Futsal ansaitsisi parempaa!

Heti tämänkertaisen bloggauksen alkuun haluan korostaa ja alleviivata, että sydämeni sykkii futsalille, jota tämänkertainen bloggaukseni käsittelee. Harrastan itsekin aktiivisesti futsalia ja olen ollut mukana järjestämässä alasarjatasolla futsalin harrasteturnauksia ja toiminut monissakin tehtävissä futsaljoukkueessamme.

MUTTA maanantaina Salossa pelatusta futsalmaaottelusta Suomi (world ranking 49.) vs Unkari (32.) en keksi juuri mitään hyvää sanottavaa. Kriittisesti katsottuna ainoa hyvä asia oli ottelun pelaaminen Salossa, jossa on hyvä palloiluhalli ja jonne minulla on lyhyt matka. Siihen hyvät asiat oikeastaan sitten jäävätkin. En tapojeni mukaan kirjoita ottelusta pelillistä raporttia (jätän sen muille, kuten esim. Kymppipaikka), vaan keskityn ottelutapahtumasta raportointiin. Tosin tästä kokemuksesta on vaikea puhua ottelutapahtumana, koska ottelun ympärillä ei juurikaan ollut mitään tapahtumaa, vaan tapahtuman järjestäminen oli monilta osin hoidettu täysin puolivillaisesti.

Ensinnäkin ottelun markkinointi oli vähäistä ja vaatimatonta, mikä näkyi selvästi myös Salohallin lehtereillä. Hienon ja hyvin yleisöä vetävän hallin katsomotiloista puolet oli kokonaan tyhjänä ja käyttämättä eikä käytössä ollutkaan puolisko ollut täynnä. Tämä on käsittämätöntä, kun otetaan huomioon kuinka paljon harrastajia jalkapallolla ja futsalilla on jo pelkästään Salossa ja Turun piirissä ylipäätään. Ja lisäksi Salossa ja muualla Turun talousalueella elää iso joukko penkkiurheilijoita, jotka olisivat hyvinkin voineet lähteä tutustumaan uuteen lajiin, kun oikein maaottelu on tuotu kotinurkille.

Nimimerkki @msipilai kommentoi Twitterissä ottelusta paistavan pienoisen puuhastelun ja se on kyllä helppo allekirjoittaa. Maaottelu näytti enemmänkin hyvin järjestetyltä junioriturnaukselta kuin arvokkaalta maaottelutapahtumalta. Tämä kritiikki koskee kaikkia ottelun järjestelyjä lähtien aina kahviopisteistä, musiikista, kuulutuksesta ja käsiohjelmasta, jossa ei ollut edes lähes kaikille tuntemattomien pelaajien numeroita. Paikalla olleista Palloliiton työntekijöistäkin huokui jotenkin pakkopullan leipominen suuren juhlapäivän sijasta. On hyvin vaikea kuvitella että Huuhkajien harjoitusmaaottelutapahtuma voisi olla lähimainkaan tämän kaltainen. Vaikka futsalia pidetäänkin Suomessa jalkapallon jalkavaimona tai pikkuveljenä, ei tällaisen ottelutapahtuman järjestäminen saisi olla mahdollista.

Futsal on parhaimmillaan hieno, vauhdikas ja yleisöön menevä laji, mutta näitä hienouksia ei maanantaina Salohalliin saapuneille paljastettu. Huonon tapahtumajärjestelyn lisäksi kotijoukkueen pelillinen esitys oli maanantaina hajuton ja väritön. Toivottavasti tiistaina 10.2. kello 18:30 pelattava toinen harjoitusottelu tarjoaa katsojille parketilla parempaa futsal-viihdettä ja oikean tapahtuman parketin ulkopuolella. Itse en aio matkustaa paikalle ja valitettavan moni tuntui hallin käytävillä puhisevan samaa pelin jälkeen. Toivon että maanantaina pettymyksen futsalin parissa kokeneet antavat tälle hienolle lajille uuden mahdollisuuden ja saapuvat seuraamaan jotakin Futsal-liigan ottelua. Kyseessä on todella vauhdikas ja mukaansatempaava laji, jonka olisi pikaisesti päästävä pois jalkapallon pikkuveljen asemasta.

Ugh, olen puhunut ja purkanut suurten odotusten ja heikon kokemuksen välisen gapin. Seuraavassa bloggauksessani pyrin olemaan taas positiivisempi. ;)

-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

Matseissa käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.