Pääskysestä ei päivääkään – Futiskausi 2014

Vaikka Wappupäivä toikin mukanaan hetkellisen takatalven, niin kevät on jo pitkällä ja ruoho vihertää jo monin paikoin mukavasti. En ehdi penkkiurheiluiltani harrastamaan lintujen bongailua, mutta vekkaan että pääskysiä on nähty jo jossain päin Turun seutua. Kevät on tuonut taas jokavuotiseen tapaansa mukanaan uuden jalkapallokauden, johon liittyviin odotuksiin paneudun tässä kirjoituksessani.

Veikkausliiga

Kotimaista pääsarjaa ennakoinkin jo joku aika sitten Veikkausliiga-ennakossani, joten paneudun siihen hyvin pintapuolisesti nyt. Kausi on alkanut monilta osin yllätyksellisesti ainakin omiin odotuksiini nähden. En ole vielä ehtinyt Veritas Stadionille pelejä katsomaan, mutta kuuleman mukaan TPS on aloittanut kauden hyvin. Alkuun tuli hallinnasta huolimatta kolme niukkaa maalin tappiota, mutta sitten jysähti pommi Helsingissä, jonka jälkijäristyksissä Boström sai tehdä Klubissa tilaa Lehkosuolle. Interin alkukausi on sen sijaan ollut yllättävän nihkeä, vaikka pistepussi on karttunut tuplasti Tepsiin verrattuna. HJK:n alkukauden otteet herättävät jälleen kysymyksiä ja pistävät kysymysmerkkejä myös odotetun Euro-menestyksen ylle. Toivottavasti huoleni on kuitenkin turha ja kansainvälisillä kentillä nähdään suomalaismenestyjiä.

Veikkausliigaa on tarjolla Veritas Stadionilla hyvä kattaus kahden joukkueen voimin, joten ei muuta kuin pelipäiviä kalenteriin merkkailemaan! Täältä löytyy kaikki Veritas Stadionin ottelutapahtumat.

Ykkönen

Olen todella harmissani ettei Turun seudulta ole yhtään joukkuetta Ykkösessä, sillä näitä matseja olisi mielenkiintoista seurata, kun sarjassa mukana ovat mm. Haka, Ilves, JJK, AC Oulu, FC Jazz, KTP ja HIFK. Toivottavasti joku seudun joukkueista nousee ensi kaudeksi Ykköseen ja saa vaadittavan budjetin koottua.

Kakkonen

Kakkosen länsilohkossa pelaavat Turun seudun joukkueista ÅIFK ja MaPS sekä etelälohkossa SalPa ja SoVo. MaPSin pelissä kävin jo viime kesänä, joten Maskun pelipaikka löytyy tänäkin kesänä helposti. Åbo pelaa kotiottelunsa Urheilupuiston yläkentällä, joten eksymisongelmaa ei ole niihinkään peleihin suunnistaessa. Stefan Strömborgin valmentajakseen saanut turkualisryhmä koostuu jälleen pääosin nuorista tulevaisuudenlupauksista, joten heidän otteitaan on mukava seurata ja kirjata muistivihkoon omia arvioita tulevista liigapelaajista.

Kolmonen

Kolmosessa nähdäänkin niin paljon Turun seudun joukkueita, että en lähde niitä erikseen listaamaan. Minun silmin yksi mielenkiintoisimmista joukkueista on Naantalin VG-62, koska se pelaa kotiottelunsa muutaman sadan metrin päästä kotipesästäni. Koitankin päästä tekemään tuttavuutta kolmosen joukkueisiin mahdollisimman usein Kuparivuoren kentälle. Ensimmäinen mahdollisuus on perjantaina 2.5., kun LTU saapuu Naantaliin vierailulle. Kovasti koitan vapautua muista hommista riittävän ajoissa, jotta ehdin tätä kamppailua perjantaina seuraamaan.

”Alasarjat”

Mielenkiintoisia seuroja, otteluita ja ottelutapahtumia löytyy myös ”alasarjoista”. Ja tarjonnasta ei ole Turun seudulla pulaa. Jos tiedätte joitain käymisen arvoisia paikkoja / seuroja, niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan joko tämän kirjoituksen kommentteihin, Facebook-sivuilleni, Twitteriin @penkkisport tai meiliin penkkisport@gmail.com.

Bongailusta kun oli tämän kirjoituksen alussa juttua, niin en voi jättää mainitsematta Huuhkajia. Lintubongarit eivät valitettavasti tule tänä kesänä näkemään täysikasvuisia huuhkajia Veritas Stadionilla, mutta poikasten touhuista saadaan sentään nauttia 5.9. (U21 Suomi – Wales).

