Lentisviikko käyntiin Huippu-urheilun muutostyöryhmän kanssa

Kaikille urheilua seuraaville huippu-urheilun muutosryhmä, eli tutummin humu, lienee tuttu porukka. He olivat jalkautuneet Olympiakomitean edustajien kanssa tammikuun lopussa paikallisen Urheiluakatemian vieraaksi Turkuun. Minä avasin muutoin kovasti lentopallon seuraamisen keskittyvän urheiluviikkoni "Urheiluakatemiakiertueen" tilaisuudessa.


Humun kertomukset huippu-urheilijan polusta ja sen kehittämisestä kuulostaa todella hyvältä - kunhan vielä päästään sanoista tekoihin jossain vaiheessa. Yhdyn täysin heidän mielipiteisiinsä mm. siitä, että oman navan tuijottamisesta pitää päästä seura- ja lajirajat ylittävään yhteystyöhön, jotta suomalainen urheilu saadaan nousukiitoon. Muistan kuulleeni jostain aikaisemmin, että esim. Norjassa kaikkien huippu-urheilijoiden tukien saannin edellytys olisi julkinen harjoituspäiväkirja. En tiedä pitääkö se oikeasti paikkaansa, mutta jos pitää, niin kymmenen pistettä sinne suuntaan. Suomessa tällaista tuskin voi ehdottaakaan, sillä siitähän voisi olla hyötyä jollekin toiselle. Tällaisesta ajattelusta pitää päästä eroon! Nuorten useamman lajin harrastaminenkaan ei saa olla missään lajissa rajoite, vaan rikkaus.


Tilaisuudessa puhuivat humulaisista Antti Paananen ja Tapio Korjus, joka kertoi itse kilpailleensa nuorena kaikkiaan 12 eri lajissa. Olisikohan se mahdollista nykyisin? Yleisön joukosta kommentoinut Juuso Wahlsten ja muutamat muutkin näkivät valmentajien olevan ainoa este tähän nykyisin, sillä urheilijat pakotetaan tekemään lajivalintoja jo nuorena eikä monipuolisuudelle anneta enää arvoa. Raision Loimun puheenjohtaja Jukka Rajakangas heitti yleisöstä idean, että humun urheilijan polku -kuvioon pitäisi lisätä näkyviin urheilun mukanaan tuoma koko loppuelämää hyödyttävä kokemus yhteispelistä, tappioista nousemisesta, paineensietokyvystä, yms. Urheilua ei saa missään nimessä nähdä työuran rasitteena, vaan rikastuttajana. Tästä kävelevän esimerkin antoi 35-vuotiaana ensimmäiseen kunnon työpaikkaansa mennyt entinen huippusuunnistaja Janne Salmi. Tilaisuudessa todettiin, että eiköhän sitä ehdi tuon iän jälkeenkin vielä tekemään vähintään riittävän pitkän työuran, kun eläkeikääkin ollaan jatkuvasti nostamassa. Keskustelun lomassa Korjus heitti ilmaan hyvän idean, että työtä hakevien urheilijoiden pitäisi heittää CV:nsä päälaelleen ja aloittaa itsestään kertominen urheilun kautta, sillä urheilijoita arvostetaan työelämässä. Normaalistihan urheilusta kerrotaan CV:n lopussa, jos sielläkään.

Humun visiot kuulostavat todella hienoilta, mutta ilman rahaa ei sellaisia urheilukentän muutoksia valitettavasti nykyaikana saada aikaiseksi, vaikka rahan ei kaikkea pitäisikään ratkaista. Minusta humulaisten pitäisikin pyrkiä vaikuttamaan itse urheilun ja urheilijoiden lisäksi pariin tärkeään asiaan:

1) Yritysyhteistyön lisääminen

Julkiset varat ovat tietysti tärkeitä, mutta ne eivät missään nimessä riitä, vaan suomalaisiin yrityksiin tarvittaisiin kunnollinen urheilun tukemiskulttuuri. Melko harvat suomalaiset yritykset pistävät riittävän isoja summia urheiluun ja osaavat vielä hyödyntää sen näkyvyyden tarjoamat mahdollisuudet. Oman riskinsä soppaan tuo vielä Veikkauksen heiluva ja huojuva monopoliasema. Mitä tapahtuu, jos monopoli jossain kohtaa murtuu ja rahapelimarkkinat vapautuvat Suomessakin? Veikkauksen kautta kanavoituu kuitenkin suomalaiseen urheiluun (ja muuhunkin kulttuuriin) huikeita summia vuosittain.

