Futsal ansaitsisi parempaa!

Heti tämänkertaisen bloggauksen alkuun haluan korostaa ja alleviivata, että sydämeni sykkii futsalille, jota tämänkertainen bloggaukseni käsittelee. Harrastan itsekin aktiivisesti futsalia ja olen ollut mukana järjestämässä alasarjatasolla futsalin harrasteturnauksia ja toiminut monissakin tehtävissä futsaljoukkueessamme.

MUTTA maanantaina Salossa pelatusta futsalmaaottelusta Suomi (world ranking 49.) vs Unkari (32.) en keksi juuri mitään hyvää sanottavaa. Kriittisesti katsottuna ainoa hyvä asia oli ottelun pelaaminen Salossa, jossa on hyvä palloiluhalli ja jonne minulla on lyhyt matka. Siihen hyvät asiat oikeastaan sitten jäävätkin. En tapojeni mukaan kirjoita ottelusta pelillistä raporttia (jätän sen muille, kuten esim. Kymppipaikka), vaan keskityn ottelutapahtumasta raportointiin. Tosin tästä kokemuksesta on vaikea puhua ottelutapahtumana, koska ottelun ympärillä ei juurikaan ollut mitään tapahtumaa, vaan tapahtuman järjestäminen oli monilta osin hoidettu täysin puolivillaisesti.

Ensinnäkin ottelun markkinointi oli vähäistä ja vaatimatonta, mikä näkyi selvästi myös Salohallin lehtereillä. Hienon ja hyvin yleisöä vetävän hallin katsomotiloista puolet oli kokonaan tyhjänä ja käyttämättä eikä käytössä ollutkaan puolisko ollut täynnä. Tämä on käsittämätöntä, kun otetaan huomioon kuinka paljon harrastajia jalkapallolla ja futsalilla on jo pelkästään Salossa ja Turun piirissä ylipäätään. Ja lisäksi Salossa ja muualla Turun talousalueella elää iso joukko penkkiurheilijoita, jotka olisivat hyvinkin voineet lähteä tutustumaan uuteen lajiin, kun oikein maaottelu on tuotu kotinurkille.

Nimimerkki @msipilai kommentoi Twitterissä ottelusta paistavan pienoisen puuhastelun ja se on kyllä helppo allekirjoittaa. Maaottelu näytti enemmänkin hyvin järjestetyltä junioriturnaukselta kuin arvokkaalta maaottelutapahtumalta. Tämä kritiikki koskee kaikkia ottelun järjestelyjä lähtien aina kahviopisteistä, musiikista, kuulutuksesta ja käsiohjelmasta, jossa ei ollut edes lähes kaikille tuntemattomien pelaajien numeroita. Paikalla olleista Palloliiton työntekijöistäkin huokui jotenkin pakkopullan leipominen suuren juhlapäivän sijasta. On hyvin vaikea kuvitella että Huuhkajien harjoitusmaaottelutapahtuma voisi olla lähimainkaan tämän kaltainen. Vaikka futsalia pidetäänkin Suomessa jalkapallon jalkavaimona tai pikkuveljenä, ei tällaisen ottelutapahtuman järjestäminen saisi olla mahdollista.

Futsal on parhaimmillaan hieno, vauhdikas ja yleisöön menevä laji, mutta näitä hienouksia ei maanantaina Salohalliin saapuneille paljastettu. Huonon tapahtumajärjestelyn lisäksi kotijoukkueen pelillinen esitys oli maanantaina hajuton ja väritön. Toivottavasti tiistaina 10.2. kello 18:30 pelattava toinen harjoitusottelu tarjoaa katsojille parketilla parempaa futsal-viihdettä ja oikean tapahtuman parketin ulkopuolella. Itse en aio matkustaa paikalle ja valitettavan moni tuntui hallin käytävillä puhisevan samaa pelin jälkeen. Toivon että maanantaina pettymyksen futsalin parissa kokeneet antavat tälle hienolle lajille uuden mahdollisuuden ja saapuvat seuraamaan jotakin Futsal-liigan ottelua. Kyseessä on todella vauhdikas ja mukaansatempaava laji, jonka olisi pikaisesti päästävä pois jalkapallon pikkuveljen asemasta.

Ugh, olen puhunut ja purkanut suurten odotusten ja heikon kokemuksen välisen gapin. Seuraavassa bloggauksessani pyrin olemaan taas positiivisempi. ;)

-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

Matseissa käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

Anteeksi urheilun ja blogini ystävät!

Vain kahdeksan kirjainta – joskus niin pirun vaikeita sanoa: A – N – T – E – E – K – S – I ! Minä en pyydä anteeksi teiltä pitkän päivitystauon jälkeen yhä tänne löytäviltä uskollisilta lukijoilta talousalueemme surkeahkoa palloilumenestystä, vaan pitkäksi venähtänyttä blogini päivitystaukoa. Kuten yritän lapsianikin kasvattaa: anteeksi, kiitos ja ole hyvä ovat sanoja, joita pitää käyttää aina kun vähänkään syytä on. Olen siis eri linjoilla kuin nykyinen TPS koutsi Miika Elomo, joka ilmoitti jo valmennuspestinsä alussa, että TPS ei pyydä anteeksi keneltäkään. Ehkä syytä olisi kuitenkin sielläkin? No, ei mennä tähän epäonnen ja negatiivisuuden vyyhtiin tässä sen syvemmälle.

En paneudu tässä kirjoituksessa juurikaan kesäkauteen, mutta mainitaan nyt vaatimaton jalkapallokausi 2014, jonka aikana menetimme ensi kesän europelien lisäksi myös toisen pääsarjaseuramme ja (ehkä lopullisesti) futispääkaupunki-tittelin nykyiselle pääkaupunkiseudulle.

 

Keskitytään siis parhaillaan käynnissä olevaan talvikauteen ja sisäpalloiluun, joka on ollut maajoukkuetasolla melkoisessa myötätuulessa lentopallon ja koripallon heiluttaessa näkyvästi sini-valkoista lippua. Turun seudulla kuluva sisäpalloilukausi on ollut kenties vaisuin pitkiin aikoihin. Alavireisyys lähti liikenteeseen Turun kaupungin vetäessä kaksin käsin käsijarrua palloiluhallisuunnitelmien kanssa. Sama alisuorittaminen on tarttunut lähes kaikkiin talousalueemme seuroihin.

Alle on koottu taulukko Turun seudun pääsarjajoukkueiden sijoituksista per 30.1.2015 (pahoittelut, jos unohdin jonkun lajin/seuran):

Nyt jos koskaan Turun seudulla tarvitaan tukea näille joukkueille ja pelaajille (ja myös seuroille lippu- ja oheistulojen muodossa). Pyydän siis anteeksi sitäkin, että en ole ehtinyt läheskään riittävästi käymään näissä tapahtumissa antamassa tukeani alueemme edustajille, jotka tekevät satavarmasti parhaansa jokaisessa ottelussa, vaikka osa meistä penkkiurheilijoista sitä välillä saattaa epäilläkin.

Miehitetään loppukauden aikana katsomot itse paikanpäälle menemällä ja raahaamalla mukaan mahdollisimman paljon ystäviä ja kylänmiehiä.  Ollaan Turun seudun urheilijoille se kuuluisa ylimääräinen pelaaja, joka voi parhaassa tapauksessa ratkaista otteluvoittojakin koskematta kertaakaan edes pelivälineeseen.