Lähdetäänhän tulevana kesänä sankoin joukoin viheriöiden äärelle ja napataan kavereitakin mukaan! Futis- ja urheilukulttuurin kehittäminen alkaa jokaisesta itsestään ja pienistä teoista. :)

 

Kiekon kakkosdivari tyydyttää pleijaritarpeita

Kevät on pudotuspelien aikaa, mutta Turun talousalueella tarjonta on tänä keväänä kovin lattea etenkin liigatasolla. Niinpä penkkiurheilijoilla (tai ainakin yhdellä) on ollut aikaa paneutua vähän alemman sarjatason pleijareihin. Minä olen nimittäin käynyt viime viikkoina katsomassa kotikaupunkini kiekkoylpeyden pudotuspelejä Naantalin Aurinkoareenalla.

Kakkosdivarissa pelaava VG-62 kohtasi ensin välierissä paikallisvihollisen, kun paremmuutta ratkottiin Raision RNK:n kanssa. Paikalliskamppailuhengessä pelattu kaksiosainen välierävaihe päättyi kummankin joukkueen kotivoittoon, joten paremmuus ratkaistiin jatkoerässä, jonka nappasi nimiinsä keltamusta VG. Finaalissa vastaan asettui Paimion Haka Hockey, jonka VG voitti tasaväkisten vaiheiden jälkeen sekä kotona että vieraissa.

VG-62 – Haka -matsiin suunnistaessani toivoin näkeväni Marko Mäkisen kirmaamassa Aurinkoareenan jäällä, mutta valitettavasti rapakon toisella puolellakin pelannut konkari ei ollut paimiolaisten kokonpanossa finaaliottelussa. Siitä olin melko varma, ettei kiekkolegenda Timo Nummelinia tässä ottelussa nähtäisi, vaikka hän yhden ottelun onkin tahkonnut tällä(kin) kaudella Hakan väreissä kakkosdivarissa (lue lisää Numpan ottelusta Hakassa).

Äkkiseltään katsottuna tutuimman näköinen Hakan pelaajista oli puolustaja nro 4, jonka olemus ei ollut ehkä kaikkein urheilullisin ja tukkamuotikin muistutti aikalailla legendaarisen Slapshotin Hansoneita. Pelitaidoiltaankin kuvaus Hansoneihin oli ihan osuva, sillä kovahkon pelityylin ja lämärin lisäksi Pekka Raunio osasi kyllä myös pelata. Muutamat muutkin paimiolaiset olivat aika jykevän kokoisia, mutta siitä huolimatta luistin liikkui kyllä hyvällä teholla.

Finaaleiden toinen osaottelu oli tasainen kahden erän ajan, sillä viimeiseksi jäänyttä erätaukoa vietettiin tasatilanteessa 4-4. Kaksi ensimmäistä erää noudattivat siis ensimmäisen osaottelun kaavaa, joka ratkesi vain yhden maalin marginaalilla. Ratkaisevan finaaliottelun kolmannessa erässä kotijoukkue ratkaisi ottelun heti kättelyssä, kun se iski neljän ensimmäisen minuutin aikana kolme tyylikästä maalia ja samaan aikaan maalivahti Niko Lusto nappasi muutaman tärkeän kopin. Hakan maalivahdin vaihto ja kavennusmaali päätöserän loppupuolella olivat vain kosmetiikkaa, sillä voittajasta ei lopulta ollut epäselvyyttä.

Kakkosdivarin kiekkomatsit ovat olleet hyvää penkkiurheiluviihdettä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on tasaisissa matseissa ollut roppakaupalla ja minun vähäiset pelillisetkin laatuvaatimukset nämä ottelut ovat kyllä täyttäneet. Pelaajista kovinkaan moni ei ole nimeltä tuttuja, mutta muutama sellainenkin sentään näistä joukkueista on löytynyt – esim. Markus Laine, Jesse Saarinen, Tommi Elomo. Toisaalta se on ollut yksi hauskuuksista, kun on voinut pelin aikana googlata pelaajien nimiä ja tutkia vähän taustoja. Yksi tällaisista nimistä oli VG-62:n #36 Joni Seinelä, jonka otteet jäällä herättivät mielenkiinnon googlata lisätietoa pelurista. Se jää nähtäväksi voiko kakkosdivari toimia nuorten pelaajien ponnahduslautana vai onko se höntsäily- ja jäähdyttelysarja, josta tie ei vie isompiin jäähalleihin. Esimerkiksi Seinelä voisi otteidensa ja ikänsä puolesta vielä ponnistaa ylemmäs, joten täytyy pitää nimi muistissa.

Kakkosdivarin pelisysteemi ei kaikilta osin ole avautunut tavalliselle penkkiurheilijalle, mutta ilmeisesti nousumahdollisuutta ei VG:llä enää ole, vaikka se nyt voittikin finaaleissa paimiolaiset. Eivätkä VG:n ottelut suinkaan päättyneet finaaleihin, vaan ne jatkuvat vielä länsirannikon finaalipeleillä Kaarinan KaKiPoa vastaan, joka taasen on jo varmistanut paikkansa Suomi-sarjaan ensi kaudeksi.

