Kaksi kautta käyntiin samana päivänä

Lauantain ohjelmani meni viime metreillä uusiksi havaittuani että Pikkuleijonien lisäksi Turussa ovat tositoimissa myös TPK:n futsal-urhot. Niinpä pääsin avaamaan kaksi eri kautta yhden päivän aikana. Tässä vähän raporttia ko. tapahtumista. Jätän taas pelitilanteiden läpikäynnin muille tahoille / palstoille ja minä keskityn enemmänkin pelin ulkopuolisiin asioihin.

TPK:lle kauden eka täysi pistepotti vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen

Aina futsalista kirjoittaessani minun tekee vain mieli viitata aiempaan kirjoitukseeni. Ja teen sen taas – katso aiempi kirjoitukseni futsalista ja sen potentiaalista. Lajissa on minusta kaikki elementit kasvaa paljon nykyistä isommaksi lajiksi Suomessa, kunhan joku ottaisi härkää sarvista. Futsalissa tapahtuu koko ajan jotain, syntyy paljon maaleja, nähdään hienoja kikkoja, tunteet kuohahtavat välillä, yleisö on lähellä peliä ja pääsee sisälle tunnelmaan, jne. jne. Ongelma vain on se, että futsal on se jalkapallon pikkuveli, joka ei ”todellisia futismiehiä” kiinnosta ja johon pelaajat tulevat liigatasollekin sitten kun itselle sopii. Monet muutkin hommat tehdään ”vähän sinne päin”.

Onko missään yritetty tehdä lajista isoa? Siis Suomessa. Mitä jos joku joukkue saisikin koottua hyvällä myyntityöllä kunnon budjetin ja ostaisi itselleen nimekkään ja kiinnostavan joukkueen (jollainen TPK:lla kyllä mielestäni on jo)? Ja samaan kyytiin veisi matsit hyvään halliin ja panostaisi myös markkinointiin ja ottelutapahtumien kehittämiseen? Pidän lajista kovasti ja jään innolla odottamaan josko joku ottaisi sen kuuluisan seuraavan askeleen.

Turussa tätä askelta ei ainakaan ole vielä otettu. Ottelussa ei käy edes TPK:n omat juniorit, joita käsittääkseni on joitain satoja? Lauantaina sentään oli tauolla yksi junnujoukkue pelaamassa, mutta senkin pelaajista valtaosa lähti kotiin oman puoliaikashown’sa jälkeen. Pelaan itse sekä futsalia että futista ja olen muutenkin aktiivinen, mutta TPK:n mainonta ei tavoita minua. En usko että heidän liigajoukkueen ympärillä tehdään juurikaan markkinointi ja/tai myyntityötä. Seinällä oli vain kaksi mainosta, joista toista ei ole ollut olemassakaan kahteen (2 v!!) vuoteen. Ja tuo sama logo komeili myös käsiohjelmassa. Peliasuissa ei ollut kuin Gatoraden mainos, vaikka paikkoja olisi vaikka kuinka. Tietysti se on kyllä vaikea myydä tuotetta, jota ei ole rakennettu nykyisiä kumppaneita kiinnostavaksi. Ja jos joku nyt ajattelee, että mitä tuokin tuolla vain kritisoi, niin voin vannoa että lähtisin tähän projektiin, jos minulla vain olisi aikaa. Mutta tällä hetkellä se ei onnistu, koska teen jo vastaavaa erään toisen lajin parissa.

Summa summarum, kaiken avautumisen jälkeen pitää todeta, että peli oli taas viihdyttävää. Kotijoukkue nousi vaikeuksista 7-4 voittoon ja kentällä tapahtui paljon mielenkiintoista. Suosittelenkin kaikille futsaliin tutustumista kuluvan talvikauden aikana, sillä siinä pelissä oikeasti tapahtuu koko ajan, jos vertaa vaikka Veikkausliigaan tai Liigaan. Jos lajin hienoudet eivät ole hallussa, niin pyydä joku asioista perillä oleva ekalla kerralla mukaan!

 

Pikkuleijonat kirmasivat Kupittaalla

Futsalin jälkeen paneuduin päivän alkuperäiseen epistolaan, eli Pikkuleijonien USA-otteluun Kupittaalla. Hallille oli saapunut noin 700 katsojaa, vaikka junnupelin hinnoittelussa oli ilmeisesti konsultoitu Kummolaa (yksi matsi 10 €). Katsojista melko moni tuntui kirjoittavan aktiivisesti muistiinpanoja pelistä, sillä paikalla oli ennakkoarvailujen mukaan pitkälti toista sataa scouttia, koska tämä ikäryhmä on seuraavana astumassa NHL:n varaustilaisuuteen. Ottelu päättyi jatkoajalla Suomen 3-4 tappioon, mutta kenttätapahtumien perusteella olisi voinut veikata isompaakin tappiota Suomelle. Etenkin ottelun alussa Leijonan poikaset olivat kaikessa askeleen jäljessä, mutta loppua kohden meno tasoittui kyllä vähän.

