Turun Derby avasi futiskauden!

Siinä sitten oli. Aivan pääsiäisen kynnyksellä pelattiin tämän kauden ainoa Turun Derby. Ennakko-odotusten mukaisesti Inter voitti ottelun ja jatkaa 1-3 lukemin Suomen Cupissa seuraavalle kierrokselle. Ottelu tarjosi ihan mukavaa urheiluviihdettä sekä paikanpäälle saapuneille että kuuleman mukaan huonolla laadulla VeikkausTV:n seuraajille. Itse pääsin nauttimaan ottelusta livenä Tero Karhun selostuksella, koska istuin melko lähellä herran työpistettä. En lähde taaskaan raportissani ruotimaan joukkueiden pelaamista, vaan puutun tapojeni mukaisesti tapahtumaan ja muihin epäolennaisuuksiin.

Minua Twitterissä seuraavat ovat varmasti jo nähneet mielipiteeni ottelun pelipaikasta. Ymmärrän TPS:n halun pitää kiinni kotiedusta, mutta oliko heillä oikeasti edes mitään etua Yläkentästä, kun ovat kuitenkin tottuneet Veritaksella pelaamaan. Saamieni tietojen mukaan Veritaksen suunnalta oli tarjottu sitä pelipaikaksi niin että kulut ja tulot olisivat menneet puoliksi seurojen kesken. Olen varma että se ratkaisu oli tuonut edelleen talousvaikeuksissa (IS 1.4.2015) olevan Tepsin kassaan enemmän pelimerkkejä kuin tämä Yläkentän peli. Toki heidän oli varmasti hyvä testata tulevan kotikentän toimivuus tositilanteessa.

Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin yli 1.000, mutta faktat tuntien se ei voine pitää paikkaansa. Pääkatsomoon mahtuu 610 henkilöä (mitoitus on varmaan se standardi 52 cm tms., jonka ihmiset tosiaan tarvitsevat) eikä se ollut täynnä. Esimerkiksi alin penkkirivi oli melko tyhjä ja muiltakin riveiltä löytyi kyllä tilaa. Päätyyn oli tuotu Kupittaalta 5 kpl siirrettäviä katsomoita, joihin mahtuu noin 50 ihmistä kuhunkin. Eli ottelun maksimi oli noin 860 ja siitä oli käytössä ehkä noin 800. Kauas ollaan siis tultu niistä ajoista kun derbyt kiinnosti ”koko kaupunkia” ja niitä mainostettiin muuallakin kuin somessa fanaatikoille. Minunkin kaveripiiristäni moni jäi pois koska eivät tienneet matsista tai ”kun ei siellä kuitenkaan ole kunnollista katselutilaa”.

Interin joukkueesta jäi mielenkiintoisimpana nimenä mieleen Vahid Hambo. Hän osoitti tänään vaarallisuutensa sekä vastustajalle että omalle joukkueelle. Vaikka punainen kortti (ja vastustajan faneille tuulettaminen) oli täysin typerä teko, niin hänen kaltaisiaan persoonia tarvitaan kentille. Suomessa on nykyisin lajissa kuin lajissa pelaajat menossa harmaaksi massaksi. Yleisö tulee paikanpäälle viihtymään ja seuraamaan mielenkiintoisia persoonia, jollainen Hambo selvästi on. Kaan Kairinen oli pettymys ennakkohehkutuksiin verrattuna, mutta nuorukainen taisi olla vähän vieraalla pelipaikalla? Mó:n peli on yhtä tahmeaa kuin se on ollut taiteilijanimen käyttöönotosta lähtien. Itse en olisi palkinnut Ojalaa parhaaksi pelaajaksi. Jotain herran aiemmasta loistosta on kadonnut Ruotsin pettymyksen aikana. Interille tyypillisesti kokoonpanossa oli myös muutama täysin turisti ulkomaalais”vahvistus”, kuten esim. tämä jo viime kaudella turkulaisia hämmästyttänyt Da Costa.

