Pientä ja isoa derbyilyä, lentispäivää ja vähän muutakin

Onpa tämä viikko mennyt kuin siivillä ilman penkkiurheilun hiventäkään. Ei ole aika riittänyt tällä viikolla kuin urheilun uutisvirran seuraamiseen verkon ja lehdistön kautta. Viime viikko sentään oli aktiivinen penkkisporttailun suhteen, mutta siitäkin on raportointi ollut anteeksiantamattomasti myöhässä. Nöyrimmät pahoittelut uskollisille lukijoille.

Viime viikon penkkisporttailut aloitin Kupittaalta, jossa pirtsakassa pakkaskelissä lumihankien keskellä pelattiin vihreällä muovimatolla Turun pikkuderby, eli TPS:n ja Interin A-junioreiden kohtaaminen SM-karsintamatsissa. Myöhästyin ottelusta töiden takia ja jouduin lähtemään kesken kaiken pois päällekkäisbuukkauksen vuoksi, mutta se lyhyt aika jonka kentän laidalla vietin sai minut iloiseksi. Yleisöä oli keli, ajankohta ja pelaajien ikä huomioon ottaen todella mukavasti paikalla. Samoiten yleisön palvelemiseen oli panostettu kahvioteltalla. Ottelusta näin vain murto-osan, mutta yksi maali sentään osui minun verkkokalvoilleni, kun Interin Khaalid Muse teki ihan komean hyökkäyksen päätteeksi hallitun 1-0 maalin juuri ennen kuin vaihdoin koordinaattini Kupittaalta HK Areenalle. Maalin lisäksi näin muutaman muunkin hienosti rakennetun hyökkäyksen, joten vuodenaika huomioon ottaen molempien joukkueiden otteet olivat ihan lupaavia. Ottelu oli lopulta päättynyt Interin 2-1 voittoon.

Kupittaalta tieni vei siis HK Areenalle, jossa pelattiin A-junioreiden SM-sarjan ottelu TPS – JYP. Heti ensitöikseni pitää kehua junnujen puitteita, ihan kelpo halli pelata A-junioreiden matsi. No, tietysti pienemmässä hallissa tunnelma saattaisi tosin muodostua vähän sytyttävämmäksi kuin megalomaanisessa areenassa, mutta uskoisin poikien pitävän siellä pelaamisesta. Yleisöpalveluihin ei oltu panostettu paljoa, mikä oli harmi, sillä ainakin tällä kerralla matsissa oli ihan mukavasti yleisöä. Yksi itsepalvelupiste näytti siltä, että oli yritetty (ja onnistuttukin) mennä siitä mistä aita on matalin. Itse peli oli melko viihdyttävää. Vauhtia oli paljon ja osalla pelaajista taitoakin roppakaupalla, joten eiköhän siellä vilistänyt tulevia liiga- ja maajoukkuepelaajiakin. Tehokkaina TPS:stä häärivät toisen polven kiekkoilijat Friman ja Lehkonen. Heidän lisäkseen ryhmästä erottuivat myös jo liigaakin pelanneet Ristolainen sekä Huhtala. Poistuessani paikalta kahden erän jälkeen, oli ottelu Tepsille 2-0. Kolmas erä olisi ilmeisesti ollut kaikkein jännin, sillä JYP oli ensin tasoittanut ottelun, mutta TPS oli lopulta puristanut 3-2 kotivoiton.

Olin kiekkomatsissa kahdestaan vähän alle 2 v tyttäreni kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olimme urheilutapahtumassa kahdestaan ja täytyy todeta että arvostukseni lasten kanssa matseissa käyviä kohtaan nousi. Aikuisten määrän tuplaaminen tietysti helpottaisi sekä lapsen vahtimista että pelin seuraamista. Jos joku on joskus muuten epäillyt logomarkkinoinnin hyötyä, niin epäilyksiltä katkesivat siivet HK Areenalla. Kävelimme erätauon alkajaisiksi rappuset ylös kohti hallin aulaa, jossa tyttöni näki roskiksessa HK:n logon, jonka jälkeen hän totesi heti ”makkara”. Isänsä tyttö!