 

   -*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin. 

Olympiakrapula. Apua!

Nyt on penkkiurheilijoilla vakava paikka, kun Sotshin Olympialaiset ovat ohi, mutta kroppa on totutettu istumaan sohvalla. Ajelin sunnuntaina illalla treeneihin ja oli aika outo olo, kun ei voinutkaan kuunnella Yle Puheelta urheilua. Autosta löytyi vain tyttären Robinin levy, joten vieroitusoireet sen kun pahenivat.

Yritin irtautua televisiourheilusta siedätyshoidolla ja valitsin sunnuntaina Olympialaisten 50 km hiihdon jälkeen pehmeän kotisohvan sijasta Samppalinnan palloiluhallin kovat puupenkit ja käsipallon SM-liigan. Turun palloiluhallien parhaimmistoon kuuluvan ikiaikaisen urheilupyhätön muovimatolla käytiin sarjan jumbotaistelu ÅIFK:n ja Porvoon Akilleen välillä. Turkulaisilla oli ennen sunnuntaita vain 3 voittoa ja 6 pistettä, mutta porvoolaisilla ei niitäkään.

Ottelu alkoi kotijoukkueelta uneliaasti, mutta puoliajalle siirryttäessä musta-keltaiset johtivat jo turvallisen tuntuisesti. Peliajan umpeuduttua tulostaululla loisti lukemat 44-32 ja kauden neljäs voitto oli saavutettu. Samalla ÅIFK:n ero Akilleeseen ja karsintaviivaan kasvoi kahdeksaan pisteeseen. Edelleen täytyy aiemman käsipallo-visiittini (lue ko. bloggaus) tapaan hämmästellä lajin fyysisyyttä. On se kovaa touhua. Käsipalloseurojen, kuten monen muunkin ”ei-valtalajin”, kannattaisi muuten jakaa aina otteluissaan katsojan oppaita, sillä peliaika, taukojen pituudet ja säännöt tuntuivat olevan minultakin unholassa. Enkä varmasti ole ainoa harvemmin peleissä käyvä katsoja kauden aikana.

Kuluva viikko on Olympialaisten aiheuttaman tuskan lisäksi tuskainen turkulaisille penkkiurheilijoille myös paikallisen tarjonnan vuoksi, sillä ensin koko viikkoon ei tapahdu mitään (lähettäkää meilitse vinkkejä, jos jotkut urheilutapahtumat ovat livahtaneet minulta ohi) ja sitten lauantaina pelataan päällekkäin lentopallon Mestaruusliigaa, Futsal-liigaa, jääkiekon Liigaa ja Mestistä. Minun lauantain valintani on lentopallo, jossa Raisiossa ensiesiintymisensä uuden kotiyleisönsä edessä tekee espanjalainen maajoukkuepelaaja José Miguel Sugrañes. Lauantain vilkas penkkiurheilutarjonta löytyy tuosta vasemmalta tapahtumakalenteristani. Lähtekäähän kaikki kuluttamaan liikuntahallien penkkejä ja tuomaan sykettä turkulaisiin urheilutapahtumiin!

Kaksi kautta käyntiin samana päivänä

Lauantain ohjelmani meni viime metreillä uusiksi havaittuani että Pikkuleijonien lisäksi Turussa ovat tositoimissa myös TPK:n futsal-urhot. Niinpä pääsin avaamaan kaksi eri kautta yhden päivän aikana. Tässä vähän raporttia ko. tapahtumista. Jätän taas pelitilanteiden läpikäynnin muille tahoille / palstoille ja minä keskityn enemmänkin pelin ulkopuolisiin asioihin.

TPK:lle kauden eka täysi pistepotti vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen

Aina futsalista kirjoittaessani minun tekee vain mieli viitata aiempaan kirjoitukseeni. Ja teen sen taas – katso aiempi kirjoitukseni futsalista ja sen potentiaalista. Lajissa on minusta kaikki elementit kasvaa paljon nykyistä isommaksi lajiksi Suomessa, kunhan joku ottaisi härkää sarvista. Futsalissa tapahtuu koko ajan jotain, syntyy paljon maaleja, nähdään hienoja kikkoja, tunteet kuohahtavat välillä, yleisö on lähellä peliä ja pääsee sisälle tunnelmaan, jne. jne. Ongelma vain on se, että futsal on se jalkapallon pikkuveli, joka ei ”todellisia futismiehiä” kiinnosta ja johon pelaajat tulevat liigatasollekin sitten kun itselle sopii. Monet muutkin hommat tehdään ”vähän sinne päin”.

Onko missään yritetty tehdä lajista isoa? Siis Suomessa. Mitä jos joku joukkue saisikin koottua hyvällä myyntityöllä kunnon budjetin ja ostaisi itselleen nimekkään ja kiinnostavan joukkueen (jollainen TPK:lla kyllä mielestäni on jo)? Ja samaan kyytiin veisi matsit hyvään halliin ja panostaisi myös markkinointiin ja ottelutapahtumien kehittämiseen? Pidän lajista kovasti ja jään innolla odottamaan josko joku ottaisi sen kuuluisan seuraavan askeleen.

Turussa tätä askelta ei ainakaan ole vielä otettu. Ottelussa ei käy edes TPK:n omat juniorit, joita käsittääkseni on joitain satoja? Lauantaina sentään oli tauolla yksi junnujoukkue pelaamassa, mutta senkin pelaajista valtaosa lähti kotiin oman puoliaikashown’sa jälkeen. Pelaan itse sekä futsalia että futista ja olen muutenkin aktiivinen, mutta TPK:n mainonta ei tavoita minua. En usko että heidän liigajoukkueen ympärillä tehdään juurikaan markkinointi ja/tai myyntityötä. Seinällä oli vain kaksi mainosta, joista toista ei ole ollut olemassakaan kahteen (2 v!!) vuoteen. Ja tuo sama logo komeili myös käsiohjelmassa. Peliasuissa ei ollut kuin Gatoraden mainos, vaikka paikkoja olisi vaikka kuinka. Tietysti se on kyllä vaikea myydä tuotetta, jota ei ole rakennettu nykyisiä kumppaneita kiinnostavaksi. Ja jos joku nyt ajattelee, että mitä tuokin tuolla vain kritisoi, niin voin vannoa että lähtisin tähän projektiin, jos minulla vain olisi aikaa. Mutta tällä hetkellä se ei onnistu, koska teen jo vastaavaa erään toisen lajin parissa.

Summa summarum, kaiken avautumisen jälkeen pitää todeta, että peli oli taas viihdyttävää. Kotijoukkue nousi vaikeuksista 7-4 voittoon ja kentällä tapahtui paljon mielenkiintoista. Suosittelenkin kaikille futsaliin tutustumista kuluvan talvikauden aikana, sillä siinä pelissä oikeasti tapahtuu koko ajan, jos vertaa vaikka Veikkausliigaan tai Liigaan. Jos lajin hienoudet eivät ole hallussa, niin pyydä joku asioista perillä oleva ekalla kerralla mukaan!

