Wappupiknikkiä keskustassa suunnistajien tapaan

Vuoden 2012 Wapusta voidaan puhua jo menneessä aikamuodossa - tippaleivät on syöty ja simat juotu. Kevään, työväen ja ylioppilaiden juhlapäivän vietto ei onneksi estänyt urheilun seuraamista ystävien seurassa. Wappuaattona tarjottiin nimittäin Canal+:n kautta englannin Valioliigan huippukamppailu, jossa Manchesterin suurseurat iskivät vastakkain. Tällä kertaa oli sinisen joukkueen vuoro viedä punaista joukkuetta. Peli ei valitettavasti missään vaiheessa noussut laadullisesti odotetulle tasolle, mutta positiivista oli se että mestaruustaistelussa kaikki on yhä avoinna, kun sarjaa on pelaamatta kaksi kierrosta. Mielenkiintoisia hetkiä on siis edessä Valioliigaa seuraaville.

Aattoa seuraavan kohmeloisen wappupäivän voisi luulla olevan pyhitetty piknikillä rentoutumiseen ja mahdollisesta krapulasta elävien kirjoihin palaamiseen, mutta ainakin suunnistajille se oli tänä vuonna jotain ihan muuta. Vain noin kilometrin päässä Turun vilkkaimmasta piknik-paikasta juostiin nimittäin Turku Sprint, joka oli viimeinen mahdollisuus antaa näyttöjä aikuisten EM-kisoihin sekä nuorten EM- ja MM-kilpailuihin. Penkkisporttajankin oli tietysti ulkoiltava perheineen paikalle.

Kehuin jo aiemmin blogissani (lue kirjoitus) nykytekniikan hyödyntämistä suunnistuksessa, mikä on tehnyt korpimetsien lajista sohvaperunaystävällisen lajin. Paikanpäällä seuraaminen ei kuitenkaan ole vielä ihan yhtä helppoa - kilpailijoista näkee vain vilahduksen lähdössä ja loppusuoralla räkä poskella revittävän loppukirin. Sprinttisuunnistus on kuitenkin vähän eri juttu, koska nämä kilpailut pystytään tuomaan kaupungin keskustaan ja kisaajatkin enemmän näkyviin, kuten tälläkin kertaa oli tehty. Lisäksi sprintissä kilpailusuoritukset ovat nimensä mukaisesti varsin nopeatempoisia. Vaikka suunnistuksen seuraamisesta pidänkin, niin edelleen odottelen sitä livepelaamismahdollisuutta - pankaahan suunnistusväki jo töpinäksi...

Tulevana viikonloppuna juostaan Ruotsissa suunnistuksen suurtapahtuma 10mila, jota pystyy taas seuraamaan livenä netissä. Pitääpä siis koittaa mahduttaa tämä viikonlopun ohjelmaan lentopallomaaotteluiden rinnalle.

Ja sitten hypätään vielä puskista hetkeksi jäälle. Vasta saatiin kotimainen kiekkoliiga päätökseen (onnittelut Jypille alla olevan videon muodossa), mutta jo ovat taas kaikki mediat täynnä kiekkoa, koska muutaman päivän päästä alkavat MM-kisat pelataan osittain Suomessa. Penkkisporttaaja toivoo että tulevina viikkoina medioissa riittäisi kuitenkin palstatilaa muillekin lajeille, jotta kirjoittelu ja uutisointi ei mene aivan yksipuoliseksi. Ja lukijoilleni suosittelen kiekon lisäksi seuraamaan tulevana viikonloppuna jääkiekon lisäksi tuota 10milaa ja lentopallomaajoukkueen otteita Espanjassa Olympiakarsintojen valmistautumisleirillä.

