Futsalissa on potentiaalia – Ipa kuritti sunnuntaina Kerhoa

Kävin sunnuntaina katsomassa tämän kauden ensimmäisen futsalin liigamatsin Turussa, kun TPK sai vastaansa liigakenttiä viime vuodet hallinneen Ilves FS:n Tampereelta. Pääsin siis toistamiseen vähän ajan sisällä seuraamaan Ilveksen liikehdintää Turun taajama-alueella (Lue ykkösen nousukarsinnasta).

TPK pelaa tällä kaudella seitsemän kotiotteluaan Caribia Areenalla ja vain neljä ottelua perinteisessä Samppalinnan palloiluhallissa. Sunnuntaina oli pelipaikkana Caribia, joka on minusta pelipaikkana erinomainen, mutta siihen liittyy myös omat haasteensa. Hallin sijainti lähellä keskustaa on hyvä ja parkkipaikkoja on paljon, joskin niiden maksullisuus saattaa harmittaa joitain katsojia. Heille heitän vinkiksi yliopiston ilmaiset parkkipaikat, jotka sijaitsevat moottorien toisella puolella vain parin sadan metrin kävelymatkan päässä Caribiasta.

Hallin sijainti on hyvä myös sikäli, että ylioppilaskylä sijaitsee aivan vieressä. Siinä olisi TPK:n markkinointihenkilöille (jos sellaisia on) mahdollisuus saada uusia nuoria katsojia lajin pariin. Kokemukseni mukaan futsal-katsomoissa onkin harmillisen paljon tilaa uusille katsojille. Sunnuntain ottelua seurasi paikanpäälle selvästi alle 100 katsojaa. Futsal on lajina erittäin tapahtumarikas ja nopeatempoinen, joten siinä on kaikki hyvän urheilutapahtuman elementit olemassa. Minä pidän futsalin liigaa erittäin viihdyttävänä sarjana ja siitä harvinaisena, että sen seuraaminen on minusta viihdyttävämpää kuin maailman huippujen pelien katsominen televisiosta, koska Suomessa pelaajilla on jonkun verran vapauksia eikä taktiikkaa ole viety niin pitkälle, että homma menisi ihan kyttäilyksi, kuten maaotteluissa on usein tapana. Lisäksi sisätiloissa pelattava futsal ei ole esimerkiksi Veikkausliigasta poiketen lainkaan säiden armoilla. Mutta jotain lajista vielä puuttuu. Lento- ja koripallon katsojalukuihin voisi olla saumoja, mutta se vaatisi hurjasti markkinointityötä sekä oman lajiliiton sisällä että ”tavallisille katsojille”.

Caribia on pelipaikkana erittäin viihtyisä eikä normaalin liikuntahallin oloinen, mutta aika sokkeloinen. Itse olen niin kokenut Caribian kävijä, että liikkuminen onnistuu siellä helposti. Mutta jos ajattelen tapahtumaan ensimmäistä kertaa tulevia katsojia, niin on varmasti konstikasta löytää tie halliin joko alakerran kylpylän vastaanoton kautta tai yläkerrasta ravintolatilojen läpi. Ottelutapahtuman järjestäjän kannattaisi panostaa sekä ennakkoviestinnässä että paikanpäällä kulkureitin ja muiden otteluun saapumiseen liittyvien ohjeiden levittämiseen, jotta kynnys paikanpäälle saapumiseen saisi mahdollisimman matalaksi. Kehittämistarvetta olisi myös kahviopalveluissa, mutta tiedän että tapahtumajärjestäjän kädet ovat siinä sidotut, koska Caribialla on yksinoikeus näiden palveluiden tuottamiseen tapahtumienkin aikana. Ja valitettavasti he eivät käytä kunnolla tätä yksinoikeuttaan. Minä otin tällä kertaa perinteisen kisamakkaran sijasta puoliajalla juustoaterian. Se ei tietystikään vetänyt vertoja talkoolaisten kunnolla käristämälle grillikyrsälle. Hesburgerin lisäksi kahviopalveluita ei juurikaan ole tarjolla.

