Mitäs mää sanoin!

Otsikon lause tuli varmasti valitettavan monen katsojan mieleen Turun Veritas Stadionilla torstaina noin klo 19.07. Kieltämättä se kävi hetkellisesti myös minun pääkopassani, sillä olinhan ennakkoon noitunut että peli ei saisi alkaa Twenten parilla nopealla maalilla. No, pelikello osoitti noin 06:40 ja taululla oli 0-2 lukemat. Kovin odotuksin paikalle tulleista urheilun ystävistä jotkut lähtivät jo kotimatkalle, kun 37 minuutin kohdalla Twente iski taululle 0-3 lukemat. Tällainen jaloilla äänestäminen tuntui vannoutuneesta penkkiurheilijasta pahalta.

Tärkeä peli päättyi lopulta Interin yllätyskorttitalon murskaten lukemiin 0-5. Pelin jälkeen minulla oli melko kaksijakoiset tunnelmat. Tavallaan matsissa kävi juuri niin kuin pitikin, kun Euroopan rankingin joukkueet 36 ja 258 kohtasivat, mutta tavallaan Interin hampaaton esitys kotiyleisön edessä jäi harmittamaan. Ensimmäisen osaottelun hieno 1-1 tulos nosti suomalaisten odotukset pilviin, mutta tämä lopputulos taisi olla realismia. Eli tavallaan olin ihan hyvilläni ensimmäisen osaottelun hienosta suorituksesta, mutta toisaalta taas toisen osaottelun perusteella en antaisi Interin pelaajista puhtaita papereita kuin Daniel Antunesille ja Irakli Sirbilazelle. Kaikille muille jäi paljon parannettavaa ja peiliin katsottavaa.

Mutta jos unohdetaan itse peli ja keskitytään muuhun humuun tapahtuman ympärillä, niin tämä oli juuri sitä mitä suomalainen jalkapallo tarvitsee. Huikeat ennakkohypetykset mediassa ja kaupungilla, jonka saattelemana stadion myytiin lähes loppuun ja lipunmyyjien kassakoneet huusivat hoosiannaa. Tunnelma oli penkkisporttaajalle kuin huumeet narkkarille, kun seurasin kuhinaa stadionin läheisyydessä ja sisällä. Tärkeän ottelun ansiosta paikalle oli saapunut myös suomalaista urheilu- ja viihde-elämän kermaa, jota ei useastikaan Veikkausliigan peleissä näy. Tällaisia kasvoja olivat mm. Turussa pelatessa tietysti Matti ja Teppo, Mikko Koivu sekä Helsingistä asti paikalle saapunut Mursu-Muurinen. Lehdistötilassa ja stadionin käytävillä silmät ja korvat auki pidettyäni voin iloiten todeta, että tämä matsi oli herättänyt kiinnostusta pääkaupunkiseudun urheilupiireissä Mursua laajemminkin - sieltä suunnalta oli tullut paljon urheilun ystäviä suomalaisen joukkueen otteita seuraamaan ja jännittämään.

Jokainen stadionin kuhinan nähnyt voi itsekseen miettiä mitä se tekisi suomalaiselle jalkapallolle, jos vastaava yleisömäärä olisi paikalla vaikkapa 10 kertaa kaudessa. Sillä olisi valtava vaikutus seurojen kassatuloihin, mikä taas näkyisi positiivisesti pelaajahankinnoissa ja valmennusresursseissa. Euro-ottelussa oli mukava seurata kahvioiden ja makkaramyyntikojujen kuhinaa. Ainoa normaalia rauhallisempi myyntipiste oli anniskelualue, koska UEFA:n säännöt tekevät anniskelusta melko vaikeaa. Ja lisäisihän isot yleisömäärät myös otteluiden tunnelmaa, jolloin katsomoon olisi paljon helpompi saada uusia kasvoja.

Loppujen lopuksi 0-5 tuloksesta huolimatta täytyy olla todella tyytyväinen illan antiin. Toivottavasti näistä yli 7000:sta katsojasta edes puolet alkaa alkaisi käymään säännöllisesti myös Veikkausliigan matseissa.

Suomalaisten hyvä Euro-kausi päättyi torstaina Interin lisäksi myös MyPalta ja JJK:lta. KuPS sen sijaan jatkaa Eurooppaliigan 3. karsintakierrokselle, joten suuret onnittelut Kuopioon! Lisäksi jatkossa on tietysti myös HJK, joka kohtaa Mestareidenliigan karsinnoissa seuraavaksi skottijätti Celticin. Itse aion mennä Sonera Stadionille Helsinkiin kyseisen otteluparin toista ja ratkaisevaa ottelua seuraamaan keskiviikkona 8.8., jos se vain suinkin työkuvioihini sopii.