Tepsin materiaali paini selvästi eri sarjassa kuin Interin. Nuoret (pl. Hyyrynen) pelaajat olivat tietysti vielä ajoittain vähän vastaanottajan roolissa, mutta ajoittain isäntienkin peli kulki mallikkaasti. Esimerkiksi ainoaksi jäänyt maali oli erittäin hieno suoritus sekä syötön että viimeistelyn osalta. Uskon Tepsillä olevan edessä hyvä kausi Ykkösessä. Nouseminen on tietysti todella vaikeaa ja paljon on tietysti nuorella porukalla itseluottamuksen kannalta kiinni siitä miten pelit lähtevät kulkemaan kauden alussa. Positiivisina asioina mieleen jäi Juri Kinnusen vahvat otteet laitapakin tontilla ja hyvät nousut. Minusta Ojala pelasi vaisun derbyn, mutta ehkä siitä saa ”syyttää” Kinnusen hyvää peliä. Tepsin kohdalla suurin mielenkiinto kaudella tullee olemaan nuorten pelaajien kehittymisen ja eteenpäinmenon seuraaminen.

Turun Derby käynnisti minun osaltani tämän futiskauden ja nyt odotan jo vesi kielellä sekä Veikkausliigan että Ykkösen käynnistymistä. Aion käydä ahkerasti molemmissa peleissä tukemassa turkulaista huippufutista. Työpaikkani ovelta on Veritakselle 1,2 km ja Yläkentälle 850 m, joten ainakin turkulainen jalkapallo on minulle hyvin saavutettavissa.

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

Pääskysestä ei päivääkään – Futiskausi 2014

Vaikka Wappupäivä toikin mukanaan hetkellisen takatalven, niin kevät on jo pitkällä ja ruoho vihertää jo monin paikoin mukavasti. En ehdi penkkiurheiluiltani harrastamaan lintujen bongailua, mutta vekkaan että pääskysiä on nähty jo jossain päin Turun seutua. Kevät on tuonut taas jokavuotiseen tapaansa mukanaan uuden jalkapallokauden, johon liittyviin odotuksiin paneudun tässä kirjoituksessani.

Veikkausliiga

Kotimaista pääsarjaa ennakoinkin jo joku aika sitten Veikkausliiga-ennakossani, joten paneudun siihen hyvin pintapuolisesti nyt. Kausi on alkanut monilta osin yllätyksellisesti ainakin omiin odotuksiini nähden. En ole vielä ehtinyt Veritas Stadionille pelejä katsomaan, mutta kuuleman mukaan TPS on aloittanut kauden hyvin. Alkuun tuli hallinnasta huolimatta kolme niukkaa maalin tappiota, mutta sitten jysähti pommi Helsingissä, jonka jälkijäristyksissä Boström sai tehdä Klubissa tilaa Lehkosuolle. Interin alkukausi on sen sijaan ollut yllättävän nihkeä, vaikka pistepussi on karttunut tuplasti Tepsiin verrattuna. HJK:n alkukauden otteet herättävät jälleen kysymyksiä ja pistävät kysymysmerkkejä myös odotetun Euro-menestyksen ylle. Toivottavasti huoleni on kuitenkin turha ja kansainvälisillä kentillä nähdään suomalaismenestyjiä.

Veikkausliigaa on tarjolla Veritas Stadionilla hyvä kattaus kahden joukkueen voimin, joten ei muuta kuin pelipäiviä kalenteriin merkkailemaan! Täältä löytyy kaikki Veritas Stadionin ottelutapahtumat.

Ykkönen

Olen todella harmissani ettei Turun seudulta ole yhtään joukkuetta Ykkösessä, sillä näitä matseja olisi mielenkiintoista seurata, kun sarjassa mukana ovat mm. Haka, Ilves, JJK, AC Oulu, FC Jazz, KTP ja HIFK. Toivottavasti joku seudun joukkueista nousee ensi kaudeksi Ykköseen ja saa vaadittavan budjetin koottua.