Viikonloppu potkaistiin käyntiin toistamiseen tällä kaudella Javenture-areenalla isojen poikien derbyn parissa. Liiga Cupin ottelu päättyi tällä kertaa TPS:n voittoon lukemin 2-0. Tasoltaan tämä ottelu oli minusta ensimmäistä derbyä laimeampi. Inter oli koko ottelun selvästi alakynnessä eikä kunnon taistelua ollut kuin muutamien kontaktitilanteiden jälkipyykin pesussa. Sunnuntaina seurasin vielä Raisiossa Turun seudun mieslentopalloilun esittäytymistä. Monipuolisia lentopallo- ja opiskelumahdollisuuksia tarjoavan Turun seudun lippulaivat Loimu ja Parma pyrkivät tempauksella konkretisoimaan alueen tarjoamia kehitysportaita aina juniorisarjoista ammattilaiskentille asti. I-sarjan yläjatkosarjan viimeisessä ottelussa Liedon Parma kukisti Tampereen Kisatoverit lukemin 3-1. Tämän jälkeen oli vuorossa illan ”pääottelu”, jossa Mestaruusliigan pudotuspelitaistelun kannalta tärkeässä ottelussa Raision Loimu joutui tunnustamaan Saimaa Volleyn paremmakseen lukemin 1-3.

Kaikki viikon tapahtumat jättivät suuhuni hyvän maun ja voin suositella kaikille kyseisiä tapahtumia. Tulevana viikonloppuna on tiedossa jälleen ainakin parin ottelun verran lentopalloa: lauantaina Raisiossa ja sunnuntaina Liedossa. Panokset ovat molemmissa paikoissa katossa, sillä Raisiossa Loimu pelaa pääsystä pudotuspeleihin ja Liedossa isketään ratkaiseva 2. puolivälieräottelu. Joku muukin tapahtuma sunnuntaille ehkä vielä mahtuisi, joten jos jollain on hyviä ideoita, niin ei muuta kuin kommenttia tai meiliä tulemaan.

Kirjoittelen heti viikonlopun kokemusten jälkeen ajatuksiani tulevan kevään play offeista (tai niiden puutteesta) turkulaisen penkkiurheilijan silmin.. Pysykäähän linjoilla!

Huikea sporttiviikko edessä ja Kulman pojat takana

Nyt on ollut hetken aikaa vähän rauhallisempaa katsomoissa istumisen saralla, mutta onneksi korvikkeeksi on löytynyt muita kirjoittelun aiheita urheilukulttuurin ympäriltä. Viime viikonloppuna tuli seurattua lentopalloa sekä Raisiossa (Mestaruusliigaa) että kotisohvalla netti-lähetyksen (I-sarja) välityksellä ja mansikaksi kakun päälle kävimme katsomassa sunnuntaina illalla sporttileffan, jonka arvostelu löytyy tuolta alempaa.
Suunnitelmissani on mahduttaa aikatauluihin joku Tepsin kiekkopeli tässä lähiaikoina, sillä joukkuehan taistelee kovasti pudotuspeleihin pääsystä ja kaipaa tukea katsomoihin. Pudotuspelitaistelua on tarjolla myös tulevana sunnuntaina, kun Raisiossa järjestetään Turun seudun mieslentopalloilun juhlapäivä. Samassa hallissa pelataan peräkkäin Liedon Parman ja TKT:n välinen ykkössarjaottelu sekä Loimun ja Saimaa Volleyn välinen Mestaruusliigaottelu: kaksi matsia yhdellä lipulla!

Tällä viikolla olisi lentopallon lisäksi tarjolla junnupeliä, derbyä ja näiden yhdistelmää. Junnupeliä on tarjolla karkauspäivänä, eli keskiviikkona 29.2., klo 18:30 HK Areenalla kun TPS:n ja JYP:n A-junnut kohtaavat. Samana päivänä vain hetkeä aiemmin on tarjolla junnupelin ja derbyn yhdistelmä Kupittaan 5:llä klo 17:00, kun Interin ja Tepsin A-juniorifutaajat ottavat mittaa toisistaan. Ja vielä työviikon päätteeksi on tarjolla isojen poikien derby, kun TPS ja Inter kohtaavat toistamiseen tällä kaudella LiigaCupin ottelussa klo 15:00 Javenture-Areenalla.

 
Leffa-arvostelu: Kulman pojat

Huikeeta! Pääsen arvostelemaan jo toista kotimaista urheilusta ja urheilukulttuurista kertovaa leffaa vähän ajan sisään. Tällä kertaa vuorossa on jalkapallosta kertova Kulman pojat, jonka kävimme katsomassa kotisohvan sijasta oikein Kinopalatsissa. Liput maksoivat 14 euroa kappaleelta, eli suunnilleen saman verran kuin urheilumatsiin olisi maksanut – hyvää vapaa-ajan viihdettä molemmat.