2) Urheilu- ja katsomokulttuurin kehittäminen

Julkisten varojen ja yritysten tukirahojen lisäksi urheilun pyörittämiseen tarvitaan myös tapahtumista saatavia euroja. Tämän vuoksi jopa humun pitäisi ottaa vastuuta myös urheilu- ja katsomokulttuurin kehittämisestä. Joissain kulttuureissa lapset oppivat jo äidinmaidon mukana käymään urheilutapahtumissa, mutta Suomessa sellainen tapa ei ole nykyisellään voimissaan. Lähes kaikkien lajien yleisömäärät putoavat, mikä hankaloittaa seurojen ja urheilijoiden toimintaa entisestään. Tässäkin asiassa pitäisi vielä pyrkiä rikkomaan lajirajat ja kasvattaa nimenomaan kokonaisvaltaisen penkkiurheilun suosiota.

Toivon todella, että humulaiset saavat kehitettyä suomalaista urheilua lajirajoista riippumatta esittämäänsä suuntaan. Hyvästä suunnitelmasta on vaan vielä matkaa toimivaan systeemiin monta palaveria, useita vuosia ja paljon asennekasvatusta urheilukentillä. Saattaapa siinä kulua vielä muutama kuppi kaffettakin. Toivottavasti humulaistan vatsa kestää.


Humun työn ohessa suomalaisen urheilun kehitystyötä tapahtuu monella muullakin rintamalla. Turun Sanomat mm. kertoivat positiivisia uutisia alueellamme. Ja kaikki seurathan voivat hakea nyt taas tukea oman toimintansa kehittämiseen - lisätietoa löytyy seuratukisivustolta.




Aiheeseen liittyvää lisäinfoa:


- Urheiluakatemiakiertue (ja kiertue Facebookissa) - Käykäähän osallistumassa!


- Aurajoen urheilulukio


- Turun Seudun Urheiluakatemia

Raportti futiksen sisähallista: Inter vei fanitaiston 100-0 - Tepsi pelin 0-1. Myös lentopalloa tuli seurattua.

Viikonlopun penkkiurheilut potkaistiin käyntiin osaltani jalkapallon Liiga Cupin avauspotkujen myötä perjantaina. Mikä olisikaan ollut hienompi tapa avata futiskausi 2012 kuin Turun derby vol 1. Facebookissa tapahtumasta nähdessäni hämmästyin pelipaikkaa, joka oli Javenture areena. Hetken tutkittuani minulle paljastui, että Turusta löytyy tätänykyä hieno täysimittainen sisähalli Impivaaran vanhan pienen sisähallin vierestä. Oli outoa etten ollut tästä tietoinen, vaikka itsekin futista pelailen.

Javenture areenalle lämpöä puhaltavat massiiviset koneet.

Halli oli hieno ja se tarjosi hyvät puitteet Liiga Cupin ottelulle. Vaikkei hallissa tavallisiin sisälämpötiloihin päästäkään, niin kyllä siellä oli huomattavasti mukavampi ottelua seurata kuin viime talvena Kupittaan ulkokentän laidalla. Meikäläiselle suuri pettymys puitteiden ja oheispalveluiden suhteen oli grillimakkaran puuttuminen valikoimista. Kahvi sentään oli hyvää, mutta makkaraakin olisin mielelläni maistanut. Makkaran lisäksi viime talvena Kupittaalla parempaa oli vain pelipaikan sijainti ja matsien ilmaisuus. 

Javenture areenan laidoille oli rakennettu yksirivinen katsomo ja toisessa päädyssä oli kaupungin siirrettäviä katsomoita. Näiden avulla hallin katsojakapasiteetiksi oli saatu järjestäjien ilmoituksen mukaan 400. Lippujen hinnat oli nostettu aika korkeiksi (norm. aikuinen 15 e) ainakin verrattuna viime vuoden ilmaisiin matseihin, mutta jonkunmoisen hinnan voi kyllä maksaakin, kun puitteet on noin hyvät. En tiedä oliko kyseessä protesti hinnoittelusta vai mistä oli kysymys, mutta Tepsin kannattajia ei hallissa ollut lainkaan. Tai siis ainakaan mitään virallista ja yhtenäistä kannattajajoukkoa. Interin kannattajat sen sijaan pitivät hallissa hyvää kannustusta läpi ottelun.