 

Pikkuleijonat kirmasivat Kupittaalla

Futsalin jälkeen paneuduin päivän alkuperäiseen epistolaan, eli Pikkuleijonien USA-otteluun Kupittaalla. Hallille oli saapunut noin 700 katsojaa, vaikka junnupelin hinnoittelussa oli ilmeisesti konsultoitu Kummolaa (yksi matsi 10 €). Katsojista melko moni tuntui kirjoittavan aktiivisesti muistiinpanoja pelistä, sillä paikalla oli ennakkoarvailujen mukaan pitkälti toista sataa scouttia, koska tämä ikäryhmä on seuraavana astumassa NHL:n varaustilaisuuteen. Ottelu päättyi jatkoajalla Suomen 3-4 tappioon, mutta kenttätapahtumien perusteella olisi voinut veikata isompaakin tappiota Suomelle. Etenkin ottelun alussa Leijonan poikaset olivat kaikessa askeleen jäljessä, mutta loppua kohden meno tasoittui kyllä vähän.

Allekirjoittaneelle kävi erätauolla amatöörimoka – huomaa kyllä että en ole ehtinyt käymään riittävästi peleissä viime aikoina. Seisoin kahviojonossa ja kun vuoroni tuli, menin aivan lukkoon. En muistanut mitä olin hakemassa ja ekana ammollaan olleesta suustani pullahti ulos sana hodari. Vasta tuon minimaalisen evään käteen saatuani tajusin että olin kyllä alun perin aikeissa syödä lihapiirakan kahdella nakilla. En kehdannut peruuttaa tilaustani, joten oli nieltävä tappio ja syötävä vain euron kahden nakin lihistä halvempi yhden nakin minimaalinen hodari. Fail!

Mieleni muuttui kuitenkin positiivisemmaksi ja tapahtumasta jäi hyvä maku, kun menin istumaan viimeisen erän ajaksi Suomen vaihtoaition taakse. Olin vähän omissa ajatuksissani (taisin twiitata) kun yht’äkkiä tajusin että olin nostanut salamannopeasti käden ylös ja kaapannut kiekon ilmasta haltuuni vasurilla. Aivan vaihtoaition edessä oli ollut joku hässäkkä, josta kiekko kimposi katsomoon. Tein pikaharkinnan mitäs nyt sitten tehdään ja ojensin kiekon vähän matkan päässä vieressäni istuneelle pikkupojalle, joka istui isänsä kainalossa ja seurasi peliä intensiivisesti Suomen fanipaita päällään ja sini-valkoinen lippu kädessä. Pojan ilme oli ikimuistoinen kun hän sai limpun käteensä. Koko loppupelin ajan hän puristi sitä tiukasti kouraansa ja vilkaisi siihen vähän väliä. Tulipa hyvä olo juuri isänpäivän kynnyksellä!

Penkkiurheilu on ihanaa!

Palloilubuumeista kotimaisiin sarjoihin

Penkkiurheilijoilla on käynnissä parhaillaan eräänlainen siirtymävaihe, kun futiksen, yleisurheilun ja muiden kesälajien sarjoja paketoidaan kovaa vauhtia ja sisäpalloilulajien sarjoja taas kaivetaan paketeista esiin. Turun seudulla odotus kohdistuu mm. lentopalloon, salibandyyn, futsaliin ja käsipalloon. Jo alkanutta jääkiekkoa tietysti unohtamatta.

Suomen lento- ja koripallomaajoukkueet synnyttivät melkoiset buumit EM-kisoissa menestyessään, joten kotimaiset kaudet pyörähtävät käyntiin mielenkiintoisista asetelmista. Pitää kuitenkin muistaa, että buumit eivät siirry automaattisesti arvokisoista kotimaisiin sarjoihin. Nyt jäädäänkin mielenkiinnolla odottamaan ja katsomaan miten liigat ja seurat aikovat buumien siirron toteuttaa.

Lentopalloviihdettä Turun talousalueella tarjoaa Raision Loimu, joka avaa kautensa miesten Mestaruusliigassa kotiottelun merkeissä tulevana lauantaina. Naisissa Turun talousalueelta löytyy I-sarjajoukkue RaisU, joka pelaa kotiottelunsa Loimun tapaan Raisiossa. Miesten liigatason koripalloa ei Turun talousalueella valitettavasti päästä nauttimaan, mutta kaarinalainen Ura Basket sentään jatkaa I-divarissa, josta TuNMKY luopui kesällä. Naisten liigatason koripalloviihdettä tarjoaa Turun Riento. Nipin napin minun käsitykseni mukaan Turun talousalueen ulkopuolelta löytyvät miesten koriksen liigaseurat Korihait (Uusikaupunki), Bisons (Loimaa) ja Vilpas (Salo) sekä naisten lentisliigan LP Viesti (Salo).

Näiden maajoukkuebuumien jatkoa yrittävien seurojen lisäksi talven sisäpalloilukausi tulee tarjoamaan jälleen ainakin salibandya (TPS Salibandy, FBC Turku, SBS Wirmo), futsalia (TPK) sekä käsipalloa (ÅIFK). Varmasti monia muitakin mielenkiintoisia sisäpalloilujoukkueita ja -lajeja löytyy talousalueeltamme. Jos joku oleellinen jäi mainitsematta, niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan.

Lähtekäähän kaikki joukolla sisäpalloiluviihteen pariin nauttimaan ja luomaan buumeja. Tässä vielä muutamia hatustani heitettyjä vinkkejä penkkiurheilijoille palloilubuumien ylläpitämiseen:

- VAATETUS – Käytä suosikkijoukkueesi värien mukaisia asuja otteluissa, vaikka ne eivät olisi seuran virallisia fanituotteita. Paidan lisäksi kannattaa suosia esim. kaulahuiveja, pipoja sekä rannekoruja.

- TUNTEET – Käytä ottelutapahtumissa ääntäsi ja näytä tunteesi. Älä pidättele! Hetken sinua saatetaan katsoa kuin kylähullua, mutta pian äänekkyys alkaa tarttua juroihinkin.

- HOPOTUS – Tutummalta nimeltään siis suosittelu. Jaa tapahtumista saamasi hyvät fiilikset niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan oikeassakin elämässä. Houkuttele kaverit mukaan, kyllä se kärpänen siitä puraisee.

Viihdyttävää sisäpalloilukautta
2013-2014 itse kullekin!

Futisderbyjä Tallinnassa ja Turussa!

Tallinan futisderby tuli tarkistettua perjantai-illan myöhäisottelussa, kun FC Flora ja Tallinn Kalev kohtasivat A. Le Coq Areenalla. Hyvä ajankohta, keli ja puitteet eivät saaneet tallinnalaisia liikkeelle. Kuuleman mukaan virolainen jalkapallo ei muutenkaan kerää suuria yleisömääriä maaotteluita lukuun ottamatta. Viime viikolla lehtereillä oli esimerkiksi ollut ruuhkaa, kun Viro ja Hollanti tasasivat pisteet 2-2 tuloksella. Isolla stadionilla oli derbyssä katsojia arviolta noin 500.