Jos edellinen urheiluleffa pääsi yllättämään positiivisesti täysin puhtaalta pöydältä, niin tälle kävi vähän päinvastoin. Odotukset oli nostettu hyvin lähelle kattoa hyvän trailerin ja Tommi Läntisen "Minä ja Jari" -musavideon ansiosta. Yleensä korkealle nostettu rima lisää todennäköisyyttä sen alitukseen eikä tässäkään tapauksessa oltu kovin kaukana siitä.

Leffa kertoi kaveriporukasta, joka kannusti uskollisesti oman kaupunkinsa toista alasarjan jalkapalloporukkaa. Matseissa käymisen lisäksi miesten, vai pitäisikö käytöksen perusteella kutsua heitä kuitenkin pojiksi, elämä täyttyi lapsellisista tempauksista, joista suurin osa liittyi jalkapallon ohella kaljan juontiin sekä naisista ja miesten sukupuolielimistä puhumiseen. Sekä ryhmän lapsellisuus että nelosdivariporukan kannattaminen oli vedetty aika railakkaasti överiksi jopa verrattuna siihen matalaan tasoon, johon olen itse arkielämässä urheiluporukoissa törmännyt.

Loppujen lopuksi Kulman pojat oli ihan hauska pätkä ja katsomisen arvoinen. Aivan trailerin lupaamalle tasolle se ei kuitenkaan yltänyt. Odotin leffalta realistisempaa kuvaa pikkukaupungin pikkujoukkueen kannattajatoiminnasta. Urheilu-, kaveri- ja rakkauselämän solmutkin oli vähän liiallisen värikynän avulla piirretty.

En silti halua tyrmätä tätä elokuvaa, koska siinä on kaksi elementtiä, joista minä leffoissa erityisesti pidän: kotimaisuus ja urheilu. Jätänkin siis kunnollisen leffa-arvostelun tekemisen jokaiselle itselleen.


Arvostelu: * * * * *

Perustelu: Tämän leffakriitikon arvosteluissa on yleensä tähtimerkit kohdillaan, jos leffakotelon takakannesta löytyy seuraavia sanoja: suomalainen, urheilu, urheilukulttuuri, katsomokulttuuri, fanittaminen.

Traileri: 

Raportti futiksen sisähallista: Inter vei fanitaiston 100-0 - Tepsi pelin 0-1. Myös lentopalloa tuli seurattua.

Viikonlopun penkkiurheilut potkaistiin käyntiin osaltani jalkapallon Liiga Cupin avauspotkujen myötä perjantaina. Mikä olisikaan ollut hienompi tapa avata futiskausi 2012 kuin Turun derby vol 1. Facebookissa tapahtumasta nähdessäni hämmästyin pelipaikkaa, joka oli Javenture areena. Hetken tutkittuani minulle paljastui, että Turusta löytyy tätänykyä hieno täysimittainen sisähalli Impivaaran vanhan pienen sisähallin vierestä. Oli outoa etten ollut tästä tietoinen, vaikka itsekin futista pelailen.

Javenture areenalle lämpöä puhaltavat massiiviset koneet.

Halli oli hieno ja se tarjosi hyvät puitteet Liiga Cupin ottelulle. Vaikkei hallissa tavallisiin sisälämpötiloihin päästäkään, niin kyllä siellä oli huomattavasti mukavampi ottelua seurata kuin viime talvena Kupittaan ulkokentän laidalla. Meikäläiselle suuri pettymys puitteiden ja oheispalveluiden suhteen oli grillimakkaran puuttuminen valikoimista. Kahvi sentään oli hyvää, mutta makkaraakin olisin mielelläni maistanut. Makkaran lisäksi viime talvena Kupittaalla parempaa oli vain pelipaikan sijainti ja matsien ilmaisuus. 