Kakkosdivarin kiekkoviihde ja Aurinkoareenan kisamakkara paikallisen sinapin kera ovat olleet sen verran maukkaita, että taidan suunnistaa myös KaKiPo-peliä katsomaan ensi viikonloppuna, jos vaan suinkin saan sen aikatauluihini sopimaan. Tulkaahan muutkin mukaan. Pelin ajankohdasta ei ole vielä tietoa, mutta se päivittynee VG-62:n kotisivuille alkuviikosta.

 

 

Kakkosdivarin kiekkoderbystä puuttui "se jokin"

Tein neitsytmatkani lupausten mukaisesti pikaisen paluun Kuparivuoren Aurinkoareenalle, kun Naantalissa oli keskiviikkona tarjolla jääkiekon II-divarin paikallismatsi VG-62 - RNK Hoci (Raisio).

Minulla oli vaihtoehtona lähteä Sastamalaan katsomaan lentopallon CEV Cupin ottelua VaLePa - Andreoli Latina (ITA). Näin jälkikäteen asiaa ajateltuani olisi ehkä sittenkin kannattanut käyttää kolme tuntia elämästäni autossa istumiseen - lue MTV3:n juttu ko. ottelusta.

Jäähallille lähtiessäni odotin mielenkiintoista kamppailua. Vaikka en ole aiemmin aktiivisesti seurannut alasarjakiekkoilua, niin olen antanut itseni ymmärtää, että Raision ja Naantalin seurojen välillä vallitsisi aika kiihkeä viha-rakkaus -suhde. Tämän vuoksi olinkin vähän pettynyt ottelun antiin kahden ensimmäisen erän osalta. Peli ei ollut kovinkaan korkeatasoista ja kiihkeyskin tipotiessään yleisön herättänyttä RNK-maalivahdin tunteenpurkausta lukuun ottamatta.

VG:n mielenkiintoisimmat nimet olivat minulle tuttuja neitsytmatkani jäljiltä. Jussi Sipponen ja Markus Laine olivat edelleen parhaimmistoa, vaikka Sipponen jäikin tällä kertaa ”vain” tehoihin 2+0. Ottelun tyylikästä ja informatiivista käsiohjelmaa lukiessani huomasin että en tunne RNK:sta kuin yhden pelaajan. Hän oli liigassakin pelannut Jesse Saarinen, joka oli tosin jostain syystä poissa keskiviikon derbystä. Tämän ottelun perusteella raisiolaisten parhaimmistoon nimeäisin Pasi Palosen, Ville Riihimäen ja Niko Tammelinin.

Kolmannessa erässä alkoi olla jo odottamaani tunnetta jäällä, mikä kuului katsomoonkin pillin soidessa jäähyn merkiksi aiempia eriä useammin. Silti ottelusta puuttui "se jokin" mitä odotin näkeväni kun matsiin lähtöä suunnittelin. VG voitti juhlaottelunsa lopulta 215 katsojan iloksi lukemin 6-3 ja jatkaa sarjataulukossa kärkikahinoissa kakkosena (katso sarjataulukko linkki). Raisiolaisten tilanne on huonompi, sillä he ovat tällä hetkellä taulukossa kolmanneksi viimeisenä. Heidän yläpuolellaan tosin on muutama joukkue ohittamisetäisyydellä parin pisteen päässä ja takaa tulevat ovat sentään kuuden pisteen päässä.

Ehdin tällä kertaa paneutumaan ensimmäistä käyntiäni paremmin ottelutapahtuman oheispalveluihin. Ensimmäiseltä kerralta tuttu "kaikki tuntee kaikki ja minä olen ulkopuolinen" -fiilis voimistui entisestään, kun erehdyin istumaan jonkun kovaäänisen kaikki tuntevan äiti-henkilön edessä kaksi ensimmäistä erää. Harvoin annan tuollaisten matsin ulkopuolisten asioiden häiritä itseäni katsomoissa, mutta nyt oli ihan pakko vaihtaa istumapaikkaa kolmanteen erään.

Aurinkoareenalla yleisöä palvelee kahvio Ylänurkka, joka on mukava lämmin paikka istua tauolla rupattelemassa tuttujen kanssa. Ajoissa paikalle tulleet olivat onnistuneet varaamaan jopa hyvät istumapaikat "baaritiskiltä" aivan lasin takaa. Kahvi oli normaalia kahviloiden hintatasoa ja iso kahvi oli oikeasti aika iso. Muutenkin tuotesortimentti näytti olevan kuin missä tahansa normaalissa kahvilassa, joten plussat siitä.

Hallin ulko-oven viereen oli tällä kertaa viritetty kaasugrilli (viimeksi oli vain höyrymakkaraa Ylänurkassa). Makkarapisteen tuotevalikoimasta tulee VG:lle täysi kymppi, sillä makkaran, sinapin ja ketsupin laadussa ei oltu lähdetty "halvinta mitä tukusta löytyy" -linjalle. Makkara oli Kivikylän Huiluntuhtia, sinappi tietysti Naantalissa valmistettavaa Kotisinappia ja ketsuppina "turkulaista" Felixiä. Maku oli todella hyvää ja hinta juuri sopiva, kaksi makkaraa lähti matkaani kolmella eurolla.

