Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

Näytetään tekstit, joissa on tunniste samppalinna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste samppalinna. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Urheilun sekakäyttäjän kiireinen sunnuntai


Nopeasti silmieni ohi vilahtaneen viikon päättänyt sunnuntai oli monella tapaa erinomainen. Aamun alkajaisiksi jännättiin television ääressä F1-kauden avausta, josta tuli Kimi Räikkösen juhlaa. Hienoa oli myös seurata Valtteri Bottaksen debyttikisaa ja formula-autossa komeilevaa suomalaisyrityksen logoa. Olen nyt katsonut tällä kaudella yhden kisan enemmän kuin kolmena edellisenä kautena yhteensä.

Shamppasuihkun jälkeen oli hienoa nauttia erinomaisesta kevätkelistä perheen kanssa ulkoillen Naantalin jäillä ja hangilla. Ulkoilun kruunasi nuotion ääressä terassilla nautitut kahvit ja kaakaot! Raittiin ilman annoksen jälkeen olikin aika sulkeutua hikisiin liikuntatiloihin loppupäiväksi. Ensin suuntana oli Jarkko Nieminen Areena ja sieltä matka jatkui suoraan Samppalinnan palloiluhalliin. Tarkkaavaisimmat huomaakin heti, että molemmat hallit ovat saaneet nimensä julkkikselta. Saa käyttää, mut ei oo pakko, hei.

Jarkko Nieminen Areenalla, eli perinteisemmin Impivaaran tennishallissa, oli ollut käynnissä jo kuuden päivän ajan tenniksen yleisten luokkien SM-kilpailut. Vinkin kyseisestä tapahtumasta sain Twitterin kautta ja sunnuntain ohjelmistoon se pääsi mukaan viimeistään aamun lehteä lukiessani. Eli edellisessä kirjoituksessa toivomani lehtien ennakkokirjoittelu tuotti taas tulosta. Ehdin paikalle juuri parahiksi, kun miesten finaalissa iskettiin ratkaisupalloja. Kentällä ahersivat Kontisen veljekset Micke ja Henri. Yleisöä oli saapunut paikalle mukavasti. Tai oikeastaan niin paljon kun kyseiseen halliin nyt vaan mahtuu. Arvioin, että paikalla oli ehkä muutama sata katsojaa. Kovin paljon en ehtinyt peliä katsomaan, joten en lähde pelistä raportoimaan sen enempää. Muutenkin vähäiset tiedot ottelusta yhdistettynä heikkoon lajituntemukseen, ei ole kovinkaan hyvä lähtökohta otteluraportille. Hienon uran tehneen Niemisen mukaan nimetty halli oli vierailun arvoinen paikka ja pääsin sentään näkemään kun kultainen SM-mitali pujotettiin vanhemman Kontisen, eli Henrin, kaulaan.

Impivaarasta matka jatkui siis Samppalinnan palloiluhalliin, jossa oli ohjelmassa Pro palloiluhalli -tapahtuma ja Turun Namikan koripallon I-divarin ottelu. En tutustunut tuohon Pro palloiluhalli -tapahtumaan kovinkaan paljon etukäteen, vaan lähdin paikanpäälle katsomaan mitä on tarjolla. Jos en tiennyt tapahtumasta juuri mitään etukäteen, niin pakko sanoa etten kyllä tiedä vieläkään. Ilmeisesti tapahtuman punaista lankaa ei oltu mietitty kovinkaan tarkkaan. Veikkaan että tapahtumapaikaksi oli tarkoituksella valittu Samppalinna, jotta turkulaisen palloilun puiteongelma tulee konkreettiseksi kaikille. Tapahtuma osoitti surkuhupaisasti, mutta realistisesti, turkulaisen palloiluhallitilanteen. Hallissa oli 431 katsojaa ja kaikki paikat oli liian täynnä väkeä. Käytävillä ei mahtunut kunnolla kulkemaan ja hallisuunnitelmiaan esittelemään tulleiden kahden rakennustoimiston esittelypiste oli todella ahdas ja huono. Olin tässä tapahtumassa noin 1,5 tuntia odottelemassa ottelun alkua enkä oikein missään vaiheessa saanut käsitystä siitä mitä hallissa tapahtui. Jotain siellä yritettiin kuuluttamalla kertoa, mutta hallin umpisurkean äänentoiston vuoksi siitä ei saanut mitään selvää, kuten ei myöskään Teemu Rannikon ja Sanna Stenin virtuaalitervehdyksistä. Tapahtuman idea oli hyvä ja se oli houkuttanut paikalle jo hyvissä ajoin paljon väkeä. Jotenkin ohjelman suunnittelupuoli oli jäänyt vaan todella köykäiseksi. Positiivisena asiana mainittakoon, että neljästä arvotusta Siipiravintolan lahjakortista 50% tuli meidän perheeseen.

