ollut kaikkein jännin, sillä JYP oli ensin tasoittanut ottelun, mutta TPS oli lopulta puristanut 3-2 kotivoiton.

Olin kiekkomatsissa kahdestaan vähän alle 2 v tyttäreni kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olimme urheilutapahtumassa kahdestaan ja täytyy todeta että arvostukseni lasten kanssa matseissa käyviä kohtaan nousi. Aikuisten määrän tuplaaminen tietysti helpottaisi sekä lapsen vahtimista että pelin seuraamista. Jos joku on joskus muuten epäillyt logomarkkinoinnin hyötyä, niin epäilyksiltä katkesivat siivet HK Areenalla. Kävelimme erätauon alkajaisiksi rappuset ylös kohti hallin aulaa, jossa tyttöni näki roskiksessa HK:n logon, jonka jälkeen hän totesi heti ”makkara”. Isänsä tyttö!

Viikonloppu potkaistiin käyntiin toistamiseen tällä kaudella Javenture-areenalla isojen poikien derbyn parissa. Liiga Cupin ottelu päättyi tällä kertaa TPS:n voittoon lukemin 2-0. Tasoltaan tämä ottelu oli minusta ensimmäistä derbyä laimeampi. Inter oli koko ottelun selvästi alakynnessä eikä kunnon taistelua ollut kuin muutamien kontaktitilanteiden jälkipyykin pesussa. Sunnuntaina seurasin vielä Raisiossa Turun seudun mieslentopalloilun esittäytymistä. Monipuolisia lentopallo- ja opiskelumahdollisuuksia tarjoavan Turun seudun lippulaivat Loimu ja Parma pyrkivät tempauksella konkretisoimaan alueen tarjoamia kehitysportaita aina juniorisarjoista ammattilaiskentille asti. I-sarjan yläjatkosarjan viimeisessä ottelussa Liedon Parma kukisti Tampereen Kisatoverit lukemin 3-1. Tämän jälkeen oli vuorossa illan ”pääottelu”, jossa Mestaruusliigan pudotuspelitaistelun kannalta tärkeässä ottelussa Raision Loimu joutui tunnustamaan Saimaa Volleyn paremmakseen lukemin 1-3.

Kaikki viikon tapahtumat jättivät suuhuni hyvän maun ja voin suositella kaikille kyseisiä tapahtumia. Tulevana viikonloppuna on tiedossa jälleen ainakin parin ottelun verran lentopalloa: lauantaina Raisiossa ja sunnuntaina Liedossa. Panokset ovat molemmissa paikoissa katossa, sillä Raisiossa Loimu pelaa pääsystä pudotuspeleihin ja Liedossa isketään ratkaiseva 2. puolivälieräottelu. Joku muukin tapahtuma sunnuntaille ehkä vielä mahtuisi, joten jos jollain on hyviä ideoita, niin ei muuta kuin kommenttia tai meiliä tulemaan.

Kirjoittelen heti viikonlopun kokemusten jälkeen ajatuksiani tulevan kevään play offeista (tai niiden puutteesta) turkulaisen penkkiurheilijan silmin.. Pysykäähän linjoilla!

Jääurheilua lavalla ja ilman

Vietin eilen jääurheilupäivää Turussa. Ensin oli ohjelmassa ringeten seurajoukkueiden MM-turnauksen seuraaminen Kupittaalla ja illalla kirsikaksi kakun päälle jääkiekon SM-liigaa HK Areenalla.

Ringette tapahtumassa katsoin Luvia - Lapinlahti -ottelun, jonka Lapinlahti vei nimiinsä luvuin 3-9. Kotimaisten kohtaamisessa en siis päässyt maistamaan kansainvälistä menoa, vaikka MM-turnauksesta onkin kyse. Mutta mitä nyt tuloksia olen seurannut, niin ilmeisesti parhaat pelit turnauksessa ovatkin ne, joissa pelaavat vain suomalaiset joukkueet.

Yleisöä Kupittaan jäähallille oli saapunut ihan mukavasti - tai ainakin paljon enemmän kuin odotin. Ennakkoaavistukseni nimittäin oli, ettei hallilla olisi maksullisten lippujen vuoksi juuri ketään. Laji-ihmiset olivat kuitenkin löytäneet paikalle, mutta veikkaanpa että ilmaisuus olisi houkutellut enemmän matti meikäläisiä tutustumaan ja innostumaan lähes kaikille vieraaseen lajiin.

