Raporttia korisdivarista ja vähän muustakin

Toteutin viime sunnuntaina aiemmin kirjoittamani (lue ko. kirjoitus) suunnitelman ja suuntasin Littoisiin katsomaan koripallon I-divaria. Lauantaina olin ollut Vantaalla seuraamassa lentopallon Suomen Cupin finaaleita. Naisten finaalissa LP Kangasala nappasi maailmantähti Riikka Lehtosen johdolla yllätysmestaruuden viime vuodet naisten lentiskenttiä dominoineen LP Viestin nenän edestä. Miesten finaalissa Samposta ei ollut VaLePan haastajaksi, vaan Sastamalassa päästiin juhlimaan kaupungin ensimmäistä Suomen Cupin kultamitalia. Cupin finaali oli kaikin puolin onnistunut tapahtuma ja Suomen paras palloiluareena näytti taas hyvät puolensa. Toivottavasti Turun palloiluhallin suunnittelijat tekevät ekskursioita Energia Areenalla. Sitä pohjaratkaisuna käyttämällä saadaan Turkuun kansainväliset mitat täyttävä erinomainen palloiluhalli, joka toisi varmasti mukanaan paljon kansallisia ja kansainvälisiä huipputapahtumia Turkuun.

Koriksen divarimatsissa vastakkain oli kaksi perinteistä seuraa kun Ura sai vastaansa Torpan Pojat. Tutkin sarjataulukkoa ennen otteluun lähtemistä ja havaitsin ettei Uran kausi ollut lähtenyt käyntiin onnellisten tähtien alla, sillä jumbosijan lisäksi saaliiksi oli tullut vain kaksi voittoa. Vastustajaksi saapunut ToPo taas oli sarjassa toisena, joten haastava iltapuhde oli Uralla siis edessään.

Eniten ihmetystä sarjataulukossa aiheutti se, miksi Ura (lohko A) ja TuNMKY (lohko B) pelaavat eri lohkossa. Koska Twitter on laiskan miehen nopein tiedonhakutapa nykyisin, niin naputin aiheesta sinne ja noin minuutin päästä tuli jo vastaus Koripalloliiton kilpailupäällikkö Tom Westerholmilta: ”Divari A:sta voi nousta #korisliiga:an, Divari B:stä Divari A:han ts Divari B=valtak. II-divisioona tai jääkiekon Suomisarja”. Tiesittehän muuten, että PenkkiSporttaaja löytyy myös Twitteristä: www.twitter.com/penkkisport.

Littoisten Monitoimitalolle oli sapunut minun lisäkseni noin pari sataa katsojaa - aika hyvin koriksen ykkösdivariin. En ainakaan havainnut että paikalla olisi ollut aiemmin kertomistani Ura-legendoista muita  kuin Vyyryläinen. Muita entisten koristähtien kasvoja sen sijaan tunnistin, mutta en valitettavasti osaa yhdistää kasvoja ja nimiä. Kentällä esiintyneistä pelaajistakaan en tuntenut nimeltään varsinaisesti yhtään. ToPon Elias Kajander kuulosti kovin tutulta ja muistelin hänen pelanneen Korisliigaakin. Kotiin päästyäni tarkistin Wikipediasta, että näin tosiaan oli. Ja pelaamisen lisäksi hän oli myös menestynyt siellä. Kävin joitain vuosia sitten Littoisissa katsomassa Ura Basketin A-junioreiden buumia. Valitettavasti minulla ei ole tuon käynnin käsiohjelmaa tallessa, sillä olisi ollut kiva tarkistaa onko niitä samoja poikia nyt edustusjoukkueessa. Sen verran sentään tiedän, että ainakin yksi heistä pelaa tätä nykyä ammattilaisena Sloveniassa legendaarisen Olimpija Ljubljanan riveissä.

Sisäänpääsymaksu oli 8 euroa ja vastinetta rahoille sai mm. kuuluttajan ja DJ:n muodossa, kuten hyvään urheilutapahtumaan kuuluukin. Kotijoukkue otti komennon kentällä heti ensimmäisellä puoliajalla. Tahtipuikkoa heilutti nuori takamies Matias Suomi, joka oli minun amatöörimäisen arvioni mukaan ensimmäisen puoliajan paras pelaaja. Toisella puoliajalla esiin nousi lopulta ottelun parhaaksi pelaajaksi palkittu kotijoukkueen jenkkivahvistus Nolan Richardson. Vierasjoukkueen parhaaksi palkittiin Devin Ginty. Ottelun loppuvaiheilla oli mukava seurata nuorten uralaisten otteita kentällä, sillä valmentaja Lars Ekström peluutti 1995 ja 1994 syntyneitä junioreita ottelun jo ratkettua. Ottelun lopputulos oli Uran komea kotivoitto 110-87, joten pääsin todistamaan Uran kauden kolmatta voittoa. Kaiken kaikkiaan tutustumiskäynti korisdivariin oli positiivinen kokemus. Seuraavaksi koriksen saralla suunnitelmissa on mennä seuraamaan TuNMKY:n tai naisten korisliigassa pelaavan Riennon kotiottelua.