Koska kyseessä tosiaan oli VG:n 50-v. juhlaottelu, niin erätauoille oli järjestetty ohjelmaakin. Ensimmäisellä tauolla jäällä esiintyi seuran nuori taitoluistelija ja toisella tauolla oli lämärikisa ja arpajaiset. Näiltä ohjelmanumeroilta odotin vähän enemmän, sillä ajattelin hallilla olevan oikein tapahtuma sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta nyt siellä vain tapahtui jotain. Pienillä jutuilla juhlaottelusta olisi saanut oikein kunnon tapahtuman ja paljon juhlallisemmankin mitä se nyt oli.

Nyt kun tämä alasarjakiekkoilu on muutenkin tullut tutummaksi, niin linkitän tähän vielä huikean videon mänttäläiseltä III-divarin joukkueelta. Tämä pätkä kuvastaa minusta hyvin sitä mistä urheilussa on parhaimmillaan kyse.

Kotikaupungin ylpeydet

Viime viikko oli Turun seudulla asuvalle penkkiurheilijalle oikea silmienkostutusviikko. Eikä se johtunut suinkaan minun allergiastani ja Koivun maisemiin saapumisesta, vaan ylpeydestä "oman kylän poikia" kohtaan. Viikko piti sisällään kauden kolmannen Turun derbyn, Veikkausliigan päätöskierroksen, turkulaisten joukkueiden hopean ja pronssin, Tepsin 90-v. juhlaottelut sekä kaukalossa että vihreällä veralla sekä tietysti myös Mikko Koivun, Petteri Nummelinin ja Lauri Korpikosken paluut kotikaupunkiin. Siinä oli liikuttumisen paikkoja vähän liikaakin yhteen viikkoon.

Tällä viikolla minulla onkin ollut paluu arkeen - ja tavallaan blogini juurille. Alkuperäinen tarkoitushan on ollut levittää penkkiurheiluinnostusta ja kaikentasoisen urheilun ilosanomaa. Niinpä vaihdoin liigakentät ja huippu-urheilun keskiviikkona jääkiekon II-divariin kotikaupungissani. Viime vuoden joulukuussa Naantaliin muutettuani otin heti tavoitteeksi mennä seuraamaan VG-62:n edarin Suomi-sarjan kiekko-ottelua livenä. Valitettavasi aikataulut eivät osuneet yksiin ja tuo jäi silloin tekemättä.

Kesällä tapahtui paljon, tai siis oikeammin nimenomaan ei tapahtunut ainakaan oikeita asioita, VG:n sponsorihankinnassa ja viime kaudella netin keskustelupalstoilla Suomen parhaaksi täysamatöörijoukkueeksi nimetty VG joutui luopumaan Suomi-sarjan paikastaan taloudellisista syistä. Nyt pääsin siis pitkän odottelun jälkeen tutustumaan Aurinkoareenan kotiotteluun, mutta sarjataso oli pudonnut pykälällä alaspäin alkuperäisestä suunnitelmastani.

En ollut tietoinen sarjatilanteesta kyseistä ottelua ohjelmaani valitessani, mutta eipä sitä paljon parempaa matsia olisi voinut valita, kuin sarjan kärkikamppailun, johon lähdettäessä VG-62 ja KarhuHT olivat tasapisteissä sarjassa ykkösenä ja kakkosena. VG:n otteita olen seurannut Kaupunkiuutisten välityksellä, mutta vierailijoista minulla ei ollut mitään tietoa. Käsiohjelma paljasti sentään yhden tutun pelaajan heidän rosteristaan, sillä nuoruusvuosiltani tuttu liigajyrä Vjatseslav Fandul jaksaa näköjään edelleen vääntää hokia 43 vuoden iässäkin.

Saavuin otteluun vähän myöhässä. Lippuluukulle pääsin suoraan jonottamatta, mutta maksusta ei tullut mitään, koska lipunmyyjiltä oli päässyt vaihtorahat loppumaan. Kohtelias lipunmyyjä pahoitteli ettei pystynyt myymään lippua ja lupasi tarjota ottelun ilmaiseksi seuran puolesta. Hän tuli omakätisesti vielä ilmoittamaan tämän hallin ovelle järjestyksenvalvojille, joten heti kättelyssä tuli ”kotoisa fiilis”. Ilokseni sain todeta, että ottelua ei tarvinnut suinkaan seurata yksin. Pöytäkirjan mukaan paikalla oli 195 katsojaa, mikä olikin ihan mukava määrä tuohon Aurinkoareenalle. Kaiken maailman HK Areenoiden, yms. jälkeen oli kiva istahtaa katsomoon ja todeta että täällähän haisee ihan ehta hiki - siis juuri se sellainen hikinen kiekkovaruste, mikä jäähallissa kuuluukin haista.

