Palloilubuumi jatkuu - lentopallo täyttänyt alkuvuoden!

Onpa siitä päässyt vierähtämään aikaa, kun olen viimeksi avannut sanaista arkkuani blogin kautta. Katsomoissa on toki tullut istuttua, mutta ajatuksiani olen purkanut lähinnä mikroblogi Twitterin kautta (@penkkisport).

Alkuvuosi on ollut melko lentopallon täyteinen. Toki mukaan mahtui esim. Pikku-Leijonien hienon MM-urakan seuraaminen ja muut talvilajit, mutta päähuomion on vienyt ensin lentopallon MM-karsinnat ja sen jälkeen Suomen Cupin finaalit. Ja kuluvalla viikolla sama meno jatkuu, kun lentopallon saralla on tarjolla tiistaina Raision Loimun juhlaottelu ja torstaina LP Salon Euro Cupin huippuottelu. Lentopallon sekaan mahtuu tietysti myös suomalaisen urheilun juhla, eli Suomen Urheilugaala, jota tosin seuraan tänä vuonna vain jälkikäteen kotisohvalta.

Alkuvuoden hyvä penkkiurheilutarjonta huipentui 5.1., kun samaan aikaan ratkaisuotteluitaan pelasivat niin Pikku-Leijonat kuin Suomen miesten lentopallomaajoukkuekin. Minä seurasin näitä otteluita Turussa Pikku-Torren kisastudiossa, joten lentopallon ja jääkiekon seuraaminen onnistui vaivatta samanaikaisesti. Pikku-Leijonien MM-kulta oli pienoinen yllätys ja jatkoajalle venynyt finaalivoitto oli hyvin ajoitettu, sillä lentismiehet iskivät juuri ratkaisevat pisteet Slovakiassa MM-lopputurnauspaikan varmistamiseksi kun Pikku-Leijonat nostelivat poikaa ilmaan Ruotsissa. Siinä elettiin huikeita suomalaisia urheiluhetkiä, jotka eivät varmastikaan katoa penkkiurheilijan mielestä minnekään ennen totaalista dementoitumista.

 

 

Lentopallon MM-turnaus pelataan syyskuussa Puolassa, jonne on Suomesta erinomaiset yhteydet, joten fanimatkalaisia tulee taatusti suuntamaan valtava määrä yli Itämeren. Myös Penkkisporttaaja on aloittanut jo reissusuunnitelmien teon – onhan se nähtävä paikanpäällä kun Suomi esiintyy lentopallon MM-kisoissa 32 vuoden tauon jälkeen. Turnaukseen selviytyminen on huima suoritus kun huomioidaan lentopallon eurooppalainen taso ja lajin maailmanlaajuinen levinneisyys. Kansainväliseen Lentopalloliittoon (FIVB) kuuluu 220 kansallista jäsenliittoa, joista peräti 154 lähti tavoittelemaan paikkaa Puolan MM-turnaukseen. Näistä ennätykselliset 41 oli Euroopasta. Euroopan tasosta kertoo myös Lontoon Olympialaiset, joissa neljän parhaan joukossa oli kolme eurooppalaista maata. Ylen jakaman tiedon mukaan Suomi ei olisi koskaan aikaisemmin selviytynyt karsintojen kautta pelaamalla maailmanlaajuisesti suuren palloilulajin MM-lopputurnaukseen. En ole lähtenyt tätä faktaa varmistamaan, vaan luotan Ylen sanaan.

Lentopallopainotteinen ohjelmani jatkui viime viikonloppuna Vantaalla, kun olin seuraamassa Suomen Cupin finaaleita Energia Areenalla (jota olen aiemmassa kirjoituksessani kehunut Suomen parhaaksi sisäpalloiluhalliksi). Cup-tapahtuman lähtökohta oli ainutkertainen, kun takana oli loistavasti medianäkyvyyttä saanut MM-karsintaturnaus ja finaaleissa pelaamassa peräti viisi pelaajaa tuosta maajoukkueesta. Sekä naisten että miesten finaalit olivat mielenkiintoiset ja hyvätasoiset (onnea LP Kangasala ja Kokkolan Tiikerit), mutta valitettavasti tapahtuma ei muuten noussut odotetulle tasolle. Yleisömäärät (naiset 880, miehet 1720) ja tunnelma olivat ihan ok, mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuus. Tapahtuman järjestelyistä vastannut Lentopalloliitto oli ilmeisesti luottanut markkinoinnissa netin vetovoimaan, sillä maksettua mainontaa tai ennakkotapahtumia ei näkynyt missään. Itse en päässyt pelipäivän Hesaria lukemaan, mutta kuulemma sielläkään ei ollut sen enempää ennakkoa kuin mainostakaan ko. tapahtumasta. Pääkaupunkiseudun merkityksestä lentopallolle on puhuttu jo vuosia, mutta näkyviä edistysaskeleita ei asiassa ole juuri otettu. ”Lentiskärpäset ja buumit” eivät leviä itsestään pääkaupunkiseudulla eikä muuallakaan Suomessa, vaan se vaatii kovaa työntekoa. Toivottavasti lentopallo ei hukkaa tätä orastavaa buumia samaan tapaan kuin vuoden 2007 loistavan EM-menestyksen jälkeen. Siemen on kylvetty, nyt on aika kääriä hihat ja ruveta hommiin.

