Kevät tulee sittenkin!

Tämä kirjoitus pitää aloittaa kehuskelulla! Taannoinen leffa-arvosteluni KulmanPojat -leffasta tykättiin Facebookissa leffan näyttelijän (Jussi Vatanen) toimesta. Tykkään tykkäämisestä. :)

Mutta siirrytäänpä sitten henkseleiden paukuttelun jälkeen päivän varsinaiseen epistolaan. Vanhan kansan höpö-höpö puheiden mukaan kevään tulon tunnistaa jostain linnuista ja leskenlehdistä. Mutta eihän se niin ole! Kevät saapuu pudotuspelien myötä. Tuttavallisemin play offien tai pleijareiden nimillä kulkevat kauden huipentavat pelit alkavat olla käsillä lähes kaikissa talvisarjoissa. 

Kevät on tavallisesti urheilijoille ja penkkiurheilijoille hienoa pudotuspeliaikaa. Vuosia urheiluseurassa työskennelleenä tiedän, että play offien aika tuo halleihin paljon sellaista väkeä joka ei normaalisti käy. Hetken jo näytti siltä, että tänne Turun seudulle ei tule tänä vuonna kevättä lainkaan, mutta aivan viime metreillä kevään tulo varmistui sittenkin. 

Käyn tässä kirjoituksessani läpi Turun seudulla seuraamieni lajien / sarjojen kevät-tilanteen sekä teen myös jotain ennusteita tulevasta.

Koripallo
Aloitetaan surullisimmasta tapauksesta. Miesten huipputason koripallo katosi Turusta. Nimi vaihtui perinteisestä TuNMKY:stä ensin Piilosetiksi ja sitten Aura Basketiksi, mutta tätä nykyä ei turkulaisjoukkuetta pääsarjassa nähdä. Itse en ikäni vuoksi edes muista TuNMKY:n huippuvuosia, mutta olisi se hienoa käydä nykyisinkin huippukorista katsomassa kotinurkilla. Turkulainen koris on varoittava esimerkki siitä, että kun alueen edustusjoukkue häipyy kartalta, on uuden toiminnan käynnistäminen erittäin vaikeaa ja aikaa vievää. Ja eihän edustusjoukkueen puuttuminen ole hyvä alueen junioreillekaan. Ei olisi esimerkiksi Janne Ahosta ilman Matti Nykästä, mutta Turusta puuttuu nyt ne Teemu Rannikot, jotka ovat lasten ihailun kohteena ja motivoivat lapset salille päivä toisensa jälkeen.

Futsal
TPK on varmistanut paikkansa 8 joukkueen pudotuspeleihin. Sijoitus on tällä hetkellä 5. ja runkosarjaa on yksi kierros jäljellä. TPK tulee kohtaamaan puolivälierissä Sievi Futsalin, mutta kotietu on vielä ratkaisematta ennen viimeisen kierroksen vieraspeliä KaDya vastaan. Turkulaisilla on tällä hetkellä kolmen ottelun voittoputki käynnissä, joten joukkueen asetelmat pudotuspeleihin näyttävät ihan lupaavilta. Pitänee pistäytyä Samppalinnassa vielä kevään ratkaisupeleissä.

Käsipallo
Muistan yhä elämäni ainoan käsipallo-ottelun, kun olin Kupittaan jäähallissa kannustamassa Dennistä mestaruuteen. Tänä keväänä näyttää vähän rauhallisemmalta menestyksen suhteen ja joukkueen nimikin on vaihtunut jo joku aika sitten. Maaliskuussa joukkueen päävalmentaja jätti pestinsä, koska joukkueen esitykset olivat mennet alas kuin lehmän häntä. ÅIFK on tällä hetkellä ensimmäisenä pudotuspeliviivan alapuolella, mutta tosin tasapisteissä yläpuolella olevan BK-46:n kanssa. Åbolla on kaksi ottelua vielä jäljellä, joten pudotuspeleihin yltäminen on mahdollista. Yritän itsekin päästä paikanpäälle seuraamaan keltamustien play off -tavoittelua.

Lentopallo
Loimu aloitti Mestaruusliigakauden hyvin, mutta runkosarjan edetessä joukkueen esitykset menivät huonompaan suuntaan ja piristystä haettiin valmennusta vaihtamalla. Jännitys pääsystä pudotuspeleihin konkretisoitui käsipallon tapaan kahdella viimeisellä runkosarjakierroksella. Ratkaisupeliä Loimu oli tappiolla 0-2, mutta nousi 3-2 voittoon. Olisiko tämä ollut kauden kulminaatiopiste? Se jää nähtäväksi kun puolivälierissä tulee vastaan runkosarjan voittanut rakas paikallisvastustaja Hurrikaani-Loimaa.