Halliin tullessani vierailijat johtivat jo 0-1. Avausmaalin oli iskenyt Fandul. Avauserä eteni loppuun asti vierailijoiden komennossa ja KarhuHT johti ensimmäisellä erätauolla lukemin 0-2. Erän loppupuolella katsomossa olleet VG:n pelipaitaan sonnustautuneet juniorit intoutuivat kannustamaan omiaan taputtaen ja huutaen. Toinen erä oli alusta alkaen VG:n hallintaa, mutta vierailijat iskivät erän puolivälissä vastahyökkäyksestä kolmannen maalinsa. Kotijoukkueesta erottuivat edukseen lehtien palstoilta tuttu Jussi Sipponen ja TuTosta tuttu Markus Laine.

Toisella erätauolla oltiin siis 0-3 lukemissa, mutta kenttätapahtumat huomioiden minulla oli sellainen kutina, että VG pistää vielä kirivaihteen päälle. Niinpä vaihdoin istumapaikkani päätöserään VG:n hyökkäyspäähän. Tämä kannatti, sillä ajassa 44 min Sipponen iski yksilösuorituksella kotijoukkueen avausmaalin alivoimalla. Siitä noin minuutti myöhemmin Marko Kosonen toi isännät jo maalin päähän. Hyvä kiri näytti valuvan hukkaan, kun vierailijoille tuomittiin rankkari ajassa 46:48. Kotijoukkueen maalivahti Kimmo Wasström veti kuitenkin pidemmän korren ja kotijoukkue pysyi edelleen pelissä mukana. Vähän rankkarin jälkeen Wasström esitti vielä kaksi todellista game saveria, joilla olisi voinut sulattaa pyttykerhon sydämet.

Loppujen lopuksi isäntien virheet tulivat kuitenkin maksamaan sarjapisteiden hinnan. Otteista puuttui tasaisuus ja hyvää hetkeä seurasi usein musta hetki, jolloin vierasjoukkue iski tehokkaasti. Ottelun loppunumeroiksi kirjattiin 3-6. Minulle VG-62:n kiekkomatsi oli positiivinen kokemus. Yleisöä oli mukavasti ja tapahtumiakin kentällä ihan kiitettävästi. Vähän ulkopuoliseksi ehkä itseni hallissa tunsin, sillä tuntui että siellä kaikki muut tunsivat toisensa. Se ei kuitenkaan häirinnyt millään tavalla ja ensi kerralla minäkin voin esittää jo kokenutta matsissa kävijää.

Lupasin lipunmyyjälle käyttää lippurahani kahvioon, mutta hän kertoi sen menevän eri kassaan. Niinpä matsin tarjoilupuolta ei tullut juuri tällä kertaa testattua. Kolmannen erän puolivälissä olisin maistanut grillimakkaran ihan testimielessä, mutta kisamakkaran myynti oli siinä vaiheessa jo lopetettu. Niinpä jouduin tyytymään pahvikupissa tarjoiltuun isoon kahviin, joka irtosi huokeaan 1,50 euron hintaan. Kahvi piristi kädessäni vielä kotimatkalla, kun Kuparivuoren jyrkkää mäkeä alaspäin tallustin. Ilta oli hyvin synkkä ja syksyinen. Toivottavasti seuraava vierailuni Aurinkoareenalla on vähän aurinkoisempi - myös tuloksen valossa.

Viikkoraportissa Korisliigaa Loimaalta, futista Turusta ja ringetteä Naantalista

Ei toteutunut Liiga Cupissa puhtaasti turkulainen finaalitapahtuma Helsingin maaperällä, kun välieristä jatkoon menivät TPS ja HJK. Finaali pelataan keskiviikkona 4.4. Sonera Stadionilla (ent. Finnair Stadion) Suomen toisessa pääkaupungissa. Futiksen lisäksi kävin viikolla tutustumassa loimaalaiseen koripallotapahtumaan, josta minun oli tarkoitus kirjoittaa raportti blogiini, mutta koska toinen matkalla ollut henkilö ehti kirjoittamaan jo lähes identtisen tekstin, niin tyydyn linkittämään Karhuherran kirjoituksen tänne: Koko kylän juttu.

Ottelutapahtumaa elävöittäneestä rumpalista olen Karhuherran kanssa vähän eri linjoilla. Minusta idea oli hieno, mutta vahtimestari-rumpalin progeklassikot eivät kyllä osuneet yleisön käsien kanssa samaan rytmiin. Tuntui että rumpali oli esillä itseään varten. Lämmittelyn aikana hän olisi voinut vetää vaikka vartin keikan, jonka aikana olisi voinut esitellä taitojaan kannujen hakkaamisen saralla, mutta pelissä hänen kannattaisi keskittyä yksinkertaisempaan rytmiin, johon yleisön olisi mahdollista tarttua mukaan.