Penkkisporttaajan lentopallon täyteinen alkuvuosi ei suinkaan ole vielä ohi, sillä tällä viikolla on ohjelmassa sekä lentopallon Mestaruusliigaa että Euro Cupia. Mestaruusliigaa on tarjolla tiistaina (14.1.) Raisiossa, kun paikallinen Loimu tekee rovaniemeläistä Lakkapäätä vastaan pelatessaan historiaa pelaamalla 1000. peräkkäisen pääsarjaottelunsa. Syksyllä 1977 alkanut putki on ainutlaatuinen lajissaan Suomessa. Torstaina (16.1.) tieni vie Saloon, jossa harvinaisen tappion (kotimaan kentillä) Cup finaalissa viime lauantaina kokenut LP Viesti, tai Euro Cup nimeltään LP Salo, kohtaa turkkilaisen Fenerbahcen. Tämä turkkilainen suurseura on nimeltä tuttu kaikille penkkiurheilijoille. Seuran laajasta lajivalikoimasta löytyy monia huippujoukkueita eikä naisten lentopallojoukkue tee poikkeusta. Fenerbahcen riveistä löytyy naislentopalloilijoita aivan maailman terävimmästä kärjestä, sillä esimerkiksi korealainen Yeon-Koung Kim valittiin Lontoon Olympialaisten parhaaksi pelaajaksi. Hänen lisäkseen Olympiamainetta niittivät turkkilaisjoukkueen pelaajista brassi Fermanda Garay (kultaa) sekä yhdysvaltalainen Alisha Glass (hopeaa). Fenerbahcen naisjoukkueen vierailu ei jää suurseuran ainoaksi vierailuksi Suomessa tällä kaudella, sillä heti seuraavalla viikolla Ivan Miljković ja Leonel Marshallin tähdittämä miesten joukkue saapuu Sastamalaan VaLePan vieraaksi päävalmentaja Daniel Castellanin johdolla.

Olen antanut vuosien saatossa monia tyhjähköjä uuden vuoden lupauksia mm. kuntoiluun ja ravintoremppaan liittyen, joten en lähtenyt siihen leikkiin tänä vuonna. Sen sijaan voisin luvata parantavani viime vuoden loppupuoliskolla hiipunutta blogin päivitystahtiani, joten pistäkäähän tekin lukijat juttuideoita tulemaan mielenkiintoisista urheilutapahtumista ja -joukkueista, joille ylimääräinen ilmainen palstatila ei olisi pahasta.. Palataan linjoille lähiaikoina!

 

Kaksi kautta käyntiin samana päivänä

Lauantain ohjelmani meni viime metreillä uusiksi havaittuani että Pikkuleijonien lisäksi Turussa ovat tositoimissa myös TPK:n futsal-urhot. Niinpä pääsin avaamaan kaksi eri kautta yhden päivän aikana. Tässä vähän raporttia ko. tapahtumista. Jätän taas pelitilanteiden läpikäynnin muille tahoille / palstoille ja minä keskityn enemmänkin pelin ulkopuolisiin asioihin.

TPK:lle kauden eka täysi pistepotti vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen

Aina futsalista kirjoittaessani minun tekee vain mieli viitata aiempaan kirjoitukseeni. Ja teen sen taas – katso aiempi kirjoitukseni futsalista ja sen potentiaalista. Lajissa on minusta kaikki elementit kasvaa paljon nykyistä isommaksi lajiksi Suomessa, kunhan joku ottaisi härkää sarvista. Futsalissa tapahtuu koko ajan jotain, syntyy paljon maaleja, nähdään hienoja kikkoja, tunteet kuohahtavat välillä, yleisö on lähellä peliä ja pääsee sisälle tunnelmaan, jne. jne. Ongelma vain on se, että futsal on se jalkapallon pikkuveli, joka ei ”todellisia futismiehiä” kiinnosta ja johon pelaajat tulevat liigatasollekin sitten kun itselle sopii. Monet muutkin hommat tehdään ”vähän sinne päin”.