Allekirjoittaneelle kävi erätauolla amatöörimoka – huomaa kyllä että en ole ehtinyt käymään riittävästi peleissä viime aikoina. Seisoin kahviojonossa ja kun vuoroni tuli, menin aivan lukkoon. En muistanut mitä olin hakemassa ja ekana ammollaan olleesta suustani pullahti ulos sana hodari. Vasta tuon minimaalisen evään käteen saatuani tajusin että olin kyllä alun perin aikeissa syödä lihapiirakan kahdella nakilla. En kehdannut peruuttaa tilaustani, joten oli nieltävä tappio ja syötävä vain euron kahden nakin lihistä halvempi yhden nakin minimaalinen hodari. Fail!

Mieleni muuttui kuitenkin positiivisemmaksi ja tapahtumasta jäi hyvä maku, kun menin istumaan viimeisen erän ajaksi Suomen vaihtoaition taakse. Olin vähän omissa ajatuksissani (taisin twiitata) kun yht’äkkiä tajusin että olin nostanut salamannopeasti käden ylös ja kaapannut kiekon ilmasta haltuuni vasurilla. Aivan vaihtoaition edessä oli ollut joku hässäkkä, josta kiekko kimposi katsomoon. Tein pikaharkinnan mitäs nyt sitten tehdään ja ojensin kiekon vähän matkan päässä vieressäni istuneelle pikkupojalle, joka istui isänsä kainalossa ja seurasi peliä intensiivisesti Suomen fanipaita päällään ja sini-valkoinen lippu kädessä. Pojan ilme oli ikimuistoinen kun hän sai limpun käteensä. Koko loppupelin ajan hän puristi sitä tiukasti kouraansa ja vilkaisi siihen vähän väliä. Tulipa hyvä olo juuri isänpäivän kynnyksellä!

Penkkiurheilu on ihanaa!

Kiekkotalentit Turussa

Kiekkokausi on pyörähtänyt jo hyvän tovin sitten käyntiin, mutta meikäläinen avaa sen omalta osaltani vasta nyt viikonloppuna. Suunnitelmissa on toki useasti ollut sekä Liiga- että Mestis-otteluissa vieraileminen, mutta ei ole vain vielä sopinut aikatauluihin, vaikka tarjontaa Turussa on kiitettävästi. Tai olisihan sopivia matseja nyt varmasti järjestelemällä löytynytkin, mutta pakko tunnustaa ettei kiekkokärpänen ole puraissut minua ihan niin terävin hampain kuin suurinta osaa suomalaisista penkkiurheilijoista.

Nyt viikonloppuna on erinomainen mahdollisuus seurata Turussa tulevia kaukaloiden tähtiä, kun Marli Areenalla Kupittaalla pelataan neljän maan U18 turnaus. Nuorten pelejä on aina mielenkiintoista seurata, kun kentällä kirmaa tulevia tähtipelaajia, mutta tässä ikäryhmässä on tällä hetkellä iso lasti ylimääräistä mielenkiintoa, sillä tämä on seuraava NHL-draftattava ikäryhmä. Tämän vuoksi Kupittaan lehtereillä istuukin penkkiurheilijoiden lisäksi pitkälti toista sataa NHL-scouttia ja kynät sauhuavat kovaa vauhtia. Vai olisikohan niillä NHL-miehillä nykyisin jo iPadit?

Suomi voitti perjantaina turnauksen avausottelussaan Sveitsin luvuin 5-1 (katso koostetta matsista). Lauantaina vastassa on USA ja sunnuntaina turnauksen päätösottelussa rakkain kilpakumppanimme, eli Ruotsi. Itse aion suunnata paikalle lauantain USA-ottelua seuraamaan. Matsi alkaa kello 17:00 ja live-twiittauksia luvassa Penkkisporttaajan Twitterissä.

Raporttia korisdivarista ja vähän muustakin

Toteutin viime sunnuntaina aiemmin kirjoittamani (lue ko. kirjoitus) suunnitelman ja suuntasin Littoisiin katsomaan koripallon I-divaria. Lauantaina olin ollut Vantaalla seuraamassa lentopallon Suomen Cupin finaaleita. Naisten finaalissa LP Kangasala nappasi maailmantähti Riikka Lehtosen johdolla yllätysmestaruuden viime vuodet naisten lentiskenttiä dominoineen LP Viestin nenän edestä. Miesten finaalissa Samposta ei ollut VaLePan haastajaksi, vaan Sastamalassa päästiin juhlimaan kaupungin ensimmäistä Suomen Cupin kultamitalia. Cupin finaali oli kaikin puolin onnistunut tapahtuma ja Suomen paras palloiluareena näytti taas hyvät puolensa. Toivottavasti Turun palloiluhallin suunnittelijat tekevät ekskursioita Energia Areenalla. Sitä pohjaratkaisuna käyttämällä saadaan Turkuun kansainväliset mitat täyttävä erinomainen palloiluhalli, joka toisi varmasti mukanaan paljon kansallisia ja kansainvälisiä huipputapahtumia Turkuun.

