Yleisurheilun tulevaisuudentähdet kisaavat Raisiossa

Viime viikolla päättyneet yleisurheilun EM-kisat oli erittäin mukavaa seurattavaa. Yle tarjoili hyvän setin kisoista, taso on maailman tasoa inhimillisempi myös suomalaisonnistumisille ja kaverin järjestämä veikkauskisa kruunasi vielä mukavan yleisurheilukokemuksen.

Monet suomalaiset suoriutuivat urakastaan vähintäänkin hyvin, mutta tietysti urheilun luonteeseen kuuluen myös pettymyksiä nähtiin. Miesten keihäs kruunasi suomalaisille perinteiseen tapaan kisat ja todellinen jackpotkin oli lähellä, kunnes tshekkiläisheittäjä pilasi Suomen kolmoisvoiton. Joka tapauksessa Suomen joukkueen yleisarvosana EM-kisoista oli hyvä.

 

 

Turun seudulla pääsee tulevana viikonloppuna seuraamaan tulevia EM- ja Paavo Nurmi Games -kisojen urheilijatähtiä, kun Raisiossa Kerttulan urheilukeskuksessa järjestetään 14-15-vuotiaiden tyttöjen ja poikien SM-kisat. Perjantaista sunnuntaihin kestävissä kilpailuissa kisaa noin 800 nuorta ikäluokkansa SM-mitaleista. Tarkemmat kisa-aikataulut löytyvät Raision Kuulan kotisivuilta sekä ilmeisesti tapahtumapaikalta löytyvästä käsiohjelmasta.

 

 

Paavo Nurmi Games onnistui säästä huolimatta

Paavo Nurmen viikko sai ansaitsemansa päätöksen, kun sunnuntaina järjestetyt Paavo Nurmi kisat sujuivat ainakin penkkiurheilevan katsojan silmin tarkasteltuna hyvin. Tapahtuman järjestäjien, kuten varmasti myös monen muun yleisurheiluihmisen, unelmana on järjestää tulevaisuudessa Turussa Timanttiliigan osakilpailu, joka olisi valtava ponnistus sekä taloudellisesti että muutenkin järjestelyitä ajatellen. Lauantaina Paavo Nurmen perhetapahtumassa avauspuheen pitänyt turkulainen (yleis)urheilumies Ilkka Kanerva oli vakuuttunut että Suomen juhlavuonna 2017 Turussa järjestetään Timanttiliigan osakilpailu. Toivottavasti järjestäjät onnistuvat suunnitelmissaan ja Kanerva on oikeassa.

Markkinointi ja ennakkotiedottaminen viikolla järjestettyine oheistapahtumineen olivat onnistuneita, mutta ulkoilmatapahtumien järjestäjien painajainen toteutui kostean sään muodossa sunnuntaina. Vaikka yleisöä oli mukavasti paikalla, niin aurinkoinen päivä olisi varmasti lisännyt väkimäärää entisestään. Vaikka sade loppui oikeastaan jo tapahtuman alkaessa, jätti koko päivän kestänyt sade monet kotiin.

En ole käynyt kovinkaan ahkerasti yleisurheilukisoissa, joten kenttätapahtumien hyvä rytmitys pääsi vähän yllättämään meikäläisen. Koko ajan oli jotain seurattavaa käynnissä - välillä vähän liiankin paljon, kun lähes samaan aikaan oli keihästä, seivästä ja pituushyppääjää ilmassa. Jotain kehitettävääkin pitää aina keksiä, joten kun kisat tähtäävät askel kerrallaan kohti kansainvälistä huippua, niin aika pian kannattanee harkita kunnolla englantia taitavan kuuluttajan pestaamista tämän hyvällä otteella kotimaisella kielellä kuuluttavan kaverin työpariksi. Samoiten kellojen toiminnassa olisi ollut parantamisen varaa, sillä lyhyillä matkoilla kello ei pysähtynyt lainkaan, mutta pitkillä matkoilla kello taas pysäytettiin ensimmäisen juoksijan tultua maaliin.