Euro-huumaa Turussa(kin) Olympiaviikolla!

Suomalaiset joukkueet ovat pärjänneet euro-kentillä todella hyvin tällä kaudella. Tai ainakin paremmin kuin on totuttu, sillä yksikään joukkue ei ole vielä kompastunut ”kääpiömaiden” pikkuseuroihin. MyPa, KuPS ja JJK etenivät kaikki Eurooppaliigassa toiselle karsintakierrokselle, HJK aloitti Mestareidenliigan toisella karsintakierroksella komealla 7-0 kotivoitolla Islannin mestari Knattspyrnufélag Reykjavíkurista. Turun Inter venyi Eurooppaliigan toisen karsintakierroksen ensimmäisessä osaottelussa Hollannissa upeaan 1-1 tasapeliin todellista suurseura FC Twenteä vastaan. Kaikkien suomalaisseurojen otteluita voi seurata helposti livenä täältä. Ja eiköhän videostriimauksiakin löydy ilmaiseksi esim. täältä.

Interin ja Twenten toinen ja ratkaiseva osaottelu pelataan Turussa tulevana torstaina (Fb-event). Aion olla paikalla antamassa tukeni suomalaisten menestymiselle. Olisi todella kova temppu pistää Twente laulukuoroon. Ensimmäinen osaottelu osoitti että siihen on kaikki mahdollisuudet olemassa. Toivottavasti saan seurakseni paljon tuttuja ja tuntemattomia. Interin toimistolta tihkuneiden tietojen mukaan ennakkolipunmyynti sujuu mukavaa tahtia. Sekä minun että Jobin toiveissa on täysi Veritas Stadion – lue haastattelu.                     

Jos vain saan aikatauluihini sopimaan, niin aion nauttia Euro-matseista myös Helsingissä. Nämä pelit ovat sellaisia että niiden vuoksi kannattaa vähän reissatakin, joten aion olla paikanpäällä seuraavassa HJK:n kotipelissä. HJK saa islantialaiset pudotettuaan vastaansa suurseura Glasgow Celticsin. Skottien rakas paikallisvihollinen Rangers pudotettiin kolmosdivariin, joten Old Firmin (Glasgow’n derby) peruunnuttua Euro-pelit ovat heille suurinta herkkua muutamana seuraavana kautena.

Euro-ottelun ja DBTL:n lisäksi Turussa tapahtuu muutakin tällä viikolla, sillä mm. tiistaina on Kupittaalla tarjolla naisten Superpesiksen huipputärkeä kamppailu, jossa Turku-Pesis saa ”kuuden pisteen otteluun” vieraakseen Pesis-Junkkarit - lue otteluennakko.  Ja vilkkaan viikon huipentaa tietysti jokaisen penkkiurheilijan sykettä nostavien Olympialaisten käynnistyminen!

Lacrossen U19 MM-kisat käynnistyivät Turussa

Turussa käynnistyi torstaina lacrossen, eli haavipallon, nuorten poikien MM-kisat. Kun tavalliselle kaduntallaajalle sanoo lajiksi lacrossen tai haavipallon, on lopputuloksena yleensä vain auki oleva haavi. Nyt urheilun ystävillä onkin oiva tilaisuus tutustua täysin uuteen lajiin. Itselläni ei ole lacrossesta juurikaan mitään ennakkotietoa. Jossain jenkkileffassa tai -sarjassa oli joskus joku yliopiston tyttöjen suosikki, joka pelasi kyseistä lajia, mutta siihen minun tietämykseni melkein päättyykin.

Yllä olevan videon katsomisen jälkeen oli pakko suunnata Wikipedian ihmeelliseen maailmaan, jotta sain vähän käsitystä tästä mystisestä lajista. Hyvin paljon tiivistäen voisi todeta, että lajissa heitellään haavilla palloa ja tavoitteena on saada se vastustajan maaliin. Taklaaminen on sallittua edestä ja sivusta päin. Käykäähän tutustumassa lajiin sekä Wikipediassa että Turun kisoissa. Nippelitiedon janoisille tiedoksi, että lacrosse on ollut mukana Olympialaisissakin - kaksi kertaa virallisena lajina ja kolmesti näytöslajina.

