Positiivisiakin urheilu-uutisia on – Euro-huumaa Salossa ja Joensuussa

Kuva: Osku Sahlsten

Unohdetaanpa hetkeksi, tai miksei pidemmäksikin ajaksi, SM-liigasta uutisissa jatkuvasti pyörivät negatiiviset otsikot ja keskitytään urheilun positiiviseen antiin. Suomalaiset palloilujoukkueet menestyvät Euroopan huipulla! Kyllä, totta se on. Koripalloseura Joensuun Katajan menestyksen Eurochallenge-sarjassa on moni varmasti noteerannut, mutta salolaisen LP Viestin menestys lentopallon Challenge Cupissa on saattanut jäädä joiltain vielä huomaamatta.

Kataja varmisti tiistaina pääsynsä Eurochallengessa puolivälieriin, eli kahdeksan parhaan joukkoon. Välieriin pääseminen vaatii kahta voittoa puolivälierissä. Valitettavasti Joensuu on niin kaukana kotikulmiltani, että paikanpäälle ei tule varmaankaan lähdettyä euro-huumaa seuraamaan, joten pitää tyytyä median tarjoamaan uutisvirtaan. Sekä kori- että lentopallossa on hyvä noste päällä tällä hetkellä ja nämä Euroopan kentillä menestymiset ruokkivat tätä entisestään.


Lauantaina pääsen haistelemaan euro-huumaa ihan livenä, kun salolainen LP Viesti (Euro-kentillä LP Salo) kohtaa naisten lentopallon Challenge Cupin välierien toisessa osaottelussa maailmantähtiä vilisevän venäläisen Dynamo Krasnodarin. Ensimmäinen osaottelu päättyi tiistaina venäjällä kotijoukkueen 3-0 voittoon, mutta lentopallon euro-sääntöjen mukaan sillä ei käytännössä ole kovinkaan paljon merkitystä, sillä jatkoon pääsyyn tarvitaan kaksi otteluvoittoa. Eli jos lauantaina Krasnodar voittaa ottelun, jatkavat he finaaliin, mutta jos taas LP Salo voittaa, pelataan jatkoon menijän ratkaiseva kultainen erä 15 pisteeseen.

Vierasjoukkueen suurin tähti on jenkki Destinee Hooker (192 cm), jota on pidetty viime vuosina yhtenä maailman parhaista naislentopalloilijoista. Viimeisimpänä meriittinä hänen CV:ssään komeilee Olympiahopea Lontoosta. Hänen CV ei kuitenkaan ole joukkueen komein sillä peräti 202-senttinen Iuliia Merkulova on nimittäin kaksinkertainen maailmanmestari Venäjän paidassa vuosilta 2006 ja 2010. Lisäksi Lipetskin tytöllä on pari EM-mitalia ja hopeaa World Grand Prixistäkin 2004 alkaneen maajoukkueuransa aikana. Muitakin valtavan CV:n omaavia pelaajia Krasnodarin pelaajalistasta löytyy aina jonoksi asti.



Tämän tason otteluita ja vastustajia näkee harvoin Suomessa, joten penkkisporttaajan on ilman muuta suunnattava paikalle. Toinen välieräottelu alkaa lauantaina 2.3. kello 14:00 Salohallissa. Saloon matkustamiseen erinomaisen vaihtoehdon Raision ja Turun seudulla asuville tarjoaa Raision Loimu, joka on hienolla tavalla mukana kasvattamassa suomalaista lentopallokulttuuria ja tukemassa salolaisten hienoa euro-taivalta. Loimu on järjestänyt kannattajamatkan lauantaina Raisiosta Turun kautta Saloon. Lisätietoa reissusta löytyy Loimun sivuilta. Lähtekäähän rohkeasti mukaan. Nyt huipputason naislentopalloiluun tutustuminen on tehty vaivattomaksi!