Onko missään yritetty tehdä lajista isoa? Siis Suomessa. Mitä jos joku joukkue saisikin koottua hyvällä myyntityöllä kunnon budjetin ja ostaisi itselleen nimekkään ja kiinnostavan joukkueen (jollainen TPK:lla kyllä mielestäni on jo)? Ja samaan kyytiin veisi matsit hyvään halliin ja panostaisi myös markkinointiin ja ottelutapahtumien kehittämiseen? Pidän lajista kovasti ja jään innolla odottamaan josko joku ottaisi sen kuuluisan seuraavan askeleen.

Turussa tätä askelta ei ainakaan ole vielä otettu. Ottelussa ei käy edes TPK:n omat juniorit, joita käsittääkseni on joitain satoja? Lauantaina sentään oli tauolla yksi junnujoukkue pelaamassa, mutta senkin pelaajista valtaosa lähti kotiin oman puoliaikashown’sa jälkeen. Pelaan itse sekä futsalia että futista ja olen muutenkin aktiivinen, mutta TPK:n mainonta ei tavoita minua. En usko että heidän liigajoukkueen ympärillä tehdään juurikaan markkinointi ja/tai myyntityötä. Seinällä oli vain kaksi mainosta, joista toista ei ole ollut olemassakaan kahteen (2 v!!) vuoteen. Ja tuo sama logo komeili myös käsiohjelmassa. Peliasuissa ei ollut kuin Gatoraden mainos, vaikka paikkoja olisi vaikka kuinka. Tietysti se on kyllä vaikea myydä tuotetta, jota ei ole rakennettu nykyisiä kumppaneita kiinnostavaksi. Ja jos joku nyt ajattelee, että mitä tuokin tuolla vain kritisoi, niin voin vannoa että lähtisin tähän projektiin, jos minulla vain olisi aikaa. Mutta tällä hetkellä se ei onnistu, koska teen jo vastaavaa erään toisen lajin parissa.

Summa summarum, kaiken avautumisen jälkeen pitää todeta, että peli oli taas viihdyttävää. Kotijoukkue nousi vaikeuksista 7-4 voittoon ja kentällä tapahtui paljon mielenkiintoista. Suosittelenkin kaikille futsaliin tutustumista kuluvan talvikauden aikana, sillä siinä pelissä oikeasti tapahtuu koko ajan, jos vertaa vaikka Veikkausliigaan tai Liigaan. Jos lajin hienoudet eivät ole hallussa, niin pyydä joku asioista perillä oleva ekalla kerralla mukaan!

 

Pikkuleijonat kirmasivat Kupittaalla

Futsalin jälkeen paneuduin päivän alkuperäiseen epistolaan, eli Pikkuleijonien USA-otteluun Kupittaalla. Hallille oli saapunut noin 700 katsojaa, vaikka junnupelin hinnoittelussa oli ilmeisesti konsultoitu Kummolaa (yksi matsi 10 €). Katsojista melko moni tuntui kirjoittavan aktiivisesti muistiinpanoja pelistä, sillä paikalla oli ennakkoarvailujen mukaan pitkälti toista sataa scouttia, koska tämä ikäryhmä on seuraavana astumassa NHL:n varaustilaisuuteen. Ottelu päättyi jatkoajalla Suomen 3-4 tappioon, mutta kenttätapahtumien perusteella olisi voinut veikata isompaakin tappiota Suomelle. Etenkin ottelun alussa Leijonan poikaset olivat kaikessa askeleen jäljessä, mutta loppua kohden meno tasoittui kyllä vähän.

Allekirjoittaneelle kävi erätauolla amatöörimoka – huomaa kyllä että en ole ehtinyt käymään riittävästi peleissä viime aikoina. Seisoin kahviojonossa ja kun vuoroni tuli, menin aivan lukkoon. En muistanut mitä olin hakemassa ja ekana ammollaan olleesta suustani pullahti ulos sana hodari. Vasta tuon minimaalisen evään käteen saatuani tajusin että olin kyllä alun perin aikeissa syödä lihapiirakan kahdella nakilla. En kehdannut peruuttaa tilaustani, joten oli nieltävä tappio ja syötävä vain euron kahden nakin lihistä halvempi yhden nakin minimaalinen hodari. Fail!