Koriksen divarimatsissa vastakkain oli kaksi perinteistä seuraa kun Ura sai vastaansa Torpan Pojat. Tutkin sarjataulukkoa ennen otteluun lähtemistä ja havaitsin ettei Uran kausi ollut lähtenyt käyntiin onnellisten tähtien alla, sillä jumbosijan lisäksi saaliiksi oli tullut vain kaksi voittoa. Vastustajaksi saapunut ToPo taas oli sarjassa toisena, joten haastava iltapuhde oli Uralla siis edessään.

Eniten ihmetystä sarjataulukossa aiheutti se, miksi Ura (lohko A) ja TuNMKY (lohko B) pelaavat eri lohkossa. Koska Twitter on laiskan miehen nopein tiedonhakutapa nykyisin, niin naputin aiheesta sinne ja noin minuutin päästä tuli jo vastaus Koripalloliiton kilpailupäällikkö Tom Westerholmilta: ”Divari A:sta voi nousta #korisliiga:an, Divari B:stä Divari A:han ts Divari B=valtak. II-divisioona tai jääkiekon Suomisarja”. Tiesittehän muuten, että PenkkiSporttaaja löytyy myös Twitteristä: www.twitter.com/penkkisport.

Littoisten Monitoimitalolle oli sapunut minun lisäkseni noin pari sataa katsojaa - aika hyvin koriksen ykkösdivariin. En ainakaan havainnut että paikalla olisi ollut aiemmin kertomistani Ura-legendoista muita  kuin Vyyryläinen. Muita entisten koristähtien kasvoja sen sijaan tunnistin, mutta en valitettavasti osaa yhdistää kasvoja ja nimiä. Kentällä esiintyneistä pelaajistakaan en tuntenut nimeltään varsinaisesti yhtään. ToPon Elias Kajander kuulosti kovin tutulta ja muistelin hänen pelanneen Korisliigaakin. Kotiin päästyäni tarkistin Wikipediasta, että näin tosiaan oli. Ja pelaamisen lisäksi hän oli myös menestynyt siellä. Kävin joitain vuosia sitten Littoisissa katsomassa Ura Basketin A-junioreiden buumia. Valitettavasti minulla ei ole tuon käynnin käsiohjelmaa tallessa, sillä olisi ollut kiva tarkistaa onko niitä samoja poikia nyt edustusjoukkueessa. Sen verran sentään tiedän, että ainakin yksi heistä pelaa tätä nykyä ammattilaisena Sloveniassa legendaarisen Olimpija Ljubljanan riveissä.

Sisäänpääsymaksu oli 8 euroa ja vastinetta rahoille sai mm. kuuluttajan ja DJ:n muodossa, kuten hyvään urheilutapahtumaan kuuluukin. Kotijoukkue otti komennon kentällä heti ensimmäisellä puoliajalla. Tahtipuikkoa heilutti nuori takamies Matias Suomi, joka oli minun amatöörimäisen arvioni mukaan ensimmäisen puoliajan paras pelaaja. Toisella puoliajalla esiin nousi lopulta ottelun parhaaksi pelaajaksi palkittu kotijoukkueen jenkkivahvistus Nolan Richardson. Vierasjoukkueen parhaaksi palkittiin Devin Ginty. Ottelun loppuvaiheilla oli mukava seurata nuorten uralaisten otteita kentällä, sillä valmentaja Lars Ekström peluutti 1995 ja 1994 syntyneitä junioreita ottelun jo ratkettua. Ottelun lopputulos oli Uran komea kotivoitto 110-87, joten pääsin todistamaan Uran kauden kolmatta voittoa. Kaiken kaikkiaan tutustumiskäynti korisdivariin oli positiivinen kokemus. Seuraavaksi koriksen saralla suunnitelmissa on mennä seuraamaan TuNMKY:n tai naisten korisliigassa pelaavan Riennon kotiottelua.

Loppuun pitää antaa vielä kehut perjantai-illan TuTo – Jukurit Mestis-ottelusta, sillä kauden ennätysyleisö (2799) loi Marli Areenalle erinomaisen tunnelman. Tunnelman tekemisessä auttoivat viihdyttävää peliä esittäneet joukkueet, joista etenkin kotijoukkue tuntui olevan liekeissä. Sarjakärki joutuikin poistumaan Kupittaalta 5-1 tappio niskassaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kupittaalla tullaan tarjoamaan mielenkiintoista kiekkoviihdettä pitkälle kevääseen. Saa nähdä missä vaiheessa halli käy liian pieneksi Tamille joukkoineen.