Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Biisonit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Biisonit. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. toukokuuta 2015

Biisoneilla ei pallo hukassa, vaan sukassa


Olin viime viikolla mukana kuunteluoppilaana Turun Sanomien järjestämässä ”Onko pallo hallussa?” -paneelikeskustelussa, jossa kukaan panelisteista ei uskaltanut alussa vastata myöntävästi kun heiltä kysyttiin onko pallo hukassa Turkulaisessa palloilussa, mutta valtaosa ajasta käytettiin kuitenkin ongelmien ruotimiseen. Turun palloilussa ei ole ainakaan tänä keväänä ollut peliväline hukassa, sillä menestystä on tullut mm. vesipallossa, lentopallossa, jääkiekossa, ringetessä ja koripallossa. Toki jos kapein turkulaisin lasein asiaa tarkastellaan, niin peliväline on hukassa, sillä mainetta ovat ylläpitäneet oman kylän juniorit ja lähikuntien (Raisio, Loimaa, Salo) aikuisjoukkueet.
Viime viikolla Turun HK Areenalla saatiin nauttia kahdesta Korisliigan finaaliottelusta, kun Loimaan Bisons tuli ”isolle kirkolle” pelaamaan finaaliottelut Joensuun Katajaa vastaan. Molemmat etäkotiottelut päättyivät loimaalaisten voittoihin ja kun Kataja teki saman tempun kotonaan, siirtyy ratkaisu Joensuuhun ja 5. osaotteluun. Turun seudun penkkiurheilun ystävien kannalta oli hienoa että Bisons voitti molemmat ottelunsa Turussa.
Kuva: HK Areena
Henkilökohtaisesti toivoin onnistumisia myös ”Turun omalle pojalle”, eli Teemu Rannikolle. Taitava pitkän ja hienon korisuran tehnyt TuNMKY:n kasvatti ei kuitenkaan päässyt loistamaan kummassakaan Turun ottelussa HK Areenan lasivitriiniä lukuun ottamatta. Ensimmäisessä ottelussa Bisons puolusti Rannikon ulos ja toisessa ottelussa ei muuten vaan tainnut olla aivan ”lentokeli” eikä pallotaituri päässyt oikein omalle tasolleen.



Ottelut tarjosivat kuitenkin hyvän penkkiurheilukokemuksen. HK Areena on osoittanut kyntensä erilaisten tapahtumien, myös sisäpalloilun, järjestämispaikkana, mutta se on pakko todeta että kyllähän tuo n. 2800 katsojaa näyttää tuossa hallissa aika vaatimattomalta määrältä, vaikka se on valtava lukema kotimaiselle sisäpalloilulle. Toinen asia mikä HK Areenalla ei oikein koskaan toimi, on myynti, mutta ei paneuduta sen ongelmiin nyt tässä (taas) sen enempää.

Tähän loppuun haluan esittää vielä kiitokseni Biisoneiden taustoille otteluiden tuomisesta Turkuun, jossa on ollut jo liian pitkään koripallotyhjiö TuNMKY:n, Piilosetin ja Aura Basketin kadottua palloilukartoilta. Otteluiden järjestelyissä oli varmasti iso homma muutenkin historiallisen rankan kauden jälkeen, mutta hyvät ottelut ja kotivoitot olivat varmasti makoisa vastine tälle talkooponnistukselle.
 
Palloilutalven päättävien korisfinaaleiden ja jääkiekon MM-kisojen päätyessä on hyvä hetki kääntää katse jo alkaneeseen kesäkauteen. Pidetään peukkuja ettei pallo ole Turun seudulla hukassa kesälajeissa(kaan). Avitetaan tässä jokainen parhaan kykymme mukaan miehittämällä kaikki mahdolliset katsomot! 
 
 

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.
 

torstai 13. helmikuuta 2014

Biisonia vatsan täydeltä

Minulla on takana koripallon ja Biisonien täyttämä viikko, kun viime perjantaina olin turkulaisella bussireissulla Biisonien kotiluolassa seuraamassa, kuinka Turun oma poika, Teemu Rannikko, kävi kaatamassa lähes yksinään loimaalaiset ja keskiviikkona istuin Salohallin lehtereillä todistamassa Biisonien vierasvoittoa salolaisista.

Perjantain matsireissu oli hyvin antoisa ja mukava. Siihen vaikutti sekä hyvä porukka että oheisohjelma. Kuulimme reissun aikana Biisoni-ilmiöstä vähän pintaa syvemmältä, söimme biisonin lihaa ja Turkuun pelin jälkeen palattuamme iltaa jatkettiin vielä tovi yksityistilaisuudella Hamburger Börsissä.