Kaiken kaikkiaan Nilan Bisonsin ottelutapahtuma oli erittäin hyvä. Iso osansa hyvässä tunnelmassa oli Vilpas Vikingsin runsaslukuisella ja äänekkäällä faniporukalla. Erityismaininnan annan myös kuuluttajalle, joka oli liikenteessä miellyttävän äänen lisäksi positiivisella ja tasapuolisella asenteella. Ammattimies antoi arvoa myös vierasjoukkueen hyville suorituksille ja heidän kannattajilleen. Muitakin hyviä ottelutapahtumia on matkalle mahtunut, mutta lähelle kärkipäätä tällä kyllä kiilattiin. Mutta harva tuote tulee koskaan valmiiksi, joten toki kehitettävääkin löytyy vielä. Tässä vähän tunnelmia ottelusta:

Kun tämä kevääseen kaartuva talvi meni ohi ilman tutustumista uuden kotikaupunkini Suomi-sarjan kiekkoylpeyteen, niin päätin käydä sentään korkkaamassa jäähallin aprillipäivän kunniaksi. Siellä oli tarjolla ringeten SM-karsintasarjan viimeinen ottelu VG-62 – NoU Nokialta. Menin otteluun jo kokeneena ringette asiantuntijana, sillä vuodenvaihteen seurajoukkueiden MM-kilpailuthan tuli jo tarkastettua ja sitä myöden elämäni ensimmäinen tutustuminen tähän lajiin oli tehty.

Ensimmäinen positiivinen yllätys tuli vastaan käsiohjelmaa selattuani, sillä sinne oli selvennetty lajin tärkeimpiä sääntöjä. Seurajoukkueiden MM-turnauksessa tällainen olisi myös ollut tarpeen, sillä olin siellä aluksi aivan pihalla lajin säännöistä. Valitettavasti positiiviset yllätykset jäivätkin sitten tuohon käsiohjelmaan. Karsintasarjan sijoitukset olivat ratkenneet jo ennen viimeistä ottelua, joten suurta panosta ja intensiteettiä ei ottelussa nähty. Yleisöäkin oli saapunut paikalle vain alle 100. Jos kuuluttaja ei ollut masentunut pelin merkityksettömyydestä, vaan vetänyt koko kauden samalla anti-innolla, niin toivon että VG löytää kesän aikana uuden kuuluttajan otteluihinsa.

Jotain mainitsemisen arvoista ottelussa sentään tapahtui. Kolmanteen erään lähdettiin NoU:n ollessa kahden naisen alivoimalla. Heidän pelaaja päätti aloittaa erän pelaamalla aikaa ja vippaamalla rinkulan suoraan keskipisteestä VG:n päähän. Erää oli kulunut vain sekuntin verran kun rinkula tuli kaaressa VG:n maalivahdin yli, joka päätti jostain syystä nostaa mailaansa vähän, jonka seurauksena rinkula osui mailan tuppeen ja muutti siitä suuntaa. Lentorata muuttui ja maalin yli menossa ollut rinkula livahtikin kotijoukkueen maaliverkkoihin. Tuuletuksista päätellen tällainen maali on todella harvinainen tässä(kin) lajissa. NoU:n sairastupalaisilla näytti ainakin olevan videokamera katsomossa, joten ehkä tämä herkkupala tulee jossain vaiheessa myös tänne nettiin ihailtavaksi.

Toivottavasti ensi kaudella aikatauluihin sopii Aurinkoareenalla vierailu myös netin keskustelupalstoilla Suomen parhaaksi amatöörijääkiekkojoukkueeksi hehkutetun VG-62:n edustusjoukkueen Suomi-sarjan ottelussa.

Löysä penkkiviikko takana, toivottavasti vilkkaampi edessä

Olipa löysä penkkiurheiluviikonloppu. Melkein oikein hävettää. No, onneksi jotain ajatuksia kirjoittelua varten on sentään tullut päähän paikallista ilmaisjakelulehteä luettuani.

Mutta mennään ensin keskiviikkoon ja Impivaaran jäähalliin, jossa pelattiin jääkiekon harjoitusottelu TPS:n C1-junioreiden ja naisten maajoukkueen, eli Naisleijonien, välillä. Ottelu oli osa Naisleijonien valmistautumista tulevaan EHT-turnaukseen ja kevään MM-turnaukseen. Yleisön seasta tihkuneiden sekalaisten tietojen mukaan edellisen kerran tällainen harjoitusottelu oli päättynyt Tepsin selvään yli 10 maalin voittoon. Pari päivää ennen Tepsin kohtaamista Naarasleijonat olivat harjoitelleet TuTon C-pojat nurin lukemin 7-2. Tepsi on kuulemma kuitenkin aivan eri tasoinen porukka kuin TuTo ja vastaa hyvin lähelle Naisleijonien tulevien MM-kisojen vastustajista Kandaa ja Yhdysvaltoja.