Mieleni muuttui kuitenkin positiivisemmaksi ja tapahtumasta jäi hyvä maku, kun menin istumaan viimeisen erän ajaksi Suomen vaihtoaition taakse. Olin vähän omissa ajatuksissani (taisin twiitata) kun yht’äkkiä tajusin että olin nostanut salamannopeasti käden ylös ja kaapannut kiekon ilmasta haltuuni vasurilla. Aivan vaihtoaition edessä oli ollut joku hässäkkä, josta kiekko kimposi katsomoon. Tein pikaharkinnan mitäs nyt sitten tehdään ja ojensin kiekon vähän matkan päässä vieressäni istuneelle pikkupojalle, joka istui isänsä kainalossa ja seurasi peliä intensiivisesti Suomen fanipaita päällään ja sini-valkoinen lippu kädessä. Pojan ilme oli ikimuistoinen kun hän sai limpun käteensä. Koko loppupelin ajan hän puristi sitä tiukasti kouraansa ja vilkaisi siihen vähän väliä. Tulipa hyvä olo juuri isänpäivän kynnyksellä!

Penkkiurheilu on ihanaa!

Kiekkotalentit Turussa

Kiekkokausi on pyörähtänyt jo hyvän tovin sitten käyntiin, mutta meikäläinen avaa sen omalta osaltani vasta nyt viikonloppuna. Suunnitelmissa on toki useasti ollut sekä Liiga- että Mestis-otteluissa vieraileminen, mutta ei ole vain vielä sopinut aikatauluihin, vaikka tarjontaa Turussa on kiitettävästi. Tai olisihan sopivia matseja nyt varmasti järjestelemällä löytynytkin, mutta pakko tunnustaa ettei kiekkokärpänen ole puraissut minua ihan niin terävin hampain kuin suurinta osaa suomalaisista penkkiurheilijoista.

Nyt viikonloppuna on erinomainen mahdollisuus seurata Turussa tulevia kaukaloiden tähtiä, kun Marli Areenalla Kupittaalla pelataan neljän maan U18 turnaus. Nuorten pelejä on aina mielenkiintoista seurata, kun kentällä kirmaa tulevia tähtipelaajia, mutta tässä ikäryhmässä on tällä hetkellä iso lasti ylimääräistä mielenkiintoa, sillä tämä on seuraava NHL-draftattava ikäryhmä. Tämän vuoksi Kupittaan lehtereillä istuukin penkkiurheilijoiden lisäksi pitkälti toista sataa NHL-scouttia ja kynät sauhuavat kovaa vauhtia. Vai olisikohan niillä NHL-miehillä nykyisin jo iPadit?

Suomi voitti perjantaina turnauksen avausottelussaan Sveitsin luvuin 5-1 (katso koostetta matsista). Lauantaina vastassa on USA ja sunnuntaina turnauksen päätösottelussa rakkain kilpakumppanimme, eli Ruotsi. Itse aion suunnata paikalle lauantain USA-ottelua seuraamaan. Matsi alkaa kello 17:00 ja live-twiittauksia luvassa Penkkisporttaajan Twitterissä.

Avausderby tarjosi hyvää viihdettä - ensi kerralla kaikki paikalle!

Kauden ensimmäinen Turun derby potkittiin päivä päivältä vihreämmältä näyttävällä Veritas Stadionilla – tosin ei se nurmi vieläkään hyvä ole, mutta väri alkaa muistuttamaan vihreää ruskean sijasta.. Tepsin Sami Rähmönen otti derbyn potkimisen liian kirjaimellisesti ja saatteli itsensä suihkun puolelle 62 min kohdalla jälkipelissä Severi Paajasta potkimalla. Tästä huolimatta Tepsi piti Turun valtikan itsellään 2-1 voitolla ja Interin Tepsi-peikko jatkaa kasvamistaan. Jokohan se alkaa kohta olla suur-Rölliäkin isompi? Edellinen Interin derbyvoitto on nähnyt päivänvalon 14.5.2009, eli neljä vuotta sitten.

Odotettu futispääkaupungin paikallismatsi tarjosi hyvää viihdettä vähän yli 5.000 katsojalle. Tepsi oli alussa vahva ja hankki itselleen turvallisen tuntuisen 2-0 johdon 18 minuutissa. Johto taisi tuntua niin turvalliselta, että musta-valkoiset tuhlasivat muutamia maalipaikkoja huolimattomuuttaan. Interin väkivahva Irakli Sirbiladze kavensi ottelun juuri ennen taukoa, mikä teki varmasti hyvää ottelulle. Inter painoikin päälle toisella puoliajalla etenkin Rähmösen lähdettyä ennenaikaiselle pesulle. Tepsilläkin toki oli paikkansa toisella puoliajalla ottelun tappamiseen, mutta ne pysähtyivät rangaistuspotkua myöden Magnus Bahneen.