Altavastaajana otteluun lähteneen Tallinn Kalevin kannattajia ei näkynyt ainuttakaan. Rahasta homma tuskin kiikasti, sillä pääsylippu maksoi 3 euroa ja iso olutkin vain 3 euroa. Vähäisestä väkimäärästä huolimatta tunnelma oli jonkunmoinen, koska paikalla olleet fanit ja junnut pitivät meteliä katsomoissa.

Hienolla stadionilla oli pari kummallista yksityiskohtaa. Tulostaulu oli todella minimaalinen ja vaatimaton ja pelikelloa ei ollut lainkaan. Samoiten äänentoisto oli hoidettu vaatimattomasti kantamalla toiseen päähän pari kaappikaiutinta. Luulisi ettei nämä pienet yksityiskohdat eivät olisi tehneet kovin suurta kasvupainetta stadionin rakennusbudjettiin.

Stadionin myyntipisteet oli aika pienet ja vähän kotikutoiset, mutta derbyn yleisömäärälle ihan riittävät. Tauolla oluella käydessämme törmäsimme suomalaiseen derbyturistiin, joka oli tullut matsiin tapaamaan tsekkiläistä ja saksalaista futsal-tuttuaan. Suomen Palloliitossa futsalin parissa työskentelevä keskustelukumppanimme kertoi että nämä hänen kaverinsa olivat päättäneet että he käyvät katsomassa pääsarjafutista kaikissa UEFA:n alaisissa maissa. Tuollaiseen projektiin olisi hienoa itsekin joskus ryhtyä, mutta vapaa-aikaa ja rahaa pitäisi olla aika paljon käytettävissä.

Itse ottelussa FC Floora oli niskan päällä alusta alkaen, kuten sarjataulukkokin antoi odottaa. Kalevi sai alussa muutaman vastahyökkäyspaikan, mutta kun he eivät niitä hyödyntäneet, niin ottelun hallinta siirtyi tyystin kotijoukkueelle ja Kalevilla oli välillä vaikeuksia päästä edes keskiviivan yli. Ottelun loppunumerot olivat 5-0 Floralle, jossa on esiintynyt suomalaisiakin pelaajia. Valitettavasti näkemässämme derbyssä ei ollut yhtään suomalaista kehässä.

Nyt siirrän katseen jo maanantaille ja Turun derbyyn, jossa on väkeä ja tunnelmaa varmasti enemmän kuin Tallinnassa.

TPS – Inter ma 16.9. klo 18:30

 

Neitsytmatkojen värittämä vilkas viikko edessä

Alkavasta viikosta on tulossa aika vilkas penkkiurheilurintamalla. Omien liikuntaharrastusten lisäksi pitäisi ehtiä kuluttamaan monen eri katsomon penkkejä. Viikon mielenkiintoa lisää se, että pääsen tutustumaan moniin uusiin ottelutapahtumiin.

Viikko alkaa elämäni ensimmäisellä Salibandyliigan ottelulla, kun tarkoitus on suunnata Caribia Areenalle maanantaina katsomaan kun TPS kohtaa Nokian KrP:n. TPS aloitti kauden vahvasti ja on edelleen hienosti kärjen tuntumassa. Olen kuullut juttuja että TPS:llä on Suomen paras salibandyfani, joten hänen suorituksiaan odotan myös innolla.

Tiistaina olisi tarjolla kiekkoliigaa HK Areenalla, mutta se jää valitettavasti väliin oman urheilun vuoksi. Keskiviikolle ja torstaille mahtuisi vielä jotain, joten heittäkääpä vinkkiä tulemaan, jos Turun seudulla tapahtuu silloin jotain mielenkiintoista urheilun saralla.

Perjantaina tai lauantaina aion tutustua jälleen minulle ennestään täysin tuntemattomaan lajiin, kun vesipallon nuorten PM-kisat alkavat Turun Impivaarassa. Tästä lajista minulla on todella rajalliset ennakkotiedot, joten lähden avoimin mielin paikalle katsomaan mistä on kyse. Minimaalisen pienen pintaraapaisun vesipalloon sain pari kuukautta sitten, kun Sokos Hotel Pasilan alabaarissa eksyimme seurueeni kanssa erään pariskunnan pöytään istumaan. Jonkun aikaa keskusteltuamme kävi ilmi, että tällä herralla oli vahvat siteet sekä vesipalloon että biljardiin. Siinä menikin tovi jutustellessa, kun tuntemattomista urheilulajeista alettiin rupattelemaan.

Lauantaina ja sunnuntaina onkin Turun seudulla lähes ylitarjontaa penkkiurheilijoille. Itse valitsen töidenkin takia lauantaille vesipallon lisäksi lentopallon Mestaruusliigan, jossa Loimu kohtaa KoVen Raisiossa Kerttulan liikuntahallissa. Jos sunnuntaina vaan aikaa piisaa, niin tarkoitus on mennä ensin seuraamaan Futsalin SM-liigaa, jota pelataan oudosti jo puoliltapäivin Turussa. Sikäli ajankohta on hyvä, että sen jälkeen on mahdollista suoriutua vielä seuraamaan joko elämäni ensimmäistä naisten Korisliigan ottelua Riento - Huima tai ensimmäistä koriksen miesten I-sarjaottelua Ura Basket - Honka.

Tällaista on penkkisporttaajalla suunnitelmissa tälle alkavalle viikolle. Tarjolla olisi paljon muutakin, kuten tuossa vasemmalta olevasta tapahtumakalenteristani näette. Toivottavasti katsomoihin löytää lisäkseni mahdollisimman paljon muitakin uusia ihmisiä. Kansoitetaan katsomot ottamalla kaveritkin mukaan, kun peleihin menemme!

Futsalissa on potentiaalia – Ipa kuritti sunnuntaina Kerhoa

Kävin sunnuntaina katsomassa tämän kauden ensimmäisen futsalin liigamatsin Turussa, kun TPK sai vastaansa liigakenttiä viime vuodet hallinneen Ilves FS:n Tampereelta. Pääsin siis toistamiseen vähän ajan sisällä seuraamaan Ilveksen liikehdintää Turun taajama-alueella (Lue ykkösen nousukarsinnasta).

TPK pelaa tällä kaudella seitsemän kotiotteluaan Caribia Areenalla ja vain neljä ottelua perinteisessä Samppalinnan palloiluhallissa. Sunnuntaina oli pelipaikkana Caribia, joka on minusta pelipaikkana erinomainen, mutta siihen liittyy myös omat haasteensa. Hallin sijainti lähellä keskustaa on hyvä ja parkkipaikkoja on paljon, joskin niiden maksullisuus saattaa harmittaa joitain katsojia. Heille heitän vinkiksi yliopiston ilmaiset parkkipaikat, jotka sijaitsevat moottorien toisella puolella vain parin sadan metrin kävelymatkan päässä Caribiasta.