Hallin akustiikka oli hyvin outo, sillä hallin toiselta pitkältä sivulta komentoja jatkuvasti joukoilleen, ja useasti myös tuomaristolle, antaneen Rajamäen huudot tulivat korviin aivan kuin ne olisi kiekaistu ihan vierestämme. Ne kuului melkein paremmin kuin vieruskaverin huudot. Tämä johtuu varmaankin kaarihallin katon rakenteesta. Tuomarille purnaaminen oli välillä säälittävän runsasta - toivottavasti se ei tartu pelaajistoonkin.

Ottelu oli tasoltaan mielestäni hyvä vuodenaika huomioon ottaen. Uusista pelaajista Interin Daniel Antunez oli ylöspäin hyvä, mutta omassa päässä vasempana laitapakkina pelannut jenkki oli välillä vaikeuksissa Tepsin laitureiden kanssa. Interin kärjessä ensimmäisen kerran pelannut, ja kymppipaidan ylleen saanut, viime kaudella Jarossa loistanut Irakli Sirbiladze oli tehoton ja välillä näkymätönkin, mutta eiköhän hänestä kaudella ole runsaasti iloa. Pirteimmin uusista pelaajista esiintyi lähes heti vaihdosta kentälle päästyään ottelun ainoan maalin iskenyt Palloseuran Aleksi Ristola, jonka fyysisestä pelityylistä voi olla Tepsille paljon iloa vielä tulevalla kaudella. Hän oli minulle ottelun positiivisin yllättäjä.

Viikonloppuna lentopalloa Raisiossa 

Lauantai ja sunnuntai sujui hienosta ulkoilusäästä nauttimisen lisäksi lentopalloa seuraten. Lauantaina katsoin Kerttulan liikuntahallissa Raisiossa paikallisen Loimu ja Kokkolan Tiikereiden välisen Mestaruusliigaottelun ja sunnuntaina samassa paikassa naisten ykkössarjan ottelun Raision Urheilijat vastaan Kausalan Yritys. Molemmat olivat viihdearvoltaan hyviä viiden erän otteluita, mutta yleisöä saisi lentopallossakin käydä enemmän, sillä harrastajia on Turun seudullakin paljon. Lähtökohta pitäisi mielestäni kaikissa lajeissa olla se, että ainakin kaikki kynnelle kykenevät lajin harrastajat kävisivät otteluita seuraamassa, mutta tuntuu että siitäkin on nykyisin tullut enemmän poikkeus kuin sääntö.

Kuva: RaisU

Tuntuu että on kyseessä mikä laji hyvänsä, niin yleisön saaminen tapahtumiin on nykyisin haastavaa. Ihmisten vapaa-aika on kortilla ja kaikki ovat koko ajan kiireisiä tai vähintään "mukamas kiireisiä". Minä olen sitä mieltä että aikaa penkkiurheiluun riittää, kunhan sitä vain itse haluaa itselleen järjestää. Suuri vaikutus on myös tuttavapiirillä, sillä persuksille potkivan kaverin kanssa peliin lähtemisen kynnys on paljon pienempi kuin yksin. Joskus saattaa tosin ongelmana olla myös tiedonsaanti, sillä kaikki seurat / lajit eivät tunnu juurikaan panostavan markkinointiin eikä viestintään. Eikä edes nykyinen nettiaika ole minun mielestäni tuonut vielä hyvin toimivaa ratkaisua lajirajat ylittävään tapahtumamarkkinointiin. Kaupungeilla on tapahtumakalentereita, mutta niistä tiedonhaku on työlästä. Ehkä pitää itse alkaa kehitellä jonkinlaista penkkisporttikalenterin perustamista nettiin, jotta kaikkien urheilulajien tapahtumatiedot olisi löydettävissä helposti yhdestä paikasta...