Ottelun yleisömäärä oli (taas) isohko pettymys minulle. Ottelun lähettäminen livenä vapaalla tv-kanavalla vaikutti varmasti jonkun verran yleisömäärään. Turkulaisen jalkapallon kannalta ei olekaan välttämättä hyvä asia, että derby televisioidaan, mutta liigalle, lajille ja tv-kanavalle se on varmasti positiivista peeärrää ja hyvä asia. Tulee matsi televisiosta tai ei, niin kyllähän tällaiseen peliin pitäisi paljon enemmän yleisöä saada paikanpäälle. Tällä kertaa ei voi keliäkään syyttää..

Maanantaina pelattiin Turun derbyn lisäksi toinen odotettu kohtaaminen, kun lahtelaiset kohtasivat helsinkiläiset. FC Lahden pettymykseksi HJK:n tähtisikermä houkutteli Kisapuistoon vain 3879 katsojaa. Isäntäjoukkueet TPS ja FC Lahti odottivat varmasti maanantailta isompia katsojalukemia. Vertailuksi kerrottakoon, että Jokereiden katsojakeskiarvo oli runkosarjassa kovempi kuin näiden kahden huippuottelun yhteenlaskettu yleisömäärä: Turun derby + Lahti-HJK yht. 8940, Jokerit 9828, HIFK 7363, HC TPS 6103.

Ollaan me vaan aikamoinen lätkäkansa katsotaan sitä sitten yleisön tai median kautta. Granlund edestä, Granlund takaa, Granlund veivaa ja Granlund makaa. Leijonat rillaa Jutin opastuksella täyden Hartwall Areenan ja media kirkuessa onnesta - siinä viikon kuumimmat urheilu-uutiset, vaikka paljon muutakin mielenkiintoista olisi tarjolla. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin, en halua kritisoida kiekkoa, vaan otan pikemminkin lakin päästä ja kumarran sille miten siellä on rakennettu tuo nykyinen asema.

Legendoja Kupittaalla

Turun on sanottu olevan Suomen jalkapallopääkaupunki, mutta tällä viikolla se tuntuu olevan myös jääkiekkopääkaupunki. Artukaisten HK Areenalla pelataan Leijonien toimesta Karjala turnausta ja Kupittaallakin luisteltiin torstaina kiekon perässä, kun kautta aikojen ensimmäinen Mestis Hockey Day järjestettiin Marli Areenalla.

Tapahtumasta on tarkoitus tehdä perinne, joka saavuttaisi kiekko- tai ainakin mestisperheessä pesäpallon Itä – Länsi -ottelun aseman. Ensimmäisen vuoden perusteella tapahtuman kiinnostavuuteen ja markkinointiin kannattaisi panostaa vähän enemmän, sillä hallin lehtereillä oli aika väljää. No, ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta ja siitä se homma lähtee kehittymään.

Ennen Etelä vs Pohjoinen ottelua hallissa järjestettiin Mestiksen taitokisoja ja legendojen ottelu FIN – SWE, jossa ”yhteen iski” iso nippu entisajan huippupelureita. Movemberia viettäneen Pena Matikaisen alaisuudessa Suomen joukkueessa pelasivat mm. Kurri, Tikkanen, Blomgvist, isä-Nummelin, Ketola, Eloranta, Virta, Lumme, Ojanen ja Lehtinen.

Kaiken kaikkiaan tapahtumista jäi mukava maku, mutta yleisöä olisi saanut olla enemmän. Ajattelin ennakkoon, että samaan aikaan pelattava Leijona-turnaus olisi tuonut paikalle paljon kiekkoihmisiä, mutta taisi käydä juuri päinvastoin. Pitääpä tähän loppuun vielä todeta, että ”uusi TuTo” on onnistunut hallinsa (vai kuka sen sitten omistaakaan) kehittämisessä. Puitteet ovat menneet taas viime vuoteenkin verrattuna eteenpäin. Menkäähän hyvät ihmiset tutustumaan Kupittaalle kun siellä jotain tapahtumia järjestetään. Marli Areena on mukava sekoitus uutta ja vanhaa kompaktissa koossa.

P.S. Olisin kirjoittanut tästä tapahtumasta jotain jatkoaika.comiinkin, mutta en voi, koska minun rekisteröitymislomakkeeni hylättiin mitään selittelemättä. Ehkä siellä on ollut joku liian innokas laadun tarkkailija, joka on nähnyt näitä raapustuksiani jossain..