Salibandy 

TPS:n salibandymiesten kausi päättyi runkosarjaan. Aikainen kesäloma tuli vähän samaan tyyliin kuin tappio Mietaalle Thomas Wassbergiä vastaan Lake PlacidinOlympialaisten 15 km kisassa vuonna 1980, eli yhdellä pisteellä. Jossiteltavaa jäi siis paljon. Kausi oli pitkä ja kun olisi jossain ottelussa onnistunut nappaamaan yhden pisteen enemmän, niin se olisi saattanut riittää pudotuspeleihin (en ole tutkinut sääntöpykäliä mitä tapahtuu tasapisteissä).

Jääkiekko
TuTo aloitti kesäloman jo hyvissä ajoin. Joukkueesta ei ollut Mestiksen voittaneen Sportin pysäyttäjäksi. TuTon ongelma tällä kaudella oli hyvin tuttu Turun seudulla: kokoonpano on suhteellisen hyvä, mutta jostain mystisestä syystä peli ei vain kulje. Vaikka pelit ovat loppuneet, niin Kupittaan ”monitoimihalli” ei ole hiljentynyt, vaan seuran taustat ovat pitäneet joukkueen hyvin mediassa esillä pelien päätyttyäkin. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu ensi kaudella kun Aurinkokuningas ottaa ohjat käsiinsä myös kaukalossa.
TPS on käynyt alueelle ominaiseen tapaan tänä keväänä kovaa taistelua pudotuspeleihin pääsystä. Viime tiistaina joukkue nousi 0-2 tappioasemasta 4-2 kotivoittoon ja kierroksen muiden tulosten ansiosta tulos riitti pudotuspelipaikan varmistamiseen. Sijalta 10. pudotuspeleihin lähtevä TPS saanee Villi Kortti -kierroksella (suom. säälipleijari) vastaansa Kärpät. Vielä ennen runkosarjan viimeistä kierrosta oli auki onko vastustaja Kärpät vai Jokerit. Melko alas ovat vajonneet kaikki nämä entiset hallitsijat.

Ei muuta kuin kevättä rintoihin kaikille ja lajista riippumatta suunnaksi play off -katsomot!

Lentisviikko käyntiin Huippu-urheilun muutostyöryhmän kanssa

Kaikille urheilua seuraaville huippu-urheilun muutosryhmä, eli tutummin humu, lienee tuttu porukka. He olivat jalkautuneet Olympiakomitean edustajien kanssa tammikuun lopussa paikallisen Urheiluakatemian vieraaksi Turkuun. Minä avasin muutoin kovasti lentopallon seuraamisen keskittyvän urheiluviikkoni "Urheiluakatemiakiertueen" tilaisuudessa.


Humun kertomukset huippu-urheilijan polusta ja sen kehittämisestä kuulostaa todella hyvältä - kunhan vielä päästään sanoista tekoihin jossain vaiheessa. Yhdyn täysin heidän mielipiteisiinsä mm. siitä, että oman navan tuijottamisesta pitää päästä seura- ja lajirajat ylittävään yhteystyöhön, jotta suomalainen urheilu saadaan nousukiitoon. Muistan kuulleeni jostain aikaisemmin, että esim. Norjassa kaikkien huippu-urheilijoiden tukien saannin edellytys olisi julkinen harjoituspäiväkirja. En tiedä pitääkö se oikeasti paikkaansa, mutta jos pitää, niin kymmenen pistettä sinne suuntaan. Suomessa tällaista tuskin voi ehdottaakaan, sillä siitähän voisi olla hyötyä jollekin toiselle. Tällaisesta ajattelusta pitää päästä eroon! Nuorten useamman lajin harrastaminenkaan ei saa olla missään lajissa rajoite, vaan rikkaus.