Derbyviikko avattiin Hocilla

Tämänkertainen kirjoitus aloitetaan ottamalla lakki pois päästä ja pitämällä hiljainen hetki viisinkertaisen enduron maailmanmestari Mika Aholan muistolle.


R.  I.  P.




Avasin tämän viikon penkkiurheilut keskiviikkona Raisiossa DNA-hallissa jääkiekon parissa. Jos tästä hommasta saisi rahaa, niin voisin maksaa vinkkipalkkion tutulleni, joka kehotti Facebookissa tutustumista RNK Hocin kotipeliin ja etenkin siellä myytäviin kisamakkaroihin, joita aiempi makkararaati oli kehunut alueen parhaimmistoon kuuluviksi.


Muita tapahtumia kalenteriin on tälle viikolle merkitty tässä vaiheessa perjantaille ja lauantaille. Perjantaina on tiedossa futiksen kauden ensimmäinen Inter - TPS derby Javenture-areenalla. Itse ottelun lisäksi myös pelipaikka on erittäin mielenkiintoinen ja varmasti tutustumisen arvoinen. Lauantaina on Raisiossa lentopallon Mestaruusliigan ottelu Loimu - Tiikerit, mutta sunnuntai meneekin sitten oman palloilun parissa Porin suunnalla.


Tuohon keskiviikon II-divarin kiekkomatsiin oli saapunut vastustajaksi ParSport Paraisilta, mutta vastusta heistä ei ollut, vaan kotijoukkkue tylytti vieraitaan 10-3 lukemilla. Minä ehdin jo hetken iloita veikkausvoittoani, sillä laitoin matsiveikkaukseen tulokseksi 7-3. ParSport iski 7-3 kavennuksen ajassa 45:43, mutta iloni ei todella ollut pitkäikäinen, sillä kotijoukkue pilasi tulosvetoni heti ajassa 46:11. Ja kun vauhtiin pääsivät, niin iskivät maalin sitten vielä ajassa 46:28.


Tapahtuma oli mielestäni ihan viihdyttävä - pelissä tuli paljon maaleja (valmentajat eivät varmaan puolustuspelaamiesta juuri pitäneet) ja yleisöä oli mukavasti (noin 100). Yleisöltä odotin kyllä enemmän tunteiden näyttämistä ja "peliin osallistumista". Ehkä viikonlopun peleissä olisi sellaistakin tunnelmaa enemmän tarjolla. Hallin äänentoisto oli vaatimaton, mutta sitä paikkasi naiskuuluttajan mukava ääni. Ensikertalainen olisi kaivannut vähän enemmän informaatiota mm. mikä matsiveikkaus on, mistä saa kaffetta, jne.


Ennakkohehkutuksia ajatellen tapahtuman suurin pettymys oli se kisamakkara. Siinä ei missään nimessä ollut mitään vikaa, mutta ennakkohehkuttelut olivat nostaneet omat odotukseni liian korkealle. Kävi vähän niin kuin Suomelle usein Euroviisuissa: odotukset ovat järjettömän kovat, jolloin hyväkin lopputulos tuntuu pettymykseltä. Kaffelan naisillekin pitää tietysti jotain kehittämisideaa heittää, niin suosittelisin panostamaan enemmän sinappiin. Nyt taisi olla tarjolla vain kaupan halvinta. Muutama eri merkki ihmisten itse valittavaksi (lähes maksettu mainos: Kapteenin kultainen sinappi), niin makunautinto sen kun paranee.


II-divarin kiekosta puhuttaessa pitää vielä hypätä hetkeksi hieman pohjoisemmaksi ja nostaa esiin Kuusamon Pallo-Karhujen näköjään joka talviseksi muodostuva perinne hankkia kovia nimimiehiä yhteen tai kahteen matsiin. Tämä on minusta hieno idea saada seuralle lisää näkyvyyttä ja katsojia. Lue jutut aiheesta: 2011 & 2012. Ja onhan heillä ollut yksi nimimies tällä kaudella riveissä alusta alkaen.




Talven kiekkokokemukseni meinasivat jatkua komealla tavalla, kun sain meiliini henkilökohtaisen VIP-kutsun Helsingin Talviklassikkoon. Alkuinnostuksen jälkeen tajusin valitettavasti, että samaan ajankohtaan osuu töitä. Talviklassikon tunnelmasta nauttiminen jää siis tulevaisuuteen...