Benchmarkkausta urheilukulttuurin saralla

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani mainitsinkin, niin kiersin viime kesänä ja syksynä palloa melko paljon pallon perässä. Siis maapalloa lentopallon perässä. Olen työreissuilla pyrkinyt ajan sallimissa rajoissa tutustumaan myös paikalliseen urheilukulttuuriin (lähinnä jalkapalloon, koska se on kaikkialla suosituimpien lajien joukossa). 


Olen tehnyt muutamia ympäristöön liittyviä huomoita, joissa on iso ero Suomeen.

1. Televisio

Buenos Airesin lentokenttä ja River
Platen putoamistaistelun ratkaiseva osa.

Kaikkialla tuntuu tulevan urheilua television vapailta kanavilta paljon enemmän kuin Suomessa. No, tietysti Suomessa on moniin maihin nähden korkeampi elintasokin, mutta olen varma että urheilukulttuuria kehittäisi se, jos Suomessakin voisi seurata urheilua monipuolisesti vähintään yhdeltä maksuttomalta kanavalta säännöllisesti.

Kun tuote on television maksuttomilla kanavailla, on se asiakkaiden saavutettavissa helposti. Minä uskon vakaasti siihen, että urheilua katsomalla ihmiset innostuvat siitä, vaikkei aluksi suurkuluttajia olisikaan. Jos katsot urheilua säännöllisesti televisiosta, niin jossain vaiheessa tekee mieli mennä myös paikanpäälle. Saavutettavuus television kautta laskee suorituspaikan kynnystä.

2. Tunnusta väriä

Veikkausliigan slogan on hyvä (tuo väliotseikko), mutta valitettavasti urheilukulttuurin puuttumisen vuoksi ihmiset eivät oikeasti uskalla, tai mikä se syy sitten ikinä onkaan, tunnustaa väriä Suomessa. Monissa maissa urheiluseurojen väreihin ja tuotteisiin törmää katukuvassa jatkuvasti. Koska ulkomailla tuotteita meneee paljon kaupaksi, niin myös seurojen myymälät ovat helposti asiakkaiden saavutettavissa. Sen sijaan esimerkiksi kotikaupungissani minulla ei ole tietoa mistä ja milloin voi nykyisin ostaa Interin tai TPS:n kannatustuotteita.

Seurojen värien tärkeydestä ja urheilun tärkeydestä kertovat myös kaupungeissa olevat monet graffitit. Tiedän että graffitit ovat laittomia, mutta hienosti tehdyt ja ammattitaitoiset graffitit (etenkin urheiluaiheiset) ovat kyllä parempaa taidetta kuin esimerkiksi monet kotikaupunkini katukuvaa "koristavat" "oikeat" tilataideteokset.

Maribor, Slovenia

Maribor, Slovenia

Osijek, Kroatia

Maribor, Slovenia

River Platen äänekkäät fanit
bussimatkalla stadionille

Minusta tuntuu välillä että suomalaiset faniryhmät koittavat matkia ulkomailta vain fanitoiminnan huonot puolet; järjestetään tappeluita, räjäytellään pommeja ja poltetaan soihtuja. Kaikki mahdollist voimavarat tulisi minun mielestäni keskittää oman seuran toiminnan edistämiseen ja kannattajapohjan laajentamiseen. Seurojen pitäisi näkyä arjessa enemmän ja siinä fanitkin voivat kantaa kortensa kekoon.

3. Tarinat

Red Starin fanien paita Sebiasta

Ulkomaisiin seuroihin ja faniryhmiin tuntuu usein liittyvän jotain sankaritarinoita, jotka siirtyvät polvelta toiselle ja vanhalta kannattajalta uudelle. Tarina voi olla jonkun tärkeän pokaalin voittaminen, seuran perustaminen, seuraidolin uran päättyminen, joku kannattajaryhmän merkittävä hetki, jne, jne. Olkoot se mitä tahansa, pääasia on että tarinoita nostettaisiin esiin. Monen yrityksen markkinoinnissa on viime vuosina havaittu että hyvä tarina myy parhaiten - sama pätee urheiluseuroissakin. Jonkun pitäisi vain poimia seuran historiasta ne tarinat joita korostetaan.

