Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

Näytetään tekstit, joissa on tunniste ringette. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ringette. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Viikkoraportissa Korisliigaa Loimaalta, futista Turusta ja ringetteä Naantalista

Ei toteutunut Liiga Cupissa puhtaasti turkulainen finaalitapahtuma Helsingin maaperällä, kun välieristä jatkoon menivät TPS ja HJK. Finaali pelataan keskiviikkona 4.4. Sonera Stadionilla (ent. Finnair Stadion) Suomen toisessa pääkaupungissa. Futiksen lisäksi kävin viikolla tutustumassa loimaalaiseen koripallotapahtumaan, josta minun oli tarkoitus kirjoittaa raportti blogiini, mutta koska toinen matkalla ollut henkilö ehti kirjoittamaan jo lähes identtisen tekstin, niin tyydyn linkittämään Karhuherran kirjoituksen tänne: Koko kylän juttu.


Ottelutapahtumaa elävöittäneestä rumpalista olen Karhuherran kanssa vähän eri linjoilla. Minusta idea oli hieno, mutta vahtimestari-rumpalin progeklassikot eivät kyllä osuneet yleisön käsien kanssa samaan rytmiin. Tuntui että rumpali oli esillä itseään varten. Lämmittelyn aikana hän olisi voinut vetää vaikka vartin keikan, jonka aikana olisi voinut esitellä taitojaan kannujen hakkaamisen saralla, mutta pelissä hänen kannattaisi keskittyä yksinkertaisempaan rytmiin, johon yleisön olisi mahdollista tarttua mukaan.

Kaiken kaikkiaan Nilan Bisonsin ottelutapahtuma oli erittäin hyvä. Iso osansa hyvässä tunnelmassa oli Vilpas Vikingsin runsaslukuisella ja äänekkäällä faniporukalla. Erityismaininnan annan myös kuuluttajalle, joka oli liikenteessä miellyttävän äänen lisäksi positiivisella ja tasapuolisella asenteella. Ammattimies antoi arvoa myös vierasjoukkueen hyville suorituksille ja heidän kannattajilleen. Muitakin hyviä ottelutapahtumia on matkalle mahtunut, mutta lähelle kärkipäätä tällä kyllä kiilattiin. Mutta harva tuote tulee koskaan valmiiksi, joten toki kehitettävääkin löytyy vielä. Tässä vähän tunnelmia ottelusta:






Kun tämä kevääseen kaartuva talvi meni ohi ilman tutustumista uuden kotikaupunkini Suomi-sarjan kiekkoylpeyteen, niin päätin käydä sentään korkkaamassa jäähallin aprillipäivän kunniaksi. Siellä oli tarjolla ringeten SM-karsintasarjan viimeinen ottelu VG-62 – NoU Nokialta. Menin otteluun jo kokeneena ringette asiantuntijana, sillä vuodenvaihteen seurajoukkueiden MM-kilpailuthan tuli jo tarkastettua ja sitä myöden elämäni ensimmäinen tutustuminen tähän lajiin oli tehty.

Ensimmäinen positiivinen yllätys tuli vastaan käsiohjelmaa selattuani, sillä sinne oli selvennetty lajin tärkeimpiä sääntöjä. Seurajoukkueiden MM-turnauksessa tällainen olisi myös ollut tarpeen, sillä olin siellä aluksi aivan pihalla lajin säännöistä. Valitettavasti positiiviset yllätykset jäivätkin sitten tuohon käsiohjelmaan. Karsintasarjan sijoitukset olivat ratkenneet jo ennen viimeistä ottelua, joten suurta panosta ja intensiteettiä ei ottelussa nähty. Yleisöäkin oli saapunut paikalle vain alle 100. Jos kuuluttaja ei ollut masentunut pelin merkityksettömyydestä, vaan vetänyt koko kauden samalla anti-innolla, niin toivon että VG löytää kesän aikana uuden kuuluttajan otteluihinsa.

Jotain mainitsemisen arvoista ottelussa sentään tapahtui. Kolmanteen erään lähdettiin NoU:n ollessa kahden naisen alivoimalla. Heidän pelaaja päätti aloittaa erän pelaamalla aikaa ja vippaamalla rinkulan suoraan keskipisteestä VG:n päähän. Erää oli kulunut vain sekuntin verran kun rinkula tuli kaaressa VG:n maalivahdin yli, joka päätti jostain syystä nostaa mailaansa vähän, jonka seurauksena rinkula osui mailan tuppeen ja muutti siitä suuntaa. Lentorata muuttui ja maalin yli menossa ollut rinkula livahtikin kotijoukkueen maaliverkkoihin. Tuuletuksista päätellen tällainen maali on todella harvinainen tässä(kin) lajissa. NoU:n sairastupalaisilla näytti ainakin olevan videokamera katsomossa, joten ehkä tämä herkkupala tulee jossain vaiheessa myös tänne nettiin ihailtavaksi.

Toivottavasti ensi kaudella aikatauluihin sopii Aurinkoareenalla vierailu myös netin keskustelupalstoilla Suomen parhaaksi amatöörijääkiekkojoukkueeksi hehkutetun VG-62:n edustusjoukkueen Suomi-sarjan ottelussa.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Jääurheilua lavalla ja ilman

Vietin eilen jääurheilupäivää Turussa. Ensin oli ohjelmassa ringeten seurajoukkueiden MM-turnauksen seuraaminen Kupittaalla ja illalla kirsikaksi kakun päälle jääkiekon SM-liigaa HK Areenalla.