Minut tähän otteluun ajoi mielenkiinto nähdä miten aikuiset naiset (tosin en tiedä miten aikuisia Naisleijonat ovat) pärjäävät nuorten poikien kanssa. Täytyy todeta että ero fyysisyydessä ja mm. luistelunopeudessa oli yllättävän pieni. Mutta jonkun verran sitä kyllä oli ja sen vuoksi naiset olivat koko ajan alakynnessä. Ensimmäisessä erässä Naisleijonilla oli vain yksi kunnollinen hyökkäys/painostus eikä sekään päättynyt kunnolliseen maalintekopaikkaan. Kahden erän jälkeen hallilta lähtiessäni tilanne oli 2-0 Tepsille, eli Naisleijonat olivat onnistuneet puolustus- ja maalivahtipelaamisessa hyvin. Tämä lienee heidän taktiikkansa myös jenkkejä ja kanukkeja vastaan - tiivis puolustuspelaaminen ja muutamasta vastahyökkäyksestä tai ylivoimasta onnistuminen. Nyt noita hyökkäyspään onnistumisia ei kuitenkaan tullut, sillä ottelun lopputulos oli 3-0.


VG jäi vielä tsekkaamatta

Minua harmittaa vietävästi, että en päässytkään sunnuntaina seuraamaan Suomi-sarjan ottelua VG-62 - HCK, vaikka olin sitä pitkään suunnitellut. VG on uuden kotikaupunkini "edustusjoukkue" ja olisi mielenkiintoista nähdä millaisia sen ottelutapahtumat ovat. Paikallisista lehdistä olen saanut sentään seurata heidän edesottamuksia. Viime torstain Kaupunkiuutisten kolumnissa toimittaja Kai Saarto kirjoitteli mielenkiintoisesti VG:stä, sen kovista tavoitteista ja budjettivajeesta.


Pyrin pääsemään johonkin tämän kauden otteluun vielä paikalle katsastamaan VG:tä ja heidän ottelutapahtumiaan. Seuran kannalta on hienoa, että peräti kolme pelaajaa on siirtynyt tällä kaudella "ammattilaiskentille" (Mestis, Tshekki, Ranska), mutta niistäkään siirroista ei taida olla apua talouspuolelle. Näiden siirtojen ja Marco Tuokon liittyminen VG:n joukkueeseen on minusta jäänyt jotenkin hyödyntämättä täällä Naantalissa muutamaa pientä lehtijuttua lukuunottamatta. Pyrin kirjoittamaan markkinoinnillisestakin näkökulmasta sitten kun pääseen ottelutapahtumaan tutustumaan.


Maanantaina lentopalloa Raisiossa ja UrhoTV:llä

Maanantaina onkin edessä taas penkkiurheilua lentopallon parissa, kun Loimu kohtaa Mestaruusliigaottelussa oululaisen Sun Volleyn. Tämä ottelu näytetään myös UrhoTV:ltä, mutta urheiluhan on aina parasta paikalla nautittuna! Mutta kameroiden vuoksi pitää muistaa laittaa tukka hyvin. UrhoTV näyttää nykyisin talvella kiitettävän aktiivisesti lentopalloa ja koripalloa. TV-ryhmän seikkailuja voi seurata selostajan pitämästä Keikalla2012 -blogista.

SM-painit ja Bowlit meni - edessä pojat vs naiset

Väriä ja tunnetta katsomossa!

Viime viikonloppu tarjosi roppakaupalla mielenkiintoista urheiluviihdettä. Lauantaina Raision Loimu ja Hurrikaani-Loimaa järjestivät huikean jännitysnäytelmän lentopallon Mestaruusliigan paikalliskamppailussa. Ennakkosuosikin asemasta otteluun ponnistanut Hurrikaani voitti ottelun lopulta niukasti lukemin 2-3. Tämä oli Hurrikaanin kautta aikojen ensimmäinen voitto Raisiossa. Ottelun yleisömäärä oli hyvä (913) ja tunnelma todella hyvä. Siitä vastasivat perinteisen Turun seudulta tulevan lentopalloyleisön lisäksi loimaalaiset ja ottelussa koulupäivää viettänyt noin 160 hengen joukko Nousiaisten Kirkonpiirin koulusta. Oli kyllä kertakaikkiaan hieno ottelutapahtuma ja tempaus tuo koululaishomma - tuollaisella panostuksella (katso kuvia) kun suomalaiset oppisivat suhtautumaan urheilutapahtumiin, niin kyllä urheilukulttuuri kehittyisi isoin harppauksin.