En ehtinyt tänään vielä katsomaan, kun Suomi hävisi kisojen avausottelussa Tshekille lukemin 7-10, mutta avajaiset sentään näin osittain. Yläkentälle oli saapunut kisoja avaamaan kohtuullisen mukavasti väkeä. Yleisön ja pelaajien lisäksi paikalla oli mm. soittokunta ja Pizza-Pertti ruokkimassa kansaa. Avajaispuheissa Turun kaupungin puolesta kisaväen Turkuun tervetulleeksi toivottanut liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela totesi mm. ”Turku on Suomen johtava urheilukaupunki”, jonka jälkeen kuulin mielestäni muutaman epäuskoisen hörähdyksen katsomosta. Ilmeisesti siis urheiluväkeä oli saapunut paikalle Turun ulkopuoleltakin. Itsekin mietin tässä vaiheessa, että ehkä johtava urheilukaupunki on kuitenkin joku sellainen, jossa esimerkiksi kunnollinen palloiluhalli. No, kiitos- ja tervetulotoivotuspuheet ovat aina vain puheita.

Näiden käynnistyneiden MM-kisojen mielenkiintoisin joukkue ei suinkaan ole kaikki aiemmat nuorten MM-kisat voittanut USA, eikä isäntämaa Suomi, eikä Euroopan kovin maa Englanti, eikä kaukainen Korea, vaan Irokeesi. Aivan, se punkkareiden suosima hiustyyli, joka on myös yksi turnaukseen osallistuvista maajoukkueista. Irokeesien maajoukkueen muodostavat kuuden Pohjois-Amerikan intiaaniheimon jäsenet. Ennen heidän pelireissun varmistumista oli käytävä pitkät paperisodat ja reissu olikin katketa välilaskulla Sveitsissä, kun viime hetkillä Suomen ulkoministeriöltä saadut poikkeusviisumit herättivät paikallisten tullimiesten epäilyt. Vaikka tullimiehet ovat tarkkoja kuin sveitsiläiset kellot, niin lopulta Irokeesit pääsivät jatkamaan matkaansa kahdeksan tunnin selvittelyn jälkeen.

Tämän mielenkiintoisen turnauksen otteluohjelma, livevideot ja kaikki muukin tärkeä informaatio löytyy kisasivuilta ja Facebook-sivulta. Jos olette epäileväisiä uutta lajia kohtaa, niin käykäähän nyt edes katsastamassa ihan aidot inkkarit, joita näkee näin mittavana ryhmänä harvoin Suomessa.

Tykkää musta (ja lacrossen mainosvideoista)!

Koska nykyisin kaiken suosio mitataan tykkäysten määrällä, niin PenkkiSporttaajakin haluaa olla ajan hermoilla ja tykättävissä. Sen vuoksi olen jalkautunut viime viikonloppuna myös sosiaaliseen mediaan. Käykäähän tykkäämässä Facebook-sivustani sekä tilaamassa twiittini Twitterissä. Ja jos teilläkin on penkin ja urheilun mentävä aukko sydämessänne, niin kutsukaahan myös kavereitanne tykkäämään sivuista, niin saadaan penkiurheilun ilosanomaa levitettyä oikein porukalla. 

Facebookin ja Twitterin kautta on tarjolla ”pikku-uutisia”, joista en viitsi bloggauksia kirjoittaa sekä myös paljon tapahtumailmoituksia ja keskustelua sekä kaikkea muuta penkkiurheilun saralta.

Alkaneella viikolla on tarjolla jälleen monenlaista urheilua Turun seudulla seurattavaksi. Viikko käynnistyy jalkapallon merkeissä, sillä maanantaina on tarjolla Veritas Stadionilla perinteistä jalkapalloa, eli socceria, kun TPS saa vastaansa Hongan Espoosta. Urheilupuiston Yläkentällä sen sijaan potkitaan soikeampaa palloa kun Trojans saa vastaansa Butchersin. Myöhemmin viikolla on tarjolla mm. naisten Futisliigaa, yleisurheilun Tilastojapa Cupia sekä Kupittaalla torstaina käynnistyvät Lacrossen, eli haavipallon, nuorten MM-kisat.

