Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

Näytetään tekstit, joissa on tunniste A-SM. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste A-SM. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Ihanaa aikaa tämä kevät: PlayOff huumaa ja sitä kaivattua menestystä myös Turun seudulle!

Intohimoisen penkkiurheilijan korvin vähän ivalliselta kuulostavan väitteen mukaan suomalaiset eivät ole urheiluhullua vaan menestyshullua kansaa. Keväinen tiistai-ilta Turussa oli omiaan vahvistamaan tämän sanonnan väitettä, kun aikuisten liigakaudella keskimäärin 5444 katsojaa (poissaolevat kausikorttilaiset mukaan luettuna) kerännyt HK Areena täyttyi lähes ääriään myöten A-juniorien mahdollisesti ratkaisevaan SM-finaaliin. Entisestään tätä sanontaa vahvistaa vilkaisu A-poikien tämän kauden katsojakeskiarvoihin, joka oli heidän runkosarjassa 116, puolivälierissä 511, välierissä 2579 ja finaaleissa 7639.
 
Jotkut pitävät menestyshulluutta hyvinkin negatiivisena asiana, mutta itse näen siinä myös hyviä puolia, kuten sen, että se osoittaa kiinnostuksen penkkiurheilua kohtaan kytevän kansan syvissä riveissä. Urheiluporukoiden tehtäväksi jää tehdä (ja markkinoida) runkosarjan otteluistakin niin hyviä ja kiinnostavia tapahtumia, että menestystä odottavat eivät malta jäädä pois lehtereiltä.
 
En lähde normaaliin tapaan ruotimaan itse ottelua sen enempää, vaan keskityn enemmän tapahtumaan. Se on kuitenkin todettava, että oli hienoa että TPS onnistui katkaisemaan ottelusarjan heti ensimmäisellä yrityksellä ennätysyleisön (10.620) edessä. Voitto oli hieno palkinto paitsi pelaajille, niin myös kesken kauden liigajoukkueesta A-junnuihin tiputetulle päävalmentaja Mikko Haapakoskelle sekä pitkin kautta lähes kaikessa mahdollisessa epäonnistuneelle TPS-organisaatiolle.
 
Olen monesti eri yhteyksissä ja kanavissa kritisoinut jääkiekko-otteluita (etenkin Turussa) täydellisestä tunnelman ja oikean tapahtumafiiliksen puutteesta. Se että 20 henkilöä laulaa hiljaisella äänellä silloin sun tällöin ja loput taputtaa 10 sekuntia maalin jälkeen (jos sellainen sattuu tulemaan) ei ole minusta tunnelmaa. Ja sellaista HK Areenallakin on hieman kärjistäen välillä ollut. Erittäin positiivinen poikkeus oli taannoinen vierailuni Jokerien KHL-matsiin. Siellä oli oikeasti panostettu TAPAHTUMAN tekemiseen eikä vain ottelun. Nyt tiistaina Turussa oli samaa meininkiä. Uskon että tapahtuman tekijöillekin tiistai oli nykyisiä liigapelejä hienompi ja helpompi, koska väkeä oli paljon ja se oli jo ennakkoonkin ”viritetty oikeaan tilaan”.
 
Tiedostaa matti meikäläinen sen tai ei, niin asiakas, eli katsoja, kokee ottelun kokonaistapahtumana, joka muodostuu sarjasta pieniä asioita. Tiistain positiivisuuden siemen oli istutettu jo aiemmissa A-poikien peleissä ja sen kasvattaminen alkoi tiistaina jo parkkipaikalta, jossa ei perittykään sitä normaalisti välttämätöntä parkkimaksua. Lipunmyyntiä oli helpotettu tuomalla pääsylippujen myyjiä ”kävelypromenadin” varten. Positiivinen asiakaskokemus vahvistui vielä esim. edullisella (ehkä liiankin?) lipun hinnalla ja jouhevalla tarkistuksella niin lipun kuin turvallisuusasioidenkin suhteen.

Ottelun alun lähestyessä tapahtumatiimi (vai miksi sitä mahdetaan nimittää) oli tehnyt vahvaa työtä ja videotaulun, valojen, musiikin, savukoneiden ja confettien avulla saatiin tunnelmaa nostettua heti alusta alkaen kohti HK Areenan aika korkealla sijaitsevaa kattoa. Ottelun aikana mediakuution hyödyntäminen jatkui ja yleisön aktivoimisessakin oltiin perstuntumalla aktiivisempia kuin normaalisti, mikä saattaa johtua osittain siitäkin että tällä kertaa väki oli sellaisessa moodissa, että se lähti mukaan lähes kaikkeen (kiss cam, dance cam, desibelimittari, aallot, tuotteiden katsomoon heittäminen, yms.).
Mitkään sirkushuvit ja hyvän ottelutapahtuman lisämausteet eivät tietysti pelasta sitä jos itse peli on heikkotasoinen. Tällä kertaa tähtimerkit olivat kohdillaan myös tältä osin. Peli oli tasoltaan ihan hyvä ja käsikirjoitus oli jännittävä, kun vierailijat nousivat lopussa vielä kiusaamaan viimeistä naulaa HPK:n arkkuun naputellutta kotijoukkuetta. Lopulta HPK:sta ei kuitenkaan ollut TPS:n kultahaaveita murskaamaan, vaan HK Areenan tapahtumatiimi pääsi irrottelemaan myös ottelun jälkeisillä tehosteilla ja hehkutuksilla täysin rinnoin.
 