Hallin sijainti on hyvä myös sikäli, että ylioppilaskylä sijaitsee aivan vieressä. Siinä olisi TPK:n markkinointihenkilöille (jos sellaisia on) mahdollisuus saada uusia nuoria katsojia lajin pariin. Kokemukseni mukaan futsal-katsomoissa onkin harmillisen paljon tilaa uusille katsojille. Sunnuntain ottelua seurasi paikanpäälle selvästi alle 100 katsojaa. Futsal on lajina erittäin tapahtumarikas ja nopeatempoinen, joten siinä on kaikki hyvän urheilutapahtuman elementit olemassa. Minä pidän futsalin liigaa erittäin viihdyttävänä sarjana ja siitä harvinaisena, että sen seuraaminen on minusta viihdyttävämpää kuin maailman huippujen pelien katsominen televisiosta, koska Suomessa pelaajilla on jonkun verran vapauksia eikä taktiikkaa ole viety niin pitkälle, että homma menisi ihan kyttäilyksi, kuten maaotteluissa on usein tapana. Lisäksi sisätiloissa pelattava futsal ei ole esimerkiksi Veikkausliigasta poiketen lainkaan säiden armoilla. Mutta jotain lajista vielä puuttuu. Lento- ja koripallon katsojalukuihin voisi olla saumoja, mutta se vaatisi hurjasti markkinointityötä sekä oman lajiliiton sisällä että ”tavallisille katsojille”.

Caribia on pelipaikkana erittäin viihtyisä eikä normaalin liikuntahallin oloinen, mutta aika sokkeloinen. Itse olen niin kokenut Caribian kävijä, että liikkuminen onnistuu siellä helposti. Mutta jos ajattelen tapahtumaan ensimmäistä kertaa tulevia katsojia, niin on varmasti konstikasta löytää tie halliin joko alakerran kylpylän vastaanoton kautta tai yläkerrasta ravintolatilojen läpi. Ottelutapahtuman järjestäjän kannattaisi panostaa sekä ennakkoviestinnässä että paikanpäällä kulkureitin ja muiden otteluun saapumiseen liittyvien ohjeiden levittämiseen, jotta kynnys paikanpäälle saapumiseen saisi mahdollisimman matalaksi. Kehittämistarvetta olisi myös kahviopalveluissa, mutta tiedän että tapahtumajärjestäjän kädet ovat siinä sidotut, koska Caribialla on yksinoikeus näiden palveluiden tuottamiseen tapahtumienkin aikana. Ja valitettavasti he eivät käytä kunnolla tätä yksinoikeuttaan. Minä otin tällä kertaa perinteisen kisamakkaran sijasta puoliajalla juustoaterian. Se ei tietystikään vetänyt vertoja talkoolaisten kunnolla käristämälle grillikyrsälle. Hesburgerin lisäksi kahviopalveluita ei juurikaan ole tarjolla.

TPK – Ilves ottelun alku viivästyi noin kymmenen minuuttia jonkun pukuhuonesählingin vuoksi. Ottelun lähdettyä käyntiin kotijoukkue otti heti pelin hallintaansa. Oikeastaan koko ensimmäinen puoliaika oli TPK:n hallintaa. Tauolle mentiinkin kotijoukkueen 1-0 johdossa. Heti toisen puoliajan alussa sinipaidat iskivät vielä toisen häkin ja hallinta näytti pysyvän isännillä. Hiljalleen Ilves sai kuitenkin pelin juonesta kiinni ja kun TPK ei saanut viimeisteltyä muutamista hyvistä maalipaikoistaan, niin vierailijat alkoivat hiljalleen kiriä. TPK otti virheet täyteen toisella puoliajalla jo hyvissä ajoin, mutta yhtään kymppimetrin rangaistuspotkua ei kuitenkaan nähty. Ilves otti takaa-ajossaan ensimmäisen kerran maalivahdin pois kentältä jo kun ottelua oli vielä 5 minuuttia jäljellä.

Ottelun lopussa alkoi tunnetilakin kentällä jo nousta. Oman mausteensa tähän toi minusta hommissaan vähän epäonnistunut vantaalais-rovaniemeläinen tuomarikaksikko. Ilves teki voittomaalinsa TPK:n pelaajavalmentajan pahasta sisäänpotkun harhasyötöstä. Molemmat sunnuntaina Caribialla esiintyneet joukkueet olivat muuten uskoneet valmennuksensa pelaajan käsiin, mikä on minusta hieman outoa. Luulisi että pelkästään valmentamiseen keskittyvän pelinjohtajan kanssa tulokset olisivat parempia, mutta ehkä futsalissa kokemukset ovat toisenlaisia. Ottelun loppunumerot olivat 2-5 Ilvekselle. Voitto oli Ilvekselle sen liigahistorian 159. Tappion myötä TPK:n 100. liigavoitto antaa vielä odottaa itseään. TPK:n parhaaksi pelaajaksi valittiin Kari-Pekka Koivunen ja Ilvekseltä Juhana Jyrkiäinen. Jotain pinnojakin matsissa jaettiin ja ne jakautuivat näin: 1 pts Antti Teittinen, Ilves – 2 pts Kari-Pekka Koivunen, TPK – 3 pts Juhana Jyrkiäinen, Ilves. Ottelusta oli tarjolla striimi selostuksen kera ja lähetys on nähtävissä jälkikäteenkin Monskan näköradiosta.

Kaiken kaikkiaan futsal-matsissa vierailusta jäi jälleen positiivinen maku suuhun. Pelipaikka on pienistä haasteista huolimatta hyvä, kuuluttaja oli erinomainen ja muutenkin paljon hyvän urheilutapahtuman osatekijöitä on olemassa. Itse lisäisin vielä ottelutapahtumaan kuuluttajan tueksi tunnelman nostamiseen dj:n musiikkeineen. Futsal otteluissa tapahtuu paljon ja pelissä on hyvä tempo. Minusta futsal onkin ehkä suurimman kasvupotentiaalin omaava sisäpalloilulaji, joka tosin vaatisi hartiavoimin työntekoa lajin arvostuksen ja kiinnostavuuden nostamiseksi. Turussa lajin kehittämismahdollisuudet nousevat uudelle tasolle kunhan uusi palloiluhalli saadaan käyttöön.

Kevät tulee sittenkin!

Tämä kirjoitus pitää aloittaa kehuskelulla! Taannoinen leffa-arvosteluni KulmanPojat -leffasta tykättiin Facebookissa leffan näyttelijän (Jussi Vatanen) toimesta. Tykkään tykkäämisestä. :)

Mutta siirrytäänpä sitten henkseleiden paukuttelun jälkeen päivän varsinaiseen epistolaan. Vanhan kansan höpö-höpö puheiden mukaan kevään tulon tunnistaa jostain linnuista ja leskenlehdistä. Mutta eihän se niin ole! Kevät saapuu pudotuspelien myötä. Tuttavallisemin play offien tai pleijareiden nimillä kulkevat kauden huipentavat pelit alkavat olla käsillä lähes kaikissa talvisarjoissa. 

Kevät on tavallisesti urheilijoille ja penkkiurheilijoille hienoa pudotuspeliaikaa. Vuosia urheiluseurassa työskennelleenä tiedän, että play offien aika tuo halleihin paljon sellaista väkeä joka ei normaalisti käy. Hetken jo näytti siltä, että tänne Turun seudulle ei tule tänä vuonna kevättä lainkaan, mutta aivan viime metreillä kevään tulo varmistui sittenkin. 

Käyn tässä kirjoituksessani läpi Turun seudulla seuraamieni lajien / sarjojen kevät-tilanteen sekä teen myös jotain ennusteita tulevasta.