Hyvästä kotimaisesta ja kansainvälisestä urheilijakaartista huolimatta tapahtuman lippujen hinnoittelu oli pidetty maltillisena, mikä oli hyvä asia. Pari kymppiä tuollaisesta tapahtumasta on varsin kohtuullinen veloitus. Kohtuullisuus oli sen sijaan karannut lapasesta tapahtuman kahviopisteissä. Hinnoittelussa oli ilmeisesti konsultoitu Kummolaa ja sen lisäksi palvelupisteet oli huonosti järjestetty. Kahvia sai vain pääkatsomon takaa ja makkaraa ja jäätelöä toiselta pitkältä sivulta katsomon takaa. No, tulipahan kuntoiltua jos sattui istumaan väärällä puolella stadionia ostoaikeitaan ajatellen. Ostin stadionille saapuessani vissyn ja kisamakkaran, jotka maksoivat yhteensä 6 euroa – makkara 2,5 e ja 0,5 l vissy 3,5 e. Kahvi oli suht normaalissa tapahtumahinnassa, kun pahvikupillisesta sai maksaa 2 euroa. Tavallisen pienen sokerimunkin hinnaksi oli keksitty 3 euroa, joten sellaisen jätin naurun saattelemana ostamatta, jotta ei tarvitse haastaa myyjää oikeuteen aseettomasta ryöstöstä tai sen yrityksestä.

Kisojen tulosraportoinnin jätän jälleen muille medioille, mutta mainittakoon kuitenkin muutamia mielenkiintoisia suomalaissuorituksia. Keihäässä oli huikea taso, vaikka Pitkämäki ja Ruuskanen joutuivat jäämään pois kisasta. Mannion voittoheitto oli komeaa katsottavaa, mutta illan parasta keihäsantia olivat kuitenkin kotistadionillaan heittäneen Tuomas Laaksosen ennätyskaaret. Turkulainen otti keihäskommuunin johtajan valtikan haltuunsa parantamalla ennätystään peräti kuusi metriä. Jos jollekin tuo keihäskommuuni on vieras termi, niin kannattaa ehdottomasti tutustua heidän Facebook-sivuihinsa. Seipäässä Minna Nikkanen kukisti hyvällä tuloksella lainaseipäillä ilman tulosta jääneen kauden kärkituloksen viikko sitten hypänneen kuubalaisnaisen. SE korkeudestakin Minna teki kolme kelvollista yritystä. Miesten satasella mielenkiintoisin nimi jäi alkueriin, mutta oli silti yksi illan suurimmista voittajista, sillä Hannu Hämäläinen palasi kilparadoille imusolmukesyövän selätettyään. Näiden lisäksi esimerkiksi pituuskisassa nähtiin kutakuinkin kaikki kotimaiset kärkinimet, juoksumatkoilla mm. MM-kisarajoja jahtaavat Niclas Sandells ja Sandra Eriksson sekä monia kansainvälisiä huippuja ja kotimaisia tulevaisuuden toivoja monessa eri lajissa.

Urheilijoiden hyvien suoritusten lisäksi kehut ansaitsee myös yleisö, joka eli hyvin tapahtumassa mukana kannustaen niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin kilpailijoita tasapuolisesti. Ensi kesän PN kisoja odottaessa voi yleisurheilun nälkää tyydyttää vaikkapa seuraamalla Eliittikisat-kiertuetta, Tampereella järjestettäviäNuorten EM-kisoja tai Turussa järjestettäviä Tilastopaja Cupeja.

Viikonlopun penkkiurheilukatsaukseni

Tuleva viikonloppu tulee pitämään sisällään monennäköistä urheilua. Itse avaan viikonlopun MaPSin II-divarin futispelillä perjantaina, lauantaina on tiedossa lacrossen lisäksi omaa höntsäilyä Littoinen By Night -futisturnauksessa ja sunnuntaina vaikea valinta Paavo Nurmi Gamesin ja Interin Veikkausliigapelin välillä. Luulen vaakakupin kallistuvan lopulta Paavo Nurmen kisojen puoleen, koska tästä penkkurheilutsa voi nauttia Turussa tällä tasolla vain kerran vuodessa ja Veikkausliigaa on sentään useammin tarjolla. Paavo Nurmen nimikkostadionille on tulossa hyvä kattaus huippuja, vaikka Tero Pitkämäen valitettava poisjäänti uutisoitiinkin tänään.

 

kuva: Robin Stitzing / Turku Titans

Lauantaina on mahdollista seurata livenä Box lacrossen SM Final Four tapahtumaa Kupittaalla. Marli Areenalle rakennetussa tapahtumassa mittaa toisistaan ottavat neljä Suomen parasta joukkuetta, joista turkulainen Titans lähtee viikonloppuun suurimpana mestarisuosikkina. Lacrosse on varmasti vielä monelle vieras laji, ja box lacrosse vielä vieraampi. Jos et tunne tätä kaukalossa pelattavaa lajia, niin tutustuppa tähän kansainväliseen esittelyvideoon. Turkulaiset pelaavat klo 10 alkavassa välierässä. Pronssiottelu on ohjelmassa klo 14 ja finaali klo 16.

