Naiset korin ja pallon kimpussa

"Parempi myöhään kun ei milloinkaan" on vanha suomalainen sanonta, mutta sen todenperäisyys tuli jälleen todistettua pääsiäisviikonloppuna. Olin koko kauden ajan suunnitellut tutustumisvisiittiä TurunRiennon korismatsiin, mutta en vain saanut sitä sopimaan kalenteriini. Lankalauantaina löytyi lopulta aikaa, kun suunnittelemani Uudenkaupungin koripalloreissu jäi toteuttamatta. Lauantain pudotuspeliottelu Lappeenrannan Catzia vastaan jäi Riennon kauden viimeiseksi otteluksi, joten jos tämän olisin vielä missannut olisi tutustumisreissu pitänyt siirtää ensi kauteen.

Koripalloa olen penkkisportannut jonkun verran, mutta naisten pelaamana tämä oli ensikosketukseni korikseen. Enää en hämmästele koripallopeleissä kannattajien kannustusta aina täysin väärään aikaan, vaan olen jo ymmärtänyt sen kuuluvan lajiin. Pelipaikkana toiminut Nunnavuoren palloiluhalli on minulle erittäin tuttu paikka omista harrastuksistani. Halliin oli tehty vähän pintaremonttia sitten viime visiittini ja se näytti ihan hyvälle. Katsomokapasiteetti on juuri sopiva naisten koripalloon. Ratkaisevaa pudotuspeliottelua oli saapunut seuraamaan 193 katsojaa ja tunnelma hallissa oli ajoittain ihan hyvä.

Alkulämmittelyä seuratessani mielessäni heräsi muutama idea lajin kehittämisestä, joista ainakin toinen vahvistui vielä ottelun aikana. Näistä lisää jutun lopussa. Heti saliin tultuani hämmästyin pelaajien pienuudesta. Tai eiväthän he nyt ihmeellisen lyhyitä olleet, mutta eivät epänormaalin pitkiäkään. Poikien puolella koripallo tuntuu vetävän piiriinsä esimerkiksi paljon lentopalloa enemmän pitkiä nuoria, mutta tytöissä näin ei taida olla. Tarkistin kotiin päästyäni silmämääräisen arvioni laskemalla pikaisesti Riento-Catz ottelun ja lentopallon naisten finaaliottelun keskipituudet ja sain mielikuvani vahvistukseksi seuraavat lukemat Riento 178,92 cm, Catz 177,36 cm, LP Viesti 179,29 cm ja LP Kangasala 178,85 cm.

Ottelun alku oli mielestäni aika hidastempoinen, mutta vauhti lisääntyi läpi ottelun. Ennakkoarvioni mukaan Riento olisi tarvinnut hyvän alun ratkaisuotteluun, jotta itseluottamus suurta ennakkosuosikkia vastaan olisi pysynyt korkealla. Tällaista kotijoukkue ei kuitenkaan saanut, sillä alussa heillä ei tuntunut onnistuvan mikään. Heitot menivät jopa ohi korilevyn, syötöt päätyivät aivan liian usein Catzin pelaajien käsiin ja virheitäkin tuli jonkun verran. Kotijoukkue sai kuparisensa rikki vasta kun ottelua oli pelattu jo yli 3 minuuttia ja vieraat johtivat lukemin 0-11. Catzin terävä alku ratkaisikin koko ottelun, sillä vaikka kotijoukkue sai pelin edetessä hieman paremmin ottelun juonesta kiinni, ei siitä ollut missään vaiheessa tosissaan Catzia haastamaan. Tämän käsityksen vahvistaa jaksojen tulokset 6-24, 12-15, 12-11 ja 19-18.

 

Joukkueiden parhaat pelaajat palkittiin pääsiäisen kunniaksi suklaamunilla. Riennosta herkkua kotiin vietäväksi sai Margareeta Mäkelä ja vierasjoukkueesta Lotta Aaltonen, mutta myös joukkueiden ulkomaalaisvahvistusten joukosta olisi voinut palkittavat löytää. Eniten pisteitä tekivät Callan Taylor (18 pts) Riennosta ja Chandrea Jones (15 pts) Catzista. Illan näyttävimmästä suorituksesta, vai mikä se kriteeri mahtoikaan tarkalleen olla, palkinnon sai kotijoukkueen Nelli Nurmi, joka esiintyi ottelun lopussa erittäin pirteästi vaihdosta kentälle päästyään.