Lacrossen suuntaan täytyy lähettää iso tykkäys, nostaa hattua ja vielä peukutankin omaperäisestä markkinoinnista. Vai mitä tuumitte alla olevista mainosvideoista? Käykäähän tutustumassa tähän lajiin 12.-21.7. Jos ette pääse paikanpäälle, niin voitte seurata matseja on myös nettistriimin kautta. Lisätietoja Turussa käytävistä MM-kisoista löytyy kisasivuilta.

Juuso Wahlstenin elämänkertateoksen arvostelu ja Eurofutiksen startti

Tänään alkoi jalkapallon Eurooppa-liigan karsinnat. Suomalaisista tulessa olivat JJK, KuPS ja MyPa. JJK ja KuPS voittivat omat kotiottelunsa ja MyPa pelasi vieraissa maalittoman tasapelin. Ihan ok aloitus siis suomalaisilta. FC Interin tuleva vastustaja hollantilainen Twente joutui karsimaan jo kierrosta Interiä aiemmin ja voitti UE Santa Coloman vakuuttavasti 6-0. Todellinen huippujoukkue siis menee tuosta parista jatkoon ja tulee vähän ajan päästä Turkuun vierailulle!

Interillä on Turussa mielenkiintoisia vieraita toki jo tuota ennen, sillä esimerkiksi tulevana lauantaina Veritas Stadionille saapuu Suomen Rosenborg, eli HJK. Mestarikandidaateiksi nimitetyt HJK ja Inter ovat kokeneet yllättäviä pistemenetyksiä viime kierroksilla. Nyt on edessä todellinen kuuden pisteen ottelu, sillä HJK:n kaula Interiin ei saisi kasvaa enempää. Facebookin mukaan ruuhka Interin sairastuvalla on helpottamassa, joten sieltä saattaa olla tulossa apuja. Toivotaan että kelit suosivat lauantaina ja kaikki paitsi Ruisrockissa olevat saapuvat paikanpäälle huippuottelua katsomaan.

Kirja-arvostelu:   Juuso – aikaansa edellä (Juhani Wahlsten, Kalle Kaskinen)

Urheiluun liittyviä leffoja ja tv-dokumentteja on tullut jo arvosteltua, joten luonteva laajentamissuunta tällä saralla lienee urheiluun liittyvä kirjallisuus. Sain viime syksynä lähes uunituoreen elämänkertakirjan lahjaksi omistuskirjoituksen kera Juhani Wahlstenilta. En ole elämänkertakirjojen suurkuluttaja, mutta kirjoitan silti tästä teoksesta minun näköiseni kirja-arvion. Toivon että kaikki urheilun ystävät kuitenkin hankkivat teoksen omiin käsiinsä ja muodostavat oman mielipiteensä noin 200-sivuisesta urheiluopuksesta. Kirjan voi ostaa esimerkiksi täältä.

Kirja kertoo Juhani "Juuso" Wahlstenin elämäntarinan lähtien liikkeell aina isovanhemmista alkaen ja päätyen elämään eläkeiässä mm. yksinäisen kodin ja vaimon hoitokodin välillä. Minä olen sen ikäryhmän edustaja, että minulle Juuso on ollut aiemmin tuttu oikeastaan enemmän poikiensa Samin ja Jalin toimesta, kuin omien ansioidensa. Pojat olivat liigakiekkoilijoita siihen aikaan kun minulla oli tapana kuluttaa TPS:n kausikirjat puhki jo ennen liigan joulutaukoa. Toki Juusostakin tiesin että melko menestyksekäs pelaaja- ja valmentajaura oli miehellä takanaan - eihän pelipaita roikkuisi muuten HK Areenan katossa. En viitsi edes yrittää luetella mihin kaikkeen Juuso on positiivisessa mielessä sotkeutunut elämänsä aikana, mutta mainittakoon että hän on mm. entinen maajoukkuekiekkoilija, nuorten maajoukkueen ja TPS:n päävalmentaja, FC Barcelonan valmentaja ja espanjalaisen sekä turkkilaisen jääkiekon pioneeri, monien kongressien, leirien ja tempauksien järjestäjä, ringeten isä Suomessa, jne.

Kirja antoi minulle aivan uudenlaisen kuvan Juusosta. Pidin kirjaa kokonaisuudessaan mukavana luettavana ja tarinaa mielenkiintoisena. Välillä sisällön poukkoilu asetti vähän haastetta lukemiseen ja siihen piti keskittyä ihan tosissaan, jotta ei pudonnut kärryiltä tai sekoittanut puuroja ja vellejä keskenään. Värikkään ja vaiherikkaan tarinan kertominen johdonmukaisesti ilman poukkoilua on kyllä kieltämättä vaikeaa. Minun makuuni kirjassa nostettiin välillä myös turhan paljon yksittäisiä ihmisiä esiin. Juuson muistelmien kannalta se lienee hyvä asia, mutta kirjan ja tarinan ymmärtämisen kannalta esiin nostettiin paljon tarpeettomiakin henkilöitä.