Kakkonen

Kakkosen länsilohkossa pelaavat Turun seudun joukkueista ÅIFK ja MaPS sekä etelälohkossa SalPa ja SoVo. MaPSin pelissä kävin jo viime kesänä, joten Maskun pelipaikka löytyy tänäkin kesänä helposti. Åbo pelaa kotiottelunsa Urheilupuiston yläkentällä, joten eksymisongelmaa ei ole niihinkään peleihin suunnistaessa. Stefan Strömborgin valmentajakseen saanut turkualisryhmä koostuu jälleen pääosin nuorista tulevaisuudenlupauksista, joten heidän otteitaan on mukava seurata ja kirjata muistivihkoon omia arvioita tulevista liigapelaajista.

Kolmonen

Kolmosessa nähdäänkin niin paljon Turun seudun joukkueita, että en lähde niitä erikseen listaamaan. Minun silmin yksi mielenkiintoisimmista joukkueista on Naantalin VG-62, koska se pelaa kotiottelunsa muutaman sadan metrin päästä kotipesästäni. Koitankin päästä tekemään tuttavuutta kolmosen joukkueisiin mahdollisimman usein Kuparivuoren kentälle. Ensimmäinen mahdollisuus on perjantaina 2.5., kun LTU saapuu Naantaliin vierailulle. Kovasti koitan vapautua muista hommista riittävän ajoissa, jotta ehdin tätä kamppailua perjantaina seuraamaan.

”Alasarjat”

Mielenkiintoisia seuroja, otteluita ja ottelutapahtumia löytyy myös ”alasarjoista”. Ja tarjonnasta ei ole Turun seudulla pulaa. Jos tiedätte joitain käymisen arvoisia paikkoja / seuroja, niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan joko tämän kirjoituksen kommentteihin, Facebook-sivuilleni, Twitteriin @penkkisport tai meiliin penkkisport@gmail.com.

Bongailusta kun oli tämän kirjoituksen alussa juttua, niin en voi jättää mainitsematta Huuhkajia. Lintubongarit eivät valitettavasti tule tänä kesänä näkemään täysikasvuisia huuhkajia Veritas Stadionilla, mutta poikasten touhuista saadaan sentään nauttia 5.9. (U21 Suomi – Wales).

Lähdetäänhän tulevana kesänä sankoin joukoin viheriöiden äärelle ja napataan kavereitakin mukaan! Futis- ja urheilukulttuurin kehittäminen alkaa jokaisesta itsestään ja pienistä teoista. :)

 

Kolme päivää, kolme penkkiurheiluexcursiota

Blogini palaa tänä viikonloppuna tavallaan juurilleen. Sain ujutettua viikonlopun kolmen päivän ohjelmaan yhtä monta tutustumisreissua eri urheilutapahtumiin ja paketoin nyt niitä tänne näppäimistöni kautta. Viikonlopun alkajaisiksi suuntasin HK Areenalle, jossa oli edessä kauden ensimmäinen kiekkopeli. Suikkasen baariksikin taannoin nimitettyyn baarin, viihdekeskuksen ja urheilupyhätön risteytykseen saapui sarjajumbo TPS:n vieraaksi niin ikään sarjan häntäpäähän ajautunut Rauman Lukko.

Perjantain kokemuksen perusteella uskallan väittää että monissa yhteyksissä viime vuosina parjattu HK Areenan tunnelma on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Toki melko runsaslukuisella vieraskannattajien ryhmälläkin oli iso roolinsa tunnelman luomisessa, mutta myös kotijoukkueen faniporukka on selvästi kasvanut ja kehittynyt. Seurasin osan ottelusta aivan TPS-fanien vierestä ja siinä tuli mieleeni sama kysymys mitä olen pohtinut Veritas Stadionilla futispeleissä: Miksi Tepsin kannattajien pitää yrittää niin pahuksen vaikeita lauluja ihan perus kannustamisen sijasta? Osa faniporukastakin näytti vierastavan lauluja, mutta perinteisempiin kannustusjuttuihin lähes kaikki tarttuivat mukaan. Uskon että tämän voi todistaa desibelimittarilla, jos tämän paikkaansa pitävyys epäilyttää. Eihän siellä matsissa ole tarkoitus mitään Syksyn Säveltä voittaa, vaan pitää meteliä. Jotkut kannustuslaulut/-huudot olivat myös rytmitykseltään aika vaikeita ja outoja. En ole kuitenkaan tämän alan ekspertti, joten minun kommentteja ei kannata ottaa liian vakavasti – kommentoin vain sen mitä tavallisen tallaajan silmin ja korvin aistin.