Oman osansa hunajasta saivat siis ihan kaikki ottelutapahtumaan osallistuneet. Hymy huulilla kotimatkalle lähtivät varmasti niin pelaajat, TPS-organisaatio, tapahtuman työntekijät kuin katsojatkin.
 
Turun seudun palloilumenestystä on kritisoitu pitkin talvea, mutta eipä tämä kuluva viikko nyt niin kovin synkkä ole ollut. Ensin viime viikonloppuna RNK:n naiset nappasivat Raisiossa ringeten SM-pronssia, tiistaina TPS A-poikien SM-kullan ja keskiviikkona LP Viesti (naiset) Salosta aloittaa lentopallon Mestaruusliigan finaalisarjan ja Raision Loimu (miehet) välieräsarjan. Pidetään siis peukkuja jatkossakin alueemme urheilijoille ja joukkueille ja täytetään katsomot ääriään myöten. 





*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Junnuderby - varsat kevätlaitumella

Olosuhteet olivat otolliset keskiviikkona A-junnujen SM-sarjan derbylle. Aurinko paistoi ja lämpötila oli sopiva. Tunnelmaa nosti aidon ruohon tuoksu, sillä ottelu pelattiin ainakin kauemmas katsottuna hyväkuntoisella nurmikentällä - the one and only. Saavuin Kupittaan kasille Seikkailupuiston kautta, jonne hyvästelin muun perheen viihtymään siksi aikaa kun isä viihtyy oman harrastuksensa parissa, eli kentän laidalla.

Kentän laidalle oli tehty pieni kahviopiste yleisöä palvelemaan. Yleisöä saapuikin paikanpäälle varsin mukavasti - sanoisin ehkä noin 300. Yleisön ikärakenne oli selvästi nuorempi kuin esim. Veikkausliigaotteluissa, eli ilmeisesti pelaajien ikätoverit käyvät seuraamassa kavereidensa matseja, kun ilmaiseksi pääsevät.

Ottelusta itsestään en aio tehdä mitään pelillistä syväanalyysiä. Kokonaisuudessaan siitä jäi vähän hermostunut fiilis käteen. Harhasyöttöjä ja kovia otteita ei ainakaan säästelty. Tosin en osaa verrata tämän pelin tasoa normaaliin A-junnujen tasoon, koska tämä oli ensimmäinen, mutta ei viimeinen, kokemukseni. Ottelua tuominnut nuorehko naishenkilö oli välillä vaikeuksissa nuorten miesten potkiessa palloa ja vastustajaa nuoruuden innolla.

Avausjaksolla vierailija FC Kaarina teki omasta mielestään ottelun avausmaalin, mutta tuomari oli sitä mieltä että pallo pomppasi tolpasta takaisin kentälle. Yksi kaverini seisoi lähes päätyviivan tasalla tämän sattuessa ja hän oli sitä mieltä, että pallo pomppasi takaisin maalin kuljettamiseen tarkoitetusta pyörästä, joka sijaitsi maalin sisäpuolella. Virallisia maaleja ei avauspuoliskolla kuitenkaan ottelupöytäkirjaan merkitty.
 
Toisen puoliajan alussa TPS iski ensin ottelun avausmaalin, mutta joutui heti perään alivoimalle, kun yksi pelaajista lähetettiin aikaistetulle suihkuvuorolle pukukopin puolelle kahden keltaisen kortin saattelemana. Näistä korteista ainakin jälkimmäinen näytti täysin oikeutetulta, mutta samalla melko turhalta. FC Kaarinalla oli muutama todella nopea pelaaja joukkueessaan, mutta ylivoimalle päästyään he eivät pystyneet hyödyntämään näitä oikein mitenkään. Monet hyökkäykset tyrehtyivät keskikentälle, jossa piti aina yrittää ”pari kynää” liikaa. Lopussa Kaarina yritti tasoittaa ottelua muutamista erikoistilanteista, mutta minua hämmästytti miksi he jättivät parhaimmissa tapauksissa kolmekin omaa miestä keskiviivalle, vaikka Tepsi laski kaikki omat miehensä maalilleen.
 