 

Monenlaista liveä on siis tarjolla penkkiurheilun ystäville. Tuosta sivun vasemmasta laidasta löytyy muitakin Turun alueen ajankohtaisia urheilutapahtumia. Näiden live-eventtien lisäksi televisio ja radio tarjoavat viikonloppuna monenlaista mielenkiintoista seurattavaa, kuten esim. Venlojen ja Jukolan viestin.

 

Naputan vielä lopuksi vähän lisää tuosta tänään illalla ohjelmassa olevasta MaPSin kotipelistä. En ole koskaan käynyt Maskussa II-divaria katsomassa, joten menen paikalle suurella mielenkiinnolla. Mielenkiintoani lisää se, että olen kuullut MaPSin matseista positiivista palautetta. Enkä muuten pelkästään siellä kuulemma yleisöä hellivästä anniskelualueesta. Vastaansa MaPS saa tänä sateisena perjantaina TPV:n Tampereelta.

 

Tutkin etukäteen joukkueiden kotisivuilta niiden nimilistat ja sain todeta ettei siellä kovin paljon tuttuja nimiä kyllä ole. Kotijoukkueesta ainoa tuttu oli vielä viime kaudella Tepsissä Veikkausliigaa pelannut Kalle Mäkinen. Tutulta kuulostaa myös Jesse Hämäläinen, mutta se johtunee Maskun kuuluisemmasta Hämäläisestä, eli Kasperista, joka muuten on hänkin tulossa tänään ottelua katsomaan. Onkohan tämä Jesse Kasperin veli? Vierasjoukkueesta löytyi muutama tuttu nimi. Veikkausliigasta tutulta kuulosti Jusu Karvonen, joka on näköjään pelannut TamUn lisäksi myös Italiassa Taranton ja Cesenan joukkueissa. Ehkä tutuin pelaaja oli kuitenkin vuosien takaisen Football Manager -addiktioni vuoksi Jarkko Vesapuisto, joka oli vakiohankintani suomalaisiin porukoihin ranskalaisesta FC Metzistä. Näiden kansainvälisten pelaajien lisäksi naiskatsojille tiedoksi, että TPV:n maalivahtiosastolta löytyy Antti Peltonen, joka on jalkapallokenttiä tutumpi televisiosta ja esiintymislavoilta. Hän tuli julkisuuteen reality-ohjelmasta Unelmien poikamies. Sen lisäksi hän on esiintynyt sekä teattereissa että Scandinavian Hunkseissa ja osallistunut myös laihoin tuloksin Idolsiin.

 

Jalkapalloa ja silmänruokaa tarjolla siis Maskussa Taponkedon kentällä tänään perjantaina kello 18:30. Sain puhuttua vaimonikin mukaan, eikä tarvinnut edes näyttää alla olevaa kuvaa. Tämän näyttäminen olisi todennäköisesti pyörtänyt hänen päätöksensä.

 

 

Suomessa sataa aina ja Espanja voittaa kaiken?

Nyt lienee hyvä hetki tehdä Penkkisporttajan silmin lyhyt yhteenveto sunnuntaina päättyneistä EM-kisoista. Maanosamme mestaruudet jaettiin yleisurheilijoille Helsingissä ja futaajille Ukrainassa ja Puolassa. Molempia kisoja tuli seurattua melko intensiivisesti, joten tällä viikolla saattaa olla vähän outo olo, kun televisiosta ei tulekaan illalla urheilua. Onneksi Olympialaiset sentään lähestyvät päivä päivältä!

Suomessa oli edelliset yleisurheilun arvokisat vuonna 2005. Silloin Olympiastadionilla oli jaossa MM-mitaleita. Niistä kisoista jäi hyvin mieleen toki esimerkiksi Tommi Evilän pituushyppypronssi, mutta ehkä parhaiten kisat muistetaan järjettömän kovista vesisateista. Tänä vuonna EM-kisojen järjestäjiä helli paremmat säät, mutta tietysti vettä satoi sinä iltana kun itse pääsin paikanpäälle kisoja seuraamaan. No, kansainvälisen suurtapahtuman tunnelmaa oli kuitenkin mukava jälleen aistia. Ja tulipa katsomossa vaihdettua kuulumisia vieressä istuneen herran kanssa, joka kertoi juosseensa itse kyseisellä areenalla vuoden 1983 MM-kisoissa Suomen 4x100 m pikaviestijoukkueessa.