Javenture areenan laidoille oli rakennettu yksirivinen katsomo ja toisessa päädyssä oli kaupungin siirrettäviä katsomoita. Näiden avulla hallin katsojakapasiteetiksi oli saatu järjestäjien ilmoituksen mukaan 400. Lippujen hinnat oli nostettu aika korkeiksi (norm. aikuinen 15 e) ainakin verrattuna viime vuoden ilmaisiin matseihin, mutta jonkunmoisen hinnan voi kyllä maksaakin, kun puitteet on noin hyvät. En tiedä oliko kyseessä protesti hinnoittelusta vai mistä oli kysymys, mutta Tepsin kannattajia ei hallissa ollut lainkaan. Tai siis ainakaan mitään virallista ja yhtenäistä kannattajajoukkoa. Interin kannattajat sen sijaan pitivät hallissa hyvää kannustusta läpi ottelun.

Hallin akustiikka oli hyvin outo, sillä hallin toiselta pitkältä sivulta komentoja jatkuvasti joukoilleen, ja useasti myös tuomaristolle, antaneen Rajamäen huudot tulivat korviin aivan kuin ne olisi kiekaistu ihan vierestämme. Ne kuului melkein paremmin kuin vieruskaverin huudot. Tämä johtuu varmaankin kaarihallin katon rakenteesta. Tuomarille purnaaminen oli välillä säälittävän runsasta - toivottavasti se ei tartu pelaajistoonkin.

Ottelu oli tasoltaan mielestäni hyvä vuodenaika huomioon ottaen. Uusista pelaajista Interin Daniel Antunez oli ylöspäin hyvä, mutta omassa päässä vasempana laitapakkina pelannut jenkki oli välillä vaikeuksissa Tepsin laitureiden kanssa. Interin kärjessä ensimmäisen kerran pelannut, ja kymppipaidan ylleen saanut, viime kaudella Jarossa loistanut Irakli Sirbiladze oli tehoton ja välillä näkymätönkin, mutta eiköhän hänestä kaudella ole runsaasti iloa. Pirteimmin uusista pelaajista esiintyi lähes heti vaihdosta kentälle päästyään ottelun ainoan maalin iskenyt Palloseuran Aleksi Ristola, jonka fyysisestä pelityylistä voi olla Tepsille paljon iloa vielä tulevalla kaudella. Hän oli minulle ottelun positiivisin yllättäjä.

Viikonloppuna lentopalloa Raisiossa 

Lauantai ja sunnuntai sujui hienosta ulkoilusäästä nauttimisen lisäksi lentopalloa seuraten. Lauantaina katsoin Kerttulan liikuntahallissa Raisiossa paikallisen Loimu ja Kokkolan Tiikereiden välisen Mestaruusliigaottelun ja sunnuntaina samassa paikassa naisten ykkössarjan ottelun Raision Urheilijat vastaan Kausalan Yritys. Molemmat olivat viihdearvoltaan hyviä viiden erän otteluita, mutta yleisöä saisi lentopallossakin käydä enemmän, sillä harrastajia on Turun seudullakin paljon. Lähtökohta pitäisi mielestäni kaikissa lajeissa olla se, että ainakin kaikki kynnelle kykenevät lajin harrastajat kävisivät otteluita seuraamassa, mutta tuntuu että siitäkin on nykyisin tullut enemmän poikkeus kuin sääntö.

Kuva: RaisU

Tuntuu että on kyseessä mikä laji hyvänsä, niin yleisön saaminen tapahtumiin on nykyisin haastavaa. Ihmisten vapaa-aika on kortilla ja kaikki ovat koko ajan kiireisiä tai vähintään "mukamas kiireisiä". Minä olen sitä mieltä että aikaa penkkiurheiluun riittää, kunhan sitä vain itse haluaa itselleen järjestää. Suuri vaikutus on myös tuttavapiirillä, sillä persuksille potkivan kaverin kanssa peliin lähtemisen kynnys on paljon pienempi kuin yksin. Joskus saattaa tosin ongelmana olla myös tiedonsaanti, sillä kaikki seurat / lajit eivät tunnu juurikaan panostavan markkinointiin eikä viestintään. Eikä edes nykyinen nettiaika ole minun mielestäni tuonut vielä hyvin toimivaa ratkaisua lajirajat ylittävään tapahtumamarkkinointiin. Kaupungeilla on tapahtumakalentereita, mutta niistä tiedonhaku on työlästä. Ehkä pitää itse alkaa kehitellä jonkinlaista penkkisporttikalenterin perustamista nettiin, jotta kaikkien urheilulajien tapahtumatiedot olisi löydettävissä helposti yhdestä paikasta...