Toisella erätauolla päätin tutustua hallin ravintolapalveluiden nykytilaan. Pääsin tiskille heti erätauon alussa, joten jono oli siedettävän lyhyt. Valitsin testiin makkaraperunat sekä tietysti oluen. Makkaraperunoiden höysteeksi tuli majoneesia ja kurkkusalaattia ja lisäksi annokseen sai itse annostella paahdettua sipulia, ketsuppia, sinappia ja grillimaustetta, joten lisukkeet olivat ainakin kunnossa. Myös annoksen maku saa minulta hyvän arvosanan. Ei se nyt tietystikään aidon grilliruuan tasoista ollut, mutta matsimätöksi erittäin hyvää laatua.

Vaikka en ole tiistain Yle2:n esittämän keskusteluohjelman jälkeen yhä vähemmän arvostamani Petteri Sihvosen veroinen kiekkokriitikko, niin uskaltanen sanoa, että minusta itse peli oli kohtuullisen hyvää. Heikkoja sarjataulukon asetelmia ei olisi ehkä perjantain perusteella kyllä uskonut. TPS voitti matsin lopulta 4-2 ja otti sarjataulukkoa ajatellen erittäin tärkeät sarjapisteet itselleen. Kyseessä oli muuten kauden ensimmäinen täyden kolmen pisteen voitto. Minulle jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku excursiosta suuhun, eikä pelkästään makkaraperunoiden takia, joten tulen suuntaamaan hallille pikapuolin uudestaan.

Lauantaina kävin aistimassa aiemmin raportoimaanifutiksen Ykkösen nousukarsinnan tunnelmaa, kun ÅIFK kohtasi Turussa Tampereen Ilveksen. Entisiä ja nykyisiä tähtipelaajia vilissyt Ilves oli tehnyt 0-1 johtomaalin jo ennen kuin ehdin katsomoon. Saavuin noin vartin kohdalla paikalleni ja sain ilokseni todeta että peliä jännittämään oli saapunut kelpo joukko turkulaisia sekä erittäin runsaslukuinen ja äänekäs tamperelainen Ilveksen faniporukka.

Nuorella ja mielenkiintoisella porukalla pelannut Åbo oli kauden ennakkoasetelmiin nähden yllättäen mukana nousukarsinnoissa, mutta joukkue ei minusta lähtenyt niihin mitenkään arkailemaan, vaikka vastustajan nimilista oli sellainen että heikompaa hirvittää. Åbosta parhaiten mieleen jäi liigassakin piipahtanut Alban Ferati, joka haastoi Ilveksen puolustajia hyvin ja kynäili nätisti, mutta valitettavasti tehot jäivät puuttumaan. Myös maalivahti Otso Virtanen pelasi hyvin ja torjui pilkunkin, jonka arvo saattaa nousta vielä isoksi, sillä ottelu päättyi 0-1, eli viikon päästä vierasmatsissa Åbo pääsee yhdellä maalilla jatkoajalle ja kaksi maalia tekemällä ykkösen! Toivotan tsemppiä Åbon nuorelle joukkueelle Tampereelle Ilveksen kaatoon. Lupaa siihen ei kannata pyytää, vaan kaato kannattaa tehdä ihan yllättäen salakaatona.

Palloiluviikonloppuni jatkuu vielä tänään sunnuntaina Loimaalla, jonne lähden seuraamaan lentopallon Suomen Cupin puolivälieräturnauksen paikallishengessä iskettävää ratkaisuottelua Hurrikaani – Loimu. Voittajalle on tarjolla paikka Cupin välieriin, joten syyskauden tähän mennessä tärkein lentisottelu on edessä.