Sateen lisäksi vuoden 2005 MM- ja 2012 EM-kisoja yhdistää hämmästely lipunmyynnin takkuilusta. Toki oman selityksensä tarjoavat lähellä olevat Olympialaiset ja ulkomaisten kisaturistien puuttuminen, mutta kyllä tämä ongelma liittyy myös suomalaisen urheilukulttuurin kasvattamistarpeeseen, jonka olen itse havainnut jo kauan sitten. Näitä kisoja ei nimittäin voi syyttää ainakaan heikosta markkinoinnista, joten ehkä ongelma on urheilukulttuurin juurrutamisessa meihin jo vaippaikäisestä lähtien.

Suomi ei päässyt juhlimaan mitalisateesta Helsingin kisoissa. Ainoaksi mitaliksi jäi Mannion keihäspronssi. Suomalaisten menestysnälästä kertonee jotain se, että kun Pitkämäki ei ollut mestaruuskunnossa, tuntui koko keihäs menettävän merkityksensä. Sen tilalle nousi (toki ihan ansaitusti) miesten pituus, jossa parillakin suomalaisella oli mitalisauma kaiken osuessa nappiin. Kesken kisojen ihan puskista kiinnostuksen kohteeksi nousi myös miesten 1500 metriä, jonka finaalissa oli kuitenkin tyytyminen kyseiseen lajiin hyvin useasti liittyvään kontaktiin ja kaatuiluun mitalitaistelun sijasta. Yksi kisojen varmasti mielenkiintoisimmista finaaleista käytiin ilman suomalaisia, kun miesten seiväshypyn ratkaisuhetket oli täynnä yllätyksiä ja venymisiä.

Hypätäänpä sitten jalkapallon pariin. Vanhan kansan sanonnan mukaan jalkapallo on sellainen laji, jossa pelataan ensin 90 minuuttia ja sitten Saksa voittaa. Viime vuosien perusteella tähän fraasiin voisi tosin vaihtaa Saksan sijasta Espanjan. Euro 2012 turnauksessa positiivisesti yllättäneellä Italialla ei lopulta ollut finaalissa eväitä haastaa Espanjaa ja Iker Casillas pääsi nostelemaan Henri Delaunay -nimistä kannua ensimmäisenä.

Arvokisojen kestoepäonnistuja Englanti ei pettänyt tälläkään kertaan. Suomeakin taannoin luotsannut Roy Hodgson oli päättänyt napata mestaruuden tuleville Olympiaisännille ns. "kreikkamaisella pelityylillä". Iloisesta hyökkäyspelistä ei ollut tietoakaan kun "Hodarin" pelaajat vain yrittivät suojata omaa maaliaan tarkalla puolustuspelillä. Onneksi futis on edelleen maalintekopeli ja pelkästään puolustamalla harvoin saavutetaan mitään hienoa.

Suomea ei kisoissa taaskaan nähty, vaikka mm. naapurimaamme Ruotsi oli Tanskan tapaan jälleen mukana. Palloliiton vision mukaan Suomi on vuoteen 2020 mennessä Euroopan TOP10:ssä. Tuohon on enää 8 vuotta aikaa, joten nuorennusleikkauksen olisi syytä purra nopeasti ja toiveiden vaihduttava tuloksiksi. Seuraavat EM-kisat pelataan vuonna 2016 Ranskassa ja silloin osallistuvien joukkueiden määrä nostetaan 16:sta 24:een. Suomelle tämä saattaa kuulostaa erittäin lupaavalta, mutta pitää muistaa että maailman rankingissa on tälläkin hetkellä 32 eurooppalaista maata Suomea paremmin sijoittuneena. Tai 33 jos Uzbekistan on Euroopan maa - en tiedä. Masentumisriskin vuoksi en jaksanut laskea montako eurooppalaista maata maailmanrankingista kaikkiaan löytyy. Rankingeista huolimatta kisoihin pääsy on mahdollista ja ainakin minä tulen "Huuhkaajia" siinä kaikin mahdollisin keinoin tukemaan.

Penkkisporttailija jatkaa penkkisporttailuuaan näillä näkymin seuraavaksi juuri jalkapallon parissa, kun Veikkausliiga-otteluita on tarjolla Veritas Stadionillla lauantaina 7.7. huipputärkeä huippuottelu Inter - HJK ja maanantaina 9.7. TPS - Honka. Nähdään siellä!