TPK – Ilves ottelun alku viivästyi noin kymmenen minuuttia jonkun pukuhuonesählingin vuoksi. Ottelun lähdettyä käyntiin kotijoukkue otti heti pelin hallintaansa. Oikeastaan koko ensimmäinen puoliaika oli TPK:n hallintaa. Tauolle mentiinkin kotijoukkueen 1-0 johdossa. Heti toisen puoliajan alussa sinipaidat iskivät vielä toisen häkin ja hallinta näytti pysyvän isännillä. Hiljalleen Ilves sai kuitenkin pelin juonesta kiinni ja kun TPK ei saanut viimeisteltyä muutamista hyvistä maalipaikoistaan, niin vierailijat alkoivat hiljalleen kiriä. TPK otti virheet täyteen toisella puoliajalla jo hyvissä ajoin, mutta yhtään kymppimetrin rangaistuspotkua ei kuitenkaan nähty. Ilves otti takaa-ajossaan ensimmäisen kerran maalivahdin pois kentältä jo kun ottelua oli vielä 5 minuuttia jäljellä.

Ottelun lopussa alkoi tunnetilakin kentällä jo nousta. Oman mausteensa tähän toi minusta hommissaan vähän epäonnistunut vantaalais-rovaniemeläinen tuomarikaksikko. Ilves teki voittomaalinsa TPK:n pelaajavalmentajan pahasta sisäänpotkun harhasyötöstä. Molemmat sunnuntaina Caribialla esiintyneet joukkueet olivat muuten uskoneet valmennuksensa pelaajan käsiin, mikä on minusta hieman outoa. Luulisi että pelkästään valmentamiseen keskittyvän pelinjohtajan kanssa tulokset olisivat parempia, mutta ehkä futsalissa kokemukset ovat toisenlaisia. Ottelun loppunumerot olivat 2-5 Ilvekselle. Voitto oli Ilvekselle sen liigahistorian 159. Tappion myötä TPK:n 100. liigavoitto antaa vielä odottaa itseään. TPK:n parhaaksi pelaajaksi valittiin Kari-Pekka Koivunen ja Ilvekseltä Juhana Jyrkiäinen. Jotain pinnojakin matsissa jaettiin ja ne jakautuivat näin: 1 pts Antti Teittinen, Ilves – 2 pts Kari-Pekka Koivunen, TPK – 3 pts Juhana Jyrkiäinen, Ilves. Ottelusta oli tarjolla striimi selostuksen kera ja lähetys on nähtävissä jälkikäteenkin Monskan näköradiosta.

Kaiken kaikkiaan futsal-matsissa vierailusta jäi jälleen positiivinen maku suuhun. Pelipaikka on pienistä haasteista huolimatta hyvä, kuuluttaja oli erinomainen ja muutenkin paljon hyvän urheilutapahtuman osatekijöitä on olemassa. Itse lisäisin vielä ottelutapahtumaan kuuluttajan tueksi tunnelman nostamiseen dj:n musiikkeineen. Futsal otteluissa tapahtuu paljon ja pelissä on hyvä tempo. Minusta futsal onkin ehkä suurimman kasvupotentiaalin omaava sisäpalloilulaji, joka tosin vaatisi hartiavoimin työntekoa lajin arvostuksen ja kiinnostavuuden nostamiseksi. Turussa lajin kehittämismahdollisuudet nousevat uudelle tasolle kunhan uusi palloiluhalli saadaan käyttöön.

Kolme päivää, kolme penkkiurheiluexcursiota

Blogini palaa tänä viikonloppuna tavallaan juurilleen. Sain ujutettua viikonlopun kolmen päivän ohjelmaan yhtä monta tutustumisreissua eri urheilutapahtumiin ja paketoin nyt niitä tänne näppäimistöni kautta. Viikonlopun alkajaisiksi suuntasin HK Areenalle, jossa oli edessä kauden ensimmäinen kiekkopeli. Suikkasen baariksikin taannoin nimitettyyn baarin, viihdekeskuksen ja urheilupyhätön risteytykseen saapui sarjajumbo TPS:n vieraaksi niin ikään sarjan häntäpäähän ajautunut Rauman Lukko.