 

Pientä ja isoa derbyilyä, lentispäivää ja vähän muutakin

Onpa tämä viikko mennyt kuin siivillä ilman penkkiurheilun hiventäkään. Ei ole aika riittänyt tällä viikolla kuin urheilun uutisvirran seuraamiseen verkon ja lehdistön kautta. Viime viikko sentään oli aktiivinen penkkisporttailun suhteen, mutta siitäkin on raportointi ollut anteeksiantamattomasti myöhässä. Nöyrimmät pahoittelut uskollisille lukijoille.

Viime viikon penkkisporttailut aloitin Kupittaalta, jossa pirtsakassa pakkaskelissä lumihankien keskellä pelattiin vihreällä muovimatolla Turun pikkuderby, eli TPS:n ja Interin A-junioreiden kohtaaminen SM-karsintamatsissa. Myöhästyin ottelusta töiden takia ja jouduin lähtemään kesken kaiken pois päällekkäisbuukkauksen vuoksi, mutta se lyhyt aika jonka kentän laidalla vietin sai minut iloiseksi. Yleisöä oli keli, ajankohta ja pelaajien ikä huomioon ottaen todella mukavasti paikalla. Samoiten yleisön palvelemiseen oli panostettu kahvioteltalla. Ottelusta näin vain murto-osan, mutta yksi maali sentään osui minun verkkokalvoilleni, kun Interin Khaalid Muse teki ihan komean hyökkäyksen päätteeksi hallitun 1-0 maalin juuri ennen kuin vaihdoin koordinaattini Kupittaalta HK Areenalle. Maalin lisäksi näin muutaman muunkin hienosti rakennetun hyökkäyksen, joten vuodenaika huomioon ottaen molempien joukkueiden otteet olivat ihan lupaavia. Ottelu oli lopulta päättynyt Interin 2-1 voittoon.

Kupittaalta tieni vei siis HK Areenalle, jossa pelattiin A-junioreiden SM-sarjan ottelu TPS – JYP. Heti ensitöikseni pitää kehua junnujen puitteita, ihan kelpo halli pelata A-junioreiden matsi. No, tietysti pienemmässä hallissa tunnelma saattaisi tosin muodostua vähän sytyttävämmäksi kuin megalomaanisessa areenassa, mutta uskoisin poikien pitävän siellä pelaamisesta. Yleisöpalveluihin ei oltu panostettu paljoa, mikä oli harmi, sillä ainakin tällä kerralla matsissa oli ihan mukavasti yleisöä. Yksi itsepalvelupiste näytti siltä, että oli yritetty (ja onnistuttukin) mennä siitä mistä aita on matalin. Itse peli oli melko viihdyttävää. Vauhtia oli paljon ja osalla pelaajista taitoakin roppakaupalla, joten eiköhän siellä vilistänyt tulevia liiga- ja maajoukkuepelaajiakin. Tehokkaina TPS:stä häärivät toisen polven kiekkoilijat Friman ja Lehkonen. Heidän lisäkseen ryhmästä erottuivat myös jo liigaakin pelanneet Ristolainen sekä Huhtala. Poistuessani paikalta kahden erän jälkeen, oli ottelu Tepsille 2-0. Kolmas erä olisi ilmeisesti ollut kaikkein jännin, sillä JYP oli ensin tasoittanut ottelun, mutta TPS oli lopulta puristanut 3-2 kotivoiton.

Olin kiekkomatsissa kahdestaan vähän alle 2 v tyttäreni kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olimme urheilutapahtumassa kahdestaan ja täytyy todeta että arvostukseni lasten kanssa matseissa käyviä kohtaan nousi. Aikuisten määrän tuplaaminen tietysti helpottaisi sekä lapsen vahtimista että pelin seuraamista. Jos joku on joskus muuten epäillyt logomarkkinoinnin hyötyä, niin epäilyksiltä katkesivat siivet HK Areenalla. Kävelimme erätauon alkajaisiksi rappuset ylös kohti hallin aulaa, jossa tyttöni näki roskiksessa HK:n logon, jonka jälkeen hän totesi heti ”makkara”. Isänsä tyttö!