Derbyviikko avattiin Hocilla

Tämänkertainen kirjoitus aloitetaan ottamalla lakki pois päästä ja pitämällä hiljainen hetki viisinkertaisen enduron maailmanmestari Mika Aholan muistolle.


R.  I.  P.




Avasin tämän viikon penkkiurheilut keskiviikkona Raisiossa DNA-hallissa jääkiekon parissa. Jos tästä hommasta saisi rahaa, niin voisin maksaa vinkkipalkkion tutulleni, joka kehotti Facebookissa tutustumista RNK Hocin kotipeliin ja etenkin siellä myytäviin kisamakkaroihin, joita aiempi makkararaati oli kehunut alueen parhaimmistoon kuuluviksi.


Muita tapahtumia kalenteriin on tälle viikolle merkitty tässä vaiheessa perjantaille ja lauantaille. Perjantaina on tiedossa futiksen kauden ensimmäinen Inter - TPS derby Javenture-areenalla. Itse ottelun lisäksi myös pelipaikka on erittäin mielenkiintoinen ja varmasti tutustumisen arvoinen. Lauantaina on Raisiossa lentopallon Mestaruusliigan ottelu Loimu - Tiikerit, mutta sunnuntai meneekin sitten oman palloilun parissa Porin suunnalla.


Tuohon keskiviikon II-divarin kiekkomatsiin oli saapunut vastustajaksi ParSport Paraisilta, mutta vastusta heistä ei ollut, vaan kotijoukkkue tylytti vieraitaan 10-3 lukemilla. Minä ehdin jo hetken iloita veikkausvoittoani, sillä laitoin matsiveikkaukseen tulokseksi 7-3. ParSport iski 7-3 kavennuksen ajassa 45:43, mutta iloni ei todella ollut pitkäikäinen, sillä kotijoukkue pilasi tulosvetoni heti ajassa 46:11. Ja kun vauhtiin pääsivät, niin iskivät maalin sitten vielä ajassa 46:28.


Tapahtuma oli mielestäni ihan viihdyttävä - pelissä tuli paljon maaleja (valmentajat eivät varmaan puolustuspelaamiesta juuri pitäneet) ja yleisöä oli mukavasti (noin 100). Yleisöltä odotin kyllä enemmän tunteiden näyttämistä ja "peliin osallistumista". Ehkä viikonlopun peleissä olisi sellaistakin tunnelmaa enemmän tarjolla. Hallin äänentoisto oli vaatimaton, mutta sitä paikkasi naiskuuluttajan mukava ääni. Ensikertalainen olisi kaivannut vähän enemmän informaatiota mm. mikä matsiveikkaus on, mistä saa kaffetta, jne.


Ennakkohehkutuksia ajatellen tapahtuman suurin pettymys oli se kisamakkara. Siinä ei missään nimessä ollut mitään vikaa, mutta ennakkohehkuttelut olivat nostaneet omat odotukseni liian korkealle. Kävi vähän niin kuin Suomelle usein Euroviisuissa: odotukset ovat järjettömän kovat, jolloin hyväkin lopputulos tuntuu pettymykseltä. Kaffelan naisillekin pitää tietysti jotain kehittämisideaa heittää, niin suosittelisin panostamaan enemmän sinappiin. Nyt taisi olla tarjolla vain kaupan halvinta. Muutama eri merkki ihmisten itse valittavaksi (lähes maksettu mainos: Kapteenin kultainen sinappi), niin makunautinto sen kun paranee.


II-divarin kiekosta puhuttaessa pitää vielä hypätä hetkeksi hieman pohjoisemmaksi ja nostaa esiin Kuusamon Pallo-Karhujen näköjään joka talviseksi muodostuva perinne hankkia kovia nimimiehiä yhteen tai kahteen matsiin. Tämä on minusta hieno idea saada seuralle lisää näkyvyyttä ja katsojia. Lue jutut aiheesta: 2011 & 2012. Ja onhan heillä ollut yksi nimimies tällä kaudella riveissä alusta alkaen.




Talven kiekkokokemukseni meinasivat jatkua komealla tavalla, kun sain meiliini henkilökohtaisen VIP-kutsun Helsingin Talviklassikkoon. Alkuinnostuksen jälkeen tajusin valitettavasti, että samaan ajankohtaan osuu töitä. Talviklassikon tunnelmasta nauttiminen jää siis tulevaisuuteen...