Lajin hienouksista en juurikaan päässyt nauttimaan, koska säännöt olivat vähän hämärän peitossa, mutta fiilistä on aina mukava aistia. Hallissa tosin ei ollut kummoista tunnelmaa, paitsi maalien jälkeen, jolloin sekä katsojat että erityisesti pelaajat iloitsivat äänekkäästi. Säännöistä yllättävimmät olivat lyhyt peliaika, hyökkäysajan käyttö, paitsion puuttuminen ja lentävä aloitus. Ilmeisesti kontakti on kielletty kokonaan, sillä jäähyjä tuli todella paljon ja herkästi.

Kaiken kaikkiaan sanoisin tapahtuman kuitenkin olleen tutustumisen arvoinen. Pääsin itsekin kokeilemaan hallin käytävällä keppiä ja rinkulaa. Tuloksena oli 5 vetoa pressumolarille ja häneltä 5 hyvää torjuntaa. Tämä(kään) ei siis ilmeisesti ollut se laji, jossa itse voisin nousta pelaajana huipulle.

Ai niin, ja tietysti testasin myös hallin snägäritarjonnan. Lihapiirakka yhdellä nakilla paahdetun sipulin, kurkkusalaatin ja ketsupin kera oli ihan maistuva kokonaisuus, mutta ei kohonnut parhaiden matsimurkinoiden kategoriaan kuitenkaan.

Illalla keppiin lisättiin lapa

Eilisen illan toinen jääspektaakkeli oli tarjolla Typhoonissa - eikun Turkuhallissa - eikun Elysee Areenalla - eikun HK Areenalla. Rakkaalla lapsella on yhä monta nimeä kaupunkilaisten suussa. Tepsi sai illan liigamatsissa vastaansa sarjajumbo SaiPan. Heti hallille saavuttuani havaitsin että joko välipäivät ovat saaneet väen liikenteeseen tai hallin lipunmyyntipisteet olivat väärin mitoitettu sarjajumbon saapuessa Aurajoen rannoille. Oli nimittäin todella pitkät jonot.

Onneksi pääsin itse jonojen ohi aitiolipuilla, sillä pääsimme seuraamaan ottelua yhteistyökumppanin aitioon. Puitteet kauden toiselle kiekon liigamatsilleni olivat siis erinomaiset. Valitettavasti kuitenkaan peli ei taaskaan ollut kovin kummoista viihdyttävyydeltään. Vaikeat lähtökohdat huomioiden pitää tosin olla tyytyväinen Tepsin nuorten pelaajien hyviin otteisiin ja voittolaukauskilpailun voittoon, mutta... Vaikka huippu-urheilu on tulosurheilua, niin yleisön viihtyminen on myös urheilussa tärkeää. Olen istunut tällä kaudella HK Areenalla kuusi erää ja yhden jatkoajan, mutta nähnyt vain kolme, aivan siis KOLME, maalia.

Jääkiekossa yleisö pääsee kunnolla taputtamaan ja fiilistelemään oman suosikkijoukkueen tehdessä maalin, joten kovin usein en noiden seitsemän erän aikana ole itse päässyt käsiä pystyyn nostamana ja äänijänteitä avaamaan. Positiivista oli kuitenkin Tepsin kahdesta faniporukasta toisen hyvä kannustus läpi ottelun. Se pelasti paljon tunnelmaa. Alakerran perinteinen kannattajaporukka oli torstaina aivan onneton, jopa säälittävä, mutta yläkerran koko ottelun seissyt ja kannustanut porukka oli todella hyvä ja äänekäs. He ansaitsevat suuren kiitoksen ottelutapahtuman pelastamisesta.

Vaikka laji-ihmiset voivat löytää vähämaalisestakin ottelusta hienouksia, joista nauttia, niin kyllä suurin osa yleisöstä tulee varmasti katsomaan maaleja - etenkin kotijoukkueelta. Menen tällä kaudella kyllä vielä kiekkoa HK Areenalle katsomaan, mutta toivon että silloin maaleja tulisi enemmän, edes yksi per erä olisi kiva nähdä.

Kirjoitin aikaisemmin blogissani urheilun palkitsemisgaaloista. Tässä vielä esittelyvideo vuoden 2011 sykähdyttävin urheiluhetki -kisan ehdokkaista.

"Välipäivät" täynnä sporttia

Joulu alkaa hiljalleen kaartua ehtoopuolelle ja edessä ovat niin sanotut välipäivät ennen uuden vuoden juhlia. Penkkiurheilijoille välipäivät eivät tosin ole välipäiviä, vaan täynnä ohjelmaa.