Viikonloppu potkaistiin käyntiin toistamiseen tällä kaudella Javenture-areenalla isojen poikien derbyn parissa. Liiga Cupin ottelu päättyi tällä kertaa TPS:n voittoon lukemin 2-0. Tasoltaan tämä ottelu oli minusta ensimmäistä derbyä laimeampi. Inter oli koko ottelun selvästi alakynnessä eikä kunnon taistelua ollut kuin muutamien kontaktitilanteiden jälkipyykin pesussa. Sunnuntaina seurasin vielä Raisiossa Turun seudun mieslentopalloilun esittäytymistä. Monipuolisia lentopallo- ja opiskelumahdollisuuksia tarjoavan Turun seudun lippulaivat Loimu ja Parma pyrkivät tempauksella konkretisoimaan alueen tarjoamia kehitysportaita aina juniorisarjoista ammattilaiskentille asti. I-sarjan yläjatkosarjan viimeisessä ottelussa Liedon Parma kukisti Tampereen Kisatoverit lukemin 3-1. Tämän jälkeen oli vuorossa illan ”pääottelu”, jossa Mestaruusliigan pudotuspelitaistelun kannalta tärkeässä ottelussa Raision Loimu joutui tunnustamaan Saimaa Volleyn paremmakseen lukemin 1-3.

Kaikki viikon tapahtumat jättivät suuhuni hyvän maun ja voin suositella kaikille kyseisiä tapahtumia. Tulevana viikonloppuna on tiedossa jälleen ainakin parin ottelun verran lentopalloa: lauantaina Raisiossa ja sunnuntaina Liedossa. Panokset ovat molemmissa paikoissa katossa, sillä Raisiossa Loimu pelaa pääsystä pudotuspeleihin ja Liedossa isketään ratkaiseva 2. puolivälieräottelu. Joku muukin tapahtuma sunnuntaille ehkä vielä mahtuisi, joten jos jollain on hyviä ideoita, niin ei muuta kuin kommenttia tai meiliä tulemaan.

Kirjoittelen heti viikonlopun kokemusten jälkeen ajatuksiani tulevan kevään play offeista (tai niiden puutteesta) turkulaisen penkkiurheilijan silmin.. Pysykäähän linjoilla!

Vilkas penkkiviikko huipentuu sunnuntaina Raisiossa

Tällä viikolla on tullut väijyttyä katsomossa futiksen A-junnujen pikkuderby Inter - TPS, kiekon A-junnujen TPS - JYP, aikuisten derby TPS - Inter ja huomenna on vielä edessä Turun seudun mieslentopallopäivä Raisiossa. Mieslentopallon treenaus ja opiskelumahdollisuuksista kertomisen lisäksi Kerttulassa on tarjolla huomenna kaksi hyvää peliä yhden hinnalla: I-sarjaa Parma - TKT ja Mestaruusliigaa Loimu - Saimaa Volley.

Raportteja tulossa viikonlopun huipennuksen jälkeen!

Huikea sporttiviikko edessä ja Kulman pojat takana

Nyt on ollut hetken aikaa vähän rauhallisempaa katsomoissa istumisen saralla, mutta onneksi korvikkeeksi on löytynyt muita kirjoittelun aiheita urheilukulttuurin ympäriltä. Viime viikonloppuna tuli seurattua lentopalloa sekä Raisiossa (Mestaruusliigaa) että kotisohvalla netti-lähetyksen (I-sarja) välityksellä ja mansikaksi kakun päälle kävimme katsomassa sunnuntaina illalla sporttileffan, jonka arvostelu löytyy tuolta alempaa.
Suunnitelmissani on mahduttaa aikatauluihin joku Tepsin kiekkopeli tässä lähiaikoina, sillä joukkuehan taistelee kovasti pudotuspeleihin pääsystä ja kaipaa tukea katsomoihin. Pudotuspelitaistelua on tarjolla myös tulevana sunnuntaina, kun Raisiossa järjestetään Turun seudun mieslentopalloilun juhlapäivä. Samassa hallissa pelataan peräkkäin Liedon Parman ja TKT:n välinen ykkössarjaottelu sekä Loimun ja Saimaa Volleyn välinen Mestaruusliigaottelu: kaksi matsia yhdellä lipulla!