Itse ottelu eteni melko pitkään yllättäen vierasjoukkue EBT:n komennossa. Noususta I-divarin A-lohkoon taisteleva TuNMKY onnistui lopulta nousemaan seuransa 120 v juhlaottelun kunniaksi tärkeään voittoon. Namikaa olivat tulleet kannustamaan myös taannoin 70 v täyttäneen Turun Riennon naisten Korisliigassa pelaavia pelaajia. Heidän peliään pitäisi myös ehtiä jossain välissä katsomaan, mutta voi olla että se jää ensi kauteen. 



Koripallon turkulaista historiaa muistettiin ottelun tauolla palkitsemalla kunniakirjoilla TUNMKY:n legendoiksi valittuja entisiä tähtiä. Paljon hienoja hetkiä on turkulaisparketeilla nähty TuNMKY:n, Piilosetin ja Aura Basketin toimesta. Viime vuodet turkulainen koripallo on ollut edustusjoukkueen osalta vaatimattomassa tilanteessa. Tämä on hyvä osoitus siitä miten lajille helposti käy, jos edustusjoukkue ”pistetään vähäksi aikaan telakalle”. Vaikka perinteet on olemassa, niin uuden nousun tekeminen on todella vaikeaa, kun pelaajien lisäksi taustavoimat ja tekijät katoavat. Toivon että Turun seudulla nähdään lähivuosina komean palloiluhallin lisäksi joukkue myös miesten Korisliigassa.


Kotimatkalla meinasin pysähtyä vielä HK Areenalle katsomaan jääkiekon A-poikien SM-sarjan pleijariottelua TPS-HIFK, mutta valitettavasti en ehtinyt paikalle riittävän ajoissa ja Tepsi ehti tuulettamaan voittoa ja jatkopaikkaa ilman minua. Minusta sunnuntaiset yleisölukemat koriksen I-divarin alalohkossa (431) ja A-poikien SM-liigassa (1045) kertovat, että turkulaisella penkkiurheiluväellä on tarve päästä nauttimaan urheiluviihteestä, mutta tarjonta alkaa olla vähäistä. Monissa sarjoissa on siirrytty jo kesälomatunnelmiin, mutta onneksi jotain urheiluviihdettä on kuitenkin vielä tarjolla. Divarikoriksen ja junnukiekon lisäksi tällä viikolla käynnistyvät esimerkiksi lentopallon Mestaruusliigan puolivälierät.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Futsalissa on potentiaalia – Ipa kuritti sunnuntaina Kerhoa


Kävin sunnuntaina katsomassa tämän kauden ensimmäisen futsalin liigamatsin Turussa, kun TPK sai vastaansa liigakenttiä viime vuodet hallinneen Ilves FS:n Tampereelta. Pääsin siis toistamiseen vähän ajan sisällä seuraamaan Ilveksen liikehdintää Turun taajama-alueella (Lue ykkösen nousukarsinnasta).

TPK pelaa tällä kaudella seitsemän kotiotteluaan Caribia Areenalla ja vain neljä ottelua perinteisessä Samppalinnan palloiluhallissa. Sunnuntaina oli pelipaikkana Caribia, joka on minusta pelipaikkana erinomainen, mutta siihen liittyy myös omat haasteensa. Hallin sijainti lähellä keskustaa on hyvä ja parkkipaikkoja on paljon, joskin niiden maksullisuus saattaa harmittaa joitain katsojia. Heille heitän vinkiksi yliopiston ilmaiset parkkipaikat, jotka sijaitsevat moottorien toisella puolella vain parin sadan metrin kävelymatkan päässä Caribiasta.