Koripallo
Aloitetaan surullisimmasta tapauksesta. Miesten huipputason koripallo katosi Turusta. Nimi vaihtui perinteisestä TuNMKY:stä ensin Piilosetiksi ja sitten Aura Basketiksi, mutta tätä nykyä ei turkulaisjoukkuetta pääsarjassa nähdä. Itse en ikäni vuoksi edes muista TuNMKY:n huippuvuosia, mutta olisi se hienoa käydä nykyisinkin huippukorista katsomassa kotinurkilla. Turkulainen koris on varoittava esimerkki siitä, että kun alueen edustusjoukkue häipyy kartalta, on uuden toiminnan käynnistäminen erittäin vaikeaa ja aikaa vievää. Ja eihän edustusjoukkueen puuttuminen ole hyvä alueen junioreillekaan. Ei olisi esimerkiksi Janne Ahosta ilman Matti Nykästä, mutta Turusta puuttuu nyt ne Teemu Rannikot, jotka ovat lasten ihailun kohteena ja motivoivat lapset salille päivä toisensa jälkeen.

Futsal
TPK on varmistanut paikkansa 8 joukkueen pudotuspeleihin. Sijoitus on tällä hetkellä 5. ja runkosarjaa on yksi kierros jäljellä. TPK tulee kohtaamaan puolivälierissä Sievi Futsalin, mutta kotietu on vielä ratkaisematta ennen viimeisen kierroksen vieraspeliä KaDya vastaan. Turkulaisilla on tällä hetkellä kolmen ottelun voittoputki käynnissä, joten joukkueen asetelmat pudotuspeleihin näyttävät ihan lupaavilta. Pitänee pistäytyä Samppalinnassa vielä kevään ratkaisupeleissä.

Käsipallo
Muistan yhä elämäni ainoan käsipallo-ottelun, kun olin Kupittaan jäähallissa kannustamassa Dennistä mestaruuteen. Tänä keväänä näyttää vähän rauhallisemmalta menestyksen suhteen ja joukkueen nimikin on vaihtunut jo joku aika sitten. Maaliskuussa joukkueen päävalmentaja jätti pestinsä, koska joukkueen esitykset olivat mennet alas kuin lehmän häntä. ÅIFK on tällä hetkellä ensimmäisenä pudotuspeliviivan alapuolella, mutta tosin tasapisteissä yläpuolella olevan BK-46:n kanssa. Åbolla on kaksi ottelua vielä jäljellä, joten pudotuspeleihin yltäminen on mahdollista. Yritän itsekin päästä paikanpäälle seuraamaan keltamustien play off -tavoittelua.

Lentopallo
Loimu aloitti Mestaruusliigakauden hyvin, mutta runkosarjan edetessä joukkueen esitykset menivät huonompaan suuntaan ja piristystä haettiin valmennusta vaihtamalla. Jännitys pääsystä pudotuspeleihin konkretisoitui käsipallon tapaan kahdella viimeisellä runkosarjakierroksella. Ratkaisupeliä Loimu oli tappiolla 0-2, mutta nousi 3-2 voittoon. Olisiko tämä ollut kauden kulminaatiopiste? Se jää nähtäväksi kun puolivälierissä tulee vastaan runkosarjan voittanut rakas paikallisvastustaja Hurrikaani-Loimaa.

Salibandy 

TPS:n salibandymiesten kausi päättyi runkosarjaan. Aikainen kesäloma tuli vähän samaan tyyliin kuin tappio Mietaalle Thomas Wassbergiä vastaan Lake PlacidinOlympialaisten 15 km kisassa vuonna 1980, eli yhdellä pisteellä. Jossiteltavaa jäi siis paljon. Kausi oli pitkä ja kun olisi jossain ottelussa onnistunut nappaamaan yhden pisteen enemmän, niin se olisi saattanut riittää pudotuspeleihin (en ole tutkinut sääntöpykäliä mitä tapahtuu tasapisteissä).

Jääkiekko
TuTo aloitti kesäloman jo hyvissä ajoin. Joukkueesta ei ollut Mestiksen voittaneen Sportin pysäyttäjäksi. TuTon ongelma tällä kaudella oli hyvin tuttu Turun seudulla: kokoonpano on suhteellisen hyvä, mutta jostain mystisestä syystä peli ei vain kulje. Vaikka pelit ovat loppuneet, niin Kupittaan ”monitoimihalli” ei ole hiljentynyt, vaan seuran taustat ovat pitäneet joukkueen hyvin mediassa esillä pelien päätyttyäkin. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu ensi kaudella kun Aurinkokuningas ottaa ohjat käsiinsä myös kaukalossa.
TPS on käynyt alueelle ominaiseen tapaan tänä keväänä kovaa taistelua pudotuspeleihin pääsystä. Viime tiistaina joukkue nousi 0-2 tappioasemasta 4-2 kotivoittoon ja kierroksen muiden tulosten ansiosta tulos riitti pudotuspelipaikan varmistamiseen. Sijalta 10. pudotuspeleihin lähtevä TPS saanee Villi Kortti -kierroksella (suom. säälipleijari) vastaansa Kärpät. Vielä ennen runkosarjan viimeistä kierrosta oli auki onko vastustaja Kärpät vai Jokerit. Melko alas ovat vajonneet kaikki nämä entiset hallitsijat.

Ei muuta kuin kevättä rintoihin kaikille ja lajista riippumatta suunnaksi play off -katsomot!

Värikäs penkkiurheiluviikonloppu takana

Päättyvän viikonlopun suunnitelmista perjantain kiekko ja lauantain lentopallo toteutuivat suunnitellusti, mutta sunnuntaina futsal jäi tavallaan väliin ja korvautui ulkoilulla ja naisten alasarjalentopallolla.

TuTon kanssa avattiin voitokkaasti

Viikonloppu korkattiin vaimon pyynnöstä käyntiin perjantaina Kupittaalla, jossa Antti Virtasen takaisin rosteriinsa saanut TuTo voitti SaPKon lukemin 6-4. Ottelun yleisömäärä oli hienosti yli 1800, johon vaikutti varmasti otteluisäntä TS:n jakamat 500 lippua. Tuollainen väkimäärä näyttää todella hyvältä Kupittaan "Monitoimihallissa" ja vaikuttipa käytävällä herkullisia pizzoja myynyt Pizza Perttikin olevan tyytyväinen perjantain meininkiin ja menekkiin.

Ottelu oli ihan mielenkiintoinen ja viihdyttävä, mutta yleisön käytöksestä jäi vähän huono maku. Suurimmat "kannaustukset" nimittäin ansaitsivat ottelun tuomaristo. Miksi TuTon yllättävän runsaslukuisesta faniporukasta lähti eniten ääntä aina silloin kun he huusivat tuomarin nimeä? Eikö oman seuran nimen huutamisesta pitäisi saada suurempaa mielihyvää kuin tuomarista. Kupittaan jäähallissa kuului myös katsomosta paljon enemmän "asiattomuuksia" kuin muissa jäähalleissa joissa olen käynyt pelejä katsomassa. Törkeyksien ja rivouksien vuoksi vaimoni ilmoittikin että tämä oli viimeinen TuTon peli, johon hän suostuu tulemaan. Itse olen melko ymmärtäväinen näissä asioissa, mutta täytyy kyllä myöntää että vuoden päästä kun tyttäremme imee jo enemmän vaikutteita ja sanoja ympäristöstään, niin en todellakaan aio viedä häntä TuTon peliin, jos meininki on aina tuollaista. Saattaa tietty olla että olimme vaan sattumalta parissa huonossa paikassa katselemassa, mutta ainakin toistaiseksi Kupittaan reissut tulevat tapahtumaan yksin tai äijäporukassa.

