Viikkoraportissa Korisliigaa Loimaalta, futista Turusta ja ringetteä Naantalista

Ei toteutunut Liiga Cupissa puhtaasti turkulainen finaalitapahtuma Helsingin maaperällä, kun välieristä jatkoon menivät TPS ja HJK. Finaali pelataan keskiviikkona 4.4. Sonera Stadionilla (ent. Finnair Stadion) Suomen toisessa pääkaupungissa. Futiksen lisäksi kävin viikolla tutustumassa loimaalaiseen koripallotapahtumaan, josta minun oli tarkoitus kirjoittaa raportti blogiini, mutta koska toinen matkalla ollut henkilö ehti kirjoittamaan jo lähes identtisen tekstin, niin tyydyn linkittämään Karhuherran kirjoituksen tänne: Koko kylän juttu.

Ottelutapahtumaa elävöittäneestä rumpalista olen Karhuherran kanssa vähän eri linjoilla. Minusta idea oli hieno, mutta vahtimestari-rumpalin progeklassikot eivät kyllä osuneet yleisön käsien kanssa samaan rytmiin. Tuntui että rumpali oli esillä itseään varten. Lämmittelyn aikana hän olisi voinut vetää vaikka vartin keikan, jonka aikana olisi voinut esitellä taitojaan kannujen hakkaamisen saralla, mutta pelissä hänen kannattaisi keskittyä yksinkertaisempaan rytmiin, johon yleisön olisi mahdollista tarttua mukaan.

Kaiken kaikkiaan Nilan Bisonsin ottelutapahtuma oli erittäin hyvä. Iso osansa hyvässä tunnelmassa oli Vilpas Vikingsin runsaslukuisella ja äänekkäällä faniporukalla. Erityismaininnan annan myös kuuluttajalle, joka oli liikenteessä miellyttävän äänen lisäksi positiivisella ja tasapuolisella asenteella. Ammattimies antoi arvoa myös vierasjoukkueen hyville suorituksille ja heidän kannattajilleen. Muitakin hyviä ottelutapahtumia on matkalle mahtunut, mutta lähelle kärkipäätä tällä kyllä kiilattiin. Mutta harva tuote tulee koskaan valmiiksi, joten toki kehitettävääkin löytyy vielä. Tässä vähän tunnelmia ottelusta:

Kun tämä kevääseen kaartuva talvi meni ohi ilman tutustumista uuden kotikaupunkini Suomi-sarjan kiekkoylpeyteen, niin päätin käydä sentään korkkaamassa jäähallin aprillipäivän kunniaksi. Siellä oli tarjolla ringeten SM-karsintasarjan viimeinen ottelu VG-62 – NoU Nokialta. Menin otteluun jo kokeneena ringette asiantuntijana, sillä vuodenvaihteen seurajoukkueiden MM-kilpailuthan tuli jo tarkastettua ja sitä myöden elämäni ensimmäinen tutustuminen tähän lajiin oli tehty.

Ensimmäinen positiivinen yllätys tuli vastaan käsiohjelmaa selattuani, sillä sinne oli selvennetty lajin tärkeimpiä sääntöjä. Seurajoukkueiden MM-turnauksessa tällainen olisi myös ollut tarpeen, sillä olin siellä aluksi aivan pihalla lajin säännöistä. Valitettavasti positiiviset yllätykset jäivätkin sitten tuohon käsiohjelmaan. Karsintasarjan sijoitukset olivat ratkenneet jo ennen viimeistä ottelua, joten suurta panosta ja intensiteettiä ei ottelussa nähty. Yleisöäkin oli saapunut paikalle vain alle 100. Jos kuuluttaja ei ollut masentunut pelin merkityksettömyydestä, vaan vetänyt koko kauden samalla anti-innolla, niin toivon että VG löytää kesän aikana uuden kuuluttajan otteluihinsa.

Jotain mainitsemisen arvoista ottelussa sentään tapahtui. Kolmanteen erään lähdettiin NoU:n ollessa kahden naisen alivoimalla. Heidän pelaaja päätti aloittaa erän pelaamalla aikaa ja vippaamalla rinkulan suoraan keskipisteestä VG:n päähän. Erää oli kulunut vain sekuntin verran kun rinkula tuli kaaressa VG:n maalivahdin yli, joka päätti jostain syystä nostaa mailaansa vähän, jonka seurauksena rinkula osui mailan tuppeen ja muutti siitä suuntaa. Lentorata muuttui ja maalin yli menossa ollut rinkula livahtikin kotijoukkueen maaliverkkoihin. Tuuletuksista päätellen tällainen maali on todella harvinainen tässä(kin) lajissa. NoU:n sairastupalaisilla näytti ainakin olevan videokamera katsomossa, joten ehkä tämä herkkupala tulee jossain vaiheessa myös tänne nettiin ihailtavaksi.

Toivottavasti ensi kaudella aikatauluihin sopii Aurinkoareenalla vierailu myös netin keskustelupalstoilla Suomen parhaaksi amatöörijääkiekkojoukkueeksi hehkutetun VG-62:n edustusjoukkueen Suomi-sarjan ottelussa.