Ihan nyt äkkiseltään joitain potentiaalisia urheilutarinoita miettiessä tulee mieleen (sori nyt taas turkulaisuuteni) TPS:n voitto San Sirolla ja siellä nimenomaan Mika Aaltosen maali. Jonkun verran tarinoita on Suomessakin jo käytetty, mutta ei minusta riittävästi. Tietysti historia on historiaa ja me elämme tätä päivää ja haluamme nostaa jalustalle nykyiset pelaajat, mutta minulla on kuitenkin sellainen kutina että vahvojen vanhojen tarinoiden ja sankaritekojen nostaminen esiin voisi osaltaan auttaa kehittämään suomalaista urheilu- ja seurakulttuuria.

Yhteenveto

Koitetaan jokainen asiasta kiinnostunut potkia tahollamme suomalaista urheilukulttuuria eteenpäin. Toivon että sitä tehtäisiin lajirajat unohtaen, mutta jos joku haluaa kehittää vain omaa lajiaan, niin suotakoon sekin hänelle. Tunnustetaan väriä ja tuetaan urheilua!




LinkkiVinkki:
- Ylen kirjoitus jääkiekon faniryhmien suuruuksista ja kehityksistä  > > >

Esimerkiksi tämä on hienoa suomalaista urheilukulttuuria:

Ravineitsyys menee perjantaina - käsittelyssä palloiluakin

Pääsen perjantaina tutustumaan ensimmäistä kertaa elämässäni hevosurheiluun paikan päällä, kun Turun Urheilutoimittajien Kerho tekee excursion Metsämäen raveihin. Pääsen osallistumaan Turun Hippoksen järjestämään ravi-iltaan, jossa on itse kilpailun lisäksi tarjolla tallikierros ja muuta infoa raveihin liittyen. Odotan suurella mielenkiinnolla tätä tapahtumaa - toivottavasti saan hyviä vinkkejä ja voitankin veikkauksista jotain. Raporttia on tietysti tulossa jälkikäteen.

Viikonlopun kattauksessa on muuten tarjolla omia futsal-höntsiä Raisiossa ja sunnuntaina toinen isänpäiväni (siis juhlakaluna) tulee vietettyä osin hyvinkin yllättäen urheilun parissa, sillä lähden bussikyydityksellä Raisiosta Loimaalle seuraamaan lentopallon mielenkiintoista paikalliskamppailua.

Tulevat pari viikkoa tulen olemaan viime kesältä tuttuun tapaan lentopalloon liittyvän työni vuoksi reissussa vierailla mailla, joten raportointia on luvassa Suomen rajojen ulkopuolelta. Tämän kesän saldoksi tulee kaikkiaan kahdeksan maata (Argentiina, Portugali, Serbia, Venäjä, Slovenia, Itävalta, Turkki ja Kroatia), joten monenlaista urheilukulttuuria on tullut nähtyä. Olen pystynyt reissuila tutustumaan töiden ohessa paikallisiin urheilupyhättöihin ja tarinoihin ja näitä on tarkoitus jossain vaiheessa mahdollisesti ruotia tässäkin blogissa.

Mikähän ihme siinä muuten mahtaa olla, että monissa maissa jopa alasarjapalloilut kiinnostavat saman verran kuin Suomessa pääsarjatason urheilut? Onkohan kyse vapaa-ajan viettotapojen ylitarjonnasta, väärästä hinnoittelusta, liiasta hyvinvoinnista, liian kiireisestä elämästä, huonosta urhielusta vai mistä? Päättyneellä viikolla saatiin todella huonoja uutisia mm. jalkapallon Veikkausliigan yleisömääristä (linkki löytyy tämän kirjoituksen alta LinkkiVinkeistä).