Perjantain kokemuksen perusteella uskallan väittää että monissa yhteyksissä viime vuosina parjattu HK Areenan tunnelma on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Toki melko runsaslukuisella vieraskannattajien ryhmälläkin oli iso roolinsa tunnelman luomisessa, mutta myös kotijoukkueen faniporukka on selvästi kasvanut ja kehittynyt. Seurasin osan ottelusta aivan TPS-fanien vierestä ja siinä tuli mieleeni sama kysymys mitä olen pohtinut Veritas Stadionilla futispeleissä: Miksi Tepsin kannattajien pitää yrittää niin pahuksen vaikeita lauluja ihan perus kannustamisen sijasta? Osa faniporukastakin näytti vierastavan lauluja, mutta perinteisempiin kannustusjuttuihin lähes kaikki tarttuivat mukaan. Uskon että tämän voi todistaa desibelimittarilla, jos tämän paikkaansa pitävyys epäilyttää. Eihän siellä matsissa ole tarkoitus mitään Syksyn Säveltä voittaa, vaan pitää meteliä. Jotkut kannustuslaulut/-huudot olivat myös rytmitykseltään aika vaikeita ja outoja. En ole kuitenkaan tämän alan ekspertti, joten minun kommentteja ei kannata ottaa liian vakavasti – kommentoin vain sen mitä tavallisen tallaajan silmin ja korvin aistin.

Toisella erätauolla päätin tutustua hallin ravintolapalveluiden nykytilaan. Pääsin tiskille heti erätauon alussa, joten jono oli siedettävän lyhyt. Valitsin testiin makkaraperunat sekä tietysti oluen. Makkaraperunoiden höysteeksi tuli majoneesia ja kurkkusalaattia ja lisäksi annokseen sai itse annostella paahdettua sipulia, ketsuppia, sinappia ja grillimaustetta, joten lisukkeet olivat ainakin kunnossa. Myös annoksen maku saa minulta hyvän arvosanan. Ei se nyt tietystikään aidon grilliruuan tasoista ollut, mutta matsimätöksi erittäin hyvää laatua.

Vaikka en ole tiistain Yle2:n esittämän keskusteluohjelman jälkeen yhä vähemmän arvostamani Petteri Sihvosen veroinen kiekkokriitikko, niin uskaltanen sanoa, että minusta itse peli oli kohtuullisen hyvää. Heikkoja sarjataulukon asetelmia ei olisi ehkä perjantain perusteella kyllä uskonut. TPS voitti matsin lopulta 4-2 ja otti sarjataulukkoa ajatellen erittäin tärkeät sarjapisteet itselleen. Kyseessä oli muuten kauden ensimmäinen täyden kolmen pisteen voitto. Minulle jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku excursiosta suuhun, eikä pelkästään makkaraperunoiden takia, joten tulen suuntaamaan hallille pikapuolin uudestaan.

Lauantaina kävin aistimassa aiemmin raportoimaanifutiksen Ykkösen nousukarsinnan tunnelmaa, kun ÅIFK kohtasi Turussa Tampereen Ilveksen. Entisiä ja nykyisiä tähtipelaajia vilissyt Ilves oli tehnyt 0-1 johtomaalin jo ennen kuin ehdin katsomoon. Saavuin noin vartin kohdalla paikalleni ja sain ilokseni todeta että peliä jännittämään oli saapunut kelpo joukko turkulaisia sekä erittäin runsaslukuinen ja äänekäs tamperelainen Ilveksen faniporukka.