Ottelutapahtumiin nähden 1-1 olisi minusta ollut oikeutettu lopputulos, mutta aikakirjoihin kirjataan 1-0. No, urheilussa lopputulos on aina se, mitä tuomari allekirjoituksellaan ottelupöytäkirjaan vahvistaa. Voitollaan Tepsi parantaa asetelmiaan sarjataulukossa ja nousee lähemmäs kolmantena olevaa PK Keski-Uusimaata. Kaarina jäi ilman lisäpisteitä ja jatkaa jaetulla kärkisijalla JJK:n kanssa. Kärkijoukkueilla on nyt saman verran otteluita pelattuna.
 
A-junnujen derbyn kanssa samaan aikaan pelattiin Turun seudulla toinenkin derby, kun Kaarinassa kohtasivat kolmosen derbyssä KaaPo ja Lieto. Seurasin ottelun kulkua Twitterin kautta, joka on muuten äärimmäisen hyvä väline otteluiden seuraamiseen. Vaikka A-junnuissa Kaarina hävisi, tuli sille suunnalle keskiviikkona sentään yksi derbyvoitto, kun KaaPo kuritti Leitoa luvuin 5-0.

Huuhkajan munia tutkimaan Kupittaalle – keskiviikkoa A-SM TPS – FC Kaarina

Suuntaan (muistaakseni) blogini tiimoilta ensimmäistä kertaa junnumatsiin keskiviikkona, kun Turun Kupittaalla iskevät yhteen A-poikien SM-sarjan matsissa TPS ja FC Kaarina. Otsikostakin voi päätellä että kyseessä on jalkapallo-ottelu. Haluatte tai ette, niin futiksen A-maajoukkueen lempinimi on Huuhkajat. Junnumaajoukkue on Pikkuhuuhkajat. Eli kun tätä ajatusleikkiä vie ontuvasti eteenpäin, niin Veikkausliigassa pelaa Huuhkajan poikasia, joista kasvaa mahdollisesti ajan myötä suuria ja mahtavia Huuhkajia. Tällöin siis junnusarjoissa pelaavien futaajien pitää olla Huuhkajien munia?

TPS:n roolista suomalaisen jalkapallon menestyvänä kasvattajaseurana ei varmasti tarvitse kovinkaan montaa lausetta kirjoittaa. TPS:n kautta on noussut huipulle monia tähtipelaajia kotimaan kentille ja osa jopa vielä suurempiin ympyröihin. Myös paikalliskilpailija Inter on kunnostautunut pelaajien kasvattamisessa lyhyen historiansa aikana, joskaan ei vielä tietysti vanhan ja perinteisen TPS:n mittakaavassa. Turussa derbyt ja pikkuderbyt ovat perinteisesti olleet näiden kahden seurojen välisiä mittelöitä. Mutta hetkinen, keskiviikkona Kupittaalla pelataan junnujen pikkuderby, mutta vain toinen turkulaisista joukkueista on kentällä. Mikä ihme on tämä FC Kaarina?

Keskiviikkona tätä on lähdettävä selvittämään. Tosin vuosia itsekin alasarjoissa Piikkiössä futista pelanneena tiedän jo jotain seuran ja joukkueen taustoista. FC Kaarina on perustettu KaaPon ja PiPSin (onkohan mukana muitakin?) junioreiden yhteiseksi edustusjoukkueeksi. Se ei kuitenkaan ole erinomaisen menestymisen taustalla, vaan tinkimätön työ, jota päävalmentaja Ari Lahti on taustoineen ja joukkueineen tehnyt jo vuosia. Monet saattavat ihmetellä FC Kaarinan hyvää menestystä, mutta jos tietäisivät joukkueen harjoitusmääristä, niin ihmettely saattaisi olla vähäisempää. Jalkapallonkin sanakirjassa H-kirjain (harjoittelu) tulee ennen M-kirjainta (menestys). Enkä tarkoita että muissa seuroissa ei harjoiteltaisi riittävästi, mutta Kaarinassa on tehty asioita sekä paljon että oikein. Vertailupohjaa menestykselle saa kun tarkastelee A-junnujen sarjataulukoita. FC Kaarina on SM-sarjassa sijalla 2. ja TPS sijalla 4. SM-sarjan ulkopuolelle ovat jääneet mm. sellaiset perinteiset kasvattaja- ja huippuseurat, kuten HJK, Honka, FC Lahti, Inter ja Haka.

Tervetuloa muutkin seuraamaan keskiviikkona 5.6. klo 18:00 A-junioreiden SM-sarjan ottelua TPS – FC Kaarina Kupittaan kentälle numero 8. Ja Kupittaan kasi löytyy muuten siitä Veritas Stadionin ja Velodromin välistä.