Törmäsin Torontossa IIHF:n Hall of Famessa
nimekkääseen porukkaan päässeeseen Juusoon

”Juuso” on tehnyt todella pitkän ja kansainvälisen uran jääurheilun parissa ja on hänen tarinansa on ollut kansien väliin panemisen arvoinen. Hän on päässyt näkemään lähes kaiken mahdollisen kiekkomaailmassa. Monesti sattuma johdattaa ihmisiä erilaisiin mielenkiintoisiin projekteihin ja haasteisiin, mutta sanoisin että tämän kirjan luettuani uskon että Juuson kohdalla kyse on ollut sattumaa enemmän omasta tahdosta ja intohimosta.

Yksi asia minua jäi harmittamaan kirjan luettuani. En aio kuitenkaan kertoa mikä se on, vaan kehotan kaikkia hankkimaan kirjan käsiinsä ja lukemaan itse. Sen verran voin vinkata, että se asia liittyy NHL:ään.

Lahjakirjan omistuskirjoituksesta olen
ylpeä: "..suomalaisen palloilukulttuurin
kehittäjälle. ystävyydellä Juuso"

Suosittelen kirjan lukemista kaikille urheiluihmisille - ei pelkästään kiekkoihmisille. Minä annan tämän opuksen seuraavaksi lainaksi isälleni, jolla on pohjatiedot Juusosta tyystin eri tasolla kuin minulla. Hän tietää Juuson jo Kupittaan ulkojäiltä, mutta uskon kirjan tarjoavan roppakaupalla yllätyksiä hänellekin.

Lainaus Juusolta: 

”Menestyshullun Suomen muuttaminen urheiluhulluksi tai Suomen muuttaminen maailman liikkuvammaksi urheilukansaksi on yhtä vaikeaa kuin itse kullekin on ajattelutapojen ja tottumusten muuttaminen.

Tuo muutos pitää tapahtua jokaisen menestyshullun suomalaisen ajatuksissa, sydämissä ja arvoissa. Ero näkyy tappion hetkellä. Urheiluhullu tulee myös hävinneen joukkueen pukukoppiin.

Nouseeko syyttävä sormi, lyödäänkö lyötyä? Jätetäänkö kaveri, joka kuitenkin on yrittänyt ja parhaansa tehnyt?  Rohkaistaanko ja innostetaan urheilijaa löytämään fyysiset ja henkiset voimavaransa? Vaikka nyt puhutaan urheilusta, sama koskee myös työtä, opiskelua ja keskinäistä kanssakäymistä.” 

– Juhani ”Juuso” Wahlsten

Suomessa sataa aina ja Espanja voittaa kaiken?

Nyt lienee hyvä hetki tehdä Penkkisporttajan silmin lyhyt yhteenveto sunnuntaina päättyneistä EM-kisoista. Maanosamme mestaruudet jaettiin yleisurheilijoille Helsingissä ja futaajille Ukrainassa ja Puolassa. Molempia kisoja tuli seurattua melko intensiivisesti, joten tällä viikolla saattaa olla vähän outo olo, kun televisiosta ei tulekaan illalla urheilua. Onneksi Olympialaiset sentään lähestyvät päivä päivältä!

Suomessa oli edelliset yleisurheilun arvokisat vuonna 2005. Silloin Olympiastadionilla oli jaossa MM-mitaleita. Niistä kisoista jäi hyvin mieleen toki esimerkiksi Tommi Evilän pituushyppypronssi, mutta ehkä parhaiten kisat muistetaan järjettömän kovista vesisateista. Tänä vuonna EM-kisojen järjestäjiä helli paremmat säät, mutta tietysti vettä satoi sinä iltana kun itse pääsin paikanpäälle kisoja seuraamaan. No, kansainvälisen suurtapahtuman tunnelmaa oli kuitenkin mukava jälleen aistia. Ja tulipa katsomossa vaihdettua kuulumisia vieressä istuneen herran kanssa, joka kertoi juosseensa itse kyseisellä areenalla vuoden 1983 MM-kisoissa Suomen 4x100 m pikaviestijoukkueessa.