Vastakkainen malliesimerkki hienosta katsomokulttuurista oli lukemani mukaan saatu Turussa viime viikonloppuna, kun futsalin alasarjaottelussa oli ollut lähes 200 katsojaa. Futsalin pääsarjassa ja vaikkapa käsipallon pääsarjassa tuo olisi varmaan jo ihan ok luku. Ja monelle muulle lajille tuo olisi jo hyvä luku. Voisikohan tuon ottelun yleisömäärää selittää se, että vastakkain oli kaksi maahanmuuttajataustaista joukkueitta (Komar - Kosova) ja heillä urheilu- ja katsomokulttuuri on eri tavalla veressä kuin meillä suomalaisilla? Mene ja tiedä, mutta hieno katsojamäärä tuo oli!

LinkkiVinkit:

MTV3: Veikkausliigaseurat kuilun partaalla, yleisökato nakertaa taloutta  > > > Metsämäen kotisivut  > > >

Uusi blogi urheilun ilosanomaa levittämään

Olen koko ikäni ollut intohimoinen urheilun ystävä. Itsekin on tullut joitain lajeja nuorempana totisemmin harjoitettua, mutta nyttemmin enemmän tai vähemmän kaikki tavoitteellinen urheilu on vaihtunut harrasteluun ja totiseen penkkiurheiluun.

Penkkiurheiluni ei rajoitu vain tiettyihin lajeihin ja joukkueisiin, vaan olen muun muassa parin viimeisen kuukauden aikana seurannut paikanpäällä jalkapallon Veikkausliigaa ja naisten liigaa, futsalissa kaikkea I divisioonan ja alimman IV-divisioonan väliltä, lentopallossa miesten Mestaruusliigan lisäksi miesten I-sarjaa, naisten II-sarjaa ja miesten harrastesarjaa sekä  jääkiekossa SM-Liigan ja Mestiksen lisäksi II-divisioonaa ja niin edelleen. Ja nämä kaikki siis nimenomaan paikanpäällä, sillä urheiluhan on parasta paikanpäällä!

Penkkiurheiluni on pääasiassa keskittynyt asuinpaikkani vuoksi Turun seudulle. Turku on toiminut tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupunkina, mutta Euroopan urheilukulttuurin pääkaupungiksi sitä ei voi kehua, vaikka jalkapallossa Turku onkin ristitty sentään Suomen pääkaupungiksi. Epäilen kylläkin että tämä urheilu- ja katsomokulttuurin puute on ongelmana kaikkialla Suomessa. Katsomoihin mahtuisi lähes kaikkialla lisää väkeä ja tunnelmaa.

Olenkin kaikissa näissäkin urheilutapahtumissa pohtinut että katsomoon mahtuisi enemmänkin väkeä ja tunnelmaa. Monilla lajeilla on ongelmana palstatilan puute valtamedioissa ja näkyvyyden saanti. Koska tykkään itse seurata lajeja paikanpäällä ja myös purkaa kokemuksiani näppäimistön kautta, niin päätin aloittaa tällaisen blogin rustaamisen. Ideani on siis kirjoittaa sekä ennakkoon että jälkikäteen kaikesta mahdollisesta urheiluun liittyvästä mihin jokapäiväisessä elämässäni törmään. Jonkun verran tulen varmasti kirjoittelemaan myös perinteisiä otteluraportteja, mutta pääasiallisesti pyrin löytämään otteluista jotain muuta kerrottavaa kuin tulokset. Tarkoitus ei siis ole haastaa TS:n urheilusivuja, vaan tarjota näkemyksiä eri näkökulmasta ja ehkä myös eri tapahtumista.

Lähettäkääpä siis minulle vinkkejä tapahtumistanne (penkkisport@gmail.com), niin koitan parhaan kykyni ja käytettävissä olevan ajan mukaan levittää sanaa tapahtumasta blogini ja muun sosiaalisen median kautta. Ja tietysti pyrin myös raahaamaan oman ruotoni katsomoon, jos se vain suinkin on mahdollista.

Viestitelkää, kommentoikaa, osallistukaa, haukkukaa, kehukaa, ideoikaa ja ennen kaikkea urheilkaa ja penkkiurheilkaa. Sana on vapaa!