Naisten koriksessa oli aika paljon eroa miesten vastaavaan. Naisten peleissä ei juuri kolmosia yritetty viljellä, pallo meni tyylipuhtaasti "ohi kaiken" paljon useammin kuin miesten peleissä eikä kukaan edes yrittänyt donkata. Onkohan kukaan nainen Suomen kentillä muuten koskaan donkannut pelissä? Kaiken kaikkiaan tämäkin tapahtuma oli ilman muuta tutustumisen arvoinen ja suosittelen muitakin ensikertalaisia käymään ensi kaudella Riennon kotipeleissä.

Niin, ne ideat joista mainitsin.. Minusta naiset olivat kovin voimattoman oloisia kentällä. Tietystihän he ovat paljon "normaali naisia" voimakkaampia, mutta katsomoon se ei välittynyt. Vähänkään kauempaa heittäessään naisten heittotyylikin on tyystin erilainen kuin esimerkiksi miehillä. Ja harhasyötöistä osa johtui minusta voiman puutteesta. Syy tähän vaikutelmaan on tietysti painava pallo. Jokainen tietää, että koripallo ei ole mitenkään hirveän kevyt ja etenkin kolmen pisteen heitoissa ja terävissä rannesyötöissä voimaa tarvitaan. Miksei siis naisilla pallo voisi olla kevyempi kuin miehillä? Kuten jo mainitsin, niin donkkiyrityksiä ei ottelussa näkynyt ja heittoja meni paljon puhtaasti ohi. Syy tähän on tietysti korin korkeudessa, joka on naisilla sama kuin miehillä. Miksei naisten peleissä kori voisi olla alempana, jolloin suorituksista tulisi näyttävämpiä? En tiedä vaikuttaisiko nämä pienet muutokset otteluden tasoon ja yleisömarkkinointiin, mutta ehkä joku korisihminen osaa kommentoida näitä ideoita?

Edellisen koripallokirjoituksen tapaan tähän loppuun on laitettava vielä kehut koriksen livescore- ja tilastopalveluista. www.basket.fi sivuston tilastopalveluista löytyy vaikka mitä tietoa ja hakutoiminnot on rakennettu käteviksi. Sarjataulukoistakin löytyy paljon mielenkiintoista infoa, jota esimerkiksi lentopallossa ei ole saatu mukaan tulos- ja tilastopalveluihin.

 

 

 

Vähän kaikkea vuodenvaihteen kunniaksi

Joulu ja uuden vuoden juhlat ovat jo historiaa, joten päättynyt on myös urheiluvuosi 2012, josta jäi muistoihin paljon hienoja hetkiä sekä kansainvälisillä urheilukentillä että paikallisella ruohonjuuritasolla. Minulle Joulu ja vuodenvaihde ovat olleet monipuolisen penkkiurheilun aikaa, sillä olen nautiskellut mm. lentopallosta, jääkiekosta ja koripallosta.

Koripalloa en ole päässyt vielä seuraamaan paikanpäälle tämän kauden aikana, mutta muutaman mieluisan hetken olen silti lajin parissa viettänyt. Ensimmäisen koriskokemuksen Joulun pyhinä sain kun menin Littoisiin kinkunsulatteluturnaukseen pelaamaan lentopalloa. Törmäsin samalla Monitoimitalon aulassa Ura Basketin Hall of Fameen. Lasivitriiniin tehty ”paikallinen korismuseo” ei ollut koolla pilattu, mutta minusta se oli erittäin hieno merkki kaarinalaisesta koripallo- ja urheiluperinteestä. Seuran historian suurimpina niminä Hall of Fameen olivat päässeet Pekka Kallio, Kimmo Vyyryläinen, Samu Kaaresvirta, Ville Kaunisto, Matti Nuutinen ja Emir Sulejmanovic. Aika kova liuta entisiä ja nykyisiä pelimiehiä sekä yksi tulevaisuudenlupaus.

Toinen koriskokemus tuli vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, kun tajusin Twitter-kommenttien kautta, että Uudessakaupungissa oli käynnissä mielenkiintoinen paikalliskamppailu Korihaiden ja Nilan Bisonsin välillä. Paikanpäälle en tunnin ajomatkasta johtuen voinut lähteä, joten aloin kaivaa netistä ottelun seurantaa. En ole ennen käyttänyt koripallon livescorea, mutta sen löydettyäni täyttyy kyllä kehua tuota palvelua ja todeta että tulen jatkossakin seuraamaan otteluita sitäkin kautta. Livescore tarjosi seuraajalleen tilanteen lisäksi erittäin tarkat tilastot muistakin ottelun tapahtumista sekä jopa tekstimuotoisen ”selostuksen”. Livescoren lisäksi aion paneutua koripalloon myös livenä, sillä sunnuntaina olisi tarjolla Ura Basket – ToPo Littoisissa, joten taidan silloin mennä paikanpäälle seuraamaan mahdollisia tulevia Hall of Fame nimiä.

Niin sanottuihin välipäiviin on mahtunut myös kaksi lentopallon Mestaruusliigan ja kaksi jääkiekon SM-liigan ottelua. Kiekossa ensimmäinen ottelu oli TPS – Ässät, jota pääsin seuraamaan vieraana erään yrityksen aitiosta käsin. Kyseisessä ottelussa Aitio olikin koko tapahtuman mielenkiintoisin juttu, sillä kaukalon puolella ei juuri hienouksia nähty. Päätin antaa TPS:lle kuitenkin uuden mahdollisuuden ja suuntasin jo viikko Ässät-pettymyksen jälkeen uudestaan HK Areenalle. Tepsi – Kärpät olikin viihdearvoltaan jo huomattavasti parempi tapahtuma. Siitä pitivät huolen nykyään hyvin mukana elävän faniryhmän lisäksi mm. Atte Engren ja Marko Anttila, jonka ihailijoihin en tavallisesti kuulu, mutta pakko kehua silloin kun sen paikka on. Tuosta Tepsin faniporukasta ja siellä tapahtuneesta muutoksesta pitää kirjoittaa ihan oma blogitekstinsä tässä kevään aikana.

Lentopallossa Raision Loimu järjesti ”retro-ottelun”, kun vastaan saapui kaikkien aikojen maratontaulukon kärkijoukkue Tampereen Isku-Volley. Loimu ajaa maratontaulukossa Iskua kovasti takaa, joten retroteemalle oli hyvä historiallinen asetelma olemassa. Retroilu toi otteluun hyvän lisämaun, joten tällaisia kaikenmaailman keinotekoisiakin juhla- ja teemaotteluita saisi olla minusta enemmänkin. Kunhan ne näkyvät ottelutapahtumassa muutenkin kuin lehti-ilmoituksessa. Raisiossakin oli tapahtumaan panostettu monella tapaa. Tästä pääset katsomaan ottelun koostevideon pelaaja- ja valmentajakommentteineen  > > >.

Tänään lauantaina suuntaan Suomen parhaaksi sisäpalloiluhalliksi nimittämääni Vantaan Energia Areenaan, jossa isketään naisten ja miesten lentopallon Suomen Cupin finaalit. Naisten finaali sai viikolla rutkasti lisäväriä, kun kaikkien aikojen kuumimpiin suomalaisiin lentopallonimiin lukeutuva Riikka Lehtonen ilmoitti tehneensä lyhytaikaisen sopimuksen kasvattajaseuransa LP Kangasalan kanssa (lue uutinen). Finaalissa Kangasala saa vastaansa ”tietysti” LP Viestin, joka on ollut kestomenestyjä kotimaisilla naisten liigaparketeilla jo usean vuoden ajan. Miesten finaalissa Pielaveden Sampo lähtee haastamaan ennakkosuosikkina Vantaalle matkustavaa Vammalan Lentopalloa.