Värikäs penkkiurheiluviikonloppu takana

Päättyvän viikonlopun suunnitelmista perjantain kiekko ja lauantain lentopallo toteutuivat suunnitellusti, mutta sunnuntaina futsal jäi tavallaan väliin ja korvautui ulkoilulla ja naisten alasarjalentopallolla.

TuTon kanssa avattiin voitokkaasti

Viikonloppu korkattiin vaimon pyynnöstä käyntiin perjantaina Kupittaalla, jossa Antti Virtasen takaisin rosteriinsa saanut TuTo voitti SaPKon lukemin 6-4. Ottelun yleisömäärä oli hienosti yli 1800, johon vaikutti varmasti otteluisäntä TS:n jakamat 500 lippua. Tuollainen väkimäärä näyttää todella hyvältä Kupittaan "Monitoimihallissa" ja vaikuttipa käytävällä herkullisia pizzoja myynyt Pizza Perttikin olevan tyytyväinen perjantain meininkiin ja menekkiin.

Ottelu oli ihan mielenkiintoinen ja viihdyttävä, mutta yleisön käytöksestä jäi vähän huono maku. Suurimmat "kannaustukset" nimittäin ansaitsivat ottelun tuomaristo. Miksi TuTon yllättävän runsaslukuisesta faniporukasta lähti eniten ääntä aina silloin kun he huusivat tuomarin nimeä? Eikö oman seuran nimen huutamisesta pitäisi saada suurempaa mielihyvää kuin tuomarista. Kupittaan jäähallissa kuului myös katsomosta paljon enemmän "asiattomuuksia" kuin muissa jäähalleissa joissa olen käynyt pelejä katsomassa. Törkeyksien ja rivouksien vuoksi vaimoni ilmoittikin että tämä oli viimeinen TuTon peli, johon hän suostuu tulemaan. Itse olen melko ymmärtäväinen näissä asioissa, mutta täytyy kyllä myöntää että vuoden päästä kun tyttäremme imee jo enemmän vaikutteita ja sanoja ympäristöstään, niin en todellakaan aio viedä häntä TuTon peliin, jos meininki on aina tuollaista. Saattaa tietty olla että olimme vaan sattumalta parissa huonossa paikassa katselemassa, mutta ainakin toistaiseksi Kupittaan reissut tulevat tapahtumaan yksin tai äijäporukassa.

Toinen huolestuttava juttu oli TuTon maalilaulun päivittäminen. Vanha kunnon "lättyä pussiin" oli korvattu rokkiversiolla, jossa laulettiin "kiekkoa häkkiin". Onneksi "hä?" huudot oli sentään säilytetty uuteenkin versioon. Ja kohtiin lähtiessä jäi hyvä mieli, kun päätössummerin ja kotijoukkueen tuuletusten jälkeen hallissa pärähti soimaan vanha kunnon "lättyä pussiin"! Valitettavasti kaikki katsojat eivät tätä biisiä ehtineet kuulemaan, sillä jääkiekkokatsomoissa on Turussa näköjään hallista riippumatta tapana, että ihmisvirta hallista ulos alkaa jo kun viimeistä erää on noin 5 minuuttia jäljellä. En ymmärrä minne ihmisillä voi olla niin kova kiire ettei peliä kannattaisi katsoa loppuun asti palkintojakoineen. Toivon suomalaisten oppivan eurooppalaisiin tapoihin, jolloin ottelutapahtumiin tullaan ajan kanssa viihtymään hyvissä ajoin ennen peliä eikä sielät ole kiire poiskaan.

Loimu jatkoi viikonlopun voittoputkeani

Lauantain lentopallomatsi Loimu - Sun Volley Raisiossa sujui myös kotijoukkueen kannalta voitokkaasti. Olen toimenkuvani vuoksi varmaankin jäävi arvioimaan tapahtumaa, mutta todettakoon että yleisömäärä oli yllättävän pieni (435),  kauden huonoin tähän mennessä. Tähän vaikutti varmaankin huono keli ja HK Areenalle pelattu TPS - Jokerit, jossa yleisöä oli todella hyvin (8055) kauden keskiarvoon verrattuna.