Tilaisuudessa puhuivat humulaisista Antti Paananen ja Tapio Korjus, joka kertoi itse kilpailleensa nuorena kaikkiaan 12 eri lajissa. Olisikohan se mahdollista nykyisin? Yleisön joukosta kommentoinut Juuso Wahlsten ja muutamat muutkin näkivät valmentajien olevan ainoa este tähän nykyisin, sillä urheilijat pakotetaan tekemään lajivalintoja jo nuorena eikä monipuolisuudelle anneta enää arvoa. Raision Loimun puheenjohtaja Jukka Rajakangas heitti yleisöstä idean, että humun urheilijan polku -kuvioon pitäisi lisätä näkyviin urheilun mukanaan tuoma koko loppuelämää hyödyttävä kokemus yhteispelistä, tappioista nousemisesta, paineensietokyvystä, yms. Urheilua ei saa missään nimessä nähdä työuran rasitteena, vaan rikastuttajana. Tästä kävelevän esimerkin antoi 35-vuotiaana ensimmäiseen kunnon työpaikkaansa mennyt entinen huippusuunnistaja Janne Salmi. Tilaisuudessa todettiin, että eiköhän sitä ehdi tuon iän jälkeenkin vielä tekemään vähintään riittävän pitkän työuran, kun eläkeikääkin ollaan jatkuvasti nostamassa. Keskustelun lomassa Korjus heitti ilmaan hyvän idean, että työtä hakevien urheilijoiden pitäisi heittää CV:nsä päälaelleen ja aloittaa itsestään kertominen urheilun kautta, sillä urheilijoita arvostetaan työelämässä. Normaalistihan urheilusta kerrotaan CV:n lopussa, jos sielläkään.

Humun visiot kuulostavat todella hienoilta, mutta ilman rahaa ei sellaisia urheilukentän muutoksia valitettavasti nykyaikana saada aikaiseksi, vaikka rahan ei kaikkea pitäisikään ratkaista. Minusta humulaisten pitäisikin pyrkiä vaikuttamaan itse urheilun ja urheilijoiden lisäksi pariin tärkeään asiaan:

1) Yritysyhteistyön lisääminen

Julkiset varat ovat tietysti tärkeitä, mutta ne eivät missään nimessä riitä, vaan suomalaisiin yrityksiin tarvittaisiin kunnollinen urheilun tukemiskulttuuri. Melko harvat suomalaiset yritykset pistävät riittävän isoja summia urheiluun ja osaavat vielä hyödyntää sen näkyvyyden tarjoamat mahdollisuudet. Oman riskinsä soppaan tuo vielä Veikkauksen heiluva ja huojuva monopoliasema. Mitä tapahtuu, jos monopoli jossain kohtaa murtuu ja rahapelimarkkinat vapautuvat Suomessakin? Veikkauksen kautta kanavoituu kuitenkin suomalaiseen urheiluun (ja muuhunkin kulttuuriin) huikeita summia vuosittain.

2) Urheilu- ja katsomokulttuurin kehittäminen

Julkisten varojen ja yritysten tukirahojen lisäksi urheilun pyörittämiseen tarvitaan myös tapahtumista saatavia euroja. Tämän vuoksi jopa humun pitäisi ottaa vastuuta myös urheilu- ja katsomokulttuurin kehittämisestä. Joissain kulttuureissa lapset oppivat jo äidinmaidon mukana käymään urheilutapahtumissa, mutta Suomessa sellainen tapa ei ole nykyisellään voimissaan. Lähes kaikkien lajien yleisömäärät putoavat, mikä hankaloittaa seurojen ja urheilijoiden toimintaa entisestään. Tässäkin asiassa pitäisi vielä pyrkiä rikkomaan lajirajat ja kasvattaa nimenomaan kokonaisvaltaisen penkkiurheilun suosiota.

Toivon todella, että humulaiset saavat kehitettyä suomalaista urheilua lajirajoista riippumatta esittämäänsä suuntaan. Hyvästä suunnitelmasta on vaan vielä matkaa toimivaan systeemiin monta palaveria, useita vuosia ja paljon asennekasvatusta urheilukentillä. Saattaapa siinä kulua vielä muutama kuppi kaffettakin. Toivottavasti humulaistan vatsa kestää.


Humun työn ohessa suomalaisen urheilun kehitystyötä tapahtuu monella muullakin rintamalla. Turun Sanomat mm. kertoivat positiivisia uutisia alueellamme. Ja kaikki seurathan voivat hakea nyt taas tukea oman toimintansa kehittämiseen - lisätietoa löytyy seuratukisivustolta.




Aiheeseen liittyvää lisäinfoa:


- Urheiluakatemiakiertue (ja kiertue Facebookissa) - Käykäähän osallistumassa!


- Aurajoen urheilulukio


- Turun Seudun Urheiluakatemia