Tällä viikolla olisi lentopallon lisäksi tarjolla junnupeliä, derbyä ja näiden yhdistelmää. Junnupeliä on tarjolla karkauspäivänä, eli keskiviikkona 29.2., klo 18:30 HK Areenalla kun TPS:n ja JYP:n A-junnut kohtaavat. Samana päivänä vain hetkeä aiemmin on tarjolla junnupelin ja derbyn yhdistelmä Kupittaan 5:llä klo 17:00, kun Interin ja Tepsin A-juniorifutaajat ottavat mittaa toisistaan. Ja vielä työviikon päätteeksi on tarjolla isojen poikien derby, kun TPS ja Inter kohtaavat toistamiseen tällä kaudella LiigaCupin ottelussa klo 15:00 Javenture-Areenalla.

 
Leffa-arvostelu: Kulman pojat

Huikeeta! Pääsen arvostelemaan jo toista kotimaista urheilusta ja urheilukulttuurista kertovaa leffaa vähän ajan sisään. Tällä kertaa vuorossa on jalkapallosta kertova Kulman pojat, jonka kävimme katsomassa kotisohvan sijasta oikein Kinopalatsissa. Liput maksoivat 14 euroa kappaleelta, eli suunnilleen saman verran kuin urheilumatsiin olisi maksanut – hyvää vapaa-ajan viihdettä molemmat.

Jos edellinen urheiluleffa pääsi yllättämään positiivisesti täysin puhtaalta pöydältä, niin tälle kävi vähän päinvastoin. Odotukset oli nostettu hyvin lähelle kattoa hyvän trailerin ja Tommi Läntisen "Minä ja Jari" -musavideon ansiosta. Yleensä korkealle nostettu rima lisää todennäköisyyttä sen alitukseen eikä tässäkään tapauksessa oltu kovin kaukana siitä.

Leffa kertoi kaveriporukasta, joka kannusti uskollisesti oman kaupunkinsa toista alasarjan jalkapalloporukkaa. Matseissa käymisen lisäksi miesten, vai pitäisikö käytöksen perusteella kutsua heitä kuitenkin pojiksi, elämä täyttyi lapsellisista tempauksista, joista suurin osa liittyi jalkapallon ohella kaljan juontiin sekä naisista ja miesten sukupuolielimistä puhumiseen. Sekä ryhmän lapsellisuus että nelosdivariporukan kannattaminen oli vedetty aika railakkaasti överiksi jopa verrattuna siihen matalaan tasoon, johon olen itse arkielämässä urheiluporukoissa törmännyt.

Loppujen lopuksi Kulman pojat oli ihan hauska pätkä ja katsomisen arvoinen. Aivan trailerin lupaamalle tasolle se ei kuitenkaan yltänyt. Odotin leffalta realistisempaa kuvaa pikkukaupungin pikkujoukkueen kannattajatoiminnasta. Urheilu-, kaveri- ja rakkauselämän solmutkin oli vähän liiallisen värikynän avulla piirretty.

En silti halua tyrmätä tätä elokuvaa, koska siinä on kaksi elementtiä, joista minä leffoissa erityisesti pidän: kotimaisuus ja urheilu. Jätänkin siis kunnollisen leffa-arvostelun tekemisen jokaiselle itselleen.


Arvostelu: * * * * *

Perustelu: Tämän leffakriitikon arvosteluissa on yleensä tähtimerkit kohdillaan, jos leffakotelon takakannesta löytyy seuraavia sanoja: suomalainen, urheilu, urheilukulttuuri, katsomokulttuuri, fanittaminen.

Traileri: