Urheilun sekakäyttäjän kiireinen sunnuntai

Nopeasti silmieni ohi vilahtaneen viikon päättänyt sunnuntai oli monella tapaa erinomainen. Aamun alkajaisiksi jännättiin television ääressä F1-kauden avausta, josta tuli Kimi Räikkösen juhlaa. Hienoa oli myös seurata Valtteri Bottaksen debyttikisaa ja formula-autossa komeilevaa suomalaisyrityksen logoa. Olen nyt katsonut tällä kaudella yhden kisan enemmän kuin kolmena edellisenä kautena yhteensä.

Shamppasuihkun jälkeen oli hienoa nauttia erinomaisesta kevätkelistä perheen kanssa ulkoillen Naantalin jäillä ja hangilla. Ulkoilun kruunasi nuotion ääressä terassilla nautitut kahvit ja kaakaot! Raittiin ilman annoksen jälkeen olikin aika sulkeutua hikisiin liikuntatiloihin loppupäiväksi. Ensin suuntana oli Jarkko Nieminen Areena ja sieltä matka jatkui suoraan Samppalinnan palloiluhalliin. Tarkkaavaisimmat huomaakin heti, että molemmat hallit ovat saaneet nimensä julkkikselta. Saa käyttää, mut ei oo pakko, hei.

Jarkko Nieminen Areenalla, eli perinteisemmin Impivaaran tennishallissa, oli ollut käynnissä jo kuuden päivän ajan tenniksen yleisten luokkien SM-kilpailut. Vinkin kyseisestä tapahtumasta sain Twitterin kautta ja sunnuntain ohjelmistoon se pääsi mukaan viimeistään aamun lehteä lukiessani. Eli edellisessä kirjoituksessa toivomani lehtien ennakkokirjoittelu tuotti taas tulosta. Ehdin paikalle juuri parahiksi, kun miesten finaalissa iskettiin ratkaisupalloja. Kentällä ahersivat Kontisen veljekset Micke ja Henri. Yleisöä oli saapunut paikalle mukavasti. Tai oikeastaan niin paljon kun kyseiseen halliin nyt vaan mahtuu. Arvioin, että paikalla oli ehkä muutama sata katsojaa. Kovin paljon en ehtinyt peliä katsomaan, joten en lähde pelistä raportoimaan sen enempää. Muutenkin vähäiset tiedot ottelusta yhdistettynä heikkoon lajituntemukseen, ei ole kovinkaan hyvä lähtökohta otteluraportille. Hienon uran tehneen Niemisen mukaan nimetty halli oli vierailun arvoinen paikka ja pääsin sentään näkemään kun kultainen SM-mitali pujotettiin vanhemman Kontisen, eli Henrin, kaulaan.

Impivaarasta matka jatkui siis Samppalinnan palloiluhalliin, jossa oli ohjelmassa Pro palloiluhalli -tapahtuma ja Turun Namikan koripallon I-divarin ottelu. En tutustunut tuohon Pro palloiluhalli -tapahtumaan kovinkaan paljon etukäteen, vaan lähdin paikanpäälle katsomaan mitä on tarjolla. Jos en tiennyt tapahtumasta juuri mitään etukäteen, niin pakko sanoa etten kyllä tiedä vieläkään. Ilmeisesti tapahtuman punaista lankaa ei oltu mietitty kovinkaan tarkkaan. Veikkaan että tapahtumapaikaksi oli tarkoituksella valittu Samppalinna, jotta turkulaisen palloilun puiteongelma tulee konkreettiseksi kaikille. Tapahtuma osoitti surkuhupaisasti, mutta realistisesti, turkulaisen palloiluhallitilanteen. Hallissa oli 431 katsojaa ja kaikki paikat oli liian täynnä väkeä. Käytävillä ei mahtunut kunnolla kulkemaan ja hallisuunnitelmiaan esittelemään tulleiden kahden rakennustoimiston esittelypiste oli todella ahdas ja huono. Olin tässä tapahtumassa noin 1,5 tuntia odottelemassa ottelun alkua enkä oikein missään vaiheessa saanut käsitystä siitä mitä hallissa tapahtui. Jotain siellä yritettiin kuuluttamalla kertoa, mutta hallin umpisurkean äänentoiston vuoksi siitä ei saanut mitään selvää, kuten ei myöskään Teemu Rannikon ja Sanna Stenin virtuaalitervehdyksistä. Tapahtuman idea oli hyvä ja se oli houkuttanut paikalle jo hyvissä ajoin paljon väkeä. Jotenkin ohjelman suunnittelupuoli oli jäänyt vaan todella köykäiseksi. Positiivisena asiana mainittakoon, että neljästä arvotusta Siipiravintolan lahjakortista 50% tuli meidän perheeseen.

Itse ottelu eteni melko pitkään yllättäen vierasjoukkue EBT:n komennossa. Noususta I-divarin A-lohkoon taisteleva TuNMKY onnistui lopulta nousemaan seuransa 120 v juhlaottelun kunniaksi tärkeään voittoon. Namikaa olivat tulleet kannustamaan myös taannoin 70 v täyttäneen Turun Riennon naisten Korisliigassa pelaavia pelaajia. Heidän peliään pitäisi myös ehtiä jossain välissä katsomaan, mutta voi olla että se jää ensi kauteen. 

Koripallon turkulaista historiaa muistettiin ottelun tauolla palkitsemalla kunniakirjoilla TUNMKY:n legendoiksi valittuja entisiä tähtiä. Paljon hienoja hetkiä on turkulaisparketeilla nähty TuNMKY:n, Piilosetin ja Aura Basketin toimesta. Viime vuodet turkulainen koripallo on ollut edustusjoukkueen osalta vaatimattomassa tilanteessa. Tämä on hyvä osoitus siitä miten lajille helposti käy, jos edustusjoukkue ”pistetään vähäksi aikaan telakalle”. Vaikka perinteet on olemassa, niin uuden nousun tekeminen on todella vaikeaa, kun pelaajien lisäksi taustavoimat ja tekijät katoavat. Toivon että Turun seudulla nähdään lähivuosina komean palloiluhallin lisäksi joukkue myös miesten Korisliigassa.

Kotimatkalla meinasin pysähtyä vielä HK Areenalle katsomaan jääkiekon A-poikien SM-sarjan pleijariottelua TPS-HIFK, mutta valitettavasti en ehtinyt paikalle riittävän ajoissa ja Tepsi ehti tuulettamaan voittoa ja jatkopaikkaa ilman minua. Minusta sunnuntaiset yleisölukemat koriksen I-divarin alalohkossa (431) ja A-poikien SM-liigassa (1045) kertovat, että turkulaisella penkkiurheiluväellä on tarve päästä nauttimaan urheiluviihteestä, mutta tarjonta alkaa olla vähäistä. Monissa sarjoissa on siirrytty jo kesälomatunnelmiin, mutta onneksi jotain urheiluviihdettä on kuitenkin vielä tarjolla. Divarikoriksen ja junnukiekon lisäksi tällä viikolla käynnistyvät esimerkiksi lentopallon Mestaruusliigan puolivälierät.

Tenniksellä hulppeat olosuhteet Kaarinassa

Kävin lauantaina tyttäreni kanssa tutustumassa elämäni ensimmäisen kerran (kunnolliseen) tennikseen livenä. Puitteet tutustumiselle olivat hulppeat, sillä Kaarinaan on rakennettu todella hieno tenniskeskus AktiaArena, jossa on erinomaisen hienot puitteet tenniksen seuraamiseen. Kesällä paikka on varmasti varmasti vielä hienompi, sillä sekä ulko- että sisäkenttien pelejä voi seurata parvelta pehmeiltä sohvilta ja hallista löytyy myös anniskeluoikeudet, joten siltä osin katsojia hemmotellaan todenteolla.

Lauantaina hallissa pelattiin tenniksen SM-liigan ottelu ÅLK - GVLK. Ennakkoon tapahtuma kuulosti todella oudolta, sillä en tiennyt että tenniksessä pelataan SM-liigaa ja molemmat joukkueetkin kuulostivat täysin vierailta. Käynnissä oli kaksi ottelua, mutta ilmeisesti paikalle ei odotettu lainkaan lajia tuntemattomia katsojia, sillä minulla ei ollut mitään hajua ketkä kentällä häärivät, mikä on pelien tilanne, jne. Katsojia paikanpäällä oli parikymmentä. Yleisö käyttäytyi tennikselle tyypillisesti hyvin hillitysti ja vain hyvien pallorallien jälkeen intouduttiin taputtamaan hyville suorituksille.

Ensikertalaisen silmin tapahtumaan tutustuttuani suosittelisin että hallissa olisi joku infotaulu tai käsiohjelma mistä selviää pelaajien nimet (ja seurat) ja eipä selkokielinen tulostaulukaan olisi pahitteeksi. Tuomaripallissa oli salibandypalloja pisteiden merkkeinä ja joku lajia tunteva olisi niistä toki varmasti tilanteen osannut päätellä. Kaiken kaikkiaan puitteet olivat loistavat, mutta en juurikaan nauttinut tapahtumasta, koska en suoraan sanottuna ymmärtänyt siitä yhtään mitään. No, tenniksen säännöt sentään joten kuten tiedän. Pitänee ottaa kesällä uusi tutustumiskäynti samaan paikkaan ja hommata mukaan lajia tuntevaa seuraa (ja tietysti aurinkorasvaa ja rahaa olutta varten).

Vielä kertaalleen pitää kehua Aktia Arenan palveluita. Puitteet olivat todella hienot. Sohvien, kahvion ja anniskeluravintolan lisäksi hallista löytyy tasokas lounas- ja ruokaravintola Jesse'sDine. En toki maistanut ruokaa, mutta uskallan kehua sitä varauksetta silti, koska paikan yrittäjänä toimii tuttuni Jesse Söderlund, joka on muuten ollut kovia lentopallo- ja beach volley miehiä. Näiden pallopelien sijasta hänen suurimmat meriittinsä tosin löytyvät keittiön puolelta.

Lauantaina oli ohjelmassa jälleen myös muutama oma futsal-peli. Tällä kertaa pelipaikkana oli Raisio ja saldona 3-2 tappio ja 1-17 voitto. Yleisöä oli sarjataso huomioiden mukavasti paikalla. Kotijoukkue RaiFun joukkue oli todella nuori ja heidän kavereita ja vanhempia taisi olla paljon katsomossa. Kyllä se vaan on tasolla tai tasolla niin, että on mukavampaa pelata kun katsomossa on vähän ihmisiä ja meteliä.