PenkkiSporttaajan on tarkoitus oman kuntoilun (kinkun sulattelun) lisäksi nauttia monista eri lajeista vielä vuoden 2011 puolella. Kirjoitin jo aiemmin blogini Joulu-kirjoituksessa Boxing Daysta, joka on siis tänään Tapaninpäivänä. Aion nauttia brittifutiksesta ja vedonlyönnistä ystävieni kanssa sporttibaarissa, joista voisin muuten jossain välissä kirjoittaa vähän enemmänkin.

Väliviikon ohjelmistossani on koris- ja jääkiekkoliigan otteluiden seuraaminen. Keskiviikkona on tarkoitus seurata Korihait vs Nilan Bisons ottelua Uudessakaupungissa ja torstaina TPS vs Saipa ottelua HK Areenalla TS Yhtymän aitiossa.

Näiden jälkeen onkin jo aika keskittyä uuden vuoden vastaanottoon ja omien tupareiden järjestelyihin. Hyvää alkavaa vuotta kaikille, jos en sitä ennen tule näpytelleeksi raporttia "välipäivien" urheilukokemuksista.

Tenniksellä hulppeat olosuhteet Kaarinassa

Kävin lauantaina tyttäreni kanssa tutustumassa elämäni ensimmäisen kerran (kunnolliseen) tennikseen livenä. Puitteet tutustumiselle olivat hulppeat, sillä Kaarinaan on rakennettu todella hieno tenniskeskus AktiaArena, jossa on erinomaisen hienot puitteet tenniksen seuraamiseen. Kesällä paikka on varmasti varmasti vielä hienompi, sillä sekä ulko- että sisäkenttien pelejä voi seurata parvelta pehmeiltä sohvilta ja hallista löytyy myös anniskeluoikeudet, joten siltä osin katsojia hemmotellaan todenteolla.

Lauantaina hallissa pelattiin tenniksen SM-liigan ottelu ÅLK - GVLK. Ennakkoon tapahtuma kuulosti todella oudolta, sillä en tiennyt että tenniksessä pelataan SM-liigaa ja molemmat joukkueetkin kuulostivat täysin vierailta. Käynnissä oli kaksi ottelua, mutta ilmeisesti paikalle ei odotettu lainkaan lajia tuntemattomia katsojia, sillä minulla ei ollut mitään hajua ketkä kentällä häärivät, mikä on pelien tilanne, jne. Katsojia paikanpäällä oli parikymmentä. Yleisö käyttäytyi tennikselle tyypillisesti hyvin hillitysti ja vain hyvien pallorallien jälkeen intouduttiin taputtamaan hyville suorituksille.

Ensikertalaisen silmin tapahtumaan tutustuttuani suosittelisin että hallissa olisi joku infotaulu tai käsiohjelma mistä selviää pelaajien nimet (ja seurat) ja eipä selkokielinen tulostaulukaan olisi pahitteeksi. Tuomaripallissa oli salibandypalloja pisteiden merkkeinä ja joku lajia tunteva olisi niistä toki varmasti tilanteen osannut päätellä. Kaiken kaikkiaan puitteet olivat loistavat, mutta en juurikaan nauttinut tapahtumasta, koska en suoraan sanottuna ymmärtänyt siitä yhtään mitään. No, tenniksen säännöt sentään joten kuten tiedän. Pitänee ottaa kesällä uusi tutustumiskäynti samaan paikkaan ja hommata mukaan lajia tuntevaa seuraa (ja tietysti aurinkorasvaa ja rahaa olutta varten).

Vielä kertaalleen pitää kehua Aktia Arenan palveluita. Puitteet olivat todella hienot. Sohvien, kahvion ja anniskeluravintolan lisäksi hallista löytyy tasokas lounas- ja ruokaravintola Jesse'sDine. En toki maistanut ruokaa, mutta uskallan kehua sitä varauksetta silti, koska paikan yrittäjänä toimii tuttuni Jesse Söderlund, joka on muuten ollut kovia lentopallo- ja beach volley miehiä. Näiden pallopelien sijasta hänen suurimmat meriittinsä tosin löytyvät keittiön puolelta.

Lauantaina oli ohjelmassa jälleen myös muutama oma futsal-peli. Tällä kertaa pelipaikkana oli Raisio ja saldona 3-2 tappio ja 1-17 voitto. Yleisöä oli sarjataso huomioiden mukavasti paikalla. Kotijoukkue RaiFun joukkue oli todella nuori ja heidän kavereita ja vanhempia taisi olla paljon katsomossa. Kyllä se vaan on tasolla tai tasolla niin, että on mukavampaa pelata kun katsomossa on vähän ihmisiä ja meteliä.