Derbyviikko avattiin Hocilla

Tämänkertainen kirjoitus aloitetaan ottamalla lakki pois päästä ja pitämällä hiljainen hetki viisinkertaisen enduron maailmanmestari Mika Aholan muistolle.


R.  I.  P.




Avasin tämän viikon penkkiurheilut keskiviikkona Raisiossa DNA-hallissa jääkiekon parissa. Jos tästä hommasta saisi rahaa, niin voisin maksaa vinkkipalkkion tutulleni, joka kehotti Facebookissa tutustumista RNK Hocin kotipeliin ja etenkin siellä myytäviin kisamakkaroihin, joita aiempi makkararaati oli kehunut alueen parhaimmistoon kuuluviksi.


Muita tapahtumia kalenteriin on tälle viikolle merkitty tässä vaiheessa perjantaille ja lauantaille. Perjantaina on tiedossa futiksen kauden ensimmäinen Inter - TPS derby Javenture-areenalla. Itse ottelun lisäksi myös pelipaikka on erittäin mielenkiintoinen ja varmasti tutustumisen arvoinen. Lauantaina on Raisiossa lentopallon Mestaruusliigan ottelu Loimu - Tiikerit, mutta sunnuntai meneekin sitten oman palloilun parissa Porin suunnalla.


Tuohon keskiviikon II-divarin kiekkomatsiin oli saapunut vastustajaksi ParSport Paraisilta, mutta vastusta heistä ei ollut, vaan kotijoukkkue tylytti vieraitaan 10-3 lukemilla. Minä ehdin jo hetken iloita veikkausvoittoani, sillä laitoin matsiveikkaukseen tulokseksi 7-3. ParSport iski 7-3 kavennuksen ajassa 45:43, mutta iloni ei todella ollut pitkäikäinen, sillä kotijoukkue pilasi tulosvetoni heti ajassa 46:11. Ja kun vauhtiin pääsivät, niin iskivät maalin sitten vielä ajassa 46:28.


Tapahtuma oli mielestäni ihan viihdyttävä - pelissä tuli paljon maaleja (valmentajat eivät varmaan puolustuspelaamiesta juuri pitäneet) ja yleisöä oli mukavasti (noin 100). Yleisöltä odotin kyllä enemmän tunteiden näyttämistä ja "peliin osallistumista". Ehkä viikonlopun peleissä olisi sellaistakin tunnelmaa enemmän tarjolla. Hallin äänentoisto oli vaatimaton, mutta sitä paikkasi naiskuuluttajan mukava ääni. Ensikertalainen olisi kaivannut vähän enemmän informaatiota mm. mikä matsiveikkaus on, mistä saa kaffetta, jne.


Ennakkohehkutuksia ajatellen tapahtuman suurin pettymys oli se kisamakkara. Siinä ei missään nimessä ollut mitään vikaa, mutta ennakkohehkuttelut olivat nostaneet omat odotukseni liian korkealle. Kävi vähän niin kuin Suomelle usein Euroviisuissa: odotukset ovat järjettömän kovat, jolloin hyväkin lopputulos tuntuu pettymykseltä. Kaffelan naisillekin pitää tietysti jotain kehittämisideaa heittää, niin suosittelisin panostamaan enemmän sinappiin. Nyt taisi olla tarjolla vain kaupan halvinta. Muutama eri merkki ihmisten itse valittavaksi (lähes maksettu mainos: Kapteenin kultainen sinappi), niin makunautinto sen kun paranee.


II-divarin kiekosta puhuttaessa pitää vielä hypätä hetkeksi hieman pohjoisemmaksi ja nostaa esiin Kuusamon Pallo-Karhujen näköjään joka talviseksi muodostuva perinne hankkia kovia nimimiehiä yhteen tai kahteen matsiin. Tämä on minusta hieno idea saada seuralle lisää näkyvyyttä ja katsojia. Lue jutut aiheesta: 2011 & 2012. Ja onhan heillä ollut yksi nimimies tällä kaudella riveissä alusta alkaen.




Talven kiekkokokemukseni meinasivat jatkua komealla tavalla, kun sain meiliini henkilökohtaisen VIP-kutsun Helsingin Talviklassikkoon. Alkuinnostuksen jälkeen tajusin valitettavasti, että samaan ajankohtaan osuu töitä. Talviklassikon tunnelmasta nauttiminen jää siis tulevaisuuteen...