Sateen lisäksi vuoden 2005 MM- ja 2012 EM-kisoja yhdistää hämmästely lipunmyynnin takkuilusta. Toki oman selityksensä tarjoavat lähellä olevat Olympialaiset ja ulkomaisten kisaturistien puuttuminen, mutta kyllä tämä ongelma liittyy myös suomalaisen urheilukulttuurin kasvattamistarpeeseen, jonka olen itse havainnut jo kauan sitten. Näitä kisoja ei nimittäin voi syyttää ainakaan heikosta markkinoinnista, joten ehkä ongelma on urheilukulttuurin juurrutamisessa meihin jo vaippaikäisestä lähtien.

Suomi ei päässyt juhlimaan mitalisateesta Helsingin kisoissa. Ainoaksi mitaliksi jäi Mannion keihäspronssi. Suomalaisten menestysnälästä kertonee jotain se, että kun Pitkämäki ei ollut mestaruuskunnossa, tuntui koko keihäs menettävän merkityksensä. Sen tilalle nousi (toki ihan ansaitusti) miesten pituus, jossa parillakin suomalaisella oli mitalisauma kaiken osuessa nappiin. Kesken kisojen ihan puskista kiinnostuksen kohteeksi nousi myös miesten 1500 metriä, jonka finaalissa oli kuitenkin tyytyminen kyseiseen lajiin hyvin useasti liittyvään kontaktiin ja kaatuiluun mitalitaistelun sijasta. Yksi kisojen varmasti mielenkiintoisimmista finaaleista käytiin ilman suomalaisia, kun miesten seiväshypyn ratkaisuhetket oli täynnä yllätyksiä ja venymisiä.

Hypätäänpä sitten jalkapallon pariin. Vanhan kansan sanonnan mukaan jalkapallo on sellainen laji, jossa pelataan ensin 90 minuuttia ja sitten Saksa voittaa. Viime vuosien perusteella tähän fraasiin voisi tosin vaihtaa Saksan sijasta Espanjan. Euro 2012 turnauksessa positiivisesti yllättäneellä Italialla ei lopulta ollut finaalissa eväitä haastaa Espanjaa ja Iker Casillas pääsi nostelemaan Henri Delaunay -nimistä kannua ensimmäisenä.

Arvokisojen kestoepäonnistuja Englanti ei pettänyt tälläkään kertaan. Suomeakin taannoin luotsannut Roy Hodgson oli päättänyt napata mestaruuden tuleville Olympiaisännille ns. "kreikkamaisella pelityylillä". Iloisesta hyökkäyspelistä ei ollut tietoakaan kun "Hodarin" pelaajat vain yrittivät suojata omaa maaliaan tarkalla puolustuspelillä. Onneksi futis on edelleen maalintekopeli ja pelkästään puolustamalla harvoin saavutetaan mitään hienoa.

Suomea ei kisoissa taaskaan nähty, vaikka mm. naapurimaamme Ruotsi oli Tanskan tapaan jälleen mukana. Palloliiton vision mukaan Suomi on vuoteen 2020 mennessä Euroopan TOP10:ssä. Tuohon on enää 8 vuotta aikaa, joten nuorennusleikkauksen olisi syytä purra nopeasti ja toiveiden vaihduttava tuloksiksi. Seuraavat EM-kisat pelataan vuonna 2016 Ranskassa ja silloin osallistuvien joukkueiden määrä nostetaan 16:sta 24:een. Suomelle tämä saattaa kuulostaa erittäin lupaavalta, mutta pitää muistaa että maailman rankingissa on tälläkin hetkellä 32 eurooppalaista maata Suomea paremmin sijoittuneena. Tai 33 jos Uzbekistan on Euroopan maa - en tiedä. Masentumisriskin vuoksi en jaksanut laskea montako eurooppalaista maata maailmanrankingista kaikkiaan löytyy. Rankingeista huolimatta kisoihin pääsy on mahdollista ja ainakin minä tulen "Huuhkaajia" siinä kaikin mahdollisin keinoin tukemaan.

Penkkisporttailija jatkaa penkkisporttailuuaan näillä näkymin seuraavaksi juuri jalkapallon parissa, kun Veikkausliiga-otteluita on tarjolla Veritas Stadionillla lauantaina 7.7. huipputärkeä huippuottelu Inter - HJK ja maanantaina 9.7. TPS - Honka. Nähdään siellä!