Toinen huolestuttava juttu oli TuTon maalilaulun päivittäminen. Vanha kunnon "lättyä pussiin" oli korvattu rokkiversiolla, jossa laulettiin "kiekkoa häkkiin". Onneksi "hä?" huudot oli sentään säilytetty uuteenkin versioon. Ja kohtiin lähtiessä jäi hyvä mieli, kun päätössummerin ja kotijoukkueen tuuletusten jälkeen hallissa pärähti soimaan vanha kunnon "lättyä pussiin"! Valitettavasti kaikki katsojat eivät tätä biisiä ehtineet kuulemaan, sillä jääkiekkokatsomoissa on Turussa näköjään hallista riippumatta tapana, että ihmisvirta hallista ulos alkaa jo kun viimeistä erää on noin 5 minuuttia jäljellä. En ymmärrä minne ihmisillä voi olla niin kova kiire ettei peliä kannattaisi katsoa loppuun asti palkintojakoineen. Toivon suomalaisten oppivan eurooppalaisiin tapoihin, jolloin ottelutapahtumiin tullaan ajan kanssa viihtymään hyvissä ajoin ennen peliä eikä sielät ole kiire poiskaan.

Loimu jatkoi viikonlopun voittoputkeani

Lauantain lentopallomatsi Loimu - Sun Volley Raisiossa sujui myös kotijoukkueen kannalta voitokkaasti. Olen toimenkuvani vuoksi varmaankin jäävi arvioimaan tapahtumaa, mutta todettakoon että yleisömäärä oli yllättävän pieni (435),  kauden huonoin tähän mennessä. Tähän vaikutti varmaankin huono keli ja HK Areenalle pelattu TPS - Jokerit, jossa yleisöä oli todella hyvin (8055) kauden keskiarvoon verrattuna.

Sunnuntaina meni kuviot uusksi

Sunnuntaina pelattuun futsalin ÅIFK:n ykkösdivarimatsiin en valitettavasti päässyt paikanpäälle, mutta onneksi nettistriimaukset ovat olemassa. Huomasin nimittäin onnekseni Facebookin kautta, että ÅIFK on ottanut käyttöönsä Ustream-palvelun ja lähettävät ottelunsa netin kautta livenä. En tiedä ovatko he harrastaneet tätä jo pitkään, mutta iso plussa ÅIFK:lle tästä. Ottelu päättyi tasan 2-2, vaikka kotivoitto olisi ollut oikeahko lopputulos. Hyvistä paikoista ei vain pallo uponnut ja vastustajan vaparitilanteessa muurin virheen takia pisteet tasattiin.

Koska liika tyytyväisyys on kehityksen jarru, niin heitän kuitenkin pari kritiikkiä lähetystä kohtaan. Jos äänien saaminen hallista kotisohville ei ole kovin vaativa toimenpide, niin suosittelen sitä lämpimästi. Ainakaan minulla ei tässä ottelussa äänet toimineet. Toinen toive on jonkinlainen tilanneseuranta, sillä nyt sitä ei voinut kuin arvailla kun en ehtinyt ihan alusta asti katsomaan ottelua. Helpoiten tämä toteutuu kuvaamalla aina välillä tulostaulua.

Striimeistä oli suuri ilo myös taannoin nuorten kiekkokisojen aikana, kun pystyin seuraamaan kaikki Suomen ottelut netin kautta, vaikka maksukanavia  en omistakaan. Striimeiltä on tullut seurattua lähiaikoina ÅIFK:n pelin ja U20 MM-kisojen lisäksi mm. futiksen Valioliigaa ja La Liigaa sekä lentopallon Italian Liigaa ja Euro Cupeja. Oma suosikkisivustoni on ollut www.fromsport.com. Jos jollain on muita yviä striimisivustoja tiedossa, niin pistäkäähän kertoen. Jos haluaa pelkästään tuloksia seurailla, niin suosittelen sivustoa www.livetulokset.com.

Uusi viikko ja samat penkkiurheilijan kujeet

Tuleva viikko tuonee mukanaan pariinkin kertaan tutustumisen Turku-Tampere-Turku -reittiin. Maanantiana nimittäin olisi tarkoitus matkustaa katsomaan Isku-Volley - Loimu -ottelua, joka tulee muuten myös UrhoTV:ltä. Torstaina pelataan samassa paikassa Challenge Cupin ottelu Isku-Volley - Olympiakos (GRE). Tekisi kovasti mieli matkustaa katsomaan miten vierasjoukkueen riveissä pelaava kolumbialainen ystäväni Ronald Jimenez on kehittynyt sitten viime kevään. Viikonlopun ohjelma on vielä auki, joten ei muuta kuin ideoita tulemaan!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..

Mitä tänään syötäisiin?

Blogitekstien nimeäminen on joskus vaikeaa. Voitte tuosta yllä oleavasta varmaan itsekin arvata, että tällä kertaa se oli todella vaikeaa. Mutta leikkisä viittaus erääseen inhokki tv-sarjaan viikonlopun penkkiurheilusta puhuttaessa tuntui nyt vaan jotenkin vähemmän huonolta kuin muut mielessä olleet vaihtoehdot.


Vaimoni aloitteesta viikonlopun penkkiurheiluun tuli perjantai-illalle lisäys, sillä hän ehdotti jotain jääkiekkopeliä viikonlopun avaukseksi. TPS - Jokerit osuu valitettavasti lauantaille ja päällekkäin lentopallo-ottelun kanssa, mutta onneksi perjantaina löytyy Kupittaalta TuTo - SaPKo. Sarjataulukon perusteella ainakin tiedossa lienee tärkeä ja tasainen kamppailu. En ole kovin paljon Mestis-kiekkoa tällä kaudella seurannut, joten avoimin mielin lähdetään katsomaan millaisella porukalla SaPKo on liikenteessä. TuTon pelissäkin olen ollut vain kertaalleen aiemmin tällä kaudella, joten eipä se kotijoukkuekaan turhan hyvin hallussa ennakkoon ole..


Tepsi ja Jokerit ovat koittaneet nostaa mieliin "vanhoja kunnon aikoja" ja seurojen pitkää viha-rakkaus -suhdetta lauantain kohtaamisen alla. Minusta tämä on erittäin hyvä idea. Facebookin mukaan HK Areenalle olisi tulossa 1000 Jokereiden kannattajaa, joten aikamoinen huutomyrsky voi olla luvassa. Kyllä hienolta tuo helsinkiläisfanien kannustus tässäkin videossa:

Lauantaina ohjelmassa on siis tuo lentopallon Mestaruusliigan kamppailu Loimu - Sun Volley Kerttulan liikuntahallissa Raisiossa. Sunnuntaina on tarkoitus, jos säät vain suinkin sallivat, käydä itse vähän ulkoilemassa ja kuntoilemassa, mutta jos vain suinkin ehtii, niin myös futsalin ykkösdivarin kamppailu ÅIFK - U.S. Skädäm on tarkoitus ottaa ohjelmistoon. Mistäköhän ihmeestä tuo vierasjoukkueen nimi on peräisin.