Käsiohjelman kanteen hankkimani nimmarit:
P. Ukkola, M. Asell, M. Yli-Hannuksela

Sunnuntaina kävin tutustumassa painiin, jonka SM-kisat järjestettiin Caribian komeassa hallissa. Puitteet olivat viimeisen päälle kunnossa, ainoastaan kunnollinen perinteinen kisakahvio ja -makkara puuttuivat, sillä niiden tilalla oli ihkaoikea ravintola. Itse olisin mielummin ottanut makkaran grillistä. En ole koskaan aiemmin nähnyt painia paikanpäällä, jos mukaan ei lasketa viime vuoden Urheilugaalaa, jossa esitettiin haitaripainia. Turkulaisena minun myötähäpäni koko Turku2011 -projektia kohtaan juuri sillä hetkellä oli niin korkea, että sitä ei voi laskea painikokemukseksi. SM-painit vaikuttivat ihan yleisöön menevältä tapahtumalta. Tunnelma oli välillä kuumaa katsomonkin puolella ja molskilla tapahtui kokoajan jotain. Kun matsi päättyi, niin seuraava alkoi heti eikä siinä ollut mitään turhaa lämmittelyaikaa välissä. Iso plussa tästä! Se hämmästytti ensikertalaista, että matsit olivat todella lyhyitä ja SM-tasolla painijoiden suoritukset eivät olleet samaa tasoa kuin tv:ssä näkemissäni otteluissa, mutta sehän nyt on ihan normaalia. Tarkoitan tällä näyttäviä heittoja ja pitkiä vyörytyksiä (vai mitä ne kaverin pyörittämiset mahtaa oikealta nimeltään olla) Sellainen fiilis sunnuntaista jäi, että saatan hyvin mennä toistekin seuraamaan painitapahtumaa. Caribialla tuli tavattua myös lajin ikoneita, kuten Pertti Ukkola, Marko Yli-Hannuksela ja Marko Asell.

Sunnuntai jatkui painien ja oman lenkkeilyn jälkeen Chelsea-ManU -ottelun seuraamisella kavereiden kanssa anniskeluravintolassa. Olin ottelussa sekä ManU:n kannalla että Chelseaa vastaan, joten olen tyytyväinen mielenkiintoisen ottelun lopputulokseen, vaikkei voittoa tullutkaan. Tilanteessa 3-0 näytti jo pahalta, mutta huikean kirin ansiosta pinna tuli punaisillekin 3-3 tuloksen myötä. Ottelu oli todella viihdyttävä. Tämän jälkeen pallo vaihdettiin vähän eri muotoiseksi ja seurattiin Super Bowlia, joka tarjosi niin ikään todella hyvää urheiluviihdettä. Ei tullut turhaan valvottua aamukuuteen asti kolmen kaverin kanssa kisastudiossamme - hyvätasoinen matsi tarjosi jännitettävää aivan loppusekunneille. Ja eipä se väliaikashowkaan pettänyt, vaikka en mikään Madonnan fani olekaan. Hienosti rakennettu setti sekin.

Mitä tuleva viikko tuo tulleessaan? Kerro sinä!

Tähän kuluvaan viikkoon ei ole vielä buukattu paljon penkkiurheilua. Keskiviikkona on tarkoitus mennä seuraamaan mielenkiintoista kiekkomatsia, kun Impivaarassa kohtaavat Tepsin C-juniorit (pojat siis) ja Suomen Naisleijonat, jotka valmistautuvat Euro Hockey Touriin sekä kevään MM-kisoihin. Mielenkiintoista nähdä miten naiset pärjäävät pojille - tai toisinpäin.

Sunnuntaina oli tarkoitus seurata uuden kotikaupunkini kiekon edustusjoukkueen, eli Suomi-sarjan VG-62:n, ainoaa kalenteriini sopivaa kotiottelua HC Keski-Uusimaata vastaan. Valitettavasti nyt näyttää kuitenkin siltä, että omat liikuntaharrastukset futsalin muodossa vesittävät tämän suunnitelman. Olisi kyllä makoisaa nähdä tällä kaudella vielä mm. Marco Tuokko Kuparivuoren jäähallissa.

Penkkiurheilukalenterissani näyttää siis olevan vähän tilaa. Heittäkäähän vinkkejä kalenterin täyttöön, jos Turun seudulla tapahtuu tällä viikolla jotain mielenkiintoista.

Paluu linjoille

No niin, pääsi hetkinen kulumaan sitten edellisen kirjoituksen. Nytkään ei oikeastaan ole asiaa tarjolla, vaan ilmoitan vain olemassaolostani. Edellisen kirjoituksen jälkeen kotikaupunkini on vaihtunut, mistä onkin aiheutunut tämä pieni päivityskatkos.

Posteljooni kantaa laskuja minulle nykyisin Turun sijasta Naantaliin. Muutto monien töiden ohessa on työllistänyt sen verran paljon, että en ole ehtinyt vielä perehtymään naantalilaiseen urheilutarjontaan ja turkulaisenkin urheilun seuranta on jäänyt hetkeksi vähemmälle. Kunhan tämä elämä tästä taas asettuu aloilleen, niin penkkisporttailu jatkuu ja ennakkoja ja raportteja on taas luvassa laaja-alaisesti eri lajeista.

Jos lauantai ilta olisi vapaa, niin menisin seuraamaan jääkiekon Suomi-sarjan ottelua VG-62 - RoKi tuohon parin sadan metrin päähän jäähallille, mutta valitettavasti olen samaan aikaan viettämässä Raision Loimun joulujuhlia Raisiossa.

Tämä elossaoloilmoitus päättyy tällä kertaa tähän, mutta uutta raporttia on tulossa maailmalle taas lähiaikoina. Ja laittakaahan vinkkejä tulemaan mielenkiintoisista naantalilaisistakin urheilutapahtumista.