Sunnuntaina meni kuviot uusksi

Sunnuntaina pelattuun futsalin ÅIFK:n ykkösdivarimatsiin en valitettavasti päässyt paikanpäälle, mutta onneksi nettistriimaukset ovat olemassa. Huomasin nimittäin onnekseni Facebookin kautta, että ÅIFK on ottanut käyttöönsä Ustream-palvelun ja lähettävät ottelunsa netin kautta livenä. En tiedä ovatko he harrastaneet tätä jo pitkään, mutta iso plussa ÅIFK:lle tästä. Ottelu päättyi tasan 2-2, vaikka kotivoitto olisi ollut oikeahko lopputulos. Hyvistä paikoista ei vain pallo uponnut ja vastustajan vaparitilanteessa muurin virheen takia pisteet tasattiin.

Koska liika tyytyväisyys on kehityksen jarru, niin heitän kuitenkin pari kritiikkiä lähetystä kohtaan. Jos äänien saaminen hallista kotisohville ei ole kovin vaativa toimenpide, niin suosittelen sitä lämpimästi. Ainakaan minulla ei tässä ottelussa äänet toimineet. Toinen toive on jonkinlainen tilanneseuranta, sillä nyt sitä ei voinut kuin arvailla kun en ehtinyt ihan alusta asti katsomaan ottelua. Helpoiten tämä toteutuu kuvaamalla aina välillä tulostaulua.

Striimeistä oli suuri ilo myös taannoin nuorten kiekkokisojen aikana, kun pystyin seuraamaan kaikki Suomen ottelut netin kautta, vaikka maksukanavia  en omistakaan. Striimeiltä on tullut seurattua lähiaikoina ÅIFK:n pelin ja U20 MM-kisojen lisäksi mm. futiksen Valioliigaa ja La Liigaa sekä lentopallon Italian Liigaa ja Euro Cupeja. Oma suosikkisivustoni on ollut www.fromsport.com. Jos jollain on muita yviä striimisivustoja tiedossa, niin pistäkäähän kertoen. Jos haluaa pelkästään tuloksia seurailla, niin suosittelen sivustoa www.livetulokset.com.

Uusi viikko ja samat penkkiurheilijan kujeet

Tuleva viikko tuonee mukanaan pariinkin kertaan tutustumisen Turku-Tampere-Turku -reittiin. Maanantiana nimittäin olisi tarkoitus matkustaa katsomaan Isku-Volley - Loimu -ottelua, joka tulee muuten myös UrhoTV:ltä. Torstaina pelataan samassa paikassa Challenge Cupin ottelu Isku-Volley - Olympiakos (GRE). Tekisi kovasti mieli matkustaa katsomaan miten vierasjoukkueen riveissä pelaava kolumbialainen ystäväni Ronald Jimenez on kehittynyt sitten viime kevään. Viikonlopun ohjelma on vielä auki, joten ei muuta kuin ideoita tulemaan!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..

Mitä tänään syötäisiin?

Blogitekstien nimeäminen on joskus vaikeaa. Voitte tuosta yllä oleavasta varmaan itsekin arvata, että tällä kertaa se oli todella vaikeaa. Mutta leikkisä viittaus erääseen inhokki tv-sarjaan viikonlopun penkkiurheilusta puhuttaessa tuntui nyt vaan jotenkin vähemmän huonolta kuin muut mielessä olleet vaihtoehdot.


Vaimoni aloitteesta viikonlopun penkkiurheiluun tuli perjantai-illalle lisäys, sillä hän ehdotti jotain jääkiekkopeliä viikonlopun avaukseksi. TPS - Jokerit osuu valitettavasti lauantaille ja päällekkäin lentopallo-ottelun kanssa, mutta onneksi perjantaina löytyy Kupittaalta TuTo - SaPKo. Sarjataulukon perusteella ainakin tiedossa lienee tärkeä ja tasainen kamppailu. En ole kovin paljon Mestis-kiekkoa tällä kaudella seurannut, joten avoimin mielin lähdetään katsomaan millaisella porukalla SaPKo on liikenteessä. TuTon pelissäkin olen ollut vain kertaalleen aiemmin tällä kaudella, joten eipä se kotijoukkuekaan turhan hyvin hallussa ennakkoon ole..