Hallin sijainti on hyvä myös sikäli, että ylioppilaskylä sijaitsee aivan vieressä. Siinä olisi TPK:n markkinointihenkilöille (jos sellaisia on) mahdollisuus saada uusia nuoria katsojia lajin pariin. Kokemukseni mukaan futsal-katsomoissa onkin harmillisen paljon tilaa uusille katsojille. Sunnuntain ottelua seurasi paikanpäälle selvästi alle 100 katsojaa. Futsal on lajina erittäin tapahtumarikas ja nopeatempoinen, joten siinä on kaikki hyvän urheilutapahtuman elementit olemassa. Minä pidän futsalin liigaa erittäin viihdyttävänä sarjana ja siitä harvinaisena, että sen seuraaminen on minusta viihdyttävämpää kuin maailman huippujen pelien katsominen televisiosta, koska Suomessa pelaajilla on jonkun verran vapauksia eikä taktiikkaa ole viety niin pitkälle, että homma menisi ihan kyttäilyksi, kuten maaotteluissa on usein tapana. Lisäksi sisätiloissa pelattava futsal ei ole esimerkiksi Veikkausliigasta poiketen lainkaan säiden armoilla. Mutta jotain lajista vielä puuttuu. Lento- ja koripallon katsojalukuihin voisi olla saumoja, mutta se vaatisi hurjasti markkinointityötä sekä oman lajiliiton sisällä että ”tavallisille katsojille”.

Caribia on pelipaikkana erittäin viihtyisä eikä normaalin liikuntahallin oloinen, mutta aika sokkeloinen. Itse olen niin kokenut Caribian kävijä, että liikkuminen onnistuu siellä helposti. Mutta jos ajattelen tapahtumaan ensimmäistä kertaa tulevia katsojia, niin on varmasti konstikasta löytää tie halliin joko alakerran kylpylän vastaanoton kautta tai yläkerrasta ravintolatilojen läpi. Ottelutapahtuman järjestäjän kannattaisi panostaa sekä ennakkoviestinnässä että paikanpäällä kulkureitin ja muiden otteluun saapumiseen liittyvien ohjeiden levittämiseen, jotta kynnys paikanpäälle saapumiseen saisi mahdollisimman matalaksi. Kehittämistarvetta olisi myös kahviopalveluissa, mutta tiedän että tapahtumajärjestäjän kädet ovat siinä sidotut, koska Caribialla on yksinoikeus näiden palveluiden tuottamiseen tapahtumienkin aikana. Ja valitettavasti he eivät käytä kunnolla tätä yksinoikeuttaan. Minä otin tällä kertaa perinteisen kisamakkaran sijasta puoliajalla juustoaterian. Se ei tietystikään vetänyt vertoja talkoolaisten kunnolla käristämälle grillikyrsälle. Hesburgerin lisäksi kahviopalveluita ei juurikaan ole tarjolla.

TPK – Ilves ottelun alku viivästyi noin kymmenen minuuttia jonkun pukuhuonesählingin vuoksi. Ottelun lähdettyä käyntiin kotijoukkue otti heti pelin hallintaansa. Oikeastaan koko ensimmäinen puoliaika oli TPK:n hallintaa. Tauolle mentiinkin kotijoukkueen 1-0 johdossa. Heti toisen puoliajan alussa sinipaidat iskivät vielä toisen häkin ja hallinta näytti pysyvän isännillä. Hiljalleen Ilves sai kuitenkin pelin juonesta kiinni ja kun TPK ei saanut viimeisteltyä muutamista hyvistä maalipaikoistaan, niin vierailijat alkoivat hiljalleen kiriä. TPK otti virheet täyteen toisella puoliajalla jo hyvissä ajoin, mutta yhtään kymppimetrin rangaistuspotkua ei kuitenkaan nähty. Ilves otti takaa-ajossaan ensimmäisen kerran maalivahdin pois kentältä jo kun ottelua oli vielä 5 minuuttia jäljellä.