Keskiviikkona olin aikeissa matkustaa Saloon Korisliigan pariin Turusta jälleen bussikyydillä. Tosin tällä kertaa toisen ryhmän kanssa. Tämä suunnitelma kuitenkin vesittyi, kun iltapäivälle tuli työpalaveri Loimaalle. Tämä ei lannistanut penkkiurheiluhimoani, vaan keksin järjestää itseni Biisonien fanibussin kyydissä Saloon ja sieltä edelleen kotiin alkuperäisen ryhmäni kyydillä. Kiitoksia Biisonifaneille kyydistä.

Biisonilauma kokoontuivat Loimaan liikuntahallille yhteislähtöön. Minä ehdin käydä kurkkaamassa myös hallin sisäpuolelle, jossa Hurrikaanin talkoolaiset ahersivat hallia valmiiksi illan Saimaa Volley -ottelua varten. Minä otin kuitenkin suunnaksi Salon ja valitsin lentopallon sijasta keskiviikon lajikseni koripallon. Biisonibussissa tein saman havainnon, jonka tein perjantain ottelussa Loimaalla: Biisonit ovat saaneet hyvin myytyä seuran värit kannattajilleen. Punaista ja sinistä näkyi bussissa lähes joka istuimella. Onnekseni löysin sentään oman pehmeän penkkini, jotta ei tarvinnut seisten tai jonkun Biisonin sylissä matkustaa.

Salohalliin oli saapunut mukavasti yleisöä pimeänä ja lähes syksyisenä keskiviikkoiltana (huom. nyt on helmikuu). Yleisömäärien vertailu on vaikeaa, koska hallit ovat kooltaan hyvin eri luokkaa, mutta arvioni mukaan Salossa olisi ollut paljon enemmän katsojia kuin perjantaina Loimaalla (869). Yllätys olikin suuri kun kotiin päästyäni näin, että Salossa oli vain 955 katsojaa.

Salohallin korisukat eivät hirmuisesti kuluneet keskiviikkona ja ottelun tuomarilinja tuntui herättävän paljon hämmennystä etenkin ottelun alkupuolella. En osaa tarkkaan arvioida tuomareiden toimintaa monessakaan lajissa, mutta perstuntumani on sellainen, että tuomareista valittaminen on kasvanut viime vuosina lajissa kuin lajissa. Onkohan meillä Suomessa yleisesti ottaen heikkotasoiset tuomarit vai olemmeko vaan herkkiä kommentoimaan oikeudenjakajien toimintaa?


Salohallin kotiyleisö oli ajoittain vähän uninen eikä DJ:lläkään ollut ottelun / kannustamisen rytmittämisessä ja johtamisessa varmastikaan paras päivänsä, mutta Biisonien rumpalit pitivät hyvää meteliä läpi ottelun ja muutkin vierasfanit osallistuivat kiitettävästi tunnelman luomiseen. Yleistunnelma ei ollut kuitenkaan järisyttävän erilainen kuin perjantaina Loimaalla, vaikka Biisonien perjantain ottelun alustuksessa näin annettiinkin ymmärtää. Toki sillä saattoi olla oma vaikutuksensa, että rumpali oli näissä kahdessa kokemassani ottelussa sama (pl. täyttä rumpusettiä Loimaalla paukuttanut kaveri). Ehkä suurin ero näissä kahdessa hallissa oli seuran värien näkyminen, sillä Loimaalla puna-sinistä oli näkyvissä poikkeuksellisen paljon, kun taas salolaisten lempiväri ei näyttänyt olevan punainen.

Niin, se ottelu muuten päättyi tasaisten vaiheiden jälkeen Biisonien 64-70 voittoon. Kotijoukkue taisteli urhollisesti, mutta lopulta parempi materiaali korjasi hedelmän. Vieruskaverien kanssa leikittelimme ajatuksella, että mahtuisiko kukaan Vilppaan pelaajista Biisonien kokoonpanoon. Me emme ainakaan osanneet luvata kenellekään varmaa paikkaa kilpakumppanin pukuhuoneesta. Jos Biisonit jatkavat Susijengin maajoukkuepelaajien hankkimisia, kuten he perjantaina vihjailivat, pitänee Loimaalla miettiä ovatko paikkakunnalta löytyvät biisonit enää parhaita mahdollisia eläimiä kuvaamaan loimaalaisryhmää. ;)


Ai niin, erittäin iso plussa Vilppaalle kisamakkaran hinnoittelusta! Ulkona myyty makkara kustansi 1,5 e ja maistui hyvälle, kun sen päälle lisättiin vielä tarjolla ollutta Matin mainiota sinappia.