Tepsi ja Jokerit ovat koittaneet nostaa mieliin "vanhoja kunnon aikoja" ja seurojen pitkää viha-rakkaus -suhdetta lauantain kohtaamisen alla. Minusta tämä on erittäin hyvä idea. Facebookin mukaan HK Areenalle olisi tulossa 1000 Jokereiden kannattajaa, joten aikamoinen huutomyrsky voi olla luvassa. Kyllä hienolta tuo helsinkiläisfanien kannustus tässäkin videossa:

Lauantaina ohjelmassa on siis tuo lentopallon Mestaruusliigan kamppailu Loimu - Sun Volley Kerttulan liikuntahallissa Raisiossa. Sunnuntaina on tarkoitus, jos säät vain suinkin sallivat, käydä itse vähän ulkoilemassa ja kuntoilemassa, mutta jos vain suinkin ehtii, niin myös futsalin ykkösdivarin kamppailu ÅIFK - U.S. Skädäm on tarkoitus ottaa ohjelmistoon. Mistäköhän ihmeestä tuo vierasjoukkueen nimi on peräisin.

Veikkausrivini viikonlopun matseihini:

TuTo - SaPKo          X

Loimu - Sun Volley    1

ÅIFK - US Skädäm    1

Tikat jäi näkemättä, mutta kannujen nostelun sentään bongasin

Tikkakisasta tuli hutikuti

Viime viikonloppuna minun oli tarkoitus seurata lentopallon lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni darts-kisaa paikanpäällä, mutta valitettavasti työeste vesitti tämän hienon suunnitelman ja viikonlopun penkkiurheilusta tuli yksipuolinen.

Perjantaina matkustin Vammalaan, tai nyttemmin oikein sanottuna Sastamalaan, katsomaan lentopallon Mestaruusliigaottelua Vammalan Lentopallo vs Raision Loimu. Vammalaan on rakenteilla uusi liikuntasali ja täytyy kyllä todeta että se tulee tarpeeseen. Nykyinen sali ei todellakaan ole suunniteltu nykypäivän pääsarjaurheiluun. Itse sali on matala, pimeä ja muutenkin ahdas. Tämän lisäksi katsomotilat ovat ahtaat ja huonot ja yleisöpalvelutilat ovat olemattomat. Toivotaan uuden hallin valmistuvan pikaisesti, sillä innostusta Sastamalassa tuntuu olevan. Uusi halli tuonee hyviä uusia mahdollisuuksia VaLePalle.

Itse ottelussa kotijoukkue oli innokkaan kotiyleisönsä edessä voitokas. Ottelun ensimmäiset  kaksi ja puoli erää olivat tasaista pelaamista, mutta sen jälkeen kotijuokkue karkasi lopullisesti voittoon. Vierasjoukkueen kannattajia matkusti seuran järjestämällä yhteiskuljetuksella peliin omiaan kannustamaan vähän yli 20.

Lentopallon Cup-mestarit ratkottiin Vantaalla

Energia Areena ja ISS stadion

Cup-finaaleille oli valittu todella hienot olosuhteet, sillä Vantaan Energia Areena on varmaankin yksi Suomen hienoimmista sisäpalloiluhalleista. Toivottavasti Turun palloiluhallia suunnittelevat tahot käyvät Vantaalla excursiolla ennen päätöksiään. Hallissa on selkeästi pohdittu yleisön viihtymistä, sillä ravintolatilatkin olivat toimivat ja riittävän isot, pehmustetut penkit hellivät pakaroita ja katsomoita oli areenalle tyypillisesti joka puolella kenttää. Kahviopisteiden sijainti oli ainoastaan huonosti mietitty, koska niiden jonot sumputtivat aulatilan hankalasti.

Komean Energia Areena vieressä oli itseltäni jo unholaan jäänyt ISS-jalkapallostadion, joka tuli joitain vuosia sitten kuuluisaksi kohujoukkue AC Allianssin kotiareenana. Tosin sen nimi taisi olla silloin jotain muuta. Ainakin ohi ajaessa näytti siltä että siitä saisi yhä joku liigaporukka todella hyvän kotiareenan itselleen. Katsomotilaa oli kentän kolmella sivulla ja neljännen sivun, tai siis toisen päädyn, rajasi mäki ja metsä. Stadion on siis areenamainen mitä monet suomalaiset kentät eivät ole. Wikipeidan mukaan stadionille mahtuu 4600 katsojaa, mikä riittäisi nykyisellään hyvin Veikkausliigaporukoille. 