Ottelun lopussa alkoi tunnetilakin kentällä jo nousta. Oman mausteensa tähän toi minusta hommissaan vähän epäonnistunut vantaalais-rovaniemeläinen tuomarikaksikko. Ilves teki voittomaalinsa TPK:n pelaajavalmentajan pahasta sisäänpotkun harhasyötöstä. Molemmat sunnuntaina Caribialla esiintyneet joukkueet olivat muuten uskoneet valmennuksensa pelaajan käsiin, mikä on minusta hieman outoa. Luulisi että pelkästään valmentamiseen keskittyvän pelinjohtajan kanssa tulokset olisivat parempia, mutta ehkä futsalissa kokemukset ovat toisenlaisia. Ottelun loppunumerot olivat 2-5 Ilvekselle. Voitto oli Ilvekselle sen liigahistorian 159. Tappion myötä TPK:n 100. liigavoitto antaa vielä odottaa itseään. TPK:n parhaaksi pelaajaksi valittiin Kari-Pekka Koivunen ja Ilvekseltä Juhana Jyrkiäinen. Jotain pinnojakin matsissa jaettiin ja ne jakautuivat näin: 1 pts Antti Teittinen, Ilves – 2 pts Kari-Pekka Koivunen, TPK – 3 pts Juhana Jyrkiäinen, Ilves. Ottelusta oli tarjolla striimi selostuksen kera ja lähetys on nähtävissä jälkikäteenkin Monskan näköradiosta.

Kaiken kaikkiaan futsal-matsissa vierailusta jäi jälleen positiivinen maku suuhun. Pelipaikka on pienistä haasteista huolimatta hyvä, kuuluttaja oli erinomainen ja muutenkin paljon hyvän urheilutapahtuman osatekijöitä on olemassa. Itse lisäisin vielä ottelutapahtumaan kuuluttajan tueksi tunnelman nostamiseen dj:n musiikkeineen. Futsal otteluissa tapahtuu paljon ja pelissä on hyvä tempo. Minusta futsal onkin ehkä suurimman kasvupotentiaalin omaava sisäpalloilulaji, joka tosin vaatisi hartiavoimin työntekoa lajin arvostuksen ja kiinnostavuuden nostamiseksi. Turussa lajin kehittämismahdollisuudet nousevat uudelle tasolle kunhan uusi palloiluhalli saadaan käyttöön.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Play Off -stämning och strandboll i knackkorvkastrull

Mennyt viikonloppu oli täynnä pudotuspelitunnelmaa. Pudotuspeliviikonloppu alkoi lentopallolla, kun paikallisvastustajat Loimu (8.) ja Hurrikaani (1.) kohtaavat puolivälierissä. Paikallisuus on nostanut mielenkiinnon entistä korkeammalle ja joukkueiden kannattajat matkustavat joukkueitaan tukemaan puolin ja toisin ja tunnelma on katossa. Loimu hävisi perjantaina vieraissa tylysti, mutta tasoitti voitot lauantaina Raisiossa. Sarjan seuraavat näytökset nähdään maanantaina Loimaalla ja keskiviikkona Raisiossa kello 18:30.




Handboll skulle vara stor sport

Sunnuntaista muodostui monipuolinen penkkiurheilupäivä. Ensin suuntasin perheineni legendaariseen Samppalinnan palloiluhalliin, jossa seurasin elämäni toista käsipallo-ottelua livenä. Tämä rannikolla suomenruotsalaisten harrastama laji voisi hyvin olla isompi laji Suomessakin, jos se pääsisi eroon tuosta leimastaan. Pelihän nimittäin on todella fyysinen ja vauhdikas. Yleisön kannalta sekin on hyvä, että maaleja syntyy tiuhaan tahtiin.

Maalitahdin kääntöpuoli on tietysti se, että käsipallon maalivahtina oleminen on kyllä aivan koiran hommaa. Näyttää siltä, että he vaan koittavat heilua ja toivovat pallon osuvan käsiin tai jalkoihin. Tosin tätä vastaan sotii vierasjoukkueen maalivahti Tomi Kurpan esitys, sillä hän tuntui torjuvan enemmänkin taidolla kuin tuurilla. Hänet palkittiinkin oikeutetusti ottelun parhaaksi pelaajaksi. Täytyy nostaa hattua myös kenttäpelaajille että homma pysyy hanskassa, sillä käsipallossa käytettävän tönimisen ja repimisen määrä ei onnistuisi varmaan missään muussa lajissa ilman nujakoita.

