Jo ilta tullut on, urut soi, kylä nukkuu

Turun seudulla julkaistavassa Aamuset-ilmaisjakelulehdessä oli keskiviikkona 25.7. pääkirjoituksena päätoimittaja Lasse Virtasen kirjoitus ”Paavo Nurmi on brändi”. Voitte lukea tuon kirjoituksen kokonaisuudessan tämän jutun lopusta (kuva aukeaa klikkaamalla isompana), mutta lyhyesti referoiden siinä ihmeteltiin miksi Turku ei osaa hyödyntää Paavon Nurmea parhaalla mahdollisella tavalla – eikä minusta kyllä muutkaan suomalaiset kaupungit omia entisiä tähtiään.

Olisikohan oikeanlaisen urheilukulttuurin puutteella osuutta tähän asiaan? Vai onko kyse vain suomalaisesta vaatimattomuudesta? Oli syy mikä tahansa, niin Virtasen kirjoitusta kannattaisi kyllä vakavissaan miettiä sekä MEK:ssa että kaupunkien matkailu- ja markkinointiorganisaatioissa. Urheilijoiden käyttäminen esim. kaupunkimarkkinoinnissa tarjoisi heillekin mielenkiintoisia uusia haasteita urheilemisen jälkeen.

Kuva: www.stara.fi

Minä olen useasti vaahdonnut omissa pienissä piireissäni suomalaisesta urheilukulttuurista – tai oikeastaan sen puuttumisesta. Meillä on kyllä kova menestyksen ihannoinnin kulttuuri, joka nousi jälleen konkreettisimmin esiin mm. jääkiekon MM-kullan yhteydessä. On tietysti hienoa kun pieni Suomi saavuttaa arvokisamitaleita, mutta moniko torilla kultaa juhlineista mahtaa käydä säännöllisesti seuraamassa kotimaista kiekkoliigaa? Paikallisemmissa ja pienemmissä ympyröissä olen havainnut saman ilmiön Turussa, kun TPS on voittanut kiekkokultaa, Inter Veikkausliigan ja TPS futiksen Suomen Cupin.

Voiton hetkellä selkään taputtelijoita ja juhlijoita riittää, mutta entä sitten kun mainetta ja mammonaa ei enää tulekaan? Positiivisia poikkeuksiakin tietysti löytyy, mutta aika monet uransa päättäneet suuretkin tähdet joko unohdetaan kokonaan tai jopa hukutetaan negatiivisen julkisuuden ja keltaisen lehdistön oravanpyörään. Suomessa raha on tietysti tiukassa jopa aktiiviurheilijoilla, joten ymmärrän että sitä ei ole helposti saatavissa uransa päättäneillekään. Mutta silti heidän urheilu-uran jälkeistä uran rakennusta sekä arvostuksen säilymisen tukemista voisi erinäisin toimin varmasti avittaa. Esimerkiksi Japanissa urheilijat ovat huippu-uransa jälkeen käsittääkseni erittäin arvostettuja. Monille japanilaisille urheilijoille on tarjottu ”työpaikka” jo uran aikana, josta ei tarvitse luopua uran loppumisen myötä.

Tässä tuo Virtasen ajatuksia herättävä kirjoitus kokonaisuudessaan:

Tykkää musta (ja lacrossen mainosvideoista)!

Koska nykyisin kaiken suosio mitataan tykkäysten määrällä, niin PenkkiSporttaajakin haluaa olla ajan hermoilla ja tykättävissä. Sen vuoksi olen jalkautunut viime viikonloppuna myös sosiaaliseen mediaan. Käykäähän tykkäämässä Facebook-sivustani sekä tilaamassa twiittini Twitterissä. Ja jos teilläkin on penkin ja urheilun mentävä aukko sydämessänne, niin kutsukaahan myös kavereitanne tykkäämään sivuista, niin saadaan penkiurheilun ilosanomaa levitettyä oikein porukalla. 

Facebookin ja Twitterin kautta on tarjolla ”pikku-uutisia”, joista en viitsi bloggauksia kirjoittaa sekä myös paljon tapahtumailmoituksia ja keskustelua sekä kaikkea muuta penkkiurheilun saralta.

Alkaneella viikolla on tarjolla jälleen monenlaista urheilua Turun seudulla seurattavaksi. Viikko käynnistyy jalkapallon merkeissä, sillä maanantaina on tarjolla Veritas Stadionilla perinteistä jalkapalloa, eli socceria, kun TPS saa vastaansa Hongan Espoosta. Urheilupuiston Yläkentällä sen sijaan potkitaan soikeampaa palloa kun Trojans saa vastaansa Butchersin. Myöhemmin viikolla on tarjolla mm. naisten Futisliigaa, yleisurheilun Tilastojapa Cupia sekä Kupittaalla torstaina käynnistyvät Lacrossen, eli haavipallon, nuorten MM-kisat.

Lacrossen suuntaan täytyy lähettää iso tykkäys, nostaa hattua ja vielä peukutankin omaperäisestä markkinoinnista. Vai mitä tuumitte alla olevista mainosvideoista? Käykäähän tutustumassa tähän lajiin 12.-21.7. Jos ette pääse paikanpäälle, niin voitte seurata matseja on myös nettistriimin kautta. Lisätietoja Turussa käytävistä MM-kisoista löytyy kisasivuilta.