Nuorella ja mielenkiintoisella porukalla pelannut Åbo oli kauden ennakkoasetelmiin nähden yllättäen mukana nousukarsinnoissa, mutta joukkue ei minusta lähtenyt niihin mitenkään arkailemaan, vaikka vastustajan nimilista oli sellainen että heikompaa hirvittää. Åbosta parhaiten mieleen jäi liigassakin piipahtanut Alban Ferati, joka haastoi Ilveksen puolustajia hyvin ja kynäili nätisti, mutta valitettavasti tehot jäivät puuttumaan. Myös maalivahti Otso Virtanen pelasi hyvin ja torjui pilkunkin, jonka arvo saattaa nousta vielä isoksi, sillä ottelu päättyi 0-1, eli viikon päästä vierasmatsissa Åbo pääsee yhdellä maalilla jatkoajalle ja kaksi maalia tekemällä ykkösen! Toivotan tsemppiä Åbon nuorelle joukkueelle Tampereelle Ilveksen kaatoon. Lupaa siihen ei kannata pyytää, vaan kaato kannattaa tehdä ihan yllättäen salakaatona.

Palloiluviikonloppuni jatkuu vielä tänään sunnuntaina Loimaalla, jonne lähden seuraamaan lentopallon Suomen Cupin puolivälieräturnauksen paikallishengessä iskettävää ratkaisuottelua Hurrikaani – Loimu. Voittajalle on tarjolla paikka Cupin välieriin, joten syyskauden tähän mennessä tärkein lentisottelu on edessä.

ÅIFK kahden ottelun päässä noususta Ykköseen!

Nyt pitää häpeäkseni tunnustaa, että en ole tänä kesänä (tai siis menneenä kesänä, mutta tällä kaudella) käynyt vielä tutustumassa Turun kolmanneksi korkeatasoisinta jalkapalloviihdettä tarjoavan ÅIFK:n kotipeleihin.

Nyt alkaakin olla jo sitten kiire, nimittäin ÅIFK:n kautta on jäljellä enää kaksi peliä, joista toinen on kotona ja toinen vieraissa. Åbo on pelannut kakkosta melko nuorella joukkueella. Nimilistalta ei löydy jäähdytteleviä ikämiehiä, vaan valtaosa pelaajista on turkulaisia A- ja B-junioreita, joiden lisäksi listalla on joitain Tepsin ja Interin edustuksen ylijäämäpelaajia. Tuo sana tuntuu julmalta, mutta nipin napin Veikkausliigaryhmistä ulos jäävät pelaajat ovat kyllä pääosin erittäin kyvykkäitä jalkapalloilijoita silti. Ja kaikkihan eivät kehity samassa vauhdissa, joten voi olla että herroista Alban Ferati, Felix Åkerlund, Leroy Maluka, jne. kuullaan vielä liigatasollakin.

Kauden 26 ottelustaan Åbo on voittanut 17 ja pelannut 5 tasan. Leo Tommilan komennossa pelaava turkulaisjoukkue ansaitsi itselleen tällä saldolla nousukarsintoihin, joihin pääsi kunkin lohkon paras joukkue. Karsinnoissa arpa heitti turkulaisten vastustajaksi Tampereen parasta jalkapalloa pelaavan Ilveksen, joka on kakkosen suurin nousijasuosikki. Ilveksen saldo kaudella on ollut 23 voittoa, 3 tasapleliä ja vain 1 tappio. Joukkueen nimilista onkin aika vakuuttava. Valmennuspuolella mukana on Mikko Kaven ja pelaajistosta mm. Gustav Långbacka, Jari Nikkilä, Jussi Kujala, Gullit Zolameso, Henri Scheweleff, Jari Niemi, Miki Sipiläinen ja Toni Kallio ovat tuttuja kotimaista jalkapalloa seuraaville. Näistä tosin viimeksi mainitun otteet viime kaudella Interissä saattavat olla juuri se mahdollisuus, joka Åbon pitää hyödyntää nousukarsinnoissa.

Kaksiosaisen karsinnan ensimmäinen osa pelataan Turussa Urheilupuiston yläkentällä lauantaina 13.10. kello 15:00 ja toinen osa Tampereella tasan viikko myöhemmin. Pyrin kaikin keinoin pääsemään paikalle karsinnan ensimmäiseen osaotteluun ja tukemaan turkulaisia kohti futiksen ykköstä. Tulkaahan muutkin paikalle.