Lentisfinaaleissa tuulettelemaan pääsivät Tampereen Isku-Volley ja LP Viesti Salosta. Miesten finaalissa joukkueiden kannattajaryhmät olivat  pääluvultaan melko tasaväkiset, mutta äänen määrässä tamperelaiset olivat selvästi pohjoisen väkeä edellä. Liekö pitkä matka väsyttänyt rovaniemeläisen Lakkapään kannattajat, sillä he vain heiluttivat lippujaan flegmaattisesti aikalisillä eikä todellisesta kannustuksesta ollut tietoakaan. Naistenkin finaalissa kannattajaryhmien väkimäärä oli suunilleen samaa luokkaa, mutta tässä finaalissa kannustus oli tasaväkistä ottelun tapaan. Ehkä viestiläiset olivat kuitenkin vähän edellä orpolaisia. Siis myös katsomossa.

Saapa nähdä mitä penkkurheilukokemuksia alkava viikko tuo taas tulleessaan.. Vinkejä saa edelleen heittää tänne kommentteihin tai sähköpostilla penkkisport@gmail.com. Nähdään katsomoissa!

Bull's eye or bullshit?

Alkaneen vuoden ensimmäinen viikonloppu tulee olemaan taas urheilua täynnä. Aloitan loppiaisviikonlopun perjantaina matkustamalla Sastamalaan seuraamaan lentopallon Mestaruusliigan ottelua VaLePa - Loimu. Lauantaina käyn tutustumassa miten tikat löytävät häränsilmän Caribialla järjestettävässä dartsin Suomen Cupin tapahtumassa. Sunnuntaina pitää aamusta mennä itse klo 10 ja 11 Piikkiön liikuntahalliin hikoilemaan futsalin IV-divarin kahteen otteluun ja sieltä hippulat vinkuen Vantaan Energia Areenalle seuraamaan naisten ja miesten lentopallon Suomen Cupin finaaleita.

Viikonlopun mielenkiintoisimmat tapahtumat ovat ehdottomasti dartsin ja lentopallon Cup-tapahtumat. Darts tapahtumaan lähden avoimin mielin tutustumaan, sillä en tiedä yhtään mitä odottaa tapahtumalta. En ole koskaan nähnyt dartsia paikanpäällä ja televisiostakin vain ihan lyhyitä pätkiä. Mainittakoon nyt kuitenkin, että huoneessani oli teininä taulu ja kolmen tikan ennätykseni on 177, eli säännöt tiedän, mutta pelisysteemistä mm. ei ole hajuakaan. Onnekseni saan lauantaina ilmeisesti mukaan enemmänkin lajia seuranneen kaverin, jonka edes jonkunnäköisestä asiantuntemuksesta voi olla iloa paikanpäällä.

Yritin etsiä darts -tapahtumasta lisätietoa Caribian kotisivuilta, mutta eipä sieltä mitään löytynyt. Innostuin laittamaan asiasta oikein palautetta heille, sillä luulisi että urheilutapahtumien markkinointi on heidänkin etunsa, koska tapahtumat järjestetään heidän seinien sisäpuolella, vaikka liikuntatilan omistaakin Turun kaupunki. Onneksi löysin sentään jotain tietoa Dartsliiton kotisivuilta.

Lentopallon naisten Cup finaalissa kohtaavat Oriveden Ponnistus ja maanantaina huikean sadannen voittonsa kotimaan kentillä putkeen ottanut Salon LP Viesti. Miesten finaalissa iskevät vastakkain Team Lakkapää Rovaniemeltä ja Tampereen Isku-Volley. Pelipaikkana on Vantaan Energia Areena, joka on yksi hienoimmista, jos ei jopa hienoin, suomalainen sisäpalloiluhalli. Vantaalla järjestetään samana viikonloppuna Suomen suurin nuorten sisälentopalloturnaus Baltic Sea Junior, mutta niitä pelejä en taida harmikseni ehtiä omien futsal-pelieni takia seuraamaan.

Jonkinlaista raporttia viikonlopun tapahtumista on tulossa - pysykää penkillä.