Veikkausrivini viikonlopun matseihini:

TuTo - SaPKo          X

Loimu - Sun Volley    1

ÅIFK - US Skädäm    1

Tenniksellä hulppeat olosuhteet Kaarinassa

Kävin lauantaina tyttäreni kanssa tutustumassa elämäni ensimmäisen kerran (kunnolliseen) tennikseen livenä. Puitteet tutustumiselle olivat hulppeat, sillä Kaarinaan on rakennettu todella hieno tenniskeskus AktiaArena, jossa on erinomaisen hienot puitteet tenniksen seuraamiseen. Kesällä paikka on varmasti varmasti vielä hienompi, sillä sekä ulko- että sisäkenttien pelejä voi seurata parvelta pehmeiltä sohvilta ja hallista löytyy myös anniskeluoikeudet, joten siltä osin katsojia hemmotellaan todenteolla.

Lauantaina hallissa pelattiin tenniksen SM-liigan ottelu ÅLK - GVLK. Ennakkoon tapahtuma kuulosti todella oudolta, sillä en tiennyt että tenniksessä pelataan SM-liigaa ja molemmat joukkueetkin kuulostivat täysin vierailta. Käynnissä oli kaksi ottelua, mutta ilmeisesti paikalle ei odotettu lainkaan lajia tuntemattomia katsojia, sillä minulla ei ollut mitään hajua ketkä kentällä häärivät, mikä on pelien tilanne, jne. Katsojia paikanpäällä oli parikymmentä. Yleisö käyttäytyi tennikselle tyypillisesti hyvin hillitysti ja vain hyvien pallorallien jälkeen intouduttiin taputtamaan hyville suorituksille.

Ensikertalaisen silmin tapahtumaan tutustuttuani suosittelisin että hallissa olisi joku infotaulu tai käsiohjelma mistä selviää pelaajien nimet (ja seurat) ja eipä selkokielinen tulostaulukaan olisi pahitteeksi. Tuomaripallissa oli salibandypalloja pisteiden merkkeinä ja joku lajia tunteva olisi niistä toki varmasti tilanteen osannut päätellä. Kaiken kaikkiaan puitteet olivat loistavat, mutta en juurikaan nauttinut tapahtumasta, koska en suoraan sanottuna ymmärtänyt siitä yhtään mitään. No, tenniksen säännöt sentään joten kuten tiedän. Pitänee ottaa kesällä uusi tutustumiskäynti samaan paikkaan ja hommata mukaan lajia tuntevaa seuraa (ja tietysti aurinkorasvaa ja rahaa olutta varten).

Vielä kertaalleen pitää kehua Aktia Arenan palveluita. Puitteet olivat todella hienot. Sohvien, kahvion ja anniskeluravintolan lisäksi hallista löytyy tasokas lounas- ja ruokaravintola Jesse'sDine. En toki maistanut ruokaa, mutta uskallan kehua sitä varauksetta silti, koska paikan yrittäjänä toimii tuttuni Jesse Söderlund, joka on muuten ollut kovia lentopallo- ja beach volley miehiä. Näiden pallopelien sijasta hänen suurimmat meriittinsä tosin löytyvät keittiön puolelta.

Lauantaina oli ohjelmassa jälleen myös muutama oma futsal-peli. Tällä kertaa pelipaikkana oli Raisio ja saldona 3-2 tappio ja 1-17 voitto. Yleisöä oli sarjataso huomioiden mukavasti paikalla. Kotijoukkue RaiFun joukkue oli todella nuori ja heidän kavereita ja vanhempia taisi olla paljon katsomossa. Kyllä se vaan on tasolla tai tasolla niin, että on mukavampaa pelata kun katsomossa on vähän ihmisiä ja meteliä.

Ravineitsyys menee perjantaina - käsittelyssä palloiluakin

Pääsen perjantaina tutustumaan ensimmäistä kertaa elämässäni hevosurheiluun paikan päällä, kun Turun Urheilutoimittajien Kerho tekee excursion Metsämäen raveihin. Pääsen osallistumaan Turun Hippoksen järjestämään ravi-iltaan, jossa on itse kilpailun lisäksi tarjolla tallikierros ja muuta infoa raveihin liittyen. Odotan suurella mielenkiinnolla tätä tapahtumaa - toivottavasti saan hyviä vinkkejä ja voitankin veikkauksista jotain. Raporttia on tietysti tulossa jälkikäteen.

Viikonlopun kattauksessa on muuten tarjolla omia futsal-höntsiä Raisiossa ja sunnuntaina toinen isänpäiväni (siis juhlakaluna) tulee vietettyä osin hyvinkin yllättäen urheilun parissa, sillä lähden bussikyydityksellä Raisiosta Loimaalle seuraamaan lentopallon mielenkiintoista paikalliskamppailua.

Tulevat pari viikkoa tulen olemaan viime kesältä tuttuun tapaan lentopalloon liittyvän työni vuoksi reissussa vierailla mailla, joten raportointia on luvassa Suomen rajojen ulkopuolelta. Tämän kesän saldoksi tulee kaikkiaan kahdeksan maata (Argentiina, Portugali, Serbia, Venäjä, Slovenia, Itävalta, Turkki ja Kroatia), joten monenlaista urheilukulttuuria on tullut nähtyä. Olen pystynyt reissuila tutustumaan töiden ohessa paikallisiin urheilupyhättöihin ja tarinoihin ja näitä on tarkoitus jossain vaiheessa mahdollisesti ruotia tässäkin blogissa.

Mikähän ihme siinä muuten mahtaa olla, että monissa maissa jopa alasarjapalloilut kiinnostavat saman verran kuin Suomessa pääsarjatason urheilut? Onkohan kyse vapaa-ajan viettotapojen ylitarjonnasta, väärästä hinnoittelusta, liiasta hyvinvoinnista, liian kiireisestä elämästä, huonosta urhielusta vai mistä? Päättyneellä viikolla saatiin todella huonoja uutisia mm. jalkapallon Veikkausliigan yleisömääristä (linkki löytyy tämän kirjoituksen alta LinkkiVinkeistä).

Vastakkainen malliesimerkki hienosta katsomokulttuurista oli lukemani mukaan saatu Turussa viime viikonloppuna, kun futsalin alasarjaottelussa oli ollut lähes 200 katsojaa. Futsalin pääsarjassa ja vaikkapa käsipallon pääsarjassa tuo olisi varmaan jo ihan ok luku. Ja monelle muulle lajille tuo olisi jo hyvä luku. Voisikohan tuon ottelun yleisömäärää selittää se, että vastakkain oli kaksi maahanmuuttajataustaista joukkueitta (Komar - Kosova) ja heillä urheilu- ja katsomokulttuuri on eri tavalla veressä kuin meillä suomalaisilla? Mene ja tiedä, mutta hieno katsojamäärä tuo oli!

LinkkiVinkit:

MTV3: Veikkausliigaseurat kuilun partaalla, yleisökato nakertaa taloutta  > > > Metsämäen kotisivut  > > >