Samppalinnaan oli saapunut yleisöä runsaslukuisesti ja tunnelma oli hyvä. Käsipallokatsomossa oli käytössä näköjään koripallosta tuttu kannustustapa, eli meteliä pidetään oman joukkueen puolustaessa. Se tuntuu yhä minusta hyvin oudolta. Pudotuspelipakasta kovasti taisteleva ÅIFK sai sunnuntaina vastaansa sarjaa ylivoimaisesti johtavan HC Westin. Kotijoukkue pysyi kuitenkin hyvin menossa mukana ja puoliajalla peli oli vielä todella tasainen. Paikalla ollut tuttu toimittaja kertoikin Åbon pelaavan ylivoimaisesti kauden parasta peliään. Joukkue oli ilmeisesti saanut perinteisen tsemppipiikin valmentajan vaihtumisesta. Lopulta Åbo ei kuitenkaan mahtanut paremmalleen mitään, vaan West vei voiton Samppalinnasta.

Åbolla on yksi ottelu runkosarjassa vielä jäljellä ja pudotuspeleihin pääseminen ratkeaa siinä ottelussa. Toivotaan heille siihen samanlaista peliä kuin sunnuntaina oli, sillä sen pitäisi kuulemma riittää minkä tahansa muun joukkueen voittamiseen paitsi HC Westin.



Villejä kortteja vai pleijareita säälistä?

Samppalinnasta tie vei HK Areenalle, jossa oli tiedossa jääkiekon Villi Kortti -kierroksen ottelu TPS – Kärpät. Monissa sarjoissa on pohdittu järkevää nimitystä peleille jotka pelataan runkosarjan 7-10 sijoittuneiden kesken pudotuspelihin pääsystä. Eipä tämä Villi Korttikaan nyt minusta kaikkein onnistunein ole, vaikka se vähemmän vähättelevä toki on kuin säälipleijarit. Oli pelin nimi mikä tahansa, niin sen henki oli selvä - TPS oli veitsi kurkulla ja yleisöstä ivallisimmat harjoittelivat jo rantapallojen puhallusta ennen pelin alkua.

Ottelu oli melko vauhdikas ja jäähyt toivat siihen lisäväriä. Maalailla ei valitettavasti mässäilty, kuten ei aiemmissakaan tällä kaudella HK Areenalla istumissani peleissä. Kolmen näkemäni ottelun maalikeskiarvoksi jäi 0,7 maalia / erä. Ottelun yleisömäärä oli minulle iso pettymys - vain vähän reilu 5000. Edellisessä kotiottelussa runkosarjan ratkaisuvaiheessa lukema oli sentään jo yli 9300. Tekiköhän ne siinä ottelussa jaetut ilmaiset nakit tuon eron, sillä panos näissä kahdessa ottelussahan oli suunilleen samaa luokkaa.

TPS joutui ottelussa kahden maalin takamatkalle, mutta aloitti kirin kolmannessa erässä Plihalin maalilla. Valitettavasti sen jälkeen TPS ei kuitenkaan päässyt ylärimaa lähemmäksi Kärppien maaliverkkoja. Niinpä TPS joutui aikaistetulle kesälomalle ja yleisöstä muutamat innokkaat pääsivät heittämään rantapallonsa kentälle. 

Osaa turkulaisesta kiekkoyleisöstä en edelleenkään ymmärrä tippaakaan. Ratkaisuottelu, vain yhden maalin takaa-ajo ja kotijoukkueen hallintaa päätös erässä – ja silti jotkut lähtevät hallista pois kun pelikellossa on aikaa vielä lähes 3 minuuttia. Jos on niin kova kiire kotiin, ettei voi vähän aikaa istua ruuhkassa, niin miksi jaksaa lähteä otteluun lainkaan? Itse en ainakaan haluaisi kuunnella ratkaisuhetkiä autossani istuen Auran Aalloilta Timo Järvenpään selostamana, jos vaihtoehtona olisi livenä jännittäminen.