Loppuun pitää antaa vielä kehut perjantai-illan TuTo – Jukurit Mestis-ottelusta, sillä kauden ennätysyleisö (2799) loi Marli Areenalle erinomaisen tunnelman. Tunnelman tekemisessä auttoivat viihdyttävää peliä esittäneet joukkueet, joista etenkin kotijoukkue tuntui olevan liekeissä. Sarjakärki joutuikin poistumaan Kupittaalta 5-1 tappio niskassaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kupittaalla tullaan tarjoamaan mielenkiintoista kiekkoviihdettä pitkälle kevääseen. Saa nähdä missä vaiheessa halli käy liian pieneksi Tamille joukkoineen.

Mestiksen kärkikahina Turussa

TuTo, Jukurit ja Mestis tarjosivat perjantai-illan viihteeksi Mestiksen kärkikamppailussa vauhdikasta kiekkoa turkulaiselle ja noin kymmenelle mikkeliläiselle katsojalle. Perjantai on minusta erinomaisen hyvä Mestiksen pelipäiväksi, sillä lauantai on jo virallista viikonloppua ja usein täynnä ohjelmaa. Perjantai-ilta sen sijaan ei ainakaan itselläni sisällä oikein koskaan mitään kovin erikoista ohjelmaa. Marliareenaksi nimensä täksi kaudeksi vaihtaneessa hallissa oli hyvä tunnelma ja ottelutapahtuma on mennyt TuTon pelin tapaan mukavasti eteenpäin sitten edellisen käyntikertani.

Minä bongasin kuulutuksesta ottelun yleisömäärän olevan jotain 1900, mutta vieruskaverin kanssa pohdittiin että ei se niin vähän voi olla. Päädyimme siihen että kuulutus oli jotain päälle 2900 ja melkoisesti värikynällä höystetty. Mutta lopulta se oli tosiaan 1997. Olin melko varma, että hallissa olisi ollut noin 2500 katsojaa, mutta niin se silmä pettää. Mestiksen mittakaavassa TuTon yleisömäärät taitava kuitenkin olla hyviä, sillä perjantain kierroksella se Turku oli ainoa paikka missä yleisöä oli yli 1000. Pohjanoteeraus oli Lempäälä, jossa Mestis-matsi houkutteli paikalle vain 209 katsojaa.

Kupittaan jääurheilulle pyhitetystä monitoimihallista on tullut entistä viihtyisämpi paikka. Lapsille on rakennettu oma leikkipaikka, käytäville laitettu TuTon pelaajien jättikuvia, yms. Myös hallin värimaailma on miellyttävä ja vieläpä TuTolle hyvin sopiva. Jos jotain kehitettävää vielä pitää äkkiseltään keksiä, niin hallin äänentoisto ei ainakaan perjantaina oikein toiminut ja näyttötaulu mainoksia ja hidastuksia varten olisi mukava lisä ottelukokemukseen.



Uudet ravintolatilat kentän päädyissä on erinomaisia. Seuraavan kerran peliin mennessäni taidankin varata paikan anniskelualueen alimmalta tasolta, jossa oma pöytä on aivan toisen maalin takana pleksin alareunan tasolla. Myyntipisteet tuntuvat toimivan aika hyvin, sillä olutta ei pitänyt ainakaan kauan odotella. Puolen litran Kukko-tölkin hinta oli vieläpä ihan sopivan huokea. Positiivista oli myös se, että kyseistä olutta nauttiessa, korjataan juodessa, ei ainakaan hampaita pääse vihlomaan, sillä sen verran lämmintä Kukko tuntui olevan.

Itse ottelussa kotijoukkue löi heti avauserän alussa hullun vauhdin ja prässin päälle. Tamin psyykkaus oli onnistunut hyvin pukuhuoneessa ja joukkue näytti olevan täynnä energiaa. Vieressäni istunut kokeneempi TuTon peleissä kävijä sanoi jo alussa, että vauhti hiipuu vähän ajan päästä, TuTo alkaa jäähyilemään ja vierasjoukkue vie voiton. Alun vauhti olikin sellaista, että sitä ei voi pitää kovin kauan päällä. Jos TuTo olisi saanut heti alussa pari maalia iskettyä, niin ottelun luonne olisi muuttunut merkittävästi. Lopulta ottelu kuitenkin noudatti vieruskaverini ennustusta ja vierailijat veivät pisteet mennessään lukemin 2-5. 

Debyyttiottelussaan neljä tehopistettä iskenyt TuTon NHL-apu Jesse Winchester oli alussa aggressiivisella pelipäällä, mutta lopulta hän hyytyi muun joukkueen mukana ottelun vanhetessa. Winchester oli selvä vahvistus TuTolle, mutta ei pieniä välähdyksiä lukuun ottamatta ihan niin dominoiva, mitä ennakolta odotin. Pelintuntuman lisääntyessä miehestä tulee kuitenkin olemaan TuTon joukkueelle, kannattajille ja fanipaitojen myyjille paljon iloa – siis jos työsulku jatkuu vielä..

Kaiken kaikkiaan matsista, hallista ja koko kokemuksesta jäi kuitenkin positiiviset fiilikset. Suosittelen muillekin tutustumiskäyntiä Kupittaalle TuTon peliin. Lättyä pussiin!