Ringette tapahtumassa katsoin Luvia - Lapinlahti -ottelun, jonka Lapinlahti vei nimiinsä luvuin 3-9. Kotimaisten kohtaamisessa en siis päässyt maistamaan kansainvälistä menoa, vaikka MM-turnauksesta onkin kyse. Mutta mitä nyt tuloksia olen seurannut, niin ilmeisesti parhaat pelit turnauksessa ovatkin ne, joissa pelaavat vain suomalaiset joukkueet.

Yleisöä Kupittaan jäähallille oli saapunut ihan mukavasti - tai ainakin paljon enemmän kuin odotin. Ennakkoaavistukseni nimittäin oli, ettei hallilla olisi maksullisten lippujen vuoksi juuri ketään. Laji-ihmiset olivat kuitenkin löytäneet paikalle, mutta veikkaanpa että ilmaisuus olisi houkutellut enemmän matti meikäläisiä tutustumaan ja innostumaan lähes kaikille vieraaseen lajiin.

Lajin hienouksista en juurikaan päässyt nauttimaan, koska säännöt olivat vähän hämärän peitossa, mutta fiilistä on aina mukava aistia. Hallissa tosin ei ollut kummoista tunnelmaa, paitsi maalien jälkeen, jolloin sekä katsojat että erityisesti pelaajat iloitsivat äänekkäästi. Säännöistä yllättävimmät olivat lyhyt peliaika, hyökkäysajan käyttö, paitsion puuttuminen ja lentävä aloitus. Ilmeisesti kontakti on kielletty kokonaan, sillä jäähyjä tuli todella paljon ja herkästi.

Kaiken kaikkiaan sanoisin tapahtuman kuitenkin olleen tutustumisen arvoinen. Pääsin itsekin kokeilemaan hallin käytävällä keppiä ja rinkulaa. Tuloksena oli 5 vetoa pressumolarille ja häneltä 5 hyvää torjuntaa. Tämä(kään) ei siis ilmeisesti ollut se laji, jossa itse voisin nousta pelaajana huipulle.

Ai niin, ja tietysti testasin myös hallin snägäritarjonnan. Lihapiirakka yhdellä nakilla paahdetun sipulin, kurkkusalaatin ja ketsupin kera oli ihan maistuva kokonaisuus, mutta ei kohonnut parhaiden matsimurkinoiden kategoriaan kuitenkaan.

Illalla keppiin lisättiin lapa

Eilisen illan toinen jääspektaakkeli oli tarjolla Typhoonissa - eikun Turkuhallissa - eikun Elysee Areenalla - eikun HK Areenalla. Rakkaalla lapsella on yhä monta nimeä kaupunkilaisten suussa. Tepsi sai illan liigamatsissa vastaansa sarjajumbo SaiPan. Heti hallille saavuttuani havaitsin että joko välipäivät ovat saaneet väen liikenteeseen tai hallin lipunmyyntipisteet olivat väärin mitoitettu sarjajumbon saapuessa Aurajoen rannoille. Oli nimittäin todella pitkät jonot.

Onneksi pääsin itse jonojen ohi aitiolipuilla, sillä pääsimme seuraamaan ottelua yhteistyökumppanin aitioon. Puitteet kauden toiselle kiekon liigamatsilleni olivat siis erinomaiset. Valitettavasti kuitenkaan peli ei taaskaan ollut kovin kummoista viihdyttävyydeltään. Vaikeat lähtökohdat huomioiden pitää tosin olla tyytyväinen Tepsin nuorten pelaajien hyviin otteisiin ja voittolaukauskilpailun voittoon, mutta... Vaikka huippu-urheilu on tulosurheilua, niin yleisön viihtyminen on myös urheilussa tärkeää. Olen istunut tällä kaudella HK Areenalla kuusi erää ja yhden jatkoajan, mutta nähnyt vain kolme, aivan siis KOLME, maalia.

Jääkiekossa yleisö pääsee kunnolla taputtamaan ja fiilistelemään oman suosikkijoukkueen tehdessä maalin, joten kovin usein en noiden seitsemän erän aikana ole itse päässyt käsiä pystyyn nostamana ja äänijänteitä avaamaan. Positiivista oli kuitenkin Tepsin kahdesta faniporukasta toisen hyvä kannustus läpi ottelun. Se pelasti paljon tunnelmaa. Alakerran perinteinen kannattajaporukka oli torstaina aivan onneton, jopa säälittävä, mutta yläkerran koko ottelun seissyt ja kannustanut porukka oli todella hyvä ja äänekäs. He ansaitsevat suuren kiitoksen ottelutapahtuman pelastamisesta.

Vaikka laji-ihmiset voivat löytää vähämaalisestakin ottelusta hienouksia, joista nauttia, niin kyllä suurin osa yleisöstä tulee varmasti katsomaan maaleja - etenkin kotijoukkueelta. Menen tällä kaudella kyllä vielä kiekkoa HK Areenalle katsomaan, mutta toivon että silloin maaleja tulisi enemmän, edes yksi per erä olisi kiva nähdä.


Kirjoitin aikaisemmin blogissani urheilun palkitsemisgaaloista. Tässä vielä esittelyvideo vuoden 2011 sykähdyttävin urheiluhetki -kisan ehdokkaista.